Muistan, miten jo tätä taloa 20 vuotta sitten rakentaessamme, haaveilin pihapiirin pienestä valkoisin metallisin krumeluurikalustein kalustetusta salaisesta kahvipaikasta kukkivien syreeni- tai päärynäpuiden alla. Vuodet ovat vierineet, mutta sellaista paikkaa ei ole vielä kuulunut. Ei tosin niitä kalusteitakaan. Tuo haave tosin elää yhä ja uskon sen jonakin päivänä vielä toteutuvan. Viikonloppuna sain inspiraation kokeilla ihan vain pienessä mittakaavassa ajatustani tuosta paikasta.
Vuoden takaisesta Minä ja muut -postauksesta voit lukea miksi meillä on lilat syreenit, vaikka tilasimme valkoiset. Lila ei kuulu mitenkään suosikkiväreihini eikä valitettavasti tämäkään siedätysyritys siihen asiaan tehonnut. Vaaleansininen ja lila eivät tosin sopineet edes millään tavalla yhteen, mutta päätin silti ne näihin kuviin yhdistää.
Oikeastaan syy yhdistämiselle löytyy tästä Gauharin vaaleansinisestä mekosta, jonka ostin keväällä. Kuten pian huomaat, voivat mielleyhtymät asioille syntyä mitä eriskummallisemmalla tavalla. Tai uskon ainakin niin, että ellen asiaa avaisi, ei kenellekään tulisi mieleenkään moinen.
Tätä samaa Gauharin Ruffled mekkoa on nimittäin myynnissä myös lilana ja se muistui mieleeni, kun sain ajatuksen tästä syreenimajapostauksesta. Vaaleansininen mekkoni puolestaan toi mieleeni Greengaten vaaleansinisävyiset astiat ja tekstiilit sekä monet kesäiset sisustuskirjani. (Niitä olisi ollut vielä enemmänkin, mutta pienelle pöydälle tämä alkoi olla maksimimäärä.) Niinpä istutin maisemaan väkisin vaaleansinisen, vaikkei se noiden lilojen kukintojen keskelle sopinutkaan. Tähän en malta olla lisäämättä lapsen kommenttia, sillä kuvauspaikan nähdessään hän totesi, että ihan hyvä, vaikka nuo lilat kukat ovatkin aivan eri väriä kuin tuo vaaleansininen.
Lapsi kysyi, miksi aina aamulla ensimmäisenä avaan olohuoneesta oven terassille. Syynä on tämä alkukesän huumaava syreenintuoksu. Olen myös keksinyt keinon, miten siitä voi nauttia vielä viimeisenä illalla. Koska menen iltaisin aikaisemmin nukkumaan kuin mieheni, voin hyvin jättää oven ja ikkunan auki ja nukahtaa tuohon samaan tuoksuun. Hieman sama asia kuin syksyllä ja talvella, kun puhallan illalla viimeisenä yöpyödälläni olevan kynttilän sammuksiin ja nukahdan siitä tulevaan tuoksuun. Toinen lapsi kysyikin, että mikä on minun lempituoksu ja mainitsi itse juurikin tuon sammutetusta kynttilästä tulevan tuoksun. Itse en osannut suoraan valita vain yhtä lempituoksua. Todellisuudessahan olen allergioideni vuoksi melko herkkä hajuille ja tuoksuille enkä esimerkiksi voi pyykätessä tai siivotessa käyttää mitään hajusteisia pesuaineita. Jotkut voimakkaasti tuoksuvat kukatkin käynnistävät herkästi allergiaoireet. Kuitenkin tunnun sietävän esimerkiksi syreenin ja pionin tuoksua.
Leikkasin itselleni talteen palan toiseksi vanhimman pojan “Ohi on”-kakusta nauttiakseni sen myöhemmin yksin syreenimajassani. Voi kunpa nämä alkukesän päivät saisi jonnekin purkitettua ja kaivettua esiin sitten marraskuun synkeydessä.