Purjeveneneule lapselle

0

Tein jääkarhupojalle Novitan (2/2022) Eevertti-kaarrokeneuleen. (En olekaan sitä vielä tänne kuvannut.) Koko ajan sitä tehdessäni, mieleeni tuli neuleen kolmiokuvioinnista purjeveneet. En saanut tuolta ajatukselta rauhaa, joten päätin kokeilla onnistuisinko muokkaamaan ohjetta niin, että sain neulottua kuopukselle kesäisen purjeveneneuleen.

 

 

 

Tässä kesäisessä Nuottiteline neulojan apuna -postauksessa työ oli vasta aluillaan.

Ohjeessa työhön käytetään Novitan Cotton Soft -lankaa, mutta itse valitsin neuleen Dropsin Cotton Merinoa. Itse en saa pelkastä puuvillalangasta neuletta toimimaan. Siitä tulee jotenkin raskas ja venyvä. Virkkaamalla neuleet onnistuvat hyvin myös puuvillalangasta. Ajattelinkin, että jos langan mukana on myös merinovillaa, se voisi onnistua. Cotton Merinon väreistä ei löytynyt sopivaa ruskeaa, mutta keksin ostaa kerän ruskeaa lankaa Cotton Merinon kanssa yhteen menevästä Dropsin Merino Extra Finesta. Kuopus oli mukanani lankakaupassa ja sai vaikuttaa paitansa värivalintoihin.

Vaiheessa olevan neuleen kuvat on luonnollisestikin napsittu milloin mistäkin ja yleensä kännykän kameralla.

Olen virkannut vuosia sitten kahdelle vanhimmalle pojalle kesälakit, joihin virkkasin purjevenekuvion. Tuo kuvio oli mielessäni, kun mietin purjeveneiden neulomista kuopuksen neulepaitaan. Järjestäessäni keväällä yläkerran aulan kirjahyllyjä, löysin tuon purjevenepiirrosohjeen ja sovelsin sitä tähän neuleeseen. Hieman laskemista siinä kyllä riitti, että sai kuvion ja silmukat täsmäämään huomioiden myös kaarrokkeen kohdassa tehtävät lisäykset.

Neule neulottiin siis kaarrokeneuleen tavoin, tällä kertaa ylhäältä alaspäin. Tähän suuntaan neulottaessa, on helppo sovittamalla tarkistaa varsinaisen neuleen sekä hihojen pituus. Hihathan neulotaan suoraan kiinni paitaan eli ei niin, että ensin neulotaan hiha, joka sitten istutetaan paitaan tai otetaan samalle puikolle miehustan kanssa kaarrokevaiheen alkaessa.

Tässä vaiheessa, kun ottaa kuvia keskeneräisestä neuleesta, meinaa ainakin itselläni usein usko loppua lopputulosta ajatellen. Lähinnä siis tarkoitan tuota neuloksen aaltoilua suuhteessa kuvio-osuuteen. Toistaiseksi lopun höyryttäminen silitysraudan avulla on kuitenkin ratkaissut ongelman. Vai mitä mieltä olet, kun katsot alla olevia valmiin neuleen kuvia?

Itse asiassa, kun itse näitä kuvia katson, näen vielä paljonkin aaltoilua. Kuitenkin nyt kun katson valmista neuletta ja kun olen nähnyt sen pojan päällä, näyttää se ihan riittävän tasaiselta.

Jos katsot tarkasti näitä kesäiltakuvia kallioilla huomaat, miten kuopuksella on yllään päällekkäin kolme neuletta. Puuvillaisen purjeveneneuleen alla on vielä villainen Erämaa-neule sekä puuvillainen Zaran neule. Tuulinen sää sai panostamaan kerrospukeutumiseen. Itse asiassa olin kuvaamassa yhtä poikaa rannassa ja pyysin miestä vaihtamaan kuopukselle purjeveneneuleen seuraaviin kuviin. Olivatkin sitten vain pukeneet sen alla olevien neuleiden päälle. Vasta kuvaamisen loppuvaiheessa havahduin ihmettelemään, että mitä paidan kauluksen ja helman alta pilkistää. Pienoinen MIchelin Ukko -vaikutelma johtuu siis siitä. 😉

Neuleet ja niiden neulominen ovat näin syksyn ja kylmenneiden säiden myötä vallanneet yhä enemmän alaa elämässäni. Varmasti saatte niistä paloja tänne blogiinkin. Juuri sain valmiiksi yhden itsellleni uuden mallin ja sormet syyhyävät jo kovasti kohti kahta seuraavaa uutta mallia. Välissä myös tuttujen ja turvallisten mallien neulomista.

Erikoisaamupala

0

Vuosi sitten kuopuksen aloittaessa koulun, aloin tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Tänä lukuvuonna työviikkoni on kolmipäiväinen eli olen maanantait ja perjantait kotona. Meidän paikkakunnalla oppilaiden koulu alkoi maanantaina ja vaikka olin itse aloittanut työt jo edellisellä viikolla, oli minulla tuo lasten ensimmäinen koulupäivä vapaa. Olen tavannut tehdä ”erikoisaamupalan” aina koulunsa aloittavalle ekaluokkalaiselle, mutta tänä vuonna sen saivat kaikki kotona asuvat koululaiset. 

Katoin jo edellisenä iltana pöytään valmiiksi Bloomingvillen pupuastiat ja GreenGaten vaaleansinivalkopilkulliset astiat. Löysin loppukesästä Facebook-kirppikseltä lisää noita vaaleansinisiä GreenGaten astioita ja sain täydennettyä niillä hieman omaa valikoimaani.

Koululaisten erikoisaamupalalta löytyi tällä kertaa puuroa kera vadelmien tai mansikkahillon sekä maidon, croissantteja, keitettyjä kananmunia, mummin mehua sekä viinirypäleitä ja omenalohkoja. Tarjottimen munakupissa oli vielä jokaiselle vitamiinit tabletteina.

Croissant on ainakin meidän lapsille erikoisherkku, jota ei joka päivä saa syödäkseen. Itsehän en enää näitä voi vilja-allergian vuoksi syödä. Kesäretkille on ollut helppo ostaa lapsille mukaan ”croisoja”. Lisäksi ne ovat toivottuja syntymäpäivän aamuna (joskin huomasin, ettei postaukseen kuviin ole valikoitunut yhtään sellaista kuvaa).

Lukuvuoden enimmäisen kouluaamun keskusteluja väritti iloisuus ja jännittyneisyys. Omiin tuntemuksiini hiipi myös se, että nyt meillä on täällä kotona enää kolme koululaista. Jonnekin vierivät vuodet, kun koululaisia oli vasta kaksi ja kotosalla pyöri heidän lisäkseen kolme alle kouluikäistä. Nyt on heidän vuoronsa. Keskimmäinen poika aloitti nyt yläkoulun, toiseksi nuorin viidennen luokan ja kuopus tokaluokan. 

Juuri eilen istuin olohuoneessa yhden poikamme kanssa ja hän sanoi: ”Äiti, mä odotan niin joulua, että oltais taas koko perhe koolla. Odotan sitä hetkeä, kun saa niitä karkkeja.” Hän ei niinkään tarkoittanut karkkeja itsessään, vaan sitä hetkeä, kun kokoonnumme kaikki yhdessä illalla olohuoneeseen ja on aika avata lahjat. Samaan aikaan olohuoneen pöydälle katetaan erilaisia karkkeja, joita voi lahjojen avaamisen yhteydessä syödä. Hän tarkoitti sitä silloin vallitsevaa tunnelmaa, johon sekoittuu niin ikään ilo ja jännitys sekä yhdessä oleminen ja yhdessä jakaminen. Sanoittakin tiesin, mitä hän tarkoittaa. Tuota hetkeä ja tunnelmaa ei voi vangita kuin mieleensä eikä se voi toteutua missään muussa hetkessä samanlaisena.

Nyt alkaa olla syyslukukautta takana pian ensimmäinen kuukausi. Monet aamupuurot, -murot ja -myslit on syöty, samoin useampi omena pilkottu aamu-, väli- ja iltapaloiksi ja marjojakin syöty monta rasiallista, hillopurkeista puhumattakaan. Harrastukset ovat käynnistyneet ja arjen aikataulu on alkanut vähitellen käydä tutuksi. Ensimmäinen syysflunssa on löytänyt tämänkin talon ja aamuisin kakluuni on täyttynyt palavilla ja lämpöä tuovilla puilla. Tällä viikolla on saatu kaivaa esille jo huomattavasti lämpimämpää vaatetta kuin nuo ensimmäisten kouluviikkojen shortsit ja t-paidat. Aamupakkanen sai kerta heitolla merinovillapipot ja -tuubihuivit käyttöön, hanskoista, ulkohousuista ja kevytuntuvatakeista puhumattakaan. Onneksi on olemassa lämpimiä vaatekertoja, vaikka kyllähän se aina hieman totuttelua vaatii.

Miten sinun ja perheesi syksy on käynnistynyt?

Äidin toiveita, kotiin

2

Syksy tuo ainakin minulle usein tarpeen sisustaa kotia, tehdä ikään kuin jonkinmoista talvipesää perheelle kesän ulkoelämän jälkeen. Sinänsä meillä ei kyllä sisustusrintamalla ole vuosiin tapahtunut mitään suuria mullistuksia enkä sellaisia kaipaakaan. Minulle riittää lähinnä tekstiilien, kuten sohvatyynyjen vaihtaminen. Tämänkin postauksen toiveista ja tarpeista monet ovat joko jo pidempään toivelistalla olleita tai sitten todellisia tarpeita esimerkiksi rikkoutuneen tilalle.

Syksyn tullen huomaa aina, miten sitä kaipaa iltaisin kääriytymistä lämpimän viltin alle. Toki meillä niitä jo onkin, mutta yksi villahuopa on vuosien käytön jäljiltä revennyt jo niin monesta kohtaa, ettei mitkään ompelu- ja paikkausyrityksetkään ole sitä enää voineet pelastaa. Olenkin etsinyt sille korvaajaa jo jokusen vuoden. Toiveissani on ehkä eniten yksivärinen beige villapeitto.

Tällaisia vaihtoehtoja löysin tällä kertaa. Ylin peitoista on Pentikin Winston-torkkupeitto. Kuvassa näkyvän valkoisen lisäksi peittoa on saatavilla myös harmaana, vaaleanpunaisena ja vaaleanruskeana. Tuo ruskean sävy pitäisi nähdä luonnossa, sillä verkkokaupan sivuilla se taittaa mielestäni liikaa harmaaseen.  Lapuan Kankureiden Saaga Uni pitkänukkainen ja pehmeä mohairhuopa olisi enemmän kuin mieluinen. Hinta vaan on melko korkea. Kuvissa näkyvän luonnonvalkoisen ja beigen lisäksi, peittoa on saatavilla myös roosan ja savun värisinä. Alin peitto on niin ikään Lapuan Kankureiden, nimeltään Sara. Kyseessä on Suomessa kudottu yksivärinen, klassinen villahuopa. 

Millaista villahuopaa sinä suosittelisit?

Koristetyynyjä katselin tällä kertaa Zicoksen valikoimista. Kolme ylintä tyynynpäällistä ovat Fondacon Ted-päälliset. Itse asiassa ehdin jo tilata niitä muutaman luonnonvalkoisena. Tyynynpäällisen kuvauksessa kerrotaan sen muistuttavan lammasturkista ja sitä se todellakin on. Ihanan pehmeä!.Ajattelin, että näille olisi käyttöä myös syysterassilla. Jäin vielä miettimään ruskeiden tilaamista. Ne sopisivat myös hyvin meidän syyskotiin. Kauppiaan mukaan nyt loppumaan päässeitä luonnonvalkoisia ja hiekan värisiä päällisiä on tulossa vielä lisää. Hiekka kiinnostaisi myös, mutta verkkosivujen kuvassa se näyttää omiin silmiini taittavan vihreään. Olisi kiva nähdä nämäkin päälliset livenä.

Kaksi alinta ovat Fondacon Ludde-tyynynpäällisiä. Niitä kuvaillaan pehmeiksi ja kiharakarvaisiksi. Osaa Zicoksen valikoimissa olevista tyynynpäällisistä sai myös kauniissa vihreän sävyissä (toki monessa muussakin sävyssä) ja jäin hieman miettimään, olisiko sellainen ollut kiva nallekarhupojan huoneeseen. 

Niin ikään Zicokselta löytyy Cooee Designin kynttilänjalkoja useammassa eri värissä. Kynttilänjalkoja valmistetaan kolmessa eri koossa eli korkeudeltaan 13 cm, 21 cm ja 29 cm. Ostin kesällä tuon keskimmäisen koon hiekan värisenä. Toivoisin saavani samassa värissä vielä kaksi muutakin kokoa. Pienintä kokoa voisin ottaa myös valkoisena (sitä en nähnyt Zicoksella) ja coconutin värisenä (ruskeana). Samaa kokoa ja väriä voisi olla useampi kappale. Kattauksessa näyttäisi kauniilta eri korkuisten kynttilöiden meri. Myynnissä näytti olevan myös mustia ja oliivinvihreitä kynttilänjalkoja.

Nämä kaksi led-kynttilää tilasin myös Zicokselta tänä syksynä. Olen niiden hankkimista pohtinut jo vuoden ajan ja nyt päädyin tilaamaan ikään kuin testikäyttöön yhden sisä-led-kynttilän ja yhden ulkokäyttöön sopivan led-kynttilän. Olen kuullut näistä kynttilöistä paljon kehuja siitä, miten aidoilta ne näyttävät käytössä. Kynttilöiden lisäksi ostin niihin kuuluvan kaukosäätimen, jolla kynttilät on helppo sytyttää ja halutessaan myös ajastaa olemaan päällä tietyn tuntimäärän ajan.

Uyuni-led-kynttilöitä on myynnissä useita erilaisia ja eri pituisia malleja. Osaa malleista löytyy myös useammassa eri värissä. Sisäkynttilän ostin tässä koossa. Ajattelin, että sitä on turvallista polttaa myös kirjahyllyssä. Se päätyi kuitenkin ainakin näin alkuun eteisaulan katossa roikkuvaan lyhtyyn. Lyhty on porraslasin edessä tuoden samalla valoa mahdollisille yökulkijoille.

Ulkoportaiden lyhtyyn ostin ulko-led-kynttilän tässä koossa. Tähän asti olen polttanut ulkolyhdyssä öljykynttilöitä. Laskin, että pidemmän päälle led-kynttilän käyttö tulee öljykynttilää edullisemmaksi. Ajastimen käyttö pidentää omalta osaltaan kynttilän paloaikaa. Sekä sisä- että ulko-led-kynttilälle luvataan paloaikaa 1000 tuntia ennen patterinvaihtoa. Paristot maksoivat yhteen kynttilään noin 1,60 euroa. Yhden illan, yön ja aamun kokemuksella voin minäkin suositella lämpimästi näitä led-kynttilöitä.

Olen ilmeisesti tullut vanhaksi, kun olen yhtäkkiä alannut olemaan kiinnostunut maljakoista. Toki meillä on maljakoita ollut tähänkin asti, mutta yhden Aalto-maljakon ja Kastehelmen sijaan lähinnä Ikean kirkkaita maljakoita, joita käytän myös pöytäkynttilöille. Nyt olen huomannut kuitenkin vaivihkaa katselevani maljakkovalikoimia ja vieläpä muissakin väreissä kuin ainoastaan kirkkaan lasin värisenä.

Ostin vuosi sitten mielestäni todella aidon näköisiä eukalyptuksen oksia, joita on kiva pitää maljakossa. Kirkkaassa, läpinäkyvässä lasimaljakossa ne näyttävät kuitenkin hieman hassuilta ilman vettä ja luonnollisestikaan teko-oksien kanssa ei voi vettä käyttää. Niinpä olen toivonut löytäväni oksille läpinäkymättömän, mieluiten ehkä valkoisen, maljakon. Sen pitäisi olla myös melko korkea, koska oksat ovat korkeat. Esimerkiksi nämä kaksi mallia voisivat sopia tarkoitukseen. Ylempi on Cooee Designin pilarivaasi 32 cm korkeana ja alempi puolestaan Pentikin Tyyni Lasimaljakko koossa 20cm x 30cm. Olisiko sinulla ehdottaa muita vaihtoehtoja?

Seuraavaksi ajattelin kertoa hieman astiatoiveistani. Erään ystäväni kanssa tässä kesällä juteltiin, että miten sitä on useamman vuoden elellyt ilman uusia astiatoiveita/-tarpeita, mutta yhtäkkiä havahtunut asiaan. Toki meilläkin astiavalikoima on vuosien saatossa jonkin verran täydentynyt, mutta jostain syystä kiinnostus uusiin astioihin on herännyt jotenkin eri tavalla, ehkä vastaavalla tavalla kuin joskus parikymppisenä ensimmäisiin omiin koteihin muuttaessa. Olenkin täällä monesti kertonut, miten harmissani olin, kun kerättäväkseni valikoitunut Pentikin Halla-sarja päätettiin lopettaa. Siitä seurasi kyllä harmia. Olin ajatellut, että meillä on tuo yksi astiasarja arjessa ja juhlassa, jota kasvavan perheen ja perheenjuhlien myötä vähitellen täydennämme. Sarjan lopettamisen jälkeen tein päätöksen, etten ainakaan koskaan enää aio kerätä mitään Pentikin sarjaa. En usko, että meillä tavallisilla pulliaisilla on ylipäätään taloudellista mahdollisuutta ostaa uusi astiasarja kerralla kokonaisena sisältäen astiaston vaikkapa 18 hengelle tai jopa enemmälle. Sen jälkeenkään, jos astiasarjan valmistus yhtäkkiä lopetetaan, ei jää mahdollisuutta täydentää sarjaa vaikkapa rikkoutuneiden tilalle tai perheen yhä kasvaessa. Ehkä tämä ei ole kaikille ongelma, mutta itselleni on. Edelleen yksi vitriini on täynnä Halla-astioita, koska en ole yksinkertaisesti osannut päättää mitä niille teen. Pidän niistä yhä. Voisin ehkä hankkia niitä lisää käytettynä, mutta malttaisinko siltikään käyttää niitä arjessa särkymisriskin vuoksi. Voisin myös myydä ne, mutta entä jos kaikki eivät menisikään kaupaksi, niin mitä tekisin epämääräisellä vajaalla astiastolla. Samasta syystä meillä on nyt käytössä useamman eri astiasarjan astioita, mutta suosin sellaisia, joita yleensä on saanut pidempään ja vuodesta toiseen. Siinä tapauksessa ei ainakaan kannattaisi sekaantua sesonkiväreihin, jotka takuuvarmasti jossakin vaiheessa poistuvat valikoimista.

Kuvassa näkyvät lautaset ovat ruotsalaisen Cult Designin Orient-mallistoa. Meiltä löytyy tästä sarjasta lähinnä yksittäisiä tarjoiluastioita, mutta niiden lisäksi voisin kotiuttaa meille noita kauniita piparkakkureunaisia asettilautasia sekä isompia ruokalautasia. Samasta sarjasta ottaisin mieluusti myös isomman kakkuvadin ja (hedelmä)tarjoilulautasen. Hieman vastaavaa kaunista astiasarjaa lautasten osalta ovat muunmuassa nämä kauniit Petra Lundin keraamiset pitsikuvioidut lautaset. Kesällä ihastuin myös näihin Valkoisessa Puussa myynnissä oleviin Willa-sarjan pitsikuvioisiin astioihin.

Meidän keittiön mukitelineessä roikkuu Muumi-mukeja arkikäyttöä varten. Pojat juovat niistä esimerkiksi vettä tai sitten niitä katetaan eri aterioille, etenkin aamu-, väli- ja iltapaloille. Välillä mukit kolisevat keittiön armottomalle laattalattialle, mutta sellaista sattuu. Mukeja ei siis ole ostettu keräilymielessä, vaan puhtaasti jokapäiväistä käyttöä varten. Jotenkin oma silmäni on kuitenkin alannut kyllästymään mukien riemunkirjavuuteen ja siksi olen pohtinut, josko tuossa mukitelineessä voisikin roikkua hieman seesteisemmän sävyiset mukit. Kun näin Marimekolla loppukesästä beigevalkoisen Oivan Siirtolapuutarha-sarjan Räsymatto-kuosisen mukin, ihastuin siihen heti ja ajattelin sen sopivan täsmälleen mukitelineeseen Muumi-mukien tilalle. Mukin vetoisuus on 2,5 desilitraa. Saman kokoinen (vaikkakin kuvissa kokosuhde vääristää) on myös vieressä oleva terran värinen Oiva-muki. Pidän kovasti tuosta terrasta paitsi värinä niin myös sen karkeasta, jotenkin savimaisesta ulkopinnasta. Samalla kuosilla ostin viime syksynä meille aamiaiskulhoja. Ainut mikä harmittaa, on mukin musta sisäpinta. Kunpa sitä olisi saanut ruskealla sisuksella, kuten kulhojakin. Tuosta huolimatta, nämä kaksi kuosia voisivat hyvin kulkea vuorotellen, rinta rinnan, keittiömme mukitelineessä. Jonkin aikaa kuitenkin kestäisi ennen kuin saisin kerättyä näitä mukeja riittävän määrän eli esimerkiksi kuusi kumpaakin väriä.

Kun nyt miellyin näihin väreihin ja kuoseihin, en voinut olla ihastumatta myös samojen sarjojen lautasiin. Halla-sarjassa meillä oli käytössä sellainen hieman isompi asettilautanen tai pienempi ruokalautanen, kummaksi sen sitten mieltääkään. Sitä kokoa olen kovasti kaivannut ja nyt näistä Marimekon lautasista sattuisi löytymään parikin vaihtoehtoa tuossa halkaisijaltaan 20 cm koossa. 

Haasteeksi nousee ainoastaan tuo Halla-astioista tuttu ongelma. Kuosit ja värit lopetetaan ennen kuin ehtii saada kerättyä niitä riittävän määrän eikä särkyneiden tilalle saa enää uusia. 

 

 

Jotain kaunista on myös näissä Aarikan tarjoiluvadeissa ja -kulhoissa. Pidän nimenomaan näistä valkoisista astioista puunvärisin helmin.

Aarikalta löytyy myös kauniita Puisto-sarjan ottimia ja välineitä. Parikymppisenä keräsin Aarikan vastaavaa sarjaa, joissa ottimien päässä oli luonnonvärinen puinen lintu. Osa niistä on edelleen käytössä, mutta osa on jo mennyt ajan saatossa huonoksi. Meillä on edelleen käytössä myös Aarikan pyyhenipsuja, mutta aikoinaan kun perhe kasvoi, en löytänyt uusia mistään. Nyt huomasin, että valikoimissa on Pallo-pyyhenipsuja ottimien tavoin mustina ja valkoisina. Nämä sopisivat meille hyvin alakerran vessaan.

Olen yrittänyt etsiä meille uutta lattialampunjalkaa, koska parikymmentä vuotta vanha Ikean lampunjalka hajosi lopullisesti. Viimeiset vuodet se otti jo tukea seinästä, mutta lopulta ei enää sekään riittänyt. Jotenkin kuvittelin, että vastaava lampunjalka löytyisi helposti, mutta eipäs mennytkään niin. Tuossa lattialampunjalassa meillä on ollut hieman isompi Pentikin beige lampunvarjostin, joten se vaatii jalakseen 140 cm korkean lampunjalan. Meillä on Ikealta myös useampi myöhemmin myynnissä ollut 130 cm jalka pienemmillä Pentikin varjostimilla, mutta tuohon isompaan ne eivät käy. 

Ainut 140 cm jalka, jonka löysin, on tuo ylimmän kuvan Pentikin Helmiina-lattialampunjalka. Ongelmana siinä on väri. Vaikka en pidäkään mustasta, on meillä kaikki lattialampun jalat ja verhotangot mustia. Valkoinen kävisi myös ja ehkä messinginkin värinen, mutta eipä ole niitäkään löytynyt 140 cm korkeana. Hopeinen ei mielestäni sovi kovin hyvin beigen varjostimen kanssa eikä varsinkaan meille, koska meillä ei ole mitään muuta hopeista ”kaveriksi”. Alemman kuvasarjan lampunjalat ovat Ellokselta PR Homen lattialampunjalkoja, joita löytyy kolmessa eri värissä. Olin jo toiveikas näiden suhteen, mutta sitten näinkin, että niiden pituus on vain 130 cm.

Osaisitko auttaa minua löytämään 140 cm lattialampunjalan?

Millaisia toiveita tai tarpeita sinulla on tänä syksynä kotiisi?

Äidin toiveita, itselle

0

Vuosi sitten tein postauksen äidin toiveista. Ilmeisesti tällainen postaus nousee ajankohtaisesti aina näin syksyllä. Ehkäpä se johtuu siitä, että syntymäpäiväni ovat syksyllä ja niitä seuraakin sitten joulu. Mies ja lapset kyselevät lahjatoiveitani, jolloin ajatukset alkavat pyöriä toiveiden ja tarpeiden parissa. On muuten oikeastikin ollut helppo ohjata miesväki lukemaan postauksesta toiveitani. 😉 Noista vuoden takaisista toiveistani osa on toteutunut, mutta suurin osa luonnollisestikaan ei ole toteutunut. Mielestäni se on niin nimenomaan hyvä asia, sillä silloin ehtii kypsytellä toiveitaan ja tarpeitaan pidemmän aikaa eikä tule ostettua asioita vain ostamisen ilosta. Jotkut toiveistani ovatkin todellisia tarpeita ja jotkut eivät kuulu välttämättömiin, joskin kivoihin ostoksiin.

Ajattelin tehdä postauksen kaksiosaisena niin, että ensimmäiseen osaan kokoan toiveitani lähinnä vaatteiden, kenkien ja asusteiden suhteen. Toiseen osaan laitan lähinnä toiveitani liittyen kotiin.

Tämä hieman pidempi, pepun alle ulottuva teddytakki, houkuttelee erityisesti näin säiden kylmetessä. Väritkin ovat enemmän kuin kohdillaan.

Tämä lyhyempi teddytakki puolestaan kävisi lisälämmikkeenä sisällä tai lyhyemmän ulkotakin alla. Toki sitä voisi ihan sellaisenaankin käyttää myös ulkona ainakin kolmena vuodenaikana. En kiistä, etteikö väri olisi kuin minua varten valittu.

Tällaisetkin kaksi vaihtoehtoa oli vielä tarjolla eli tämä ja tämä. Kaikki nämä teddy/pilee/fleecetakit löytyvät KappAhlin valikoimista ja Clubiin kuuluville on tänä viikonloppuna kaikki tuotteet (paitsi Newbie) -25% tarjouksessa.

Myös tämä teddyliivi löytyy KappAhlista.

Tämä Hima Clothingin pellavainen Kuiske-paita värissä natural on ollut jo pitkään toiveissani. Uskon, että tämä paita on ikuinen tai vähintäänkin hyvin pitkäikäinen sekä materiaalinsa että tyylinsä puolesta. Kaiken lisäksi se käy jokaiseen vuodenaikaan, arkeen ja juhlaan.

Mekkoihmisenä löysin Marimekolta muutaman kauniin mekon, joita voisi niin ikään käyttää sekä arjessa että juhlassa. Beigepalkoinen puuvillapopliinimekko Palina Koppelo vaikuttaisi olevan samaa mallia kuin Unikko-mekkoni, jota olen käyttänyt todella paljon töissä. Unikko-mekossani on erillinen vuorikangas ja mikä parasta, taskut. Tummansinivalkoinen Laima Aita -paitapuseromekko vaikuttaa myös tosi ajattomalta ja erittäin sopivalta työkäyttöön. Siinäkin on sivutaskut. Pidän ehkä kaikkein eniten mekoista, joissa täyspitkät hihat ja siltäkin osin Laima-mekko vaikuttaisi hyvältä valinnalta. Nykyinen Unikko-mekkoni on kokoa 38.

Olen jo pidempään kaivannut mekkojen alle bikershortseja ja nämä Coster Copenhagenin nudet alusshortsit löytyisivät nyt Millan Putiikista. Onko sinulla kokemusta näistä tai vastaavista? Lähinnä pohdin, mikä olisi hyvä koko. Pitäisi olla napakat, mutta ei tiukat. En tykkää liian tiukoista vaatteista.

Olen jo muutaman vuoden ajan etsinyt itselleni uutta ja sopivaa valkoista peruskauluspaitaa. Myös vaaleansiniselle olisi tarvetta. Aiemmin käytössäni olleet kauluspaidat ovat runsaan käytön myötä tulleet tiensä päähän. Harmikseni juuri samoja malleja ei ole enää saatavilla ja siitä syystä uuden, minulle sopivan, paidan löytyminen on ollut yllättävän vaikeaa. Paita ei saisi olla liian slim eli sisäänvedetty, muttei myöskään mallia teltta. En etsi pitkää mallia, vaan sellaista pituutta, jonka voisi halutessaan laittaa housujen tai hameen sisälle, mutta myös pitää niiden päällä. Joissakin malleissa hihat ovat makuuni liian pussiamaiset tai paitaan on lisätty röyhelöitä. Etsinnässä on kuitenkin mahdollisimman simppeli perusmalli.

Entiset paitani ovat InWearin eli samaa merkkiä kuin kaksi ylintä kauluspaitaa. Venus Shirt on regular fit ja puuvillan lisäksi paidassa on 4% elastaania. Aiemmat hieman slimmatut paitani olivat kokoa 36, mutta nyt oikea koko saattaisi olla 38.

Alarivin paidoista ensimmäinen on Part Twon BiminiPW. Sekin on regular fit, mutta näyttäisi olevan helmasta hieman InWearin paitaa lyhyempi. Vieressä olevan Gantin kauluspaita on niin ikään malliltaan regular fit, mutta kokovalkoista paitaa etsiessäni jopa tuo Gantin merkki häiritsee minua. 

Oletko sinä löytänyt jonkun luottomerkin valkoisesta kauluspaidasta? Vai käytätkö ylipäätään kauluspaitoja?

Syksyyn ja talveen haluaa varautua myös lisäämällä lämpimiä vaatekerroksia. Vaikka heiluttelenkin puikkoja päivittäin, en ehdi saada valmiiksi kaikkea mitä haluaisin tai kokisin tarpeelliseksi. Yllä olevista kuvista oikeanpuoleisen neuleen kaltaista villatakkia olen monesti ajatellut tehdä itse ja tänä kesänä löysin siihen jopa ohjeenkin. Se vaikuttaa kuitenkin sen verran työläältä, että on toistaiseksi jäänyt haaveeksi tai ainakin muiden töiden varjoon.

Molemmat neuletakit ovat Gauharin. Vasemmanpuoleinen Mohair-neule värissä ivory on ollut jo pitkään haavelistallani. Vieressä oleva v-aukkoinen Merino-neuletakki ihastuttaa malliltaan.

Americandreamsin Cornelia mohair cardigan vaikuttaa myös aivan ihanalta, kuin pumpulipilveltä. Olen nähnyt tätä neuletakkia myynnissä useassa eri värissä ja neuletakin lisäksi myös neulepaitana. Tällainen olisi toki helppo tehdä myös itse. Yksinkertaisen kaunis ja ihanan ohut, mutta silti lämmin.

Tämä Balmuirin Capri-huivi löytyy myös vuoden takaiselta toivelistaltani, mutta halusin sen yhä lisätä tällekin ”listalle” muistutukseksi. Huivista on useampi kaunis väri, jotka olisi kiva nähdä livenä ennen ostopäätöstä. Kuvan sävy on cream.

Palataan vielä Marimekkoon. Ehkä muistatkin, että olen etsinyt kävelylenkeilleni sopivaa pientä laukkua. Nyt kun on jälleen vedettävä takki niskaan, en tarvitse lenkeilleni laukkua, koska puhelimen ja avaimet saa helposti taskuun, mutta kesäaikaan niiden mukana kuljettaminen onkin sitten hieman haastavampaa. Tämä Marimekon Pikku Karla -laukku saattaisi olla hyvä ratkaisu. Kävin tätä jo liikkeessä katsomassakin. Isompi laukku on tuohon tarkoitukseen aivan liian suuri, mutta tämä pienempi voisi toimia. Ruskean sävy on ehkä hieman erikoinen, tuollainen keskiruskea. Mieluiten ottaisin tästä beigen, jota taisikin jossakin vaiheessa olla myynnissä ainakin isommassa koossa. Saattaakin olla, että jään suosiolla odottamaan kevättä ja toivon, että Pikku Karla löytyisi silloin valikoimasta vaaleammassa sävyssä.

Onko jollakin tietoa, miten tuo nahka reagoi sateeseen?

Seuraava todellinen tarve on nastakengät. Olen jo vuosien ajan liukastellut talvisilla kävelylenkeilläni lenkkareissa. Muistan, miten viime talvenakin ihmettelin, kuinka juoksijat voivat juosta siellä jäätiköllä. Vastauksena ihmettelyyni olivat nastat. Itseasiassa kerran jo tilasin Icebugin nastanilkkurit, mutta vaikka otin ohjeen mukaan isompaa kokoa, olivat ne silti pienet.

Icebugin talvikengät löytyvät linkistä. Itse pidän kovasti nilkkurimallista, mutta ehkä varrellinen nauhakenkä olisi kuitenkin parempi kävelylenkkejä ajatellen. Toivoisin kovasti löytäväni kengät ruskeina.

 

 

Loaferit ovat myös pitkään olleet etsintälistalla. Tällä kertaa silmiini osuivat nämä suloiset Minna Parikan Caracal-kengät värissä brown-white. Ihan normaalihinnalla en näitä ihanuuksia kuitenkaan malta ostaa.

Balmuirin huivin lisäksi viime vuotiselta toivelistaltani löytyy myös isotekstinen Raamattu. Valitettavasti kriteerit täyttävää versioita ei ole millään löytynyt. Sinänsä jotenkin nurinkurista, ettei tällaista perustuotetta löydy. Kuvassa oleva tuote olisi muuten hyvä, mutta siitä puuttuu vetoketju. Raamattuni välissä on niin paljon lippulappusia, että vetoketju on välttämätön.

Millaisia toiveita tai tarpeita sinun syksyysi liittyy?

Palaan vielä myöhemmin kodin tarpeisiin.

Pehmeyttä syksyyn

0

Ihastuin näihin Pentikin vaaleanruskeisiin vohvelifroteepyyhkeisiin jo heti pelkän kuvan perusteella. Kävinkin niitä melko pian sen jälkeen liikkeessä tunnustelemassa ja kuin tilauksesta vajaa viikko sen jälkeen Pentikille tuli tarjouskampanja, jossa sai kaikki tuotteet -20% hinnalla. Niinpä päädyin tilaamaan meille kahdeksan vaaleanruskeaa käsipyyhettä.

Meillä on alakerran isommassa wc:ssä jokaiselle perheenjäsenelle oma käsi/kasvopyyhe sekä niiden lisäksi erillinen käsipyyhe lähinnä vieraskäyttöön. Tästä syystä tapaan usein ostaa nimenomaan kahdeksan samanlaista pikkupyyhettä. Toisinaan käsipyyhkeen virkaa toimittaa jokin muu pyyhe ja silloin yksi pyyhe vapautuu alakerran pikkuvessaan eli ns. naisten vessaan. Yläkerrassa on vielä yksi yhdistetty wc-kylpyhuone, mutta siellä tapaan käyttää eri pyyhekitä kuin alakerrassa. Jostakin syystä yläkerran kylpyhuoneeseen on valikoitunut Marimekon raitapyyhkeet, joita myös säilytetään siellä kylpyhuoneen kaapistossa. Tuo kylpyhuone on viime vuodet ollut lähinnä isompien poikien käytössä. He huolehtivat myös sen pesemisestä, joten minun tulee kohtuu harvoin ylipäätään siellä edes käytyä. Aikoinaan tuo wc-kylpyhuone oli kuitenkin meidän master bedroomin yhteydessä, jolloin sitä tuli käytettyä päivittäin. Aika näyttää, miten tämän talon huonejärjestelyt vielä tulevat muuttumaan lähivuosina. Tällä hetkellä isot pojat ovat täällä enää lähinnä viikonloppuisin, aina eivät silloinkaan.

Näissä alemmissa kuvissa pyyhkeet on käyttöönottopesty ja kuivattu kuivausrummussa. Käytän kuivausrumpua oikeastaan ainoastaan lakanoiden, pyyhkeiden, peittojen, tyynyjen ja joidenkin ulkovaatteiden kuivaamiseen (joissa on erillinen suositus rumpukuvaukselle). Kaiken muun kuivatan naruilla kodinhoitohuoneessa tai kesäisin ulkonaruilla.

Pesun ja rumpukuivauksen jälkeen pyyhkeet olivat pehmeät, mutta silmämääräisesti katsottuna lyhyemmältä sivultaan kutistuneet. Kysessä ei tosin välttämättä ole varsinainen kutistuminen, vaan vohvelikuvioinnin kasaan painuminen. Silittäessä tai mankeloidessa sen olisi varmasti saanut selville, mutta sitä en kokeillut.

Pehmeään pyyhkeeseen on ihana kuivata kätensä/kasvonsa. Ensivaikutelmani on, ettei pyyhe kuitenkaan kuivu kovin nopeasti seuraavaa käyttökertaa varten. Käyttökokemukseni on kuitenkin vielä kovin vähäinen, joten nähtäväksi jää, mikä on lopputulema. Olisi myös mukava saada kokeilla näitä pyyhkeitä isompina, kylpypyyhkeinä.

Pyyhkeen kolme reunaa on kantattu ja niistä yhdessä on ripustuslenkki. Itse halusin kuitenkin mieluummin ripustaa pyyhkeet erillisellä pyyhenipsulla, että sain pyyhkeet roikkumaan pituussuunnassa isommalta alalta. niin arvelen pyyhekiden myös kuivuvan nopeammin. Naisten wc:n pyyheeni sen sijaan on vaakasuunnassa ja hitaampi kuivuminen saattaa johtua siitä. 

Neljäs sivu on hapsutettu. Kanttaus miellyttää enemmän omaa silmääni. Hapsutus tuo toisaalta rentoutta ja samalla lisää pehmeyden vaikutelmaa. Tämän kauniin vaaleanruskean lisäksi pyyhettä on myynnissä myös valkoisena ja tummanharmaana.

Hiekan värinen kynttilänjalkan on Cooee Designin. Näitä toivoisin saavani lisää ja mielellään eri korkuisina. Loppukesä toi mukanaan kynttilöiden päivittäisen polttamisen ja näin syksyn tullen se vain lisääntyy. Iltaisin on vielä ihana sytyttää tuikku yöpöydälle, nauttia lukiessa sen mukanaan tuomasta tunnelmasta sekä viimeisenä ennen nukkumaan menoa puhaltaa tuikku sammuksiin ja saada nenäänsä sammuneen kynttilän suloinen tuoksu.

Paitsi uudet pehmeät vohvelipyyhkeet ja kynttilöiden lämpö, tuovat syksyyn lisää pehmeyttä myös neulepeitot ja viltit sekä toki myös päälle puettavat neuleet ja villasukat. Höyryävä iltateemuki ja takassa roihuava tuli ovat myös takuuvarmoja lämmön lähteitä. Aivan kuin lämpö ja pehmeys olisivat jotenkin sidoksissa toisiinsa.

Millaiset asiat tuovat pehmeyttä sinun syksyysi?