Ei liene jäänyt epäselväksi, että yksi intohimoni on lastenkirjat ja lasten lukeminen. Samaan pakettiin kuuluu myös lapsille lukeminen, josta kaikki on jokaisen lapseni kohdalla alkanut.
Viime aikoina pojat ovat kyselleet meidän kirjojen alkuperää. Heille tuli ehkä pienoisena yllätyksenä, että olen aloittanut lastenkirjojen “keräämisen” jo opiskeluaikoinani. Silloin tulivat tutuiksi erityisesti Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnit kerran pari vuodessa. Kuvastoon olin aina tarkasti merkinnyt, mitkä kirjat kulloinkin on “pakko saada” ja niitä sitten lähdin metsästämään. Myöhemmin liityin muun muassa WSOY:n Uppo-Nallen kirjakerhoon ja toki myös Suureen suomalaiseen kirjakerhoon. Vähitellen kirjoista täyttyi hylly jos toinenkin. Lasten syntymän myötä kirjojen ostaminen lisääntyi entisestään. Kaikki nämä vuodet olen käyttänyt kotikirjaston kirjoja myös töissäni. Toki meillä on lastenkirjojen lisäksi muitakin kirjoja, mutta rakkauteni kirjoihin kumpuaa alunperin nimenomaan lastenkirjoista. Niihin lasken kuuluvaksi kuvakirjojen ja enemmän tekstiä sisältävän kertovan kirjallisuuden lisäksi myös lasten tietokirjat ja runokirjat.
Pääsiäisen aikoihin kyselin Instassa seuraajiltani kiinnostusta Akateemisesta kirjakaupasta ottamiini pikakännykkäräpsyihin koskien lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kiinnostus osoittautui sataprosenttiseksi. Valitettavasti tämä postaus ei kuitenkaan liity noihin kuviin ja kirjavinkkeihin, vaan meidän poikien tämän kesän kesäyllätykseen, johon liittyy vahvasti lukeminen.
Siinä missä lasten lukeminen on itselleni hyvin tärkeä aihepiiri, on sen tärkeyttä nostanut erityisesti monet nimenomaan poikien lukemiseen liittyvät otsikoinnit ja tutkimukset. Olenkin tästä aihepiiristä kirjoittanut jo useamman postaukset. Tämän postauksen yhteydestä löydät linkkejä noihin aiempiin postauksiin.
Tapaamme yleensä antaa pojille aina jonkun kesälomayllätyksen. Toisinaan he saavat valita sen itse ja toisinaan me aikuiset olemme valinneet sen heille. Tämänvuotisen yllätyksen idea syntyi minulle kevään aikana. Kiitos siitä kuuluu kollegalleni, joka kertoi oppilailleen järjestämästä lukuprojektista. Tuosta ideasta ja sen pohjalla olevasta tuntemattoman kollegan alkuperäisideasta puolestaan jalostui meidän perheelle tähän kesään sopiva versio, jonka ajattelin täällä blogissakin nyt jakaa.
Kesälomayllätys rakentuu ylläolevan kuvan aineksista. Paljastimme yllätyksen, kun pojat saivat avata Papurinon postipaketin, josta paljastui Suomen kartta. Samalla ojensin heille Ikea-kassin, josta löytyi kolme pinoa kirjoja (jokaiselle oma pino) sekä tässä kuvassa näkyvä Lasten matkaopas Suomeen -kirja. Miten nämä kaikki liittyvät paitsi lukemiseen niin myös kesälomayllätykseen? Sen saat kuulla tässä postauksessa.
Lukuprojektin pääajatuksena on se, että kirjaa lukemalla voi tienata matkustuskilometrejä. Yksi lukuminuutti tuo yhden matkustuskilometrin. Jos vaikka haluaisi matkustaa Helsinkiin ja takaisin, pitäisi lukea 900 minuuttia voidakseen mtkustaa tuon edestakaisen 900 kilometrin matkan. Helpotusta asiaan tuo se, että kaikkien lukuminuutit lasketaan yhteen. Tällä kaavalla puolestaan voisi laskea niin, että 900:3=300. Koska yhdeksi lukukerraksi on ajateltu puolta tuntia, tarkoittaisi se kymmentä lukukertaa (300:30=10) per poika. Jos lukee päivässä vaikkapa vain tuon puolituntia, tarkoittaisi se kymmentä päivää eli puoltatoista viikkoa, kunnes tarvittavat lukuminuutit = matkustuskilometrit olisivat kasassa. Lukemalla tunnin päivässä, puolittuu aika jo viiteen päivään eli alle viikkoon.
30 minuutin lukuajat merkitään näihin Värinauttien ilmaiseksi tulostettaviin lukupasseihin. Jäätelön saa värittää aina kun on lukenut 30 minuuttia. Kuulin eilen yhden pojan sanovan, että meidän pitää lukea yhteensä seitsemän kokonaisen lukupassin verran, että päästään “niihin kaikkiin paikkoihin”. 20x30x7=4200min=4200km.
Kesälomaa on nyt takana kaksi viikkoa ja lukupasseja on väritetty yhteensä reilut kaksi. Koska yllätys paljastettiin vasta ensimmäisen lomaviikon lopussa (kartan saapuessa), on todellista ja laskennallista lukuaikaa ollut vasta reilu viikon. Poikien itselleen asettama tavoite on siis täysin realistinen eikä edes vaadi mitään ylivoimaisia ponnistuksia. Jos vaikkapa muistat meidän viime kesän päivittäisen lukusysteemin, menee tämä oikeastaan ihan samalla kaavalla. Varsinaisesti tämä ei myöskään poikkea poikien normaalista päivittäisestä lukemisesta, sillä viimeistään iltaisin nukkumaanmennessään he lähes poikkeuksetta tarttuvat kirjaan ja lukevat. Projektin tarkoituksena onkin ennemminkin tuoda lisäpotkua ja -motivaatiota lukemiseen ja sen ylläpitämiseen sekä luoda siihen liittyviä positiivisia mielleyhtymiä tulevaakin ajatellen. Tarkoituksena ei siis missään nimessä ole luoda kesälomasta suoritusta eikä tämä sellaisena ole näyttäytynytkään. Lukuintoa on nimittäin riittänyt!
Miten sitten postauksen aloituskuvan muut asiat liittyvät tähän lukuprojektiin? Kollegani toteutti lukuprojektin yhteydessä virtuaalimatkailua Euroopan maihin. Hän vinkkasi, että Tittamari Marttiselta on olemassa myös Lasten matkaopas Suomeen -kirja. Valitettavasti tuo kirja oli kuitenkin loppuunmyyty, mutta löysin meille sen käytettynä nettiantikvariaatista.
Kun olin itse lapsi, matkustimme kesäisin paljon Suomessa eri paikkakunnilla. Joskus saattaa olla niin, että perhe on matkustanut paljon ulkomailla, mutta kotimaa on jäänyt lapsille vieraiksi. Lapset eivät myöskään tunne nimeltä Suomen kaupunkeja saatikka, että tietäisivät niiden sijainnin. Meillä ei ole isona perheenä juurikaan ollut mahdollisuutta matkustaa ulkomailla, mutta joka kesä (poislukien koronavuodet) olemme pyrkineet matkustamaan Suomessa. Sen jokaista kolkkaa emme suinkaan ole kolunneet ja varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomi ovat jääneet olemattomiin. Niinpä halusin tämän lukuprojektin myötä tuoda esille myös kotimaatamme Suomea, sen paikkakuntia ja niiden sijaintia.
Kirjasta voimme ennen kyseiselle paikkakunnalle matkustamista lukea siitä tarkempia tietoja. Vastaavasti fyysinen käynti paikkakunnalla rakentaa siihen pysyvämpiä mielikuvia. Kirja on vuodelta 2019, joten jotkut asiat ovat saattaneet muuttua. Kunkin paikkakunnan kohdalla kannattanee tutustua siihen liittyviin ajankohtaisiin asioihin ja tapahtumiin lisäksi vaikkapa kyseisen paikkakunnan omilta nettisivuilta.
Kevään aikana löysin myös puiset kartat, joiden myötä ideani Suomi-lukuprojektista sai ikään kuin lopullisen sinetin. Tämän vanerisen Suomi-kartan löysin Papurinolta. Tämä kartta oli juuri sitä mitä etsinkin! Kartaan tulee valmiina painatuksena useita Suomen paikkakuntia, mutta lisämaksusta siihen saa vielä yhden itselle tärkeän paikkakunnan. Sellaisena lisäsimme karttaamme poikien mummolan paikkakunnan.
Karttaa saa valkoisena, mustana ja meidän valitsemana puunvärisenä. Valkoinen olisi ollut ehkä eniten mieleeni, mutta meidän kodin valkoisia seiniä vasten tämä luonnonvärinen vei lopulta voiton. Niin ikään olisimme mieluiten valinneet kartasta suurimman mahdollisen koon (XL), mutta koska sen hinta kipusi jo melko korkeaksi, päädyimme tähän keskikokoon, joka on 78 cm pitkä.
Papurinolle on myönnetty Avainlippu ja Design from Finland -merkit. Kartat (ja monet muut puusta valmistetut tuotteet) onkin valmistettu heidän omassa verstaassaan Turengissa heidän oman suunnittelutyönsä pohjalta.
Kartan takaa löytyy tarrat, joiden avulla sen voi kiinnittää seinään. Sopivan paikan valitseminen on meillä vielä kesken. Kesäksi saattaisi olla kiva saada kartta mahdollisimman näkyvälle paikalle kodissamme, joka voisi olla vaikkapa eteisaulamme. En kuitenkaan ole varma, haluanko “sesongin ulkopuolella” katsella karttaa siinä päivittäin, vaikka se kaunis onkin. Toisaalta, eihän kartan kiinnittäminen eteisaulan seinälle tarkoita sitä, että sen tulisi olla siinä loppuelämänsä ajan.
Kartasta poikien on helppo katsoa ja hahmottaa Suomen paikkakuntia sekä niiden sijaintia omasta kotikaupungistamme käsin. Kartta auttaa heitä myös tarkastelemaan etäisyyksiä ja miettimään, minne kerätyllä lukuajalla voisi kulloinkin matkustaa. Sivujuonteena lukuprojekti on poikinut myös lukuisia matemaattisia laskutoimituksia, kuten jo postauksen alussa merkitsemäni laskutoimitukset antavat ymmärtää. Lapset ovat selvittäneet etäisyyksiä eri kaupunkeihin ja miten paljon kilometrejä erilaiset reittisuunnitelmat vaatisivat sekä muuttaneet kilometrejä lukuajoiksi.
Ehkäpä lopullisena suolana koko projektille on se, että Papurinon karttoja voi tilata pinssinrei’illä varustettuina ja noihin reikiin voi lisätä pinssin, kun on käynyt kyseisellä paikkakunnalla.
Pinssejä on saatavilla useassa eri värissä, mutta me päädyimme näihin messinginvärisiin pinsseihin, jotka ovat hieman pienemmät kuin vaikkapa valkoiset pinssit. Emme myöskään halunneet niiden pomppaavan liiaksi esille kartasta siksikin tämä värivalinta tuntui hyvältä.
Pinssien vuoksi kartalle olisi hyvä löytää paikka mahdollisimman pian, sillä sinne voisi jo muutaman merkinnän tämän kesän osalta laittaa. Pinssit myydään erikseen. Niitä voi tilata kerralla 5, 10 tai 20 kappaletta.
Näistä kuvista näet, mitkä Suomen kaupungit on esitelty kirjassa. Siinäkin oleva kartta auttaa hahmottamaan sijainteja ja etäisyyksiä. Karttojen pohjalta olemme tehneet tälle kesälle jo aika kattavan reissusuunnitelman. Luonnollisestikaan yhtenä kesänä ei ole tarkoitus ehtiä kaikkialle, joten toivon, että tämä projekti saa jatkoa vielä ensi vuonnakin.
Suurella todennäköisyydellä ainakin nämä Suomen paikkakunnat osuvat tänä kesänä reiteillemme. Ihan kaikkia paikkakuntia ei tuosta kirjasta löydy, joten lisäisin tuohon toivelistaan vielä myös Pietarsaaren, Rauman ja Porvoon. Nähtäväksi jää, mitkä kaikki lopulta toteutuvat.
Jos projektia haluaa vielä laajentaa, voi kullakin paikkakunnalla käynnin jälkeen kirjoittaa tai kirjoituttaa ihan vain muutamalla virkkeellä ajatuksia kyseisestä paikkakunnasta tai siellä nähdystä. Tällainen päiväkirjatyyppinen ilmaisu voisi olla vaikkapa koko perheen yhteinen. Lapset saattaisivat innostua myös digitaalisesta muodosta, johon voisi liittää mukaan kuvamuistoja.
Kesäloman huipentumana on toteutumassa matka, joka ei mahdu Suomen kartan sisäpuolelle. Olemme nimittäin lähdössä kymmenen vuoden tauon jälkeen Ruotsiin, pääkohteenamme Tukholma. Se matka omine lukuprojekteineen ( 😉 ) vaatiikin sitten jo oman, aivan erillisen, postauksensa.
Miten paljon olet matkustanut Suomessa?
EDIT. Suomi-matkailun lukuprojektin yhteydessä voi aivan hyvin toteuttaa myös virtuaalimatkailuna tutustumalla paikkakuntaan kirjan ja nettisivujen, ehkäpä joidenkin videoidenkin avulla. Paikkakuntaan liittyen voi tehdä suunnitelman, missä yöpyisiä ja söisi, mitä nähtävyyksiä haluaisi käydä katsomassa. Ehkäpä sitten vaikkapa loman lopuksi olisi mahdollisuus toteuttaa käynti yhdellä noista valituista paikkakunnista.
Meillä on myös suunnitteilla kotimaan kierros täksi kesäksi. Bongasin marketin lehtihyllyltä Karttakeskuksen Lasten Suomi Matkaopas ja puuhavihko-lehden, jota meillä on innokkaasti nyt selattu.
Turusta lähdetään todennäköisesti itään – Turun Forum Marinum on meidän poikien lempparipaikkoja, niin Kotkan merimuseo on jo laitettu ykköstoiveeksi
Kiitos kommentistasi ja hyvistä vinkeistä! Tuo Lasten Suomi Matkaopas tuntuu sopivan kuin nenä päähän tähän meidänkin kesäiseen luku- ja matkaprojektiin, joten sellainen on haettava. Nuo merimuseot kuulostavat kiinnostavilta. Kiva kuulla teidän kotimaan kierroksesta. Toivottavasti siitä tulee mukava. Mukavaa kesäaikaa sinulle ja perheellesi!