Poikien juhlavaatteet kesän 2023 juhliin

0

Edellisessä postauksessa kerroin äidin juhlavaatteista tulevaksi kesäksi ja nyt on poikien juhlavaatteiden vuoro. Tai oikeastaan esittelen vain kahden nuorimman pojan juhlavaatteet, sillä muille ei enää riitä koot lastenvaatemallistoista.

Näitä H&M:n beigejä puvuntakkeja olen jo useamman vuoden ajan miettinyt pojille. Ostoajankohtana olen joko löytänyt jotkut toiset juhlavaatteet tai sitten näiden puvuntakkien koot ovat olleet loppu. Niin oli vaarassa käydä tälläkin kertaa, mutta yllättäen juuri meille oikeita kokoja oli vapautunut hetkeksi myyntiin ja sain tilattua pojille takit.

Meillä on aiempia hyviä kokemuksia vastaavista takeista vaaleansinisinä sekä niihin kuuluvista pukushortseista ja -liiveistä. Jos vain mahdollista, tapaan ostaa puvuntakit aina yhtä kokoa isompina kuin täsmällinen koko sillä hetkellä olisi. Näin saan takeille pidemmän käyttöiän. Koska puvuntakkeja ei käytetä päivittäin eikä edes kuukausittain, on kiva, että niille löytyä käyttöä vähintää kahdelle eri juhlasesongille. Jos olen ostanut samat puvuntakit kolmelle lapselle, olen vielä jatkanut niiden käyttöikää ostamalla joko samalla kerralla tai muutaman vuoden päästä kolmikosta isoimmalle uuden takin. Tällöin kahdelle nuorimmalle on voinut pukea veljien vanhat enkä ole joutunut hankkimaan jokaiselle uutta juhla-asua. 

Valitsin tällä kertaa hieman reiluina pojille puvuntakeista koot 158 cm ja 140 cm. Koska ainakin tällä erää takkeja valmistetaan kokoon 170 cm asti, voin vielä myöhemmin ostaa vanhemmalle sen koon, jolloin nuorempi voi käyttää veljensä vanhaa takkia.

Takkikangas on 78% puuvillaa ja 22% pellavaa. Vuoriosa on 100% puuvillaa.

Housujen – ja pukushortsien – kohdalla puolestaan toimin niin, että tilaan kummallekin (tai kaikille) lapselle kaksi peräkkäistä kokoa eli juuri sopivan ja seuraavan. Tässä tapauksessa se tarkoitti kuopuksen osalta kokoja 134 cm ja 140 cm sekä toiseksi nuorimman kohdalla kokoja 152 cm ja 158 cm. Kävi kuitenkin niin, että sovittaessa isomman koon housut eivät olleet mitenkään hirvittävän paljon liian pitkät, joten päädyin palauttamaan kummankin pojan osalta pienemmän koon housut. Ajattelin siististi piilopistoin käsin ommella housut hieman lyhyemmiksi tämän kesän juhlaan ja purkaa nuo ompeleet seuraavaa kesää varten.

Kuvan perusteella puvunhousut näyttivät mielestäni leveiltä, mutta todellisuudessa ne eivät onneksi sitä olleet. Malli oli muutenkin slim fit. Siitä huolimatta housut ovat vyötäröstä erityisesti jääkarhupojalle aivan liian isot. Kuminauhakiristyksen ja vyön avulla yritetään kuitenkin pärjätä.

Housut ovat samaa materiaalia kuin puvuntakit.

Pukuliivi olisi ollut hyvä peittämään vyötärön ylimääräisestä kankaasta syntyviä vekkejä, mutta tällä kertaa en ainakaan vielä tilannut liivejä. Syynä oli se, että en halunnut maksaa normaalihintaa tästä kolmiosaisena pakettina myytävästä setistä. Meillä ei nimittäin ole tarvetta lyhythihaisille valkoisille kauluspaidoille eikä setin solmioille. Alesta saattaisin harkita niiden ostamista, myisin vain sitten setin muut osat eteenpäin. Kuumana kesäpäivänä liivit ovat juhlissa puvuntakkeja kivemmat ja ylipäätään pidän kovasti liivien tuomasta lisäilmeestä poikien ja miesten juhlapukeutumisessa.

Meiltä löytyy ennestään veljien vanhoina hieman yllä olevan kuvan kaltaiset Benettonin valkoiset kauluspaidat. Meidän paidoissa on kauluksessa napit, jotka auttavat rusetti tai solmiota pysymään paremmin paikoillaan. Käytämme juhlissa sekä kesällä että talvella pitkähihaisia kauluspaitoja.

Beiget rusetit löysin Lindexin valikoimista. Materiaali ja värisävy ovat hyvin lähellä samaa kuin H&M:n puvuissa. Rusettien materiaaleiksi ilmoitetaan 50% puuvilla ja 50% polyesteriä. Kuminauhan väri olisi mustan sijaan saanut olla valkoinen. Tumma väri saattaa helposti kuultaa valkoisen kauluspaidan kauluksen läpi.

En löytänyt kuvaa meidän pikkupoikien Kavatin juhlakengistä, mutta ne ovat näiden kenkien tavoin mustat.

Poikien pukujen beige väri on tummempi kuin oman mekkoni luonnonvalkoinen/kerma pohjaväri. Se ei kuitenkaan haittaa, koska kyseessä on sama luonnonvärinen värimaailma. 

Miehen ja keskimmäisen pojan juhlavaatteet kertovat samaa kieltä eli sitä, ettei koko perheen vaatteiden tarvitse olla täysin samanlaiset tai samanväriset. Tärkeää on kuitenkin niiden yhteensopivuus tyyliltään ja värimaailmaltaan. Nähtäväksi jää, saanko tänne kesän aikana kuvia koko perheestä yhdessä. Silloin selviää myös nuo kaksi puuttuvaa juhlavaatekertaa.

Tässä on vielä rinnakkain äidin ja poikien tulevan kesän juhlavaatteet. Meillä on tänä kesänä useammat ylioppilasjuhlat sekä yhdet rippijuhlat. Juhlavaatteille tulee siis käyttöä.

Joko teillä on tulevan kevään ja kesän juhlavaatteet selvillä?

Äidin juhlavaatteet kesän 2023 juhliin

0

Lupasin tehdä postauksen meidän tämän kevään ja kesän juhlavaatteista. En vielä varsinaisesti suunnitellut juhlavaatteiden etsimistä, kunnes näin kuvan eräästä Prepairin mekosta. Sen nähdessäni tiesin heti, mitkä vaatteet haluan pojille. Oikeastaan niitä olen suunnitellut juhlavaatteiksi jo useamman vuoden ajan, mutta aina kun olen ollut aikeissa ne tilata, ovat koot olleet loppu. Itse asiassa olin jo ennen mekkolöytöänikin käynyt tilaamassa saatavuusilmoituksen, sillä tarvitsemamme koot ovat koko ajan olleet loppu. Ilmoitusta en koskaan saanut, vaikka onnekseni juuri oikeat koot avautuivat ainakin hetkeksi myyntiin.

Ehkä itsekin yllätyin, että tämä Prepairin Carrie dress kolahti minuun. Olen kyllä jo vuosien ajan etsinyt itselleni pikkukukallista juhlamekkoa siinä vielä onnistumatta, joten ehkä tämä mekko vastasi hieman siihen toiveeseen. Siihen nähden, että olen yleensä pelkistetyn ystävä, tämä mekko saattaa olla jopa liikaa. Toisaalta vaalea pohja tasaa mielestäni hyvin kukkaniityn tunnelmaa. Samalla kukat ja perhoset ovat kuitenkin melko hillityissä väreissä, joskaan nekään sävyt eivät ehkä ole täysin minua. Näiden kaikkien jossien ja muttien jälkeen hämmästelen yhä itsekin, mikä tässä mekossa oikein viehätti.

Tilasin mekkoni täältä. Liike oli minulle ennestään tuntematon, mutta kaikki tilaukseen liittyvä sujui hyvin ja toimitus oli nopea. Tätä tanskalaismerkin mekkoa oli myynnissä muutamassa muussakin suomalaisessa verkkokaupassa. Mekon sanottiin olevan normaalia suurempaa mitoitusta ja ennakkoon nähtävät mitatkin sen kertoivat. Niinpä uskalsin tilata poikkeuksellisesti S-koon M-koon asemasta ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Mekkojen koon osalta rinnanympärysmitta ratkaisee useimmiten kokovalintani. Tämä mekko oli hyvin väljä, joten S-koko riitti.

Mekko on oikeastaan paitamekko, jossa on kullanväriset napit ylhäältä alas. Ne eivät kuitenkaan erotu kovin hyvin, joten paitamekkovaikutelmaa ei sen perinteisessä mielessä juurikaan synny. Kauniisti laskeutuvalla ja kevyellä materiaalilla (polyesteri) on myös vaikutusta asiaan. Mekon pohjaväri on luonnonvalkoinen, ehkäpä voisi sanoa kerma, kuten pian selviää. Mekon yläosassa on laskokset ja pääntie on pyöreä. Mekossa on huomaamattomat sivutaskut. (Ihanaa: paikka nenäliinalle!)

Valitettavasti en ole vielä kuvannut mekkoa ylläni, joten saat tyytyä näihin verkkokauppojen valmiskuviin.

Ostin viime kesän alesta Michael Korsilta tämän kuvassa näkyvän tikatun pienen kermanvärisen (cream) laukun. Vaikka en voinut nähdä etukäteen laukkua yhdessä mekon kanssa, arvelin värien sopivan yhteen. Päävärin lisäksi laukun kultaiset yksityiskohdat yhdistyisivät myös mekon pieniin kultaisiin yksityiskohtiin eli nappeihin.

Vaikein valinta koski näitä Bukelan Gina slingbackeja. Olin katsellut näitä ”salaa” jo aikaisemmin ja kenkäfriikkeys oli nostanut päätään. Hylkäsin ne kuitenkin hinnan vuoksi. Kukkaniittymekon nähdessäni tiesin kuitenkin välittömästi, mitkä kengät siihen sopisivat. Muutaman päivän ”taistelin” itseni kanssa, voinko ostaa noin kalliita kenkiä. Lopulta päädyin tilaamaan ne täältä. Ja onneksi tilasin silloin, koska pian sen jälkeen kokoni (39) myytiin loppuun. 

Avokkaat ovat kiiltonahkaa ja niiden etuosassa on kullanvärinen solki. Itse pidän erityisesti kenkien leveästä, neliömäisestä kärkiosasta, joka jättää hyvin tilaa varpaille. Korko on niin ikään leveä ja ”vahva”, korkeudeltaan kuusi senttimetriä. Eräs pojistani kommentoi kenkiäni vanhanaikaisen näköisiksi ja sitä ne todellakin ovat ja juuri siksi mielestäni kauniit. Jos avasit tuon Bukelan kenkälinkin huomasit, että samaa Gina-slingbackia on saatavilla useassa eri värissä. Vaaleansininen juhlakenkä, vaikkapa jossain toisessa mallissa, olisi kyllä unelmani. Ehkä vielä joskus!

Minun oli aluksi (ja yhä) vaikea perustella itselleni kalliiden juhlakenkien ostamista. Jokapäiväisiin arkikenkiin satsaaminen on ehdottomasti helpompaa. Perustelut tarvitsivat joka tapauksessa tuekseen sen, että kengät sopivat yhteen useamman eri asukokonaisuuden kanssa. Jo se, että niiden pariksi löytyy laukku, tekee kenkien käytön heti moninkertaiseksi. Yhdessä ne nimittäin sopivat moneenkin asuun. Eikä kukaan kiellä niiden käyttöä arkisempienkin asukokonaisuuksien kanssa. Se olisikin muutenkin mielenkiintoinen postausaihe joskus.

Pohtiessani kenkien sopivuutta muihin jo olemassa oleviin asuihin, muistin tämän yllä olevassa kuvassa näkyvän Gauharin Taft dressin värissä ivory. Ostin sen nimittäin joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, mutta en ole vielä käyttänyt sitä.

Jännitin kenkien saapuessa paitsi valitsemani koon sopivuutta niin myös niiden väriä suhteessa mekon ja laukun pohjaväriin. Koko 39 oli minulle sopiva (jalkani on kokoa 39,5, joten toisinaan koko 39 on sopiva, toisinaan taas pitää valita kooksi 40) ja pohjavärikin täsmäsi. Näin ollen mekkoa ja asusteita yhdistää yhteinen pohjaväri (kerma) sekä kultaiset yksityiskohdat. Laukku ja mekko lähes yksivärisinä  tasoittavat mekon ”kirjavuutta”. Kevään ylioppilasjuhliin puettu lyra-rintakoru sopii niin ikään kultaisten yksityiskohtien joukkoon.

Tiesitkö muuten, että Bukelan ovat perustaneet vuonna 2014 äiti ja poika? Sinänsä hauska yksityiskohta ajatellen vaikkapa tätä postausta, jossa yhdistyvät äidin ja poikien juhlavaatteet. Toki muutenkin näin poikien äitinä reagoin asiaan.

Päädyin tällä kertaa tekemään erilliset postaukset äidin ja poikien juhlavaatteista, koska postaukseni venyvät aina pitkiksi. Seuraavaksi siis vuorossa poikien juhlavaatteet, joista jo tämän postauksen alussa mainitsin.

Postauksen kaikki kuvat ovat valmistajien ja/tai jälleenmyyjien sivuilta.

Ylioppilasjuhlajärjestelyt, osa 6: juhlavaatteet

0

Kuten jo aiemmin kerroin, alkoi ylioppilasjuhlien suunnittelu keskustelulla tulevan ylioppilaan eli tuon juhlapäivän sankarin kanssa. Yhtenä keskustelun aiheena oli juhlien mahdollinen teemaväri ja juhlavaatteet. Pojalla itsellään ei ollut mitään erityistä toivetta niiden suhteen. Niinpä ryhdyimme mieheni kanssa ehdottelemaan eri vaihtoehtoja, joihin hän sai sanoa aina mielipiteensä. Tällä tavalla voi ikään kuin kartoittaa tilannetta, toiveita ja mielipiteitä, jos niitä ei varsinaisesti ole. Henkilökohtaisena tavoitteenani ja toiveenani oli luoda juhla kyseiselle nuorelle, ei itselleni. Siksi on tärkeää saada selville juhlakalun ajatukset.

Olimme yhtä mieltä siitä, että juhla-asuksi valitaan musta puku. Tämä siksi, että mustalle puvulle nähtiin olevan parhaiten jatkokäyttöä. Siinä missä tyttölapselle on lähes rajaton määrä eri kuosisia, pituisia, mallisia ja materiaalisia juhlamekkoja, haalareita ja housupukuja, on poikalapelle suunnattu juhlavaatevalikoima huomattavasti suppeampi. Toki pukuja löytyy eri värisinä ja jopa eri materiaaleista valmistettuina, mutta monet niistä näyttävät silti ulospäin melko samanlaisilta. Näin ollen pukuun saadaan enemmän omaa näköä tai persoonallista ilmettä erilaisin ja värisin asustein tai vaatekappalein. Paidan väri voi olla joku muu kuin valkoinen. Kaulaan voidaan valita rusetti, kravatti tai jonkinlainen muu solmuke. Toki kaula voi olla myös ”paljas”, mutta ehkä se on kuitenkin liian rento näihin juhliin. Taskuliinoja on olemassa melko kattava värivalikoima neutraaleista hyvin värikkäisiin, kuviollisiin ja persoonallisiin. Rusetin ja taskuliinan valmistaminen samasta kankaasta ei ole vaikeaa.

Meidän pojilla (kahdella vanhimmalla) on ollut rippijuhlissaan kravatti ja ylioppilasjuhlissaan rusetti. Siihen ei kai ole olemassa mitään sääntöä, mutta tämä on tuntunut meistä hyvältä.

Pukuliivi on myös yksi varteenotettava – ja minun suosimani – lisä pojan ja/tai miehen juhlavaatetukseen. Niinpä tälläkin kertaa päädyimme sen valitsemiseen. Ehdotin pojalle eri vaihtoehtoja ja niiden perusteella päädyimme värinä vaaleansiniseen ja ornamenttikuvioituun kankaaseen. Yritin aluksi etsiä liiviä valmiina, mutta se ei tuottanut tulosta, joten päädyimme etsimään ompelijan, joka pystyisi toteuttamaan visiomme.

Kerroin jo aiemminkin siitä, miten tällä kertaa löysimme täsmällisesti mielikuvaani vastaavan pukukankaan. Siitä ommeltiin koko miehistölle liivit, rusetit ja taskuliinat sekä minulle mekko.

Ompelija Liisa Vaismaa löytyi maakunnasta eli tarkemmin sanottuna Isostakyröstä. En voi lakata ihailemasta hänen ammattitaitoaan sekä kaavoituksen että ompelun suhteen. Vai mitä sanoisit siitä, että joku osaa pelkän puheesi ja kuvailusi perusteella piirtää juuri sellaisen liivin tai mekon, jota mielikuvissasi ajattelet? Lisäksi hänellä oli taito ja tieto päästä sisällä juuri kyseiseen aikakauteen tai tyyliin, minkä pohjalta hän pystyi ehdottomaan esimerkiksi yksityiskohtia, joita emme itse olisi edes ymmärtäneet ajatella tai ottaa huomioon. 

Ensikäynnille menimme valitsemiemme kangaspakkojen kanssa. Ompelija kuunteli visiomme ja toiveemme sekä otti mitat jokaisesta perheenjäsenestä. Sen jälkeen hän laski kankaiden menekin. Sillä perusteella ajoimme kangaspakkojemme kanssa takaisin kangaskauppaan, josta ostimme tarvittavan määrän kankaita. Kankaat pestiin ja kuivattiin ennen niiden viemistä takaisin ompelijalle. Sillä välin ompelija oli piirtänyt kaavat sekä ommellut sovituskappeleet sekä liiveistä että mekosta. Toisella käynnillä sovitimme noita sovituskappaleita, joihin tehtiin tarvittavat muutokset. Kolmannella kerralla pojat sovittivat viimeistelyä vaille olevia liivejään, jotka saimme seuraavalla kerralla mukaamme. Mekko vaati yhden sovituksen enemmän kuin liivit.

Esikoisen puku ostettiin Dressmannilta, neljän nuorimman puvut – mukaan lukien ylioppilaan puku – ostettiin Seinäjoen Haloselta. Paikallinen Halosen myymälä ei myy lainkaan poikien pukuja, siksi menimme suoraan naapurikaupunkiin.

Voin kertoa, että myyjän ilme oli hieman kauhusta kankea, kun hän näki poikaköörin rivissä. Loppua kohden myyjä silmin nähden rentoutui huomatessaan, että poikamäärästä huolimatta tilanne ei johtanutkaan katastrofiin. Kukaan ei juossut eikä sotkenut pukuja. Hän sai palvella yhtä kerrallaan muiden odottaessa paikoillaan omaa vuoroaan.

Olen opettanut pojat siihen, että kaikenlainen (epämiellyttävä?) vaatteiden sovittaminen on sitä nopeammin ohi, mitä yhteistyökykyisempänä ja rauhallisempana pysyy. Tämä ohje koskee sekä sovitusvuorossa olevaa että sitä odottavia. Jos nimittäin vuoroaan odottavat alkaisivat riehakoida, häiritsisi se sovitusvuorossa olevaa, jolloin myös jokaisen odottavankin aika kävisi pidemmäksi eli kaikki ”kärsisivät”. Parasta on, jos vuoroaan odottavat on mahdollista istuttaa jonnekin, mielellään erilleen sovitusvuorossa olevasta. Sitten vain liukuhihna pyörimään! Lapsille kannattaa myös etukäteen kertoa, mitä vaatekaupassa tai ompelimossa tapahtuu ja mitä häneltä odotetaan sekä kuinka kauan tapahtuma suunnilleen kestää. Uskokaa tai älkää, tämäkin rauhoittaa kummasti tilannetta. 

Siinä missä edellisten ylioppilasjuhliemme pikkupoikien juhlavaatteiden inspiraationlähteenä toimivat kuninkaalliset häät pikku prinsseineen, nousi tällä kertaa tuohon rooliin Bridgerton familyn pukeutuminen. Tarkennettuna: en tavoitellut yhtä prameaa pukeutumista kuin heillä hännystakkeineen, korkeine kauluksineen ja solmukkeineen, vaan pikemminkin sitä ajatusta, että pojilla ja miehilläkin voi juhlapukeutumisessaan olla muutakin kuin se tumma puku eli juurikin esimerkiksi värillinen liivi ja rusetti.

Kolme ylintä kuvaa on Pinterestistä.

Juhlamekkoni inspiraatiokuvat nappasin suoraan Netflixin ruudulta. Hihat tehtiin toiveestani hieman erilaisiksi kuin kuvissa, mutta muuten mekkoni muistutti aika lailla inspiraatiolähdettäni.

Ornamenttikangas on melko paksua, tukevaa ja painavaa, joten mekko ei ollut ihan kevyt kantaa. Samasta syystä mekon etuosassa oleva hääpukusatiini on vain ”pala kangasta” eikä kokonainen hameosa. Tällä tavalla mekkoa saatiin hieman kevyemmäksi. 

Bridgerton-tyylistä poiketen halusin rintaosan selkeästi peittäväksi eli en missään nimessä Bridgerton-mekkojen tavoin hyvin avoimeksi ja korostavaksi. Ompelijan ideoima rusettivyö nosti kuitenkin esille samaa ajatusta erottaen mekon ylä- ja alaosat toisistaan.

Näistä kuvista pystyt myös näkemään valitsemani pelkistetymmän hihamallin kuin inspiraatiokuvissani oli.

Kenkäni eivät juurikaan näy näissä kuvissa, mutta jaloissani oli valkoiset hääkorkkarini yli 20 vuoden takaa.

Tässä on vielä muutama kuva juhlavaatteista varsinaisena juhlapäivänä. Ajattelin tehdä vielä erillisen postauksen valokuvauksesta, joten siinä tulee sitten lisää kuvia.

Ps. Ylioppilasjuhlia edeltävä aika kuljettiin vielä tiukasti maskeissa. Suositukset kuitenkin muuttuivat toukokuun loppupuolella ja juhlat vietettiin ilman maskeja. Vieläkin muistan sen oudon tunteen, joka vallitsi, kun pitkästä pitkästä aikaa kokoonnuttiin yhteen isolla porukalla monessakin eri paikassa eikä maskeja näkynyt enää missään. Maskin käyttöön oli kyllä todellakin ehtinyt jo tottua, vaikkei niiden käyttäminen toki mukavaa ollut.

Ylioppilasjuhlajärjestelyt, osa 5: kattaus ja tarjoilut

0

Blogini yksi eniten luetuista postauksista on Ylioppilasjuhla – tarjoilut -postaus, jossa olen tarkemmin kertonut esikoisemme ylioppilasjuhlien tarjoiluista. Toisaalta en kyllä yhtään ihmettele postauksen suosiota, sillä etsiessäni tuolloin keväällä 2019 vinkkejä ylioppilasjuhlien järjestelyihin, en niitä juurikaan löytänyt. 

Perheemme toisia ylioppilasjuhlia järjestäessämme, päädyimme tarjoiluiden suhteen noudattamaan lähes samaa kaavaa kuin ensimmäisissäkin juhlissa. Yhtenä syynä oli se, että olin itse huonossa kunnossa ja sairaslomalla ja toisena syynä se, että miksi muuttaa hyväksi havaittua konseptia. Koska juhlien järjestämiseen menee muutenkin valtavasti aikaa, tuntui hyvältä, että oli olemassa tarjoilukonsepti, jonka oli jo kertaalleen onnistuneesti kokeillut. Esimerkkinä tästä mainittakoon vaikkapa se, että tuolla ensimmäisellä kerralla leipoessani kakkuja pakkaseen, testasin mm. kuinka kauan yhden kakun sulamiseen menee aikaa ja miltä kakku maistuu pakastamisen jäljiltä. Näin ollen tämä kaikki pohjatyö ja kokeilut olivat minulla jo tiedossa ryhtyessäni toteuttamaan uusia juhlia.

Suosittelen siis lämpimästi lukemaan tuon aiemman postaukseni, sillä en ajatellut tässä toistaa kaikkea siinä jo kertomaani, vaan tuon esille hieman muita asioita. 

Oma allergiataustani vaikutti vahvasti siihen, miten valitsimme tarjottavat. Koska emme pyytäneet ilmoittautumisia juhliin, emme myöskään tienneet täydellä varmuudella vieraiden allergioista tai erikoisruokavalioista. Tavoitteena oli, että jokaiselle löytyisi kuitenkin ainakin jotakin sopivaa syötävää. Niinpä pyrimme huomioimaan lähes jokaisen tuotteen kohdalla yleisimmät allergeenit ja ruokarajoitteet. Tämä tarkoitti sitä, että suurin osa tuotteista oli gluteenittomia ja laktoosittomia. Maidottomia tuotteita oli myös hyvin saatavilla. Luonnollisesti kaikki tuotteet olivat myös pähkinättömiä. Huolehdimme, että pöydässä oli lihavaihtoehdon lisäksi myös kasvisvaihtoehtoja. Kananmunatontakin löytyi.

Koska tiedän itse, millaista on mennä seisovan pöydän tai vaikkapa vain kahvilan kakkuvitriinin ääreen, kun pitää selvittää jokaisen tuotteen sopivuus itselle, mietin miten tuon asian voisi hoitaa mahdollisimman yksinkertaisesti, mutta kuitenkin selkeästi. Halusin laittaa tuotteiden kohdalle merkinnän sen perusallergeeneistä tai niiden puuttumisesta. Sen pohjalta syntyi ajatus laittaa pöytään pieniä yhden kukan maljakoita, joihin mieheni toteutti suunnitelmani pohjalta tulostettavia ”kylttejä”. Kukat hoitivat samalla seisovan pöydän koristelun. Esikoisen juhlissa maljakoissa oli yksittäisiä valkoisia ruusuja ja toiseksi vanhimman pojan juhlissa ystäväni poimimia lemmikkejä. Tekstien ja tietojen sijoittelu sekä paperille että varsinaiseen pöytään, vaati tarkkaa suunnittelua, mutta se kannatti. Yllä olevista kuvista voit nähdä muutamia esimerkkejä.

Pieni stressipiikki tosin nousi siinä vaiheessa (päivä ennen juhlia), kun pyysin miestäni etsimään koneeltaan vanhat ”kyltit”, että voisimme tarkistaa niiden sopivuuden tämän kerran juhliin ja mahdollisesti päivittää niitä. Tiedostoa ei nimittäin löytynyt! Lopulta ne piti tehdä kokonaan uudelleen. Onneksi oli edes nuo vanhat kuvat apuna, niin ei kaikkea tarvinnut ihan alusta lähtien miettiä. Aikaa on varattava muotoilun, kirjoittamisen ja tulostamisen jälkeen vielä leikkaamiseenkin ja toki paikoilleen asetteluun.

Allergioita ajatellen kaikille ihmisille ei valitettavasti riitä pelkkä tieto tuotteen gluteenittomuudesta tai maidottomuudesta, vaan he tarvitsevat tarkemman tiedon vaikkapa leivontaan käytetystä jauhosta tai muusta ainesosasta. Niinpä suosittelen kerämään vaikkapa isoon läpinäkyvään Minigrip-pussiin kaikki kyseisessä, vaikkapa kakussa, käytettyjen ainesosien tyhjät pakkaukset. Kun pussin päälle kirjoittaa tuotteen nimen (ja ainesosat) on vieraalle helppo antaa tarkistettavaksi kyseiset tuotteet.

Samaa huolellisuutta tarvitaan myös tuotteita ostettaessa. Tästä syystä äitini ja minun puhelimet täyttyivät monista tuotepakkauskuvista, kun selvitimme niiden sopivuutta.

Gluteeniton jauho saattaa esimerkiksi olla gluteeniton, mutta ei välttämättä maidoton. Siinä saattaa olla mukana vehnätärkkelystä, joka ei käy kaikille keliaakikoille tai vilja-allergikoille. Sama koskee myös puhdasta kauraa. Se ei sovi kaikille, vaikka onkin gluteenitonta. Nämä (ja monet muut asiat) allergikon on helppo itse tarkistaa tuotepakkauksista. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon juustokakun pohjana käytettävä gluteeniton Digestive-keksi. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovikaan kaikille muille. Esimerkiksi maidottoman ja gluteenittoman Digestive-keksin liitto on melko haasteellinen löytää.

Leipomusten suhteen teimme työnjaon äitini kanssa. Lisäksi tilasin äitini ystävältä – joka oli myös juhlapäivänä meillä töissä hoitaen kaiken tarjoiluun ja keittiöön liittyvän – täytekakut ja ystävältäni pullakranssit.

Minä leivoin gluteenittomat suklaakakut ja gluteenittomat sekä maidottomat sitruunajuustokakut ja porkkanaruudut. Lisäksi tein vaahtokarkkimustikkatikut ja hankin Fazerin siniset paperikarkit.

Äitini valmisti gluteenittomat ja maidottomat marenkiruusut ja kuivakakut (seitsemänminuutinkakku) sekä useamman eri version ylioppilaspikkuleivistä (esim. maidoton ja gluteeniton). Hän teki myös kaikki suolaiset tarjottavat eli karjalanpiirakat munavoineen, tuulihatut kasvis- ja lihatäytteillä ja suolaiset piirakat kasvis- ja kanaversioina (edellisiin juhliin kinkulla). Kaikki tuulihatut olivat sekä maidottomia että gluteenittomia, samoin suolaiset piirakat. Karjalanpiirakoista oli tarjolla ”tavalliset” versiot laktoosittomina, gluteenittomat versiot laktoosittomina ja kolmantena versiona gluteenittomat ja maidottomat piirakat. Huomioithan levitteen osalta sen, että gluteenittomalle vieraalle pitää olla käytössään erillinen levite, joka on hyvä myös merkitä erikseen. 

Kylliksi ei voi varmasti korostaa sitä, että allergiat on huomioitava ihan leivonnan alusta lähtien. Keittiön on oltava puhdas. Tällä tarkoitan sitä, ettei vieressä voi samaan aikaan olla joku leivän mutustaja tai leivänmurut eivät ylipäätään voi olla vaarassa kontaminoida taikinaa. Joskus olen myös törmännyt siihen, että kakku on kyllä leivottu tarkasti gluteenittomista ainesosista, mutta ajattelemattomuuttaan ja vanhasta tottumuksesta kakkuvuoka onkin jauhotettu tavallisella korppujauholla. Vuoka onkin jauhotettava joko gluteenittomalla korppujauholla tai vaikkapa perunajauholla, ellei se ole allergeeni jollekin.

Erinäisistä syistä tälläkään kertaa emme välttyneet testikakun maistamiselta. Kuten kuvasta näkyy, yksi kakku katoaa perheessämme hetkessä parempiin suihin.

Jos aiot itse leipoa ”kaiken”, kannattaa valita mahdollisimman paljon tuotteita, jotka voit leipoa valmiiksi pakkaseen, sillä viimeisille päiville ennen juhlia riittää muutenkin paljon hommia. Tarjoiltavista luonnollisesti esimerkiksi täytekakkujen täyttämiset jäävät joka tapauksessa viimeisiin päiviin, joten muiden on hyvä olla ajoissa valmiina. Koska olin tilannut täytekakut muualta, jätin tällä kertaa porkkanaruutujen leipomisen ja kuorruttamisen toiseksi viimeiseen päivään. Edelliskerralla leivoin nekin etukäteen pakkaseen.

Muiden kakkujen leipomisen aloitin noin kuukausi ennen juhlia leipomalla aina kaksi kakkua kerrallaan, sillä ne sopivat sopivasti uuniin kaksi vierekkäin. Juustokakut laitoin suoraan pakastimeen ja kakun hieman jäädyttyä irrotin sen vuoasta. Kesää vasten pakastimeen valmiiksi ylimääräistenkin kakkujen leipominen ei haitannut, sillä ne tuli viimeistään kesäloman aikana syötyä. Niinpä päädyin tekemään kumpaakin kakkua kymmenen, vaikka puolet olisi riittänyt. Kesävieraiden saapuessa oli helppo ottaa kakku/kakut pakkasesta sulamaan kun vielä tiesi oikean sulamisajankin.

Kun kakkuja leipoi sarjatyönä, oppi reseptin ja leipomisvaiheet hyvin ulkoa, mikä omalta osaltaan nopeutti prosessia. Tein myös monesti niin, että pyysin jonkun perheenjäsenen vaikkapa vatkaamaan kermaa tai raastamaan sitruunaa, jolloin yhteistyöllä saatiin vieläkin nopeammin ja tehokkaamin yhden kakun ainesosat kasaan ja kakku uuniin tai pakastimeen.

Monissa juhlissa näkee nykyään toinen toistaan upeampia kakkuluomuksia, jotka ovat kuin taideteoksia. Todella kauniita, usein myös korkeita, ja upeasti koristeltuja. Itse en ainakaan vielä näillä kahdella ylioppilasjuhlakerralla ole kokenut niitä omakseni. Ainut vaihtoehto olisi ollut tilata sellaiset kakut, mutta se olisi tullut varsin kalliiksi. Saattaa toki olla, että tulee vielä sellaisetkin juhlat meidän perheessä, mutta nyt koen, että nämä valinnat sopivat meille.

Erityisesti suolaiset tarjottavat olivat ihmisten mieleen. Tämä saattaa johtua myös siitä, että monella vieraalla saattaa olla samalle päivälle useammat juhlat kierrettävänään, jolloin makeaa ei enää tee juurikaan mieli.

Samasta syystä kannattaa huomioida asia myös tarjoiltavien koossa. Pieniä paloja on helpompi maistaa useampaa eri sorttia. Kakkujenkaan ei kannata olla kovin suuria, koska pienempi kakku kuluu nopeammin, jolloin ei ole sitä vaaraa, että sama kermakakku seisoisi huoneenlämmössä liian pitkään. Pienen kakun tilalle on helppo vaihtaa aina uusi kakku. Toki pöytään myös mahtuu enemmän erilaisia tarjottavia esille, jos kakut ja muut tarjottavat ovat kooltaan pienempiä tai niiden tarjoilupaikka on pieni.

Sitä en ole lähtenyt selvittämään, mistä juontaa juurensa se, että ylioppilasjuhlapöydässä pitäisi olla tarjolla niin montaa erilaista sorttia. Toki vähempikin riittää. Toisaalta monella tarjottavaa löytyy vielä paljon enemmän kuin meillä oli. Tavoitteena olikin ehkäpä sellainen kultainen keskitie ja ennen kaikkea omannäköisyys. Luonnollisesti allergioiden ja erityisruokavalioiden huomioiminen lisää osaltaan määrää. Toisaalta niitä voi säilyttää myös jääkaapissa tai keittiössä, mutta silloin on tärkeää jollakin tavoin saada vieraiden tietoon, että sellaisia tuotteita on saatavilla. Mikäli allergisille tarkoitetut tuotteet ovat samaan aikaan pöydässä muiden tuotteiden kanssa, on tärkeää huomioida myös se, että ne eivät pääse kontaminoitumaan vaikkapa samasta veitsestä jne. Allergisten tuotteet täytyy myös sijoittaa niin, etteivät ne pääse kosketuksiin allergeenejä sisältävien tuotteiden kanssa. Ne on siis laitettava tarjoiluastian ylätasolle tai pöydän keskiosaan. Mikäli laitat ne alatasolle tai pöydän etuosaan, voi niiden päälle pudota muruja takaa tai yltä toisia tuotteita otettaessa. Tämä kaikki kuulostaa ehkä monimutkaiselta ja hankalalta, mutta todellisuudessa se ei sitä kuitenkaan ole. Kun kerran ajattelee asian tarkasti ja toteuttaa esille laittamisen suunnitelman mukaan, menee kaikki varmasti hyvin.

Ripaus vaaleansinistä -postauksesta voit tarkemmin lukea juhlia varten hankkimistani tarjoiluastioista ja kattaustarvikkeista. Tässä tyydyn vain toteamaan, että vaaleansinisten tekstiilien ja kukkien lisäksi ostin erilaisia ja erikorkuisia valkoisia tarjoiluastioita. Muutama jalallinen tarjoiluastia ja esimerkiksi kolmikerrosvadit meillä oli jo ennestään, mutta osan lisäsin kokoelmiin näiden juhlien myötä. Ennestään meillä oli myös Teeman matalia valkoisia tarjoiluastioita useammassa eri koossa, jotka osoittautuivat jälleen oikein toimiviksi seisovaan pöytään tehtävää kattausta ajatellen. Myös jokunen kirkkaan lasin värinen Kastehelmi-tarjoiluastia oli käytössä kattauksessa.

Omaa silmääni miellyttää tarjoiluastioiden korkeuserot, koska ne tuovat elävyyttä tarjoilupöytään etenkin silloin, jos pöytä on iso ja/tai tarjolla on useampia sortteja.

Jos olisin voinut valita kahviastiat, olisin valinnut yhdet ja samat valkoiset astiat kahvin- ja teenjuojille sekä Kastehelmen lasilautaset mehunjuojille. Ei kuitenkaan ollut tarkoituksellista varta vasten juhlia varten ostaa uusia astioita etenkin kun olemassa olevat astiat eri kahviastiastoja yhdistellen riittivät hyvin. (Tämä kaikkihan alkoi siitä, kun Pentik päätti lopettaa Halla-sarjan…)

Esikoisen juhlia varten ostin Arabian 24h-sarjan valkoisia kahvikuppeja ja lautasia, joita olimme päättäneet alkaa kerätä Halla-sarjan sijaan. Silloin ostimme myös Ikean kolmikerrosvadit ja ”kultaisia” tarjoiluvälineitä teemaan liittyen. Samoihin aikoihin havahduimme siihen, että Elegian kahvilusikkamme olivat kutistuneet 18 kappaleesta viiteen. Niitäkin siis tarvittiin lisää. (Joskin sekin selvisi, ettei niitä enää valmisteta.) Toisiin ylioppilasjuhliin täydensimme valkoisten tarjoiluastioiden valikoimaa.

Jos perheellä ei ole tarvetta isommalle astiamäärälle, voi kahviastioita vuokrata. Jotkut tekevät myös niin, että yhdistävät juhlia varten sisarusten tai ystävien astiat. Koska meillä on vuosien saatossa vietetty useammatkin isommat juhlat ja niitä on ainakin rippijuhlien ja syntymäpäivien muodossa yhä tulossa, olen pitänyt hyvänä ratkaisuna, että kahviastiat löytyvät omasta takaa isommallekin joukolle. Tulevaisuudessa on ehkä jossakin vaiheessa vielä mietittävä sitä, että luovutaanko kokonaan vaikkapa Halla-astiastosta ja ostetaan tilalle toista yhtenäistä astiasarjaa. Sitä ennen mennään kuitenkin näillä eli Hallalla, GreenGatella, 24h:lla, Kastehelmellä ja Teemalla.

Tarjoiluastioiden, asettilautasten, kahvilusikoiden ja kahvi- ja teekuppien lisäksi tarvitaan myös juomalaseja. Kaikki ihmiset eivät juo kahvia tai teetä ja vaikka joisivatkin, haluaa moni lisäksi lasillisen kylmää juotavaa, kuten vettä tai mehua.

Esillelaitossa kannattaa huomioida järjestys ja paikat. Suolaiset tarjottavat tulevat ensin, sitten makeat. Juomien vuoro on viimeisenä ihan vain jo siitä syystä, että piirakoiden ja kakkujen ottaminen  lautaselle on melko hankalaa, jos toisessa kädessä on jo kahvikuppi.

Meidän juhlissa seisovaa pöytää kierrettiin tarkoituksella väärään suuntaan, sillä siten saimme muut asiat hoitumaan jouhevasti ja järjestyksessä. Kahvi- ja teekupit lisukkeineen olivat seisovan pöydän vieressä olevalla sivutasolla. Teepussien, sokerin ja laktoosittoman maidon lisäksi tarjolla oli gluteenitonta kauramaitoa sekä Hermesetasta.

Kahvi(kakku)lusikat on helppo laittaa valmiiksi kahvi/teekupin yhteyteen aluslautaselle. Samalla on kuitenkin huomioitava ne, jotka eivät juo kahvia eivätkä teetä ja juomalasien sekä asettilautasten lisäksi laitettava kakkulautasten yhteyteen irrallisia pikkulusikoita vaikkapa juomalasiin. Molemmissa juhlissa olemme päätyneet laittamaan kaikki servetit niin ikään asettilautasten viereen eli emme ole laittaneet niitä lainkaan lusikoiden tavoin valmiiksi kahvikuppeihin.

Pohdimme pitkään mitä teemme tervetulo- ja onnittelumaljojen kanssa. Tämä siitä syystä, että emme käytä lainkaan alkoholia. Siitä johtuen puolestaan oli täysin selvää, että mikäli onnittelumaljaan päädytään, se hoidetaan täysin Pommacin tai vastaavan voimin. Lopulta ajattelimme, että on mukava, että voi kohdata jokaisen vieraan varmuudella henkilökohtaisesti tuossa hetkessä, joten päädyimme sen järjestämiseen. Meillä ei ole shampanjalaseja emmekä kokeneet tarpeelliseksi niitä pelkkää tätä käyttöä ja hetkeä varten hankkia. Äidilläni oli onneksi niitä meille lainattavaksi.

Postauksesta tuli ”too long, didn’t read” -versio, jopa niin pitkä, etten jaksanut sitä enää itsekään lukea alusta asti uudelleen tarkistusmielessä. Toivottavasti se kuitenkin sisältää kaiken olennaisen. Mielelläni vastaan kysymyksiin, jos jotain puuttuu tai jokin asia jäi mietityttämään.

Ylioppilasjuhlajärjestelyt, osa 4: kukat

0

Jos aiot tilata kukkia tai kukka-asetelmia kukkakaupasta, se kannattaa tehdä hyvissä ajoin etenkin, jos toiveenasi on saada jotakin tiettyä kukkaa. Kukkakaupat tekevät nimittäin kukkatilauksensa etukäteen, joten viime hetkellä tilattuihin kukka-asetelmiin ei välttämättä ole saatavilla toivotun mukaisia kukkia. Toisaalta ajoissa tilatessa voi käydä myös niin, ettei kukkakauppias pysty lupaamaan tietyn lajikkeen tai värin saamista juhlien aikaan. Sekin on hyvä tietää ajoissa, niin pystyy tarvittaessa muuttamaan suunnitelmiaan.

Mielestäni ylioppilasjuhla ei kaipaa suurta määrää valmiiksi ostettuja kukkia, sillä yleensä ylioppilas saa lahjaksi ainakin jonkin verran ruusuja, joilla voi sitten koristaa halutessaan vaikka eri juhlapöytiä ripottelemalla ruusuja useisiin eri maljakoihin. Toisaalta, jos haluat kotisi kukkien edustavan jotakin tiettyä väri- tai kukkamaailmaa, suosittelen tilaamaan asetelmat sen mukaan (tai tekemään ne itse, jos koet sen omaksesi) ja keskittämään lahjaruusut yhteen isoon maljakkoon.

Itse halusin, että meidän olohuoneen pöydälle tulee valkoiseen Aalto-maljakkoon yksi isompi kukka-asetelma teemavärin mukaan. Kun tiedän etukäteen, mihin maljakkoon tilaamani kimpun haluan, vien maljakon kukkakauppaan tilaukseni yhteydessä. Silloin asetelma voidaan tehdä täsmällisesti siihen istuvaksi.

Esikoisen juhlissa oli valkoisia isoja hortensianoksia ja toiseksi vanhimman pojan juhlassa vaaleansinisiä. Jälkimmäisten kohdalla piti loppuun asti ”jännittää” minkä sävyisiä kukkia kukkakauppias oli onnistunut saamaan. Kaikkein eniten pelkäsin, että ne olisivat liloja. Yllätys olikin suuri, kun väri oli juuri sellainen, mitä olin eniten toivonut eli nimenomaan tällainen haaleanvaaleansininen, ei edes sellainen tummempi vaaleansininen. Näyttävä oksa lukuisista kukista muodostuvasta kukinnosta ei välttämättä kaipaa ympärilleen mitään muuta. Hortensiat pääsivät korkeisiin maljakoihin (olen siirtänyt yläreunasta lohjenneet korkeat Hobstarin juomalasit maljakkokäyttöön) makuuhuoneen kahvipöytiin ja eteisaulan pienelle tasolle vieraskirjan ja kiitoskorttien kanssa.

Lisäksi tarjoilupöytään laitettiin esikoisen juhlissa yksittäisiä valkoisia ruusuja ja nuoremman pojan juhlissa lemmikkejä. Kerron eri postauksessa, mikä tässä oli ajatuksena. Ystäväni pihassa kasvoi lemmikkejä ja hän tarjoutui ystävällisesti poimimaan niitä meidän juhlia varten. Kiitos vielä! Niitä riitti myös ulkopöytiin koristeiksi.

Toisinaan ihmisillä on tapana jo ennen varsinaista juhlapäivää onnitella ylioppilaan äitiä kukkasin. Näistäkin kimpuista saat kauniit koristeet juhliin. Kiitos myös tämän kimpun antajalle!

Juhlapäivän kukkaloiste saattaa olla valtaisa etukäteen hankkimiesi kukkien lisäksi.

Jos haet kukat autolla, suosittelen ottamaan mukaasi muutaman elävän kukkatelineen. Tämän rapaisen kaksikon nappasin mukaani suoraan pihaleikeistä ja onneksi nappasin, sillä ilmn heidän käsiään olisivat kukat vesineen kaatuneet pitkin auton lattioita. Ylimmästä kuvasta voit nähdä, miten runsaskukintoisia nuo hortensianoksat olivat. Isohkoon Aalto-maljakkoon tehty asetelma, joka todellakin täytti tuon maljakon, näyttää tosi pieneltä verrattuna hortensioihin.

Keskimmäisessä kuvassa puolestaan on mukana kotimatkan varrelta ystäväni kotoa haetut lemmikit. Miten kauniisti ne sointuvatkaan yhteen haaleanvaaleansinisten hortensioiden kanssa. Tässä vaiheessa auton mukitelinekin jo pääsi toimittamaan kukkatelineen virkaa.

Kuten jo jossakin aiemmassa tämän postaussarjan postauksessa kerroin, kannattaa tarkistaa kukkamaljakoiden riittävyys ja sopivuus juhlapäivän tarpeisiin. Tällä tarkoitan sekä etukäteen kotiin koristukseksi ostettavia kukkia että lahjaksi saatuja kukkia ajatellen. Olen ihastunut tiettyihin Aarikan uudempiin tuotteisiin ja sainkin hyvän syyn ostaa tämän pienen maljakon ennen viime kevään juhlia. Yksi hortensianoksista pääsi siihen ja maljakko sai olla tuossa eteisaulan tasolla.

Pihakukkien hankinta-aikataulu oli hieman haasteellinen kylmän, sateisen ja tuulisen sään vuoksi. Ne olisi halunnut hoitaa ajoissa alta pois, koska se olisi teoriassa ollut mahdollista, mutta sää aiheutti ongelmia. En voinut kuvitellakaan, että olisin lisännyt työmäärääni kuljettamalla kukkia edestakaisin sisälle ja ulos. Ihan jo kanienkin kanssa oli siinä suhteessa riittävästi työtä. (Niidenhän piti alunperin tulla meille vasta juhlien jälkeen, mutta tulivatkin jo pääsiäisenä.)

Ostimme valkoisia pelargonioita, jotka istutimme yhdessä murattien kanssa rottinkikoreihin. Yksi kori laitettiin etuovelle pääsisäänkäynnin kaiteelle (josta ei valitettavasti ole kuvaa), kaksi koria parvekkeen kaiteelle ja loput terassille uima-altaan ympärille. Aiemminhan meillä oli terassilla prinsessan edessä kaide, mutta se purettiin uima-altaan ja sitä ympäröivän terassin alta. Tuon uima-allasterassin reunoja ei ole vielä tehty lopulliseen muotoonsa, joten päädyimme laittamaan niille vuoroin pelargonioita rottinkikoreissaan ja vuoroin hortensioita saviruukuissa.

Haaleanvaaleansinisten hortensioiden löytymiseksi vaadittiin käynnit ainakin viidessä eri puutarhamyymälässä. Yleensä ostan aina valkoisia hortensioita, joten tämä oli minulle uusi ongelma.

Näistä kuvista sitten näkeekin, miten kokematon hortensioiden ostaja olin. Kaunis haaleanvaaleansininen, vaivalla etsitty ja löydetty väri, muuttuikin jo ennen juhlia lilaksi/violetiksi eli väriksi, joka ei mitenkään ole mieleeni. Näitä sitten katselimme koko loppukesän… 

Toinen harmillinen juttu liittyyi säähän eli tässä tapauksessa tuuleen. Vaikka miten yritimme sitoa hortensioita, pääsi tuuli niitä jonkin verran riepottamaan. Normaalina kesänä en malta ostaa kovin montaa kesäkukkaa, vaikka ne ihania ovatkin. Niihin voisi saada uppoamaan todella paljon rahaa.

Tämä hieman eri värinen, äitienpäivälahjaksi saamani hortensia, laitettiin saviruukkuun etuportaille (muistaakseni). Sen ja rottinkikorissa olevien valkoisten pelargonioiden lisäksi etuportailla oli katksesta roikkuva valkoinen lobelia-amppeli.

Äitini huolehti yhdessä poikien kanssa kaikki kukat ruukkuihin ja laatikoihin. Iso kiitos siitä hänelle!

Isoja saviruukkuja olen ostanut setteinä Citymarketista jo meidän ensimmäisinä kesinä tässä kodissa. Muutama aluslautanen on vuosien varrella mennyt rikki, joten niitä jouduimme ostamaan hieman lisää. Olen aina tykännyt tosi paljon rottinkikoreista kesäkukille. Harmikseni ne vain eivät ole kovin hyvin säänkestävää materiaalia. Lisäksi niiden sisusmuovit kuluvat herkästi puhki ja olemmekin tehneet niiden tilalle jos jonkinlaisia korvaavia viritelmiä. Ongelmana on myös löytää juuri sopivat korit rikkoutuneiden tilalle.

PS. Huomioithan myös mahdollisten ylioppilasruusujen tilaamisen ja ostamisen sekä omalle ylioppilaallesi että mahdollisille muille muistettaville. Muista myös ruusun/ruusujen hankkiminen mahdollista valokuvausta varten.