Istuintyyny

0

Mennyt viikko oli erityisen rankka ja toivonkin kovasti tästä viikosta parempaa. Toivottavasti sinä ja perheesi voitte hyvin!

Jouluoloni pysyttelee poissa, mutta ohuen lumikerroksen myötä ajattelin, että voisi olla paikallaan aloittaa valmistautuminen vaihtamalla tyynynpäällisiä syksyisistä talvisiksi. Kuvassa näkyviä Fondaco Ted lammasturkismaisia tyynynpäällisiä tilasin ja otin käyttöön jo syksyllä. Meillä on niitä nyt neljä luonnonvalkoista ja kolme ruskeaa. Lisäksi yksi vihreä odottelee jemmassa nallekarhun nimipäivää. Tyynynpäälliset ovat tosi pehmeät. Siitä syystä olenkin tilannut niitä vähitellen lisää. 

Pikkukukalliset ruskeasävyiset sohvatyynynpäälliset saavat nyt väistyä ja niiden tilalle ajattelin laittaa ehkäpä kymmenisen vuotta sitten H&M Homesta ostetut peuratyynynpäälliset. Niissä on ”lammasturkistyynynpäällisten” tavoin luonnonvalkoinen pohjaväri. Peurat ovat ruskeat. Ajattelin, että ne sopisivat sohvalle lomittain ruskeiden ”turkistyynyjen” kanssa. Minun silmissäni ehkä hieman riitelee valkoisen sohvan ja luonnonvalkoisen tyynynpäällisen yhdistelmä, mutta tällaisena pimeänä vuodenaikana värit tuntuvat kuitenkin sulautuvan hyvin yhteen.

Yllä oleva kuva ei liity mitenkään otsikkoon, mutta ajattelin sen kuitenkin laittaa tähän samaan yhteyteen. Löysin Zicoksesta suloisia pieniä Henna Adelen pupuvihkoja ja ajattelin niiden sopivan hyvin adventtiyllätyksiksi pikkupojille. Saatavilla oli samaa vihkoa myös orava- ja siilikuvalla. Ib Laursenin paperisia ballerinakoristeita ostin lähinnä ilahduttamaan itseäni. Vuosi sitten ostin Mr Plantin tekohavuköynnöksen ja nyt tilasin toisen samanlaisen. Mielestäni se on hyvin aidon oloinen eikä haise voimakkaasti muoville, kuten monet tekokoristeet saattavat tehdä. Materiaaliltaan se on taipuisa ja ”pehmeä”.

Sitten varsinaiseen asiaan. Sain ystävältäni syntymäpäivälahjaksi kassillisen ihanuuksia. Olin juuri sanonut miehelleni, että täksi vuodeksi haluan vihdoinkin ruokapöydän tuoleille pehmeät karvat istuinalustoiksi. Miten hämmästynyt olinkaan, kun lahjakassista paljastui juuri toiveideni mukainen tuolityyny. Siinä missä postauksen alun lammasturkistyynynpäälliset ovat tekoturkista, on tämä Bella-tuolityyny aitoa lampaannahkaa.

Tätä istuintyynyä myydään Rustassa valkoisena, harmaana, ruskeana ja beigenä. Olen seurannut Rustan verkkosivuilla istuintyynyn määriä aikeissani mennä ostamaan niitä vielä lisää ennen joulua. Äitinikin ihastui näihin istuinalustoihin ja meni käymään liikkeessä. Pettymys olikin suuri, sillä liikeessä ei ollut ainuttakaan valkoista eikä ruskeaa tuolityynyä, vaikka netin mukaan niitä oli yhteensä yli 30. Selvisikin, että näitä tuolityynyjä tulee liikkeeseen aina tietty erä, joka sisältää kaikkia värejä. Äidilleni löytyi onneksi toivomiaan harmaita tyynyjä, mutta minä jäin toistaiseksi ilman.

Tutkiessani asiaa vielä tarkemmin, huomasin, ettei näitä istuintyynyjä voi lainkaan tilata Rustan verkkokaupasta. Jotenkin olin ajatellut laskea sieltä tilaamisen varaan. Haluaisin vielä viisi valkoista tuolityynyä tai vaihtoehtoisesti kaksi valkoista ja kolme ruskeaa. Beigestäkin pidän, mutta meidän puunvärisillä ruokapöydän tuoleilla ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Itse en ole vielä kovin usein tottunut asioimaan Rustassa. Osaisitko sinä kertoa, miten sinne tapaa tulla lisää tuotteita? Onko näitä tuolityynyjä ollut esimerkiksi jo viime vuonna? Myyjä ei ainakaan ollut kertonut, että lisää tyynyjä olisi tulossa tai että hän voisi laittaa sivuun tietyt tyynyt, jos niitä vielä tulee.

Lahjakassistani löytyi myös kaunis puuvillanoksa, joululehti, paketillinen kruunukynttilöitä ja rasiallinen La Pralinen suklaatryffeleitä.

Mikäs sen parempi syy iltapäiväkahviin kuin uusi lehti ja rasiallinen herkkuja!

PS. Ollessani hieman huolissani puuttuvasta jouluolostani, kysyin jouluvalmisteluiden tilasta myös Instagram-seuraajiltani. Osa kertoi aloittavansa valmistelut vasta adventista tai marraskuun vaihtuessa joulukuuhun. Eräs kertoi yhden ison tähden koristavan ikkunaa. Yksi kertoi, että heille riittää perusviikkosiivous, perheen yhdessäolo, lepo ja herkut eli tärkeää oli sukeltaa jouluun ilman ylimääräistä stressiä. Suurin osa oli aloittanut joululahjojen ostamisen ja moni oli niiden suhteen jo lähes valmis. 

Pohdintoja blogiadventtikalenterista

0

Aloitin tämän blogin aikoinaan adventtikalenterilla. Kerroin silloin, miten tärkeitä blogien joulukalenterit minulle olivat erityisesti kotiäitivuosinani. Niistä tuli aamujeni (tai päiväuniaikojen) kohokohtia. Olin kuin pieni lapsi, joka jokaisena joulukuun päivänä jännitti, mitä kaunista ja ihanaa tai kenties yllättävää tänään blogien joulukalentereista paljastuukaan. Noiden vuosien aikana pohdin myös useaan otteeseen oman blogin perustamista, mutta jäin aina jumiin samoihin kysymyksiin vailla vastauksia. Lopulta päädyin ottamaan tuon askeleen adventin ajan alkaessa vuonna 2018, kun olin jo ollut puolitoista vuotta takaisin työelämässä. Joulukuu ei sinänsä ole mitenkään parasta aikaa aloittaa bloginpitoa eikä varsinkaan sillä tahdilla kuin sen tein eli yksi postaus per päivä. Nollakokemus ei myöskään ollut kovin hyvä pohja aloitukselle, mutta sainpahan heti kerralla kunnolla harjoitusta. Olin iloinnut niin paljon muiden tekemistä blogikalentereista, että halusin ehdottomasti jakaa jotakin myös omalta suunnaltani.

Vuosi sitten jo pohdin teenkö edelleen joulukuuksi blogiin kalenterin vai onko aika luopua siitä. Päivittäin postaaminen ja kuvien ottaminen vuoden pimeimpään aikaan on kovin työlästä ja toki siinä rinnalla kulkee myös perheen kaikki jouluvalmistelut. Samoihin aikoihin olen harmikseni saanut huomata, että blogijoulukalentereita ei juurikaan enää ole. Ylipäätään postaukset ovat siirtyneet pitkälti Instagramiin ja sinnekin tarinamuotoon. Henkilökohtaisesti seisahtuisin (tai istahtaisin) paljon mieluummin blogitekstien ja -kuvien äärelle kuin katselisin alati vaihtuvaa kuvatulvaa. Lukisin mieluummin pitkiä ja perusteellisia tekstejä kuin lyhyitä ja ytimekkäitä. Valitettavasti taidan alkaa kuulumaan vähemmistöön. Isoin harmi on siinä, että vuosien takaiset luottoblogini ovat myös vuosien saatossa hiljentyneet. Ajat ovat muuttuneet, sen ymmärrän, mutta se ei poista tiettyjen vanhojen hyvien asioiden kaipuuta. Onneksi vielä muutama blogi päivittyy ainakin silloin tällöin.

Vuosi sitten tein ensimmäisen joulupostauksen jo syyskuussa. Niihin aikoihin minut valtasi jouluolo. Sitä ennen oli mennyt vuosia niin, ettei tuota jouluoloa kuulunut. Tänä vuonna huomaan tilanteen näyttävän jälleen hieman samalta, jouluolo on pysytellyt poissa. Muutama viikko sitten havahduin kuitenkin siihen, että somessa alkoi tulla vastaan enenevässä määrin jouluaiheisia kuvia ja eräänä päivänä kuopuskin sanoi, että olisipa jo jouluaatto.

Jouluolo ei kuitenkaan silloin vielä tarttunut minuun, mutta havahduin näihin blogin adventtikalenteripostausten pohtimiseen. Tajusin, että ensimmäinen adventtihan on itse asiassa jo tosi lähellä. Siihen on enää yksi viikko, joulukuun ensimmäiseen hieman kauemmin.

Niinpä päädyin tuolloin pari viikkoa sitten kysymään Instagram-seuraajiltani kaksi kysymystä. Kiitos kaikille vastanneille! Ensimmäinen kysymys koski blogiadventtikalentereista pitämistä. Tarjosin vain kaksi vastausvaihtoehtoa: kyllä tai ei. Täytyy sanoa, että hieman hämmästyin vastausprosentteja. Ne menivät nimittäin aivan tasan: 50% vastasi pitävänsä ja 50% ei. Ehkä-vastausvaihtoehtoa kaivanneilta sain lisäksi erillisiä yksityisviestejä eli jos sekin vaihtoehto olisi ollut, olisivat prosentit todennäköisesti jakautuneet aika tasan kolmasosiin.

Eniten kuitenkin itseäni hämmästytti se, että vain puolet seuraajistani pitävät blogien adventtikalentereista, kuten minä. Lähtökohtaisestihan lähdin pitämään blogia itselleni ja ajatuksilleni muistoksi enkä tavoittelemaan suurta lukijakuntaa enkä varsinkaan halunnut pääpainoksi blogin kaupallisuutta. Siitä näkökulmasta ajatellen, vastauksilla ei varsinaisesti ole vaikutusta päätökseeni blogin adventtikalenterin jatkosta, mutta toki ne laittavat miettimään, onko siinä työmäärässä (ajallisesti) mitään järkeä, jos adventtikalenteri blogimuodossa ei enää innosta ihmisiä.

Jo vuosi sitten pohdin mielessäni kahta vaihtoehtoa päivittäisen ”perusteellisen” blogiadventtikalenterin sijaan. Mietin, että tekisinkö sellaisen kalenterin, jossa jokaiselle päivälle tulisi vain yksi kuva ja tekstiä joko enemmän, vähemmän tai ei yhtään. Toinen vaihtoehto oli sitten se, että postaisin ainoastaan adventteina ehkäpä hieman isommin ja muina päivinä, jos aikaa ja voimia riittäisi. Päädyin kuitenkin vielä silloin tekemään päivittäisen kalenterin, mutta tänä vuonna huomaan pyöritteleväni jälleen noita kahta muuta vaihtoehtoa mielessäni.

Ehkä-vaihtoehtoa pohtineiden yksityisviesteistä kävi ilmi, että he kyllä pitävät blogien adventtikalentereista, mutta niiden lukemiseen ei välttämättä ole aikaa. Tästä syystä kysyntään vastaa paremmin esimerkiksi juuri Instagramin tarinat. Ajateltiin myös, että jos kalentereita on useita, ne ikään kuin hukkuvat massaan. Ehdotuksena oli hieman samansuuntainen ajatus, jota jo itse viime vuonna pohdin eli että postauksia olisi vain muutama viikossa. Toki silloin ei välttämättä enää voida puhua joulukalenterista, mutta ehkäpä adventtikalenteri sanana pääsisikin juuri silloin oikeuksiinsa, sillä adventtejahan on vain neljä.

Toiseksi kysyin Instagram-seuraajieni toiveita blogiadventtikalenterin suhteen. Niitä sainkin mukavasti. Ajattelin koota ne tähän lähinnä itselleni muistiin, josko ainakin jonkun voisin tänä vuonna toteuttaa.

lahjaideoita
– erityisesti ihmisille, joilla on jo kaikkea –

paketointia

kattausideoita

leivontavinkkejä
joulureseptejä

joulusisustusta

jouluisia yksityiskohtia

kauniita kuvia

Entäpä sinä, blogini lukija, millaisia toiveita sinulla on?

Juhlapäivänä

0

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, täytti mieheni pyöreitä viime keväänä. Hän ei halunnut järjestää isoja juhlia, joten juhlimme vain oman perheemme ja vanhempieni kesken. (Vallitsevalla koronatilanteellakin saattoi olla vaikutusta asiaan.) 

Aiheesta hieman poiketen, mietin tuolloin myös paljon omaa tulevaa 50-vuotispäivääni. Tykkään kovasti juhlista ja haluaisin juhlat, mutta samalla ajatus niiden järjestämisestä saa mietteet toisenlaisiksi. Siivoamista ja leipomista näännyksiin asti. Ennen ihmettelin, miksi ihmiset pakenevat syntymäpäiviään muihin maisemiin, viimeiset vuodet olen ymmärtänyt miksi. Minulla ja miehelläni on ikäeroa kaksi ja puoli vuotta, joten vielä on aikaa tuumailla omien juhlieni kohtaloa.

Pyysin äitäni tekemään suolaista piirakkaa (ei näy kuvissa). Pilkoimme poikien kanssa pieniin Kastehelmi-kulhoihin salaattiaineksia, joista kukin sai valita mieleisensä yhdessä piirakan kanssa. Äitini oli tehnyt lisäksi testimielessä kevään ylioppilasjuhlia varten tuulihattuja, jotka pääsivät myös mukaan kattaukseen. Päädyin kattamaan pöytään samanaikaisesti sekä suolaiset että makeat syötävät. Iltapäivän myöhäiseen kahvihetkeen saatiin samalla kertaa yhdistettyä kevyt päivällinen ja kahvi. Vähän kuin brunssi, mutta eri ateriat yhdistettynä. Mikähän se olisi sitten nimeltään?

Kevyttä salaatti- ja piirakkapäivällistä varten katoin pöytään ruokalautaset ja niiden rinnalle sitten kahvikattausta varten kupit ja lautaset. 

Aamulla pikaisesti kyhäämäni täytekakku oli perinteistäkin perinteisempi, mutta tuntui maistuvan hyvin ehkäpä juuri siitä syystä.

Mansikkaisen Charlotta-kakun ja keväisen juustokakun tilasin ystävältäni. Molemmat olivat todella hyviä. Tarjoiluastiat kakkujen alla ovat ystäväni.

Kukkakimpun tilasin Kastehelmi-maljakkoon sopivaksi. Mielestäni siitä tuli juuri toiveideni mukainen.

Kultasydänservetit pääsivät ruokalautasten mukana käyttöön ja kahvilautasten kanssa katoin esikoisen  ylioppilasjuhlista ylijääneet kultaservetit.

 Näiden juhlatunnelmien myötä: Hyvää isänpäivää!

Lahja miehelle

0

Mieheni täytti viime keväänä 50 vuotta, mutta postaus jäi silloin tekemättä. Nyt kun isänpäivä ja heti sen perään joulu ovat lähestymässä, ajattelin vinkata teille yhdestä erityisestä miehille suunnatusta erikoisliikkesta, johon turvauduin mieheni 50-vuotislahjan osalta. Valitettavasti tämä postaus tulee kyllä liian myöhään ajatellen tämän vuoden isänpäivää, mutta ehkäpä tästä on iloa myöhempiä miesten lahjaostoksia ja -ideoita varten.

Syntymäpäivän aamuna katoimme miehelleni (ja pojat isälleen) lautasellisen puuroa kera karpalosydämen, kananmunan, lasin tuoremehua, ison mukillisen mustaa kahvia sekä pienen täytekakun. Tilasin kukkakaupasta kimpun kahvipöytään ja samalla toivoin yhtä jaloleinikkiä kera eukalyptuksen aamupalatarjottimelle pieneen maljakkoon laitettavaksi. Kultaiset numerot 5 ja 0 saivat lisäämään tähän aamupalakattaukseen ripauksen kultaa lusikan, kakunkoristeiden ja lahjanauhan muodossa. Olin ostanut myös servettejä kultaisin sydämin, mutta ne unohtuivat harmikseni aamupalalta.

Olen joutunut viime vuosina monella elämäni osa-alueella opettelemaan pois vanhoista toimintatavoistani. Yksi niistä on ylisuorittaminen ja täydellisyyteen pyrkiminen, johon sisältyy vahvasti kaiken ennakoiminen ja etuajassa valmistaminen. Tämä kakku olkoon itselleni muistutuksena siitä, että olen onnistunut noita vanhoja toimintamallejani katkomaan. Vasta syntymäpäivän aamuna sain ajatuksen, että voisin ehkäpä sittenkin tehdä kahvipöytään täytekakun. Olin nimittäin tilannut sellaisen, mutta tilaus peruuntui kakuntekijän sairastuttua koronaan. Samalla vaivalla tekisin myös pienen täytekakun aamupalalle. Kakun tekeminen oli niin alkutekijöissään eli täysin ennakoimatonta, että jouduin aloittamaan sen leipomisen menemällä ensin kauppaan hakemaan leipomistarvikkeita. Onneksi olen aamuihminen ja silloin parhaiten voimissani. Illalla sama ajatus ei olisi edennyt kakuntekoon asti.

Harmikseni nämä hämärässä valossa otetut kuvat ovat tosi huonoja, mutta yritänpä tässä samalla pyristellä eroon myös siltä osin täydellisyyteen pyrkimisestäni.

Annoin miehelleni yhden henkilökohtaisen lahjan, jonka lisäksi annettiin yhdessä poikien kanssa hänelle mustekynä. Sain ajatuksen kynästä jo kauan ennen juhlapäivää ja ehdin tehdä selvitystyötä sen hankinnan suhteen. Lähetin sähköpostia muutamalle myyjälle ja täytyy sanoa, että ostamiseen vaikuttaa kyllä myös asiakaspalvelu, vaikka se olisikin vain sähköpostin välityksellä tapahtuvaa. Jos esimerkiksi saat suomalaiselta firmalta suomeksi kirjoittamaasi viestiin englanninkielisen vastauksen, jää ainakin itselläni kaupat tekemättä. 

Onneksi löysin Gentlemen’s Boutique Saarnin! Sieltä jaksettiin vastata useampaan kysymykseeni ja kysymysteni jatkokysymyksiin. Valitettavasti valitsemani kynä oli kuitenkin viallinen, mikä huomattiin vasta, kun mieheni testasi uutta kynäänsä. Reklamaatio hoitui kuitenkin myös ongelmitta ja mies sai valita tilalle uuden kynän. Täysin samanlaista kynää kun ei voi saada, koska jokainen mustekynä on käsityönä valmistettu uniikkikappale.

Seuraava teksti on suora lainaus Saarnigb:n sivuilta:

”Tyylikkäällä käsityönä valmistetulla kynällä kelpaa kirjoitella. Nykyään kynän käyttö on vähentynyt huimasti, mutta sitä suuremmalla syyllä siihen kannattaa panostaa. On todella tyylikästä kun kynästä huokuu laatu ja yksilöllisyys. Miten kiva onkaan kirjoittaa palaverin muistiinpanoja ylös kauniiseen muistivihkoon puisella kuulakärkikynällä. Tai ne isojen päätösten tärkeimmät paperit. 

Kaikki putiikin kynät ovat uniikkeja kappaleita. Tämä nostaa nämä upeat kynät aivan uudelle tasolle. Kynä kannattaa valita omien mieltymysten mukaisesti sekä kertomaan omaa persoonaa. Jos haluat extraa, valitse esimerkiksi mustetäytekynä. Ohuempi kuulakärkikynä on kaunis ja paksummalla kuulakärkikynällä saat kynästä hyvän otteen. Erilaiset yksityiskohdat kruunaavat jokaisen kynän ja niihin kannattaa kiinnittää huomiota. Kultaiset metalliosat luovat arvokkaan vaikutelman. Kiiltävät kromiset sekä tummat asemetalliset osat tuovat kynään upeita sävyjä. Jokainen kynä kertoo kantajansa tyylistä. 

Kynät valmistetaan käsityönä upeista materiaaleista. Materiaaleina on erilaiset puulajit ympäri maailman. Ja voi että miten upeita sävyjä näissä onkaan! Esimerkiksi vihreä akaasi tuo nimensä mukaisesti kynään upean vihreän sävyn. 6000 vuotta vanhasta, eli muinaisesta tammesta tehdyt kynät ovat upeita ilmestyksiä puun mustan sävyn ansiosta. Klassiseen makuun sopivat hyvin perinteiset puun sävyt kuten pähkinäpuu, kastanja tai eri puulajien pahkat joiden sävyt luovat tyylikkyyttä kynään. 

Paras kuulakärkikynä kestää aikaa ja on tyylikäs! Jokaiseen kynään on mahdollista vaihtaa muste kun se ehtyy. Mustepatruunoita saa esimerkiksi kirjakaupoista ja se on helppo vaihtaa. Vaihdettava mustepatruunan ansiosta kynä kestää vuodesta toiseen.

Mustetäytekynä on täydellinen valinta laatua arvostavalle herrasmiehelle. Mustetäytekynällä on helppo krjoittaa pienen harjoittelun jälkeen. Mustetäytekynää pidetään kädessä hieman eri kulmassa kuin kuulakärkikynää. Mustetta saa lisättyä tarpeen mukaan sisällä olevaan säiliöön. Erillistä mustepurkkia ei siis tarvita. 

Kun etsinnässä on tyylikäs sekä laadukas kynä, löydät sen varmasti putiikin valikoimasta. Upea, uniikki kynä on myös mitä mainioin lahjaidea miehelle jolla on jo kaikkea. Tämä lahja sopii niin nuorelle lahjansaajalle joka kulkee läpi elämän, sekä vanhemmalle herrasmiehelle joka arvostaa laatua ja käsityötä.” 

James Gilbert valmistaa uniikit kynät käsityönä eri puulajeista pajassaan Englannissa. Mustetäytekynän mukana tulee kaksi mustepatruunaa sekä uudelleen täytettävä mustesäiliö. Kynän käyttäjä voi siis valita käyttääkö hän kynän musteena vaihdettavia patruunoita vai lisääkö hän mustesäiliöön mustetta mustepullosta. Molempia saa kirjakaupoista. 

Olen itse käyttänyt muistiinpanojen kirjoittamiseen paljon mustekynää ja tiedän miten hyvä sillä on kirjoittaa. Mieheni on usein lainannut kynääni, joten tiesin hänen varmuudella pitävän lahjastaan. Ajatuksena on ollut teettää kynään vielä hänen toivomansa kaiverrus, sillä tällainen kynä on ikuinen. Mustekynän lisäksi Saarnigb:n valikoimissa on myös kuulakärkikyniä. Ne ovat yhtä tyylikkäitä kuin mustekynät, mutta ohuempia.

Saarni Gentlemen’s boutique on perustettu alunperin juuri siitä syystä, ettei vaimo löytänyt miehelleen sopivaa lahjaa. Suosittelen tutustumaan kynien lisäksi myös muuhun valikoimaan, kuten asusteisiin, laukkuihin ja komeudenhoitoon. Uskonpa löytäväni tuosta valikoimasta vielä muitakin erikoisia ja uniikkeja, joskin samalla käyttöön tarkoitettuja, lahjavaihtoehtoja.

Utuisista ja huonolaatuisista kuvistani huolimatta toivotan mukavaa isänpäiväviikonloppua.

Kesäaamu

0

Instagram-seuraajani, joita on vain pieni osa blogini lukijoista, pääsivät jo kesällä näkemään tämän Novitan Kesäaamu-neuleen valmistumista. Se nielikin työläydellään melkein koko kesän eli juhannuksesta elokuun alun päiviin asti. Jos olisin tiennyt mihin ryhdyn, en ehkä olisi ryhtynyt siihen lainkaan. Itse asiassa paita ei oikeastaan ole vieläkään valmis, sillä helma on purettava, että saan lisättyä siihen pituutta. Tein paidan ohjeen mukaan, mutta mielestäni se on liian lyhyt. Katsotaan koska saan sen aikaiseksi vai saanko lainkaan. Beigeä lankaa on vielä hieman jäljellä ja toivon sen riittävän pituuden lisäämiseen samaa erää kun ei enää mitenkään voi löytää.

Neulepaita on neulottu ylhäältä eri pääntiestä ja kauluksesta suljettuna neuleena helmaan. Hihat on neulottu sitten suoraan kiinni neuleeseen kaarrokkeesta sivuun jätetyistä silmukoista. Kaarrokeosion kuvioneule oli melko työläs, mutta kaikkein rasittavinta oli neuloa koko neule kierretyin silmukoin. Lukiessani ohjetta ennen lankojen ostamista, huomasin kyllä, että resori neulotaan kierretyillä oikeilla silmukoilla, mutta en ollut huomannut, että sama jatkuu läpi neuleen.

Julia Lastuniemen suunnittelema Kesäaamu löytyy Novitan Kaarrokeneuleet-lehdestä (2021).

Pääntien resori taitettiin lopuksi kaksinkerroin ja ommeltiin kiinni.

Novitan puuvillalangan sijaan valitsin neuleeseeni saman Dropsin Cotton Merino -langan kuin kuopuksen purjeveneneuleeseen. Langasta puolet on puuvillaa ja puolet merinovillaa. Olen aiemmin jo kertonut, etten millään meinaa saada onnistumaan neuleita puuvillalangasta, mutta näin kun mukana on myös merinovillaa, se on onnistuu selkeästi paremmin. Neulominenkin on silloin helpompaa johtuen villan joustavuudesta.

Pohjaväriksi valitsin beigen (03) sekä kuvioväreiksi luonnonvalkoisen (01), jäänsinisen (09) ja tummanvihreän (22). Cotton Merinosta en sen sijaan löytänyt sopivaa ruskean sävyä, joten valitsin ruskean langan Dropsin Merino Extra Fine -langoista (suklaa 49). Vihreäksi olisin toivonut enemmeän sellaista vaaleampaa vihreän sävyä, oliivi olisi ollut suosikkini, mutta sellaista ei löytynyt näistä langoista.

Ilmeisesti tuo kiertäen oikein neulominen jätti myös nuo jäljet hihojen neulomisessa puikkojen vaihtumiskohtiin. Ainakaan minulle ei koskaan ennen ole käynyt noin. Ajattelin vielä neuloessa, että höyryttäminen parantaisi lopputulosta, mutta eipä sillä ollut juurikaan vaikutusta.

Kesäaamu kulki konkreettisesti mukana koko kesän, joskin pääasiassa vain kotiterassille ja sisälle taloon, mutta muutaman kerran se pääsi mukaan myös automatkoille.

Loppukesästä käydessäni Marimekon liikkeessä löysin Kesäaamun kanssa yhteenmenevän Marimekon mukin. Tuon mukin nimi on osuvasti Elokuun Varjot eli se sopisi paitsi väriensä niin myös nimensä puolesta hyvin Kesäaamun kaveriksi. Minulla olisi myös tarve uudelle teemukille, mutta toistaiseksi jätin mukin vielä ostamatta. Pohjavärinä olevasta ruskeasta pidän kovasti, mutta vihreästä en ole niin innostunut.

Syyslomalla Kesäaamu pääsi paitsi rantakiville niin myös kahvilakäynnille. Nyt olisi enää edessä helman purkaminen ja pidentäminen, joten motivaatiota sihen odotellessa.