Aya & Ida

Kysyin taannoin Instagramissa vinkkiä termokselle, jonne voisi laittaa maitokahvin pelkäämättä, että se kävelee sieltä avatessa vastaan. Sain useamman vinkin koskien tanskalaista Aya&Idaa ja lisäksi Clas Ohlsonin termoksia. Aivan kuten valitsisin autonkin värin perusteella (jos se olisi mahdollista), en voinut vastustaa samaa valintaperustetta nähdessäni Aya&Ida-termokset värissä cream beige.

Paikallisista putiikeista Aya&Idaa myyvät Säde ja Ekosoppi, mutta etsiessäni itselle sopivan kokoista ja väristä (!) termosta, ei kummankaan liikkeen valikoimista sellaista löytynyt. Päiväretkellä naapurikaupunkiin löytyikin tällä erää paras valikoima Aya&Idan tuotteista. Zicos-liikkeessä piti vain osata päättää minkä kokoisena termokseni haluan eli mikä koko olisi käytössä järkevin. 

Olisin halunnut ostaa termosmukin 500 ml:n koossa, mutta sitä ei kuitenkaan ollut valikoimissa. Niinpä päädyin lopulta ostamaan termospullon tuossa samassa koossa ajatuksella, että tilaisin jostakin muualta tuon isomman termosmukin.

Termosten kriittiset toiminnot ovat vuotamattomuus ja juoman tai ruuan lämpimänä/kylmänä pitäminen. Otinkin heti tämän uuden Aya&Ida-pullon käyttööni juomapulloksi eli kylmälle vedelle, vaikka alunperin etsinkin termosta maitokahvilleni. Termokselle luvataan 24 tunnin kylmänä pysyminen ja 12 tunnin kuumana pysyminen. Pullon käyttöönoton aikaan elettiin hellepäiviä ja voin sanoa hämmästyneeni siitä, miten vesi pysyi pullossa ihanan kylmänä ja raikkaana koko päivän. Jopa seuraavana aamuna hotellihuoneessa pystyin vielä ottamaan allergialääkkeeni tuolla samalla pullossa seisseellä vedellä eikä se vielä silloinkaan ollut lämmehtynyt, kuten käytössäni aiemmin olleen muovisen juomapullon vedelle olisi käynyt. Uskomatonta! Myös miehistön Siggit jäivät heittämällä kakkoseksi uudelle juomapullolleni.

Samalla olin uuden ongelman edessä, sillä en voisi käyttää samaa pulloa sekä kahville että vedelle, koska uskon kahvin maun väkisinkin tarttuvan pulloon ja siirtyvän siten myös veteen. Koska vesipullon tarve on kesällä(kin) päivittäinen, ajattelin pitää tämän pullon juomapullona, kunnes saisin joko korvaavan juomapullon tai kahvitermoksen tilalle.

Ehkä muuten muistat vielä Enni’s collectionin linerin Balmuirin Estelle-käsilaukussani. Tämä Aya&Ida-termos istuu todella hyvin sisälaukun pullotaskuun. Valitettavasti en hoksannut siitä ottaa kuvia, mutta noista vanhoista kuvista pääsee näkemään millainen tuo sisätasku oli vanhalle juomapullolleni,

HR-Livingin sivuilta pääsin näkemään vielä enemmän Aya&Idan tuotteita ja sieltä löysin myös toivomani 500 ml termosmukin cream beigenä. Valitettavasti he myivät tuotteita vain jälleenmyyjille, joten etsiminen jatkui. 

Lopulta löysin HR-Livingin Aya&Ida-tuotteita myynnissä Meillä kotona -kaupasta. En ollut kyllä ikinä ennen sieltä tilannut, mutta hyvin onnistui.

Sain kuin sainkin siis lopulta toivomani termosmukin 500 ml:n koossa. Vielä en ole päässyt sitä käyttämään, mutta arjen alkaessa tilanne korjaantuu. Myynnissä on myös pienempi, 380 ml:n termosmuki, mutta se ei olisi riittänyt maitokahvilleni.

Kun lapset olivat vauva- ja taaperoiässä, käytin ruokatermoksia viikottain.  Ne pelastivat kyllä useita ruokahetkiä. Viimeisimmät hyvät ruokatermokset ostimme Ikeasta ja ne on meillä yhä, joskaan käyttötarvetta ei ole enää viime vuosina ollut. Aya&Idan valikoimiin kuuluu myös Food’ie termosastia, jonka tilasin samaan aikaan termosmukin kanssa. Tälle termosastialle luvataan ruuan lämpimänä pito kahdeksaksi tunniksi kylmänä pito 12 tunniksi. Sen tilavuus on samaiset 500 ml kuin isomman termosmukin ja tuon juomapulloni. Äkkiseltään katsottuna astia näyttää paljon pienemmältä kuin muki ja pullo, mutta tarkemmin katsottuna sen leveys korvaa tilavuudessa korkeutta. Jälleenmyyjä suosittelee termosastiaa aamupuurolle, smoothielle, keitoille, lastenruuille, pastalle ja jääpaloille kuumana kesäpäivänä. Jälkimmäisen toimivuutta uskallan hieman epäillä, mutta ehkäpä pitäisi kokeilla ennen epäilyksiä.

Viimeisen viiden vuoden ajan, jos olen jäänyt töihin pidemmäksi ajaksi (iltaan asti), olen yleensä ottanut evääksi luonnonjogurttia ja mustikoita, joita muutenkin söisin tuohon aikaan päivästä. Olen vienyt ruokani opettajanhuoneen jääkaappiin. Sekin on toki edelleen mahdollista, mutta tämän ruokatermoksen myötä pystyn ottamaan ruokani mukaan ensinnäkin suoraan tässä astiassa ja toiseksi säilyttämään sen laukussani. Vastaavasti eväiden ottaminen mukaan minne tahansa kodin ulkopuolelle mentäessä on äärimmäisen tärkeää tällaiselle allergikolle. Jos olet seurannut kesän aikana ravintoloihin ja kahviloihin liittyviä tarinoitani Instagramissa allergioideni osalta, tiedät mistä puhun ja miksi mahdollisuus ottaa mukaan itselle sopiva ruoka, on niin tärkeää. Voisin kuvitella ottavani termoksessa mukaani myös salaattiannoksen tai vaikkapa kasvissosekeiton. Tiskiäkään ei termoksesta syödessä tule kuin termoksen ja lusikan/haarukan verran, joten mukaan ei tarvitse pakata mitään ylimääräistä.

Mies kasvatti termosperhettäni vielä hääpäivänämme antamalla minulle lahjaksi 750 ml termoksen. Ajattelin ottaa sen töihin vesipulloksi. Se on tuota pienempää termosta korkeampi ja halkaisijaltaan hieman suurempi, mutta sopii vielä hyvin sisälaukkuni pullotaskuun. Nyt sitten valikoimistani puuttuu enää se litran vetoinen termari. Katsotaan tuleeko sille lainkaan tarvetta. Termosmukin ajattelin käyvän aamukahville ja 500 ml termospullon päiväkahville. Ruokatermos ruualle ja isompi termos vesipulloksi. Nähtäväksi jää, miten suunnitelmani toteutuu ja toimii arjessa.

Onko sinulla tarvetta termoksille? Millaisille?

Personal Planner

Lupasin tehdä postauksen uudesta kalenteristani ja mikäpä olisikaan sopivampi hetki siihen kuin lähestyvä arki ja uusi lukuvuosi.

Omalla kohdallani se tuokin tullessaan hieman uudenlaisen ja erilaisen arjen erityisesti työkuvioideni suhteen. Toistaiseksi en kuitenkaan ole valmis niitä täällä tarkemmin avaamaan. Teen siis kuitenkin yhä opettajan työtä, joten siltä osin asiat pysyvät ennallaan. Samasta syystä päädyin myös tähän uuteen planneriini siihen kuuluvine teacher-teemasivuineen.

Käyttämäni SanomaPron Open päivyrin, johon sai kätevästi ostettua samojen kansien sisälle ainoastaan uuden kalenteriosion, valmistus on lopetettu. Viisi vuotta olin samanlaisen ”kalenterikriisin” partaalla, kun palasin äitiys-, hoito- ja opintovapaavuosien jälkeen takaisin opettajan työhön. Silloin pääsin jo melko pitkälle suunnitelmissani ottaa käyttöön rengasplanner, mutta lopulta sen toteuttamiseen jäi kuitenkin liian vähän aikaa. Tällä kertaa se kaatui siihen, että en löytänyt sopivia kansia. Tiedän, että olen tällaisessa asiassa tosi tarkka ja jopa turhamainen. Joka tapauksessa rengasplanner siirtyi vielä ainakin vuodella eteenpäin.

Sain kuitenkin vinkin ruotsalaisesta Personal Plannerista, jossa pääsee jo hieman lähemmäksi itselleen räätälöityä kalenteria. Itse asiassa nyt kun jälleen kävin Personal Plannerin sivuilla, huomasin että heille oli tullut uutuutena mahdollisuus tilata kalenteri myös rengaskansioon. Hieman kyllä harmittaa, ettei sitä mahdollisuutta ollut vielä tätä kalenteria tilatessani, sillä olisin varmaankin päätynyt siihen.

Valitsin silloin saatavilla olevista vaihtoehdoista tämän A5-kokoisen kalenterin, johon pystyi tekemään runsaasti omia valintoja alkaen kansikuvista ja päätyen teemasivuihin. Valinnanvaraa oli niin paljon, ettei kalenterin suunnittelu hoitunut ihan hetkessä. Lisäksi tarvitsin tuttuun tapaan vielä hetken tuumailuajan ennen lopullisia valintojani. Täytyy sanoa, että senkin jälkeen vielä hieman jännitti, olinko varmasti huomioinut kaiken kalenteria tilatessani.

Tilaamaani A5-kokoiseen kierreselkäiseen kalenteriin kuuluu yllä olevan kuvasarjan keskimmäisen kuvan sisältö eli planner, viivain/kirjanmerkki, muovitasku, tarra-arkki ja kuminauha plannerin kiinnipitämiseksi. Kuminauha ei kuitenkaan ole pakollinen. Silloin planner toimitetaan ilman sitä ja plannerin takakannen reikiä. Kalenterin mukana tullutta tarra-arkkia ei voinut itse valita. Se hieman hankaloitti lisäarkkien tilaamista, koska ei voinut tietää, olisiko joku tilaamistani arkeista samanlainen kalenteriin kuuluvan arkin kanssa. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Varsinaisen kalenterin etu- ja takakannen kuvat sai valita joko omista (valo)kuvista tai kalenterinvalmistajan valikoimista. Näin ollen kuvavalikoima on lähes rajaton ja tästä johtuen pelkästään kuvion valitsemiseen voi käyttää aikaa useita tunteja. Minun oli tarkoitus saada takakanteen perhekuva, mutta käytännön syistä se ei tällä kertaa onnistunut. 

Etu- ja takakannen päälle kuuluu vielä erilliset paksut muovikannet suojaamaan ohuempaa kuvallista kansisivua. Kanteen sai kirjoitettua vaikkapa oman nimen tai kalenterin käyttötarkoitusta kuvaavan tekstin (esim. open kalenteri) tai sitten vain pelkän vuosiluvun, kuten itse valitsin. Kalenterin kansisivu olisi myös voinut jäädä kokonaan ilman tekstejä.

Personal Plannerin verkkosivuilla olevan ohjelman avulla voi luoda mieleisensä kalenterin. Ohjelma käy kohta kohdalta läpi kalenteriin liittyvät valinnat. En enää muista tarkalleen missä järjestyksessä noita valintoja tehtiin, mutta muistaakseni tämä kansisuvun jälkeen tuleva esittelytekstisivu tuli vasta hieman myöhemmin työn alle, vaikka se tosiaan on kalenterissa heti kansisivun jälkeen.

Itse olisin toivonut, että tämän sivun tekstin olisi voinut kirjoittaa hieman pienemmällä fonttikoolla, koska olisin halunnut sille enemmän tekstiä. Teksti on ylipäätään mielestäni liian suurikokoista.

Sivun ylä- ja alalaidassa lukee yhteystietojani ja keskiosassa itselleni tällä hetkellä – ja toivottavasti tätä tulevaa lukuvuotta kantava – raamatunkohta eli Sananlaskujen kirjasta luku 31 ja jae 26. Tekstin värin sai myös valita. Tekstin päällä näkyvän englanninkielisen kirjanmerkin tilasin kesällä Nainen kaivolla -verkkokaupasta. Kirjamerkki ja monet muut kauniit paperitarvikkeet löytyvät kategoriasta lahjatuotteet. Jos vain ehdin, voin kuvata tänne joskus myös muita tilaamiani tuotteita.

Valitsin oman kalenterini alkamaan 1.8.2022 ja päättymään heinäkuun 2023 loppuun. Kalenterinäkymät alkoivat heinäkuun viimeiseltä viikolta. 

Kalenteriaukeamanäkymään liittyikin sitten paljon valintoja, joita en varmuudella kaikkia enää tässä yhteydessä edes muista. Verkkosivuilla nuo vaiheet käydään kyllä kaikki huolellisesti läpi kohta kohdalta.

Yksi valinnoista liittyi kalenteriaukeaman yleisnäkymään eli siihen, halusiko päivät pysty- vai vaakasarakkeisiin. Oman työni kannalta tämä näkymä on paras mahdollinen. Kun olin valinnut nämä pystysarakkeet, riitti niihinkin vielä tarkentavia lisävalintoja, kuten rivitykseen ja kellonaikamerkintöihin liittyen. Kellonaikarivit pystyi valitsemaan myös vuorotellen kahdella eri värillä paremman erottelun vuoksi. Viikonloppunäkymä on puolet arkipäivien näkymästä, mutta täysin riittävä ainakin omiin tarpeisiini.

Kalenterin yläreunan kuvion sai myös itse valita lukuisista eri vaihtoehdoista. Itse halusin siihen jotakin beigeä ja päädyin tähän kuvioon. Harmillista vain, että noiden päivämäärien ympärillä olevien laatikoiden harmaata väriä ei voinut vaihtaa. Mielestäni harmaa ja beige eivät sovi yhteen. Positiivista oli kuitenkin se, että nuo päivät toisistaan erottavat pystyviivat muuttuivat beigeksi.

Huomaatko muuten nuo pienet juoksevat numerot päivämääräruudun yläkulmassa? Niistä voi helposti seurata kuinka mones vuoden päivistä on menossa. Tuohon samaan kohtaan on kalenterintekijän toimesta itsestään ilmestyneet painettuna myös liputus- ja muut juhlapäivät. Erityisen ilahtunut olin adventtimerkinnöistä. Kuvana oli käytetty kynttelikköä, joissa paloi viikko viikolta aina yksi kynttilä lisää. 

Kalenterivalintoja tehdessä on mahdollista kirjoittaa lista läheisten syntymäpäivistä ja nimistä, jolloin ne tulevat näkyviin oikean päivämäärän kohdalle. Niiden eteen voi valita myös pienen kuvan. Itse valitsin oman perheen jäsenten eteen sydämen ja sukulaisten ja ystävien kohdalle ilmapallot muistuttamaan juhlapäivästä.

Kalenterin alaosan näkymään oli jälleen useita eri vaihtoehtoja. Ehkäpä kolmannella tarkistuskerralla huomasin myös, että tuon näkymän taustaväriä pystyi vaihtamaan ja päädyin valitsemaan siihenkin beigen. Alunperin ne olivat valkoiset ja se olisi ollut myös ihan hyvä vaihtoehto. Vähän samankaltaiset laatikot oli muistaakseni yhdessä vanhassa hyvässä opekalenterissakin.

Valitsin kellonaikanäymän jälkeiseen palkkiin vapaa-ajan ohjelmalle tuon kengänkuvalla varustetun laatikon, jonka viereen sopi hyvin säälaatikko. Kalenterin vasemman sivun alaosassa oleva beige laatikko koostuu itse asiassa kahdesta eri laatikosta, joista ensimmäiseen valitsin to-do-listan otsikolla ja toiseen pelkän listan ilman otsikkoa. Valinnanvaraa todellakin riitti värityskuvista piste/ruutu/viiva/blankoruutuun. 

Kalenteriaukeaman oikeanpuoleisen sivun alaosaan valitsin blankon ruudun beigenä. Sen vieressä oleva minikokoinen kuukausikalenteri toistuu jokaisella kalenteriaukeamalla vaihaten väriä kuukauden värin mukaan. Kalenteripohja tulee siis automaattisesti ilman omaa valintaa, samoin nuo kuukausikohtaiset värit määräytyvät automaattisesti.

Tästä kuvasta voit nähdä kalenterin sivuprofiilista tarkasteltuna. Tätä en tiennyt kalenteria tilatessani, joten se tulis positiivisena lisäyllätyksenä. Värit ovat siis samat kuin nuo kuukausikohtaiset kalenteripohjavärit ja näiden sivuprofiilissa olevien värien perusteella voi helpommin löytää kalenterista oikean kuukauden kalenterinäkymän.

Varsinaisen kalenteriosion sai valittua suomenkielisenä (ja monella muullakin kielellä). Kielivalintaan pohjautuen tulivat myös nuo kansalliset juhlapäivät näkyviin kalenteriin. Silloin kun viikko osuu kuun vaihteeseen, on kuukauden nimen kohdalle painettu kahdesta kuukaudesta kolme ensimmäistä kirjainta. Tästä voi huomata, ettei kyseessä ole oikeasti suomenkielinen kalenteri, koska suomenkielellä on oikein katkaista sana tavun kohdalta, ei mielivaltaisesti mistä vaan. Tässä siis pitäisi lukea SYYS-LOKA eikä kuten kuvassa näkyy. Tällainen pilkunviilaaja huomaa kaiken, mutta enköhän tämän virheellisen merkinnän kanssa pysty elämään. 😉

Sen sijaan varsinaisten kalenterisivujen jälkeen tulevat omavalintaiset teemasivut ovat englanninkieliset.

Seuraavat sivut ovat kaikki omavalintaisia teemasivuja ja ne sijoittuvat varsinaisen kalenteriosion jälkeisille sivuille. Jälleen kerran vaihtoehtoja oli runsaasti ja ne oli jaettu eri aihepiireihin. Niitä oli: overwiev (erilaisia kalenteripohjia/näkymiä), clean space (siivous- ja järjestysjuttuja), health, goals & mind (treeniseurantaa, ateriasuunnitelmia), lists (eri pituisia listoja), trackers (mm.kirjojenlukuseurantaa), travel, budget, student, teacher (lukujärjestys-, suunnittelu- ja arviointipohjia), creative (väritystehtäviä) ja ruled (erilaisia muistiinpanosivuja).

Valitsin itselleni tällaisen vuosinäkymän vuosille 2022, 2023 ja 2024. Tällainen vuosinäkymä olisi mielestäni mahtunut hyvin yhdellekin sivulle tai jopa puolikkaalle. Muutama muukin asia olisi voinut viedä vähemmän tilaa, kuten lukujärjestyspohjat. Teemasivuja oli valittavan yhteensä 48 sivua. Jos ei ole tarvetta varsinaisille teemasivuille, voi nuo kaikki 48 sivua ottaa tyhjinä sivuina (piste/ruutu/viiva/blanko) mahdollisia muistiinpanoja varten.

Tämä vuosinäkymä on itselleni hyvin tärkeä opetuksen suunnittelun kannalta. Yhdelle aukeamalle mahtuu kuusi kuukautta eli koko vuosi vie tilaa yhteensä neljä sivua. Sinänsähän en olisi tarvinnut enää tuota 2022 vuoden ensimmäistä puolikasta enkä vastaavasti sitten vuoden 2023 loppuosaakaan. Sellaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut, joten niihin jouduin tuhlaamaan ylimääräisiä sivuja. Yllätyksenä myös näille vuosinäkymäkalenterisivuille olivat kirjautuneet kaikki merkkipäivät, sekä kansalliset että itse kirjaamani. Kutsun itse tätä näkymää työssäni suunnittelulakanaksi ja teen siihen kursiivisen vuosi-, jakso- ja viikkosuunnitelmani kustakin oppiaineesta. Vastaavia voi tulostaa myös ilmaiseksi netistä. Tapaankin yleensä tulostaa ne A3-koossa, jolloin kirjoitustilaa jää hieman enemmän.

Kuten jo aiemmin mainitsin, lukujärjestyspohja vie aivan turhaan yhden kokonaisen sivun verran tilaa. Aiemmassa samankokoisessa kalenterissani oli yhdellä sivulla kolme lukujärjestyspohjaa, joista jokainen oli vielä eritelty kahteen eri pystysarakkeeseen ja hyvin mahtui. Tässä jää harmillisesti alaosaan aivan liikaa turhaa tyhjää tilaa. Tosin voihan sen itse puolittaa tai viivoittaa vaikka kolmeen eri osaan.

Tämän kahden sivun käyttötarpeesta en ole ihan varma, mutta päädyin ne kuitenkin valitsemaan. Nähtäväksi jää, tuleeko niille käyttöä.

Kun on valinnut kaikki 48 teemasivua, on niiden järjestystä vielä helppo vaihtaa eli voi ensin vain klikata haluamansa valinnat ja sitten vielä lopuksi niitä poistaa tai lisätä ja vaihtaa niiden paikkaa.

Muistan vielä, kun opettajilla oli käytössään erilliset arviointikirjat. Itse asiassa nyt kun järjestin työnurkkaushyllyäni, löysin yhden punaisen postikortinkokoisen arviointikirjan ensimmäisiltä opevuosiltani. Sittemmin arvioinnit merkittiin kalentereihin ja nykyään myös Wilmaan. Itse kirjaan arvioinnit edelleen myös kalenterini arviointisivuille. Sinne pystyn myös tarkemmin avaamaan itselleni arviointikriteereitä, jos niihin vielä tulee tarvetta palata myöhemmin.

Teemasivujen listoista löytyi useampi eri vaihtoehto. Omaan kalenteriini valitsin yhden aukeaman tuota vaaleansinipilkutettua listaa ja kaksi aukeamaa beigepilkuitettua. Vaaleansinisen ajatuksena on itselläni se, että aukeamalta löytyy 12 eri listaa eli jokaiselle kuukaudelle omansa. Beigeä valitsin kaksi aukeamallista siitä syystä, että tuon loputtoman listan voi halutessaan katkaista mistä kohdasta haluaa. Listat, joissa oli valmiiksi eripituisia listoja, olivat mielestäni kivan näköisiä, mutta koen ne hankalaksi käyttää, koska en voi millään etukäteen tietää kuilloisellekin listalle tarvittavaa tilaa.

Kodin järjestämistä silmällä pitäen valitisn muutaman organisointisivun. Näidenkin osalta jää nähtäväksi, tuleeko niille käyttöä vai ei.

Tästä kirjasivusta tykkäsin tosi paljon. Elokuvasivu kuului samaan pakettiin, joten se oli myös otettava. Kirjasivun nähdessäni ajattelin heti, että olisipa ollut kiinnostavaa, jos tällaisen sivun olisi täyttänyt koko elämänsä ajalta. Muistaakseni nämä sivut olivat ilmaiseksi tulostettavissa Personal Planner -sivustolta. Värittämisen lisäksi haluaisin ehdottomasti kirjoittaa kirjaan myös sen nimen ja päivämäärän.

Lopuiksi sivuiksi valitsin blankoja muistiinpanosivuja. Olisin voinut jättää ne kokonaan poiskin, sillä minulla on tapana liittää kalenteriin tyhjä ruutuvihko nimenomaan lukuvuoden aikana tehtyjä muistiinpanoja varten. Silloin lisäpaperi kulkee paitsi jatkuvasti mukana, niin muistiinpanoihin on helppo myös tarvittaessa palata myöhemmin. Huomattavasti helpompaa kuin alkaa etsiä irtopapereita muiden irtopaperien joukosta. Tuo muistinpanovihko toimii tarvittaessa myös käsintehtynä muistiona.

Kalenteria tilatessani, olivat Personal Plannerilla kaikki tuotteet -15 prosentin alennuksessa. Siitä syystä päädyin tilaamaan myös ohjeistarvikkeita uuteen planneriini.

Varsinaiseen planner-tilaukseen kuuluvan muovitaskun lisäksi tilasin vielä toisenkin samanlaisen muovitaskun sekä nuo muovitaskujen päällä olevat sapluunapaketit (stencils). Ylärivillä oikealla puolestaan on erikokoisia post it -tarralappuja sisältävä arkki. Kaikki nuo ylärivin tuotteet saa reikien avulla kätevsäti kiinnitettyä kalenterin kierteisiin/renkaisiin. Alarivissä oikealla on lisää kirjanmerkeiksi sopivia ohuempia muovitettuja papereita. Mietin ensin, että miksi ne eivät ole paksumpia, kunnes totesin sen olevan hyvä asia, sillä mitä paksumpi väliin laitettava tuote on, sitä enemmän se vie kalenterin välissä tilaa ja tekee kalenterista paksumman. Vasemmassa alareunassa on pino tilaamiani tarra-arkkeja, jotka näkyvät tarkemmin postauksen edetessä. Keskellä alhaalla on magneettikiinniteisiä eläinaiheisia kirjanmerkkejä joko planneriin tai johonkin muuhun käytettäväksi.

Tässä on kaikki tilaamani lisätarra-arkit pois lukien se yksi arkki, joka kuului planner-tilaukseen. Kuten huomaat, tarra-arkit voi taittaa kaksin- tai nelinkerroin tai repiä pienemmiksi tuota taitekohtaa pitkin. 

Tarrojen suhteen minulla on vain yksi ongelma. En nimittäin millään malttaisi käyttää niitä!

Kesä- ja syksyaiheiset tarrat.

Talvi- ja jouluaiheiset tarrat.

Yleistarrat ja taulukot.

Päädyin lopulta repimään tarra-arkit postikorttikokoon, koska silloin niitä on helpompi kuljettaa mukana kalenterin muovitaskuissa.

Vielä en ole yhtäkään tarraa irrottanut, joten en osaa kertoa mitään niiden laadusta.

Olin ajatellut käyttää uuden kalenterini kansina samoja vanhoja Ajaston tummanruskeita nahkakansia, joita olen käyttänyt myös Open päivyrillä. Personal Plannerin kansisivu sujahtikin helposti Ajaston kansiin, mutta en ollut ottanut huomioon sitä, että kierrerenkaat ovat tässä Plannerissa paljon isommat kuin Open päivyrissä. Kansi jäi ikävästi osittain auki eikä kalenterin välissä silloin vielä edes ollut mitään. Niinpä piti sitten nopeasti tilata uudet kannet tälle uudelle kalenterille, että ne ehti saada vielä alennettuun hintaan. Postikulut sisältyvät tilauksiin, joten niistä ei tullut lisähintaa, mutta kyllähän kannet nostivat kalenterin hintaa eli suunnittelemani budjetti pääsi ylittymään.

Plannerin sivut ovat paksummat kuin aiemman kalenterini. Hyvä puoli on siinä, että sivujen läpi ei varmaankaan pääse kynänjälki, jolloin kalenteri kestäisi myös vahvemman kynän jäljen, kuten tussin. Huono puoli sitten on se, että paksumpi paperi vie enemmän tilaa ja tekee lopulta koko kalenterista paksumman ja painavamman. Jälleen kerran, nämä asiat selviävät paremmin vasta käytön myötä.

Kansien saavuttua odotti vielä toinenkin pettymys, sillä kannen sisätasku ei ollut korkeussuunnassa auki kuin etukannen puolelta, joten ainut vaihtoehto oli kiinnittää kalenteri kansiin siitä. Olisin halunnut kiinnittää sen takakannesta, koska silloin kalenterin etukansi oli jäänyt parempaan suojaan ja ennen kaikkea siksi, että suunnittelemani lisämuistivihko olisi ollut helpompi pujottaa takakannen sisälle varsinaisen kalenterin takakannen päälle. Tässä versiossa vihko on pujotettava etukannen alle, jolloin se roikkuu hieman ulkopuolella. Toki sen voi tähän etupuolellekin pujottaa, mutta silloin se on tiellä joka hetki, vaikkei sitä tarvita. En ole vielä päässyt testaamaan kalenteria tuon lisävihon kanssa, joten nähtäväksi jää, miten se ylipäätään onnistuu.

Nämä pienet taskut ovat mielestäni liian matalat syvyydeltään. Edes osa niistä olisi voinut olla syvempi, mutta kaikki ovat yhtä matalia. Alimman taskun syvyys ulottuu puoliväliin tuota edessä näkyvää nahkaosaa eli ei suinkaan sen pohjaan asti, kuten luulisi. Muut taskut ovat yhtä matalia, vaikka luulisi niiden jatkuvan vieläkin syvemmiksi.

Näistä kuvista näkee, miten muovitaskut, sapluunat ja post it -laput on kiinnitetty kierteisiin. Laitoin toisen muovitaskun kalenterin etuosaan ja toisen taaksen. Muovitaskuissa on tällä hetkellä tarroarkkeja, mutta saattaapi olla, että lukuvuoden myötä niille tulee toisenlaista käyttöä tai tarvetta. Näissäkin kansissa on edellisten kansien tavoin kynänpidike. Jos sinun kalenterissasi ei ole kynänpidikettä, niin suosittelen ehdottomasti hankkimaan sellaisen. On nimittäin aivan huippu juttu, kun kynä kulkee varmuudella mukana kaikkialle minne kalenterikin, kuten tapaamisiin, kokouksiin jne. Esimerkiksi Jo & Judyltä olen tilannut suunnittelukirjaani ja joihinkin muistivihkoihini ”pen loopin”. Näiden kansien kynänpidike olisi saanut olla hieman korkeammalla. Nyt kynä meinaa tulla yli kalenterin alareunasta.

Kukalliset magneettiset kirjanmerkit löysin täältä. Olen etsinyt paikallisesta kirjakaupasta jo useamman vuoden perusgeelikyniä, mutta niitä on ollut tosi huonosti saatavilla ja jos on ollutkin, niin värejä on ollut vain muutama. Tämän hetken tilannetta en tiedä.

Tänä kesänä pääsin pitkästä aikaa käymään Hämeenpuiston vihkokaupassa, josta löytyikin geelikyniä joka lähtöön eli useammassa eri värissä ja joihinkin myös täytepatruunoita. Metallivartinen ruskea geelikynä on sieltä, tussimainen kynä on Personal Plannerilta ja lyijykynät viime syksynä Citymarketista. Vasemmanpuoleisen kynän ostopaikkaa en muista.

Näistä kuvista näkee kalenteria myös sivusuunnista ja noiden kirjanmerkkien asettumista. Kalenterin kansiin oli myynnissä erillisiä kiinnityskuminauhoja, mutta käytin niihin plannerin mukana tullutta kuminauhaa. Takakannessa oli kuminauhalle reiät valmiina ja nauha oli erittäin helppo pujottaa niihin. Ajaston kansissa ei tällaista kuminauhaa ollut enkä osannut sitä edes kaivata. Mitä enemmän kalenterin välissä kulkee tavaraa, sitä paremmin ne siellä kuminauhan ansiosta pysyvät. Koska minulla ei ole vielä käyttökokemusta tästä kuminauhallisesta versiosta, en osaa sanoa, mitä mieltä olen siitä.

En ole bujoilija, mutta koska kalenterit ja muistikirjat kiinnostavat minua, päädyin tilaamaan tämän Bujoilijan inspiraatiokirjan. Tätäkään en ole vielä ensimmäistä selauskertaa enempää ehtinyt tutkia, mutta se vaikutti kiinnostavalta. Tuolla selauskerralla jäi mieleeni erilaisten symbolien käyttö kalenterimerkintöinä. Toki olen sellaisia käyttänytkin, mutta nyt voisin miettiä niitä vielä tarkemmin. Sisällysluettelo kertoo mieltäni melko hyvin kirjan annista.

Kuinkahan moni jaksoi lukea tämän postauksen loppuun asti?

Etsiessäni itse tietoa plannereista, olisin kaivannut tarkempaa tietoa niiden konkretiasta. Jonkin verran löysinkin, mutta en mielestäni riittävän kattavasti. Toivonkin, että joku voisi löytää tarvitsemiaan lisätietoja tästä postauksesta.

Plannerin toimituksesta haluaisin vielä lopuksi kertoa hieman enemmän. Toimituksen kerrottiin vievän hieman pidempään ja siihen nähden se saapui mielestäni nopeasti perille eli 4 – 5 arkipäivässä. Valitettavasti kuoren avattuani sain kokea pettymyksen, sillä lähetyksestä puuttui kokonaan neljä tuotetta. Mukana ei myöskään ollut minkäänlaista tuoteluetteloa tai selitystä, että osa tuotteista saapuu jälkitoimituksena. Tarkistin myös verkkokaupan tilanteen puuttuvien tuotteiden osalta ja siellä oli kaikkia niitä tuotteita saatavilla. Lähetin viestin asiakaspalveluun, jossa todettiin, että he tapaavat lähettää eri paketteina Plannerin siihen kuuluvine lisäosineen ja sitten muut tilatut tuotteet. Tuo selitys ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sillä paketista puuttui yksi Planneriin kuuluva tuote, mutta siinä oli kuitenkin mukana useita muiden kategorioiden alta tilaamiani tuotteita, joskin niistä puuttui kolme tuotetta. Asiakaspalvelija oli kuitenkin vakuuttunut, että toinenkin paketti on matkalla. No, odotin vajaat kaksi viikkoa ja otin asiakaspalveluun uudelleen yhteyttä. Sen jälkeen he kysyivät uudelleen puuttuvia tuotteita ja lähettivät ne minulle. Itse olen täysin vakuuttunut, että ensimmäisen paketin pakkaaja oli vain unohtanut ne neljä tuotetta paketista, koska mikään muu logiikka ei asiaa selitä. Pääasia toki, että lopulta sain kaikki tilaamani tuotteet ja että asiakaspalvelu oli ystävällinen. 

Mielenkiinnosta kysyn, millaisella kalenterilla sinä sukellat arkeen kesälomien jälkeen?

Uimarenkaat

Postausaiheita ja valmiiksi otettuja kuvia riittäisi jonoksi asti, mutta en ole vain saanut itseäni postausten tekoon. Ilmiö on kyllä tuttu varmaan joka kesältä. Miehen aloittaessa kesäloman, koen useimmiten itsekin vasta olevani lomalla ja silloin alkavat monet arjen rutiinit, joihin blogin pitämisenkin lasken, jäädä. Säällä on myös iso merkitys. Hellepäiviä ei välttämättä malta viettää sisätiloissa (tosin kuumimpina päivinä on kyllä pitänyt) ja sisälläoloaikoina onkin sitten ihan muuta puuhaa kuin kirjoittaa blogia.

Tänä vuonna miehen loma alkoi kuitenkin ihan poikkeuksellisissa merkeissä, kun sairastuimme miehemme ja toiseksi vanhimman pojan kanssa koronaan. Olimmekin välttyneet siltä yllättävän kauna, nimittäin koko tuon lähes kahden vuoden ja viiden kuukauden ajan, kun se on Suomessa pyörinyt. Emme saaneet sitä edes maaliskuussa, kun pikkupojat kukin vuorollaan kävivät sen läpi. Toiseksi vanhin poikahan oli silloin ylioppilaskirjoitusten vuoksi evakossa vanhempieni luona ja välttyi (onneksi!) taudilta silloin. Tällä kertaakaan ajoitus ei ollut ihan täydellinen, nimittäin hänen armeijaan menonsa siirtyi koronan vuoksi viikolla, mutta ehkä oli kuitenkin hyvä sairastaa auti kotona kuin saada se heti armeijassa.

Samaan syssyyn meiltä hajosi 1,5-vuotias pakastin ja juuri kun olisimme siellä olevia hätävararuokia eniten tarvinneet. Meillä on käytännössä aina pakastin ladattuna täyteen leipää, marjoja, pakastevihanneksia ja -perunoita sekä sellaisia ruokia, joita lapsetkin pystyvät valmistamaan, jos kävisi näin kuin nyt kävi, eli kumpikin talon aikuinen sairastui samaan aikaan. 

Loman alku ei siis ollut paras mahdollinen, mutta toisaalta saatiin sitten loppuloman ajaksi suoja tautia vastaan eikä ihmismassojen seassa kulkeminen haitannut.

Nyt kun olen kertonut päällimmäiset kuulumiset, voinkin siirtyä varsinaiseen postausaiheeseen. 😉

Pojat ovat koko kesän toivoneet uusia uimaleluja rikkoutuneiden joutsenten tilalle. Viime vuonna jo katselin näitä tanskalaisia Petites Pommesin klassisia uimarenkaita ja päädyinkin ostamaan hieman testimielessä tuon ruskean renkaan koossa M eli halkaisijaltaan 60 cm. Ajattelin, että ellei se ole kenellekään käyttöön sopiva, sitä voi ainakin käyttää mukavana rekvisiittana allasalueella. Kokonsa puolesta rengas on suunniteltu leikki-ikäiselle eli +3-vuotiaan käyttöön. Käytännössä meillä sitä on käyttänyt ainoastaan kuopus. Voitte kuitenkin arvata, että pojat ovat keksineet sille lukuisia muitakin käyttötarkoituksia kuin uimarenkaan perinteisen tarkoituksen. Etenkin kun kaikki osaavat jo uida, ei pikkurengasta enää sen varsinaiseen tarkoitukseen enää tarvitakaan.

Koska joutsenia ei etsinnöistä huolimatta enää löytynyt, päädyin lopulta tilaamaan Petites Pommesin renkaan isoimmassa eli L-koossa. Sen halkaisija on 120 cm ja se käy kokonasa puolesta myös aikuiselle. Rengas sai pojilta hyvän vastaanoton ja pääsi heti mukaan uima-allasleikkeihin. 

Renkaista on saatavilla toinen toistaan kauniimpia värejä, joista päädyin lopulta tähän vaaleansinivalkoiseen. Muina vaihtoehtoina pyörittelin tummansinivalkoista ja greigevalkoista. Saattaapi olla, että tulevina kesinä näitä isompia renkaita rantautuu meille vielä lisää.

Tämä isoin rengas on valmistettu hieman painavammasta/paksummasta PVC:stä ja kestää siksi myös aikuisen painon.

Tähdenmuotoisen uimarenkaan pojat saivat viime kesänä ystäväperheeltä tuliaiseksi ja se on sopinut kyllä meille kuin nenä päähän. 

Ja voin sanoa, että polskittu on, renkailla ja ilman!

Uimarenkaiden mukana tulee kankainen säilytyspussi ja paikka mahdollisesti rikkoutuvalle renkaalle. Jälleenmyyjien verkkokaupoissa on yleensä myös hyvät ohjeet uimarenkaan käytölle ja säilyttämiselle. Ruskeavalkoinen uimarengas olikin viime talven säilytyksessä tässä kangaspussukassa.

Näistä kuvista voi ehkä vielä hieman paremmin nähdä kokoeron M- ja L-koon välillä. Mielestäni tuohon väliin sopisi hyvin vielä halkaisijaltaan 90 cm rengas. Kaikkein pienin eli S-koon rengas on halkaisijaltaan 45 cm ja sitä suositellaan alle 3-vuotiaille. Sarjaan kuuluu myös käsikellukkseet, rantapallo ja uima/kahluuallas.

Pojat ovat uineet useita kertoja päivässä. Itse olen tyytynyt lähinnä allasvahdin rooliin, tärkeinä varustuksinani käsityö, kirja/lehti tai kahvi.

Hieman on nyt tällainen ”tyhjä pää” -olo eli ei oikein tunnu irtoavan mitään järkevää tekstiä, mutta kuvat puhukoot puolestaan. Tuon kuvissa näkyvän InWearin uimapukuni ostin vuosi sitten.

Mukavia kesäpäiviä! Vaikka tänään sataakin, on varmasti vielä tiedossa lämpöä ja paistetta.

Piilopaikka

Olen monesti kertonut, miten meidän piha on oikea tuulitunneli. Alunperin ajattelin, että sitten kun pensaat ja tuijat ovat kasvaneet riittävästi, tuuli ei enää pääse samalla tavalla pihaan. Olin kuitenkin väärässä. Kuinkahan monet kerrat olemme saaneet kerätä tuulen lennättämiä tavaroita pitkin pihaa ja jopa pitkin katua. Toki sellaista tapahtuu vain isommilla tuulilla, mutta samassa suhteessa pienempienkin tuulien teho tuntuu pihalla ollessa.

Ennen uima-altaan ympärille rakennetun lisäterassin olemassa oloa, ensimmäiset hennot aamuauringonsäteet siirtyivät takapihallemme kesäaamuisin kello kymmenen jälkeen. Sitä ennen – ja vielä koko aamupäivän – aurinko sen sijaan paistaa ja lämmittää etuportaille. Etuportaat ovat lisäksi hyvin suojaisa paikka eli sinne ei tuulikaan niin osu.

Tänä aamuna olin aikeissa siirtyä aamukahvini ja kirjani kanssa takaterassille aurinkoon. Jo terassin oven avatessani tunsin kylmän tuulen puhaltavan päin. Eipä tehnyt mieli tuohon tuulitunneliin palelemaan. Samassa muistin vanhan kunnon piilopaikkani eli etuportaat.

Tuo piilopaikka toimii piilopaikkana paitsi tuulelta, niin myös muulta perheeltä. Toisinaan on nimittäin niin, että ison perheen vilskeeltä kaipaa hetkeksi hiljaista hetkeä ihan itsekseen. Ehkäpä nuo etuportaat aikanaan juuri siitä syystä ja siihen tarpeeseen löysinkin. En toki ole koskaan poistunut etuportaille jättäen lapsia oman onnensa nojaan, en tietenkään, vaan mies on silloin ollut sisällä talossa. Nyt, kun pojat ovat jo isompia, eivätkä tarvitsee jatkuvaa silmälläpitoa, huikkaan vain meneväni etuportaille ihan samoin kuin huikkaan meneväni pyykkinarulle. En ole koskaan tykännyt siitä, että joku vaan häipyy sanomatta minne menee.

Koska etuportailla ei sinänsä ole mitään varsinaista istumapaikkaa, nappaan yleensä mukaani istuintyynyn aamukahvini lisäksi. Siinä sitten istuskelen kaikessa hiljaisuudessa kera kahvini. Usein otan mukaani myös kirjan tai käsityön.

Tällä kertaa keskeneräinen Kesäaamu-neuleeni sai jäädä sisälle ja sen sijasta otin mukaani kirjan. Luen tällä hetkellä Heli Heiskasen kirjoja erityisherkkyydestä. Mielenkiintoista luettavaa, mikäli aihepiiri kiinnostaa.

Millainen on sinun piilopaikkasi?

EDIT. Olen aina ajatellut olevani koiraihminen, mutta mitä enemmän olen seurannut kanien elämää, sitä enemmän olen löytänyt itsestäni kani-ihmistä. Kanithan ovat lontaisesti arkoja ja säikkyvät esimerkiksi vieraita ääniä. Ne loikkivat mieluummin pakoon kuin jäävät kuuntelemaan/selvittämään möykän alkuperää. Yksi tärkeimmistä asioista kanille suotuisaa kasvuympäristöä luodessa, on rakentaa sille piilopaikka. Kanilla pitää siis aina olla paikka, jonne se voi hakeutua turvaan joko vaaran uhatessa tai muuten vaan sen kaivatessa lepoa tai rauhaa. 

Mitä suurempi tuo piilopaikka onkaan kooltaan, sen tärkeämpää on, että siitä löytyy toinenkin ulospääsy. Tuosta minulle tulee aina mieleen Sinkkuelämää-sarjan jakso, jossa Carrie todistaa, miksi hänen kylpyhuoneessaan on kaksi uloskäyntiä. Sinänsä se ei liity mitenkään kaneihin, mutta ajatuksena on huojentavaa, jos uloskäyntejä tai ulospääsyjä on enemmän kuin yski. Vihollinen ei voi silloin tukkia sitä ainutta sisään- ja ulospääsyä. Tietyissä elämäntilanteissa on hyvä päästä poistumaan siitä toisesta sisäänkäynnistä voidakseen suojella itseään. Mielestäni se ei ole pelkuruutta (ellei sitten itse ole toiminnallaan aiheuttanut jotakin sellaista, jonka seuraamukset on nöyrästi otettava vastaan ja tuotava päivänvaloon). Toisinaan paras keino on poistua vähin äänin paikalta etenkin jos saa osakseen asiatonta käytöstä. Tietyissä tilanteissa ei kannata edes jäädä itseään puolustamaan ja käydä vastahyökkäykseen.

Isompien poikien vaatteet, osa 4

Sain Instagram-seuraajaltani vinkin Makian vaatteista isommille pojille. Niinpä lähdin tuota vinkkiä tutkimaan tarkemmin. Makia Clothing Oy, lyhyemmältä nimeltään Makia, on Helsingin Katajanokalla toimiva vuonna 2001 perustettu suomalainen vaatealan yritys. Makian perustaja on helsinkiläinen Joni Malmi. Hänen kerrotaan olleen opinahjonsa ensimmäinen poikaoppilas, joka oli valinnut tekstiilityön opinto-ohjelmaansa. Aluksi Makian tuotteet valmistettiin Suomessa ja ne tulivat tunnetuiksi laadustaan. Urheilijat ja urheilutapahtumat ovat tuoneet yritystä tunnetuksi. Sittemmin tuotanto siirrettiin Kiinaan, jolloin niiden laatu heikkeni. Vuonna 2017 yli puolet tuotannosta valmistettiin Turkissa, takit yhä Kiinassa ja kengät Portugalissa. Muutosten myötä Makia alkoi keskittyä pysyvien vakiotuotteiden valmistamiseen ja niiden laatuun alati vaihtuvien mallistojen sijaan. (Lähde: Wikipedia.) Verkkosivuilta voi nähdä yhteistyön mm. Mauri Kunnaksen kanssa.

Tutkittuani asiaa, päädyin tilaamaan keskimmäiselle pojalle muutamia tuotteita Booztin ALEsta. Tilatessani alennetusta hinnasta sai vielä 20 prosentin lisäalen. Normaalihinnalla tuotteet ovat mielestäni melko arvokkaita, mutta näillä ale-hinnoilla maltoin niitä tilata etenkin kun en tuotteiden laatua entuudestaan tunne. Juuri ennen tilauksen lähettämistä, satuin käymään paikassa, jossa pääsin tunnustelemaan tuotteita livenä. Siellä ei kuitenkaan ollut enää saatavilla oikeita kokoja eikä malleja, joten en voinut sieltä niitä ostaa. Mieleeni jäi eräs naisten malliston collegepaita, jonka sisäpuoli oli todella pehmeää materiaalia. Tuo kokemus oikeastaan vahvisti päätökseni uskaltautua tilaamaan tätä itselleni uutta vaatemerkkiä.


Ylemmässä kuvasarjassa on lyhythihaisia peruspaitoja eri väreissä. Tässä kuvasarjassa on puolestaan pitkähihaisia trikoopaitoja. Harmaa ei ole meidän väri, mutta malliltaan mielestäni kivan neutraali. Jos tuota mallia olisi ollut jäljellä vielä pienimmässä koossa valkoisena, niin olisin sen tilannut. Raidallista trikoopaitaa oli myös tummansinivalkoisen ja mustavalkoisena.

Suosittelen tarkistamaan myös paitojen takaosat ennen tilaamista. Esimerkiksi tämän vihreän paidan takana on Makian tunnusteksti ”THROUGH THE ROUGH SEAS / MAKIA”. Itsehän en niinkään välitä testeistä vaatteista, mutta tähän tuo tuntui sopivan.

Mallistosta löytyi tällaisia collegepaidan ja hupparin yhdistelmiä eli hupparityyliin taskut, mutta ilman huppua. Joissakin malleissa oli tuollainen korkeampi kaulus puolivetoketjulla. Malliston väreistä erityisesti camel ja cocoa (ruskeasävyiset) sekä olive ja thyme (vihreäsävyiset) olivat nallekarhupojan mieleen.

Mallistosta löytyi myös perinteistä hupparimallia. Tummansinisen hupparin ankkurimerkki, jota on muissakin Makian tuotteissa, viehättää minua kovasti. Se ei ehkä kuitenkaan ole niinkään nallekarhupojan juttu. Koska näkyvät logotekstit eivät mielestäni ole (ainakaan aina) niin kiva juttu, ilahduin kun mallistossa oli paljon myös yllä olevan cocoan värisen hupparin kaltaisia tuotteita, joissa teksti oli kirjailtu samalla värillä paidan kanssa.

Ilokseni mallistosta löytyi vaatteita myös siistimpään menoon eli pikeekauluksellisia paitoja, pystykauluspaitoja ja perinteisiä kauluspaitoja. Näissä paidoissa eivät myöskään logomerkinnät pääse ”huutamaan”.

Mukana oli myös neuleita, takkeja ja jonkin verran housujakin. Tämä raitapaita jatkaa merihenkisyyden tunnelmaa. Tätä pidinkin pitkään ostoskorissa, mutta koska kaikkea ei voi ostaa, niin päädyin luopumaan tästä. 

Housuihin pitää perehtyä vielä tarkemmin myöhemmin. Melko usein ne vaatisivat muutenkin sovituksen, ainakin paitoja ennemmin.

Ilokseni huomasin myös sen, että mikäli jääkarhupojan lempiväri säilyy punaisena vielä isommissakin kokoluokissa, löytyy Makialta siihenkin tarjontaa. Valikoimista näytti löytyvän myös kokomustaa, sellaisesta pitävälle.

Tätä kirjoittaessani en ole vielä päässyt näkemään tilattuja tuotteita eli niistä ei meillä ole vielä minkäänlaista käyttö- eikä pesukokemusta. 

Onko Makia merkkinä sinulle tuttu? Haluaisitko jakaa kokemuksiasi?