Kesäilta kallioilla

Erään heinäkuisen päiväretken päätteeksi päädyimme iltapalalle Fäbodan kallioille. Olimme jo aamulla kotoa lähtiessämme pakanneet mukaan iltapalatarvikkeita sekä tyynyjä ja peittoja pehmusteiksi ja lämmikkeiksi. Reissusta ostimme vielä tuoreita ruokatarpeita ennen iltapalahetkeä.

Iltapalalla oli tarjolla croissantteja ja pietarsaarelaisesta kahvilasta ostettuja kanelipullia, mysliä, jogurttia, hedelmiä, vihanneksia, marjoja ja vaahtokarkkeja. Kotona tehdyt kaurakeksit ja  kaurapeltileipäset olivat gluteenittomia. Lapsille oli juomaksi kaakaota ja aikuisille haudutettua teetä.

Tuo heinäkuun lopun kesäinen ilta kallioilla oli melko tuulinen ja paikoin kylmäkin. Ehkä ensimmäistä kertaa kesän aikana ilmassa oli aavistus syksystä. Onneksi pian tuon jälkeen ilmat lämpenivät uudelleen kuin loppukesän suomana lahjana ja tuntui kuin kesä olisi saanut alkaa uudelleen.

Mieheni taisi tavaroita kasseista ja koreista purkaessaan todeta, että kovin vaikuttaa sävyt syksyisiltä. Ja niinhän ne kieltämättä olivatkin. Joskin jotakin tekemistä lienee myös sillä, että syksyiseksi mielletyt eri ruskean sävyt ovat juuri niitä omia suosikkejani. Kuvittelinkin mielessäni nimenomaan ruskeat rantakalliot. Niitäkin kyllä löytyi muutamia pääasiassa harmaiden kallioiden seasta.

Ennen iltapalaleirimme pystyttämistä, kuljin minulle täysin vieraan rannan kallioilla etsien sitä juuri oikeaa ja meille sopivaa paikkaa. Koska sää oli viileämpi, sain valita mieluisan paikan lähes koko rannan valikoimista. Täydeltä kallio- ja hiekkarannalta kuvien ottaminenkin olisi voinut olla astetta haastavampaa, joten siinä mielessä sää oli meille suotuisa.

Valitsemalleni rantakalliolle oli ajautunut ikään kuin selkänojaksi kaatuneen puunrunko, jota vasten oli helppo asetella tyynyt pehmusteiksi.

Olin pakannut jokaiselle mukaan villapaidat ja niille todellakin tuli käyttöä tuulisella rannalla. Koska lähdin matkaan mekossa, päädyin ottamaan itselleni mukaan myös Ruskovillan kerraston ja voin sanoa housujen olleen nappivalinta tuohon säähän. Ei myöskään haitanneet tuulessa hulmuavat helmat, kun oli housut alla. 😉

Villapaitojen lisäksi keräsin mukaan tyynyjä ja peittoja. Enpä olisi lähtiessä arvannut, että jokainen niistä tuli käyttöön. 

Kaksiväriset kukalliset tyynyt ovat Mainion ja moniväriset kukalliset tyynyt sekä piknikpeitto ovat puolestaan Ib Laursenin. 

Beiget neulepeitot ovat minun tekemiäni ja luonnonvalkoinen palmikkopeitto äitini tekemä.

Poikien Erämaa-villapaidat tein viime kesänä.

Ehkäpä oli ihan hyväkin, että postaus venyi kesän viimeiselle päivälle, sillä sen verran syksyn tuntua siitä jo välittyy.

Ilta venyi pitkäksi eli aivan auringonlaskuun saakka. Kuviakin tuli otettua useita satoja, joten tähän postaukseen laitoin niistä vasta osan. Muutkin olen jo tallentanut, joten katsotaan josko niitäkin vielä tänne jossakin muodossa myöhemmin jakaisin. Tehtiin tuolla kallioille nimittäin jotain muutakin kuin vain istuskeltiin syömässä iltapalaa. Pojille paikka oli iso elämys, toki itsellekin. Jäinkin miettimään, että kuinkahan paljon kauneutta ja elämyksiä Suomen maalla onkaan tarjolla.

Kolme koululaista

Ensimmäisen koulupäivän aattona oli aika katsoa koulutarvikkeet ja ensimmäisen päivän vaatteet valmiiksi. Viime syksynä tein kattavan postaussarjan ekaluokkalaisen koulunaloituksesta, joten sieltä voit halutessasi käydä lukemassa tarkemmin vaikkapa koulurepun sisällöstä ja kouluvaatteista. Kouluun ja Koulutarvikeostoksilla -postaukset kertovat myös samasta aihepiiristä. Lisäksi löydät blogin sivuhakemistosta otsikon Koulu ja sitä klikkaamalla avautuvat nuo kaikki yllä mainitsemani postaukset sekä omaan työhöni liittyvät postaukset.

Meillä ei ole tapana ostaa lapsille uusia reppuja joka vuosi. Ostamalla heti ekaluokkalaiselle kunnollisen eli tukevan, laadukkaan, kulutuksen ja sään kestävän repun, sillä pärjää helposti ainakin neljä ensimmäistä vuotta. Meillä jokaisella pojalla sekä ensimmäinen että toinen (kuopuksella vasta ensimmäinen käytössään) koulureppu on valittu Haglöfsin Tight-malliston repuista. Ekaluokkalaiselle on ostettu medium-koon reppu ja tilantarpeen kasvaessa joko viides- tai seiskaluokalla, on ostettu sama reppu large-koossa. Toiseksi vanhimman pojan repusta hajosi vetoketju muistaakseni viidennellä luokalla ja hän sai silloin käyttöönsä seuraavan koon repun. Myöhemmin löysimme tuon rikkoutuneen medium-koon repun tilalle jostakin ale-laarista samanlaisen, joten hänellä on edellen myös sen koon reppu käytössään. Esikoisella sitä vastoin on molemmat koot alkuperäisinä yhä käytössään eli reput ovat jääneet käyttöön vielä peruskoulutaipaleen jälkeenkin.

Nallekarhu sai nyt yläkoulun alkaessa uuden repun. Tämä Haglöfsin Malung-reppu ostettiin hänelle itse asiassa jemmaan jo vuosi sitten samaan aikaan kuin etsimme kuopukselle sopivaa koulureppua. Tight-malliston reput ovat aina välillä jossakin kiven alla, sillä niitä ei tunnu löytyvän mistään tai sitten värit eivät ole kyseiselle lapselle mieleen. Koska reppu ostetaan ikään kuin koko elämäksi, niin mielestäni silloin on tärkeä saada vaikuttaa myös värivalintaan eikä ostaa vain jotakin. 

Tätä reppua myytiin vuosi sitten puoleen hintaan ja koska vihreä on nallekarhupojan lempiväri ollut jo pitkään, uskalsimme ostaa repun hänelle  valmiiksi. Tämän mallin repussa on valmiina erillinen lokero läppärille, jonka poika yläkouluun siirtyessään saa koulusta käyttöönsä. Repussa on hyvät säädöt pyörällä ajamista varten. Pidän sitä itse tärkeänä, sillä koululaisen reppu saattaa painaa todella paljon ja selkä on kovilla ilman noita hyviä ja tukevia säätömahdollisuuksia sekä kunnon olkaimia.

Tämän repun ehkä isoin miinus on erillisen, repun ulkopuolella olevan, juomapullotaskun puuttuminen. Sillä tavoin olisi helpointa varmistaa, ettei juomapullo kastele koko repun sisältöä. Pakkaamme kyllä juomapullot aina erilliseen suljettavaan pussiin, mutta se on jotenkin paljon vaivalloisempaa kuin jos pullon voisi vaan sujauttaa sivutaskuun.

Myös jääkarhupoika sai täksi syksyksi uuden repun. Hän on käyttänyt neljä vuotta aiempaa medium-koon Tight-reppuaan, mutta siitä alkoi viime vuonna kulua pohja puhki. En tiedä onko se jotenkin aiempaa huonompaa laatua vai miksi niin kävi. Jääkarhun toiveissa oli punainen reppu ja sellainen yllättäen löytyikin. Hieman jännitimme millainen punaisen sävy on luonnossa, mutta repun saavuttua totesimme sen oikein hyväksi. Vaarana olisi voinut olla esimerkiksi pinkkiin vivahtava punainen ja vaarana siis siksi, ettei se olisi ollut pojan mieleen.

Lego-killuttimista (avaimenperistä) osa on ostettu vuosia sitten Tanskan Legolandista ja osa PiiPoosta.

Kuopuksella on sama reppu kuin viime vuonna ekaluokkalaisena. Kävin repun huolellisesti läpi enkä löytänyt siitä mitään moitetta eli hyvin on selvinnyt ensimmäisestä kouluvuodesta. Kuopus toivoi itselleen sinistä reppua, mutta sellaista ei löytynyt Tight-mallisena, joten päädyimme ostamaan tämän Malungin. Se vastaa periaatteessa tilavuudeltaan large-koon Tight-repun tilavuutta, mutta on ulkomuodoltaan Tightin medium-repun kokoinen. Lisätilavuus on repun syvyydessä. 

Tämän lukuvuoden alku on ollut kesäisen lämmin. Suomessa on kouluaikana melko harvoin shortsisäätä etenkin jos huomioi vaikkapa tällä viikolla alkaneet kylmemmät aamut. Joka tapauksessa ensimmäinen kouluviikko meni vaatetuksen osalta vielä täysin kesäisissä tunnelmissa ja shortsit pääsivät päivittäin jalkaan. (Muistan nimittäin nekin kesät, jolloin harmitteli, kun shortseille ei juurikaan tullut käyttöä.)

Aloitimme farkkushortseilla ja pojat saivat valita muutamasta paitavaihtoehdosta mieleisensä. Pikeepaita oli toinen yksi.

Saan aina silloin tällöin kysymyksiä poikien vaatesamistelusta ja tämän kesän perusteella ajattelin, että siitä pitäisi varmasti tehdä ihan erillinen postaus vielä joskus. Luulin sellaisen jo tehneenikin, mutta huomasin, että olen vain sivunnut aiheitta useammassa eri postauksessa. Samistelun lisäksi olen aina sanonut, että jokainen poika on saanut valita myös vaatteisiinsa vaikkapa omat suosikkivärinsä. Pohjalla on usein aikaa kestävät klassikkovalinnat, joiden päälle voi rakentaa helposti kunkin omia suosikkeja. Esimerkiksi koulunaloituspäiväksi kullekin valikoitui alaosaksi farkkushortsit. 

Värivalintojen suhteen hauska yhteensattuma on tässä Tupu-, Hupu-, Lupu-värityksessä. 

Asusteet, kuten reput, lippikset ja pipot on helppo ostaa kunkin lempiväreissä. Ensinnäkin reput ovat hyvin pitkäikäisiä eli kulkevat samanlla henkilöllä käytössä vuosia eikä niillä ole tarvetta periytyä seuraavalle veljelle. Lippikset puolestaan haalistuvat yhdessä sesongissa käytännössä käyttökelvottomiksi (riippuu toki lapsen iästä ja lippiksen käytöstä sekä säästä). Käyttövaatteet periytyvät kyllä useimmiten veljeltä toisella ja siitä syystä yleensä ulkovaatteet hankitaan kaikille sopivissa väreissä, kun taas sisävaatteista osa hankitaan toiveväreissä ja osa kaikille sopivissa. Meillä on ollut sillä tavalla hyvä tuuri, että kahden lapsen lempiväri on ollut vihreä, kaksi lasta on pitänyt punaisesta ja kuopuksen suosimaa vaaleansinistä ja sinistä on yleensä löytynyt neutraalina värinä kaikilta. Näin ollen loppujen lopuksi kaikille vaatteille (paitsi kuopukselle uutena ostetuille) on löytynyt jatkokäyttöä ihan jo omasta perheestä.

Tällainen värikoodaus kieltämättä myös helpottaa arkielämää nimenomaan näiden asusteiden ja pikkutarvikkeiden osalta. On helppo kaivaa kaapista juuri oma juomapullo tai tunnistaa, kuka on jättänyt lippiksensä tai reppunsa kuistin lattialle. Vaatteethan on helppo tunnistaa pelkän koon perusteella, jos ovat samanlaiset tai -väriset.

Miten teidän arki on käynnistynyt?

Vohveli-ilta

Arjen käynnistymisen vuoksi postaukseni laahaavat hieman jälkijunassa. Toinen syy on kyllä myös siinä, että en jaksa siirtää kuvia kamerasta konelle ja tallentaa niitä käyttöä varten. Kuvien käsittelyähän en juurikaan tee, koska se ei kiinnosta ja koska siihen vasta aikaa menisikin. Kuitenkin pelkästään kuvien siirtäminen ja tallentaminen vie paljon aikaa enkä ole keksinyt siihen oikotietä. 😉

Poikien viimeisen kesälomapäivän iltana mieheni paistoi ison pinon vohveleita, joita herkuttelimme ulkona patiolla. 

Gluteenittomat vohvelit

Ainekset:

Ohje:

Herkullisia vohvelihetkiä!

PS. Resepti on myös maidoton, jos käytät maidotonta rasvaa (esim. sininen Keiju).

Eppu-reppu

Niin siinä kävi, että alkanut arki (ja uusi hellejakso) otti vallan ja tämä jo aloitettu postaus jäi täysin alkutekijöihinsä. Useampi kesäpostauskin odottelee yhä tekijäänsä. Nähtäväksi jää, kuinka moni niistä lopulta päätyy blogiin asti – tai pikemminkin kuinka myöhälle syksyä niitä enää viitsii edes julkaista. Tajusinpa yhtenä päivänä myös sen, että en ole alkukesän ylioppilasjuhlistakaan vielä tehnyt kuin sen ”ennen juhlia” -postauksen. Blogin pitämisen ongelma omalta kohdaltani ei siis ainakaan ole siinä, etteikö riittäisi postausaiheita.

Nyt kuitenkin oli tarkoitus tehdä postaus työrepustani. Tästä postauksesta pääset lukemaan aiemmasta työlaukustani, joka kyllä on edelleen käytössä. Kuvan juomapullon ja kalenterin olenkin esitellyt jo kahdessa edellisessä postauksessa. Ne ovat olleet olennainen osa tämän uuden lukuvuoden varustelussa ja päivittäisessä käytössä.

Viikko ennen töiden alkamista minuun iski valtava tarve liikkua. Olen aina ollut liikkuva ihminen, mutta viime vuodet ovat muista syistä tehneet siitä hankalaa. Niinpä aloin kuumeisesti miettiä, että mikä olisi sopiva muoto purkaa tuota liikunnan tarvetta. Sen seurauksena päädyin kaivamaan fillarini esille vuosien tauon jälkeen. Hyppäsin siis konkreettisesti arjen alettua pyörän selkään.

Punaisen Monarkini ostin aikoinaan 30-vuotislahjaksi saamillani rahoilla. Koska silloin oli syksy, ei polkupyörävalikoima ollut kummoinen ja niinpä en voinut vaikuttaa vaikkapa pyörän värivalintaan. Yritin kyllä kovasti tuolloin totutella punaiseen väriin ja ostin mm. punaisen Marimekon laukunkin tuohon pyörän koriin sopivaksi, mutta eipä tuo totuttelu kovin hyvää lopputulosta tuonut. Ei musta tullut punaisen värin käyttäjää, vaikka sitä väriä kyllä lapsilleni ostankin. Tällä hetkellä esimerkiksi jääkarhupojan lempiväri on punainen.

Marimekon Eppu-reppuni ostin viime syksynä Marimekon Ystävämyynnistä. Minulla ei juuri silloin ollut edes tarvetta repulle enkä ollut vuosiin ostanut Marimekon laukkuja (ennen käytin ainoastaan niitä), mutta nähdessäni tämän värin, en miettinyt enempää, vaan klikkasin repun ostoskoriin. Jos se olisi ollut myynnissä normaaliin hintaan, olisi heräteostokseni varmasti jäänyt tekemättä. Repun hinta oli kuitenkin vain 119 euroa (ovh. 210€).

Repun saapuessa, jätin sen pitkäksi aikaa sen mukana tulleeseen laatikkoon vaatehuoneeseen säilytettäväksi. Koin jopa hieman syyllisyyttä sen ostamisesta, koska sille ei ollut heti käyttöä. Sitten kuitenkin ennen joulua tuli sellainen päivä töihin lähtiessä, ettei enää käytössä olleiden laukkujen tila riittänyt. Koska kädetkin olivat jo täynnä, tarvitsin repun selkääni saadakseni kannettua kaikki tarvitsemani tavarat. Silloin muistin tämän repun ja kaivoin sen esille laatikostaan. Heti tuo ensimmäinen käyttökerta oli koukuttava, koska laukun lokerointi ja koko oli suunniteltu täsmälliseksi mm. opettajanoppaita varten.

Aloittaessani loppukesästä pyöräilyn, koin hyvin hankalaksi istuttaa pyöränkoriini käytössäni olevan Balmuirin Estelle-shopperin, koska se mahtui koriin vain poikittain, jolloin laukun sisältö pääsi valumaan ulos laukusta. Tuolloin muistin uudelleen Eppuni ja sillä tiellä olen edelleen. Töiden alkaessa repun lokerointi on osoittautunut todella toimivaksi eli se ensimmäinen käyttökokemus oli todellinen.

Eppu on kuin tehty sujahtamaan pyöräni koriin ja mikä parasta, tavarat voi pakata sinne oikein päin ja ne myös pysyvät siellä niin koko matkan ajan. Repun vetoketju on helppo avata tarvittaessa vaikka kesken matkan. Kuvien ottamisen jälkeen säädin nahkaremmejä hieman lyhyemmiksi, joten ne eivät tule samalla tavalla ”yli laitojen”, kuten näissä kuvissa.

Nahkaremmejä olkaimina käyttäen en ehkä kuitenkaan lähtisi tämä reppu selässä pitkälle lenkille enkä vaellukselle. Koen, että tämä reppu on sellainen käsilaukun ja repun välimuoto eli astetta siistimpi kuin sportti/retkireppu, muttei kuitenkaan käsilaukku. Materiaalina tällainen canvas ei varmasti muutenkaan toimisi kovin hyvin luontoretkillä erilaisten säiden armoilla.

Enimmäkseen kannan tätä reppua kuitenkin käsilaukun tavoin, joten siitä itselleni tulee ajatus käsilaukusta.

Tästä kuvasta pystyy ehkä tavoittamaan tuon lokeroinnin, jota pidän tosi hyvänä työkäyttööni. Yleensä reput ovat sellaisia pohjattomia säkkejä, joista on vaikea löytää mitään. Takimmaiseen lokeroon, jossa tässä kuvassa näkyy kalenterini ja juomapulloni, pakkaan opeoppaat ja suunnittelukirjani. Etualan lokeroon puolestaan sopivat hyvin erilaiset pussukkani esimerkiksi lääkkeille ja elektroniikalle. Sinne sujahtaa helposti myös crossbodyni. Keskimmäistä lokeroa ihmettelin aluksi, sillä se ei ole kahden muun lokeron tavoin täyssyvä. Reppua enemmän käyttäessäni huomasinkin sen olen tuollaisenaan juuri hyvä vaikkapa puhelimelle ja työpaikan avaimille. Molemmat ovat helposti saatavilla, mutta silti suojassa repun vetoketjukiinnityksen vuoksi.

Kuten jo kerroin, ovat etu- ja takalokero syvyydeltään kuin täsmällisesti mitoitetut opettajanoppaille. Repun pohjakangas tuo lisäksi tarvittavaa leveyttä. Kuvassa reppuni ei siis ole lainkaan vielä täynnä. Ostaessani melko laihana näyttäytynyt reppu vetikin sisälleen enemmän tavaraa kuin arvelin.

Tästä kuvasta näkee tuon keskitaskun alareunan ompeleen.

Tässä puolestaan on keskitasku ilman puhelinta, koska otin kuvia sillä.

Laukun ulkosivulla olevaan lokeroon en ehkä laittaisi mitään arvokasta, mutta esimerkiksi nenäliinoille se on oivallinen säilytyspaikka. Joitain muutakin helposti ja nopeasti esille otettavaa (ei arvokasta) tuohon voisi laittaa.

Tästä kuvasta pystyy ehkä paremmin vielä hahmottamaan repun syvyyttä. Opeoppaiden yläreunasta jää vetoketjuun vielä noin  7 – 8 cm väliä. (Tässä kuvassa on tosin vain A5-kokoinen kalenteri, joka on opeoppaita pienempi.)

Repun takaosassa on vielä ripustuslenkki, josta reppua voinee tarvittaessa myös kantaa. Itse kannan sitä kuitenkin mieluiten noista nahkaremmista ja nyt kun lyhensin niitä hieman, on niistä helpompi kantaa laukkua sekä selässä että kädessä.

Tämän repun miinuspuoli on sen arka väri. Kuten kuvasta näet, olen vasta muutaman käyttökerran jälkeen onnistunut saamaan reppuun likatahroja. Ajattelen kuitenkin, että tämä on käyttöön otettu laukku eikä mikään museoesine. En ole lähtenyt yrittämään tahrojen poistamista. Toinen miinus on sitten puhtaahti esteettinen. En ymmärrä, miksi repun vetoketju on musta. Mielestäni sen olisi pitänyt olla samaa beigeä kangasta kuin itse laukkukin. Kolmas miinus on säänkestävyys, joka korostuu pyöräillessä. Se on kuitenkin omaa valintaani, joten joudun pohtimaan, miten suojaan repun vesisateelta. Suojausta en tarvitse repun, vaan sen sisällön vuoksi. Jos vielä jotakin olisi saanut toivoa, niin olisin toivonut repun sisäpuolelle pientä vetoketjullista lokeroa avaimille. Toisaalta pidän avaimiani jatkuvasti tuossa crossbodyssani, joten en tiedä tulisiko niitä sieltä edestakaisin siirreltyä. Kuten sanoin, työpaikan avaimet on aamuisin helppo ottaa tuosta keskilokerosta, mutta sen jälkeen ne siirtyvätkin joko kaulaani tai olkalaukkuuni.

Kyselinkin jo opeinstatililläni (@miianluokka) muiden kokemuksia tästä repusta. Voit käydä lukemassa niitä sieltä, jos kiinnostuit. Tällä hetkellä myynnissä on ainoastaan mustaa Eppua, mutta tuolta instatililtäni kävi ilmi, että värejä on ollut muitakin, joten luulisi niin olevan myös jatkossa.

Seuraavaksi voisi ehkäpä olla poikien koulunaloituspostauksen vuoro. Kuvat olen jo ottanut. Pitäisi vaan jaksaa käydä ne läpi (ei lempipuuhaani).

Miten sinun arkesi on käynnistynyt?

Aya & Ida

Kysyin taannoin Instagramissa vinkkiä termokselle, jonne voisi laittaa maitokahvin pelkäämättä, että se kävelee sieltä avatessa vastaan. Sain useamman vinkin koskien tanskalaista Aya&Idaa ja lisäksi Clas Ohlsonin termoksia. Aivan kuten valitsisin autonkin värin perusteella (jos se olisi mahdollista), en voinut vastustaa samaa valintaperustetta nähdessäni Aya&Ida-termokset värissä cream beige.

Paikallisista putiikeista Aya&Idaa myyvät Säde ja Ekosoppi, mutta etsiessäni itselle sopivan kokoista ja väristä (!) termosta, ei kummankaan liikkeen valikoimista sellaista löytynyt. Päiväretkellä naapurikaupunkiin löytyikin tällä erää paras valikoima Aya&Idan tuotteista. Zicos-liikkeessä piti vain osata päättää minkä kokoisena termokseni haluan eli mikä koko olisi käytössä järkevin. 

Olisin halunnut ostaa termosmukin 500 ml:n koossa, mutta sitä ei kuitenkaan ollut valikoimissa. Niinpä päädyin lopulta ostamaan termospullon tuossa samassa koossa ajatuksella, että tilaisin jostakin muualta tuon isomman termosmukin.

Termosten kriittiset toiminnot ovat vuotamattomuus ja juoman tai ruuan lämpimänä/kylmänä pitäminen. Otinkin heti tämän uuden Aya&Ida-pullon käyttööni juomapulloksi eli kylmälle vedelle, vaikka alunperin etsinkin termosta maitokahvilleni. Termokselle luvataan 24 tunnin kylmänä pysyminen ja 12 tunnin kuumana pysyminen. Pullon käyttöönoton aikaan elettiin hellepäiviä ja voin sanoa hämmästyneeni siitä, miten vesi pysyi pullossa ihanan kylmänä ja raikkaana koko päivän. Jopa seuraavana aamuna hotellihuoneessa pystyin vielä ottamaan allergialääkkeeni tuolla samalla pullossa seisseellä vedellä eikä se vielä silloinkaan ollut lämmehtynyt, kuten käytössäni aiemmin olleen muovisen juomapullon vedelle olisi käynyt. Uskomatonta! Myös miehistön Siggit jäivät heittämällä kakkoseksi uudelle juomapullolleni.

Samalla olin uuden ongelman edessä, sillä en voisi käyttää samaa pulloa sekä kahville että vedelle, koska uskon kahvin maun väkisinkin tarttuvan pulloon ja siirtyvän siten myös veteen. Koska vesipullon tarve on kesällä(kin) päivittäinen, ajattelin pitää tämän pullon juomapullona, kunnes saisin joko korvaavan juomapullon tai kahvitermoksen tilalle.

Ehkä muuten muistat vielä Enni’s collectionin linerin Balmuirin Estelle-käsilaukussani. Tämä Aya&Ida-termos istuu todella hyvin sisälaukun pullotaskuun. Valitettavasti en hoksannut siitä ottaa kuvia, mutta noista vanhoista kuvista pääsee näkemään millainen tuo sisätasku oli vanhalle juomapullolleni,

HR-Livingin sivuilta pääsin näkemään vielä enemmän Aya&Idan tuotteita ja sieltä löysin myös toivomani 500 ml termosmukin cream beigenä. Valitettavasti he myivät tuotteita vain jälleenmyyjille, joten etsiminen jatkui. 

Lopulta löysin HR-Livingin Aya&Ida-tuotteita myynnissä Meillä kotona -kaupasta. En ollut kyllä ikinä ennen sieltä tilannut, mutta hyvin onnistui.

Sain kuin sainkin siis lopulta toivomani termosmukin 500 ml:n koossa. Vielä en ole päässyt sitä käyttämään, mutta arjen alkaessa tilanne korjaantuu. Myynnissä on myös pienempi, 380 ml:n termosmuki, mutta se ei olisi riittänyt maitokahvilleni.

Kun lapset olivat vauva- ja taaperoiässä, käytin ruokatermoksia viikottain.  Ne pelastivat kyllä useita ruokahetkiä. Viimeisimmät hyvät ruokatermokset ostimme Ikeasta ja ne on meillä yhä, joskaan käyttötarvetta ei ole enää viime vuosina ollut. Aya&Idan valikoimiin kuuluu myös Food’ie termosastia, jonka tilasin samaan aikaan termosmukin kanssa. Tälle termosastialle luvataan ruuan lämpimänä pito kahdeksaksi tunniksi kylmänä pito 12 tunniksi. Sen tilavuus on samaiset 500 ml kuin isomman termosmukin ja tuon juomapulloni. Äkkiseltään katsottuna astia näyttää paljon pienemmältä kuin muki ja pullo, mutta tarkemmin katsottuna sen leveys korvaa tilavuudessa korkeutta. Jälleenmyyjä suosittelee termosastiaa aamupuurolle, smoothielle, keitoille, lastenruuille, pastalle ja jääpaloille kuumana kesäpäivänä. Jälkimmäisen toimivuutta uskallan hieman epäillä, mutta ehkäpä pitäisi kokeilla ennen epäilyksiä.

Viimeisen viiden vuoden ajan, jos olen jäänyt töihin pidemmäksi ajaksi (iltaan asti), olen yleensä ottanut evääksi luonnonjogurttia ja mustikoita, joita muutenkin söisin tuohon aikaan päivästä. Olen vienyt ruokani opettajanhuoneen jääkaappiin. Sekin on toki edelleen mahdollista, mutta tämän ruokatermoksen myötä pystyn ottamaan ruokani mukaan ensinnäkin suoraan tässä astiassa ja toiseksi säilyttämään sen laukussani. Vastaavasti eväiden ottaminen mukaan minne tahansa kodin ulkopuolelle mentäessä on äärimmäisen tärkeää tällaiselle allergikolle. Jos olet seurannut kesän aikana ravintoloihin ja kahviloihin liittyviä tarinoitani Instagramissa allergioideni osalta, tiedät mistä puhun ja miksi mahdollisuus ottaa mukaan itselle sopiva ruoka, on niin tärkeää. Voisin kuvitella ottavani termoksessa mukaani myös salaattiannoksen tai vaikkapa kasvissosekeiton. Tiskiäkään ei termoksesta syödessä tule kuin termoksen ja lusikan/haarukan verran, joten mukaan ei tarvitse pakata mitään ylimääräistä.

Mies kasvatti termosperhettäni vielä hääpäivänämme antamalla minulle lahjaksi 750 ml termoksen. Ajattelin ottaa sen töihin vesipulloksi. Se on tuota pienempää termosta korkeampi ja halkaisijaltaan hieman suurempi, mutta sopii vielä hyvin sisälaukkuni pullotaskuun. Nyt sitten valikoimistani puuttuu enää se litran vetoinen termari. Katsotaan tuleeko sille lainkaan tarvetta. Termosmukin ajattelin käyvän aamukahville ja 500 ml termospullon päiväkahville. Ruokatermos ruualle ja isompi termos vesipulloksi. Nähtäväksi jää, miten suunnitelmani toteutuu ja toimii arjessa.

Onko sinulla tarvetta termoksille? Millaisille?