5. joulukuuta: Äidin adventtikalenteri

Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut ostavani itselleni vanhatyylisen kauniin Spiegelburgin kuvajoulukalenterin. Tänä vuonna päätin olla hyvissä ajoin asialla ja tilasinkin kalenterini jo lokakuussa täältä. Täytyy kyllä sanoa, että tilaaminen meinasi tällä kertaa tyssätä siihen, että en pystynyt tekemään valintaa usean kauniin vaihtoehdon väliltä. Tilaamani ”Joulujuhlat kotona” -kalenteri päätyi lopulta ostoskoriin siksi, että niitä oli eräänä päivänä kalentereita jälleen tutkiessani, jäljellä ainoastaan yksi kappale. Silloin päätin, että en enää jää odottelemaan pähkäilyineni.

Talon punainen väri ei sinänsä kuulu lemppareihini, mutta tähän se sopii oikein hyvin enkä kalenterin kotiuduttua ole hetkeäkään katunut valintaani. Kerron pian, miten kalenteri pääsi käyttöön jo ennen varsinaista adventin aikaa.

Kalenteri aukeaa kirjan tavoin ja sen yksityiskohtaisessa kuvituksessa riittää aivan valtavasti ja pitkäksi aikaa katseltavaa. Kalenteri on tukevaa tekoa ja kuuluu kyllä niihin tuotteisiin, joita ei käytön jälkeen heitetä pois.

Kalenterin ajatuksena on päästä kurkistamaan vanhan ajan joulukoteihin. Etupuolelta talo näkyy ulkoapäin ovineen, ikkunoineen, kauniine joulukoristeluineen ja asukkaineen. Takapuolelta puolestaan pääsee kurkistamaan sisälle asuntoihin ja näkemään mitä perheiden jouluun missäkin huoneessa kuuluu. Tunnelma on kuin sadussa: suloiset lapset kauniissa vanhatyylisissä vaatteissaan, paketointia, kuusen koristelua, jouluruokien valmistamista, iltapesua, lastenhuoneen tunnelmia, musisointia jne. Kalenterin kuvia voisi istua katselemassa loputtomiin ja silti sieltä löytäisi jotakin uutta ihmeteltävää.

Verkkokaupassa kerrottiin, että kalenterista löytyy kyllä luukut, vaikkei niitä kuvista erota. Vaikka tiesin tuon, niin silti meni tovi ennen kuin löysin kullan väriset numerot jouluisista kodeista. Tuskin maltan odottaa, mitä niiden kaikkien alta lopulta paljastuu. Ehkäpä lisää jotakin kaunista.

Pojat – etenkin kaksi nuorinta – ovat istuneet useaan tteeseen sohvalla ja katselleet kalenteria. He ovat keksivät monenmoista puuhaa sen kanssa jo kauan ennen kuin yhtäkään luukkua oli edes avattu. Yksi lempipuuhista oli sellainen, että kukin vuorollaan valitsi kalenteritalosta asunnon tai huoneen, josta eniten tykkää. Sen jälkeen käytiin keskustelua valinnasta ja valinnan perusteista. Voitte varmasti arvata, mikä päätyi kerta toisensa jälkeen heidän lempihuoneekseen. Tietenkin tuo sympaattinen ullakkohuone oikealla ylhäällä, jossa lapset hoitavat pupuja. Noita pupuja (ja monia muitakin yksityiskohtia) on myös laskettu. Lisäksi pojat ovat keksineet tarinoita kalenterissa olevien perheiden, heidän kotiensa ja jouluvalmisteluiden ympärille. Eniten kummastusta on herättänyt huone, jossa joulupukki nukkuu vauvan huoneessa.

Vein kalenterin myös kouluun uskontotunnille, jonka aiheena oli erilaiset perheet ja muun muassa se, miten erilaisissa taloissa ja kodeissa ihmiset asuvat. Myöhemmin ajattelin, että kalenterin kuvia voisi käyttää paitsi tarinoiden kertomisen ja kirjoittamisen lähteenä, niin myös yksittäisten sanojen kirjoittamisessa. Silloin kun vielä harjoiteltiin kaunokirjoitusta/käsialaa, tarjosivat vaikkapa Maisa-kirjat lukuisine pienine, mutta selkeine yksityiskohtineen kivoja ja motivoivia lisätapoja kirjoitusharjoituksiin. Ehkäpä kuvia voisi käyttää myös vieraissa kielissä ja nykyään vaikkapa varhennetun englannin opiskelun yhteydessä alkuopetusluokilla. Vain mielikuvitus lienee rajana kalenterin jatkokäytölle.

Tapaatko sinä hankkia myös itsellesi adventtikalenterin? Millaisen?

4. joulukuuta: Joulujuttuja nallekarhun huoneessa

Muistanet vielä Seinänaulakkopohdintoja-postaukseni. Tein silloin tilauksen Ikean Kubbis-naulakoista ja pitkähkön toimitusajan jälkeen ne lopulta saapuivat ja saimme kiinnitettyä ne paikoilleen sopivasti ensimmäiseksi adventiksi. Olimme nallekarhupojan kanssa jo etukäteen suunnitelleet millaiseksi naulakon sisustaisimme nimenomaan ensi jouluksi ja vasta joulun jälkeen olisi toisenlaisen sisustuksen vuoro.

Tanskalaisen Fabelabin kettujoulusukan olen ostanut ehkäpä pari vuotta sitten. Muuten isossa ja muhkeassa joulusukassa on harmillisen pieni lenksu, joten sitä piti hieman pidentää, että saatiin sukka roikkumaan naulakosta. Sukka on kiva koriste ihan sellaisenaan, mutta saattaapa olla niin, että sinne ilmestyy aina joskus pienoisia adventin ajan yllätyksiä…

Joinakin vuosina olen antanut pojille adventtiyllätykset aina jokaisena adventtisunnuntaina. Samaa ideaa voisi jatkaa myös näiden (kaikilla pikkupojilla on omat sukat) sukkien kanssa. Olikohan jollakin Insta-tilillä (en harmikseni muista millä), missä näin sellaisen neljän isomman taskun kankaisen seinälokerikon, joka toimi juuri tällä samalla idealla eli jokaiseen lokeroon ilmestyi aina adventtisunnuntaina hieman isompi yllätys. Kiva, että joku muukin on keksinyt saman idean. 

Koska olen tänä vuonna suunnitellut pojille hieman erilaisen adventtikalenterin, jätän nuo isommat lisäyllätykset pois, mutta kalenteriin liittyen yllätyksiä saattaa piiloutua myös näihin Fabelabin eläinsukkiin.

Sekä vihreä samettitähti että kahvinruskea paperitähti on ostettu Zicos-verkkokaupasta. Nallekarhun lempiväri on vihreä, mutta paperitähden hän valitsi ruskeana. 

Laitoimme naulakon päälle vuosia sitten Anttilasta ostamani tähtivalonauhan, joita meillä on poikien huoneissa käytössä muulloinkin kuin jouluna. Tähtivalonauhan päälle ripustettiin Fabelabin In the woods -joulukalenteri, joka oli viime vuonna kuopuksen huoneessa. Tykkään itse tosi paljon tästä kalenterista. Tuosta linkistä pääset tarkemmin lukemaan ja katsomaan, miten kalenteri toimii. Kalenteritaskujen ruskea väri sopi mielestäni hyvin juurikin nallekarhun huoneeseen ja tähän naulakkoon.

Ajattelin vielä myöhemmin kertoa tarkemmin, millaiset joulukalenterit pikkupojille tänä vuonna tuli.

Lasikuvun sisällälumimaisemassa oleva peurakoriste on ostettu Stockamannilta ehkäpä viisi-kuusi vuotta sitten, mutta olen nähnyt siellä vastaavia vuosittain. Voi miten olisi ollut ihana tänäkin vuonna päästä Stockmannin jouluosastolle tunnelmoimaan. Vuosi sitten, kun olimme Helsingissä syysloman aikoihin, ehti tuo osasto aueta juuri ennen kotiinpaluutamme ja pääsimme sinne poikien kanssa tunnelmoimaan. Verkkokaupassa näytti tänä vuonna olevan hyvin myynnissä joulukoristeita, mutta samanlaista tunnelmaa ei toki tavoita siellä.

Joku tarkkakatseinen saattaa huomata, että nallekarhun huone on sama kuin jääkarhupojan huone viime talvena. Olemme vaihdelleet makuuhuoneita melko tiuhaan ja siitä syystä niistä ei ole juurikaan postauksia syntynyt. Tässä kuitenkin pieniä (jouluisia) paloja huoneen nykyisen asukkaan jutuista.

Ruskea väri toistuu tuossa naulakon alla olevassa vanhassa höyläpenkissä, joka nostettiin talveksi terassilta nallekarhun huoneeseen. Höyläpenkin alta pilkistää kummeilta lahjaksi saatu työkalupakki ja tuo ei niin huoneen värimaailmaan sopiva matto mahdollistaa sen, että puutöitä voi halutessaan tehdä huoneessa myös näin talviaikaan. 

Tällä hetkellä höyläpenkki toimii kuitenkin Legocitynä eli siitä saatiin myös oivallinen lisätaso legoleikkeihin. Jos höyläpenkkiä aletaan käyttää pidempiaikaisesti legotouhuissa, olisi sen päälle hyvä teettää tasainen alusta joko lasista tai vanerista. Legocity on vasta aloittamassa jouluvalmisteluitaan, mutta tästä postauksesta pääset näkemään miltä siellä näytti vuosi sitten. Saattoipa joululahjatilaukseen päätyä tänä vuonna eräs uusi jouluinen legojuttu.

Kettuteema jatkuu myös vuoteen luona, sillä Mrs Mighetton Eric-taulu pääsi jälleen nallekarhun huoneeseen. Alunperin ostin tämän taidejulisteen kuopukselle, mutta myöhemmin kun kuopus osasi itse kertoa mielenkiintonsa kohteista, päätyikin tämä juliste keskimmäiselle pojalle ja kuopus sai pupuaiheisen taulun.

Viirinauhan olen ommellut aikoinaan esikoiselle, mutta samoista väreistä pitävä keskimmäinen poika sai sen nyt käyttöönsä. Viirinauhaan viritettiin myös yksi tähtivalonauha, joita ei näin oimeään vuodenaikaan voi olla liikaa. Greengaten päiväpeitto on niin ikään esikoisen peruja.

Svaneforsin talvisen kettukoristetyynyn nallekarhu valitsi sisustusliikkeestä eräänä yhteisenä syntymäpäivänämme. Minä valitsin silloin puolestani samanlaisen tyynyn bambin kuvalla. Tuo syyskuun lopun päivä muistuu aina mieleeni näistä tyynyistä. Poika haluaa käyttää tyynyään ympäri vuoden, mutta itse otan bambityynyni esille aina jouluksi ja sen jälkeen se saa olla esillä koko talven.

Yöpöytätuolilla toimii joulun ajan valonlähteenä Ikeasta ostettu pieni tekokuusi kera pienen tähtivalonauhan. Kuusen kori on Tine K:n. Pehmeät lumiukkokoristeet ovat Mailegin. Meillä on näitä Mailegin koristeita erilaisina ja joulukoristeiden esilleoton yhteydessä pojat aina sopivat, kuka ottaa mitkäkin koristeet sinä vuonna pikkukuuseensa. Aatoksi koristeet saattavat toisinaan siirtyä poikien yhteiseen isompaan joulukuuseen yläkerran aulaan.

Tämä pieni joulukoriste, johon myös tulee valot (patterit olivat loppu kuvaushetkellä), on Flying Tigerista. Nallekarhu on saanut sen yhtenä vuonna adventtiyllätykseksi.

Huoneessa on kaksi ikkunaa, joista toisessa on paperitähti tuomassa valoaan.

Miten teillä näkyy joulu lastenhuoneissa? Kuvien ulkopuolelle jäi vielä muunmuassa pojan legovitriini, jossa roikkuu itsetehty koriste ja joitakin muitakin itsetehtyjä koristeita on huoneen toisella puolella.

3. joulukuuta: Kranssi

Edellisen postauksen yhteydessä vilahtikin jo kuvia tästä kauniista joulukranssista. Halusin kuitenkin tehdä siitä vielä aivan erillisen postauksen.

Ensimmäisenä adventtina ystäväni piipahti meidän pihassa tuoden joulumuistamisia. Ennen lähtöään hän ojensi minulle tämän kauniin kranssin.  Luulin, että hän oli itse tehnyt sen, mutta asiasta kysyessäni hän kertoikin, että hänen isänsä on sen tehnyt. Vieläkin liikutun, kun muistan tuon hetken ja ajatuksen siitä, että juuri minä saan kotiini tämän kauniin kranssin, jonka tekeminen ei ole ollut hetkessä ohi. Ystäväni oli vielä erikseen hakenut ja kiinnittänyt kranssiin tuon valkoisen nauhan tietäen, että minä tykkäisin juuri siitä.

Isojen poikien ollessa pieniä, tapasin käydä heidän kanssaan eräillä vanhan ajan joulumarkkinoilla, joista ostin aina kranssin jouluksi. Jossakin vaiheessa aloin reagoida allergiaoirein kransseille ja siirryimme vähitellen muovisiin kransseihin. Tämä saamani kranssi on kuitenkin tarkoitettu ulos, joten se sopii meille oikein hyvin ja miten kauniilta se näyttikään, kun ripustin sen talon ulkoseinään. Toisaalta en kyllä tämän kranssin materiaaliin edes reagoinut, vaikka se kuvausten ajan olikin sisällä ja aivan nenäni alla.

Tapaatko sinä tehdä tai ostaa jouluksi kranssin/kransseja?

2. joulukuuta: On jälleen aika adventin!

Ensimmäistä kertaa vuosiin, emme koronatilanteen vuoksi päässeet ensimmäisen adventin kirkkohetkeen. En tosin edes tarkistanut, järjestettiinkö sellainen tänä vuonna, mutta tuskin. Onneksi adventin ajan voi aloittaa myös kotoa käsin eikä se tarvitse ulkoisia puitteita toteutuakseen. Adventti alkaa mielestäni ennen kaikkea jokaisen sydämestä ja oikeastaan tämä korona-aika on tuonut runsaasti lisää mahdollisuuksia pohtia omaa sisintään nimenomaan ilman kaikkea ulkoista ja ylipäätään ulkoapäin tulevia vaikuttimia. 

Vuosi sitten kerroin tarkemmin siitä, mitä adventti tarkoittaa. Linkistä pääset lukemaan tuon postauksen. Lyhyesti sanottuna adventtina odotamme joulua ja Vapahtajamme syntymää sekä valmistaudumme siihen. Monesti olemmekin valmistautuneet joulun vastaanottamiseen hyvin ulkoisesti siivoamalla kotimme puhtoiseksi, koristelemalla kotimme kauniiksi ja kattamalla joulun ajan ruokailuhetket yltäkylläisiksi, unohtamatta lahjamerta kuusen alla. Kaiken sen touhotuksen lomassa sisimpämme on jäänyt valmistautumatta. Onko tänä jouluna juuri sen aika? Saako tänä jouluna sydämemme olla puhdas vastaanottamaan joulun todellisen sanoman? Tuon sanoman, joka on sama joka vuosi. Tuon sanoman, joka on hyvin yksinkertainen ja muuttumaton vuodesta toiseen.

Minun adventin aikani käynnistyi jo neljättä vuotta peräkkäin Lahjoista suurin
-kirjan alkulehdiltä. Tästä pääset lukemaan aiemman postaukseni tähän kirjaan liittyen. Kirja toimii adventtikalenterin tavoin eli siitä voi lukea jokaisena joulun odotuksen päivänä yhden luvun.

Sytytin sunnuntaina ensimmäisen adventtikynttilän ja avasin kirjani. Koska kynttilät palavat meillä oikeastaan koko ajan, kun olen kotona, tykkään käyttää adventtikynttilöinä näitä pitkäkestoisia Ikean Fenomen-pöytäkynttilöitä. Huolehdin jo viime kesänä, että tänä jouluna kynttilävarastot eivät varmasti pääse ehtymään.

Jo muutaman vuoden ajan olen haaveillut Tine K:n adventtikalenterikynttilästä, mutta en ole kuitenkaan uskaltanut sellaista ostaa, koska olen ajatellut, ettei sen tuoksu sovi allergikolle. Tänä vuonna päätin kuitenkin tilata testiin tällaisen pienen Christmas-kynttilän ja ainakin näin muutaman päivän polttamisen jälkeen se ei ole aiheuttanut minulle mitään reaktiota. Ehkäpä annan sen palaa aina sen hetken, kun luen tätä adventtikalenterikirjaani. 

Tietyt asiat säilyvät samanlaisina vuodesta toiseen ja juuri siksi ne tuovatkin turvaa tullessaan.

Koristellessamme kotiamme jouluun, vaihdoin myös joidenkin valokuvien tilalle jouluisia kuvia. Tässä taustalla näkyy niistä yksi. Kuvassa kuopussa on noin kahden kuukauden ikäinen. Miten paljon asioita onkaan kuluneen kuuden vuoden aikan tapahtunut. Lasten kasvusta ajan kulun näkee parhaiten.

1. joulukuuta: Blogin kaksivuotissyntymäpäivä ja arvonta

Uskomatonta, että yhtäkkiä ollaan joulukuussa ja adventin ajassa. Tämä vuosi on ollut varmasti jokaiselle meistä hyvinkin erilainen ja poikkeuksellinen eikä siihen ole tulossa muutosta vielä joulunkaan myötä. Toisaalta tämä poikkeuksellinen aika on tuonut mukanaan myös hyviä asioita eli ennen kaikkea sellaisia pieniä asioita elämässä, joille ei ole aiemmin osannut antaa riittävästi arvoa. Nyt onkin saanut huomata juuri niiden kantavan eteenpäin.

Jos täällä on uusia lukijoita, niin haluan kertoa teille, että kotiäitivuosinani sain iloita blogistien tekemistä blogijoulukalentereista ja siitä syystä olen halunnut ikään kuin kiitokseksi tehdä omaankin blogiini aina adventtikalenterin ja ylipäätään aloittaa blogini pitämisen adventtikalenterilla. Tänään – Tähtipoikien talossa -blogini täyttäessä kaksi vuotta – haluan aloittaa blogini kolmannen adventtikalenterin. Tosin kirjoitan tähän heti perään, että sen verran työlästä on tehdä 24 peräkkäistä postausta, etten lupaa tänä vuonna varmuudella postausta jokaiselle joulun odotuksen päivälle. Toivon, että pystyn siihen, mutta en lupaa. Toivottavasti ymmärrätte.

Mikäli joku päivä jäisi välistä, voitte käydä lukemassa aiempien vuosien adventin ajan postauksia: adventtikalenteri 2018 ja adventtikalenteri 2019.

Viimevuotisen syntymäpäivän tavoin, haluan tänäkin vuonna järjestää juhlan kunniaksi arvonnan. Toimitaan samoin kuin vuosi sitten eli:

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin kommenttikenttään. Kerro kommentissasi mikä blogin aihepiiri tai erillinen postaus on menneen vuoden aikana ollut sinulle mieluisin. Halutessasi voit myös esittää toiveen/toiveita postausaiheista tulevalle vuodelle. Kommenttisi lisäksi kaikille näkyväksi tulee nimimerkkisi. Sähköpostiosoitteesi jää vain minun tietooni. Arvonta päättyy viikon päästä tiistaina 8.12.2020 klo 22.00. Ilmoitan voittajan täällä blogissa ja olen häneen henkilökohtaisesti yhteydessä ilmoittamansa sähköpostiosoitteen kautta. Postitan liinat ainoastaan Suomeen. 

Arvon kommentoijien kesken Novitan Soft Cotton -langasta virkkaamani tämän postauksen kuvissa näkyvät kuusi kattausliinaa. Liina on halkaisijaltaan n. 18cm ja reunusten kera n. 20cm. Liinat voi pestä 60 asteessa. Täältä ja täältä löydät aiemmat postaukset virkkaamistani kattausliinoista.

Kiitos kaikista kuluneen vuoden aikana saamistani kommenteista täällä blogissa ja yksityisviesteillä! Erityisen ilahtunut olen ollut muutamista kohtaamisista, joissa olette tulleet kertomaan, että olette blogini lukijoita. Miten mieltä lämmittävää onkaan ollut saada palautetta myös kasvotuksin. Kaikki nämä kommentit, kohtaamiset ja muu viestittely ovat tuoneet minulle paljon iloa ja lisäintoa jatkaa postausten tekemistä.

Rauhallista ja tunnelmallista joulun odotuksen aikaa jokaiselle lukijalleni ja perheillenne! Toivon voivani tarjota teille päivittäisen rauhallisen adventin ajan hetken kera kahvi-, tee- tai glögikupposen blogini tämänvuotisen adventtikalenterin parissa. Suklaan syöminen on myös sallittua. 😉