Keväinen kenkäshow

Viime sunnuntaina oli jälleen aika levittää kaikki mahdolliset kevät- ja kesäkengät eteisen lattialle ja ryhtyä sovituspuuhiin poika kerrallaan. Jokakeväinen juttu!

Poikien kengät -postauksesta löydät tarkempia ajatuksia liittyen poikalapsen kenkätarpeisiin ja -haasteisiin. Lisää pohdintaa löydät myös toisesta postauksestani, mutta siinä keskitytään enemmän poikien talvikenkiin.

Tämän postauksen kuvat räpsin täysin ”lennosta”, joten ne saattavat olla vähän mitä sattuu ja mitä pimeähkö eteinen pilvisenä päivänä tarjosi. Aihe lienee nyt kuitenkin kuvia tärkeämpi asia.

Ajattelin tässä postauksessa kertoa, miten tämä keväinen kenkäshow meillä oikein menee. Sisääntulokuistilla meillä on iso liukuovellinen kaapi, jossa on yksikolmasosa hylly- ja koritilaa ja kaksikolmasosaa tankotilaa. Lisäksi jokaisen osan yläpuolella on vielä hyllytilaa, jossa säilytämme laatikoissa ei meneillään olevan sesongin asusteita. Kaapin päällä on vielä lisäksi kolme isoa rottinkikoria noille asusteille. Etenkin kaikki neulotut asusteet, kuten pipot ja huivit sekä villahaalarit, vievät paljon säilytystilaa. 

Tankokaapin alaosaan jää tilaa kengille. Olemme ostaneet kaapin perälle kenkätelineen, johon mahtuu kenkiä kolmessa kerroksessa. Lisäksi telineen eteen mahtuu rivi kenkiä. Kenkäteline on sellainen venytettävä malli eli sen saa juuri niin leveäksi kuin on tarve. Kuistin kaapissa säilytetään meneillään olevan sesongin kenkiä. Poikien jokapäiväisessä käytössä olevat kengät pidetään kuitenkin kuistilla nallenaulakon alla ja meidän aikuisten kengät ovat poikien avonaulakon alla. Lasten kengille (nallenaulakon alle) olen ostanut Ikean kenkämaton.

Kumisaappaat ja crocsit (tai muut uimahalli- ja kesäläpsyt) puuttuvat kokonaan näistä kuvista, koska niitä ei säilytetä näissä eteisen ja kuistin kaapeissa, vaan erillisessä kodinhoitohuoneessa olevassa ”sadevaatekaapissa”. Katsotaan tuleeko joskus hyvä hetki sen esittelylle tarkemmin.

Käyttöön odottelevia kenkiä säilytetään eteisen puolella olevassa liukuovikaapissa. Siinä on myös tankovaatteita, mutta lyhyempiä kuin kuistin kaapissa, joten eteisen kaappiin on voinut laittaa kenkätelineitä kahteen kerrokseen eli kaksi päällekkäin. Kaapin takaosaan mahtuu siis kenkiä viiteen kerrokseen ja etuosaan vielä lisää. Paitsi että kaapissa säilytetään ei meneillään olevan sesongin kenkiä, niin siellä säilytetään myös sopivan kokoista käyttäjää odottelevia kenkiä. Rikkinäiset kengät heitämme pois, mutta esimerkiksi monet nahkakengät ovat niin laadukkaita, että käyvät vielä seuraavallekin käyttäjälle. Lisäksi olemme todenneet, että monesti on ollut tarvetta ns. varakengille ja siksi säilytämme jo hieman kuluneita, mutta kakkoskengiksi hyvin kelpaavia, esimerkiksi goretexejä, vielä seuraavallekin lapselle.

Talvisesonkia varten ei ole käytössä yhtä monia kenkäpareja kuin kevääseen ja kesään. Siitä syystä sesongin vaihtuminen talven jälkeen on aina suurempi rumba kenkien osalta. Kenkäshow alkaa kaapin sisällön tyhjäämisellä eteisen lattialle.

Lisäksi tarvitaan muutamia apuvälineitä poikien jalkojen mittaamiseksi. Yleensä meillä on käytössä valkoinen A4-paperi, jonka päälle lapsi laittaa jalkansa (kantapää seinää vasten) ja piirrämme siihen jalan mitan sen kärjestä. Nyt kuitenkin ehkä hieman fuskasimme ja ohitimme tuon piirrosvaiheen, koska portailta sattui löytymään leikkikakkulapio, joka osoittautui oikein hyväksi apuvälineeksi tässä hommassa.

Pojat ovat jo niin kokeneita tässä hommassa, että tietävät just miten se menee ja miten kannattaa toimia, että kaikki sujuisi mahdollisimman helposti ja nopeasti. Nallekarhu oli tällä kertaa ensimmäisenä mittaus- ja sovitusvuorossa, jolloin kaksi nuorinta veljeä istuivat portailla odottamassa vuoroaan. Ja kuten kuvasta näkyy, he olivat onnistuneet kaivamaan kenkäröykkiöstä itselleen viime vuotiset lenkkarit ja puskeneet ne jalkoihinsa (osoittautuivat tarkemmin mitatessa pieniksi).

Alaporras on osoittautunut oivalliseksi jalanmittauspaikaksi, joten siksikin he menivät tähän odottamaan.

Lapsi siis laittaa seisoma-asennossa kantapäänsä kiviporrasta vasten. Tässä yleensä käytämme paperia lapsen jalkojen alla ja piirrämme siihen mitan varpaiden kärjistä (huomioitava, että jalat saattavat olla hieman eripituiset). Mittanauha tai tällä kertaa tämä kuvissa näkyvä rullamitta laitetaan lapsen jalkojen väliin. Varpaiden pitää kuitenkin osoittaa suoraan eteenpäin. Leikkikakkulapio auttoi osoittamaan oikean mitan kohtaan. Pelkästään silmillä katsoessa se ei onnistu.

Toinen tärkeä mitta on tämä vuosia sitten Kavatilta tilattu sammakko, jolla pystyy mittaamaan kengän sisämitan. Monestihan tuo sisämitta ilmoitetaan valmiiksi kengässä tai sen voi mitata pohjallisen avulla, mutta tämä mitta on osoittautunut kaikkia noita muita mittareita paremmaksi ja varmemmaksi. Jos menemme ostamaan lapselle kenkiä kenkäkaupasta tai varsinkin marketista, otamme aina tämän mitan mukaamme. Mitta on myös hyvin tarpeellinen, kun olen myynyt kenkiä eteenpäin. Tämän avulla saan luotettavasti mitattua kengän sisämitan.

Sitten vain sovittamaan! (Huomaathan synttärikakun portaissa 😉 ). Sovitusvuorossa oleva poika sai siirtyä hyvän mielen taulun alle sovittamaan kenkiä. Tärkeää on kuitenkin aina nousta seisomaan, kun kengät on saatu jalkaan ja huomioida myös se, että kenkää sovitetaan erityisesti siihen isompaan jalkaan (jos jalat ovat eri pituiset).

Työnjako meni näin: Minä valitsin sovitusvuorossa olevalle pojalle kenkäparin, jonka poika puki jalkaansa tai jalkoihinsa. Pojan pukiessa kenkää, mies mittasi toisesta kengästä sisämitan sammakkomitalla ja sai siitä viitteitä kengän sopivuudesta. Osa kengistä hylättiin suoraan pelkän mittauksen perusteella (ja minähän valitsin sovitettavat kengät alkuperäisen jalanmittauksen perusteella, josta pystyin päättelemään kenkäkoon suunnilleen). Kun poika sai kengän jalkaa, hän nousi seisomaan ja yleensä heti kommentoi miltä kenkä tuntuu jalassa. Onkin huomattavasti helpompaa sovittaa ja valita sopivaa kenkäkokoa isommalle lapselle kuin pienelle taaperolle, joka ei vielä osaa ilmaista itseään puhumalla. Mies vielä tunnusteli kengän päästä ja takaa kengän sopivuutta suhteutettuna lapsen jalan mittaan ja kengän sisämittaan. Lisäksi on tietenkin aina huomioitava käyntivara. Yleensä lapsi vielä varmisti kengän sopivuuden tekemällä pienen kävelykierroksen. Tämän kaiken perusteella kenkä joko siirtyi talosta lähtevien pinoon (pieni myös kuopukselle tai liian rikkinäinen) tai tietyn lapsen sopivien kenkien pinoon tai ei kenellekään juuri tänä keväänä sopivien pinoon, mutta mahdollisesti vielä myöhempinä vuosina jollekin sopivien pinoon. Alun kenkämeri alkoi siis vähitellen hahmottua paremmin ja sen tuloksena syntyi uusia pinoja 😀

Kuopukselle sopivien kenkien pino.

Talosta kokonaan lähtevien kenkien pino, joita tuli vielä myöhemmin muutama kenkäpari lisää.

Pino, tai ehkäpä ennemminkin röykkiö, joka siirtyi takaisin eteisen kaapin kenkätelineisiin odottamaan sopivia jalkoja eli seuraavia käyttäjiä.

Yllättäen nämä ruskeat Crocsin tennarit nousivat erityisesti kahden nuorimman pojan suosioon. Näistä onneksi riittäkin heille kokoja vielä muutamiksi vuosiksi eteenpäin. Tuumasinkin jääkarhupojan sovittaessa näitä kenkiä, että alkaa olla hieman jo kenkäkappafiilis, koska tarjolla oli sovitettavaksi aina seuraavakin mahdollinen koko. 😉

Kun on näin monta lasta ja kaikki vieläpä samaa sukupuolta, sitä uskaltaa ostaa kenkiä myös jemmaan hyvän tarjouksen osuessa kohdalle. Nämä Timberlandin nilkkurit olivat juuri sellainen tarjous ja vieläpä ihan lähi-Citymarketista. Kenkien ovh oli 149 euroa, josta se oli ensin alennettu 85 euroon. Sen jälkeen kengistä sai vielä -50%. Tuo 42,50 euroakin olisi ollut jo kova alennus, mutta osa kengistä löytyi lopulta hyllystä, jossa kaikki kengät olivat 25 euroa pari. Saattoipa siis käydä niin, että lähetin mieheni takaisin kauppaan hakemaan ne loputkin jäljelle jääneet kenkäkoot odottelemaan nuorempien poikien jalkojen kasvamista. Esikoiselle ja toiseksi vanhimmalle sai heti ottaa yhdet parit käyttöön ja viime syksynä myös keskimmäinen poika sai omansa. 

Luonnollisestikaan emme selvinneet tästä sesongin vaihtumisesta ilman uusien kenkien ostamista. Kaksi nuorinta poikaa tarvitsivat uudet välikausigoretexit ja jokainen poika uudet lenkkarit. Yllä olevassa kuvassa näkyy Citymarketin parhaillaan voimassa oleva ”kaikki kengät -30% -tarjous” eli sieltä löytyi jääkarhupojalle goretexit ja kolmelle kotona asuvalle vanhimmalle uudet lenkkarit.

Kuopuksen välikausigoretexit puolestaan löytyivät Haloselta viikko sitten -50%. Ette näe hänen ilmettään, mutta voin kertoa sen olevan ihailua täynnä uusia kenkiä katsoessaan. Hän kävi heti sunnuntaiaamuna pyjama päällään hakemassa sukat jalkoihinsa, että voisi sovittaa uusia kenkiään. Vaikka kengät olivat sisämitaltaan sopivat, olivat ne aluksi hieman tiukat varsista, mutta sovittelun ja käytön jälkeen ovat muotoutuneet hyviksi ja niillä on jo koko tämä viikko talsittu. Enää puuttuu lenkkarit.

Miltä teillä näyttää keväisen kenkäshown osalta?

Isompien poikien vaatteet, osa 2

Tähän postaukseen kokosin perustrikoovaatteita Polarn och Pyretin ja Marimekon aikuisten mallistoista. Marimekolta mukana on myös muutama kauluspaita. Merkeistä voi jo valmiiksi päätellä, että tarjolla on lähinnä ainoastaan raitaa ja vielä vähän lisää raitaa.

Polarn och Pyretiltä saa heidän klassikkoraitapaitaansa ja pitkiksiä perusväreissä eli tummansini-, puna- ja harmaavalkoraidallisina. Usein heillä on myynnissä myös jokin sesonkiväri, kuten tällä hetkellä tuo pastellisävyinen multiraita. 

Meidän herkkäihoinen 11-vuotias tykkää kovasti PoPin trikoolaadusta. Hänen mielestään se on pehmeää ihoa vasten eikä kutita. Aikoinaan olin jo esikoiselle ostanut PoPin aikuisten mallistosta tummansinisen raitapaidan koossa XS ja myöhemmin ostin saman paidan myös toiseksi vanhimmalle samassa koossa. Kävi nimittäin niin, että esikoisen aikoihin tuo koko XS oli reilumpi mitoitukseltaan kuin myöhempi XS. 

Polarn och Pyret on yksi niistä harvoista laadukkaista perusvaatemerkeistä, jotka valmistavat kokoa XS. Tällöin lapsi voi siirtyä suoraan koon 146/152cm jälkeen tuohon aikuisten pienimpään kokoon. Ainut toiveeni olisi, että he valmistaisivat aikuisten koon vaatteita hieman enemmän. Esikoiselle ehdin nimittäin ostaa mm. valkoisia t-paitoja ja raidallisia boksereita koossa S ennen kuin niiden valmistus lopetettiin. Veljeään odottaa kaapissa myös XS-koon vihreä PoPin windfleecetakki. Harmi, että niistäkin on enää lasten kokoja saatavilla.

Nallekarhupojalle ostin tuon multiraitapaidan koossa XS. Enemmän olisin tykännyt, että tämä aikuisten koon paita olisi ollut pelkästään vihreä- tai vaaleansinivalkoinen, mutta tällaiselle vielä pikkupojalle multiraitakin on ihan mukava. Sitä en sitten osaa sanoa (riippuu varmasti lapsesta), että pukisiko teini-ikäinen tuon paidan päälleen. Perusraitapaitoja meillä ovat kyllä teinit pitäneet mielellään.

PoPin pitkikset toimivat tämän talven pelastuksena meidän 11-vuotiaalle ja nimenomaan tuossa XS-koossa. Ostin näitä valmiiksi jo reilu vuosi sitten, kun PoPilla oli kaksi yhden hinnalla tarjous. En tosin varmuudella enää muista mitä tuotteita se koski, mutta ainakin näitä pitkiksiä. Silloin maltoin ostaa yhdet housut jopa itselleni.

PoPin aikuisten villavaatteista meillä ei ole kokemusta ja nytkin näytti verkkokaupassa siltä, että kaikki koot oli jo loppuunmyyty. Uskoisin niitä kuitenkin tulevan jälleen ensi talveksi lisää, toivottavasti myös näissä aikuisten koissa.

Valitettavasti en voi sanoa, että PoPille olisi tullut sukkavalikoimaan aikuisten kokoja (olen kyllä usein esittänyt heille siitä toiveen), mutta jos kooksi riittää heidän isoin kokonsa eli 40 – 42, niin silloin näistä on apua. Laatu on mielestäni erinomainen. Eli toiveenani olisi edelleen saada PoPin valikoimiin paitsi isompia sukkakokoja, niin myös boksereita ja t-paitoja aikuisten koossa.

Pyjamia sen sijaan on tehty myös aikuisten koossa, joskin tämä kuvan pyjama ja muut talvisesongin pyjamat olivat nyt loppuunmyytyjä. Erityisesti joulun alla kannattaa olla hereillä, sillä silloin saattaa valikoimissa olla useampikin PoPin aikuisten koon pyjama. Noita mahdollisuuksia olenkin melko hyvin hyödyntänyt, sillä meiltä löytyy useampikin XS- ja S-koon pyjama esikoisen ja toiseksi vanhimman pojan jäljiltä.

Minulla oli aikoinaan käytössä jonkin verran Polarn och Pyretin äitiys- ja imetysvaatteita. Saattaa olla, että vieläkin joku vaate odottelee myyntiä eteenpäin, mutta aikalailla kaikki olen jo tainnut myydä. Harmi, että aikuisten mallisto lähestulkoon lopetettiin.

Tällä hetkellä minulla on käytössä PoPin raitapaita ja pitkikset tummansinivalkoisina, samoin mekkomallinen yöpaita ja sukkia.

Valitettavasti en löytänyt Marimekon sivuilta pelkkiä tuotekuvia eivätkä pääasiassa naismallien esittelevät vaatteet ehkä luo kovin hyvää mielikuvaa näiden vaatteiden ostamisesta esiteini- tai teini-ikäiselle pojalle. Joka tapauksessa valitsin kuviksi Marimekon Unisex-malliston tuotteita. Pitkä- ja lyhythihaisia trikoopaitoja on tuossa mallistossa saatavilla suomenlipunsini-, puna- ja mustavalkoraidallisina. Suomenlipunsininen ei ole toki mikään virallinen Marimekon käyttämä värin nimi, mutta itse olen kotona käyttänyt sitä sanaa erottamaan esimerkiksi tumman- ja vaaleansinisen toisistaan. Näitä kaikkia paitoja on Marimekolla saatavilla koosta XS lähtien. Lasten koot näyttivät loppuvan kokoon 128/134cm. Tietääkö joku onko tällä hetkellä todellakin niin, että tuossa välissä olevia kokoja ei ole lainkaan saatavilla?

Esikoisen ollessa vauva, ostin hänelle ensimmäisen Marimekon perustrikoopaidan koossa 60cm. Käytännössä meillä oli jokaisesta koosta kolme väriä eli tummansini-, puna- ja suomenlipunsinivalkoiset paidat. Lisäksi ostin aina silloin tällöin joitakin sesonkivärejä, kuten kauniita vaaleansinisiä, ruskeita, vihreitä ja oransseja paitoja. Mukaan mahtui myös tummansinipunaraidallinen ja ruskeaan yhdistetyt monet värit sekä toki pallopaidat. Minut pidempään tunteneet tietävät, että vaatekaapistani löytyi tuolloin useita Marimekon raita- ja pallopaitoja. Sitten tapahtui jotakin. Paitojen laatu huononi merkittävästi. Saumat alkoivat kiertää, trikookangas oli ohutta lirua, värit lähtivät tai sekoittuivat. Paitojen ostaminen jäi useammaksi vuodeksi. Sen sijaan jokainen pikkuveli sai käyttöönsä ne alkuperäiset ja laadukkaat raitapaidat, joita olin esikoiselle ostanut jokaisessa koossa. Tälläkin hetkellä niitä on vielä käytössä ainakin kuopuksella eli kyllä, ne ovat aivan hyvin kestäneet käyttöä viidellä pojalla ja löytyvät nyt erilliseen laatikkoon pakattuina vintiltä.

Jokunen vuosi sitten päätin kokeilla pitkän tauon jälkeen Marimekon vaatteita. Itselleni ostin mekon, joka on osoittautunut laadultaan hyväksi. Pojille ostamani pallotrikoot värjääntyivät (pesin vain ne keskenään). Reklamaatiossa sain uudet tilalle, mutta eipä niitä tullut oikein käytettyä, koska valkoinen ei pysynyt niissä valkoisena. Raitapaitojen laatu on tällä hetkellä kuitenkin ihan passeli, ei varmaankaan niiden aitojen ja alkuperäisten veroinen, mutta ei myöskään sellainen susi kuin tuossa välillä. Laatumuutoksen voi tuntea oikeastaan jo käsin uutta tuotetta koskiessa. Varovaisesti uskaltaisin nyt vuosien tauon jälkeen jälleen kokeilla Marimekon perusraitapaitoja ja ne olisivatkin toivottu lisä isomman pojan perusvaatevalikoimaan. Kesää kohti mentäessä raitarakkauteni pääsee jälleen herämään. Kaikkein mieluiten haluaisin tosin pojille Marimekolta tummansinivalkoraidalliset tasaraitapaidat nimenomaan kesää ajatellen, mutta sitä väriä ei tainnut nyt olla saatavilla.

Mielelläni kuulisin myös teidän lukijoiden Marimekko-kokemuksia etenkin nykylaadusta.

Jokapoikapaitoja tapasin ostaa myös vuosia sitten eli isompien poikien ollessa pieniä. Myös miehelläni ja minulla oli niitä. Siihen aikaan paidat olivat malliltaan hieman liian leveitä ja lyhyitä. Näissä kuvissa paidat kuitenkin näyttävät paremman mallisilta eli kapeammilta ja pidemmiltä. Mitä mieltä olette? Saatavilla näytti tällä hetkellä olevan myös pellavaisia Jokapoikapaitoja. Koot alkavat XS:stä.

Kaikki kuvat ovat valmistajien sivuilta.

Pupuyllätyksiä

Ajattelin jakaa täällä blogissa vielä yhden pääsiäisaiheisen postauksen tältä vuodelta. Kuopus sai kummeiltaan pääsiäiseksi pupumaisia yllätyksiä ja ne ilahduttivat häntä kovasti. (Aivan sattumalta hänellä oli juuri tuolloin yllään toivomansa pupupaita.)

Täytyy sanoa, että en ole koskaan ennen nähnyt tällaista yllätystä. Ainakin meidän lapsille ilmapallot ovat kovin mieluisia yllätyksiä ja toivoisin voivani antaa heille ilmapallon vapun lisäksi aina syntymäpäivisin, mutta valitettavasti meidän leveyspiireillä heliumtäytteisiä palloja ei tuosta vaan olekaan saatavilla. Hämmästys ja ilo olikin suuri, kun isosta (ja oudon kevyestä) pahvilaatikosta kohosikin yläilmoihin tällainen söpö pupuilmapallo. Oli pakko tiedustella lahjan lähettäjältä, miten tällainen yllätys oli edes mahdollista järjestää. Jos teillä on tarvetta yllättää joku tärkeä ihminen ilmapallotervehdyksellä, niin se onnistuu Juhlamaailmasta. En tiedä onko kyseessä korona-ajan keksintö, mutta toivottavasti tällainen mahdollisuus jää heidän valikoimiin jatkossakin.

Yhtä mieluisa yllätys oli tähän söpöön Mailegin pussiin pakattu suloinen vanhan ajan puputarravihko. Se on kuin pieni kaunis kirjanen, jonka tarroja ei milloinkaan malta käyttää tarroina, vaan nimenomaan pienenä suloisena kirjasena. Munanmuotoinen pupulumisadepallo on söpöydessään omaa luokkaansa eikä herkkusuu voinut vastustaa suklaisen tiputikkarin makua.

Tikkari onkin ainut, joka näistä ”tuhoutui”. Muut uudet pupuaarteensa (myös kauniin lahjapussin) kuopus vei yöpöydälleen. Hän tykkää pitää siinä kaikkia tärkeitä tavaroitaan. Onhan se toki mukava nähdä ne siinä silmien alla, pupulampun valaisemana, aina ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Ei siis puhettakaan, että tätä kaunista pupukoristetta käytettäisiin meillä vain pääsiäisena´ä, vaan nyt kun muut pääsiäiskoristeet on kannettu vintille, sai lasinen pupupallo jäädä koristamaan kuopuksen yöpöytää.

Epäilin myös näiden suloisten pupuaiheisten pääsiäisyllätysten löytymistä kotikaupunkimme valikoimista, joten kysyin näidenkin alkuperää yllätyksen antajalta. Enkä ollut yllättynyt, kun kuulin niiden olevan Tingelingistä. Tingeling kuuluu yksiin niistä suloisista pikkuputiikeista, joihin on päästävä käymään jokaisella Helsingin reissulla ja jonka ikkunaa ei voi olla pysähtymättä ihailemaan aina kun sen ohi kulkee. Koska viimeisestä Helsinki-reissusta on kulunut jo yli vuosi, onkin tosi ihanaa, että Tingeling on avannut suloisen kivijalkamyymälänsä rinnalle myös verkkokaupan ilahduttamaan meitä kauempana asuvia.

Siinä missä kauniit ja suloiset pupuyllätykset koristavat yöpöytää ja ilahduttavat siinä päivittäin huoneen asukasta, kulkee tämä pupuilmapallo mukana lemmikin tavoin ympäri kotia ja jää öiksi sängyn viereen parkkiin. Ajatus on sama kuin muillakin aarteilla ja tärkeillä tavaroilla: Siitä sängyn vierestä sen voi nähdä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. <3

Eskaripojan vaatteet:

Aamupalapöydässä pääsiäisenä

Koska aamupala on päivä paras ateria, niin miksei lomalla voisi olla niitä samalle päivälle jopa kaksi?! Näin me teimme tänä pääsiäisenä. Koska minä ja pikkupojat olemme kovin aamuvirkkuja, olimme syöneet ensimmäisen aamupalamme jo ennen kello seitsemää. Toinen aamupala oli vuorossa sitten kello kymmenen jälkeen. 😉

Tarjolla oli appelsiinituoremehua, kahvia mustana ja cappuccinona sekä keitettyjä ruskeakuorisia kananmunia.

Miehistölle oli tarjolla croissanteja kera marmeladien sekä luonnonjogurttia kera myslin ja viinirypäleiden.

Pääsiäisen aamupalalle kuuluu tietenkin myös porkkanakakkua jälkiruuaksi ja…

…ja suklaamunia jälkiruuan jälkiruuaksi.

Lomalla yksi parhaista asioista ovat pitkät aamut. Toisinaan niitä voi jalostaa myös eväiksi arkeen.

Pääsiäiskorit 2021

Moni ei ehkä halua enää palata pääsiäiseen, mutta koska haluan koota myös vuoden 2021 pääsiäisjuttuja tänne blogiin itselleni muistoksi, niin tiedossa on vielä muutama pääsiäisaiheinen postaus. Tein pojille tänä vuonna sisälle munajahdin, jossa olin piilottanut tiettyihin tiloihin aina kuhunkin kaksi keltapohjaista kartonkilappua, joissa oli pääsiäisaiheinen kysymys. Vastattuaan kysymykseen erilliselle lomakkeelle, sai ottaa koriinsa paikan päältä löytyneen pääsiäisherkun. Pojat kiersivät rataa pareittain (esikoinen ei päässyt käymään juuri silloin) ja lopuksi saivat jakaa saamansa herkut tasan keskenään. Sen jälkeen tarkistin vastaukset ja vuorossa oli vielä varsinaiset pääsiäisyllätykset eli korit ja isot pahvimunat (isoille pojille).

Pääsiäiskorit koostuivat tuttuun tapaan samoista aineksista kuin ennenkin eli ”pohjana” jokaiselle pikkupojalle oli tällainen valkoinen rottinkikori, johon oli kiedottu kullekin oma rusetti ja siinä roikkui Pentikin pupukoriste. Kunkin koriin tuli täytteeksi sama Fabelabin pääsiäisaiheinen (tipu, pupu ja lammas) kangaspussi kuin aiempinakin vuosina sekä Mailegin peltiset pääsiäismunat ja kuopukselle peltinen Petteri Kaniini -muna.

Poikien pääsiäiskoreista löytyi melko samanlaiset yllätykset. Tässä yllä on ensin kuopuksen kori. Kuten kerroin Lelulaatikoilla -postauksessa, niin tein Schleich-tilauksen alekampanjan aikaan. Kuopuksen koriin päätyivät Schleichin susipakkaus ja kaninhäkki kaneineen ja tarvikkeineen. Lisäksi yllätysten joukosta löytyi pääsiäisajan puuhavihot tarroineen, yksi Lyran erikoiskynä ja jo loppuvuodesta nämä pääsiäiskorit mielessäni Pii Poosta tilaamani pieni Lego Creatorin pääsiäisaiheinen pussi. Suklaayllätykseksi riitti tällä kertaa pieni lammassuklaa. Jemmakaapistani löytyi lisäksi Lidlistä jo pari vuotta sitten ostamani puiset ruokapakkaukset, jotka päätin sujauttaa mukaan yllätykseen, koska pojat ovat taas innostuneet leikkimään Ruusuritarilla kioski- ja kahvilaleikkejä. 

Jääkarhupojan korista löytyi aikalailla samoja juttuja. Schleich-paketteina olivat kanala ja hieman erilainen pupujen aitaus, jossa on pupujen lisäksi myös marsuja. Puuhavihot ja Lidlin ruokapaketti olivat myös erilaiset.

Nallekarhun korista paljastui Schleichin koiria tarvikkeineen. Nuo Lyran kynät olen ostanut Tampereelta Miraakkelista. Tilasin poikien joulukalneteriinkin sieltä puuttuvia värejä Lyran puuväreistä ja oli tarkoitus tehdä niistä postauskin, mutta se on jäänyt. Ehkäpä vielä löydän silloin ottamani kuvat ja teen postauksen. Näissä pääsiäiskoreissa näkyvät Lyran kynät eivät ole ihan tavallisia puuvärejä, vaan ne ovat vesiliukoisia Groove Trible -kyniä. Emme ole näitä koskaan aiemmin käyttäneet, joten en osaa vielä kertoa niistä kokemuksia. Pääsiäisaiheiset puuhakirjat ovat tuollaisesta Pupun iloisesta puuhapakkauksesta, jonka olen ostanut ehkä vuosi pari sitten ihan vain Citymarketista. Pakkaukseen kuuluivat myös nuo tarra-arkit.

Pääsiäisen aikana kirjoiteltiin paljon turhan muovikrääsän ostamisesta lapsille muunmuassa pääsiäismunayllätysten muodossa. Ymmärrän täysin tuon ajatuksen noiden puheiden ja kirjoitusten takana enkä itsekään suosi kertakäyttökulttuuria. Olen kuitenkin (ja tiedän monen kollegani myös) keksinyt noille pienille muovileluille jatkokäyttöä monissa toiminnallisissa koulutehtävissä. Schleichit sen sijaan ovat hieman arvokkaampia ja kestävämpiä leluja ja niitä olen mielelläni meille ostanut jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Toisaalta en usko, että niitäkään ostaisin,  jos niillä ei leikittäisi tai ne eivät olisi laadukkaita ja kestäviä. Voinkin kertoa, että meillä on viime päivät leikitty vuorotellen kanileikkiä (ja ylipäätään maatilaleikkiä, jonne sudetkin ovat yrittäneet päästä vierailulle) ja kauppaleikkiä. 

Sinä iltana, kun pääsiäiskorit oli annettu ja lapset menneet jo vuoteisiinsa, tuli kuopus takaisin alakertaan, kiipesi syliini ja sanoi: ”Äiti, nuo pääsiäisyllätykset olivat tosi kivoja. Mä tykkäsin tosi paljon noista Schleichin kaneista. Kiitos niistä.” Kuopus sai tänä pääsiäisenä muitakin pupuaiheisia yllätyksiä. Katsotaan päätyvätkö ne postaukseksi asti 😉 Seuraavana aamuna hän oli hiipinyt hiljaa, muiden vielä nukkuessa, isoveljensä huoneeseen jatkamaan tuota samaa eläinleikkiä. Eskarin jälkeen leikki käynnistyy heti käsienpesun jälkeen. Ollapa vielä lapsi ja saada heittäytyä leikin ja mielikuvituksen maailmaan vailla huolen häivää!

Tänään on aivan ainutlaatuinen päivä, nimittäin mummani ja poikien isomumma täyttää 96 vuotta! Onnea hänelle! En voi olla miettimättä, miten kovin erilaisia lasten leikit olivat hänen lapsuudessaan verrattuna nykylapsiin. Toisaalta uskon, että tietyt leikit ovat jo lapsen psykologisen kehityksen näkökulmasta säilyneet hyvinkin samanlaisina, mutta esimerkiksi lelujen määrässä on tapahtunut valtava muutos puhumattakaan erilaisten laitteiden tuomassa roolissa ja kilpailussa ylipäätään leikkiin käytetystä ajasta. Vaalikaamme siis lasten mahdollisuutta saada leikkiä niin kauan ja niin paljon kuin mahdollista.