Suvi Suomen

0

Kesäratsuni on ehtinyt jo tämän lyhyen kesän aikana kuljettaa minut moneen paikkaan, yleensä joka päivä jonnekin. Eräänä iltana se vei minut tämän Cozy Publishingin julkaiseman kesäisen Suvi-lehden luo. Oikeastaan ei voi edes puhua ihan vain lehdestä, sillä tämä julkaisu on ehkäpä lähempänä kesäistä lifestyle-kirjaa kuin lehteä. Kannet ovat kuitenkin lehden tavoin paperiset, mutta samalla perinteistä aikakauslehteä vahvemmat.

Julkaisun aihepiirit tarjoavat vinkkejä suven viettoon Suomessa. Niihin kuuluvat ruoka, matkailu, koti, puutarha ja neulonta. Lehden kansiteksti lupaa parhaat vinkit Suomen kesään.

Koska minulla on useampi Cozy Publishingin julkaisema sisustus-, käsityö- ja ruokakirja, uskalsin ostaa Suvi-lehden ilman vilkaisuakaan sen sisältöön. Katsoin vain, että lehti oli korkkaamaton ja ehjä.

Minulla on hieman hassu tapa kaikkien uusien lehtien ja kirjojenkin kanssa. Ensin vain ihailen niitä. Ne ovat minulle kuin lahjapaketteja, joiden avaamista haluan pitkittää. Suurin virhe olisi selata uusi lehti tai kirja vain nopeasti läpi, sillä sen jälkeen se olisi korkattu eikä sen avaaminen enää milloinkaan olisi sama asia. Niinpä haluan aina rauhallisen ja kaikin puolin sopivan hetken uuden julkaisun korkkaamiselle. Silloin ratkaistavaksi jää enää se, että haluanko ensin selata lehden sivu sivulta rauhallisesti läpi kuitenkaan vielä tarkemmin lukematta sisältöä vai tutustunko siihen heti niin, että luen rauhassa sivu sivulta läpi jokaisen artikkelin. Luonnollisestikaan jälkimmäinen toteutustapa ei yleensä onnistu yhdellä istumalla. Näin ollen valitsen useimmiten ensimmäisen tavan.

Tämän lehden kohdalla päädyin kotiin päästessäni kurkistamaan ensin pelkät neuleohjeet. Valitettavasti täytyy sanoa, että niihin olin kyllä pettynyt. Ne nimittäin edustivat juuri sitä, miksi esimerkiksi vuosien tilaamisen jälkeen lopetin Novita-lehden tilaamisen. Ohjeet löytyivät vain naiselle ja tytölle. No, toivotaan, että muulta sisällöltään lehti on odotusteni mukainen. Ainakin tämä blogikuvia varten ottamani kuva lupaa siltä osin hyvää.

Tätä postausta juhannusaattona kirjoittaessani, ilmestyi juuri aurinko esiin pilviverhojen takaa ja lämpötila kohosi aamu- ja keskipäivän +13 asteesta pariinkymmeneen. Kävin kahden nuorimman pojan kanssa pyörillä torilla katsastamassa mansikkatilanteen ja silloin sai vielä olla pitkähihaista ja -lahkeista yllä. Nyt jälleen shortsien ja t-paitojen aika. Juhannusaattoillaksi on ehkäpä jo perinteiseen tapaan valmisteilla kesäinen kakkukattaus mansikoineen, kermavaahtoineen ja jäätelöineen. Juhannuspäivänä sitten vasta loihditaan lounaalle “juhannusruoka-ateria”.

H y v ä ä   j u h a n n u s t a !

Syreenimajassa

0

Muistan, miten jo tätä taloa 20 vuotta sitten rakentaessamme, haaveilin pihapiirin pienestä valkoisin metallisin krumeluurikalustein kalustetusta salaisesta kahvipaikasta kukkivien syreeni- tai päärynäpuiden alla. Vuodet ovat vierineet, mutta sellaista paikkaa ei ole vielä kuulunut. Ei tosin niitä kalusteitakaan. Tuo haave tosin elää yhä ja uskon sen jonakin päivänä vielä toteutuvan. Viikonloppuna sain inspiraation kokeilla ihan vain pienessä mittakaavassa ajatustani tuosta paikasta.

Vuoden takaisesta Minä ja muut -postauksesta voit lukea miksi meillä on lilat syreenit, vaikka tilasimme valkoiset. Lila ei kuulu mitenkään suosikkiväreihini eikä valitettavasti tämäkään siedätysyritys siihen asiaan tehonnut. Vaaleansininen ja lila eivät tosin sopineet edes millään tavalla yhteen, mutta päätin silti ne näihin kuviin yhdistää.

Oikeastaan syy yhdistämiselle löytyy tästä Gauharin vaaleansinisestä mekosta, jonka ostin keväällä. Kuten pian huomaat, voivat mielleyhtymät asioille syntyä mitä eriskummallisemmalla tavalla. Tai uskon ainakin niin, että ellen asiaa avaisi, ei kenellekään tulisi mieleenkään moinen.

Tätä samaa Gauharin Ruffled mekkoa on nimittäin myynnissä myös lilana ja se muistui mieleeni, kun sain ajatuksen tästä syreenimajapostauksesta. Vaaleansininen mekkoni puolestaan toi mieleeni Greengaten vaaleansinisävyiset astiat ja tekstiilit sekä monet kesäiset sisustuskirjani. (Niitä olisi ollut vielä enemmänkin, mutta pienelle pöydälle tämä alkoi olla maksimimäärä.) Niinpä istutin maisemaan väkisin vaaleansinisen, vaikkei se noiden lilojen kukintojen keskelle sopinutkaan. Tähän en malta olla lisäämättä lapsen kommenttia, sillä kuvauspaikan nähdessään hän totesi, että ihan hyvä, vaikka nuo lilat kukat ovatkin aivan eri väriä kuin tuo vaaleansininen.

Lapsi kysyi, miksi aina aamulla ensimmäisenä avaan olohuoneesta oven terassille. Syynä on tämä alkukesän huumaava syreenintuoksu. Olen myös keksinyt keinon, miten siitä voi nauttia vielä viimeisenä illalla. Koska menen iltaisin aikaisemmin nukkumaan kuin mieheni, voin hyvin jättää oven ja ikkunan auki ja nukahtaa tuohon samaan tuoksuun. Hieman sama asia kuin syksyllä ja talvella, kun puhallan illalla viimeisenä yöpyödälläni olevan kynttilän sammuksiin ja nukahdan siitä tulevaan tuoksuun. Toinen lapsi kysyikin, että mikä on minun lempituoksu ja mainitsi itse juurikin tuon sammutetusta kynttilästä tulevan tuoksun. Itse en osannut suoraan valita vain yhtä lempituoksua. Todellisuudessahan olen allergioideni vuoksi melko herkkä hajuille ja tuoksuille enkä esimerkiksi voi pyykätessä tai siivotessa käyttää mitään hajusteisia pesuaineita. Jotkut voimakkaasti tuoksuvat kukatkin käynnistävät herkästi allergiaoireet. Kuitenkin tunnun sietävän esimerkiksi syreenin ja pionin tuoksua.

Leikkasin itselleni talteen palan toiseksi vanhimman pojan “Ohi on”-kakusta nauttiakseni sen myöhemmin yksin syreenimajassani. Voi kunpa nämä alkukesän päivät saisi jonnekin purkitettua ja kaivettua esiin sitten marraskuun synkeydessä.

Lukemalla kilometrejä

2

Ei liene jäänyt epäselväksi, että yksi intohimoni on lastenkirjat ja lasten lukeminen. Samaan pakettiin kuuluu myös lapsille lukeminen, josta kaikki on jokaisen lapseni kohdalla alkanut.

Viime aikoina pojat ovat kyselleet meidän kirjojen alkuperää. Heille tuli ehkä pienoisena yllätyksenä, että olen aloittanut lastenkirjojen “keräämisen” jo opiskeluaikoinani. Silloin tulivat tutuiksi erityisesti Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnit kerran pari vuodessa. Kuvastoon olin aina tarkasti merkinnyt, mitkä kirjat kulloinkin on “pakko saada” ja niitä sitten lähdin metsästämään. Myöhemmin liityin muun muassa WSOY:n Uppo-Nallen kirjakerhoon ja toki myös Suureen suomalaiseen kirjakerhoon. Vähitellen kirjoista täyttyi hylly jos toinenkin. Lasten syntymän myötä kirjojen ostaminen lisääntyi entisestään. Kaikki nämä vuodet olen käyttänyt kotikirjaston kirjoja myös töissäni. Toki meillä on lastenkirjojen lisäksi muitakin kirjoja, mutta rakkauteni kirjoihin kumpuaa alunperin nimenomaan lastenkirjoista. Niihin lasken kuuluvaksi kuvakirjojen ja enemmän tekstiä sisältävän kertovan kirjallisuuden lisäksi myös lasten tietokirjat ja runokirjat.

Pääsiäisen aikoihin kyselin Instassa seuraajiltani kiinnostusta Akateemisesta kirjakaupasta ottamiini pikakännykkäräpsyihin koskien lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kiinnostus osoittautui sataprosenttiseksi. Valitettavasti tämä postaus ei kuitenkaan liity noihin kuviin ja kirjavinkkeihin, vaan meidän poikien tämän kesän kesäyllätykseen, johon liittyy vahvasti lukeminen.

Siinä missä lasten lukeminen on itselleni hyvin tärkeä aihepiiri, on sen tärkeyttä nostanut erityisesti monet nimenomaan poikien lukemiseen liittyvät otsikoinnit ja tutkimukset. Olenkin tästä aihepiiristä kirjoittanut jo useamman postaukset. Tämän postauksen yhteydestä löydät linkkejä noihin aiempiin postauksiin.

Tapaamme yleensä antaa pojille aina jonkun kesälomayllätyksen. Toisinaan he saavat valita sen itse ja toisinaan me aikuiset olemme valinneet sen heille. Tämänvuotisen yllätyksen idea syntyi minulle kevään aikana. Kiitos siitä kuuluu kollegalleni, joka kertoi oppilailleen järjestämästä lukuprojektista. Tuosta ideasta ja sen pohjalla olevasta tuntemattoman kollegan alkuperäisideasta puolestaan jalostui meidän perheelle tähän kesään sopiva versio, jonka ajattelin täällä blogissakin nyt jakaa.

Kesälomayllätys rakentuu ylläolevan kuvan aineksista. Paljastimme yllätyksen, kun pojat saivat avata Papurinon postipaketin, josta paljastui Suomen kartta. Samalla ojensin heille Ikea-kassin, josta löytyi kolme pinoa kirjoja (jokaiselle oma pino) sekä tässä kuvassa näkyvä Lasten matkaopas Suomeen -kirja. Miten nämä kaikki liittyvät paitsi lukemiseen niin myös kesälomayllätykseen? Sen saat kuulla tässä postauksessa.

Lukuprojektin pääajatuksena on se, että kirjaa lukemalla voi tienata matkustuskilometrejä. Yksi lukuminuutti tuo yhden matkustuskilometrin. Jos vaikka haluaisi matkustaa Helsinkiin ja takaisin, pitäisi lukea 900 minuuttia voidakseen mtkustaa tuon edestakaisen 900 kilometrin matkan. Helpotusta asiaan tuo se, että kaikkien lukuminuutit lasketaan yhteen. Tällä kaavalla puolestaan voisi laskea niin, että 900:3=300. Koska yhdeksi lukukerraksi on ajateltu puolta tuntia, tarkoittaisi se kymmentä lukukertaa (300:30=10) per poika. Jos lukee päivässä vaikkapa vain tuon puolituntia, tarkoittaisi se kymmentä päivää eli puoltatoista viikkoa, kunnes tarvittavat lukuminuutit = matkustuskilometrit olisivat kasassa. Lukemalla tunnin päivässä, puolittuu aika jo viiteen päivään eli alle viikkoon.

30 minuutin lukuajat merkitään näihin Värinauttien ilmaiseksi tulostettaviin lukupasseihin. Jäätelön saa värittää aina kun on lukenut 30 minuuttia. Kuulin eilen yhden pojan sanovan, että meidän pitää lukea yhteensä seitsemän kokonaisen lukupassin verran, että päästään “niihin kaikkiin paikkoihin”. 20x30x7=4200min=4200km.

Kesälomaa on nyt takana kaksi viikkoa ja lukupasseja on väritetty yhteensä reilut kaksi. Koska yllätys paljastettiin vasta ensimmäisen lomaviikon lopussa (kartan saapuessa), on todellista ja laskennallista lukuaikaa ollut vasta reilu viikon. Poikien itselleen asettama tavoite on siis täysin realistinen eikä edes vaadi mitään ylivoimaisia ponnistuksia. Jos vaikkapa muistat meidän viime kesän päivittäisen lukusysteemin, menee tämä oikeastaan ihan samalla kaavalla. Varsinaisesti tämä ei myöskään poikkea poikien normaalista päivittäisestä lukemisesta, sillä viimeistään iltaisin nukkumaanmennessään he lähes poikkeuksetta tarttuvat kirjaan ja lukevat. Projektin tarkoituksena onkin ennemminkin tuoda lisäpotkua ja -motivaatiota lukemiseen ja sen ylläpitämiseen sekä luoda siihen liittyviä positiivisia mielleyhtymiä tulevaakin ajatellen. Tarkoituksena ei siis missään nimessä ole luoda kesälomasta suoritusta eikä tämä sellaisena ole näyttäytynytkään. Lukuintoa on nimittäin riittänyt!

Miten sitten postauksen aloituskuvan muut asiat liittyvät tähän lukuprojektiin? Kollegani toteutti lukuprojektin yhteydessä virtuaalimatkailua Euroopan maihin. Hän vinkkasi, että Tittamari Marttiselta on olemassa myös Lasten matkaopas Suomeen -kirja. Valitettavasti tuo kirja oli kuitenkin loppuunmyyty, mutta löysin meille sen käytettynä nettiantikvariaatista.

Kun olin itse lapsi, matkustimme kesäisin paljon Suomessa eri paikkakunnilla. Joskus saattaa olla niin, että perhe on matkustanut paljon ulkomailla, mutta kotimaa on jäänyt lapsille vieraiksi. Lapset eivät myöskään tunne nimeltä Suomen kaupunkeja saatikka, että tietäisivät niiden sijainnin. Meillä ei ole isona perheenä juurikaan ollut mahdollisuutta matkustaa ulkomailla, mutta joka kesä (poislukien koronavuodet) olemme pyrkineet matkustamaan Suomessa. Sen jokaista kolkkaa emme suinkaan ole kolunneet ja varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomi ovat jääneet olemattomiin. Niinpä halusin tämän lukuprojektin myötä tuoda esille myös kotimaatamme Suomea, sen paikkakuntia ja niiden sijaintia. 

Kirjasta voimme ennen kyseiselle paikkakunnalle matkustamista lukea siitä tarkempia tietoja. Vastaavasti fyysinen käynti paikkakunnalla rakentaa siihen pysyvämpiä mielikuvia. Kirja on vuodelta 2019, joten jotkut asiat ovat saattaneet muuttua. Kunkin paikkakunnan kohdalla kannattanee tutustua siihen liittyviin ajankohtaisiin asioihin ja tapahtumiin lisäksi vaikkapa kyseisen paikkakunnan omilta nettisivuilta. 

Kevään aikana löysin myös puiset kartat, joiden myötä ideani Suomi-lukuprojektista sai ikään kuin lopullisen sinetin. Tämän vanerisen Suomi-kartan löysin Papurinolta. Tämä kartta oli juuri sitä mitä etsinkin! Kartaan tulee valmiina painatuksena useita Suomen paikkakuntia, mutta lisämaksusta siihen saa vielä yhden itselle tärkeän paikkakunnan. Sellaisena lisäsimme karttaamme poikien mummolan paikkakunnan.

Karttaa saa valkoisena, mustana ja meidän valitsemana puunvärisenä. Valkoinen olisi ollut ehkä eniten mieleeni, mutta meidän kodin valkoisia seiniä vasten tämä luonnonvärinen vei lopulta voiton. Niin ikään olisimme mieluiten valinneet kartasta suurimman mahdollisen koon (XL), mutta koska sen hinta kipusi jo melko korkeaksi, päädyimme  tähän keskikokoon, joka on 78 cm pitkä.

Papurinolle on myönnetty Avainlippu ja Design from Finland -merkit. Kartat (ja monet muut puusta valmistetut tuotteet) onkin valmistettu heidän omassa verstaassaan Turengissa heidän oman suunnittelutyönsä pohjalta.

Kartan takaa löytyy tarrat, joiden avulla sen voi kiinnittää seinään. Sopivan paikan valitseminen on meillä vielä kesken. Kesäksi saattaisi olla kiva saada kartta mahdollisimman näkyvälle paikalle kodissamme, joka voisi olla vaikkapa eteisaulamme. En kuitenkaan ole varma, haluanko “sesongin ulkopuolella” katsella karttaa siinä päivittäin, vaikka se kaunis onkin. Toisaalta, eihän kartan kiinnittäminen eteisaulan seinälle tarkoita sitä, että sen tulisi olla siinä loppuelämänsä ajan.

Kartasta poikien on helppo katsoa ja hahmottaa Suomen paikkakuntia sekä niiden sijaintia omasta kotikaupungistamme käsin. Kartta auttaa heitä myös tarkastelemaan etäisyyksiä ja miettimään, minne kerätyllä lukuajalla voisi kulloinkin matkustaa. Sivujuonteena lukuprojekti on poikinut myös lukuisia matemaattisia laskutoimituksia, kuten jo postauksen alussa merkitsemäni laskutoimitukset antavat ymmärtää. Lapset ovat selvittäneet etäisyyksiä eri kaupunkeihin ja miten paljon kilometrejä erilaiset reittisuunnitelmat vaatisivat sekä muuttaneet kilometrejä lukuajoiksi.

Ehkäpä lopullisena suolana koko projektille on se, että Papurinon karttoja voi tilata pinssinrei’illä varustettuina ja noihin reikiin voi lisätä pinssin, kun on käynyt kyseisellä paikkakunnalla.

Pinssejä on saatavilla useassa eri värissä, mutta me päädyimme näihin messinginvärisiin pinsseihin, jotka ovat hieman pienemmät kuin vaikkapa valkoiset pinssit. Emme myöskään halunneet niiden pomppaavan liiaksi esille kartasta siksikin tämä värivalinta tuntui hyvältä.

Pinssien vuoksi kartalle olisi hyvä löytää paikka mahdollisimman pian, sillä sinne voisi jo muutaman merkinnän tämän kesän osalta laittaa. Pinssit myydään erikseen. Niitä voi tilata kerralla 5, 10 tai 20 kappaletta.

Näistä kuvista näet, mitkä Suomen kaupungit on esitelty kirjassa. Siinäkin oleva kartta auttaa hahmottamaan sijainteja ja etäisyyksiä. Karttojen pohjalta olemme tehneet tälle kesälle jo aika kattavan reissusuunnitelman. Luonnollisestikaan yhtenä kesänä ei ole tarkoitus ehtiä kaikkialle, joten toivon, että tämä projekti saa jatkoa vielä ensi vuonnakin. 

Suurella todennäköisyydellä ainakin nämä Suomen paikkakunnat osuvat tänä kesänä reiteillemme. Ihan kaikkia paikkakuntia ei tuosta kirjasta löydy, joten lisäisin tuohon toivelistaan vielä myös Pietarsaaren, Rauman ja Porvoon. Nähtäväksi jää, mitkä kaikki lopulta toteutuvat.

Jos projektia haluaa vielä laajentaa, voi kullakin paikkakunnalla käynnin jälkeen kirjoittaa tai kirjoituttaa ihan vain muutamalla virkkeellä ajatuksia kyseisestä paikkakunnasta tai siellä nähdystä. Tällainen päiväkirjatyyppinen ilmaisu voisi olla vaikkapa koko perheen yhteinen. Lapset saattaisivat innostua myös digitaalisesta muodosta, johon voisi liittää mukaan kuvamuistoja.

Kesäloman huipentumana on toteutumassa matka, joka ei mahdu Suomen kartan sisäpuolelle. Olemme nimittäin lähdössä kymmenen vuoden tauon jälkeen Ruotsiin, pääkohteenamme Tukholma. Se matka omine lukuprojekteineen ( 😉 ) vaatiikin sitten jo oman, aivan erillisen, postauksensa.

Miten paljon olet matkustanut Suomessa?

EDIT. Suomi-matkailun lukuprojektin yhteydessä voi aivan hyvin toteuttaa myös virtuaalimatkailuna tutustumalla paikkakuntaan kirjan ja nettisivujen, ehkäpä joidenkin videoidenkin avulla. Paikkakuntaan liittyen voi tehdä suunnitelman, missä yöpyisiä ja söisi, mitä nähtävyyksiä haluaisi käydä katsomassa. Ehkäpä sitten vaikkapa loman lopuksi olisi mahdollisuus toteuttaa käynti yhdellä noista valituista paikkakunnista.

Poikien juhlavaatteet kesän 2023 juhliin

0

Edellisessä postauksessa kerroin äidin juhlavaatteista tulevaksi kesäksi ja nyt on poikien juhlavaatteiden vuoro. Tai oikeastaan esittelen vain kahden nuorimman pojan juhlavaatteet, sillä muille ei enää riitä koot lastenvaatemallistoista.

Näitä H&M:n beigejä puvuntakkeja olen jo useamman vuoden ajan miettinyt pojille. Ostoajankohtana olen joko löytänyt jotkut toiset juhlavaatteet tai sitten näiden puvuntakkien koot ovat olleet loppu. Niin oli vaarassa käydä tälläkin kertaa, mutta yllättäen juuri meille oikeita kokoja oli vapautunut hetkeksi myyntiin ja sain tilattua pojille takit.

Meillä on aiempia hyviä kokemuksia vastaavista takeista vaaleansinisinä sekä niihin kuuluvista pukushortseista ja -liiveistä. Jos vain mahdollista, tapaan ostaa puvuntakit aina yhtä kokoa isompina kuin täsmällinen koko sillä hetkellä olisi. Näin saan takeille pidemmän käyttöiän. Koska puvuntakkeja ei käytetä päivittäin eikä edes kuukausittain, on kiva, että niille löytyä käyttöä vähintää kahdelle eri juhlasesongille. Jos olen ostanut samat puvuntakit kolmelle lapselle, olen vielä jatkanut niiden käyttöikää ostamalla joko samalla kerralla tai muutaman vuoden päästä kolmikosta isoimmalle uuden takin. Tällöin kahdelle nuorimmalle on voinut pukea veljien vanhat enkä ole joutunut hankkimaan jokaiselle uutta juhla-asua. 

Valitsin tällä kertaa hieman reiluina pojille puvuntakeista koot 158 cm ja 140 cm. Koska ainakin tällä erää takkeja valmistetaan kokoon 170 cm asti, voin vielä myöhemmin ostaa vanhemmalle sen koon, jolloin nuorempi voi käyttää veljensä vanhaa takkia.

Takkikangas on 78% puuvillaa ja 22% pellavaa. Vuoriosa on 100% puuvillaa.

Housujen – ja pukushortsien – kohdalla puolestaan toimin niin, että tilaan kummallekin (tai kaikille) lapselle kaksi peräkkäistä kokoa eli juuri sopivan ja seuraavan. Tässä tapauksessa se tarkoitti kuopuksen osalta kokoja 134 cm ja 140 cm sekä toiseksi nuorimman kohdalla kokoja 152 cm ja 158 cm. Kävi kuitenkin niin, että sovittaessa isomman koon housut eivät olleet mitenkään hirvittävän paljon liian pitkät, joten päädyin palauttamaan kummankin pojan osalta pienemmän koon housut. Ajattelin siististi piilopistoin käsin ommella housut hieman lyhyemmiksi tämän kesän juhlaan ja purkaa nuo ompeleet seuraavaa kesää varten.

Kuvan perusteella puvunhousut näyttivät mielestäni leveiltä, mutta todellisuudessa ne eivät onneksi sitä olleet. Malli oli muutenkin slim fit. Siitä huolimatta housut ovat vyötäröstä erityisesti jääkarhupojalle aivan liian isot. Kuminauhakiristyksen ja vyön avulla yritetään kuitenkin pärjätä.

Housut ovat samaa materiaalia kuin puvuntakit.

Pukuliivi olisi ollut hyvä peittämään vyötärön ylimääräisestä kankaasta syntyviä vekkejä, mutta tällä kertaa en ainakaan vielä tilannut liivejä. Syynä oli se, että en halunnut maksaa normaalihintaa tästä kolmiosaisena pakettina myytävästä setistä. Meillä ei nimittäin ole tarvetta lyhythihaisille valkoisille kauluspaidoille eikä setin solmioille. Alesta saattaisin harkita niiden ostamista, myisin vain sitten setin muut osat eteenpäin. Kuumana kesäpäivänä liivit ovat juhlissa puvuntakkeja kivemmat ja ylipäätään pidän kovasti liivien tuomasta lisäilmeestä poikien ja miesten juhlapukeutumisessa.

Meiltä löytyy ennestään veljien vanhoina hieman yllä olevan kuvan kaltaiset Benettonin valkoiset kauluspaidat. Meidän paidoissa on kauluksessa napit, jotka auttavat rusetti tai solmiota pysymään paremmin paikoillaan. Käytämme juhlissa sekä kesällä että talvella pitkähihaisia kauluspaitoja.

Beiget rusetit löysin Lindexin valikoimista. Materiaali ja värisävy ovat hyvin lähellä samaa kuin H&M:n puvuissa. Rusettien materiaaleiksi ilmoitetaan 50% puuvilla ja 50% polyesteriä. Kuminauhan väri olisi mustan sijaan saanut olla valkoinen. Tumma väri saattaa helposti kuultaa valkoisen kauluspaidan kauluksen läpi.

En löytänyt kuvaa meidän pikkupoikien Kavatin juhlakengistä, mutta ne ovat näiden kenkien tavoin mustat.

Poikien pukujen beige väri on tummempi kuin oman mekkoni luonnonvalkoinen/kerma pohjaväri. Se ei kuitenkaan haittaa, koska kyseessä on sama luonnonvärinen värimaailma. 

Miehen ja keskimmäisen pojan juhlavaatteet kertovat samaa kieltä eli sitä, ettei koko perheen vaatteiden tarvitse olla täysin samanlaiset tai samanväriset. Tärkeää on kuitenkin niiden yhteensopivuus tyyliltään ja värimaailmaltaan. Nähtäväksi jää, saanko tänne kesän aikana kuvia koko perheestä yhdessä. Silloin selviää myös nuo kaksi puuttuvaa juhlavaatekertaa.

Tässä on vielä rinnakkain äidin ja poikien tulevan kesän juhlavaatteet. Meillä on tänä kesänä useammat ylioppilasjuhlat sekä yhdet rippijuhlat. Juhlavaatteille tulee siis käyttöä.

Joko teillä on tulevan kevään ja kesän juhlavaatteet selvillä?

Äidin juhlavaatteet kesän 2023 juhliin

0

Lupasin tehdä postauksen meidän tämän kevään ja kesän juhlavaatteista. En vielä varsinaisesti suunnitellut juhlavaatteiden etsimistä, kunnes näin kuvan eräästä Prepairin mekosta. Sen nähdessäni tiesin heti, mitkä vaatteet haluan pojille. Oikeastaan niitä olen suunnitellut juhlavaatteiksi jo useamman vuoden ajan, mutta aina kun olen ollut aikeissa ne tilata, ovat koot olleet loppu. Itse asiassa olin jo ennen mekkolöytöänikin käynyt tilaamassa saatavuusilmoituksen, sillä tarvitsemamme koot ovat koko ajan olleet loppu. Ilmoitusta en koskaan saanut, vaikka onnekseni juuri oikeat koot avautuivat ainakin hetkeksi myyntiin.

Ehkä itsekin yllätyin, että tämä Prepairin Carrie dress kolahti minuun. Olen kyllä jo vuosien ajan etsinyt itselleni pikkukukallista juhlamekkoa siinä vielä onnistumatta, joten ehkä tämä mekko vastasi hieman siihen toiveeseen. Siihen nähden, että olen yleensä pelkistetyn ystävä, tämä mekko saattaa olla jopa liikaa. Toisaalta vaalea pohja tasaa mielestäni hyvin kukkaniityn tunnelmaa. Samalla kukat ja perhoset ovat kuitenkin melko hillityissä väreissä, joskaan nekään sävyt eivät ehkä ole täysin minua. Näiden kaikkien jossien ja muttien jälkeen hämmästelen yhä itsekin, mikä tässä mekossa oikein viehätti.

Tilasin mekkoni täältä. Liike oli minulle ennestään tuntematon, mutta kaikki tilaukseen liittyvä sujui hyvin ja toimitus oli nopea. Tätä tanskalaismerkin mekkoa oli myynnissä muutamassa muussakin suomalaisessa verkkokaupassa. Mekon sanottiin olevan normaalia suurempaa mitoitusta ja ennakkoon nähtävät mitatkin sen kertoivat. Niinpä uskalsin tilata poikkeuksellisesti S-koon M-koon asemasta ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Mekkojen koon osalta rinnanympärysmitta ratkaisee useimmiten kokovalintani. Tämä mekko oli hyvin väljä, joten S-koko riitti.

Mekko on oikeastaan paitamekko, jossa on kullanväriset napit ylhäältä alas. Ne eivät kuitenkaan erotu kovin hyvin, joten paitamekkovaikutelmaa ei sen perinteisessä mielessä juurikaan synny. Kauniisti laskeutuvalla ja kevyellä materiaalilla (polyesteri) on myös vaikutusta asiaan. Mekon pohjaväri on luonnonvalkoinen, ehkäpä voisi sanoa kerma, kuten pian selviää. Mekon yläosassa on laskokset ja pääntie on pyöreä. Mekossa on huomaamattomat sivutaskut. (Ihanaa: paikka nenäliinalle!)

Valitettavasti en ole vielä kuvannut mekkoa ylläni, joten saat tyytyä näihin verkkokauppojen valmiskuviin.

Ostin viime kesän alesta Michael Korsilta tämän kuvassa näkyvän tikatun pienen kermanvärisen (cream) laukun. Vaikka en voinut nähdä etukäteen laukkua yhdessä mekon kanssa, arvelin värien sopivan yhteen. Päävärin lisäksi laukun kultaiset yksityiskohdat yhdistyisivät myös mekon pieniin kultaisiin yksityiskohtiin eli nappeihin.

Vaikein valinta koski näitä Bukelan Gina slingbackeja. Olin katsellut näitä “salaa” jo aikaisemmin ja kenkäfriikkeys oli nostanut päätään. Hylkäsin ne kuitenkin hinnan vuoksi. Kukkaniittymekon nähdessäni tiesin kuitenkin välittömästi, mitkä kengät siihen sopisivat. Muutaman päivän “taistelin” itseni kanssa, voinko ostaa noin kalliita kenkiä. Lopulta päädyin tilaamaan ne täältä. Ja onneksi tilasin silloin, koska pian sen jälkeen kokoni (39) myytiin loppuun. 

Avokkaat ovat kiiltonahkaa ja niiden etuosassa on kullanvärinen solki. Itse pidän erityisesti kenkien leveästä, neliömäisestä kärkiosasta, joka jättää hyvin tilaa varpaille. Korko on niin ikään leveä ja “vahva”, korkeudeltaan kuusi senttimetriä. Eräs pojistani kommentoi kenkiäni vanhanaikaisen näköisiksi ja sitä ne todellakin ovat ja juuri siksi mielestäni kauniit. Jos avasit tuon Bukelan kenkälinkin huomasit, että samaa Gina-slingbackia on saatavilla useassa eri värissä. Vaaleansininen juhlakenkä, vaikkapa jossain toisessa mallissa, olisi kyllä unelmani. Ehkä vielä joskus!

Minun oli aluksi (ja yhä) vaikea perustella itselleni kalliiden juhlakenkien ostamista. Jokapäiväisiin arkikenkiin satsaaminen on ehdottomasti helpompaa. Perustelut tarvitsivat joka tapauksessa tuekseen sen, että kengät sopivat yhteen useamman eri asukokonaisuuden kanssa. Jo se, että niiden pariksi löytyy laukku, tekee kenkien käytön heti moninkertaiseksi. Yhdessä ne nimittäin sopivat moneenkin asuun. Eikä kukaan kiellä niiden käyttöä arkisempienkin asukokonaisuuksien kanssa. Se olisikin muutenkin mielenkiintoinen postausaihe joskus.

Pohtiessani kenkien sopivuutta muihin jo olemassa oleviin asuihin, muistin tämän yllä olevassa kuvassa näkyvän Gauharin Taft dressin värissä ivory. Ostin sen nimittäin joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, mutta en ole vielä käyttänyt sitä.

Jännitin kenkien saapuessa paitsi valitsemani koon sopivuutta niin myös niiden väriä suhteessa mekon ja laukun pohjaväriin. Koko 39 oli minulle sopiva (jalkani on kokoa 39,5, joten toisinaan koko 39 on sopiva, toisinaan taas pitää valita kooksi 40) ja pohjavärikin täsmäsi. Näin ollen mekkoa ja asusteita yhdistää yhteinen pohjaväri (kerma) sekä kultaiset yksityiskohdat. Laukku ja mekko lähes yksivärisinä  tasoittavat mekon “kirjavuutta”. Kevään ylioppilasjuhliin puettu lyra-rintakoru sopii niin ikään kultaisten yksityiskohtien joukkoon.

Tiesitkö muuten, että Bukelan ovat perustaneet vuonna 2014 äiti ja poika? Sinänsä hauska yksityiskohta ajatellen vaikkapa tätä postausta, jossa yhdistyvät äidin ja poikien juhlavaatteet. Toki muutenkin näin poikien äitinä reagoin asiaan.

Päädyin tällä kertaa tekemään erilliset postaukset äidin ja poikien juhlavaatteista, koska postaukseni venyvät aina pitkiksi. Seuraavaksi siis vuorossa poikien juhlavaatteet, joista jo tämän postauksen alussa mainitsin.

Postauksen kaikki kuvat ovat valmistajien ja/tai jälleenmyyjien sivuilta.