Pieni postaus liittyen verhopohdintaan.
Kun muutimme tähän taloon, oli heinäkuun alku ja luonnollisestikin valoisa ajanjakso meneillään. Asuinneliömme lähes kolminkertaistuivat, joten arvata saattaa, että tilaa ja avaruutta riitti. Se oli ihanaa!
Valkoiset seinät, katot ja ovet, puiset lattiat. Huonekorkeutta liki kolme metriä ja paljon ikkuna-aukkoja, joista valo tulvi sisään miltei kilpaillen mistä aukosta sitä eniten kerralla mahtuisi.
Olimme ottaneet ikkunoiden mukana toimitettavaksi sälekaihtimet, vaikken niistä niin pidäkään, mutta taajama-alueella omakotitalossa asuessa naapurit ovat lähellä ja kaihtimet ovat melkeinpä välttämättömät riittävän yksityisyyden saamiseksi. Mutta ne verhot! Ovatko verhot välttämättömät?
Selkeästi vanhempi polvi on sitä mieltä, että ikkunoissa kuuluu olla verhot yhtä lailla kuin lattioillakin matot. Mieluiten vieläpä niin, että noita verhoja ja mattoja vaihdetaan säännöllisin väliajoin esimerkiksi vuodenaikojen vaihtuessa vaikkapa tummempiin talviverhoihin ja vaaleampiin kesäverhoihin. Sama pätee mattoihin.
Aluksi kun verhoja ei vielä ollut ja nautin talon avaruudesta, ainut asia miksi olisin voinut verhot laittaa, oli niiden mukanaan tuoma akustiikka ja kaikumisen estyminen. Toisaalta uskon, että siihen olisi vaikuttanut myös myöhemmin lisääntynyt huonekalujen ja tavaroiden määrä.
Olisi aivan parasta, jos voisi pitää kaihtimet täysin auki ja ylös nostettuina ja päästää ulkotilan osaksi sisätilaa. Valitettavasti se ei kuitenkaan aiemmin mainitsemistani syistä käy. Lisäksi kesällä hellesäällä ilman kaihtimia kuumuus täyttäisi talon tukaluudellaan.
Näitä lähes 18 vuoden takaisia ajatuksia aloin pyörittämään mielessäni, kun ikkunoiden pesun yhteydessä verhotangot nostettiin alas ja pölyiset verhot pääsivät pesukoneeseen ja sen jälkeen silityslaudalle. Vuorokauden ajan (verhojen kuivuessa ja odottaessa silittämistä) pääsin laskeutumaan tuohon vanhaan tunteeseen eli miltä tuntui, kun ikkunat olivat paljaat verhoista. Oi että! Yhä vieläkin valitsisin sen. Tuo kaikki pääsi taas valtaamaan talon, eikä vain taloa, vaan myös mielen: ulkotila vyöryi sisätiloihin, osaksi sitä. Valo ja avaruus valtasit talon, sen jokaisen kolkan. Vapaus ja valo. Niillä tuota tunnetta kutsuisin.
Sanoin miehelleni, että entäpä jos parissakymmenessä vuodessa olisimme tulleet niin rohkeiksi, että vanhoja perinteitä uhmaten sitten kun talon sisäseinät jonakin vuonna on uudelleen maalattu, emme ripustaisikaan heti verhotankoja paikoilleen, vaan eläisimme ilman verhoja. Kokonaan. Vapaudessa ja valossa.
Ensimmäisessä omassa kodissamme oli myös korkea huonekorkeus ja aikalailla samanlaiset ikkunat kuin nykyisessäkin kodissamme. Tuosta ensimmäisestä kodistamme onkin siirtynyt nykyiseen kotiimme monia elementtejä.
Muistan aikoinaan, miten ompelin tuolla uudessa kodissa verhoja. Oli alkukesä ja kesken ompelun taivas tummui ja tuli kunnon ukkosmyrsky. Se oli todellakin poikkeuksellisen raju – vieläpä keskellä kaupunkia – niin raju, että päädyin lopulta irrottamaan ompelukoneen virtajohdon seinästä. Varmaankin ihan hyvä, että irrotin, sillä modeemimme sai sellaisen osuman, että siitä ei ollut enää hoitamaan hommaansa.
Osa tuolloin ompelemistamme verhoista siirtyi sellaisenaan uuteen kotiin. Nuo viimeisessä kuvassa näkyvät verhot ovat yhdet niistä. Metri jo toinenkin tuli tuolloin huristeltua ompelukoneella.
Vanhasta kodista tuotujen verhojen lisäksi ompelin lopulta tähänkin kotiin joitakin uusia verhoja. Hyödynsin myös Ikean valmisverhoja, joissa riitti ihanasti pituutta myös korkeampiin huonekorkeuksiin. Tiettyjä visioita minulla oli valmiina ja melko usein nuo visiot ovat sellaisia, jotka kantavat vuodesta toiseen. Keittiöön esimerkiksi halusin salusiinit ja siinä ne ovat tänäkin päivänä. Niitä taitaa olla kolmet erilaiset, joista viimeisimmät ovat olleet käytössä jo useita vuosia. Jos oikein innostun, saatan vaihtaa ne jouluksi, mutta en läheskään aina.
Yläkerran aulan vision vein kankaita myyvään liikkeeseen toteutettavaksi. Nekin verhot ovat vielä tämän lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen alkuperäisellä paikallaan. Lastenhuoneisiin ompelin Linumin raitakankaista verhot ja niitä on näiden vuosien aikana vaihdeltu huoneista toisiin huoneidenvaihtojen yhteydessä. Yhteen huoneeseen teetin verhon, jonka sisälle ommeltiin pimennyskangas, koska tuosta huoneesta puuttui ikkunan muodon vuoksi sälekaihtimet.
En siis ole perinyt vanhemmilta polvilta tarvetta vaihtaa verhoja pitkin vuotta enkä edes vuosien saatossa. Tuon vapauden ja valon tunteen myötä ymmärsin myös sen, miksi suurin osa alakerran verhoista on valkoisia. Valkoinen jatkaa samaa väriä seinien kanssa, jolloin tuo vapauden ja valon tuoma verhottomuus on sitten kuitenkin edes osittain totta!
Ylempien kuvien deniminsinivalkoraidallisen Linumin kankaan olen ostanut joitakin vuosia sitten erään sisustusliikkeen muuttomyynnistä. Pohdinkin tässä, että olisiko nyt hyvä hetki ommella tuosta kankaasta yhteen lastenhuoneeseen uudet verhot. Sitähän ihan villiksi heittäytyisi ommellessaan uudet verhot vuosien tauon jälkeen! 😀
Se pitää vielä kertoa, että paitsi että olen vuosien aikana ommellut verhoja, niin ihan ensimmäiset verhoni olen virkannut 12-vuotiaana. Ompelun lisäksi olen ostanut muutamia pitkiä verhoja valmiina Ikeasta ja pellavalaskosverhoja Ellokselta. Kahteen huoneeseen olen teettänyt verhot ompelijalla. Pelkistettyjen ja yksiväristen kankaiden rinnalla olen käyttänyt mainitsemiani Linumin raitakankaita lastenhuoneissa ja kodinhoitohuoneessa. Ennen tähän taloon muuttamista, ompelin verhoja myös Marimekon kankaista, joista lemppareitani oli Ruiskukka-kangas ja beige Unikko. Jossakin vintin uumenissa ne yhä odottelevat, josko vielä niistä innostuisin. Ennen Linumin kankaita myös lastenhuoneissa oli Marimekkoa, kuten Bo Boota, Karkuteillä ja sitten sellaista sinivalkoraidallista kangasta, jonka nimeä en nyt millään muista. Tuohon aikaan tapasin kehystää verhokapan leveillä kanteilla yksivärisellä kankaalla. Poikien päiväpeitotkin ompelin samoista kankaista, pinnasängynpehmusteita myöden.
Millainen verhonkäyttäjä sinä olet? Vaihteletko usein? Ompeletko itse? Oletko mieluiten ilman verhoja?
