Jääkarhukakkua

Nyt on vuoden 2020 viimeisetkin syntymäpäivät meidän perheessä vietetty ja seuraavaksi suunnataan katseet kohti isänpäivään ja joulua. Syyssynttärit tosin kutistuivat vietettäväksi pelkällä omalla perheellä, koska koronatilanteen vuoksi emme halunneet ottaa riskiä isommasta kokoontumisesta ja taidettiinpa ne tässä jossakin vaiheessa tyystin kieltääkin.

Jääkarhupoika sai 9-vuotissyntymäpäiväkseen toivomansa jääkarhukakun, jonka tilasin muiden kakkujen tavoin työkaveriltani. Toimme lisää juhlan tuntua tyhjäämällä olohuoneen muista huonekaluista ja laittamalla huoneen keskelle saman pyöreän pöydän kuin oli nallekarhupoikani ja minun syntymäpäiväkahvilassa

Pyöreän pöydän ympärillä tunnelmasta tulee paljon tiiviimpi kuin ison ruokapöytämme ympärillä. Tuntuu, että kaikki saavat istua toistensa vieressä sekä nähdä ja kuulla toisensa paremmin. Juhlahetken voi siis rakentaa hyvinkin yksinkertaisesti, kuten muuttamalla paikkaa. Näin olemme tänä vuonna toimineetkin, sillä olemme kahvitelleen syntymäpäivinämme tavallisen ruokapöydän lisäksi pihassa patiolla puutarhapöydän ääressä sekä olohuoneessa pyöreän pöydän ja olohuoneen pöydän ääressä. 

Juhlahetki syntyi hyvin yksinkertaisista aineksista. Jääkarhukakun lisäksi tarjolla oli minikorvapuusteja, valkoisia minivaahtokarkkeja ja vaaleansinisiä Carneval-keksejä. Vaaleansinivalkopilkulliset Greengaten lattemukit olivat sopivat sekä kahville että lämpimälle maitovaahtokaakaolle. Samanväriset servetit löytyivät valmiina kotoa.

Nyt meillä on siis 20-vuotias, 17-vuotias, 11-vuotias, 9-vuotias ja 6-vuotias poika. Takana äitiyttä reilut 20 vuotta. Siitä voisi vaikka joskus kirjoittaa ihan oman postauksensa. Koen etuoikeutena saada seurata viisikkoni kasvua vuosi toisensa perään. Miten erilaisia he ovatkaan ja samalla, miten paljon heissä on myös samaa. Mikä on perimää ja minkä on ympäristö muovannut. Miten erilaista on kasvaa perheessä esikoisena kuin kuopuksena ja jossakin siinä välissä. Miten paljon tuo kaikki muovaakaan itse kutakin. Entä miten sitä on vanhemapana kasvanut ja muuttunut. Tiedän ilman miettimistäkin, miten erilainen olen äitinä nyt kuin 20 vuotta sitten. Mitkä kaikki asiat siihen ovatkaan päässeet vaikuttamaan. Siinäpä pohtimista. 

Vieläköhän ensi vuonna juhlimme jääkarhuteemalla?

Vaaleansininen kattaus ja vaaleansiniset Klompelompen neuletakit vaativat pukemaan ylleen myös *vaaleansiniset Condorin nilkkasukat.

*Kahden nuorimman sukat saatu blogiyhteistyössä Youngest Fashionin kanssa.

Sävy sävyyn

Kaupallinen yhteistyö: Youngest Fashion. Sisältää alennuskoodin.

Jo pikkutyttönä värien valitseminen vaikkapa vaatetuksessa sävy sävyyn, oli minulle tärkeää. Muistan esimerkiksi yhden vaaleansinisen collegehameen, jossa oli myös hieman harmaita raitoja sekä siihen kuuluvan paidan samoissa väreissä. Ne oli ostettu Seppälästä ja taisin olla silloin 9-vuotias eli jääkarhupojan ikäinen. Asuun ostettiin siihen sopivat vaaleansiniset sukkahousut ja hiuksiin solmittiin samanvärinen lettinauha ja pinnit tai panta. Keltaisen paidan kanssa housuihin pujotettiin keltainen kangasvyö ja sukat olivat tietysti samaa väriä, unohtamatta hiuskoristeita. Vaatteita ei ollut paljoa eivätkä ne olleet kalliita. Yhteensopivuudella niistä saatiin kivan näköisiä. Äitini on ollut aina tarkka vaatteiden pesemisestä ja silittämisestä ja se ominaisuus on selvästi siirtynyt myös minuun. Samaa huomaan myös joissakin pojissani, ehkäpä ripauksen aivan jokaisessa. Olen huomaamattani opettanut heidät esimerkiksi valitsemaan sukkansa niin, että ne sopivat joko housujen tai paidan väriin. Kerran kun ihmettelin kuopuksen sukkien värivalintaa, hän osoitti minulle vaaleansinisestä paidasta pienen pientä punaista pulloa ja sanoi: ”Äiti, tässä paidassa on kyllä punaista.” Sukat olivat siis punaiset ja niiden värivalinta oli selkeästikin tehty hyvin harkiten. Oppi oli mennyt perille 😉

Valitessani meille Youngest Fashionista sukkia ja polvisukkia, tein valinnat värien perusteella (ja toki myös koon) eli sen mukaan, mille väreille meillä olisi käyttöä. Alaosien eli housujen kanssa turvalliset värivalinnat ovat useimmiten yksiväriset tummansiniset ja mustat sukat. Niitä ehdinkin jo tilata melko suuren määrän juuri ennen blogiyhteistyö aloittamista, joten siksi päädyin nyt hieman erilaisiin vaihtoehtoihin. 

Pojat toivovat aina toisinaan kuvallisia sukkia. Aika harvoin suostun niitä kuitenkaan ostamaan, koska yleensä ne vaativat melko täsmällisen yhteensopivuuden yläosan kanssa ja saattaapa käydä niin, että sukkien kanssa sopii vain yksi yläosa. Sen sijaan yksiväriset sukat eri värisinä löytävät meiltä enemmän yhteensopivia yläosia ja sillä perusteella päädyin valitsemaan pojille vaaleansiniset nilkkasukat ja beiget polvisukat. 

Ihmettelet ehkäpä tuota harmaata väriä yksissä sukissa, koska meillä ei juurikaan harmaata käytetä. Nallekarhupoika on kuitenkin juuri nyt siinä vaatekoossa, kun poikien vaatevalikoimat pursuavat mustaa ja harmaata. Tästä syystä myös meille on kertynyt jonkin verran niitä värejä ja harmaat sukat sopivat useamman kuin yhden ala- ja yläosan kanssa. 

Tummansinisinä meillä on aiemminkin ollut polvisukkia ja koska niille on paljon käyttöä, valitsin pikkupojille myös yhdet sellaiset. Paitsi shortsien kanssa, niin myös nyt ilmojen kylmetessä, polvisukat ovat oivalliset lisälämmikkeet ennen kuin siirrytään käyttämään erillisiä pitkiksiä housujen alla. Itsekin tapaan käyttää nimenomaan mieluummin polvisukkia kuin vaikkapa sukkahousuja.

Tästä väriyhdistelmästä tulee kovasti mieleen rakkauteni vaaleansiniseen väriin jo pikkutyttönä ja tuo postauksen alussa esittelemäni vaaleansininen collegehameeni. Miten mukavasti jaloissa olevat vaaleansiniset sukat nappaavatkaan kaverikseen yläosan vaaleansinisen Klompelompe-neuleen. Värivalintaan vaikutti toki myös se, että tiesin pikkupoikien varmuudella pitävän näistä sukista, koska vaaleansininen kuuluu heidänkin suosikkeihinsa.

Jostakin syystä beigejen yläosien löytäminen pojille on osoittautunut haasteelliseksi. Nämä Zara Kidsin paidat ovat kyllä olleet hyvä löytö ja niille on ollut paljon käyttöä. Ostin ne aikoinaan odottaessani kuopusta, ajatuksena laittaa ne isoveljien ylle kuopuksen vauvakuvissa. Tällä hetkellä kuopuksella on käytössään jääkarhupojan vanha neule, jääkarhupojalla nallekarhun neule ja nallekarhupojalla puolestaan nykyisen 17-vuotiaan isoveljen vanha neule. Koska meillä on paidoista vielä yksi isompi koko, riittää niille käyttövuosia vielä joksikin aikaa 😀

Nämä paidat siis olivat mielessäni valitessani pojille nudet polvisukat. Hieman jännitin, onko sävy todellisuudessa liian vaalea, mutta se osoittautuikin juuri sopivaksi. Vai mitä mieltä olette?

Hienoa, että Condorin laadukkaita sukkia ja polvisukkia saa tilattua myös Suomesta. Youngest Fashion toimittaa kaikki kotimaan tilauksen ilman postikuluja. Se on mielestäni yrittäjältä hieno vastaantulo, sillä silloin voi helpsoti tehdä pienemmänkin tilauksen eikä tarvitse ”väkisin” tilata yli tarpeiden vain siksi, että jokin tietty summa ylittyisi ja saisi ilmaiset postikulut. Koodilla tahtipoikien.talossa saat Youngest Fashionin valikoimasta -15 % lokakuun loppuun saakka.

Aiempia postauksiani Condorin sukista pääset lukemaan linkistä. Pelkistä poikien polvisukista puolestaan löydät vinkkejä ja inspiraatiota erillisestä linkistä.

Pupukakkua päivänsankarille

Syksy on meidän perheessä syntymäpäivien kulta-aikaa. Siitä syystä blogikin täyttyy näistä syntymäpäiväpostauksista. Pahentuneen koronatilanteen vuoksi kaveri- ja kummimummisynttärit piti tänä vuonna jättää kokonaan väliin. Onneksi on kuitenkin tämä oma perhe, jonka kesken voi jakaa syntymäpäiväkakun.

Kuopus toivoi kuusivuotissyntymäpäiväkseen pupukakkua ja tämän suloisuuden loihti sama taitava työkaverini kuin 11-vuotiaan legokakun ja meidän yhteisen syntymäpäiväkahvilan legoleivoksetkin. Pupun väri valittiin Gustav-kanin mukaan ja rusetiksi kuopuksen lempiväri eli vaaleansininen.

Päätimme tällä kertaa kattaa iltapäivän syntymäpäiväkahvit ja -kaakaot olohuoneeseen.

Kyllä on päiviä laskettu tähän vihdoinkin koittaneeseen kuusivuotispäivään! Loppuvuoden lapsella se odotus tuntuu olevan jotenkin pidempi kuin muilla, vaikka sama vuosi sitä pitääkin jokaisella kulua ennen seuraavalle ikävuodelle siirtymistä. Odotus jatkuu yhä, nimittäin maitohampaiden lähteminen ja rautahampaiden kasvaminen tilalle. Muistan yhä elävästi yhden meidän perheen pojista, joka odotti ja odotti, koko eskarivuoden, että hammas alkaisi liikkua. Ja vihdoinkin sekin odotus palkittiin, nimittäin helatorstaina  toukokuussa, alkoi ensimmäinen maitohammas vihdoinkin heilua! Toivotaan, ettei kuopuksen tarvitse odottaa sinne asti. Hän kertoi jopa nähneensä unta, että rautahampaat olivat kasvaneet. Taitaa olla keskeinen puheenaihe esikoulussa, kun asiasta on tullut noin tärkeä.

 

Kuopus sai lautaselleen kokonaisen pupun korvan. Kakun sisällä oli herkullista hilloa ja kreemiä.

Kakku maistui niin hyvin, että vain pieni pala ehdittiin pelastaa jääkaappiin odottamaan seuraavan päivän kahvihetkeä. 

Lisäyllätyksenä syntymäpäivään, katoin ensimmäistä kertaa pojille kaakaota Petteri Kaniini -kannuun, jonka ostin jo talvilomalla Helsingistä. Se oli tarkoitus ottaa käyttöön jo pääsiäisenä, mutta jätinkin sen odottamaan jotakin muuta sopivaa hetkeä, joka oli nyt. Haaveilen vielä tähän söpöön kannuun sopivista pikkuisista Petteri Kaniini -teekupeista ja aluslautasista. Muistan miten kiva oli itse pikkutyttönä kattaa pieneen pöytään pikkuiset posliiniastiat ja leikkiä. Kannu on ihan pikkuinen. Katoin ensimmäiset kaakaoannokset valmiiksi pillilaseihin. Lisälasillinen kaadettiin sitten Petteri-kannusta.

Tämä sokerikkona tai pikkuherkkujen kätköpaikkana toimi Pentikistä pääsiäisen aikoihin ostettu pupupidikkeellä varustettu kannellinen lasikulho.

Pupun muotoinen valkoinen puuastia sopi mainiosti vaahtokarkeille, jotka hävisivätkin hetkessä pieniin – ja ehkäpä myös hieman suurempiinkin – suihin. Olin ollut aikeissa reunustaa pupukakun tarjoiluastian reunat sydänvaahtokarkeilla, mutta niitäpä ei kattaushetkellä enää löytynytkään riittävästi, vaikka olin mielestäni piilottanut pussin hyvään paikkaan. Tein vain yhden virheen, olin avannut pussin laittaessani vaahtokarkkeja valmiiksi tähän tarjoiluastiaan…

Kahden nuorimman pojan syntämäpäivien välissä on tasan viikko, joten pian juhlitaan jälleen. Keskimmäisen ja nuorimman välissä oli peräti yhdeksän päivää ja keskimmäisen ja esikoisen välissä 12 päivää. Tässä syy tiheään juhlimiseen.

Poikien vaatteet:

Merinovillaa merkiltä Tutu

Kaupallinen yhteistyö: Youngest Fashion
Sisältää alennuskoodin.

Pian kahden blogivuoteni aikana olen aina silloin tällöin saanut pyyntöjä blogiyhteistyöstä. Koska kaupallisuus ei kuitenkaan ole blogini päätarkoitus, päätin että ryhtyisin yhteistyöhön vain sellaisten yritysten ja/tai tuotteiden kanssa, joita muutenkin ostaisin tai ilman yhteistyötäkin voisin suositella tai kokeilla. Näiden ajatusteni turvin ja juuri (ilman yhteistyötä) Youngest Fashionin -tuotteista postauksen tehneenä, minun oli helppoa suostua blogiyhteistyöhön heidän kanssaan. Jos olet lukenut blogiani jo pidempään, muistat varmasti useammankin postauksen espanjalaisen Condorin sukista ja polvisukista pojille. Muunmuassa niitä voi ostaa Youngest Fashionilta. Tässä ensimmäisessä yhteistyöpostauksessa esittelen teille kuitenkin aivan uuden merinovillatuotteita valmistavan puolalaisen merkin nimeltään Tutu. Kun näin nämä pipot Youngest Fashionin sivuilla, tiesin varmuudella poikien ihastuvan näihin. Ja oikeassa olin! (Muistat varmaan myös kuopuksen rakkauden pallopipoihin, joista löysinkin blogistani tuolla hakusanalla kymmenen eri postausta.) 

Kun pipot oli saatu esille postipaketista, pukivat kaksi nuorinta poikaa ne heti päähänsä eivätkä olisi malttaneet millään niitä riisua, vaikka oltiin sisällä. Poikia seuratessani huomasin, miten he välillä riisuivat pipon päästään ja silittivät ja ihailivat sen pehmoista karvatupsua. Sitä oli myös ihana hieroa kasvoja vasten, niin pehmoinen se on. 

Karvatupsupipon kanssa samaa merinovillaneulosta on myös Tutun palmikkotuubihuivissa. Tuotteiden merinovilla tuntuu käteeni niin pehmeältä, että välillä ajattelen sen olevan puuvillaa. Uskon, että juuri siitä syystä pipojen ja huivien merinovilla ei lainkaan kutittanut poikia ja se on ainakin meidän perheessä villavaatteita valitessa ehkäpä kaikkein tärkein ominaisuus. Atoopikkona tiedän, miltä tuntuu, kun vaate kutittaa. Sitä ei todellakaan tule käytettyä.

Nämä tupsupipot ovat kokoa 50 – 54 cm ja ehdin jo säikähtää, ovatko ne liian pienet 9-vuotiaalle jääkarhupojalleni ja 6-vuotiaalle kuopukselleni. Heidän päänympäryksensä ovat tällä hetkellä 53,5cm ja 54cm. Sanoisin, että koko oli heille oikein hyvä. Pipo pysyi hyvin päässä, ei kiristänyt, mutta ei myöskään noussut ylös. Myynnissä näytti olevan myös kokoa 54 – 58 cm ja nyt kun näin pipon ”livenä”, niin pohdin, josko ostaisin vielä nallekarhullenikin saman pipon, mutta tuossa isommassa koossa. Hänen päänympäryksensä on 57cm. Palmikkoneuleinen tuubihuivi on kooltaan one size ja mitoiltaan n.28 x 30cm. Tuubi on sellainen hieman löysempi malli, joten se sopii mielestäni hyvin takin tai haalarin päälle ja koko riittäisi myös nallekarhulleni. Koko oli itsellenikin sopiva. Tämän sinisen lisäksi sekä pipoa että huivia on saatavilla myös harmaana ja vaaleanpunaisena.

Yhteistyön ajatuksena oli, että testaisimme Youngest Fashionille tullutta uutta Tutu-merkkiä ja siksi saimme testiin keskenään hieman erilaisia merinovillatuotteita. Tässä kuvassa näkyy Tutun tummansininen ribattu merinovillapipo koossa 56 – 60cm. Samaa pipoa löytyy myös mustana ja vaaleanharmaana, mutta meidän perheessä parhaiten käyttöön tulee värinä tämä tummansininen. Ajattelin, että nallekarhupoika saisi tämän pipon käyttöönsä, mutten malttanut olla kokeilematta sitä myös itselleni. Hyvin sopi. Herkkäihoisen nallekarhun suusta saa kuulla välittömästi palautteen, jos jokin tuote kutittaa, kiristää tai on muuten epämukava. Tämä materiaali ei kutittanut häntä. 

Muistanet, että jääkarhupojan lempiväreihin kuuluu valkoisen ja vaaleansinisen lisäksi myös hieman värikkäämmät värit, kuten punainen, oranssi ja keltainen. Siitä syystä rohkenin ottaa testattavaksi myös keskellä kuvassa näkyvän keltaisen Tutun merinovillapipon. Pipo on tuon tummansinisen pipon tavoin ribbneulosta, mutta selkeästi väljempää mitoitusta. Siinä missä tummansininen pipo asettuu päänmyötäisesti, jättää keltainen pipo ylimääräistä tilaa yläosaan. Eteen taitettava osa on keltaisessa pipossa hieman matalampi kuin sinisessä. Lisäksi keltaisessa pipossa on tuotemerkki neulottu näkyviin. Tummansinisn pipon takapuolen saumassa on pieni kangasmerkki, jossa lukee Tutu. Keltaista pipoa saa myös kirkkaansinisenä eli sellaisena Suomen lipun sinisenä. Kuten kuvastakin voit nähdä, on keltainen pipo selkeästi reilumpi mitoitukseltaan kuin tuo tummansininen etenkin kun tummansininen on kooltaan 56 – 60 cm ja keltainen 50 – 54 cm. Tuo keltaisen pipon malli juuri tuossa pienemmässä koossa sopii jokaisen perheenjäsenemme päähän. Pipon tarkoitus on ollakin juuri sellainen reilu malliltaan ja olemukseltaan. Kuten arvelinkin, jääkarhupoika ilahtui tästä väristä.

Oikealla näkyvää Tutun ainaoikeinmerinovillatuubihuivia oli myynnissä ainakin tummanharmaana ja vaaleampana sinisenä. Meidän saamamme huivi on tummansininen. Tämä huivi on kooltaan n. 22cm x 23cm, joten se on pienempi ja napakampi kuin palmikkotuubi. Ajattelenkin, että tämä sopii hyvin takin tai haalarin alle puettavaksi. Neulos joustaa niin, että sen pään yli pukeminen onnistuu hyvin. Tässä tuubihuivissa on kaksinkertainen neulos, mikä tekee huivista yksinkertaista huivia lämpimämmän. Toisaalta tuo yksinkertainen palmikkotuubi puolestaan on pidempi ja laskeutuu siitä syystä paksummin kaulalle. Lienee siis makuasia, tykkääkö tiiviimmästä ja astetta tiukemmasta tuubista kuin löysemmästä ja pidemmästä.

Kaikilla näillä Tutun merinovillatuotteilla on käsinpesu. Luonnollisestikaan en ole vielä ehtinyt niiden pesemistä kokeilla, koska vasta saimme nämä käyttöömme. Ajattelin ottaa vielä erilliseen postaukseen kuvia tuotteista poikien päällä, mutta koska sain teille alekoodin käyttöön, halusin jakaa sen mahdollisimman pian. Kaikki Tutun tuotteet löydät linkistä.

Teen myös ihan erillisen postauksen Condorin sukista, mutta en malta tässä yhteydessä olla vinkkaamasta Condorin merinovillasukista, joita löytyy sekä nilkka- että polvisukkina, myös isompien lasten ja aikuisten koossa. Omaa värisilmääni hivelee tämä sävyjen yhteensopivuus.

Syysloman ja vähitellen kylmenevien säiden kunniaksi Youngest Fashion tarjoaa blogini lukijoille -15% alennuksen koodilla tahtipoikien.talossa. Koodi on voimassa 31.10.2020 saakka. Verkkokaupan ostokset toimitetaan Suomeen ilman postikuluja. 

Thorleif, Izzy Isbjörn ja Kullanmuru

Jos olet lukenut blogiani jo pidempään, tiedät, miten olen ihastunut norjalaisen Klompelompen neuleohjeisiin. Tiedät myös, että yhdeksi lankasuosikikseni Klompelompen neuleohjeilla neuloessani, on valikoitunut Dropsin Baby Merino -lanka. Kaikissa tämän postauksen merinovillatakeissa olen käyttänyt kyseisen langan väriä 24 eli vaalea taivaansininen. Kuvien isoimman pojan neuletakissa sama värisävy on selkeästi eri sävyä kuin nuorempien poikien. Se on syvemmän vaaleansininen. Tämän takia on tärkeää, että voisi ostaa yhteen neuletyöhön aina saman värjäyserän lankaa. Huomasin tämän eron sävyissä vasta siinä vaiheessa, kun aloin viimeistellä samaan aikaan kahta eri neuletakkia. Onneksi minulla oli molempiin jäljellä juuri siinä neuletakissa käytettyä lankaa.

Thorleifin työvaiheet löydät linkin takaa aikaisemmin samalla ohjeella tehdyistä neuletakeista. Tähän vaaleansiniseen Thorleifiin käytin eri lankaa kuin noihin konjakinruskeisiin. Kokeilin kuitenkin käyttää työhön tällä kertaa isompaa puikkokokoa kuin ohjeessa. Ainut asia, mikä näissä Klompelompen neuleohjeissa harmittaa, on se, että suurin osa ohjeista on tehty puikoille 2,5 ja 3. Niillä neulominen on melkoista tikkuamista ja luonnollisestikin paljon hitaampaa puuhaa kuin vaikka numeron 4 tai 5 puikoilla. Isommilla puikoilla kuitenkin suhteellisen ohutta lankaa neuloessani, työstä tuli tietysti hieman isompi ja väljempi malliltaan, mikä sopi hyvin nallekarhulleni.

Jos vielä löytäisin jostakin lisää aikaa, voisin ajatella neulovani samalla tavalla nallekarhupojalleni Thorleif-villatakin paksummilla puikoilla ja samasta Dropsin Baby Merino -langasta, mutta vihreällä langalla. Värikartan väri numero 50 eli salvianvihreä tai numero 38 eli oliivi, voisivat olla hyvät värivaihtoehdot. Tuosta oliivista olenkin jo neulonut nallekarhulleni viime talvena kaulahuivin. Vihreä on siis nallekarhun lempiväri.

Tällä veljeskaksikolla puolestaan näet yllään aiemmissa postauksissa esittelemäni Klompelompen merinovillaisen Izzy Isbjörn – eli jääkarhuneuletakinKullanmuru-merinovillatakin ja Kjekkasluat eli Vesselimyssyt. Melkoiset vesselit tässä pehmoineen olivatkin asialla 😉

Pojilla oli kuvauksissa merinovillaneuletakkien alla ainoastaan hihattomat aluspaidat eikä kukaan valittanut, että neule olisi kutittanut. Sillä perusteella – ja myös oman käyttökokemukseni perusteella – voin suositella tätä lankaa myös herkkäihoisille.

Rakkaudesta Klompelompeen, jolta löytyy kivoja neuleohjeita myös pojille. Kymmenen pistettä heille erityisesti siitä, että kokoja riittää isommillekin pojille, teineille ja aikuisille asti.