Pääsiäiskoristeita

0

Olin alunperin ajatellut laittaa muutaman pääsiäiskoristevinkin Instagramin tarinoihin, mutta sitten sainkin ajatuksen koostaa niistä blogipostauksen. Sinänsä huomattavasti parempi ajatus, sillä koristeita tuntui pursuavan ovista ja ikkunoista, kun asiaa lähti tarkemmin selvittämään. Olisi siis tullut hieman pidempikin tarina…

Kaikki postauksen kuvat ovat valmistajien ja jälleenmyyjien sivuilta.

Kaikki alkoi näistä Hemtexin pääsiäiskoristeista, jotka tätä kirjoittaessani ovat myynnissä puoleen hintaan. Harmillisesti löysin (kävin myös liikkeessä) pupunkorvapurkkeja isommassa koossa vain viheänä ja keltaisena. Olisin siis toivonut vierekkäin yhden ison ja yhden pienen valkoisen purkin. Ennen ostin pääsiäiseksi keltaisia koristeita esimerkiksi Aarikalta. Myös Marimekon keltavalkoraidalliset pyyhkeet otettiin käyttöön aina pääsiäisenä. Tämä tapa alkoi kuitenkin jäädä pois samoihin aikoihin kuin punainen ja tontut jouluilta. En siis pelkän koon vuoksi voinut ostaa värinä meille sopimatonta tuotetta. Niinpä tyydyin valkoiseen pienemmässä koossa.

Tästä kulhosta pidin tosi paljon, mutta näistäkään meille ei olisi sopinut kumpikaan väri. Pitää toivoa, että jonakin toisena vuonna tätä samaa kulhoa valmistettaisiin vaikkapa valkoisena, vaaleansinisenä tai jossakin ruskean sävyssä. Silloin kotiuttaisin sen meille mielelläni.

Sekä ylempien kuvien kannellinen pupupurnukka että tämä pupukulho ovat sellaisia tuotteita, että ne kävisivät meidän perheessä ihan ympärivuotiseen käyttöön. En siis ajattele, että ne olisivat pelkkiä pääsiäisastioita. Muistanet vielä viime pääsiäisenä esittelemäni pupuastiat, joita olemme käyttäneet muulloinkin kuin pääsiäisenä esimerkiksi aamupalalla ja syntymäpäivinä.

Räder-pupuvadin näin myös ihan livenä ja olin yllättynyt, miten suuri se oli (halkaisija 25 cm). Siihen olisi myös ollut mukava asetella pääsiäisherkkuja tai kylvää vaikka pääsiäisruoho, mutta en malttanut sitä tällä kertaa ostaa. Tämäkin astia kävisi moneen muuhunkin tarjoilutarkoitukseen vuoden ympäri. DBKD:n pupusäilytyspurkkeja näin myös myynnissä kahdessa eri koossa. Purkki on hieman samankaltainen Hemtexin purkin kanssa. Itse en vain kovasti tykännyt tuosta pilkutetusta pinnasta ja sen värimaailmasta.

DBKD:lla on valikoimissaan myös tällaisia mielestäni kauniita munankuorikulhoja isompina ja pienempinä. Esittelyteksin perusteella kulhot käyvät myös elintarvikkeille ja ovat konepesunkestävät. Ne toimivat mielestäni kauniisti nimenomaan näin vierekkäin. Niihinkin voisi laittaa kasvamaan rairuohoa tai niistä voisi tarjoilla pääsiäismakeisia. Kaunis kukkanenkin sopisi niihin.

Hemtexin pääsiäistuotteissa oli myynnissä myös erilaisia metallimunia, jotka voisivat kätkeä sisälleen pääsiäisyllätyksiä. Munat olivat melko suuria, joten niihin voisi sopia hieman isompikin yllätys. Samalla munat toimivat myös koristeina ja litteän pohjansa ansiosta ne pysyvät myös pystyasennossa.

Kattausta – ja myöhemmin myös niitä syntymäpäivän aamuja, erikoisaamupaloja ja juhlapäiviä – ajatellen, ihastuin näihin puisiin pupunkorvakoristeisiin eli lautasliinarenkaisiin. Käydessämme ensimmäisen kerran Hemtexissä katsomassa pääsiäiskoristeita, ihastuimme kuopuksen kanssa näihin pupunkorviin. Sanoin kuitenkin, että en millään malta ostaa niitä normaalihintaisina, koska meidän perheelle ei ihan yksi paketti riittäisi ja useamman ostaessa hinta kohoaisi jo melkoiseksi. Aloittaessani tämän postauksen tekemistä, kävin linkkiä varten kurkkaamassa jälleen Hemtexin sivuilla, jolloin löysin nämä renkaat puoleen hintaan. Silloin en enää jäänyt miettimään, vaan tilasin niitä meille.

Käydessäni sisustusliike Säteessä, näin yllä olevassa kuvassa näkyvät Räderin pupuservettirenkaat, jotka makuuasennossa toimivat myös munakuppina. Jälleen tuote, joka toimii ympäri vuoden. Jäin miettimään, toimisivatko Hemtexin pupunkorvarenkaat samalla tavalla myös munakuppeina, mutta en ole vielä kokeillut. Tähän samaan kuvakollaasiin poimin Lene Berren kullanvärisen ballerinapupun, joka on mielestäni söpö. En kuitenkaan sitä malttanut ostaa. 

Ihastuin myös näihin keraamisiin muniin, joita oli tarjolla useammalta eri valmistajalta, kuten Pentikiltä, Hemtexiltä, Storefactorylta ja Sostrene Greneltä. Luonnonväristen keraamisten munien kokoelma olisi mielestäni kaunis vaikkapa risujen ja höyhenten seassa.

Näiden kuvien höyhenet ovat Sostrene Grenen pääsiäisvalikoimasta. 

Tällaisen Mr Plantin pajunoksan sain muutama vuosi sitten ystävältäni. Ihastuin kovasti sen aitoon ulkoasuun ja tällä viikolla kävin hakemassa lisää samanlaisia pajunkissoja. Tällainen pieni pajunoksa olisi mielestäni kaunis lisä vaikkapa pääsiäistervehdykseen tai kyläilyviemiseksi pääsiäisen pyhinä.

Näitä ripustettavia huopapupuja oli Hemtexillä myynnissä ainakin vaaleansinikorvaisina jo viime vuonna, mutta vihreäkorvaisia en muista silloin nähneeni.

Keväisille oksille ripustettavia koristeita löytyi monenlaisia. Näistä Sostrene Grenen koristeista posliiniset linnut kävisivät mielestäni koristamaan oksia pääsiäisen jälkeenkin eli pitkin kevättä ja kesää.

Storefactoryn pääsiäiskoristeita löytyy paljon myös Zicoksen valikoimista. Mukana on roikkuvia posliini- ja paperikoristeita sekä erilaisia pöytäkoristeita, kuten kuvien pupuja.

Erilaisia paperikennokoristeita oli myös saatavilla kaikilta aiemmin mainitsemiltani valmistajilta. Osassa koristeista on ripustuslenkit, osassa ei. Joissakin on korvat, joissakin ei. Värit ovat kaikilla valmistajilla kauniita luonnonsävyjä. Vihreäkin sellaiseksi laskettanee, vaikkei näissä minun valitsemissa kuvissa näykään.

Tämän kollaasin koristeet ovat kaikki Sostrene Grenen valikoimista. 

 

Tällaiset pupukoristeet meiltä löytyy jo vanhastaan ja nyt niitä näytti löytyvän Pentikin pääsiäisvalikoimasta outlet-hinnalla.

Pääsiäisenä en juurikaan kaipaa koristeita ympärilleni. Ehkäpä kevään merkit näkyvät enemmänkin ikkunasta (vaikkakin nyt on satanut jo kolme päivää peräkkäin lisää lunta) ja kotona sisällä vaihtuvien tekstiilien muodossa. Tumma ruskea saanee pian väistyä beigen ja vaaleansinisen tieltä. Vihreä ruoho ja erilaiset oksat tuovat kevään myös sisätiloihin. Pääsiäismunat symbolisoivat parhaiten pääsiäisen todellista sanomaa.

Miten sinun kotisi koristautuu pääsiäiseen?
Mitä koristeita valitsisit tämän postauksen koristeista?

Poikien vaatekaapeilla

0

Laitoin toissa viikonloppuna Instagramin storeihin melko epätoivoisia viestejä poikien vaatekaapeilta. Olin jo aivan liian pitkään siirtänyt niiden kimppuun käymistä ja selkeästi meni kuppini nurin tuon asian suhteen. Pyysin myös seuraajiltani empatiaa kysymällä, miten heillä/teillä lasten vaatekaapit pysyvät kunnossa. Vastaustenne mukaan osa ei välittänyt miltä lapsen vaatekaappi näyttää, osa piti itse huolen lapsen vaatekaapin kunnossa pysymisestä ja osa oli kokenut samaa tuskaa kuin minä. Joissakin perheissä joku lapsi piti vaatekaappinsa tiptop-kunnossa, mutta toinen lapsi puolestaan ei.

Valitettavasti olin niin tunnekuohun vallassa, kun astuin vaatehuoneeseen, etten tullut ottaneeksi ennen-kuvia. Nämä kaksi yllä olevaa kuvaa ovat välivaiheen kuvia eli siitä tilanteesta, jolloin olin jo tyhjännyt kahden nuorimman pojan vaatetangot ja heittänyt kasaan vaatehuoneen lattialta löytämäni vaatepinot. 

Mikä sitten sai minut tunnekuohun valtaan? Olen kertonut, että pesen, kuivaan ja silitän perheenjäsenten vaatteet alakerrassa. Silityksen yhteydessä viikkaan jokaisen vaatteet omiin pinoihin ja nuo pinot jokainen vie omaan vaatekaappiinsa. On kuitenkin käynyt ilmi, että vaatteet eivät aina kulkeudukaan niiden oikeille paikoille, vaan jäävät pinoksi vaikkapa vaatehuoneen lattialle tai tuolille. Henkarivaatteet puolestaan on saatettu laittaa vain ensimmäiselle vastaantulevalle vaatetangolle tai sellaiselle, josta on löytynyt kulloisillekin kuljetuksessa oleville henkarivaatteille sopiva tila. Valitettavasti tämä kaikki tapahtuu ihan jokaiselle perheemme miehistön jäsenelle, ikään katsomatta. Osa heistä pyrkii olemaan huolellisempia, osa ei edes pyri. Jostakin syystä aina vaatehuoneen suursiivouksen jälkeen kertomani ohjeet vaatteiden paikoista eivät vain painu mieliin. Pitäisi kuulemma olla laput muistuttamaan paikoista. Siihen en nyt kuitenkaan aio lähteä, sillä valitettavasti uskon, ettei se muuta asiaa miksikään.

Kaikkein eniten minua suututti ja suututtaa, jos vaatteita ei ole vaivauduttu viemään edes oikean perheenjäsenen vaatteiden paikalle. Tyhjätessäni vaikkapa jääkarhupojan vaatetankoja, löysin niiltä hänen vaatteidensa lisäksi myös kuopuksen, nallekarhun ja mieheni vaatteita. Toiseksi vanhimman pojan kaapista on puolestaan löytynyt jopa kuopuksen vaatteita. En siis millään voi ymmärtää, miten on edes mahdollista sekoittaa 19- ja 8-vuotiaan vaatteet keskenään, mutta niin näköjään voi helpostikin tapahtua. Suuttumuksen perimmäisenä syynä on kuitenkin se, että olen mielestäni tehnyt aina suuren työn ojentaessani kullekin puhtaan vaatepinon paikalleen vietäväksi. Tuo työ ikään kuin vesittyy täysin vaatehuollon viimeisessä vaiheessa eli vaatteiden paikalleen viemisessä, mikä omasta näkökulmastani katsottuna lienee koko vaatehuoltoprosessin helpoin vaihe. Toki pääsisin tästä harmistuksestani viemällä aina myös jokaisen vaatteet paikoilleen, mutta niin täyden palvelun taloon en kuitenkaan halua miehistöäni opettaa. Sitä paitsi, jos itse vie vaatteensa paikoilleen, niin silloin myös luulisi ne löytävän tarvittaessa.

Tästä voisi myös vetää sellaisen johtopäätöksen, että onko sillä sitten mitään väliä, missä vaatteet ovat, jos kerran itse ovat ne sinne vieneet, niin itse ne sieltä löytävätkin. Valitettavasti jälkimmäinen asia ei todellakaan toimi, koska vaatteet on viety säilytykseen ilman minkäänlaista logiikkaa. Tässä päästäänkin siivoamisen, kodin siisteyden ja järjestämisen osalta mielestäni kaikkein keskeisempään asiaan eli siihen, että kaikelle kodin tavaralle on oltava oma paikkansa. Vain se voi ylipäätään mahdollistaa kodin järjestyksen ja sitä kautta siisteyden. Tämän avulla myös kulloinkin tarvittava tavara – tässä tapauksessa vaate – löytyy aina, kun sitä tarvitaan. Jos vaate ei ole hyllyssä, laatikossa tai tangolla sille kuuluvassa paikassa, sen pitäisi löytyä joko likaisten tai puhtaiden pyykkien seasta tai puolipitoisten korista. Nuo kaikki paikat on helppo tarkistaa. Siinä vaiheessa, jos vaatetta ei noista paikoista löydy, tulee vastaan ongelma, sillä vaate voi teoriassa ja käytännössä löytyä mistä tahansa eli kenen tahansa huoneesta tai mistä tahansa vaatepinosta.

Syy, miksi olin siirtänyt ja siirtänyt vaatteiden kimppuun käymistä, johtuu pitkälti siitä, että tiesin asiaan tarttumisen käynnistävän lumipalloefektin enkä ollut varma, olisinko siihen valmis. Ei siis riittänyt, että kävisin laatikot ja tangot läpi järjestäen vaatteet oikeille  paikoilleen ja oikean lapsen kaappiin/vaatehuoneeseen. Sen lisäksi jokaisen kaapista löytyy aina pieneksi jääneitä vaatteita, jotka pitää siirtää pois ja joiden tilalle pitää hakea uusia, isompia vaatteita. Tästä seuraa aina se, että loppujen lopuksi talosta löytyy vielä enemmän vaatepinoja kuin lähtötilanteessa oli.

Kuopukselle pieneksi jääneet vaatteet kerään kodinhoitohuoneen tasolle, koska ne lähtevät ulos talosta. Useimmiten tapaan laittaa noita vaatteita sivuun sitä mukaan kuin otan niitä pyykistä. Tällä kertaa tuo pienten vaatteiden pino oli käynyt jo niin suureksi, että oli aika siirtää vaatteet Ikea-säkkiin odottamaan, että mies veisi säkin varastoon muiden talosta ulos lähtevien vaatteiden kanssa. Tuo säkki, tai lopulta kaksi säkkiä, jäi pyörimään alakerran eteisaulaan. 

Osa kuopukselle pieneksi jääneistä vaatteista menee vielä takaisin vintille eli sellaiset, jotka haluan säästää. Niitä on onneksi vain vähän, mutta joka tapauksessa niistäkin tulee yläkerran aulaan pieni vaatepino, jotka viedään vintille tiettyyn laatikkoon. Jääkarhu- ja nallekarhupojille pieneksi jääneet vaatteet kerään myös yläkerran aulaan pinoihin odottamaan vintille viemistä. Olen opettanut lapsille niin, että kaikki pieneksi jääneet vaatteet (paitsi kuopuksen osalta) kerätään yläkerran aulaan tiettyyn pinoon. Kukaan ei lähde yhtä tai kahta vaatetta kuljettamaan vintille, vaan silloin kun tuo vaatepino ylittää (minun) sietokykyni rajat, pyydän miestä viemään ne vintille. Mies tapaa ensin lajitella vaatteet kokojen mukaan pinoihin ja vasta sen jälkeen vie ne vintille oikeisiin laatikoihin odottamaan vaatteiden seuraavaa käyttäjää. Yleensä hän kuitenkin ensin tuo alas seuraavien vaatekokojen vaatteet, joista minä poimin pojille sopivat vaatteet. Näin laatikoihin saadaan sopivasti tilaa myös vintille säilytykseen meneville vaatteille.

Vielä on jäljellä yksi pieneksi jääneistä vaatteista syntynyt pino, joka syntyy alakertaan. Käydessäni läpi yläkerrassa olevia vaatteita, poimin erilliseen pieneksi jääneiden vaatteiden pinoon Satukaappiin menevät vaatteet eli esimerkiksi puvut, kauluspaidat, liivit, tietyt neuleet, chinot ja chinoshortsit. Nyt varmaan ymmärrät, mitä tarkoitan lumipalloefektillä. Vaatekaappien läpikäyminen synnyttää aina pinon talosta lähteville vaatteille, vintille meneville vaatteille (useampi pino) ja Satukaappiin meneville vaatteille. Lisäksi on yleensä myös yksittäisiä vaatekappaleita, jotka kulkeutuvat suoraan yhden pojan kaapista toisen pojan kaappiin.

Instagramin puolella kyselin myös toivetta saada kurkistaa muutaman poikasen vaatekaappiin. Huomasin tosin, että mainitsin kysymyksessäni poikien numero kolme ja neljä vaatekaapit, vaikka tarkoitinkin tällä kertaa poikia numero kaksi ja kolme. Näiden kahden poikasen vaatekaapit ovat nimittäin aiheuttaneet viime kesästä lähtien hieman uudenlaista haastetta, sillä pojilla on reilu kuuden vuoden ikäerostaan huolimatta käytössään sama vaatekoko. Tästä syystä koko yllä kuvaamani pieneksi jääneiden vaatteiden ja seuraavien kokojen tilalle haalimisen kuvio meni tältä osin täysin uusiksi. Aika hankala on nimittäin hakea vintiltä seuraavan koon vaatelaatikoita, jos niitä ei siellä ole. Koska kakkos- ja kolmospojan värimaailma on keskenään hieman erilainen, olen onneksi löytänyt vintiltä joitakin esikoisen vanhoja vaatteita kolmospojalle eli sellaisia, joita kakkospoika ei ole itselleen halunnut, mutta joiden värimaailma oli yhtenevä kolmospojan kanssa. Lisäksi ostin viime kesän alennusmyynneistä joitakin uusia Makian vaatteita nallekarhulle. Arkivaatteiden osalta tilanne on siis ihan hyvä poislukien housut. (Palaan tähän vielä.) Siistimpien vaatteiden osalta sen sijaan löytyy vielä puutteita. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että tämä koko tulee suurella todennäköisyydellä olemaan nallekarhupojalle vain välietappi, jolloin vaatteet siirtyvät odottelemaan jälleen seuraavaa käyttäjää. Toisaalta siinä missä olemme voineet vielä toisinaan käydä lainauskeikalla isoveljen kaapilla, ei enää syksyllä ole mahdollista, sillä isoveli muuttaa opiskelujen vuoksi (vaatteineen) toiselle paikkakunnalle. Tästä syystä lienee kuitenkin hyvä, että kyseinen vaatekoko jää nallekarhun jälkeen odottelemaan vielä kahta nuorinta veljeä.

Kakkospojan kaappia en kuvannut kovin tarkkaan, mutta yllä olevasta kuvasta voit nähdä, että kaikkien poikien vaatekaapit noudattavat aika lailla samaa kaavaa ihan sieltä taaperosta aikuiseksi asti. Ylemmällä tangolla on puvut ja liivit sekä yksiväriset kauluspaidat, joista osa siistimpiä, osa arkisempia.

Alemmalla tangolla puolestaan roikkuu vasemmalta katsottuna pikeepaitoja, joiden jälkeen arkisempia eli kaksi- tai useampivärisiä kauluspaitoja. Niiden vieressä, kuvan ulkopuolella, roikkuu vielä muutama neuletakki.

Jos olet seurannut blogiani pidempään, huomaat varmasti tietyn yhtäläisyyden poikien vaatekaapeissa iästä riippumatta. Tietyt klassikot kulkevat siellä mukana vuodesta toiseen. Koko vain vaihtuu. Tämä on helpottanut huomattavasti ison perheen vaatetusasioita ja ennen kaikkea lukuisia lähtöjä. Minulta kysytään usein samistelusta ja täällä blogissanikin olen tuohon kysymykseen muutamaankin kertaan vastannut. Siksipä en nyt lähesty tässä aihetta kuin yhdestä näkökulmasta. Samistelun ajatellaan monesti olevan kallista. Itse ajattelen kuitenkin juuri päinvastoin. Aina kun esikoiselle aikoinaan jäi vaikkapa valkoinen ja vaaleansininen kauluspaita pieneksi, ostin tilalle joko täysin samanlaiset tai ainakin samanväriset ja -tyyliset kauluspaidat seuraavassa koossa. Nuorempi veli peri sitten aina vanhemmalle veljelle pieneksi jääneet. Koska pieneksi jääneiden vaatteiden tilalle oli joka tapauksessa ostettava uudet ja sopivat vaatekappaleet, oli huomattavasti helpompaa ostaa aina tietyt samat hyväksi havaitut klassikot, joiden tiesi automaattisesti sopivan yhteen myös muiden veljien vaatteiden kanssa. Koska tiesin, mitkä klassikot toistuvat poikien vaatteissa iästä ja koosta toiseen, pystyin yleensä myös melko hyvin hyödyntämään alennusmyyntejä ostamalla seuraavia vaatekokoja jo valmiiksi jemmaan. Käänteisesti: Mikäli olisin ostanut aivan erilaisen kauluspaidan ja halunnut silti samistella, olisi minun pitänyt ostaa kerralla viisi samanlaista kauluspaitaa. Silloinkin olisi todennäköisesti käynyt niin, etteivät nuo paidat olisi välttämättä olleet samaan aikaan kaikille sopivat, koska kukin kasvaa omaa tahtiaan. Todennäköisesti olisin tarvinnut sopivuuden varmistamiseksi vielä yhden tai kaksi välikoon paitaa. Klassikoilla samistelu, kun se isompi vaatekappale on joka tapauksessa ostettava, tulee isolla perheellä huomattavasti halvemmaksi kuin minkä tahansa vaatteen ostaminen. Samalla jokainen on kuitenkin vaikkapa värimaailman kautta saanut lisäksi tuoda esille omia mieltymyksiään. Isolla perheellä liikuttaessa yhtenäinen värimaailma sekalaisen seurakunnan sijaan kuitenkin rauhoittaa vaikutelmaa. Tässäkin on kyse ennen kaikkea siitä, että se rauhoittaa MINUN olemistani.

Sanottakoon kuitenkin vielä myös se, että on ollut tilanteita, jolloin olen ostanut samaa vaatekappaletta kerralla viisi tai jopa kuusi kappaletta. Näin on käynyt vaikkapa silloin, jos olen löytänyt jonkun hyvän ja tarpeellisen klassikkovaatekappaleen, jollen olen tiennyt olevan käyttöä vuodesta toiseen eli tiennyt vaatteen varmuudella periytyvän veljeltä toiselle ja tulevan tilaisuuksia, jotka kaipaavat yhtenevää vaatetusta veljesten kesken. Toinen tilanne on ollut silloin, jos olen varta vasten jotakin juhlaa varten joutunut hankkimaan lapsille vaatteet eikä meillä ole kotona ollut valmiina siihen tilanteeseen sopivia vaatteita. Useimmiten noissakin tilanteissa meiltä on löytynyt valmiina vaikkapa valkoiset kauluspaidat ja juhlakengät eli koko asua ei ole tarvinnut ostaa kerralla.

Vaatekaapin toisella puolella on ulosvedettäviä korihyllyjä sekä muutama tavallinen hylly. Alimmassa säilytetään housuja, toiseksi alimmassa neuleita ja pitkähihaisia trikoopaitoja. Etualalla näkyy t-paitakori, jossa on edessä valkoiset t-paidat ja niiden takana värilliset t-paidat. Ylemmissä koreissa on shortsit, alusvaatteet ja pyjamat. Siinä missä esikoinen tykkäsi lukioiässä käyttää kauluspaitoja, on nuorempi veljensä viihtynyt paremmin puuvillaneuleissa ja pitkähihaisissa trikoopaidoissa. Kumpikin heistä on viihtynyt sekä farkuissa että chinoissa. Kakkospoika on tarvinnut juhlien lisäksi pukua myös monissa pianoesiintymisissään. Puvut ovat luonnollisestikin kiertäneet veljeltä toiselle, mutta kummallekin isolle pojalle on ostettu sekä oma rippi- että ylioppilaspuku. Toisinaan lapsi saattaa olla ruumiinrakenteeltaan erilainen kuin sisaruksensa, joten välttämättä puvut eivät kuitenkaan aina periydy. Vaikka säilytänkin Satukaapissa sellaisia pukuja, jotka eivät sillä hetkellä ole kenellekään sopivia, saatan viedä seuraavan koon myös valmiiksi odottamaan seuraavan käyttäjän kaappiin.

Muistanet myös, että säilytämme alusvaatteita, pyjamia ja urheiluvaatteita alakerrassa niille erikseen varatuissa säilytyspaikoissa. Jossakin vaiheessa teini-ikää poikien vaatteet myös noilta osin ovat siirtyneet heidän omiin vaatekaappeihinsa ja näin on myös kakkospojan kohdalla käynyt jo vuosia sitten. Tuossa vaiheessa vaatteita on ylipäätään määrällisesti vähemmän ja vaikka ne kokonsa puolesta vievätkin enemmän tilaa, mahtuu perusvaatteiden lisäksi myös nuo kaikkien muoden kategorioiden vaatteet samaan vaatekaappiin. Viime aikoina olemmekin käyneet 13-vuotiaan nallekarhun kanssa keskustelua siitä, voisivatko hänenkin alusvaatteet, pyjamat ja urheiluvaatteet siirtyä hänen huoneensa vaatekaappiin alakerran säilytyspaikkojen sijaan.

Seuraavaksi onkin vuorossa nallekarhun vaatekaappi.

Nallekarhun tankokaapin ylätangolla on veljensä tavoin hieman siistimmät vaatteet ja yksiväriset kauluspaidat. Tällä hetkellä tangolla roikkuu vanhimman veljen vanha puku, isoveljen vanha Benettonin takkimainen neuletakki eli vapputakki, kaksi juhlaliiviä, joista toinen on vanhimman veljen vanha ja neljä yksiväristä kauluspaitaa, joista kolme ovat isoveljien vanhoja. Uutena olen ostanut nallekarhulle ainoastaan Makian vaaleansinisen pystykauluspaidan viime kesän alesta. Hän tarvitsisi vielä yksivörisen vaaleansinisen tavallisen kauluspaidan. Etsinnöistäni huolimatta en ole vielä löytänyt sopivaa.

Alempi tanko sen sijaan on ainoastaan täynnä puutteita, sillä tangolla roikkuu vain kaksi pikeepaitaa. Tällä viikolla löysin Booztin lisäalesta yhden pitkähihaisen pikeepaidan ja kaksi ruudullista/raidallista kauluspaitaa. Toivottavasti ne ovat hyviä. Kesää kohti mentäessä tarvitaan vielä ainakin valkoinen, vaaleansininen ja tummansininen lyhythihainen pikeepaita. Tummansininen ja beige neuleliivi sekä beige neuletakki tulisivat myös tarpeeseen.

Paksummat tekemäni neuleet ovat ylähyllyllä. Niiden vierestä löytyy PompdeLuxin kaksi puuvillaneuletakkia, jotka ovat kokonsa (158/164cm) puolesta todella reilua mitoitusta.

Ylimmällä korihyllyllä on shortseja. Muistanet vielä viime kesäiset shortsiostokset nallekarhulle. Beiget, tummansiniset ja vihreät chinoshortsit sekä KappAhlin farkkushortsit ovat siltä ostoskerralta. Ennen kesälomareissua kävimme vielä ”lainaamassa” isoveljen vaatekaapilta valkoiset ja vaaleansiniset chinoshortsit, jotka sittemmin jäivät pikkuveljen kaappiin. Loppukesästä löysin vielä nallekarhulle hänen toivomansa muutamat collegeshortsit, jotka todennäköisesti ovat tulevana kesänä jo pienet. Sama kohtalo odottanee oikean etukulman tähtishortseja ja takakulman uimashortseja. Edessä olevan toiset farkkushortsit puolestaan löytyivät vanhemmalta isoveljeltä, mutta ne ovat vielä hieman liian isot nallekarhulle. Vaikka näistä suunnilleen puolet ovatkin nallekarhulle todennäköisesti kesällä sopimattomia, ei tilanne ole läheskään yhtä toivoton kuin viime kesänä!

T-paitakorin etualalla ovat yksiväriset (joissakin lisäksi teksti) t-paidat, joista osan ostin viime kesänä alennusmyynnistä muunmuassa Makialta ja osan olen ostanut viime syksyn ja tämän talven aikana KappAhlin alesta. Poika itse toivoo lisää valkoisia t-paitoja, joita hän käyttää aluspaitona näin talviaikaan.

Seuraavassa korihyllyssä on etualalla pitkähihaisia trikoopaitoja ja takaosassa puuvillaneuleita. Nallekarhu tykkää erityisesti PoPin trikoopaidoista. Niiden lisäksi hänellä on muutaman viime kesän alesta ostettu Makian hieman paksumpi trikoopaita ja pari vanhemman veljensä vanhaa paitaa. 

Seuraavassa korissa on ollut huppareita ja paksumpia paitoja, mutta se ammottaa tällä hetkellä tyhjyyttään, sillä hupparit jäivät kertaheitolla pieniksi. Nallekarhu käyttää mielellään huppareita, joten niitä olisi hyvä löytää edes muutama pieneksi jääneiden tilalle.

Alimpana oleva housukori onkin sitten se kaikkein ongelmallisin. Tällä hetkellä pojalla on käytössä ainoastaan kahdet keskenään identtiset farkut sekä muutamat verkkarihousut ja yhdet ikivanhat collegehousut. Housuvalikoimaa pitäisi saada täydennettyä vielä ainakin yksillä farkuilla (tummapesu) ja sekä beigeillä että tummansinisillä chinoilla.

Kerrothan, jos sinulla on vinkkejä housujen ostopaikoista! Aiemmin Instassa vinkattiin KappAhlin lisäksi Dressman ja H&M. Housujen ostaminen verkkokaupoista on mielestäni todella hankalaa (myös itselleni), sillä koskaan ei voi tietää mallin istuvuutta eikä sopivaa kokoa. Siinä missä muiden vaatteiden osalta olen pystynyt hyödyntämään nimenomaan verkkokauppojen tarjouksia, ei se ole ollut housujen osalta mahdollista.

Äidin aamuhetki

0

Vielä on tarjolla tällaisia violetiksi tai keltaisiksi värjäytyneitä aamuhämärän kuvia, etenkin kun herää lomalla ja viikonloppuisinkin reilusti ennen kello seitsemää.

Teini-ikää lukuunottamatta olen ollut aina aamuihminen. Toki sen vastapainoksi tarvitaan myös aikaisin illalla nukkumaan meneminen ja niin todellakin on. Nykyään en edes pysty valvomaan myöhään, koska kehoni yksinkertaisesti alkaa oireilla valvomisesta fyysisesti. Toinen ongelma on siinä, että jos en mene nukkumaan silloin kun keho ilmoittaa väsymyksestä, menee yö helposti valvomiseksi. Jokainen tietänee mitä seurauksia puolestaan siitä on. Niinpä olen päättänyt päästää itseni ja kehoni mahdollisimman helpolla ja noudattaa sen säätelemiä itselleni sopivia luonnollisia rytmejä. Ainut poikkeus on pitkä kesäloma, jolloin valolla on varmasti myös vaikutusta asiaan. Silloin rytmi muuttuu niin, että valvon muutaman tunnin myöhempään ja lopulta myös nukun sen muutaman tunnin pidempään. Suuri ihme on kyllä läsnä niissä kesäaamuissa, jolloin kello herätessäni on ehtinyt yhdeksään asti. Normaaliarjessa herään aamuisin viimeistään kuudelta, monesti myös viikonloppuisin. Toisinaan saatan saada nukuttua jopa seitsemään asti. 

Kahvin keitän aina vasta kun olen syönyt muun aamupalan. En nimittäin pysty juomaan pannussa seissyttä kahvia. Samasta syystä en juo kesken työpäivän kahvia. Tehdessäni normaalia työviikkoa, minulla oli luokassani oma Nespresson kapselikahvikone, jolla keitin itselleni lattekahvin iltapäivällä oppilaiden päästyä koulusta ja alkaessani suunnitella oppitunteja. En tykkää myöskään huitaista kahviani kiireellä naamaan, joten tuo on ensimmäinen hetki aamukahvin jälkeen, kun on mahdollisuus hetkeksi pysähtyä. Aina en tosin malta silloinkaan pysähtyä, jolloin tuo iltapäiväkahvini jää suosista odottamaan kotiitulohetkeä tai jopa kokonaan välistä. Tällä hetkellä kun teen lyhennettyä työviikkoa ja -päivää, juon suosista päiväkahvini kotona.

Flunssasta huolimatta perjantaista tuli loppujen lopuksi ihan hyvä päivä. Pystyin pitkin päivää tekemään pieniä kotihommia. Olin ajatellut, ettei niihin ole lainkaan voimia ja varmaankin juuri siitä syystä tuntui hyvältä, että sainkin yllättävän paljon tehtyä. Joskus näköjään voi sekin toimia, että antaa itselleen olla luvan tekemättä mitään ja sitten tuleekin tehtyä pieniä juttuja silloin tällöin. 

Pesin ja ripustin kuivumaan useamman koneellisen pyykkiä. Muistat varmasti, miten olen aina silittänyt kaiken (paitsi alushousut ja sukat sekä urheiluvaatteet ja froteepyyhkeet). Omien voimavarojen käydessä vähiin, on ollut pakko karsia tekemisiä. Vaikka välillä onkin ottanut koville luopua tietyistä omista periaatteistaan, olen tähän päivään tullessa kuitenkin ymmärtänyt, miten tärkeää ja välttämätöntä tietyistä asioista luopuminen onkaan ollut. En olisi milloinkaan voinut uskoa, kuinka paljon vähemmän silitettävää sitä jääkään pelkästään sillä, että jättää pyjamat, pitkikset ja aluspaidat silittämättä. Nykyään poimin naruilta kuivat pyjamat, pitkikset, aluspaidat, alushousut, sukat ja urheiluvaatteet lapsille ja miehille yhteen pinoon (toisinaan saatan poimiessani lajitella jokaiselle valmiiksi oman pinon), josta kukin käy sitten poimimassa omansa ja viikkaamassa ne paikoilleen. Puhtaanpyykinkoriin menevät sitten vain muut vaatteet ja lakanat. Mies silittää itse kauluspaitansa, joten minulle ei ainakaan entiseen silitysmäärääni nähden enää kovin paljon silitettävää jääkään. Esimerkiksi tuolloin perjantaina silitin yhden pussilakanan ja yhden ison ruokapöydän liinan, ehkä viidet housut, saman verran trikoopaitoja, yhden neuleen ja kolme hupparia. 

Miehistö lähti uimahalliin ja vielä sen jälkeen pizzalle, joten sain olla useamman tunnin yksin hiljaisessa talossa. Välillä istuin ja neuloin uutta raitaneulettani ja välillä tein jonkun yhden pienen kotityön. Istuessani kuuntelin joko pelkkää hiljaisuutta tai sitten katsoin This is us:in kuudetta kautta, joka jäi keväällä näkemättä. Pearsonin perhekunnan elämä on kyllä moninpuolin ajatuksia ja tunteita herättävää. Siinä sivutaan varmasti kaikkia mahdollisia aihepiirejä, joita perheet elämänsä varrella joutuvat kohtaamaan. Toki monet asioista ovat onneksi sellaisia, että niitä saadaan kohdata elämässämme, mutta valitettavasti kukaan meistä ei tule myöskään  ilman vastoinkäymisiä tai ikäviä asioita selviytymään. Jos et ole tuota sarjaa vielä nähnyt, niin suosittelen sitä lämpimästi.

Sain miehistöltä kotiintuomisina ruusukimpun. Olisiko voinut olla parempaa tuliaista siistiin kotiin (yläkerrasta ei puhuta tässä yhteydessä mitään). Niinpä lauantaiaamuna herätessäni jälleen aikaisin, oli poikkeuksellisen ihanaa sytytellä kynttilöitä ja hiipiä keittiöön aamupalanlaittoon, kun ympärillä oli paitsi hiljaista, niin myös siistiä, ruusuistakin.

Ihanaa sunnuntaiaamua ja -päivää sinulle ja perheellesi!

Ps. Linkin takaa löydät aiemman Eväitä arkeen -postaukseni, josta löytyy hieman samoja elementtejä kuin tästäkin postauksesta.

Talvilomakuulumisia

0

Meidän talvilomaa on vielä muutamia päiviä jäljellä, mutta tuskin tämä tästä enää kummoisemmaksi muuttuu.

Loma alkoi lupaavasti upeassa aurinkoisessa säässä ja pääsimme pikkupoikien kanssa seuraamaan aitiopaikoilta jääkäreiden paluun 105-vuotisjuhlaa ohimarsseineen. Vaikka olenkin elämäni aikana melkoisen monta ohimarssia nähnyt, niin ensimmäistä kertaa sain olla katsomassa marssia, johon osallistui myös sotilaspoliisit koirineen. Uskonkin, että yleisön joukousta löytyi muitakin, joita nimenomaan tuo koirien marssiosuus sykähdytti. Kirkkaansinisellä taivaalla näkyi myös enemmän kuin hyvin ylilennon suorittanut Hornet, jonka kanssa paikallinen kotka päätti kisata näkyvyydestä. Enpä kyllä ihan heti muista, milloin olisin nähnyt kotkan liitelevän kaupungin keskustassa. No, tuskinpa Hornetiakaan siellä ihan päivittäin näkyy.

Pikkupoikien oli tarkoitus lähteä loman aluksi mummolaan hiihtelemään papan tekemiä latuja, mutta lopulta matkaan pääsi vain kaksi kolmesta, yhden sairastuttua.

Oli kyllä suuri onni ja ilo, että edes nuo kaksi saivat hieman katkoa arkeen ja loman tuntua talvilomapäiviinsä. Koska papan tekemä latu alkaa heti mummolan pihasta, oli kynnys hiihtoretkelle lähtöön enemmän kuin matala. Tämä kaksikko kaiken lisäksi viihtyy hyvin suksilla. Mieluisaa oli ollut myös koiran hoitaminen ja mummin herkkupatojen äärellä olo. Pihasaunan lämmittäminen ja siellä saunominen sekä loppumattomat toinen toistaan mielukuvituksellisemmat leikit olisivat saaneet viihtymään mummolassa pidempäänkin.

Koska gluteenittomat korvapuustini olivat loppuneet pakastimesta, päädyin leipomaan niitä heti loman alkajaisiksi lisää. Teen aina kerralla litran pullataikinan. Tekisin varmasti sen vielä tuplana, mutta yleiskoneemme ei kerralla vedä suurempaa taikinamäärää.

Alkuviikosta ehdin vielä käydä muutaman kerran lenkillä upeassa talvisessa aurinkosäässä.

Olimme varanneet Helsingistä hotellin lomaviikolle tiistaista torstaihin, mutta sairastumisen vuoksi emme voineet vielä silloin lähteä. Mies saikin siirrettyä hotellivarausta muutamalla päivällä eli olisimme menneet reissuun vasta torstaista lauantaihin.

Tiistaiaamuna valmistui raitaneuleeni, minkä seurauksena oli lähdettävä ostamaan lisää lankoja.

Koska lomareissumme toteutuminen alkoi näyttää päivä päivältä epätodennäköiseltä, upotin osan reissubudjetistani lankakauppaan.

Päädyin tekemään seuraavaksi samalla Dropsin ilmaisella Marina Del Rey -ohjeella toisenkin raitapaidan, mutta tällä kertaa eri langoista ja eri väreissä. Kahden päivän neulomisen jälkeen olin päässyt tähän vaiheesseen eli olin neulonut pääntien ja kaikki raglanlisäykset sekä erotellut toisistaan hihat ja etu- ja takakappaleen.

Neuloessani katsoin Netflixistä islantilaista Loukussa-sarjaa. Tällaisena esteetikkona katse kiinnittyy aina moneen ympäristössä olevaan asiaan. En ole milloinkaan käynyt Islannissa, joten en osaa sanoa miltä siellä oikeasti näyttää. Kauniin luonnon keskellä näytti tuon sarjan kuvaamana olevan jotenkin melko ränsistyneen oloisia rakennuksia ja talot näyttivät sisältä vuosikymmenien takaisilta. Varsinaisen sarjan tapahtumien lisäksi pohdin tuota kaikkea näkemääni ja sen todenperäisyyttä suhteessa nyky-Islantiin. Tulipa siinä sitten myös googletettua virallisia tietoja Islannista, kuten asukaslukua ja eri kaupunkien maantieteellistä sijaintia.

Jossain vaiheessa huomasin itsekin alkavani aivastella ja niistää. Elättelin vielä hetken toivetta, että kyseessä olisi vain allerginen reaktio, joita minulla aina toisinaan ilmenee. Valitettavasti sama pärskiminen jatkui seuraavanakin päivänä ja sinetöi osaltaan Helsingin matkan lopullisen peruuntumisen. Pikkupojatkin palasivat kotiin. Enää en toivo lomalta muuta kuin sitä, että loppuperhe saisi pysyä terveenä.

Ennen kuin itse sairastuin, elättelin vielä pientä toivetta päästä vaikkapa vain kahvilakäynnille koti- tai naapurikaupunkiin, mutta siitäkin oli luovuttava. Onneksi marketissa oli viikonloppuna kahvi tarjouksessa, joten kotonakin saa keitettyä hyvää kahvia ja pakastimestakin löytyy vielä tuoreita korvapuusteja.

Jääkarhupoika toivoi seuraavaksi itselleen ja veljilleen raitaneuleita. Päädyinkin lankakauppareissullani ostamaan jo valmiiksi kolmeen neuleeseen pohjaväriksi tätä samaa luonnonvalkoista Dropsin Cotton Merinoa kuin omassakin sinivalkoisessa raitaneuleessa on. Koska tämä sävy oli hieman tavallista tummempi luonnonvalkoinen, on seuraava erä todennäköisesti hieman eri sävyinen. Tästä syystä oli hyvä ostaa kaikille pohjalangat samalla kerralla ja samasta erästä. Pojat saavat sitten itse valita mieleisensä raitalangan värit. Tosin saattaa olla, että olisin osannut valita ne itsekin heille mieleiseksi.

Toivottavasti tuo oma raitaneuleeni ei kuitenkaan ihan vielä tule valmiiksi, sillä silloin joudun pyytämään jonkun kuriirin asialle ostamaan noita raitalankoja. Tällaisessa flunssassa ei ole kyllä mitään asiaa ostoksille.

Islantilaissarja tuli päätökseen eikä uutta katseltavaa meinannut löytyä. Viime keväänä katsoin This is us -sarjan kaikki saatavilla olevat viisi kautta, mutta kuudetta ei silloin löytynyt mistään. Nyt mieheni löysi sen, joten ehkäpä sen siivittämänä jatkan sohvan nurkassa kyyhäämistä kera raitaneuletekeleeni, kunhan tämä pärskiminen nyt ensin vähän rauhoittuisi.

Ei siis riittänyt, että sairastettiin joululoma, vaan tarvittiin näköjään jatkoksi myös talvilomalla sairastaminen. Ehkäpä suuntaan katseeni suoraan pääsiäiseen. 🙂

Punaiset villapaidat

0

Jääkarhupojan lempiväri on punainen ja hän onkin jo useampaan otteeseen ehtinyt toivoa minua tekemään hänelle punaisen villapaidan.

Löysin viime keväänä Novita-lehdestä (2/2022) tämän Eevertti-neuleen, johon jääkarhupoika sai valita mieleisensä värit. Langaksi valitsin Dropsin Cotton Merinon, joka on puoliksi merinovillaa ja puoliksi puuvillaa. Puuvilla tuo lankaan sellaisen kevyemmän, ohuemman ja kesäisemmän vaikutuksen, mutta merinovilla tekee siitä pelkkää puuvillaa joustavamman neuloa ja jotenkin sitoo työn paremmin yhteen. Aiemmin kun neuloin pelkästä puuvillalangasta, levahtivat kaikki työni kummallisen muotoiseksi. Siksipä useimmiten käytän puuvillalankaa vain virkkaamiseen. Siinä se toimii tosi hyvin.

Jos katsot tarkkaan mallia, huomaat, että jätin pääntien lisävärin kokonaan pois ja korvasin sen helmaosan punaisella. Tämä kaarrokeneule neulottiin ylhäältä alaspäin suljettuna neuleena. Hihat neulottiin lopuksi suoraan kiinni vartalo-osasta aiemmin sivuun jätetyille silmukoille.

Siinä missä suurin osa tekemistäni kaarrokeneuleista on tehty idettisiksi etu- ja takakappaleen osalta, on tässä Eevertti-neuleessa neulottu takakappaleeseen korotus lyhennetyin kerroksin eli se on hieman etukappaletta korkeampi eikä paitaa voi pukea ylle kummin päin vaan.

Neuloin tätä samaa ohjetta mukaellen kesällä kuopukselle purjeveneneuleen, jonka olen blogissa jo aiemmin esitellyt. Suunnittelin siihen purjevenekuvion kaarrokeneulekuvion kohdalle. Tämä jääkarhupojan neule valmistui kuitenkin jo ennen kuopuksen purjeveneneuletta. Ei vain ole tullut sitä tänne blogiin aiemmin kuvattua.

Loppuvuodesta 2022 jääkarhupoika esitti toiveen, että neuloisin hänelle kokopunaisen villapaidan. Tammikuussa tuolle tilaukselle oli vihdoinkin aikaa. Päädyin tekemään neuleen Dropsin Merino Extra Fine -langasta Strömsö-villapaidan XS-koon ohjeella ilman kaarrokeosan kuvioväriä. Kuvista näet, miten tuo Extra Fine -langan punaisen sävy on hieman syvemmän punainen verrattuna Cotton Merino -lankaan. Hyvä punainen joka tapauksessa. Kuvissa punaisen sävy on yleensä kirkkaampi kuin luonnossa.

Poika toivoi paidasta paitsi yksiväristä, niin myös sellaista joka ei kutittaisi eli että alle riittäisi vain lyhythihainen aluspaita. Tämä Dropsin Merino Extra Fine on juuri sellainen lanka eli se ei todellakaan kutita, vaikka onkin täyttä merinovillaa. Olen neulonut siitä aiemmin muun muuassa Strömsö-mekkoni, lasten Strömsö-villapaidan ja Strömsö-villapaidan ystävälleni.

Kuten näet, niin XS-koon hihoissa on hieman ylimääräistä pituutta reilu 150 senttiselle lapselle. Se on kuitenkin seuraava saatavilla oleva koko suurimman lastenkoon (8Y) jälkeen. Tuon suurimman lastenkoon tein kuopukselle hänen ollessa seitsemänvuotias. Se on hänelle sopiva vielä kahdeksanvuotiaanakin, mutta ei hän voisi sen jälkeen siirtyä suoraan tähän XS-kokoon, jossa on reiluutta vielä 11-vuotiaalle isoveljellekin. Ratkaisisinkin asian niin, että jättäisin sekä helman että hihojen pituudesta muutaman sentin pois.

Enpä olisi ikinä osannut arvata, miten suosittu tästä villapaidasta tulee. Poika pitäisi sitä yllään joka päivä. Joudun joka viikko sanomaan, että nyt et kyllä voi laittaa tuota päälle, koska sulla oli se jo kolme päivää. Arvatkaa mitä sitten tapahtuu? Hän käy vaihtamassa ylleen Eevertti-neuleen! Tiedoksi vain opettajille, että kyllä meiltä löytyy muitakin paitoja. 😀

Nyt kun poika näkin minun neulovan itselleni raitaneuletta, hän esitti toiveen, että voisin seuraavaksi neuloa myös hänelle ja veljilleen raitaneuleet kunkin toivomissa väreissä. Niinpä menin eilen lankakauppaan ja ostin jokaiselle pikkupojalle samasta erästä raitaneuleille luonnonvalkoisen pohjavärin valmiiksi. He saavat sitten itse valita raitalangan värin. Arvaattekohan minkä jääkarhupoika on jo valinnut?! 😉

Ps. Minulla on alusta asti ollut haaveena tehdä Strömsö-villapaita nimenomaan punaisella pohjavärillä ja valkoisin kuvioin, mutta vielä en ole päässyt sellaista kenellekään toteuttamaan.