Valoa ja voimaa

Vähitellen on lähestymässä se aika vuodesta, jolloin otsikon mukaiset valo ja voima ovat enemmän kuin tarpeen. Törmäsin tähän sanakaksikkoon viikonloppuna etsiessäni itselleni kotikirjahyllystä sopivaa lukemista evääksi arkiaamuihin

Tämä kirja on aarteeni. Kuten kuvista näette, se pysyy enää juuri ja juuri kasassa. Olen saanut sen mummaltani opiskeluaikoinani eli arviolta noin 25 vuotta sitten. Mummani on puolestaan saanut sen äidiltään. Kirjassa olevan omistuskirjoituksen mukaan mummani äiti on saanut tämän kirjan sata vuotta sitten. Enpä ollut aiemmin huomannutkaan, että tuo sadan vuoden takainen päivämäärä on sama kuin esikoiseni syntymäpäivä, tosin siis aivan eri vuonna. Esikoisen 21-vuotispäivänä tämän vuoden 2021 syksynä on tämän kirjan antamisesta tullut kuluneeksi sata vuotta.

On ylipäätään harvinaista, että tämä kirja on säilynyt, sillä mummani äiti kuoli hyvin nuorena mummani – perheen esikoislapsen – ollessa vain seitsemän vuoden ikäinen. Saadessani tämän kirjan mummaltani, hän kertoi lukeneensa kirjan jo niin moneen kertaan, että muisti kaikki opetukset jo ulkoa. Siinä asiassa minulla onkin nyt kirimistä, sillä kirja on saanut levätä varmasti viimeiset kymmenen vuotta hyllyssä. Aikoinaan sitä kyllä luin ahkerasti.

Valoa ja voimaa elämän tielle on Aurore Tisellin alunperin ruotsiksi kokoama teos eri henkilöiden sanoja ja ajatuksia. Kirjan on suomentanut Lyyli Vihervaara ja tämä Raittiuskansan Kirjapainossa Helsingissä painettu teos on vuodelta 1920.

Kirjan koonnut Tisell kertoo nuoruuspäiviltään saakka hänellä olleen tapana sekä maallista että hengellistä kirjallisuutta lukiessaan kirjoittaa muistiin kohdat, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Tämän kirjan myötä toteutui hänen toiveensa saattaa nuo kaikki kauniit ajatukset myös toisten tietoon.

”…voi sitä (kirjaa) mieluummin lukea silloin, kun keskellä työn touhua, ajan tuhansien äänten sorinassa tahtoo viettää iäisyyshetken.”

Kirjasta löytyy pieni teksti, noin sivun mittainen, jokaiselle kalenteripäivälle. Teksti alkaa useimmiten lyhyellä Raamatun kohdalla, jonka jälkeen on pieni opetus tai ajatuksia tuosta kohdasta liittäen se useimmiten arjen eloon. Teksti on juuri sopiva luettavaksi kerran päivässä.

Viime viikonloppuna juuri ennen hämärän laskeutumista syysiltaan, sain ajatuksen pienestä teehetkestä puutarhassa syksyn värjäämien pensaiden alla. Kaadoin teekuppiini syntymäpäivälahjakseni saamaa uutta teetä, kietouduin äitini neulomaan palmikkovillapeittoon ja avasin kirjasta lokakuisen sivun. Illan hiljalleen hämärtyessä alkoi kynttilän valo loistaa yhä kirkkaammin ja lämpimämmin. Jo pelkästään tuo hetki hiljaisuudessa yksin ja kauniin syksyn keskellä teki kirjan nimen todeksi.

V a l o a   j a   v o i m a a   
s i n u n   s y k s y y s i   
j u u r i   s i n u l l e   s o p i v i n   t a v o i n!

(Ps. Miellään saat kertoa noista tavoista meille muillekin kommenteissa.)

Äidin toiveita

Mistä lie sain tällaisen ajatuksen koota postaukseen materiatoiveitani. Juuri keskustelimme siitä, miten materia sinänsä ei ole tärkeää paitsi silloin, kun aivan oikeasti tarvitsee jotakin. Siitä esimerkkinä voisi olla vaikka uudet talvikengät ja -vaatteet lapselle pieneksi jääneiden tilalle tai uusi jokapäiväisessä käytössä oleva kodinkone rikkoutuneen ja korjauskelvottoman tilalle. Nämä pakolliset tarpeetkin jokainen varmasti määrittelee parhaiten itse.

Puhuimme myös siitä, miten joskus on kuitenkin mukava saada lahjaksi jotakin joka ilahduttaa, mutta ei välttämättä ole ihan oikeasti tarpeellista ja sitä ilmankin voisi elää. Nykyisessä kulutusyhteiskunnassa tämäkin toki saa monet meistä mietteliäiksi. Pohdimme myös sitä, ettei tavallisen työssäkäyvän ihmisen palkka edes riitä siihen, että voisi ostella kaikkea vain siksi, että haluaa tai tykkää jostakin. Useimmat tai oikeastaan kaikki omat toiveeni olen hankkinut pidemmällä aikavälillä ja/tai alennuksia hyödyntäen. Juuri tästä syystä onkin hyvä olla olemassa jonkinlainen lista omista toiveista tai tarpeista. Sopivan hinnan osuessa kohdalle, voi jälleen harkita, olisiko nyt oikea hetki toteuttaa toive vai tarvitsenkohan sittenkään enää tätä. 

En suinkaan koonnut tähän kaikkia mahdollisia toiveitani, ainoastaan sellaisia, jotka nyt nousivat esille. 

Näin reilu vuosi sitten Marimekossa tämän terranvärisen Oiva-sarjan kulhon ja ihastuin siihen kovasti. Materiaali näyttää aika paljon luonnolliselta savelta tai kiveltä, koska pinta on jätetty ulkoa karheksi, lasittamattomaksi. Samalla värityksellä löytyi myös lautasia ja mukeja, ehkä joitakin tarjoiluastioitakin. En kuitenkaan haluaisi koko sarjaa, ainoastaan näitä kulhoja. Tällä hetkellä meillä on käytössä aamupalakulhoina Teema-sarjan kulhoja valkoisina, vaaleansinisinä ja Muumi-kuvioisina. Osa niistä alkaa olla jo melko kuluneita. 

Olisin varmaan jo ostanutkin muutaman tällaisen kulhon sillä ajatuksella, että kerään niitä sitten vähitellen lisää. Valitettavasti muutaman epäonnistuneen sarjan keräämisen jälkeen olen kuitenkin tullut hieman varovaiseksi tällaisen pitkän keräilyajan suhteen. Saattaa nimittäin käydä niin, että siinä vaiheessa, kun olet saanut kerättyä neljä kulhoa vaikkapa tavoitellusta kahdestatoista, lopetetaankin sarjan tuottaminen. Toistaiseksi ei ole tullut mahdollisuutta ostaa niin montaa kulhoa kerralla, vaikka muutaman kerran olenkin jonkun tarjouksen myötä ne jo klikannut ostoskoriin.

Olen jo pitkään etsinyt itselleni merinovilla-asua ja heti kun näin nämä Ruskovillan 40-vuotisjuhlamalliston hiekanväriset luomumerinovillaiset paidan ja housut, tiesin että tässä ne ovat. Näitä juhlavuoden tuotteita (tässä hiekansävyssä ja sammaleenvihreänä) on saatavilla vain rajoitetun ajan, joten saattaapi olla, että koot ehtivät jo loppua ennen kuin pääsen niitä tilaamaan. Toivottavasti ei. Paidan ajatuksena on se, että sitä voisi käyttää aluspaidan lisäksi myös päällipaitana. Mielestäni se on hyvä asia. Väri näyttää omiin silmiini kauniilta. 

En varsinaisesti voi sanoa pitäväni vyölaukuista, mutta toisinaan käytännöllisyys ja toimivuus menevät sen edelle. Eipä tarvinnut vielä kymmenen vuotta sitten miettiä, minne laitan kännykkäni kun menen lenkille. Tai siis sen pystyi jättämään kotiin. Nyt tuo möhkäle on pakko ottaa mukaansa, mikäli aikoo kerätä lenkin tiedot (esim. syke, matkan pituus ja kesto jne.) tai jos aikoo kuunnella liikkuessaan jotakin. Suinkaan aina en jaksa kuunnella mitään muuta kuin puiden huminaa tai muita ympäristön ääniä, mutta toisinaan tuntuu sopivalta laittaa luurit korville ja sulkea kaikki muu ulkopuolelle tai vieläpä niin, että luureista kantautuu joko puhetta tai musiikkia.

Ongelmaksi varsinkin kesäaikaan, kun ei ole takkia taskuineen, on tullut tuon möhkäleen sijoittaminen lenkin aikana. Kuinka usein olenkin kävellyt puhelinta kädessäni kuljettaen, mikä ei tunnu yhtään kivalta. Monesti olen miettinyt, että vanha kunnon vyölaukku olisi ratkaisu tähän ongelmaan. Etsiessäni vyölaukkuja, löysin tämän mielestäni kauniin In Wearin beigen tikatun laukun. Sen voi laittaa myös olan yli. Tämän olisin varmasti jo ostanut, jos olisin löytänyt Suomesta sille jälleenmyyjän. Vinkkaathan, jos törmäät tähän laukkuun jossakin!

Tästä Balmuirin Capri-silkkipuuvillahuivista olen haaveillut jo useamman vuoden. Toistaiseksi sen ostamiselle ei ole tullut sopivaa mahdollisuutta. Huivi on kooltaan 140cm x 140cm. Minulla on ollut jo pitkään käytössä Beck Söndergaardin ruskeapohjainen silkkivillahuivi, jossa on beiget tähdet. Se on ollut todella hyvä jo vuosien ajan, mutta on nyt päässyt repeytymään kahdesta kohdasta.

Repeytymään on päässyt myös Pentikin villapeitto. Sitä on jo useampaan kertaan ommeltukin, mutta tulos on yhä huonompi ja peitto alkaakin olla ihan roskistavaraa. Kuvan villapeitto taisi olla Lapuan Kankureiden eikä se oli välttämättä juuri se, mitä etsin, mutta joku beigesävyinen kuitenkin. Yksivärinenkin olisi ihan hyvä.

Peittojen lisäksi uudet koristetyynyt kelpaavat aina ja voisin jopa väittää, että en ole aikoihin uusia ostanutkaan.

Viime jouluksi olisin halunnut ostaa ruokapöytään näitä Riviera Maisonin rottinkirusetteja, mutta en millään malttanut. Siitä asti nämä koristerusetit ovat olleet mielessäni ja yhä niitä toivoisin. Niitä vaan pitäisi ostaa kerralla useampi. Seitsemän kappaletta on aivan minimi, mutta mielellään 10 – 12. Siinä vaiheessa hintalappu nousee jo aika korkeaksi. Kunpa vain tietäisin, että näitä on saatavilla seuraavat kymmenen vuotta, niin voisin ostaa aina muutaman kerrallaan silloin tällöin.

Olen aina pitänyt rottingista materiaalina. Siitä syystä meiltä löytyykin muun muassa korituoleja ja useita erilaisia ja kokoisia koreja ja korikirstuja. Rottinki tuo toivomaani lämpöä kotiin ja sisustukseen. Nämä rottinkiset katelautaset ovat myös Riviera Maisonin ja sopisivat mielestäni kauniisti kattaukseen valkoisen lautasen alle ja toki vaikka tarjottimeksi tai ”koriksi”. Valitettavasti näidenkin hankkimiseen pätee sama sääntö kuin Oiva-kulhoihin ja rottinkirusetteihin. Niitä pitäisi voida ostaa kerralla 10 – 12 kappaletta.

Useamman vuoden ajan on toivelistallani ollut myös isompi Raamattu sekä isommassa koossa että isommalla tekstillä, samoissa kansissa siis. Kansiksi haluaisin ruskeasävyiset nahkakannet. Muita vaatimuksia ovat sormipaikat ja muutama lukunauha. Haluaisin myös vetoketjun, mutta niitä ei tunnu löytyvän nuo muut vaatimukset täyttävässä versiossa. Uusi käännös olisi mieleeni tai sitten sellainen, jossa on rinnakkain molemmat käännökset. Minulta löytyy Raamattu kansalle versiosta Uusi testamentti isommalla fonttikoolla ja sen lukeminen on nykyään huomattavasti miellyttävämpää kuin pienifonttisemman perinteisen Raamattuni. Liekö ikänäöllä jotakin tekemistä asian kanssa…

Minulla on ollut käytössäni Maaret Kallion Lujasti lempeä -kalenteri vuodelle 2021. En ole käyttänyt sitä varsinaisen kalenterin tavoin, vaan muuten. Haluaisin saman kalenterin myös ensi vuodelle.

Näitä ruskeita blancosivuisia luonnoskirjoja olen katsellut etsiessäni opettajalle suunnittelukirjaa. Viime kesänä olinkin aikeissa ostaa tällaisen, mutta ne olivat silloin päässeet loppumaan. Tätä kovakantista vihkoa saa kahdessa koossa. Suunnittelukirjaksi sopisi isompi koko A4 ja A5 koko puolestaan joko käsilaukkukooksi tai kotiin monien tarpeellisten suunnittelu- tai listausvihkojeni joukkoon. Haluaisin kovastivaihtaa myös joulusuunnittelukirjani, koska edellisen tullessa täyteen piti tyytyä tylsään mustaan kovakantiseen ja ruudutettuun vihkoon, josta en tykkää yhtään. Harmi vaan, että sitä pitäisi sitten kuitenkin säilyttää vajaana, koska olen ehtinyt sitä jo muutaman joulun ajan käyttää.

Sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen Muudini. Mieluusti ottaisin niitä vielä lisää.

Tällaisia toiveita tällä kertaa. Ainakin niitä yhdistää sama värimaailma 😀

Millaisia toiveita sinulla on itsellesi? Tapaatko ostaa aina heti mitä haluat tai tarvitset vai ostatko vähitellen ja harkiten?

Syntymäpäiväsuunnitelmia

Viime vuonna ei äkillisesti kotikaupungissamme huonontuneen koronatilanteen vuoksi vietetty lainkaan pikkupoikien syntymäpäiviä, ei kavereille eikä kummeille ja sukulaisille. Toki oman perheen kesken juhlimme kahvilassapatiollapupukakun ja jääkarhukakun äärellä. Tänä vuonna korona elää yhä keskuudessamme, mutta tilanne ei ole samanlainen kuin vuosi sitten. Rajoitukset poistuvat ja elämä yritetään saada vähitellen kohti normaalia. Olisiko uusi normaali sitten parempi sana? En tiedä. Varmasti aika näyttää. Korona ei nyt kuitenkaan ollut tämän postauksen aihe, vaan syntymäpäiväsuunnitelmat.

Olen vuosien saatossa keräillyt Pinterestiin ideoita ja inspiraatiokuvia erilliseen Lastenjuhlat-kansioon, joskin myöhemmin aloin tehdä vielä teemoittain yksittäisiä kansioita. 

Sovimme, että jokainen poika saa kutsua muutaman kaverin synttäreilleen eli sellaisen kaverin, jonka kanssa on muutenkin päivittäin tekemisissä. Ensimmäisenä oli vuorossa nallekarhupojan syntymäpäivät ja aloimmekin pohtia, mitä niillä tehtäisiin ja mitä tarjottaisiin. Löysimmekin kivoja ajatuksia juhlia varten, mutta yhä puuttui teema, jonka ympärille kaiken voisi rakentaa.

Viime sunnuntaina, kun miesväki lähti käymään maalla, sain idean syntymäpäivistä metsäteemalla. Olen sellainen ihminen, että tarvitsen suunnitteluni pohjaksi jonkun idean tai teeman ikään kuin punaiseksi langaksi. Sama pätee myös työhöni. Kun tuo punainen lanka on löytynyt, lähtevät ideat suorastaan rönsyilemään ja niitä on pakko alkaa karsia. Teema inspiroi niin moniin eri toteutustapoihin ja -mahdollisuuksiin ja juuri tuo hetki, kun voi antaa virran kuljettaa ajatuksiaan, on yksi parhaista uuden luomisen alla.

Vaikka pidänkin kovasti lastenjuhlien järjestämisestä, niin kieltämättä niiden ajoittuminen viikon välein kolme peräkkäistä viikkoa (tai neljä, jos laskisi vielä mukaan esikoisen) alkaa arjen keskellä tuntui melkoiselta suorittamiselta. Koska tiedän, mikä minua odottaa, päätin jo tässä vaiheessa oikaista edes jossakin osuudessa. Olin jo etukäteen kysynyt pojilta teematoiveita syntymäpäiville ja ne huomioiden keksin, että jokaisen toiveen voisi toetuttaa saman isomman teeman sisällä hieman sisältöä eriyttäen. Niinpä meidän kodin on nyt seuraavaksi kolmeksi viikoksi vallanneet havuköynnökset, pienet (joulu)kuuset, puukiekot, kävyt ja metsän eläimet. Samalla syntyi Pinterestiin uusi lastenjuhlakansio, Metsäsynttärit.

Inspiraation myötä aloin pohtia, millaista metsärekvisiittaa meiltä löytyisi ennestään ja mitä kenties tarvitsisimme niiden lisäksi. Laitoin isälleni viestin ja kysyin, olisiko hänellä mahdollisuus sahata minulle muutama puulevy/-kiekko syntymäpäiväpöytään alustoiksi. Hän ryhtyikin tuumasta toimeen, sillä miesväen palattua, minulla oli jo kaksi puukiekkoa odottamassa. Seuraavana iltana pojat kävivät lähimetsässä poimimassa käpyjä ja ne laitettiin kuivumaan. Kotoa löytyi valmiiksi myös puisia astioita sekä tarjoilualustoja.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa juhlatarvikekauppojen etsiminen. Valitettavasti kotikaupungistamme ei juuri valikoimaa löydy. Itse tykkäsiin niin kovasti lisätä juhlatunnelmaa ilmapalloin, mutta niitäkin löytyy täältä vain hyvin rajattu valikoima. Monesti haluaisin ihan vain yksivärisiä kumipalloja kulloiseenkin teemaan sopivin värein, mutta sellaisia ei saa lainkaan.

Netissä olevia juhlakauppoja löytyi kyllä useita, mutta mistään niistä ei löytynyt kaikkea haluamaani. Olisi toki helpointa – ja edullisinta – että kaikki tarvittava löytyisi samasta paikasta. Niinpä jouduin tekemään kompromisseja. Tällä kertaa tilasin kahdesta juhlatarvikeliikkeestä, jotka olivat My Dream Day ja Emma’s & Mama’s. Katsoin myös Pop up kemut valikoiman, mutta tällä hetkellä tästä teemasta oli melko huonosti meille sopivia juttuja saatavilla. Näistä kahdesta jälkimmäisestä olen tilannut ennenkin, mutta tuo ensimmäinen verkkokauppa oli minulle uusi. Se täytyy sanoa kummankin verkkokaupan eduksi, että toimitus oli todella nopea. Poikakin jo ehti miettiä, että äiti, ehtivätköhän ne edes ajoissa perille. Olemme jo niin tottuneita, että kortit ja kirjeet tulevat aina myöhässä tai niiden matka kestää tosi pitkään, mutta aika usein verkkokauppatilaukset tulevat nopeasti. Mistähän se johtuu?

Innostuinkin sitten tilausten saavuttua ihan vain itselleni iloksi ja inspiraatioksi kuvaamaan pieniä kollaaseja juhlateemaa ajatellen. Puinen Happy Birthday – ja Woodland-kyltti, pienet puiset levyt ja karhuservetit sekä muffinivuoat olivat tilausten mukana.

Kokeilin ihan vain mielenkiinnosta kuviin myös toista taustaväriä. Puinen kuusialusta on vuosia sitten ostettu Stockmannilta. Jalallisen puisen tarjoiluastian tilasin nyt.

Monia asioita olen kotonamme järjestellyt ja organisoinut eri kategorioihin, mutta kaikenlainen juhlatarvikkeisto on täysin hajallaan ympäri taloa. Miten te muut olette järjestelleet juhliin liittyvät koristeet ja tarvikkeet, sellaiset joita voi käyttää uudelleen? Olisi ihan parasta, jos niitä varten voisi olla erillinen umpiovellinen kaappi, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollista.

Karhutarjottimen olen tilannut ehkäpä vuosi sitten H&M Homesta. Metsäneläinkakunkoristeet ja luonnonväriset paperipillit tilasin nyt.

Tämän puisen puputarjottimen olin klikannut ostoskoriin jo useamman kerran tänä syksynä ajatuksena kattaa se kuopuksen syntymäpäivän aamupalalle ja ottaa sen jälkeen muutenkin käyttöön. Kun kuopus sitten ilmoitti, että haluaa tänäkin vuonna pupusynttärit, valikoitui tämä lopullisesti ostoskorin sisältöön. Tähtikuvioiset pupuservetit ja kultaiset pupukakkutikut pääsevät myös koristamaan kuopuksen juhlapäivää. Uskoisin, että niillekin jää vielä jatkokäyttöä.

Muoviset havunoksat käpyineen sekä pienin valoin varustettu vihreä köynnös tulivat myös täydentämään juhlatarvikevalikoimaamme. Pyrin yleensä ostamaan juhlatarvikkeita niin, että mahdollisimman monia niistä voi käyttää uudelleen. Titenkin servetit, pillit ja muut kertakäyttöiset tarvikkeet ovat nimensä mukaisesti kertakäyttöisiä, mutta monia muita juttuja voi käyttää uudelleen myös eri teemojen yhteydessä ja tässä tapauksessa vaikkapa joulukoristeina.

Puiset kulhot olen saanut ystävältäni lahjaksi. Tammenterhoja pojat toivat minulle iltakävelyltään.

Näille synttäreille päädyin tilaamaan myös numerosädetikkuja kakkukynttilöiden sijaan.

Haluaisitko jakaa omia hyväksi havaitsemiasi juhlatarvikekauppoja? Voisin vaikka lisätä niitä sitten tähän postauksen loppuun jälkikäteen.

Tätä kirjoittaessani ensimmäiset syntymäpäivät kolmen viikon putkesta on jo vietetty. Katsotaan josko saisin seuraavaan postaukseen niistä kuvia.

Mukavaa viikonloppua! Nautitaan vielä tästä ihanasta ruskasta väriloistoineen.

Pikku nikkarit

Kuvissa näkyvä vanha höyläpenkki toimi aikaisemmin Nallekarhun Legocitynä. Nyt kun esikoinen muutti joksikin aikaa takaisin kotiin, jouduimme jälleen tekemään muutoksia huonejärjestelyissä eikä tämä höyläpenkki enää mahtunut minnekään. Sen sijaan saimme vihdoinkin toteutettua poikien pitkäaikaisen haaveen erillisestä Legohuoneesta. Katsotaan koska saisin aikaiseksi tehtyä siitä postauksen.

Ennen kuin höyläpenkki vietiin säilytykseen, pojat halusivat vielä nikkaroida jotakin ja sain samalla otettua myös kuvia nikkaroinnista. Edelliskesänä tämä höyläpenkki oli meillä terassilla (suojassa sateelta), josta se oli myös helppo nostaa asfaltille nikkarointihetkiä varten. Minun piti jo silloin ottaa kuvia ja tehdä pieni nikkarointipostaus, mutta se sitten vaan jäi.

Puuhapojat-työmiehenliivit ovat Miraakkelista. Näet kuvia liiveistä ja muista työmiehen tarvikkeista jo selatessasi Miraakkelin etusivun kuvia. Lämmin suositus Miraakkelille. Ihana Veera palvelee siellä mielellään ja itse tapaankin tilata häneltä sähköpostitse esimerkiksi joululahjoja kauniisti paketoituina.

Pojat ovat saaneet nämä työmiehen liivit lahjoiksi kummeiltaan ja serkuiltaan. Ensimmäisen liivin sai aikoinaan toiseksi vanhin poika koossa L ja kaksi pienempää liiviä, koot M ja S, ovat nallekarhun ja jääkarhun saamat. Kuvista pystyt ehkä hieman päättelemään sopivia kokoja eri ikäisille/kokoisille lapsille. Mielestäni ei myöskään haittaa, vaikka liivi olisi aluksi hieman isompaa kokoa. Sen käyttöikä on silloin pidempi.

Muutama poika on saanut kummeiltaan lahjaksi oman työkalupakin työkaluineen. Tällainen lahja on mielestäni tosi pitkäikäinen ja työkalupakkia voi iän myötä täydentää lisätyökaluilla. Jos olet siis vailla joululahjaideaa pikku nikkarille, niin työmiehen liivi, työmiehen hanskat ja työkalupakki työkaluineen on mielestäni hyvä idea. Työkaluja voi myös ostaa vähän kerrallaan lisää esimerkiksi eri merkkipäivinä tai miksei näistä voisi rakentaa vaikka adventtikalenteria. Työkalujen lisäksi adventtikalenterin luukuista voisi löytyi ohjeita ja tarvikkeita erilaisiin pieniin puutöihin. Lapsia myös inspiroi aivan valtavasti vaikkapa laatikollinen puunpaloja, rasiallinen nauloja sekä pussillinen mielikuvitusta. Miraakkelista löytyy myös noita lapsen käteen sopivia pienempiä työkaluja.

Ovatko teidän lapsenne kiinnostuneita nikkaroinnista?

Esimerkiksi Pinterest on pullollaan kivoja pieniä puutyöideoita. Yhden niistä ajattelin jakaa vielä myöhemmin täällä blogissa. Pääset silloin näkemään mitä pojat nikkaroivat ennen höyläpenkin viemistä varastoon.

Aurinkoista syyssunnuntaita!

Poikien päivän asu 2

Reilu viikko sitten sunnuntaina lähdettiin pikkupoikien kanssa museoon tai tarkemmin sanottuna taidekotiin. Mietin hetken, mikä olisi sopiva vaatetus tuolle käynnille. Koska menimme museoon autolla ja tiesin, että saamme suurella todennäköisyydellä auton parkkiin ihan taidemuseon viereen, ajattelin, että emme tarvitse syyssäähän juurikaan mitään erillisiä ulkovaatteita mukaan. Mitä vähemmän siirtymävaiheita matkoilla tai retkillä on, sitä jouhevammin ne sujuvat.

Tuolta pohjalta päädyin hieman lisälämmikettä ulkokautta piipahtamisiin tuoviin toppaliiveihin sekä niiden alle laitettaviin puuvillaneuleisiin. Toppaliiviä ei tarvitsisi riisua pois museossa, vaan sen voisi vaan avata.

Olet varmasti huomannut, että en kovin usein esittele täällä blogissani lastenvaateuutuuksia tai pinnalla olevia trendejä. Se ei toki tarkoita sitä, että en koskaan ostaisi lapsillemme uusia vaatteita. Toki ostan ja myös niitä ostoksiani olet toisinaan päässyt näkemään. Olen myös aina ollut hyvin ihastunut lastenvaatteisiin,  joten sekin on osaltaan ruokkinut lastenvaateostoskulttuuriani.En muista olenko kertonut, että olen myös viiden vuoden ajan toiminut erään laadukkaan lastenvaatemerkin jälleenmyyjänä. Ehkäpä vielä joskus kerron siitä tarkemmin. Siltä ajalta olen väistämättä sisäistänyt monia lastenvaatteisiin, niiden valmistamiseen ja pesuun liittyviä asioita, jotka vaikuttavat tänäkin päivinä lastenvaatevalintoihini ja vaatteiden huoltoon.

Sen sijaan, että olisin ostellut lapsilleni kaikki lastenvaateuutuudet, olen pyrkinyt ostamaan tiettyjä vuodesta toiseen kestäviä klassikoita ”joka koossa”. Toki kukaan ei välttämättä ole voinut sanoa, että vuonna 2000 ostettu klassikko olisi sitä vielä vuonna 2020:kin, mutta mielestäni olen siinä kuitenkin aika hyvin onnistunut. Kyseessä ei välttämättä edes ole klassikkovaate suuren yleisön silmissä, vaan ainoastaan omissa mieltymyksissäni. Koska tykkään myös samistella vaatteiden kanssa, on tämä joka koossa saman klassikon ostaminen ollut samalla ratkaisu siihenkin. Samistelussa minua puolestaan viehättää sen mukanaan tuoma seesteisyys. Kun kaikki kulkevat samassa värimaailmassa, tuo se osaltaan rauhallisen tunnelman etenkin isolla perheellä liikkuessa. Lisää tästä lastenvaatefilosofiastani löydät vaikkapa Poikien vaatteiden pakkaaminen -postauksesta. Pakkaamisesta löytyy myös yksi hyvä syy samanlaisten vaatteiden ostamiselle vuodesta toiseen. Toki voi ajatella sen olevan myös hyvin tylsää. Vaatteiden siirtyminen veljeltä toiselle on luonnollisesti myös vähentänyt vaatteisiin kulunutta rahaa. Näiden tekemieni klassikkovalintojen lisäksi pojat ovat saaneet esittää vaatetoiveitaan omien mieltymystensä mukaisesti.

Sanottakoon tässä myös se, että voisin aivan hyvin olla myös se äiti, joka ostaa lapselleen kaikki ihanat lastenvaateuutuudet ihan vain siitä syystä, että pidän kovasti lastenvaatteista. Tällä lapsimäärällä se ei kuitenkaan taloudellisesti ole mahdollista ja on pitänyt miettiä muunlaisia tapoja puettaa lapsensa.

Toivottavasti tulin oikein ymmärretyksi.

Koska Poikien päivän asu 1 -postaus sai hyvän vastaanoton ja koska niitä toivottiin lisää, niin päätin tuon toiveen toteuttaa.

Ensimmäisen tummansinisen Benettonin toppaliivin olen ostanut esikoiselle koossa 90 cm hänen ollessaan reilu vuoden ikäinen. Muistan yhä silmissäni näyn, kun hän taapersi Tukholman lentokentällä pupua kädessään roikottaen nimenomaan tuo liivi yllään. Toppaliivi on erittäin hyvä myös lentomatkoilla, joskin nykyään suosin enemmän kevytuntuvatakkeja. Tuo kyseinen liivi on jäänyt jo kaikille pojille pieneksi, mutta sitä liiviä ovat seuranneet seuraavien kokojen liivit. Itse asiassa toppaliivejä voi hyvin ostaa vain joka toisessa koossa, koska niiden käyttöikä on pitkä. Ensin liivi on hieman reilu, sen jälkeen sopiva ja sitten ehkä hieman lyhyehkö, kuten näiden kuvien liivit. Sama liivi menee siis vähintäänkin kolme vuotta.

Kuopus onkin jo liivinsä viides käyttäjä, nallekarhu omansa kolmas ja jääkarhu neljäs. Jokainen liivi lähtee vielä hyväkuntoisena meiltä eteenpäin, tosin olen huomannut, etteivät ne oikein tunnu kirpputorilla liikkuvan. En tiedä, olisiko siihen tilanteeseen tulossa muutos, sillä liivit ovat jälleen nousseet muotiin (asia jolla ei ole ollut vaikutusta meidän 20 vuotta kestäneeseen poikien toppaliivien käyttöön).

Kahden nuorimman pojan liivit ovat vuosia sitten Benettonilta ostetut. Kuopuksella oli yllätyksekseni yllään XS-kokoinen liivi, joka vastaa noin kokoa 110 cm. Hänen oikea Benetton-kokonsa on tällä hetkellä koko S eli noin 120 cm, joskin kuopuksella oli jo kesällä pituutta 125 cm. Taitaakin olla viimeinen syksy tällä liivillä. Jääkarhupojan liivi puolestaan on kokoa M eli noin 130 cm ja hänen Benetton-kokonsa on tällä hetkellä koko L.

Harmikseni en noiden Benettonin liivien jälkeen löytänyt enää kokonaan tummansinisiä toppaliivejä isommissa koissa. H&M:n liiveissä minua nimittäin hieman häiritsee nuo valkoiset vetoketjut. Puhun liiveistä monikossa, sillä meiltä löytyy tämä sama liivi myös koossa 170 cm. Luulinkin, että nallekarhupojalla olisi ollut jo se koko käytössä, mutta hänellä olikin vielä tämä pienempi. H&M:n liiveissä on Benettonin liiveihin verrattuna se hyvä puoli, että niistä saa hupun irrotettua. Tällainen liivi olisi muutenkin mielestäni parempi ilman huppua. Huppu tekee jotenkin raskaan vaikutelman, takkiin nähden kevyemmästä liivistä.

Varmasti jo huomasitkin, että farkut ovat täysin samat Polarn och Pyretit kuin ensimmäisessä päivän asu -postauksessa. Zaran beige puuvillaneule on myös tuttu useammastakin aikaisemmasta postauksesta. Nyt vain vaihdoimme jokaiselle pojalle niistä yhden koon isommat. Nämä paidat olen ostanut ennen kuopuksen syntymää ja ne olivat isoveljien päällä Laura Schneiderin ottamissa veljes- ja perhekuvissa. Paidat ovatkin olleet hintalaatusuhteeltaan aivan loistavat ja värimaailmaltaankin hyvin miellyttävät ja itse asiassa melko harvinaiset löytää poikalapsille. 

Juuri ennen lähtöä kaivoimme kaapista hieman syksyisemmät kengät. Nallekarhun viimevuotiset Timberlandit olivat jääneet pieniksi, mutta kenkäjemmastamme löytyi samat kengät kokoa suurempina. Jääkarhupojalle puolestaan kaivettiin esille Timberlandin nilkkurit, jotka ovat jo olleet käytössä isoveljellä. Näissä nilkkureissa on itseasiassa myös vuori, joten ne käyvät myös talvinilkkureista/talvikaupunkikengistä. Kuopus sai käyttöönsä iki-ihanat La Coquetan kengät, nekin veljen vanhoina.

Kieltämättä hieman epäonnistunut yhdistelmä, kun neuleet ovat kokoa liian isot ja liivit kokoa liian pienet 🙂 En vain millään lähdön hetkellä jaksanut alkaa vaihtaa tilalle isompia liivejä. Oikeastaan nuo vaihdot sujuvat melko helposti, sillä toppaliivejä säilytetään ympäri vuoden kuistin avonaulakon takakoukuissa. Sieltä voi siis vain siirtää liivejä yhden pykälän eteenpäin veljeltä seuraavalle. 

Korona-ajan lapset museokäynnillä tarvitsevat vielä yhden asusteen, nimittäin maskin…

Näyttely jatkui vielä museon pihapiirissä. Näköjään tuossa linkkaamassani postauksessa on pojilla myös ollut yllään toppaliivit, mutta tuolla kerralla ruskeat Pomp de Luxin liivit. Niistä ei taida koot enää riittää kuin kahdelle nuorimmalle.

Pääsinpä minäkin mukaan muutamiin poikien ottamiin kuviin. Ylläni on InWearin vaalean chinot ja valkoinen oversize kauluspaita sekä Part Twon beige toppaliivi. Caloun beiget nilkkurit ja Balmuirin nude Edith-crossbody.

M u k a v a a   s y k s y i s t ä   k e s k i v i i k k o a !