Opiskelijan asunto, osa 2: tekstiilit

0

Kiitos niistä kauniista sanoista, joita sain yksityisviestein edellisen postauksen jälkeen. Ne lämmittivät kovasti mieltäni. <3

Lupasin Opiskelijan asunto -postaussarjaan jatkoa ja tässä toisessa osassa ajattelin puhua tekstiileistä. Kuten jo ykkösosassa kerroin, sai poika kummeiltaan lahjaksi Marimekon beigevalkoisia pyyhkeitä ja lakanoita, mikä toimi sysäyksenä sekä tekstiili- että värivalinnoille. Sittemmin annoimme itsekin pojalle lahjaksi samaisia Marimekon tekstiilejä eli samoissa väreissä, mutta toisinaan hieman eri kuoseilla. Voin kertoa, että meillä oli pojan kanssa varsin hauskaa inventoidessamme hänen kodintavaroitaan, kun kerroin aina jokaisen kuosin nimen. Oli Kaivoa, Pieniä kiviä ja Lokkia. 

Tässä vielä linkki Marimekon tämänhetkiseen pyyhevalikoimaan.

Jos muistan oikein, niin kylpypyyhkeitä oli kaksi ja kasvopyyhkeitä kolme. Ajattelinkin, että yksi kasvopyyhe olisi vielä hyvä ostaa, niin voisi vaihtaa aina parin kerrallaan. Silloin toinen pyyhe voisi toimia kasvopyyhkeenä ja toinen käsipyyhkeenä. Näiden lisäksi poika sai ylioppilaslahjaksi mustaharmaita Finlaysonin pyyheitä. Muistaakseni niitä oli yhteensä yksi iso ja neljä pientä pyyhettä.

Sainkin Instagramissa kysymyksen: ”Mitä hyödyllistä voisi antaa yo-lahjaksi ajatellen nuoren muuttoa?” Loistava kysymys! Useammasta suusta olen saanut kuulla myös sen, että olisipa ollut järkevää alkaa kerätä nuorelle esimerkiksi jotakin astiasarjaa jo teinivuosina, kodinkoneista puhumattakaan. Melkoinen kuluerä kerralla hankkia kaikki tarvittava. Tähänkin aihepiiriin palaan vielä postaussarjan edetessä eli vastauksia voi lukea ripotellen sieltä täältä.

Suosituin ja varmastikin myös mieluisin lahjatoive on raha ja itse asiassa näen tuon rahalahjankin juuri siinä valossa, että se auttaa valmistautumaan opiskelijan elämään ja toki sitten niiden aikanakin. Niin ainakin meillä on kummankin pojan kohdalla käynyt. Mutta jos haluaa viedä jotakin konkreettista lahjaksi, niin pyyhkeet ovat yksi hyvä lahjaidea. Me olemme lukuisia kertoja antaneet sekä rippi- että valmistujais- tai ylioppilaslahjoiksi nimenomaan pyyhkeitä. Nyt kun sain jälleen todeta Marimekon pyyhkeiden laadun, annan niitä enemmän kuin mielelläni jatkossakin lahjaksi. Toki muutkin merkit käyvät. Mikäli tuntee nuoren tai hänen perheensä paremmin, voi myös kysyä vaikkapa värimieltymyksiä. Astiapostauksen yhteydessä vastaan kysymykseen vielä niiden osalta. Toisinaan olemme antaneet lahjaksi vain yhden pienen pyyhkeen kera rahan. Silloinkin on jäänyt jotakin ihan konkreettista muistoksi lahjasta.

Näitä Marimekon pussilakanatyynyliinasettejä pojalla oli kaksi. Ihan sama kuin pyyhkeidenkin suhteen, niin mielestäni minimissään pärjää sillä, että on yhdet vaihtokappaleet. Kannattaa ajatella värien sopivuutta keskenään myös pesuja ajatellen. Esimerkiksi nyt kaikki Marimekon beigevalkoiset tekstiilit voi laittaa kerralla samaan pesukoneeseen. Helpottaa ja selkeyttää huomattavasti pyykinpesua!

Käydessämme läpi pojalla jo olemassa olevia kodintekstiilejä, huomasimme, että aluslakanoita ei ole lainkaan. Päädyinkin niiden osalta seuraamaan kesän alennusmyyntejä ja löytäessäni puoleen hintaan nämä Pentikin Omenankukka-aluslakanat päädyin ostamaan niitä kaksi kappaletta pojalle.

Edellä mainittujen pyyhkeiden, lakanoiden ja tyynyliinojen lisäksi poika otti kotoaan mukaan pienen ja ison Muumi-pyyhkeensä sekä yhden käytössään olleen Stockmannin Casan liinavaatesetin (aluslakana, pussilakana ja tyynyliina). Jälkimmäiset ovat väriltään vaaleaa denimiä, joten sopivat hyvin myös asunnon muuhun värimaailmaan ja käyvät keskenään pestäviksi sinisävyisten (vaaleat) Muumi-pyyhkeiden kanssa.

Aikoinani, kun itse muutin omilleni, haalittiin kodintavaroita sieltä täältä ja lopulta kaapit tuntuivat olevan täynnä kaikenlaista epämääräistä. Sinänsähän on toki hyvä asia, jos tarjolla on käytettyäkin kodintavaraa, mutta sen sijaan, että haalisi mukaansa kaikkea mahdollista, ajattelen nykyään mieluummin niin, että vähemmän tarkasti harkittua ja yhteen sopivaa on parempi vaihtoehto. Määrää voi sitten vähitellen kasvattaa tarpeen mukaan. 

Kylpyhuoneeseen emme ostaneet erillistä kylpyhuonemattoa, vaan sen sijaan muutaman Ikean beigen Vinarn-käsipyyhkeen koossa 40cm x 70cm. Näitä on huomattavasti helpompi pestä ja vaihtaa kuin paksumpaa kylpyhuoneen mattoa. Värinsä puolesta näitä voi pestä samaan aikaan vaaleiden (Casa) lakanoiden ja Muumi-pyyhkeiden sekä muutaman keittiöpyyhkeen kanssa.

Beige Purrpingla-pyykkisäkki on niin ikään Ikeasta. Se on todella suuri (sata litraa) ja sopii mainiosti silloin, kun pyykit käydään pesemässä erillisessä pyykkituvassa. Pyykkisäkissä on sen verran tukeva pohja, että sitä voi säilyttää kylpyhuoneessa pyykkikorin tavoin lattialla, mutta se on mahdollista ripustaa kahvoistaan myös naulakkoon. Samaiset kahvat helpottavat myös sen kuljettamista asunnon ja pyykkituvan välillä. Kiristysnyörin avulla pyykkisäkin saa myös suljettua.

Lexingtonin tyynynpäällisen, jonka suunnittelin sängyn päälle lisätyynyksi ja koristetyynyksi, löysin Sisustus Trendon alesta. Päiväpeitto on puolestaan Hemtexin Valdemar beigenä. Etsin sellaista vohvelikankaista päiväpeittoa, mutta en löytänyt sopivaa tarjoushintaan. Niinpä päädyin ostamaan Citymarketin valikoimissa olevan Hemtexin päiväpeiton, joka sattui juuri silloin olemaan -40% -tarjouksessa. Koska peitto oli edullinen, voisin mahdollisesti vielä myöhemmin ostaa sen tilalle jonkun paremman, vaikkei kai tässäkään mitään vikaa ole.

Sängyllä näkyvän deniminsinivalkoisen putkilotyynyn olen tehnyt pojan huoneeseen ompelemieni Linumin verhokankaiden jämäpalasta. Itse asiassa otin nuo verhot mukaan myös pojan uuteen kotiin, koska en tiennyt yhtään minkälaiset ikkunat siellä on ja millaiset verhot niihin kävisivät. Vanhat verhot eivät kuitenkaan sopineet uuden asunnon ikkunaan. Sen sijaan löysin tuon tyynyn kanssa samaa kuosia olevan Linumin keittiöpyyhkeen kesäreissultamme. Se sopii yhteen paitsi putkilotyynyn niin myös Lexingtonin deniminväristen tekstiilien kanssa.

Sängyllä on tällä hetkellä pojan huoneeseen viime keväänä Zicoksesta ostamani Svaneforsin vohvelipintainen torkkupeitto (ei juurikaan näy kuvissa). Työn alla on myös uuteen kotiin annettava villapeitto, jonka neulominen Dropsin Nepal-langasta on minulla vielä hieman kesken. Peitto voisi sopia hyvin nojatuolin reunalle Lexingtonin denimin tyynyn kaveriksi.

Vieraspeiton ostimme Ikeasta. Ylimääräinen tyyny löytyi meiltä kotoa. Pojan tyyny ja peitto tuotiin myös kotoa.

Tämän Riviera Maisonin koristetyynynpäällisen löysin myös Sisustus Trendon alesta.

Lexingtonin deniminsininen tyynynpäällinen oli varmaankin ensimmäinen tuote, jonka suunnittelin hankkivani pojan asuntoon. Loppukesästä siitä myytiinkin puoleen hintaan Lexingtonin verkkokaupassa. (Näytti tätä kirjoittaessani edelleen olevan jäljellä.) Ajatus on laittaa se myöhemmin nojatuoliin. Sopii toki myös sängyn päälle.

Ensimmäinen yö uudessa kodissa oli pojan mielestä mennyt muuten hyvin, mutta aamulla auringonsäteet olivat herättäneet hieman liian aikaisin. Lähes kaksi metriä leveässä ikkuna-aukossa ei ollut valmiina mitään verhoja eikä kaihtimia. Ikkunan yläpuolella olevan verholaudan taakse sen sijaan kätkeytyi kaksi verhokiskoa, joista toisessa oli valmiina verhonipsut. Kotoa tuomani Linumin kankaasta ompelemani verhokapat olivat liian kapeat aukkoon. Kahdesta olisi kyllä saanut yhdistämällä riittävän leveän, mutta saumakohta olisi tullut tökeröön paikkaan. Koska pelkkä kappa ei olisi muutenkaan yksikseen riittänyt suojaamaan aamuauringolta, aloimme miettiä muita ratkaisuja.

Aluksi ajattelimme ostaa pimennysrullaverhon, mutta se olisi pitänyt porata seinään tai ikkunapokaan. Päädyimme selvittämään muitakin vaihtoehtoja. Koska ajatuksena oli lisätä pimennyskaihtimen reunoille pitkät suorat verhot, aloimme seuraavaksi tutkia niitä. En ole vuosiin katsellut Ikean verhoja ja täytyykin sanoa, että yllätyin positiivisesti valikoimaan. Sieltä löytyi nimittäin pimennyskankaalla varustettuja pitkiä verhojakin. Näin ollen erillistä rullaverhoa ei edes tarvittu, sillä pitkät pimennysverhot ajoivat sekä verhojen että pimennysverhojen tehtävän. Koska asunnossa oli jo valmiina kisko ja siihen sopivat nipsut, emme tarvinneet kuin verhot. 

Verhot olisivat laskeutuneet paremmin, jos ne olisi voinut pujottaa verhotankoon. Nyt sellaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut, joten nipsuilla mentiin. Verhojen lyhentäminen sujui kätevästi ilman ompelukonetta Ikean silitysnauhan avulla. 

Ripustaessamme verhoja lauantai-iltana paikoilleen (en ollut vielä lyhentänyt niitä), huomasin toisessa verhossa isomman langannousun. Jouduimmekin seuraavana päivänä vielä palaamaan Ikeaan. Saimme ehjät verhot tilalle, jonka jälkeen pääsin silittämään, lyhentämään ja ripustamaan niitä paikoilleen. 

Valitsimme verhoiksi osittain pimentävät beiget Annakajsa-verhot. Ne ovat melko paksua ja raskasta materiaalia. Vaihtoehtona niille olisivat olleet ohuemmat ja kevyemmät, mutta samalla tavalla pimentävät, beiget Rosenmandel-sivuverhot. Annakajsa-sivuverhot voisin ostaa myös meidän makuuhuoneeseen, jos vielä joskus sinne palaamme (siis alkuperäiseen makkariimme). Annakajsa-verhojen materiaali vaikutti yhteenmenevältä vuodenojatuolin beigen kankaan kanssa. Vaikka tuolia ei ollut tällä hetkellä saatavilla, pääsi sen kuitenkin näkemään ja koeistumaan huonekalunäyttelyosastolla.

Oikeanpuoleisia Svaneforsin deniminsinisiä villamattoja tilasin jo vuosi sitten kesäalesta Zicokselta. Tarkoituksenani oli tilata kaksi samanpituista lyhyempää mattoa, mutta niitä olikin lopulta enää yksi jäljellä, joten päädyin tilaamaan samalla leveydellä toisen pidemmän ja toisen lyhyemmän maton. Siinä vaiheessahan minulla ei ollut mitään tietoa pojan tulevasta asunnosta. Aleprosentti matoissa oli kuitenkin niin hyvä, että riski kannatti ottaa. Toinen matoista päätyikin eteiseen ja toinen ruokapöydän alle. Keskilattialle olisin halunnut ostaan vasemmalla puolella näkyvän Ikean Lohals-maton, mutta poika halusi pitää keskilattian matottomana. Helpottaa kuulemma työtuolin käyttöä.

Luonnonvärinen eli vaaleanruskea Trampa-kynnysmatto ostettiin rappukäytävään asunnon oven eteen. Se on mielestäni kauniisti samaa värisävyä asunnon ulko-oven kanssa. Baggmuck-kurakaukalo ostettiin eteisen ulkovaatekaappiin kengille, mutta toinen samanlainen olisi ollut hyvä ostaa myös eteisen puolelle.

Tummemman ruskea patakinnas ja -lappu ovat Ernstin. Vaaleammat puolestaan Citymarketin Hemtex-valikoimasta, samoin vohvelikankainen keittiöpyyhe.

Liisa Kosken keittiöpyyhkeen poika sai ylioppilaslahjaksi. Se sopi hyvin ”kahvinurkkaukseen”. Deniminsinivalkoinen keittiöpyyhe on aiemmin mainitsemani Linumin pyyhe kesälomamatkalta Pulsan asemalta.

Svaneforsin denimbeigevalkoiset tyynynpäälliset ostin jo keväällä pojan huoneeseen Zicokselta. Lexingtonin Icons-denimlautasliinat ostin liinoiksi ruokapöydälle ja pienelle pyöreälle sohvapöydälle, mutta ne eivät vielä päässeet oikeille paikoilleen. Tässä vaaleampien deniminväristen tyynyjen läheisyydessä kontrasti on myös mielestäni liian suuri, joten eivät sovi olemaan näin.

Ikeasta löytyi beige Madonnalilja-istuinpehmuste jakkaran päälle.

Tekstiileiksi laskettanee myös kaikki vaatteet. Kotona huonetta tyhjätessään poika kävi läpi myös kaikki vaatteensa ja valikoi mukaansa sopivat ja sellaiset, joita käyttää. Pakkasimme jo tässä vaiheessa mukaan myös paksummat takit ja kengät syksyä ja talvea varten. Hänellähän on nyt oma koti ja helpompi, että sen ensimmäisen pakkasaamun yllättäessä löytyy kaapista valmiina myös talvivaatteet. Kaiken lisäksi pienestä yksiöstä löytyi aivan hyvin tilaa samanaikaisesti myös eri sesonkien vaatteille. Ei hänellä toki ollutkaan sellaista jättilaatikollista pelkästään kenkiä kuin äidillään aikoinaan ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessaan. 😉

Täytyy sanoa, että yllättävän paljon sitä tarvitsee ja kertyy tekstiilejä ihan vain pieneenkin asuntoon. Toki, jos näistä lähtisi karsimaan ei-pakolliset, voisi laskuista jättää pois koristetyynyt, liinat, toiset patakintaat, torkkupeitot, mutta ei sitten oikeastaan enää muuta. Toisaalta juuri ne ”ylimääräiset” tyynyt ja peitot, tekevät kodista kodin. Ne tuovat sinne sen pienen lämmön ja lisän.

Opiskelijan asunto, osa 1

2

30 vuotta sitten muutin pois lapsuudenkodistani vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Muistan yhä, miten siihen aikaan seurattiin lehti-ilmoituksia myytävien käytettyjen huonekalujen osalta. Ensimmäinen ruokapöytä tuoleineen olikin juuri tuollainen löytö. Kylläpä ovatkin ajat tuosta muuttuneet Facebookin ja Torin myötä. Miten vaivattomasti voikaan nykyään nähdä tarvittaessa jopa koko maan kattavasti myynti-ilmoituksia.

Muuttoni aikaan olin vielä 18-vuotias, joskin täytin muutaman kuukauden päästä 19 vuotta. Muutin siis heti lukion jälkeisen kesän lopussa. Tällä kertaa, 30 vuotta myöhemmin, oli muuttovuorossa toinen poikamme. Hänen opiskelupaikkansa varmistui jo ylioppilaskeväänä, mutta seuraavan lukuvuoden opiskelujen sijaan täytti kuitenkin varusmiespalvelus. Ehkäpä tuosta vuodesta oli opiskelija-asunnon saamisessa jotakin hyötyä (kuka tietää), sillä reilu vuoden asuntojonossa olemisen jälkeen lopulta löytyi kuin löytyikin pikkuinen yksiö opiskelupaikkakunnalta.

Vaikka tieto asunnosta tuli noin kuukausi ennen vuokrasopimuksen alkamista, emme päässeet katsomaan asuntoa etukäteen, sillä se ei ollut vuokranantajan toimesta mahdollista. Tiesimme ainoastaan asunnon koon, sijainnin, vuokran suuruuden ja milloin asunto oli viimeksi remontoitu. Lisäksi näimme asunnosta suuntaa-antavan pohjapiirroksen, mutta emme esimerkiksi kuvia asunnosta. Poika näki asunnon ensimmäisen kerran perjantai-iltapäivänä, kun minä ja mieheni jo olimme muuttokuorman kanssa matkalla asunnolle.

Täytyy kyllä sanoa, että ainakin oma kauhuskenaarioni ”kuppaisesta” opiskelijaboksista sai väistyä valoisan, viihtyisän ja viisaasti sisustetun (kiinteät kaapit, materiaalivalinnat, pienen asunnon mittasuhteet ja neliöiden hyödyntäminen) asunnon tieltä. Kaikki tarpeellinen saatiin mahtumaan pieneenkin yksiöön.

Heti kun asuntohakemus kesällä 2022 jätettiin, sain pojalta pyynnön ja  täydet valtuudet tulevan asunnon sisustamiseen. Tuossa vaiheessa en siis tiennyt lainkaan millaisesta ja minkä kokoisesta asunnosta tulisi olemaan kyse. En tokikaan ole mikään sisustussuunnittelija eikä hän sellaista odottanutkaan, kunhan vain ajatteli, että joku miettisi kaiken tarvittavan ja tiesi minun pitävän sellaisesta puuhasta.

Ajatuksissani lähdin liikkeelle kahdesta eri vinkkelistä. Toinen oli huonekalutarpeet eli isommat ja tilaavievimmät jutut ja toinen oli värimaailma. Luonnollisestikaan en voinut millään tavalla vaikuttaa vuokra-asunnon valmiiseen värimaailmaan enkä myöskään ottaa sitä mitenkään huomioon suunnitelmissani, koska asunto oli olemassa vasta, kun muuttokuorma oli jo pakattu valmiiksi. Kolmantena osiona oli sitten vielä kaikki muu tarpeellinen tavara ja niitä pohdimme pojan kanssa paljon myös yhdessä.

Olen monesti pohtinut, millä tavalla sisustussuunnittelijat tekevät työtään. Lähinnä siis siltä osin, että uskon heistä jokaisella olevan myös oma henkilökohtainen suosikkityylinsä ja värimaailmansa ja miten se vaikuttaa heidän asiakkaalle tekemiinsä valintoihin. Haluan uskoa ja ajatella niin, että ammattitaitoinen suunnittelija pystyy erottamaan omat mieltymyksensä asiakkaan mieltymyksistä, mutta tuomaan kuitenkin jollakin tavalla juuri oman persoonallisen kädenjälkensä tai tavaramerkkinsä esille. Saattaapa olla jopa niin, että suunnittelija nimenomaan valitaan hänen tyylinsä vuoksi.

Valitsemaani värimaailmaan vaikuttivat oikeastaan kaksi, ehkä kolme asiaa. Koska tein valinnat pojalleni (en siis itselleni), valitsin yhdeksi väriksi sinisen, joka on hänen lempivärinsä. Sinisen sävyksi valikoitui pääasiassa deniminsininen, jota olin hankkinut hänen huoneeseensa hieman lisää ylioppilaskeväänä. Tuon värin valinta puolestaan lähti liikkeelle pojan huoneessa olleen GreenGaten päiväpeiton deniminsinisestä raidoituksesta. Tälläkin kertaa tuo peitto toimi värin alkulähteenä, mutta lopulta päädyin pitämään peiton meillä kotona aikeissani siirtää se jääkarhupojan käyttöön. (Hän myös perii isoveljensä huoneen.)

Toiseksi väriksi valikoitui beige. Se puolestaan nousi esille pojan kummeiltaan lahjaksi saamista Marimekon tekstiileistä, joita itsekin ostimme hänelle vielä täydennykseksi muunmuassa joululahjoina. Koska valkoinen sopii aina kaikkeen, tuli siitä kolmas väri. Marimekon tekstiileissä on beigen lisäksi valkoista, lisäksi monissa huonekaluissa on valkoista ja salaa toivoin sitä löytyvän myös asunnon värimaailmasta. Beigen kanssa samaan ruskean sävyn värimaailmaan katson kuuluvaksi myös puunväriset huonekalut ja kodintarvikkeet.  

Teimme talvella pojan kanssa listan jo olemassa olevista kodintavaroista sekä vielä hankittavista. Samalla aloin pitää silmällä tiettyjä tuotteita ja värimaailmaa lukuisissa alennuskampanjoissa seuraavien kuukausien ajan. Osaa olin ostanut jo joululahjaksi. Postauksen toisen osan ajattelin tehdä tarkemmin noista hankinnoista.

Valitettavasti en halua yksityisyyden vuoksi julkaista täällä isompia kokonaiskuvia asunnosta, koska kyseessä ei ole minun kotini. Saat siis tyytyä tällaisiin pienempiin yksityiskohtakuviin sekä kerrontaani.

Aikoinaan, kun esikoinen muutti ensimmäisen kerran pois kotoa, ei hän tarvinnut mukaansa yhtä paljon tavaraa, sillä hänen asuntonsa oli valmiiksi kalustettu. Lisäksi asuntolan yhteisessä keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja kodinkoneet. Hän tarvitsi siis mukaansa vuodevaatteet ja -tekstiilit sekä pyyhkeet, omat vaatteensa, henkilökohtaiset hygieniavälineensä ja opiskelutarvikkeensa.

Vaikka toisen pojan muutto olikin tavaramäärällisesti isompi, mahtuivat pienen yksiön tavarat kuitenkin kuomulliseen peräkärryyn ja henkilöauton takapenkille (särkyvät). Lisäksi muutama ostos tehtiin vielä paikan päällä. Vaikka varsinaisesti mitään ylimääräistä ei hankittu (paitsi tietyt sisustukseen liittyvät tuotteet eivät suinkaan olleet pakollisia), tarvitsee ihminen kuitenkin yllättävän paljon ihan vaan minimissäänkin kodintarvikkeita arjen pyörimiseksi. Mikä esimerkiksi sinun mielestäsi on riittävä määrä lakanoita tai pyyhkeitä yhdelle ihmiselle? Entäpä juomalaseja tai lautasia? Kodinkoneita? Huonekaluja? Siivoustarvikkeita? Harrastustarvikkeita? Vaatteita ja kenkiä? Kirjoja? Opiskelutarvikkeita?

Asunnossa on valkoiseksi maalatut kiviseinät ja harmaa muovimatto lattiassa. Kylpyhuoneen kaakelit ovat niin ikään seinissä valkoiset ja lattiassa tummanharmaat. Harmaa väri ei luonnollisestikaan ole minulle mieluinen, mutta ihan hyvin se asuntoon ja kokonaisuuteen istuu. Kaikki kaapistot ovat valkoiset hopeanvärisine vetimineen ja koukkuineen. Itseäni ilahdutti myös kaapinovien kapeasta reunasta pilkistävä vaalean puun väri. Tuota samaa väriä oli myös asunnon ulko-ovi kokonaisuudessaan sekä hieman tummemmassa puunsävyssä kaikkien ikkunoiden kehykset. Asunnon helmenä pidän isoa ikkunaa kauniilla kivipäällysteisellä ikkunasyvennyksellä, josta aukeaa kaunis näkymä luontoon. Ei uskoisi, että ollaan kerrostalojen keskellä. Ikkunalaudalle näin heti mielessäni useita eri vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa yksi oli ylitse muiden ja sitä varten oli Ikeasta ostettava lasinen maljakko pöytäkynttilälle.

Kaikki kaapistot olivat siistejä, mutta syviä. Syvyys ilman koreja aiheuttaa haasteita tilan hyödyntämisessä ja/tai käytössä. Ikeasta löytyi onneksi kätevät laatikostot, jotka täyttivät tilan koko syvyydeltä. Ostimme samanlaisia laatikoita sekä alusvaatteille että kuivamuonille.

Kylpyhuoneen kaappeja lukuunottamatta, kaikki asunnon kaapistot olivat kätevästi samalla seinustalla. Se helpotti muun asunnon kalustamista. Lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, kaapistot oli mietitty todella järkevästi asukkaan perussäilytystarpeita ajatellen. Ulko-oven vieressä oli siivouskaappi ja kaksiovinen tankokaappi ulkovaatteille. Sen jälkeen oli vuorossa keittiön kaapistot ja kodinkoneista uuni, liesi ja jääkaappi pakastinlokerolla. Mikroaaltouunia varten oli oma hyllynsä, samoin astianpesukoneelle liitännät ja kaappi, jos sellaisen haluaisi hankkia. Keittiöosuuden jälkeen oli vielä kaksiovinen vaatekaappi, jonka toisella puolella on hyllyt ja toisella puolella tanko. Sekä eteisen vaate- ja siivouskaapin että keittiön jälkeen olevan vaatekaapin yläosassa oli vielä isot ylähyllyt (ei kuitenkaan erillisiä yläkaapin ovia, vaan ainoastaan yhdet korkeat ovet, mikä mielestäni auttaa pitämään tilan seesteisenä). Jälkimmäisten vaatekaappien päälle oli jätetty tyhjää tilaa, jonne voisi tarvittaessa laittaa vaikkapa laatikoita säilytystä varten. Toistaiseksi enemmälle säilytystilalle ei kuitenkaan ollut tarvetta. Tästä poikkeuksena tasotila, josta kerron seuraavaksi.

Koska emme kotoa lähtiessämme tienneet, millainen asunto perillä odottaisi, päätimme ottaa mukaan muuttokuormaan varmuuden vuoksi muutamia ylimääräisiä huonekaluja.

Omina opiskeluaikoinamme päädyimme lopulta muutaman muuttojen seurauksena lopullisesti hajonneen lastulevyhyllyn sijaan ostamaan Lundian umpipuisen hyllyn. Kyllähän se kirpaisi opiskelijan budjettia, mutta turha sitä oli ostaa enää yhtäkään hajoavaakaan hyllyä. Vähitellen Lundioita kertyi sitten hylly hyllyltä lisää ja kuten minua pidempään seuranneet tietävätkin, ovat ne meillä edelleen kirjahyllykäytössä. Sinänsähän hyllyissä ei ole mitään vikaa, sillä ne ovat hyvin kestäviä ja muuntelukykyisiä. Ainoastaan väri ei ole mieleeni ja olemmekin maalanneet suurimman osan hyllyistämme valkoisiksi. Vintiltä löytyi kuitenkin vielä muutamia maalaamattomia tikkaita ja hyllyjä, joita pakkasimme mukaan. Niistä oli mahdollista koota useampikin eri korkuinen ja levyinen hylly.

Olin etukäteen arvellut, ettei pienen asunnon keittiössä voi olla kovinkaan suurta tasotilaa ja siinä olin oikeassa. Tasotilaa olikin ainoastaan tiskialtaan ja sen vieressä olevan tiskipöydän verran. Niinpä kokosimme muutaman eri hyllyvaihtoehdon Lundioista, joista tämä 208cm korkea hylly 50 cm leveillä hyllylevyillä täytti parhaiten tehtävänsä. Syntyi ”coffee corner”.

Saapuessamme perjantai-iltana muuttokuorman kanssa perille, oli kello jo niin paljon, että emme ehtineet kuin purkaa muuttokuorman ja tehdä asuntoon sen verran tilaa, että pojalle saatiin yöksi sänky käyttöön. Mieheni kanssa yövyimme hotellissa.

Seuraavana aamuna poika tuli hotelliin kanssamme aamupalalle ja siitä jatkoimme yhdessä matkaa. Olin päivittänyt jatkuvasti pieneen muistiinpanovihkooni tarvittavien asioiden listaa ja se osoittautui kyllä hyväksi asiaksi. Esimerkiksi Ikeassa ”pyöriessä” ei kyllä millään olisi muuten muistanut kaikkea katsoa. 

Tarkoituksenamme oli ostaa Ikeasta muunmuassa ruokapöytä, mutta lähtiessämme hotellilta, mies katsoi vielä kerran Torin valikoimaa ja yllätykseksemme sinne oli juuri tullut myyntiin ihan sama pöytä. Niinpä suuntasimmekin Vantaalle hakemaan pöytää ja Espooseen jotakin ”laitetta”. 

Seuraavaksi menimme pojan asunnolle. Meillä oli siellä selkeä työnjako. Poika oli käynyt jo perjantaina ostamassa siivousvälineitä ja aloittanut asunnon siivoamisen. Lauantaina siivoamista jatkettiin miehen ja pojan toimesta. Samalla he kokosivat huonekaluja ja pesivät ikkunat. Minä puolestani tyhjäsin säkkejä ja laatikoita eli lähinnä vaatteita ja astioita. Poika puolestaan huolehti muut tavarat paikoilleen. 

Ikea-käynti ajoittui myöhälle iltapäivään, jolloin saimme myös päivän lounaan, päivällisaikaan tosin. Loppuilta vierähtikin sitten Ikeassa, jonka jälkeen palasimme vielä pojan asunnolle kokoamaan Ikea-ostoksia ja ripustamaan verhoja. Pienet ruokakauppaostoksetkin tehtiin ilta- ja aamupaloja varten. Päivän tehokkuudesta kertonee se, että olimme miehen kanssa hotellilla vasta puoliltaöin. Vielä jäi sunnuntaiksikin muuttoon liittyviä hommia hoidettavaksi.

 

Ikea-käynnin aikana emme vielä tienneet, minne kahvin- ja vedenkeitin sijoittuisivat, sillä Lundian hylly koottiin vasta sunnuntaina. Koska suuri todennäköisyys kuitenkin oli, että keittimet tulisivat puutasoille, ostimme Ikeasta valmiiksi edullisen tarjoittimen laitettavaksi kahvinkeittimen alle hyllyä suojaamaan sekä pannunaluset vedenkeittimelle ja mittakannulle.

”Kahvihyllyn” vieressä voit (etenkin ylemmässä kuvassa) nähdä hieman valkoista kaapin reunaa eli asunnossa olevaa kiinteiden kaappien rivistöä. Edellinen asukas oli kiinnittänyt kaapin päätyyn valkoisen koukun, johon ripustin esiliinan ja keittiöpyyhkeen.

Samanlaiset Pentikin vanhat Halla-sarjan kahvi- ja teepurkit löytyvät meiltä kotoa sekä äidiltäni. Näin saatiin sellaiset myös pojalle. Suodatinpusseille voisi kiva olla erillinen teline, mutta menevät ne näinkin.

Lahjana uuteen kotiin sekä alkavalle opiskelutaipaleelle annoimme pojalle Aya&Idan termospullon (vesipulloksi) ja termosmukin. Lisäksi ostin purkillisen D-vitamiineja ja työn alla on vielä villapeitto. Pikkuikkunalla näkyvän kehystetyn kortin olin myös ostanut tätä hetkeä varten. Toki olimme hankkineet paljon muutakin asuntoon ja maksoimme esimerkiksi muuton aikana tehdyt ostokset. Toisaalta poika oli ostanut kodintarvikkeita myös itse, kuten lähes kaikki kodinkoneet ja joitakin astioista. Palaan näihin hankintoihin postauksen toisessa osassa.

Ihmettelet ehkä tuota mittakannua ”kahvihyllyssä”. Tiesitkö, että kahvinkeittimeen kannattaa kaataa vesi aina erillisellä kannulla eli ei siis kahvipannulla? Olimme aikeissa ostaa siihen käyttöön litran lasikannun Ikeasta, joka olisi käynyt myös mittakannusta ja tarvittaessa vaikkapa mehukannusta. Se oli kuitenkin sen verran ohutta lasia, että arvelimme sen menevän liian helposti rikki. Niinpä päädyimme metalliseen mittakannuun, sekin Ikeasta.

Koska hylly saatiin valmiiksi vasta juuri ennen lähtöämme sunnuntai-iltana, jäi sen ”sisustaminen” vielä hieman kesken. Se muotoutunee sopivaksi asukkaan käytössä.

Hyllyn edustalla näkyy Ikeasta ostettu pieni pyöreä metallipöytä irrotettavalla tarjoittimella. Sen on tarkoitus toimia sohvapöytänä vuodenojatuolille, joka oli tällä hetkellä Ikeasta loppu. Nähtäväksi jää, milloin sitä on jälleen saatavilla. Myyjän mukaan vaaleissa väreissä on ollut viime aikoina tuotanto/toimitusvaikeuksia. Tarkoituksenamme oli ostaa beige nojatuoli. Se toimittaisi samalla myös sohvan virkaa, sillä sellaista ei asuntoon mahdu. Ajatuksena on myös se, että asunnossa olisi tilaa edes yhdelle yökyläilijälle. Ellei sopivaa vuodenojatuolia löydy, niin täytynee miettiä patjavaihtoehtoja.

Kuvan etualalla näkyy myös hieman keittiönpöytää ja -tuolia. Vanhat tuolit on puusepän toimesta hiottu ja maalattu. Niistä tuli mielestäni tosi kauniit. Koska postauksesta tulee jo muutenkin pitkä, palaan mm. tekstiilien tuotetietoihin tarkemmin postauksen seuraavassa osassa.

Vuodenojatuolin yhteyteen on tarkoitus laittaa paitsi pieni pyöreä sohvapöytä niin myös tämä kuvissa näkyvä jalkalamppu Ikean beigellä varjostimella sekä ikkunalaudalla oleva Lexingtonin deniminsininen koristetyyny. Pyöreällä pöydällä näkyvät Riviera Maisonin mukinaluset ja ikkunalaudan Lexingtonin pähkinäkulho kuuluvat myös tuohon yhteyteen eli pyöreälle pöydälle. Niin ainakin mielikuvissani suunnittelin. Lattiavalaisin on Vallilla Collection Helsingin Heat.

Ruokapöydän, ruokapöydän tuolien ja Lundian hyllyn lisäksi asunnon huonekaluina ovat sänky, työpöytä kera erillisen laatikoston (toimii myös yöpöytänä), työpöydän tuoli, korkea laatikosto/lipasto ja piano. Käytännössä pojan asuntoon siirtyivät lähes kaikki hänen huoneensa huonekalut. Kotona asuessaan hänellä oli käytössään kahdesta pöydästä koostettu työpöytä, joista toinen kera toisen laatikoston jäi meille kotiin. Pianon alla oleva beige kannellinen laatikko ei suinkaan ole purkamaton muuttolaatikko, vaan kätkee sisälleen pianonuotit. Se on ollut käytössä jo pojan asuessa meillä kotona.

Pienessä kylpyhuoneessa on kaikki tarpeellinen: allas, pönttö ja suihku. Allas- ja peilikaappiin mahtui myös hyvin kaikki tarpeellinen. Pyyhkeitä varten oli valmiiksi koukut.

Yhtä asiaa emme etsinnöistämme huolimatta vielä onnistuneet löytämään. Etsimme nimittäin eteiseen pientä tasoa, hyllyä tai lipastoa. Sellaista, mihin voisi sisään tullessaan laskea vaikkapa hanskansa tai missä voisi olla pieni kori juurikin noille asusteille. Syvyys saisi olla noin 20 cm, leveys maksimissaan 55 cm ja korkeus korkeintaa 99 cm, mielellään vähän matalampi. Ikeassa monet modulit olivat 60 cm leveitä ja useimmiten myös liian syviä. Päädyimme sitten ostamaan Ikeasta pienen jakkaran ja siihen pehmeän päällisen. Se käy hyvin paitsi tilapäisestä laskutilasta niin myös istumapaikasta vaikkapa kenkiä pukiessa tai tarvittaessa myös lisäistumapaikasta ruokapöydän ääressä.

Sunnuntaina kävimme paitsi vielä kaksi kertaa Ikeassa (toinen käynti liittyi lauantain ostoksen reklamaatioon), niin myös ruokakaupassa täyttämässä erityisesti kuivamuonavarastot, mutta myös pienen jääkaapin ja loput hygienia- ja siivoustarvikkeet. Ostimme samalla myöhäiseksi lounaaksi salaatit. Ennen lähtöämme ehdimme kuin ehdimmekin keittää uuden kodin ensimmäiset kahvit.

Palaan vielä aiheeseen ainakin yhden postauksen verran. Sainkin jo muutamia hyviä kysymyksiä tätä postaussarjaa ajatellen. Niitä ehtii yhä esittää.

Pihakirppisralli

0

Katkaiskoon tämä pikainen päivitys ennätyspitkäksi venyneen blogin kesätauon.

Halusin tulla tännekin kertomaan, että huomenna järjestetään asuinalueellamme pihakirppisralli, johon mekin päätimme osallistua lyhyellä varoitusajalla.

Tämä ja eilinen päivä ovatkin menneet kirppistavaroiden esiin kaivamisessa ja hinnoittelussa sekä etupihan valmisteluissa myyntipöytiä varten.

Mikäli asut samassa kaupungissa tai lähettyvillä, niin tervetuloa piipahtamaan. Myynnissä on pääasiassa poikien vaatteita arkeen ja juhlaan, ulos ja sisälle sekä jonkin verran kodin tavaraa, lasten kenkiä ja harrastustavaroita.

Ps. Tarkempaa osoitetta voit halutessasi kysyä sähköpostitse tai Instagramissa yksityisviestillä.

Suvi Suomen

0

Kesäratsuni on ehtinyt jo tämän lyhyen kesän aikana kuljettaa minut moneen paikkaan, yleensä joka päivä jonnekin. Eräänä iltana se vei minut tämän Cozy Publishingin julkaiseman kesäisen Suvi-lehden luo. Oikeastaan ei voi edes puhua ihan vain lehdestä, sillä tämä julkaisu on ehkäpä lähempänä kesäistä lifestyle-kirjaa kuin lehteä. Kannet ovat kuitenkin lehden tavoin paperiset, mutta samalla perinteistä aikakauslehteä vahvemmat.

Julkaisun aihepiirit tarjoavat vinkkejä suven viettoon Suomessa. Niihin kuuluvat ruoka, matkailu, koti, puutarha ja neulonta. Lehden kansiteksti lupaa parhaat vinkit Suomen kesään.

Koska minulla on useampi Cozy Publishingin julkaisema sisustus-, käsityö- ja ruokakirja, uskalsin ostaa Suvi-lehden ilman vilkaisuakaan sen sisältöön. Katsoin vain, että lehti oli korkkaamaton ja ehjä.

Minulla on hieman hassu tapa kaikkien uusien lehtien ja kirjojenkin kanssa. Ensin vain ihailen niitä. Ne ovat minulle kuin lahjapaketteja, joiden avaamista haluan pitkittää. Suurin virhe olisi selata uusi lehti tai kirja vain nopeasti läpi, sillä sen jälkeen se olisi korkattu eikä sen avaaminen enää milloinkaan olisi sama asia. Niinpä haluan aina rauhallisen ja kaikin puolin sopivan hetken uuden julkaisun korkkaamiselle. Silloin ratkaistavaksi jää enää se, että haluanko ensin selata lehden sivu sivulta rauhallisesti läpi kuitenkaan vielä tarkemmin lukematta sisältöä vai tutustunko siihen heti niin, että luen rauhassa sivu sivulta läpi jokaisen artikkelin. Luonnollisestikaan jälkimmäinen toteutustapa ei yleensä onnistu yhdellä istumalla. Näin ollen valitsen useimmiten ensimmäisen tavan.

Tämän lehden kohdalla päädyin kotiin päästessäni kurkistamaan ensin pelkät neuleohjeet. Valitettavasti täytyy sanoa, että niihin olin kyllä pettynyt. Ne nimittäin edustivat juuri sitä, miksi esimerkiksi vuosien tilaamisen jälkeen lopetin Novita-lehden tilaamisen. Ohjeet löytyivät vain naiselle ja tytölle. No, toivotaan, että muulta sisällöltään lehti on odotusteni mukainen. Ainakin tämä blogikuvia varten ottamani kuva lupaa siltä osin hyvää.

Tätä postausta juhannusaattona kirjoittaessani, ilmestyi juuri aurinko esiin pilviverhojen takaa ja lämpötila kohosi aamu- ja keskipäivän +13 asteesta pariinkymmeneen. Kävin kahden nuorimman pojan kanssa pyörillä torilla katsastamassa mansikkatilanteen ja silloin sai vielä olla pitkähihaista ja -lahkeista yllä. Nyt jälleen shortsien ja t-paitojen aika. Juhannusaattoillaksi on ehkäpä jo perinteiseen tapaan valmisteilla kesäinen kakkukattaus mansikoineen, kermavaahtoineen ja jäätelöineen. Juhannuspäivänä sitten vasta loihditaan lounaalle ”juhannusruoka-ateria”.

H y v ä ä   j u h a n n u s t a !

Syreenimajassa

0

Muistan, miten jo tätä taloa 20 vuotta sitten rakentaessamme, haaveilin pihapiirin pienestä valkoisin metallisin krumeluurikalustein kalustetusta salaisesta kahvipaikasta kukkivien syreeni- tai päärynäpuiden alla. Vuodet ovat vierineet, mutta sellaista paikkaa ei ole vielä kuulunut. Ei tosin niitä kalusteitakaan. Tuo haave tosin elää yhä ja uskon sen jonakin päivänä vielä toteutuvan. Viikonloppuna sain inspiraation kokeilla ihan vain pienessä mittakaavassa ajatustani tuosta paikasta.

Vuoden takaisesta Minä ja muut -postauksesta voit lukea miksi meillä on lilat syreenit, vaikka tilasimme valkoiset. Lila ei kuulu mitenkään suosikkiväreihini eikä valitettavasti tämäkään siedätysyritys siihen asiaan tehonnut. Vaaleansininen ja lila eivät tosin sopineet edes millään tavalla yhteen, mutta päätin silti ne näihin kuviin yhdistää.

Oikeastaan syy yhdistämiselle löytyy tästä Gauharin vaaleansinisestä mekosta, jonka ostin keväällä. Kuten pian huomaat, voivat mielleyhtymät asioille syntyä mitä eriskummallisemmalla tavalla. Tai uskon ainakin niin, että ellen asiaa avaisi, ei kenellekään tulisi mieleenkään moinen.

Tätä samaa Gauharin Ruffled mekkoa on nimittäin myynnissä myös lilana ja se muistui mieleeni, kun sain ajatuksen tästä syreenimajapostauksesta. Vaaleansininen mekkoni puolestaan toi mieleeni Greengaten vaaleansinisävyiset astiat ja tekstiilit sekä monet kesäiset sisustuskirjani. (Niitä olisi ollut vielä enemmänkin, mutta pienelle pöydälle tämä alkoi olla maksimimäärä.) Niinpä istutin maisemaan väkisin vaaleansinisen, vaikkei se noiden lilojen kukintojen keskelle sopinutkaan. Tähän en malta olla lisäämättä lapsen kommenttia, sillä kuvauspaikan nähdessään hän totesi, että ihan hyvä, vaikka nuo lilat kukat ovatkin aivan eri väriä kuin tuo vaaleansininen.

Lapsi kysyi, miksi aina aamulla ensimmäisenä avaan olohuoneesta oven terassille. Syynä on tämä alkukesän huumaava syreenintuoksu. Olen myös keksinyt keinon, miten siitä voi nauttia vielä viimeisenä illalla. Koska menen iltaisin aikaisemmin nukkumaan kuin mieheni, voin hyvin jättää oven ja ikkunan auki ja nukahtaa tuohon samaan tuoksuun. Hieman sama asia kuin syksyllä ja talvella, kun puhallan illalla viimeisenä yöpyödälläni olevan kynttilän sammuksiin ja nukahdan siitä tulevaan tuoksuun. Toinen lapsi kysyikin, että mikä on minun lempituoksu ja mainitsi itse juurikin tuon sammutetusta kynttilästä tulevan tuoksun. Itse en osannut suoraan valita vain yhtä lempituoksua. Todellisuudessahan olen allergioideni vuoksi melko herkkä hajuille ja tuoksuille enkä esimerkiksi voi pyykätessä tai siivotessa käyttää mitään hajusteisia pesuaineita. Jotkut voimakkaasti tuoksuvat kukatkin käynnistävät herkästi allergiaoireet. Kuitenkin tunnun sietävän esimerkiksi syreenin ja pionin tuoksua.

Leikkasin itselleni talteen palan toiseksi vanhimman pojan ”Ohi on”-kakusta nauttiakseni sen myöhemmin yksin syreenimajassani. Voi kunpa nämä alkukesän päivät saisi jonnekin purkitettua ja kaivettua esiin sitten marraskuun synkeydessä.