Verhot

Pieni postaus liittyen verhopohdintaan.

Kun muutimme tähän taloon, oli heinäkuun alku ja luonnollisestikin valoisa ajanjakso meneillään. Asuinneliömme lähes kolminkertaistuivat, joten arvata saattaa, että tilaa ja avaruutta riitti. Se oli ihanaa!

Valkoiset seinät, katot ja ovet, puiset lattiat. Huonekorkeutta liki kolme metriä ja paljon ikkuna-aukkoja, joista valo tulvi sisään miltei kilpaillen mistä aukosta sitä eniten kerralla mahtuisi.

Olimme ottaneet ikkunoiden mukana toimitettavaksi sälekaihtimet, vaikken niistä niin pidäkään, mutta taajama-alueella omakotitalossa asuessa naapurit ovat lähellä ja kaihtimet ovat melkeinpä välttämättömät riittävän yksityisyyden saamiseksi. Mutta ne verhot! Ovatko verhot välttämättömät?

Selkeästi vanhempi polvi on sitä mieltä, että ikkunoissa kuuluu olla verhot yhtä lailla kuin lattioillakin matot. Mieluiten vieläpä niin, että noita verhoja ja mattoja vaihdetaan säännöllisin väliajoin esimerkiksi vuodenaikojen vaihtuessa vaikkapa tummempiin talviverhoihin ja vaaleampiin kesäverhoihin. Sama pätee mattoihin.

Aluksi kun verhoja ei vielä ollut ja nautin talon avaruudesta, ainut asia miksi olisin voinut verhot laittaa, oli niiden mukanaan tuoma akustiikka ja kaikumisen estyminen. Toisaalta uskon, että siihen olisi vaikuttanut myös myöhemmin lisääntynyt huonekalujen ja tavaroiden määrä.

Olisi aivan parasta, jos voisi pitää kaihtimet täysin auki ja ylös nostettuina ja päästää ulkotilan osaksi sisätilaa. Valitettavasti se ei kuitenkaan aiemmin mainitsemistani syistä käy. Lisäksi kesällä hellesäällä ilman kaihtimia kuumuus täyttäisi talon tukaluudellaan.

Näitä lähes 18 vuoden takaisia ajatuksia aloin pyörittämään mielessäni, kun ikkunoiden pesun yhteydessä verhotangot nostettiin alas ja pölyiset verhot pääsivät pesukoneeseen ja sen jälkeen silityslaudalle. Vuorokauden ajan (verhojen kuivuessa ja odottaessa silittämistä) pääsin laskeutumaan tuohon vanhaan tunteeseen eli miltä tuntui, kun ikkunat olivat paljaat verhoista. Oi että! Yhä vieläkin valitsisin sen. Tuo kaikki pääsi taas valtaamaan talon, eikä vain taloa, vaan myös mielen: ulkotila vyöryi sisätiloihin, osaksi sitä. Valo ja avaruus valtasit talon, sen jokaisen kolkan. Vapaus ja valo. Niillä tuota tunnetta kutsuisin.

Sanoin miehelleni, että entäpä jos parissakymmenessä vuodessa olisimme tulleet niin rohkeiksi, että vanhoja perinteitä uhmaten sitten kun talon sisäseinät jonakin vuonna on uudelleen maalattu, emme ripustaisikaan heti verhotankoja paikoilleen, vaan eläisimme ilman verhoja. Kokonaan. Vapaudessa ja valossa.

Ensimmäisessä omassa kodissamme oli myös korkea huonekorkeus ja aikalailla samanlaiset ikkunat kuin nykyisessäkin kodissamme. Tuosta ensimmäisestä kodistamme onkin siirtynyt nykyiseen kotiimme monia elementtejä. 

Muistan aikoinaan, miten ompelin tuolla uudessa kodissa verhoja. Oli alkukesä ja kesken ompelun taivas tummui ja tuli kunnon ukkosmyrsky. Se oli todellakin poikkeuksellisen raju – vieläpä keskellä kaupunkia – niin raju, että päädyin lopulta irrottamaan ompelukoneen virtajohdon seinästä. Varmaankin ihan hyvä, että irrotin, sillä modeemimme sai sellaisen osuman, että siitä ei ollut enää hoitamaan hommaansa.

Osa tuolloin ompelemistamme verhoista siirtyi sellaisenaan uuteen kotiin. Nuo viimeisessä kuvassa näkyvät verhot ovat yhdet niistä. Metri jo toinenkin tuli tuolloin huristeltua ompelukoneella.

Vanhasta kodista tuotujen verhojen lisäksi ompelin lopulta tähänkin kotiin joitakin uusia verhoja. Hyödynsin myös Ikean valmisverhoja, joissa riitti ihanasti pituutta myös korkeampiin huonekorkeuksiin. Tiettyjä visioita minulla oli valmiina ja melko usein nuo visiot ovat sellaisia, jotka kantavat vuodesta toiseen. Keittiöön esimerkiksi halusin salusiinit ja siinä ne ovat tänäkin päivänä. Niitä taitaa olla kolmet erilaiset, joista viimeisimmät ovat olleet käytössä jo useita vuosia. Jos oikein innostun, saatan vaihtaa ne jouluksi, mutta en läheskään aina.

Yläkerran aulan vision vein kankaita myyvään liikkeeseen toteutettavaksi. Nekin verhot ovat vielä tämän lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen alkuperäisellä paikallaan. Lastenhuoneisiin ompelin Linumin raitakankaista verhot ja niitä on näiden vuosien aikana vaihdeltu huoneista toisiin huoneidenvaihtojen yhteydessä. Yhteen huoneeseen teetin verhon, jonka sisälle ommeltiin pimennyskangas, koska tuosta huoneesta puuttui ikkunan muodon vuoksi sälekaihtimet.

En siis ole perinyt vanhemmilta polvilta tarvetta vaihtaa verhoja pitkin vuotta enkä edes vuosien saatossa. Tuon vapauden ja valon tunteen myötä ymmärsin myös sen, miksi suurin osa alakerran verhoista on valkoisia. Valkoinen jatkaa samaa väriä seinien kanssa, jolloin tuo vapauden ja valon tuoma verhottomuus on sitten kuitenkin edes osittain totta!

Ylempien kuvien deniminsinivalkoraidallisen Linumin kankaan olen ostanut joitakin vuosia sitten erään sisustusliikkeen muuttomyynnistä. Pohdinkin tässä, että olisiko nyt hyvä hetki ommella tuosta kankaasta yhteen lastenhuoneeseen uudet verhot. Sitähän ihan villiksi heittäytyisi ommellessaan uudet verhot vuosien tauon jälkeen! 😀

Se pitää vielä kertoa, että paitsi että olen vuosien aikana ommellut verhoja, niin ihan ensimmäiset verhoni olen virkannut 12-vuotiaana. Ompelun lisäksi olen ostanut muutamia pitkiä verhoja valmiina Ikeasta ja pellavalaskosverhoja Ellokselta. Kahteen huoneeseen olen teettänyt verhot ompelijalla. Pelkistettyjen ja yksiväristen kankaiden rinnalla olen käyttänyt mainitsemiani Linumin raitakankaita lastenhuoneissa ja kodinhoitohuoneessa. Ennen tähän taloon muuttamista, ompelin verhoja myös Marimekon kankaista, joista lemppareitani oli Ruiskukka-kangas ja beige Unikko. Jossakin vintin uumenissa ne yhä odottelevat, josko vielä niistä innostuisin. Ennen Linumin kankaita myös lastenhuoneissa oli Marimekkoa, kuten Bo Boota, Karkuteillä ja sitten sellaista sinivalkoraidallista kangasta, jonka nimeä en nyt millään muista. Tuohon aikaan tapasin kehystää verhokapan leveillä kanteilla yksivärisellä kankaalla. Poikien päiväpeitotkin ompelin samoista kankaista, pinnasängynpehmusteita myöden. 

Millainen verhonkäyttäjä sinä olet? Vaihteletko usein? Ompeletko itse? Oletko mieluiten ilman verhoja?

Lastenhuoneessa

Lupasin tehdä vielä erillisen postauksen äitienpäiväviikonlopun lastenhuoneiden myllerryksen jälkeen. Huone ei suinkaan ole vielä valmis (tuskin siitä koskaan tuleekaan), mutta ajattelin, että voisin esitellä siitä aluksi toisen puolen.

Huonehan on alunperin tehty master bedroomiksi ja se on meidän talon isoin makuuhuone. Huoneesta on kulku isoonvaatehuoneeseen, yläkerran kylpyhuoneeseen ja yläkerran aulaan. Huone on toiminut paitsi vanhempien makuuhuoneena niin myös vanhempien ja vauvan yhteisenä huoneena (x3) sekä lastenhuoneena erilaisin veljeskokoonpanoin. Täällä on ollut samaan aikaan kolmen nuorimman sängyt, koulupöydät ja osa leluista. Välillä huone on toiminut pelkästään leikkihuoneena, jolloin kolmella nuorimmalla oli erikseen yhteinen nukkumishuone. Huone on ollut pelkästään kuopuksen huoneena, nalle- ja jääkarhupojan yhteisenä huoneena sekä nyt viimeisimpänä versiona kuopuksen ja jääkarhupojan huoneena. 

Nämä kuvat on otettu huoneen ovelta eli yläkerran aulan suunnalta. Tiesitkö, että huoneen pinta-ala määrää, miten suuri ikkunapinta-ala siellä on vähintään oltava? Tästä syystä (ja hieman muustakin) tässä huoneessa on kaksi ikkunaa ja niiden lisäksi vielä yksi pieni ikkuna. Halusimme kuitenkin tehdä yhden yhtenäisen ikkuna-aukon eikä kahta erillistä yhteinäisemmän seinäpinnan saamiseksi.

Päädyimme tällä kertaa sijoittamaan kahden nuorimman pojan sängyt, yöpöytätuolit ja koulupöydät huoneen ikkunoiden puoleiseen osaan. Toiselle puolelle huonetta jää sitten poikien Legocity, legohyllyt ja lelut. Pelikaappia näkyy hieman tämän kuvan oikeassa etureunassa. Se on suunnilleen huoneen puolivälissä.

Nämä Ikean Micke-työpöydät ovat osoittautuneet loistaviksi silloin, jos samaan huoneeseen pitää saada mahtumaan useampi työpöytä tai useamman lapsen tavarat. Pöytä on kooltaan 73 cm x 50 cm. Riittävä syvyys tekee pöydästä isomman kuin miltä se näyttää. Laatikkoon mahtuu myös yllättävän paljon tavaraa. Pöytiä voi pitää vierekkäin tai vastakkain tai sitten aivan toistaan erillään, kuten ne ovat meillä myös olleet. Jos tilaa on oikein vähän, voisi pöydän sijoittaa vaikkapa sängyn päätyyn tai ihan kiinni sänkyyn eli sen viereen. Tässä huoneessa on kyllä hyvin tilaa kahdelle lapselle, mutta kolmen kanssa sai jo hieman askarrella, että kaikkien sängyt ja koulupöydät löysivät paikkansa. Tästä postauksesta löydät tarkemmin tietoa koulupöydästä ja sen päällä olevista tarvikkeista.

Kuopuksen puoli on heti ovelta katsottuna vasemmalla. Kuten kuvista näet, ovat sängyn päädyssä olevat pehmolelukorit oven edessä. Kyseessä on kuitenkin pariovi, joista tätä toista puolta harvemmin käytetään eli käytännössä se on koko ajan lukittuna. Toinen pehmolelukori on kuopuksen ja toinen jääkarhupojan.

Kuopus on jo pitkään toivonut saavansa takaisin ”ritarikatoksensa” eli Numero 74 -katoksen. Jälleen kerran sen puuttumisen syynä ovat olleet nämä lukuisat huoneiden vaihdokset. Nyt tuo toive kuitenkin toteutui, sillä isä kiinnitti katoksen jälleen kuopuksen sängyn yläpuolelle.

Tauluja varten sen sijaan emme aio tähän huoneeseen tehdä enää erillisiä reikiä, vaan menemme vanhoilla rei’illä tai käytämme tarrakiinnityksiä. Tästä syystä Mrs Mighetton puputaulukin jää hieman piiloon katoksen taakse ja muutkin taulut roikkuvat hieman oudolla korkeudella. Huoneen toisella laidalla nojailee seinää vasten vielä useampi lastenhuoneissa aiemmin ollut kehystetty juliste, joiden paikalleen laittamista jäimme vielä pohtimaan.

Tämä vanha pieni hylly on niin ikään ollut näissä samoissa koloissa jo aikaisemminkin ja siitä syystä sekin pääsi nyt vanhalle paikalleen. Hyllyn päälle kerättiin muutamia aarteita vanhasta isommasta seinähyllystä, joka on saanut täyttyä Legoista. Naulakossa roikkuu kuopuksen yksivuotisshortsihaalari.

Gantin tyynyn ja peiton ostin kuopukselle hänen vauva-aikanaan. Enpä tosin silloin tiennyt, että vaaleansinisestä tulee hänen lempivärinsä. Tuo tyyny ja peitto ovat jo vuosien ajan olleet Tine K:n satukaapin päällä, josta kuopus on niitä käyttöönsä toivonut. Itse tykkäisin, että sängyn päällä olisi vain muutama tyyny, mutta lapset ovat saaneet laittaa siihen mielensä mukaisesti tekstiilejä ja pehmoja. Samasta korikassista otettiin sitten uudelleenkäyttöön myös Numero 74:n tähdenmuotoiset tyynyt. Muut tähtityynyt ja päiväpeitto ovat GreenGaten. Puputyyny on H&M Homen.

Pupunkorvainen unimaski on Petite Plumen. Heicon pupuyövalaisimen löysin myynnissä täältä (monesta muusta paikasta näytti olevan parhaillaan loppu). Pattereilla toimivan pienemmän pupuvalaisimen ostopaikkaa en enää muista. Vaaleansininen kuplavolkkari on lahja kummeilta.

Pikkuinen vaaleansiniseksi maalattu puinen jakkara on vanha. Se on vanhempieni saunakamarista. Siinä kököttävät pupupehmot ovat Bukowskin ja Pentikin. Olen tainnut jo aiemminkin kertoa, että olemme ostaneet jokaiselle pojalle syntymälahjaksi Bukowskin pehmon. Esikoisella ja kuopuksella on pupu (tuo isoin pupu jakkaralla) ja muilla nalle. Tuo pupu on ollut mukana myös kaksikuisena otetuissa kehtokuvissa ja yksivuotiskuvissa (näkyy tuossa seinällä olevassa kuopuksen kuumailmapallokuvassa). Jokaisen pojan yksivuotiskuvissa on ollut myös yksi ja sama pieni puuauto, joka tosin ei tuossa seinällä olevassa kuvassa näy. Lisäksi kaikilla pojilla on ollut yksivuotiskuvissaan yllään sama riihipaita, mutta ”omat” housut tai shortsihaalari sekä lätsä.

Tässä oli kuopuksen puoli huoneesta ja seuraavaksi on sitten vuorossa isoveljen puoli.

Jääkarhupojan puoli on aikalailla tuttu jo tästä postauksesta. Päiväpeitto ja tähtikuvuioiset tyynyt ovat kuopuksen tekstiilien tavoin GreenGaten ja jääkarhu(pää)tyyny H&M Homen. 

Ruskeavalkovaaleansiniraidalliset verhot olen ommellut Linumin kankaasta. Itse asiassa olen ommellut ne eri huoneen ikkunoihin, jolloin ne ovat tämän huoneen ikkunoihin (tai oikeastaan tankoihin, sillä ikkunat ovat kaikki saman levyiset) hieman liian leveät. En kuitenkaan halua niitä kaventaa, koska todennäköisesti niitä tullaan vielä käyttämään tuossa alkuperäisessäkin huoneessa.

Jääkarhut valtaavat yhä alaa, joskin ehkä hieman vähemmän kuin ennen. Toinen jääkarhutyynyt on Casa Stockmann. Jääkarhupehmoista isompi on Ikeasta ja pienempi Bukowskin. Niiden alla oleva tyyny on pojan ompelema.

Kummeilta lahjaksi saatu jääkarhuyövalaisin on pupuvalaisimen tavoin Heicon. Joulun jälkeen jääkarhupoika innostui lukemaan Soturikissoja. Ne ovat edullisia pokkareina. Unimaski on näköjään pudonnut tuohon yöpöytätuolin ja sängyn väliin.

Eläinjuliste Suomen eläimistä on ostettu kauan sitten Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta. Kuten jo aiemmin kerroin, on taulut ripustettu vanhoihin reikiin ja vielä on pohdinnassa, tuleeko tälle puolelle jotakin muuta seinälle vaikkapa tarrakiinnityksin.

Mailegin pupuista olen ajatellut laittaa osaa myyntiin, mutta tämän pupun jääkarhupoika valitsi itselleen jääväksi. Se onkin aikoinaan varta vasten hänelle ostettu.

Lupasin myös kertoa yhteisen huoneen jakavien henkilökohtaisista säilytyspaikoista. ”Kun jakaa huoneen jonkun toisen kanssa, on hyvä sopia kummallekin/jokaiselle tietty tai tietyt omat tilat tai säilytyspaikat. Se helpottaa tavaroiden säilyttämistä ja löytymistä, tuo yksityisyyttä ja opettaa kantamaan vastuuta omista tavaroistaan. Voin kertoi noista omista paikoista tarkemmin, jos saan tehtyä huoneesta sen erillisen postauksen.”

Sänky on toki kummallakin pojalla oma, mutta siellä ei juuri mitään säilytetä, ellei puhuta vaikkapa tärkeimmistä pehmoleluista. Molemmilla on oma Tine K:n kori pehmoilleen. Yöpöytätuoli on osoittautunut tärkeäksi omaksi paikaksi etenkin silloin, kun kolme poikaa on jakanut saman huoneen. Erityisesti yöpöytätuolin alle on syntynyt paikka kunkin omille ”tärkeille” tavaroille. Vaikka se onkin pieni tila, niin se on sitäkin tärkeämpi tuossa tehtävässään. Koulupöydän laatikko – ja toki sen päällinenkin – tarjoaa luonnollisen säilytyspaikan omille henkilökohtaisille tavaroille. Lisäksi pojilla on käytössään omat Stuva-kaapit sekä tietyt hyllyt vitriinistä tai avohyllystä pääasiassa Legoilleen. Kaappiin kätkeytyy myös tärkeät Pokemon-kortit.

Tästä postauksesta voit nähdä, millä ajatuksessa poikien kynäpurkit on järjestetty. Alakerrassa on myös adventtikalenterista saaduille uusille värikynille omat purkit. Noita purkkeja on helppo kuljettaa kerrosten väliä, sillä pojat saattavat piirtää ja värittää joko koulupöytiensä ääressä tai alakerrassa keittiönpöydän ääressä. Piirtämisessä apuna käytetty ”valopöytä” sijaitsee alakerrassa. Siitä taisin kertoa jossakin Insta-tarinassa. Ehkäpä siitä saisi pienen postauksenkin. Se on nimittäin yhä käytössä lähes joka viikkoa.

Jääkarhupojan hyllyä ei kiinnitetty seinälle tässä huoneessa, vaan se saa kököttää tässä pelikaapin päällä.

Eilen jatkoimme huoneen toisen puolen eli Legojen järjestämistä. Pojat tyhjäsivät vitriinin ja kirjahyllyn Legoista tuohon sänkyjen väliin jäävälle tyhjälle lattiatilalle. Sen jälkeen he tekivät suunnitelman, miten hyllyt täytetään. Avohyllyyn laitettiin kannelliset säilytyslaatikot ja vitriiniin lajiteltiin valmiiksi rakennetut Legot, jotka eivät ole tällä hetkellä Legocityssä, sarjoittain tai ”tyyleittäin”. Aloitimme myös nallekarhupojan Lego-vitriinin järjestämistä. Seuraavaksi pojat haluavat suunnitella ja rakentaa uudet Legocityt kumpaankin huoneeseen. Tähän huoneeseen isomman ja nallekarhupojan huoneeseen pienemmän. 

Se piti vielä kertoa, että kuopuksen sängyn alla on tuohon Ylivieskan Puuseppien sarjaan kuuluva puinen sängynaluslaatikko. Siellä säilytetään Playmobilejä. Leikkien alkaessa laatikko on helppo rullata esiin sängyn alta ja tuosta matoilta löytyy sopivaa leikkitilaa. Samaan aikaan yleensä nostetaan Lego-vitriinin päältä alas Playmobilin merirosvolaiva.

Matoille jää muitenkin ruhtinaallisesti leikkitilaa. Siihen on helppo virittää vaikkapa eläin- tai ritarileikki. Moneen noista leikeistä meiltä löytyy erillinen leikkimatto, joka osaltaan auttaa leikkialueen syntymisessä. Noihin muihin leluihin ja leikkeihin voidaan mahdollisesti vielä palata siinä vaiheessa, kun on huoneen toiseen puoliskon kuvaamisen vuoro. 

Aurinkotuolia etsimässä

Tänä kesänä tulee 18 vuotta siitä, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Oikeastaan siitä asti olen etsinyt sopivaa aurinkotuolia. Olen toki löytänyt useammankin mieleiseni, mutta hinnat ovat olleet sitä luokkaa, ja tärkeysjärjestyksessä aurinkotuolin oston on aina ylittänyt jokin tärkeämpi projekti, ettei tuo toive ole päässyt koskaan toteutumaan. Minulla on ollut muutama edullinen vaihtoehto, joka on kestänyt parin kolmen kesän verran. Nykyiset Ikean muovituolit tuntuvat tosin kestävän vuodesta toiseen eli palvelevat kyllä hyvin tehtävässään. Niistä puuttuu kylläkin säätömahdollisuus ja lisäksi ne ovat materiaaliltaan melko hiostavaa. Hintaansa nähden ne ovat kyllä olleet oikein hyvät ja löytävät varmasti paikkansa jatkossakin terassiltamme, vaikka joskus ”sen oikean” aurinkotuolin löytäisinkin.

Ajattelin tässä postauksessa esitellä hieman löytämiäni vaihtoehtoja. Samalla kuulisin mielelläni, josko teillä lukijoilla olisi omia kokemuksia ja suosikkeja aurinkotuoleista.

Tämä Hillerstorpin Tennesee-aurinkotuoli rahilla on viehättänyt minua jo vuosien ajan. Tuolia myy useampi jälleenmyyjä ja sitä on saatavilla eri väreissä. Tämä klassikko on vaan niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ollakseni rehellinen itselleni, tämä tuoli ei kuitenkaan aja sellaisen aurinkotuolin virkaa, jota haen, koska tämän selkänoja ei ole säädettävissä. Ehkäpä siinä vaiheessa, kun Ikean muovituolit hapertuvat ja/tai ei ole enää muita pihaprojekteja syrjäyttämässä näiden tuolien hankintaa, voisin ne vihdoinkin ostaa eli jossakin kaukana tulevaisuudessa. 😉

Herrgård-aurinkotuoli jatkaa samaa Hillerstorpin ulkokalustesarjaa. Pehmusteet myydään erikseen. Tämä raikas tummansinivalkoinen yhdistelmä sopii mielestäni ihanasti kesään. Tässä aurinkotuolissa on selkänojan säätömahdollisuus. Sen saa täysin makuuasentoon. Pyörät helpottavat aurinkovuoteen liikuttelua ja siirtämistä paikasta toiseen. Onkohan jollakin kokemusta, miten tuo puu kestää kastumista?

Ikean akaasiasta valmistettu Äpplarö-aurinkotuoli voisi olla myös hyvä ja sopivan pelkistetty vaihtoehto. Tässäkin mallissa pyörät auttavat tuolin liikuttelussa. Tämän aurinkotuolin voi ostaa pehmusteella tai ilman. Pehmustetta myydään myös erikseen. Pehmusteen päällinen on irrotettavissa ja se kestää konepesun. Päällinen on vettähylkivää materiaalia ja sitä voidaan käyttää molemminpäin. Materiaalin kerrotaan olevan haalistumaton. Varsinainen aurinkotuoli on kestävyyden lisäämiseksi käsitelty läpikuultavalla petsillä. Tässä mietin oikeastaan eniten tuon ruskean värisävyn istumista meidän terassille, jossa jo on kahta eri sävyistä ruskeaa, mutta kumpikaan ei ole sama kuin tässä aurinkotuolissa.

Tätä nimensä veroista Classic-kansituolia myy mm. Asko. Samalla tavalla kuin postauksen ensimmäinen aurinkotuoli, on tämäkin malli kuulunut koko parinkymmenen vuoden ajan suosikkeihini. Tässäkin tosin hieman mietin tuota ruskean värisävyä ja sen lisäksi noita käsinojia ja niiden toimivuutta. Ovatko ne esimerkiksi helposti tiellä vai nimenomaan hyvät olemassa? Ruskea väri saattaa puolestaan auringossa muuttua. Tämänkin kansituolin pehmuste myydään erikseen.

Vepsäläisen myymä Habitatin Maui-aurinkotuoli on öljyttyä massiivitammea ja kangas pellavaa. Tuolin selkänojan saa säädettyä kahteen asentoon eli ei kuitenkaan täysin makuuasentoon.

Tämä on sama tuoli ilman jalkatukea. Samankaltaisia tuoleja meillä oli aikoinaan kaksi. Ne oli ostettu Anttilasta ja niissä oli tummanruskeat puuosat ja tummansiniluonnonvalkoraidalliset kankaat. Tykkäsin niistä kovasti.

Hillerstorpin alumiinirunkoinen Arlöv-aurinkovuode vaikuttaa myös näppärältä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kankaiden kestävyys on toki näissä malleissa aina hieman kysymysmerkki. Värityksen ja yksinkertaisen mallin lisäksi positiivista on asennon säätyminen makuulle asti (en tosin löytänyt siitä täyttä varmuutta).

Polyrottinki viehättää se värinsä että materiaalinsa puolesta. Kumpikin näistä aurinkotuoleista tekee vaikutuksen myös yksinkertaisella ulkoisella olemuksellaan sekä selkänojan säätymisellä täyteen makuuasentoon. Aurinkotuolia etsiessäni etsinkin ehkä ennemminkin aurinkovuodetta, koska nykyiset Ikean aurinkotuolit kyllä pystyvät vielä toimittamaan aurinkotuolin (istuma asennossa oleva) virkaa.

Ylempi aurinkovuode on Hillerstorpin Hampton. Pyörät tekevät siitä kätevän liikutella, mutta harmaasta päällisestä en pidä. Alempana puolestaan on Jyskin Hasle, josta tuskin enää yksinkertaisempaa versiota voi toivoa. 16 kiloa painavaa aurinkovuodetta saattaa tosin olla hieman hankala siirtää ilman pyöriä. Joidenkin arvostelujen mukaan polyrottinki oli lähtenyt purkautumaan melko pian. En tosin tiedä, oliko sellainen virhe hyväksytty reklamaatiossa. Ainakin oli monia arvosteluja, joissa tuollaisesta ongelmasta ei mainittu mitään ja tuoliin oltiin oltu tosi tyytyväisiä. Erikseen myytävien pehmusteiden värit eivät miellyttäneet minua. (Miksi ihmeessä niiden pitää aina olla harmaita? Miten harmaa edes sopii yhteen tuon vaaleanruskean kanssa?)

Tähän Nordic Swan Livingin säänkestävään Syli-säkkituoliin ihastuin viime kesänä. Uskon, että se olisi erityisesti lasten mieleen. Tuotteen esittelysivuilla kerrotaan mm. näin: 
”Syli- säänkestävä säkkituoli on tehty kestävästä Sunbrella-ulkokankaasta, jonka ansiosta home ja itiöt eivät elä kankaassa. Kangas on vettä ja likaa hylkivä, hengittävä ja helppohoitoinen. Kankaan valonkesto on huippuluokkaa, joten se ei virty. Kangas on miellyttävä ihoa vasten.”

Säkkituolia on helppo siirtää ylhäällä olevasta lenkistä ja takana olevan vetoketjun kautta voi halutessaan lisätä tai poistaa täytettä. Säkkituolin voisi ottaa talveksi käyttöön sisätiloihin vaikkapa lastenhuoneisiin tai yläkerran aulaan elokuvailtoja varten. Näitä olisi kyllä varmasti hankittava vähintään kaksi kappaletta. Itselleni ongelmaksi saattaisi muodostua värin valitseminen. Hiekka ja valkoinen ovat suosikkejani. Toffeekin voisi olla kiva.

Fatboyn Headdemockista olemme mieheni kanssa puhuneet koko täällä asumisemme ajan. Muutaman kerran olemme jopa olleet lähellä sen tilata, mutta aivan viime hetkellä perääntyneet. Nykyiselle allasalueelle tämä sopisi kyllä tosi hyvin. Ehkäpä se isoin haaste olisi tässäkin värin valitsemisessa. Valkoinen ja beige ovat arkoja, mutta onko tummanruskea liian kuuma?

Millaisia ominaisuuksia sinä toivot aurinkotuolilta?

Lastenhuoneiden myllerrys

Viimeviikkoinen lastenhuonepohdintaa sai yllättävän nopeastikin aikaan todellista toimintaa ja äitienpäiväviikonloppu kuluikin hyvin tiiviisti yläkerran kahden lastenhuoneen parissa. Samalla toteutui toiveeni yhteisestä puuhastelusta eli tässä tapauksessa nimenomaan siitä siivoamisesta ja järjestämisestä. Tuossa linkkaamassani aiemmassa postauksessa kerron tarkemmin syitä tälle myllerrykselle. Postauksen kuvat olen jälleen napsinut kännykälläni keskeltä todellista toimintaa. Toivon voivani jossakin vaiheessa ottaa vielä ihan kunnon kuvat ainakin tästä isommasta lastenhuoneesta, jonka kaksi nuorinta jakavat.

Sitten sitä todellisuutta. Meillä oli ennestään kannellisia muovilaatikoita, joita tyhjenee sitä mukaan, kun kuopuksen vaatekoko muuttuu. Olemme siis säilyttäneet lasten seuraavien kokojen vaatteita vintillä noissa kannellisissa muovilaatikoissa, mutta koska kuopukselle pieneksi jääneitä vaatteita ei tarvitse enää säilyttää kenellekään, jäävät nuo laatikot tyhjiksi. Noiden laatikoiden lisäksi päädyimme ostamaan Clas Ohlsonilta vetoketjullisia säilytyslaukkuja säilytykseen meneville leluille. Ostimme kokoa XL ja L. Osta kolme maksa kaksi -tarjouksen mukaan kolmelle säilytyslaukulle tulee hinnaksi noin kymmenen euroa. Mitä painavampi tavara, sen pienempää kassia suosittelen. Toisaalta isoin kassi osoittautui todella hyväksi esimerkiksi isokokoisille autoille tai parkkitaloille. Suljettavat laukut (siinä missä laatikotkin) suojaavat hyvin pölyltä. Laukut ovat laatikoita kevyemmät kantaa ja kahvojensa ansiosta myös astetta helpommat tarttua kiinni. 

Kuten olen jo joskus aiemminkin kertonut, ovat nämä vinttitouhut mieheni vastuualueella ja hän on kehittänyt siihen sopivat ja toimivat systeemit. Yksi tärkeimmistä on nimetä laatikot ja säilytyskassit sisällön mukaan. Vaikka kaikki muovilaatikot ovat läpinäkyviä, helpottaa oikean laatikon valitsemista se, että koko- ja sisältömerkintä lukee laatikon kannessa. Ulkovaatteet on pakattu säilytyskasseihin, joiden sisälle mieheni on kirjoittanut tarkemman listan kassin sisällöstä. Näin pystyy melko nopeasti ja vaivattomasti löytämään myös täsmätuotteen, vaikkapa välikausihousut koossa 152 cm, silmäilemällä vain tuon listan läpi.

Kävimme läpi lastenhuoneiden kaikki laatikot, kaapit, hyllyt, korit, rasiat  ja tasot, poislukien Legot ja pelikaappi (pelikaappi järjestettiin juuri joululomalla ja Legojen aika on myöhemmin). Yksi hylly sai lähteä kokonaan pois ja Stuvan-kaapeista kolme neljästä tyhjeni täysin, laatikoistakin osa. Postauksen ensimmäisen kuvan seinähyllykin tyhjättiin kokonaan. Lapset olivat koko ajan mukana päättämässä mitä leluja laitetaan pois ja mitkä vielä haluavat pitää. Kun jakaa huoneen jonkun toisen kanssa, on hyvä sopia kummallekin/jokaiselle tietty tai tietyt omat tilat tai säilytyspaikat. Se helpottaa tavaraoiden säilyttämistä ja löytymistä, tuo yksityisyyttä ja opettaa kantamaan vastuuta omista tavaroistaan. Voin kertoi noista omista paikoista tarkemmin, jos saan tehtyä huoneesta sen erillisen postauksen.

Kuvan 12-vuotiaalla on oma huone, mutta kolmella nuorimmalla on kuitenkin yhteiset Lego-leikit ja siksi veli oli auttamassa myös pikkuveljien huoneen järjestämisessä. Nallekarhupojan huoneesta kannettiin itseasiassa kaksi Stuva-palaa lisää tänne nuorempien veljien huoneeseen, jolloin tänne saatiin nyt kuuden Stuva-palan kokoinen Legocity. Nallekarhulle jäi itselleen kaksi palaa. Lisäksi hän sai toivomansa erillisen rakentelupöydän Legoille. Pojat jakoivat cityn näppärästi kolmeen osaan, jolloin jokainen saa päättää oman alueensa rakentamisesta, mutta samalla rakentuu yhteinen isompi kaupunki. Mielikuvitus vie leikkiä koko ajan eteenpäin. Yksi pojista sanoikin osuvasti järjestämisen keskellä, että äiti, jos mä järjestäisin tän nyt valmiiksi, niin sitten mun pitäisi avata kauppa ja ostaa veljiltäni osia ja sittenhän tämä olis jo leikkimistä eikä järjestämistä. Niinpä! Selvennykseksi kerrottakoon, että pojat käyvät omalla kehittämällään systeemillä kauppaa Lego-osista, valuuttana tietyt Legot tai sitten vaihtokauppaidea. Kuopuksen kaapissa näin esimerkiksi rasiallisen kultaisia Lego-osia, joiden arvelen kuuluvan nimenomaan tuohon kaupankäyntiin. Tarkemmin poikien Lego-leikeistä voit lukea esimerkiksi tästä postauksesta.

Tyhjättyäni tämän seinähyllyn, oli keskimmäisellä pojalla visio sen täyttämiseksi heti valmiina mielessä. Alimmalle hyllylle syntyi hetkessä katumaisema eli taka-alalle muutama rakennus ja etualalle liikenne kulkuneuvoineen. Lopuksi vielä hiottiin ykstyiskohtia lisäämällä ihmisiä. Kuten siis arvelinkin, täyttyvät tyhjennetyt tilat Legoilla. Ehkäpä vaan vielä nopeammin kuin olin osannut ajatella.

Tämä seinähylly on alunperin männynvärinen maustehylly, jonka olemme mieheni kanssa 90-luvun alkupuolella opiskeluaikoinamme ostaneet kirpputorilta. Se oli meillä ihan oikeastikin maustehyllykäytössä. Nykyisessä kodissamme se siirtyi kuitenkin suoraan varastoon tai vintille säilytykseen, kunnes pikkupoikien ollessa pieniä muistin hyllyn olemassaolon ja mieheni maalasi sen toiveestani valkoiseksi. Siitä lähtien se on palvellut seinähyllynä pikkupoikien huoneissa. Nyt oli kuitenkin aika tyhjätä hylly noista pikkupoikien jutuista ja täyttää se toisenlaisilla tavaroilla. Kuopuksen sängyn yllä olevalle vanhalle hyllylle valittiin vielä muutama säästettävä tavara tämän seinähyllyn aiemmasta sisällöstä.

Myllerryksen myötä tyhjeni myös muutama pinollinen kartonkisia salkkuja ja hatturasioita. Osaa näistä ajattelin käytettävän Legojen lajittelussa, jolloin rasiat voisivat olla Lego-hyllyssä tai -vitriinissä. Stuvan kaappiin jo joku laitettiinkin säilyttämään tavaroita. Vääjäämättä osa jää kuitenkin tyhjilleen enkä oikein vielä tiedä mitä niille olisi järkevä tehdä. Periaatteessa ne voisi laittaa eteenpäin, mutta samalla mietin aina, että jos kuitenkin niille tulee vielä myöhemmin tarvetta, olisi kätevämpää ottaa ne jo olemassa olevien ja kertaalleen ostettujen joukosta kuin lähteä ostamaan uusia. Ja jos mietit, miten niille sitten yhtäkkiä voisi taas olla tarvetta, niin kerrottakoon se, että meidän talon huonejärjestelyt tulevat lähivuosina jälleen muuttumaan, kun isommat pojat muuttavat omilleen. Sitä, miten ne muuttuvat, ei kukaan vielä tiedä.

Odotin kovasti tämän myllerryksen tuomaa muutosta lastenhuoneeseen (tai -huoneisiin), mutta ainakaan ensivaikutelman jälkeen en kohdannut sitä ”tunnetta”, jota odotin. Ehkä se antaa vielä odotuttaa itseään tai sitten sitä ei edes tule. En kuitenkaan osaa sanoa, mikä pitäisi olla toisin, mitä puuttuu tai mitä pitäisi lisätä. Olen kuitenkin siltä osin hyvin tyytyväinen, että kaikki on nyt käyty läpi ja ennen kaikkea siitä, että se tehtiin yhdessä. Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa yläkerran aulan kirjahyllyt. Yhden hyllyn läpikäyntiä (ja imurointia) aloitinkin jo joululomalla, mutta se jäi silloin pahasti kesken.

Onko sinulla jokin kodin osa myllerryksessä?

Äidin hemmottelupäivä

Nämä kuvat on otettu jo talvella eivätkä siis sinänsä liity mitenkään äitinpäivään, mutta sain kuitenkin ajatuksen, että ehkäpä juuri nyt olisi sopiva hetki näille kuville. Kyseessä ei siis ole mainos eikä yhteistyö, vaan aivan oma juttuni, joka puolestaan liittyi yhteen (tai oikeastaan kahteen) toiseen, henkilökohtaiseen, asiaan. Nuo henkilökohtaiset asiat lienevät myös syynä siihen, etten ole tätä postausta aikaisemmin tehnyt, mutta tästä hieman eri vinkkelistä katsottuna se voisi kuitenkin onnistua. En kyllä lähtökohtaisesti tykkää postauksista, joiden sisältönä on, että koittaakaa nyt arvata mistä oikein oli kyse. Mitään arvausleikkiä en siis tavoittele.

Jostain syystä juuri äideille ja ehkäpä myös morsiamille ja pyöreitä vuosia täyttäville ystävättärille koetaan hyväksi antaa hemmottelutyyppisiä lahjoja. Ostetaan mielellään esimerkiksi lahjakortteja kosmetologille, jalkahoitoon tai hierontaan. Nuohan ovat kaikki hyviä lahjoja. Sitä vaan olen toisinaan pohtinut, että miksi juuri naisille, miksi harvemmin miehille. Sama koskee esimerkiksi kukkia. Naiselle viedään niitä usein lahjaksi tai lahjan lisäksi. Harvemmin miehelle. Karrikoidusti voisi ehkä sanoa, että hemmotteluhoitojen sijaan miehille viedään elämyslahjoja ja kukkien sijaan pulloja. Mistähän tuo juontaa juurensa? Millaisista hemmotteluhoidoista miehet voisivat ilahtua? Ja miksi koemme monesti niin, että miehelle on vaikea keksiä lahjoja?

Eräänä poikkeuksellisen aurinkoisena talvipäivänä lähdin hemmoteltavaksi. Olin pakannut jo illalla valmiiksi korillisen mukaan otettavia tavaroita. Korissa oli kahdet valkoiset korkkarini, kaksi helminauhaa, Riviera Maisonin valkoinen rusettimuki, valkoiset pitkävartiset äitini neulomat villasukat, hiusharja, hieman pitsiä ja Balmuirin pussukassa jokunen meikkituote. Kukat kuuluivat hemmottelupäivääni, joten ne sain vasta paikan päällä. Nämä korikuvat olen ottanut kotiin jo palattuani.

Caloun kiiltovalkoiset pitsireunuksiset korkopohjaiset kenkäni ovat jo paljon pidetyt, mutta yhä hyvässä iskussa. Ensimmäiset Calouni ovat samaa Knyta-mallia, mutta tummanruskeat ja mattapintaiset.

Hemmottelupäivääni kuuluivat paitsi kuvien kukat, niin myös kampaus ja meikki sekä valokuvaus.

Ihailen sitä, miten taitava sitoja osaa tehdä toivomusten mukaisen kukkakimpun ihan vain pelkän kuvailun pohjalta. Ihailen sitä siksi, että toisinaan edes pitkään kukkien kanssa työskennelleet eivät pysty siihen, vaikka olisit vieressä ja paikan päällä esittämässä toiveitasi. Monesti haluamme tehdä asioita oman mieltymyksemme ja totuttujen tapojemme mukaan emmekä silloin osaa kuunnella asiakasta ja hänen toiveitaan. Toki on tärkeää, että työssä näkyy myös taiteilijan tai ammattilaisen oma kädenjälki, mutta sillä ei kuitenkaan ole lupa tyrmätä asiakkaan toiveita.

Itselleni ovat erityisesti mieleen kaksi erilaista kukkakimppua. Väreinä suosin molemmissa valkoista ja vihreää. Toinen kimppu on tiivis pallo (esim. valkoisista ruusuista tai pioneista), joiden ympärille on sidottu isolehtisiä vihreitä kasveja ikään kuin kehyksiksi. Tällainen kimppu on söpö ihan pienenäkin. Sitten on tällainen hieman rennommin ja rönsyilevämmin sidottu kimppu, joka saa vivahtaa hieman luonnonkimpun tyyliin eli vihreää voi ryöpsähtää vähän yli laitojen eli aikalailla erilainen kuin se tiivis, säännöllinen ja symmetrinen kimppu.

Millaisesta kukkakimpusta sinä pidät?

Korin lisäksi minulla oli mukana vielä pukupussi muutamille vaatteille.

Yllä olevat kolme valokuvaa ovat hemmottelupäivänäni Jonna N. Photographyn ottamat.

Yksi ihana äitienpäivälahja olisi minun mielestäni perhevalokuvaus. Se voisi olla ammattikuvaajan ottama tai sitten ihan vain oman perheen voimin itselaukaisun avulla otettu kuva. Valokuvamuistoja ei voi koskaan olla liikaa!

Iloa äitienpäivään!