Sweet November -pörröneuleita

Muutama tarkkasilmäinen lukija olikin huomannut jo aiemmasta postauksesta tämän tekeillä olevan pörröneuleen ja ehti jo hieman kysellä sen perään.

Ostin alkusyksyn lankatarjouksesta Dropsin Kid-Silk-lankaa valmiiksi näitä neuleita varten. Suunnittelin silloin tekeväni neljässä eri lempivärissäni saman neuleen. Koska meneillään oli muidenkin neuleiden neulomista, jäivät nämä langat vielä odottelemaan sopivampaa hetkeä.

Kid-Silk-langan lisäksi työhön tarvittiin myös Dropsin Air-lankaa, joita kävin ostamassa vasta, kun aloitin kunkin neuleen neulomisen. Loppuvuodesta ostamani Marimekon Lumimarja-liinakangas osoittautui hauskaksi, koska siinä ovat kaikki lempivärini, samat kuin näissä valitsemissani langoissa. Kankaan ruskean vaihtelevat sävyt tuovat esiin myös ripauksen beigeä. Katsellessani erästä toista työtä varten näitä samoja Dropsin lankoja, huomasin, että niistähän löytyisi vielä sellainen konjakinruskeakin sävy. Saattaa siis olla, että näitä pörröneuleita syntyy lopulta viisi, ihan vain omaan käyttööni.

Aloitin pörröneuleurakkani vaaleansinisestä väristä. Sweet November -neuleen ohje löytyy ilmaiseksi Drops Designin sivuilta. Ihastuin neuleessa sen pelkistettyyn ulkonäköön sekä pehmeään materiaaliin. Air-langassa on 65% alpakkaa, 28% polyamidia ja 7% villaa. Kid-Silk-langassa on puolestaan 75% mohairia ja 25% silkkiä. Työtä neulotaan yhtä aikaa molemmilla langoilla.

Valitsin itselleni M-koon. Arvelin kuitenkin ohjeen mittojen perusteella, että pituus on liian lyhyt mieleeni. En pidä napapaidoista. Koska Strömsö-villapaitani pituus on omaan makuuni hyvä, mittaan usein muidenkin tekemieni neuleiden pituuden sen avulla. Niin toimin nytkin. Sen perusteella neuleen pituusmittaan piti lisätä kuusi senttimetriä. Neuloin kuitenkin vahingossa yhden sentin liikaa, joten lopulta pituudeksi tuli ohjeen 22 senttimetrin sijaan 29 senttimetriä.

Neule neulotaan ylhäältä alaspäin ilman saumoja. Pääntiellä käytetään aluksi samanaikaisesti lyhennettyjä kerroksia ja raglanlisäyksiä. Kokemattomalle neulojalle niiden yhdistäminen saattaa tuntua ainakin aluksi hieman haasteelliselta. Itsekin katsoin muutamia ohjevideoita nurjalla puolella tehdyistä raglanlisäyksistä, sillä pelkän tekstin perusteella en ollut täysin varma, ymmärsinkö ohjeen oikein. Muulta osin ohje on varsin helppo ja selkeä. 

Itseäni sattuu jonkun verran sormiin alun lyhyellä pyöröpuikolla neulominen, mutta se onneksi helpottuu siinä vaiheessa, kun voi siirtyä pidempään puikkoon. 

Saatoit nähdä kuvissa pieniä neulonta-apuvälineitä. En tiedä, miten olen ennen pärjännyt ilman niitä! Raglankavennuksissa ja -lisäyksissä on varsin kätevä käyttää numeromerkkejä apuna. 

Silmukkakaapelit puolestaan helpottavat esimerkiksi hihan silmukoiden odottamaan siirtämistä sekä niiden siirtämistä takaisin puikolle. Nämä apuvälineet ovat olleet käytössäni vasta reilu puoli vuotta ja jo sillä perusteella voin suositella niitä lämpimästi. Lisäksi erilaiset silmukkamerkit ja mittanauha ovat jatkuvasti käytössäni, eri kokoisista puikoista puhumattakaan.

Vaaleansinisen villapaidan jälkeen oli vuorossa (luonnon)valkoinen villapaita ja sen jälkeen vielä…

…tummanruskea. Valitettavasti kuvan värisävy ei vastaa todellisuutta eli oikeasti väri on selkeästi tummempi ruskea. Tätä kirjoittaessani sain juuri tiedon, että tammikuun alusta saakka odottamaani vaaleaa beigeä Air-lankaa on vihdoinkin tullut lankakauppaan. 

Mikä olisi sinun suosikkivärisi tällaiseen rentoon over size -neuleeseen?

EDIT:

Olen saanut jonkin verran kyselyitä käyttämieni lankojen värisävyistä, joten lisään ne vielä tähän.

Pieni bonus:


Tällainen pörröneule valmistui vielä postauksen julkaisua odotellessa. Lankana Drops Air 17 (farkunsininen) ja Drops KidSilk 39 (myrskynsininen).

Talvivarasto

Kuvat ovat jo vanhoja, viime syksyltä, mutta postaus jäi silloin tekemättä.

Syksy- ja talvikauden alkaessa lankavarastoni olivat päässeet melko tyhjiin. Niinpä sattui varsin sopivasti, että osa Dropsin langoista tuli -30 prosentin tarjoukseen. Yleensä en enää nykyään osta lankoja vain siksi, että ne ovat tarjouksessa, vaan pyrin aina miettimään etukäteen, mitä haluaisin seuraavaksi tai lähitulevaisuudessa niistä tehdä. Muussa tapauksessa tulee useimmiten ainakin osittain hukkaostoksia, sillä langan menekkiä on vaikea etukäteen arvioida tietämättä mitä tekee. Samasta syystä pyrin pitämään tarkkaa kirjanpitoa jo tehdyistä malleista, että voisin paremmin etukäteen arvioida tarvittavat lankamäärät. 

Aloitin talvilankavarastoni ostamisen sillä, että suunnittelin kotona useamman päivän ajan neuletyösuunnitteluvihkoseeni tulevia töitä ja lankavalintojani. Niissä oli huomioitava myös kunkin lankavalinnan sisällä erilaiset värivaihtoehdot. Tietyistä langoista olin heti varma ja ne kävinkin samantien ostamassa. Samalla pystyin tarkastelemaan luonnonvalossa pohtimieni lankojen värisävyjä ja jatkamaan niiden osalta puntarointia vielä kotona.

Mikäli valitsin langaksi jonkun muun kuin ohjeessa suositellun langan, piti vielä tehdä laskelmia langan riittävyyden suhteen. Eri langoissa, vaikka kerän paino onkin sama, niin sen sisältämä metrimäärä saattaa poiketa paljonkin toisesta. Ikävien yllätysten välttämiseksi laskelmat ovat siis tärkeitä.

Nyt kun katson näitä syksyllä ottamiani kuvia, huomaan, että ehkäpä noin puolet tästä lankamäärästä on tullut käytettyä. Toinen puolikas odottaa niihin tarvittavan ohjeen ostamista. Suunnitelmat niiden osalta ovat kuitenkin pysyneet samoina kuin niitä ostaessani.

Näiden lankojen lisäksi olen asioinut lankakaupassa useita kertoja syksyn lankaostosten jälkeen eli olen jatkuvasti tehnyt jotakin muutakin kuin olin näitä lankoja ostaessani suunnitellut. Syynä on esimerkiksi se, että tuolloin tarjouksessa olivat vain tietyt langat ja tein neuletyösuunnitelmani nimenomaan niiden osalta. Muita lankoja olenkin sitten ostanut aina tarvittaessa muihin töihin.

Helmikuun ajan ovat nyt tarjouksessa esimerkiksi Dropsin Karisma ja Merino Extra Fine -langat, joita puolestaan olen käynyt ostamassa tulevien neuletöideni osalta varastoon viime ja tällä viikolla. 

Kuten Instagram-tarinoissani kerroin, ei tämä neulomisharrastus kuitenkaan mitenkään halvaksi tule. Aika usein käynti lankakaupassa imaisee 50 – 100 euroa. Ehkäpä tänä päivänä ihmiset jo jonkin verran paremmin ymmärtävät laadukkaan langan merkityksen ja osuuden valmiista villapaidasta. Silti yhä törmää ihmisiin, jotka kauhistelevat lankojen hintoja. Toki niitä itsekin välillä kauhistelee, mutta kun on kokenut eron laadukkaan ja ei niin laadukkaan langan välillä, ei voisi kuvitellakaan paluuta huonoihin lankoihin. Ensinnäkin omalla kohdallani atoopikkona on varsin suuri merkitys sillä, kutittaako lanka vai ei. Kutiava materiaali jää vääjäämättä käyttämättä. Toinen syy laadukkaiden materiaalien valinnalle on se, että villapaidan neulominen on kuitenkin kohtuu iso työ. Jos neule samantien vaikkapa nukkaantuu tai menee huonoon kuntoon, tuo työ on ollut jokseenkin turhaa.

Aina silloin tällöin minulta kysytään, että minne ihmeeseen saan mahtumaan kaikki tekemäni villapaidat. Hyvä kysymys. Toistaiseksi niille on kyllä vielä löytynyt tilaa, samoin käyttökertoja. Olen myös tehnyt todella monta villapaitaa lahjaksi, joten ne eivät ole jääneet omiin hyllyihin. Lapsilleni tekemät villapaidat puolestaan ovat jääneet heidän kasvaessaan pieniksi, joten tarvetta olisi tälläkin hetkellä neuloa uusia paitoja. Miesparkakin on ehtinyt tämän kaiken neulomisvimman keskellä saada vasta yhden villapaidan. Se on jo melkeinpä noloa. Onneksi toinen on sentään vihdoinkin tuloillaan ja kolmanteenkin langat odottelevat Postin automaatissa hakijaansa. 😉

Ystävänpäivänä 2024

En ole varsinaisesti mikään ystävänpäiväfani. Olemme kuitenkin useimmiten sitä jossakin muodossa viettäneet eli lähinnä kahvittelun merkeissä kotosalla. Tänä vuonna kahvihetki syntyi töistäpaluumatkalla herkut hakemalla ja kattamalla kotona iltapäiväksi kahvipöytä. Hieman tosin piti kiirettä, koska yhdellä pojalla alkoi pianotunti ja itsellänikin oli vielä yksi työhön liittyvä meno.

Sain ajatuksen, että haluan tänä vuonna ystävänpäiväpöytään jotakin vaaleansinistä. Yritin etsiä kaupasta vaaleansinisiä vaahtokarkkeja siinä kuitenkaan onnistumatta. Katseeni osui lopulta irtokarkkihyllyn vaaleansinisiin vadelmakuuliin ja ne maistuivatkin hyvin pojille. (Itse en allergioideni vuoksi uskalla syödä irtomakeisia.) Enkelisuklaat puolestaan olivat jääneet joululta. Sairastelun vuoksi osa herkuista jäi joko maistumatta tai unohtui kokonaan laittaa esille. Värinsä puolesta ne sopivatkin sitten oikein hyvin tähän talviseen ystävänpäiväkattaukseen.

Kaksi vuotta sitten, kun terveyteni koki suuren romahduksen, jouduin sen lisäksi luopumaan myös monesta muusta minulle tärkeästä. Yhtä niistä surin varsin paljon. Siinä missä tammikuu oli monien tapahtumien osalta kaikkea muuta kuin upea juhlavuoden aloitus, tarjosi tämä helmikuu nimenomaan tänä ystävänpäivänä uutta toivoa. Toivoa siitä, että tuo asia, josta jouduin itkien luopumaan, saattaisi siltikin vielä olla mahdollista. (Ja nyt en siis puhu mistään sellaisesta asiasta, jonka vaikkapa rahalla voisi ostaa omakseen, vaan paljon paljon tärkeämmästä asiasta.) Voit miettiä asiaa vaikkapa siltä kantilta, että mikä ja mitkä asiat saavat sinun arkesi toimimaan (töissä? kotona?). Sen jälkeen poistat yhden noista asioista ja mietit, millainen vaikutus sillä on arkeesi. Tämän vuoden 2024 ystävänpäivänä iloitsin tuosta toivosta, mahdollisuudesta uuteen mahdollisuuteen. Vaikkei se toteutuisikaan, tietäisin aina, että vielä joskus se voi toteutua. Sitähän toivo on.

Aromasta löytyi minullekin sopiva gluteeniton ystävänpäiväleivos.

Ystävänpäivän jälkeisenä aamuna, kun olin matkalla töihin, sain lukea puhelimestani ihanan viestin. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin sitä ajatellessani. Miten kauniita ja lämminhenkisiä sanoja sainkaan osakseni! Kiitos vielä niistä! Niiden merkitys oli varmasti paljon suurempi kuin niiden kirjoittaja koskaan pystyi ajattelemaan. Siinä missä keskiviikko toi toivoa, niin torstai toi paitsi lämpöä, niin myös uskoa tulevaan ja uskoa siihen, että voisin lopulta uskoa tuon kaiken – ja monen muun sanat –  itsestäni todeksi. Olen viime vuosina tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja yksi osa-alue jota olen työstänyt, on ollut opetella ottamaan vastaan positiivista palautetta. Ilman mutta-sanaa ja ilman itse palautteen jatkoksi rakennettua mutta-sivulausetta. 

Sinä riität.
Siinä riittää opeteltavaa.

Teehetkiä

Joulun välipäivinä oli aikaa katsoa uudet jaksot The Crownista. Katselun yhteyteen sopi mainiosti useampi teehetki kera käsityön.

Sain The Crown -kirjan lahjaksi täyttäessäni 45 vuotta. 

Koska tämänkin postauksen tekeminen viivästyi, en enää muista mikä ajatus minulla oli tekstin suhteen, kun sain idean kuvien ottamiselle. Yleensähän minulla on haasteena osata kirjoittaa lyhyesti, mutta tällä kertaa joudut tyytymään lähes tulkoon pelkkiin kuviin, sillä teksti on edelleen hukassa (jossain pääni sisällä). Haluan silti saada purettua näitä vanhoja kuvia, sillä muuten ne jäävät kokonaan käyttämättä. Toki sellaistakin on vuosien varrella tapahtunut ja varmasti joskus on ihan hyväkin niin.

The Crownin katseleminen muistuttaa minua aina siitä, miten ensi kertaa vuonna 1991 Iso-Britanniassa käydessäni ihastuin tuohon maahan.

Tervetuloa juhlavuosi 2024!

Uudenvuodenaattona olin vielä terveenä ja päätin leipoa kaksi porkkanakakkua leipävuoilla, toinen kuluneelle vuodelle 2023 ja toinen uudelle vuodelle 2024. Valitettavasti ainoat kaupasta löytyneet kullanväriset koristekuulat eivät olleet niin kovin kultaisia, mutta niillä mentiin. Vuoden 2023 kakku herkuteltiin sen vuoden viimeisen päivän kahvihetkellä. Samalla jokainen sai kertoi kuluneen vuoden kohokohdistaan tai mieleen jääneistä kivoista asioista. Mielestäni on aina kiinnostavaa kuunnella, miten eri aistein poimimme muistoja kokemuksistamme ja vuoden tapahtumista. Miten itseltä jo unohtumaan päässyt asia voikin olla tallentunut toiselle erityisen mieleenpainuvana. Joka vuosi jaksan yhä uudelleen hämmästellä sitä, miten nuo mieleenpainuvimmat asiat ovat yleensä aivan tavallisia juttuja eivätkä esimerkiksi mitään kalliita elämyksiä tai suurella vaivalla järjestettyjä tapahtumia.

Kattaessani vuoden 2024 ensimmäistä kahvipöytää, aloin tuntea särkyä selässäni. Sillä tavalla alkoi oma sairastumiseni ja illalla olinkin jo kuumeen kourissa.

Kulta säilyi teemavärinä myös uudenvuodenjuhlassa. Kultaiset koristetähdet löysin Weiste Wanha Villa -putiikin poistokorista ennen joulua. Silloin en vielä tiennyt varmuudella, mihin ja milloin niitä käyttäisin. Olisin kaivannut tähän uudenvuodenkattaukseen kultaisia tähtikonfetteja, mutta sellaisia en löytänyt. Niinpä keksin laittaa niiden sijasta nämä tähden pöytää koristamaan.

Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että kultaiselle tähtitarjoilualustalle on päätynyt vain kuusi Vihreää Kuulaa seitsemän sijaan. Kukaan ei ollut käynyt siitä kähveltämässä yhtä, vaan yhden puuttuminen johtui siitä, että esikoinen ei ollut enää tuolloin kotona.

Iltapäivälle venyneelle kahvihetkelle sopi hyvin gluteeniton juusto- ja hedelmälautanen. Kello- ja tähtilautaset ostin jo vuosi sitten joulun alennusmyynnistä. Ne ovat Riviera Maisonin. 

Vuoden ensimmäisenä päivänä kukin sai vuorollaan kertoa toiveistaan ja haaveistaan uudelle vuodelle. Itse en tapaa tehdä uudenvuodenlupauksia, joten en niitä kysy muiltakaan. Sen sijaan on mukava pohtia toiveitaan tai tavoitteitaan, haaveitaan ja unelmiaan. 

Itselleni tämä alkanut vuosi on poikkeuksellinen, sillä täytän syksyllä 50 vuotta. Jos olen rehellinen, niin ajatus siitä tuntuu ahdistavalta, jopa kammottavalta. Miten voi olla mahdollista, että olen jo niin vanha?! Mieheni on minua kaksi ja puoli vuotta vanhempi ja olenkin jo hänen 50-vuotispäivästään (tai oikeastaan jo ennen sitä) lähtien yrittänyt käsitellä omaa lähestyvää seuraavaa kymmentä.  Mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sen haastavammaksi se on käynyt. Lopulta päädyin siihen ajatukseen, että tuo tunne voi helpottaa vain kohtaamalla asia ja niinpä päätin kohdata sen/sitä jo etukäteen joka kuussa. Päätin, että koko vuosi 2024 voisi olla juhlavuosi ja sen jokaiseen kuukauteen voisi kuulua jotakin erikoista. Ja kuten yllä kirjoitin, ei asioiden tarvitse olla mitenkään kalliita tai poikkeuksellisen erikoisia, tehdäkseen niistä mieleenpainuvia.

En kuitenkaan halunnut lyödä etukäteen lukkoon eri kuukausia tapahtuamia, en edes päivämääriä, sisällöistä puhumattakaan, koska se olisi tuonut tullessaan vain stressiä tai vähintäänkin suorittamista. Sellaista elämää en enää halua.

Tammikuu jäikin mieleen kahdesta asiasta. Aivan konkreettisesti vuoden ensimmäisenä päivänä sairastuin influenssa A:han, josta toipuminen veikin sitten useamman viikon, yli puolet kuukaudesta. Toisena muistoihini tallentuivat kolme eri tahoilta tullutta hyökkäystä, jotka eivät olleet mitenkään miellyttäviä. Jaksan edelleenkin ihmetellä, miten jollakin voi olla niin paljon ylimääräistä aikaa ja kiinnostusta toisen asioihin, että voi kokea oikeudekseen niihin puuttua. Tässä tapauksessa kun valitettavasti (puuttujan kannalta valitettavasti) vielä kävi niin, että kyseinen puuttuja ei sittenkään tiennyt ihan kaikkea minusta. Ja miten olisikaan voinut tietää. Jos nyt luet tätä, niin tule vain rohkeasti juttusille, voin päivittää puuttuvat tietosi. Onnekseni voin rehellisenä ihmisenä todeta, että en ole tehnyt mitään väärää, minulla on niin sanotusti puhtaat jauhot pussissani.

Vaikka en asiaa tarkemmin haluakaan täällä avata, niin olen hämmästyneen iloinen ja kiitollinen niistä lukuisista välittävistä ja empaattisista viesteistä, joita olen teiltä lukijoiltani saanut asiaan liittyen. Ikävyyksien – ja vieläpä muiden ihmisten aiheuttamien – keskellä on ihan parasta saada huomata, että meistä ihmisistä löytyy yhä lämpöä ja välittämistä toisiamme kohtaan. Tämän haluan nostaa myös tämän alkaneen viikon ystävänpäivän keskiöön.