Eukalyptuksia ja kynttilänpätkiä

Kiinnitin jouluksi eukalyptuksen oksia ruokailuhuoneen kynttiläkruunuun ja ikkunoilla roikkuviin metallisiin kynttilärenkaisiin. Jälkimmäisissä meillä on ollut eukalyptuksen oksat muutamana aikaisempanakin jouluna ja mielestäni ne sopivat niihin kauniisti ja säilyvät kuivuessaankin pitkään. Ensimmäisellä kerralla vein ne kukkakauppaan sidottavaksi. Silloin lopputulos sekä itketti että nauratti. Eukalyptuksen oksat oli sidottu koko renkaan ympäri. Mietin vain, että miten siinä olisi voinut vielä kynttilääkin polttaa ilman tulipaloa… Napsiessani oksia irti renkaasta, tajusin, että minunkin nollasidontataidoillani saa jatkossa sidottua yhden oksan kumpaankin renkaaseen.

Puhuin edellisessä postauksessani kruunukynttilöistä eli siitä mistä niitä kannattaisi ostaa hintalaatusuhde parhaiten huomioiden. Puhuin myös siitä, miten kruunukynttilävarastoni on vähitellen ehtymässä.

Poimiessani tässä joulun aikana jokaisena päivänä pois loppuunpalaneita kynttilänpätkiä pidikkeistään, en ole voinut olla ajattelematta ihmistä. Vaikka ihminen ja kynttilä ovat täysin eri asia (elollinen ja eloton), käytetään kuitenkin ihan arkikielessämmekin sanontoja ”polttaa kynttilää yhtä aikaa molemmista päistä” tai ylipäätään ”polttaa kynttilä loppuun”. Mikä on sitten ihmisen ”paloaika”? Ja kuinka paljon tuo paloaika lyhenee, jos ihmistäkin aletaan samaan aikaan polttamaan molemmista päistä? Ja mitä nuo päät sitten ovat? Voiko palamista hidastaa jotenkin? Onko ainut keino vain sammuttaa pätkäksi kulunut kynttilä ja heittää se pois? Korvata uudella?

Olen varmasti jo joskus aikaisemmin kirjoittanut, miten yksi inhokkisanalistan sanoistani on ”ruuhkavuodet”. Yök. Halusin sen kuitenkin tässä mainita, sillä arvelen monen sanovan, että se saa kynttilän palamaan yhtä aikaa kahdesta päästä. Siitä voisi myös johtaa sen, että kynttilän toinen pää on työelämä ja toinen pää kotielämä ja vapaa-aika. Jos ihminen käy työssä, hän on siis väistämättä tilanteessa, että kynttilä palaa molemmista päistä samaan aikaan. Vaikka itsekin olen jo vuosien ajan elänyt tätä kahdesta päästä polttavaa elämää ja sen myötä polttanut kynttiläni hyvinkin loppuun asti, uskallan kuitenkin väittää, että tiettyihin asioihin voimme itse valinnoillamme yhä vaikuttaa. Mihin kaikkeen suostumme ja mitä kaikkea esimerkiksi vapaa-aikaamme vapaaehtoisesti kasaamme? Kuinka paljon valitsemme sinne sellaisia asioita, jotka oikeasti toimivat vastapainona sen kynttilän toiselle päälle eli työelämälle ja kuinka paljon valitsemme niitä asioita, jotka kuluttavat kynttilää myös sieltä päästä. Voisiko olla jopa niin, että huonolaatuinen kynttilä ei paitsi kulu luonnollisesti, vaan myös valuttaa ja kuluu siksi vieläkin nopeammin suhteessa paloaikaan ja kaiken lisäksi jättää jälkeensä sotkun, jota ei tuntienkaan rapsuttelun jälkeen saa siistiksi tai pahimmillaan jättää ikuiset valumajäljet.

Miksi sitten joku kynttilä olisi toista huonolaatuisempi? Siksi että se on valmistettu huonosti tai sen valmistusprosessissa on laiminlyöty joitakin osa-alueita. Ihmisen kohdalla voisin ajatella sen olevan puutteita kivijalassa eli vaikkapa jossakin kehitysvaiheessa tai -ympäristössä tai sitten välinpitämättömyydessä. Monesti porhallamme vain eteenpäin – minä mukaan lukien – ymmärtämättä pysähtyä ja huolehtia itsestämme. Vaikka kynttilämme valuttaisi, yritämme polttaa sitä entistä suuremmalla ja näennäisesti tehokkaamma liekillä kykenemättä ottamaan vastaan seuraamuksia tai niitä edeltäviä varoituksia. Kun sitten kynttilä on aikansa valuttanut, liekki on hiipunut ja kynttilästä on ehkäpä vain pieni pätkä jäljellä, joskus ei sitäkään, olemme pakkopysähdyksen äärellä emmekä edes näe syytä siihen, miten näin oikein pääsi käymään. Miksi virtani loppui, kun aina ennenkin olen tähän kaikkeen pystynyt. Olen pystynyt polttamaan kynttilääni molemmista päistä ja repeat, sama uudelleen taas huomenna. Ei tunnu missään. 

Kun katselin tätä kynttilänpätkää ennen sen sammuttamista, aloin miettiä, millainen on itseäni kuvaava kynttilä tällä hetkellä. Roihuaako se suurella liekillä vai palaako vain tosi pienesti, vai kenties ihan tavallisesti perusliekillä? Valuttako se vai seisooko se vakaana sen kummemin ilman virtauksiin reagoimatta? Onko se vasta vaihdettu uuteen niin, että paloaikaa on vielä runsaasti jäljellä vai onko se lähestymässä loppua kenties molemmista päistä samaan aikaan poltettuna? Jos se pitäisi vaihtaa, niin onko siihen enää varaosia saatavilla? Saako niitä rahalla vai tarvitaanko jotakin aivan muuta? Kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin, mutta entäpä vastaukset. Voisinko kysymysten avulla määrittää nykyisen kynttiläni pituuden, liekin ja mahdollisen valumisen? Entäpä sinä? Millaisella liekillä sinun kynttiläsi palaa? Onko se pitkä vai pätkä? Palaako se rauhallisesti vai yhtä aikaa molemmista päistä? Jos se valuttaa tai palaa molemmista päistä samaan aikaan, oletko löytänyt keinoja tahdin hidastamiseksi tai hetkiä arjessa, jolloin liekillä olisi lupa lepattaa hieman pienemmin? Tällaisin, ei ehkä kaikkein keveimmin miettein, ponnistan tähän uuteen vuoteen 2022. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat olisivat huonosti, vaan pikemminkin sitä, että mielestäni aika ajoin on syytä pysähtyä pohtimaan liekkinsä palavuutta. Tämä vuodenvaihde tuntuu tällä kerralla hyvinkin sopivalta ajankohdalta siihen. Aivan kuten joulukuusi riisutaan loistostaan, voi myös riisua itsensä kaikesta turhasta ja keskittyä vain siihen, mitä jää jäljelle. Sillähän lopulta on se kaikkein suurin merkitys, sillä mitä on sisällä.

Itse voisin ajatella, että tämänhetkinen kynttiläni palaa pääasiassa melko tasaisesti ja ehkäpä näin loma-aikana hyvinkin hillitysti. Arjessa se sitten aika ajoin roihahtelee ja on jopa vaarassa hiipua eli kumpikin ääripää on mahdollinen. Valuvikaakin löytyy, mutta melko monen asian suhteen tiedän mistä ne johtuvat. Olen myös oppinut paremmin tunnistamaan niitä merkkejä, jolloin roihahtaminen tai hiipuminen uhkaa. Valitettavasti aina ei kuitenkaan ole mahdollista varoituksista huolimatta hidastaa, sillä esimerkiksi nyky-yhteiskunnan työelämässä vaaditaan koko ajan vain enemmän ja enemmän.

Riisuessani eilen joulukuusta, sanoin miehelleni, että huomaatko miten toimin. Poimin aina ensin tietyt samanlaiset koristeet ja laitan ne laatikkoon. Sen jälkeen poimin seuraavat samanlaiset koristeet jne. En ole varmasti maailman järjestelmällisin ihminen, mutta olen todennut, että sekä koti- että työarjessa paras selviytymiskeino ja kynttilän polttaminen sopivalla liekillä on struktuuri eli arjen rakentaminen mahdollisimman selkäksi ja aikataulullisesti ja tapahtumallisesti samanlaisena toistuvaksi. Jos edessä on jokin isompi tapahtuma tai tehtävä, auttaa usein se, että pilkkoo tehtävän osiin aivan kuin pilkoin osiin jo niinkin pienen tehtävän kuin kuusen riisumisen. Tuo pilkkominen auttaa kodin siivoamisessa, pyykin pesussa ja silittämisessä, ruuanlaittamisessa, ruokakaupassa käymisessä, arjen aikataulujen sumplimisessa jne. Tärkeää on kuitenkin se, ettei aikatauluta arkeaan minuutin tarkkuudella eikä kellon ympäri. Aikatauluun on jätettävä tilaa. Siinä missä kynttiläkin tarvitsee palaakseen happea, niin myös me ihmiset tarvitsemme elääksemme tilaa ja aikaa hengittää muutakin kuin kiireestä ja stressistä käsin suurella liekillä steariinia valuttaen. Mitkä voisivat olla tai ovat sinun hengähdyshetkiäsi ihan jokaisena päivänä? Omiani ovat iltapäivän kahvihetki ja illan käsityöhetki. Kävelyhetki kuuluu myös noihin hetkiin ja niitä toivoisin lisää uudelle vuodelle. Samoin toivoisin lisää lukuhetkiä sekä itselleni että pojille. Omalta kohdaltani yksi ratkaisematon yhtälö on kodin riittävä siisteystaso, koska vain silloin pystyn aidosti hengähtämään ja nollaamaan. Kaaos ympärillä ei suo itselleni levollista mieltä, vaan huutaa jatkuvasti tekemään eikä valmista silti tule koskaan.  

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Laitan tähän loppuun linkit muutamaan aikaisempaan postaukseen hieman samasta aihepiiristä, jos haluat palata vielä niihin:
Tyhjä pääUnelmat kuihtuvat, kasvavat ja kukoistavat sekä Kiire, stressi, väsymys, uupumus…

Joulukattauksia osa 4: Joulupäivän kahvihetki

Uudenvuodenaatto. Tänään on se päivä, jolloin ”feedit” ja ”storyt” täyttyvät kuluneen vuoden parhaista – ja myös niistä huonommista – paloista. Itse en ainakaan vielä pystynyt omalta osaltani käymään läpi menneyttä vuotta. Katsotaan, tuleeko sen aika vielä. Nyt ajattelin kuitenkin elää vielä hetken joulussa. Tämän postauksen lisäksi haluaisin tehdä vielä ainakin yhden jouluaiheisen postauksen liittyen meidän metallihimmeleihin. Instagramin puolella niistä jo kerroinkin. 

Kotona huomaan kyllä vuodenvaihteen kolkuttelevan ovella, sillä olen alannut riisua joulua pois ja käymään muutenkin läpi tiettyjä kodin tavaroita ja paikkoja. Sairastuin jouluviikolla flunssaan, joka olikin yllättävän pitkäkestoista – joskin melko kesyä – sorttia. Koronatestissäkin lopulta kävin (vietin jonossa reilu neljä tuntia), mutta testitulos oli onneksi negatiivinen. Aika harvoin meillä joulu on nähnyt enää uutta vuotta, mutta flunssani vuoksi olen tänä vuonna ollut hieman hitaampi riisumaan sitä pois. Koska tykkään aloittaa jouluvalmistelut aina hyvissä ajoin, tuntuu myös hyvältä siivota se ajoissa pois. Tarvitsen ennen arjen alkamista sellaisen seesteisen ajanjakson, jolloin tavarat ovat jälleen omilla paikoillaan, myös ne joulutavaralaatikot. En myöskään halua aloittaa arkea jo valmiiksi väsyneenä siivoamisesta. Siksikin haluan hoitaa siivoamisen jo ennen kuin joulunaika virallisesti loppuu.

Tälle joululomalle olin laatinut näkymättömän listan kotona tapahtuvista hieman tarkemmista siivous- ja järjestämiskohteista. Tuolle listalle kuuluivat lautapelit, kirjahyllyt, keittiön kaapit ja isompi vaatehuone. Eilen Instagarm-storeissani kerroinkin hieman tuosta lautapelien järjestämisestä. Siitä voisin kyllä tehdä tänne blogiinkin ihan erillisen postauksen, joskin olen vain noiden pikaisesti napattujen kännykkäkuvien varassa. Jäljellä olisi vielä kolme järjestyskohdetta sekä tuo joulun siivoaminen. Realistista lienee joulun siivoamisen lisäksi saada toteutettua yksi kohde tuolta näkymättömältä listaltani. Pitäisi vain pystyä päättämään mikä se olisi.

Onko sinulla siivous- tai järjestyskohdetta tälle vuodenvaihteelle?

Joulupäivä on aina ihana sen hidastempoisuuden vuoksi. Pikkupojat heräävät yleensä kyllä silloinkin aikaisin, mutta syövät ehkä aamupalan hieman myöhemmin tai sitten parissa erässä eli toisen aikaisin ja toisen myöhemmin. Siitä johtuen lounaskin voidaan syödä  myöhemmin ja päiväkahvit taisimme juoda vasta viiden aikaan iltapäivällä.

Pienet rakentelivat uusia Legojaan ja järjestelivät ja vaihtelivat uusia Pokemon-korttejaan. Itse istuskelin flunssan kourissa sohvalla, katselin muutamaa sarjaa ja neuloin valmiiksi islantilaisneule Riddaria. Loppuvaiheessa siitä tosin pääsi lanka loppumaan pariinkin kertaan, mutta onneksi mieheni pääsi hakemaan paikallisesta lankakaupasta uudet kerät ja paita valmistui kuin valmistuikin tämän vuoden puolella! Siitä ehkäpä lisää vielä myöhemmin.

Joulupäivän kahvipöydässä oli tarjolla jouluaaton kahvihetkeltä jäänyt suklainen juustokakku sekä tiikerikakkua. Mieheni oli tehnyt jouluksi myös toivomani perinteisen glögikakun ja sillä pääsimme herkuttelemaan joulupäivänä.

Laskin, että jos kaikki mahdolliset kruunukynttilät ruokailuhuoneessa ja olohuoneessa ovat kerralla palamassa, on niitä yhteensä 20. Ei siis mikään ihme, jos varastoni kävivät vähiin. 😉

Minulla oli siis valmiina Ikean kruunukynttilöitä arviolta kolmisenkymmentä ja niiden lisäksi avaamaton 50 kynttilän paketti. Ne ovat osoittautuneet hintalaatusuhteeltaan hyviksi eli palavat kauniisti eivätkä valuta. Aiemmin tapasin ostaa aina jouluiksi Havin erikoispitkiä pidemmällä paloajalla varustettuja kruunukynttilöitä. Niitä tuli aina yksi lavallinen Citymarketiin ja Anttilaan. Tiedän sen siitä, kun eräänä vuonna en enää löytänyt joulukuussa kynttilöitä. Myyjä kertoi silloin, että niitä tulee vain yksi lavallinen. Siitä eteenpäin sotin kynttilät aina heti tuon lavan ilmestyessä kauppoihin. Viime vuosina en ole niitä enää nähnyt. 

Kyselin Instagramin puolella suosituksia kruunukynttilöille. Citymarketissa näin myynnissä sekä Havin että Pirkan 20 kappaleen kruunukynttiläpakkauksia. Havin paketti maksoi euron enemmän kuin Pirkan. Lukijani tietojen mukaan (luki ihan siinä Pirkan pakkauksessa) Pirkan kynttilät valmistetaan samalla tehtaalla kuin Havin. Ilmankos ne näyttivätkään niin samanlaisilta. Minimanissa puolestaan olivat nimenomaan Havin kruunukynttilät tarjouksessa ja sen mukaan niiden hinta jäi muutaman kymmensenttisen halvemmaksi kuin Pirkan. Eräs lukijani oli nähnyt Clas Ohlsonilla 50 kappaleen kruunukynttiläpakkauksen. Sitä en ole testannut, koska olin jo ostanut noita Havin kynttilöitä.

Nyt olen jo hieman vähentänyt kruunukynttilöiden polttamista. Se alkaa yleensä sillä, että laitan katto- ja pöytäkynttelikköihin palamaan vain joka toisen kynttilän ja lopulta en enää lainkaan tai sitten poltan niissä kynttilöitä vain erikoisilla hetkillä, kuten ruokaillessa. Muuten tyydyn polttamaan Ikean pöytäkynttilöitä, joita muutenkin poltan vuoden ympäri.

Tämän vielä jouluisen glögikakkukahvihetken myötä tahdon toivottaa sinulle, blogini lukijalle, oikein hyvää ja siunattua uutta vuotta 2022!
Tuokoon se kaikkea hyvää tullessaan.

Jos sinusta suinkin siltä tuntuu, niin ottaisin mielelläni vastaan toiveita ensi vuodelle blogin suhteen. Onko jokin aihe tai asia, josta toivoisit minun kirjoittavan? Toistan itseäni kertoessani, miten mukavalta tuntuu aina saada viestejä teiltä lukijoiltani. Melko harva rohkenee jättää kommentteja, mutta onneksi sentään joku. <3 Niiden lisäksi saan sähköpostitse ja Instagramin kommenttien ja yksityisviestien kautta teiltä viestejä. Vastavuoroisuus on itselleni hyvin tärkeä asia ja iloitsen jokaisesta saamastani viestistä ja pienistä keskusteluistamme.

Ensi vuodeksi toivon kynäni (näppäimistöni) liukuvan taas paremmin. Jostain syystä kesällä alkanut tekstin luistamattomuus ei juurikaan ole helpottanut. Sitkeästi kuitenkin olen yrittänyt postauksia tehdä ja toivoa, että teksti alkaisi jälleen soljua. Ei se ainakaan sillä solju, että jätän antamatta sille mahdollisuuksia. 

Joulukattauksia osa 3: Jouluateria

Tältä näytti meidän jouluateriakattaus ennen ruokien saapumista pöytään. Vaikka moni elementti onkin jo tuttu aiemmista vuosista, kerron ne tässä vielä uudelleen ihan vain siksi, että tiedot on silloin helmpompi löytää.

Täksi vuodeksi hankin uutena Riviera Maisonin rottinkiset katelautaset ja rusettikoristeet. Rusetit käyvät myös vaikkapa kuusenkoristeiksi ja osan niistä laitoinkin kuuseen roikkumaan. Ripustimen ansiosta ne oli kuitenkin helppo käyttää myös kangasservetin pidikkeinä, jollaisiksi ne olin suunnitellutkin. Nuo rottinkirusetit ovat muuten yllättävän jämäkkää ja raskasta tekoa. 

Kangasservetit ostin vuosi sitten H&M Homen valikoimasta. Pellavaliina on ollut meillä jo useita vuosia. Se on Balmuirin. Tiedätkö onko sitä vielä jossain saatavilla vaaleansinisenä? Harmittaa, etten silloin aikoinaan sitä ostanut. Tai tiedätkö jonkun muun merkin vaaleansinisen pellavaliinan? Liinan pituus pitäisi olla vähintään 300cm pitkä, mielellään 350cm. Tällä kertaa pöytämme oli sen arkipituudessa eli varustettuna yhdellä jatkopalalla. Siihen on mahdollista lisätä vielä toinenkin jatkopala, mutta tämä pituus riittää hyvin silloin, kun olemme vain omalla perheellä. Huomasimme, että tila riittää silloin jouluruuillekin.

Lasit ovat Hobstarin. Jalalliset juhlalasit ostin viime jouluksi. Peruslasit ovat meillä jokapäiväisessä käytössä. Arabian 24h:n valkoiset ruokalautaset ostin myös vuosi sitten. Periaatteessa ajattelen. että astiat ovat samat sekä arki- että juhlakäytössä, mutta ostaessani nämä lautaset, jäivät ne ainakin näin aluksi pelkästään juhlakäyttöön. Muuten käytämme Teeman valkoisia lautasia. Pidän kuitenkin enemmän tästä 24h-sarjan pyöreästä muotoilusta kuin kantikkaammasta Teemasta. Aterimet ovat Hackmanin Elegia-sarjaa, jonka valmistus on valitettavasti lopetettu.

Pienet kukka-asetelmat valkoisista terttuneilikoista ja eukalyptuksen oksista tein Tine K:n Facet-laseihin, joita käytän pääasiassa tuikuille. Jalalliset valkoiset haarakyntteliköt olen ostanut kauan sitten Taitoshopista. 

Jouluaterian aluksi meillä luetaan aina jouluevankeliumi. Tällä kertaa lukuvuorossa oli toiseksi vanhin pojistamme.

Jouluateriamme on hyvin perinteinen. Tarjolla on kunkin valinnan mukaan joko kinkkua tai kalkkunaa, kaloja (joita en voi allergiani vuoksi syödä), laatikoita, vihreää salaattia, sieni-, peruna- ja punajuurisalaattia, peruoita ja kastikkeita, rosollia kera kerman ja joululimppua. 

Söimme jouluruokia tänä vuonna kolme neljä päivää ja hyvin maistui jokaiselle perheenjäsenelle, kun sai valita juuri itselleen sopivat ruuat. 

Citymarketissa oli marraskuussa Teeman valkoisia tarjoilulautasia puoleen hintaan ja päädyin silloin täydentämään meidän valikoimaamme. Tarjoiluastioissakin mieleeni olisivat enemmän sellaiset pyöreäreunaiset kuin nämä kantikkaat. Teema on kuitenkin osannut hyvin suunnitella ja valita tarjoilulautastensa koot, sillä niille kaikille löytyy käyttöä samoin useammalle saman koon alustalle.

Tästä jouluateriakattauksesta tulee jostakin syystä mieleeni lastenhuone. Neutraaliksi tehty huoneen pohjaväritys nostaa kyllä lelujen värit esille ja tekee huoneesta hyvinkin värikkään. Samoin kävi tälle jouluateriakattaukselle, joka pohjaolemukseltaan oli hyvinkin väritön. Enpä olisi ajatellut ennen kuin näin nämä kuvat, miten värikkäitä jouluruuat voivatkaan olla.

Katetaanko teillä jouluaterialla ruuat pöytään vai erilliseen noutopöytään? Me olemme aina kattaneet ruuat pöytään.

Joulukattauksia osa 2: Kahvi

Vuoden takainen koronatilanne toi perheeseemme uuden perinteen. Jouluaaton kahvihetki toteutui tänäkin vuonna samoista syistä. Valitettavasti tänä vuonna lasten joulukirkkoa ei oltu striimattu viime vuoden tapaan. Emme kuitenkaan pahentuneen koronatilanteen takia kokeneet menevämme kirkkoon. Laitoimme taustalle kauniita joululauluja ja laskeuduimme joulun tunnelmaan koko perheen yhteisellä kahvihetkellä.

Olemme aina silloin tällöin viime vuosina kattaneet kahvin olohuoneen pöydän ääreen. Etenkin niinä kertoina, kun varsinainen ateria on syöty ruokailuhuoneessa ruokapöydän ääressä, on tuonut mukavaa vaihtelua juodakin kahvi olohuoneen puolella. Vaikka pöytä ei olekaan järin suuri, mahtuu siihen pieni kahvikattaus jopa meidän perheen kokoiselle perheelle. 

Jouluaattona tuli jälleen huomattua, miten harvoin itse asiassa vietämme koko perheenä aikaa olohuoneessa. Huomasimme kuitenkin, että siellä on meille täsmä määrä istumapaikkoja eli ainakin mahdumme sinne hyvin.

Olohuoneen pöydän ääreen on näiden jouluaaton kahvikattausten lisäksi aikaisemmin katettu ainakin afternoon tea partypupukakkua päivänsankarille ja eväitä arkeen. Aikoina jolloin vielä pystyi kutsumaan vieraita, saatoimme kattaa kahvit aikuisille olohuoneeseen ja lapsille ruokailuhuoneeseen. Toisinaan se oli puheensorinan ja keskusteluiden kannalta mukavampi vaihtoehto. Samalla olimme kuitenkin kuin yhdessä tilassa, koska olohuone ja ruokailuhuone ovat vierekkäin ilman ovea.

Sain syyskuussa syntymäpäivälahjaksi lahjakortin paikalliseen kahvilaan. Olin juuri muutama viikko aikaisemmin käynyt tuossa kahvilassa ensimmäistä kertaa ystäväni kanssa. Luetellessani jälleen allergioitani ja pohtiessani, löytyykö minulle mitään sopivaa syötävää, melkein itku pääsi, kun myyjä sanoi, että täältä löytyy vaikka mitä! Ja todellakin: suurin osa tuotteista oli gluteenittomia. Pitkästä aikaa seisoin kakkutiskin edessä siksi, että en osannut valita, mitä ottaisin. (Yleensä seison siinä siksi, että ylipäätään löytyisi edes yksi minulle sopiva vaihtoehto ja kun sen allergeenejä vielä kirjoista ja kansista tarkistetaan.) Saatuani juuri tuohon kahvilaan lahjakortin, tiesin heti, että käyttäisin sen kokonaisen kakun tilaamiseen jouluksi.

Ja tässä se kakku nyt sitten on! Piparkakkupohjaan tehty suklainen juustokakku. Mieheni teki täksikin jouluksi perinteisen glögikakun, mutta sitä söimme vasta joulupäivän kahvihetkellä.

Tarjolla oli myös äitini tekemää tiikerikakkua ja pikkuleipiä.

Tilasimme täksi jouluksi kokonaisen laatikollisen Vihreitä kuulia. Jokaiselle kattaukselle niitä on laitettu tarjolle aina täsmällinen määrä eli seitsemän.

Muistanet, miten ihastuin syksyllä tähän Marimekon Kuusikossa-kuosiin. Hämmästyin vain kovasti sitä, miten nopeasti sarjan tuotteet, jopa servetit, myytiin loppuun. Jotenkin sitä ajattelisi, että näinä päivinä kysyntään vastattaisiin vai tuliko se sitten yllätyksenä. Vaikea sanoa. Ostin servettien lisäksi muutaman tällaisen pienen lautasen. Toivoin, että ne olisivat olleet isompia. Olin ajatellut, että ne olisivat olleet kauniit aamupalalautaset aina joulun aikaan. Nämä minilautaset eivät kuitenkaan siinä tehtävässä palvele. Tällä kertaa katoin niille lahjaksi saamiani Enkeli-karkkeja. Olin ollut aikaisessa ostaa myös Kuusikossa-sarjan koristetyynynpäällisen, mutta mennessäni marraskuun lopussa Marimekon myymälään, oli siellä jäljellä ainoastaan yksi päällinen, jonka kohdistukset olivat mielestäni epäonnistuneet. 

Yhdestä joululahjastamme paljastui lisää Kuusikossa-servettejä. Kiitos vielä niistä! Maltoin ottaa nämä servetit käyttöönkin, koska tiesin, etteivät lopu aivan heti. 🙂

Joulukattauksia osa 1: Joulupuuro

Jouluaattoaamuna emme syö vielä aamupalaksi riisipuuroa, vaan aivan tavallisen aamupalan. Heti sen jälkeen laitamme riisipuuron tulelle ja se valmistuu sopivasti lounaaksi. Meillä on käytössä kahden maitolitran vetoinen haudutuskattila. Isommalle olisi tarvetta, joten vinkkaathan, jos jostakin löydät! Sen pitää sopia induktioliedelle.

Yleensä tykkään kattaa pöydän valmiiksi jo edellisenä iltana, mutta tänä vuonna en ehtinyt. Niinpä kattaus syntyi pikaisesti sitä etukäteen sen kummemmin  suunnittelematta.

Kuten adventtikalenteripostauksessa jo kerroin, hankin täksi jouluksi Riviera Maisonin rottinkituotteita joulukattaukseen. Katelautaset katoin jo joulupuurolle Pentikin Halla-sarjan puurokulhojen alle. Kiitos vielä ystävälleni, jolta sain puuttuvan seitsemännen kulhon! <3 Puurolle!-postauksessa on puurokauttaus kahden vuoden takaa.

Viime joulun tavoin, laitoin Tine K:n Facet-laseihin pienet terttuneilikat ja pätkän eukalyptuksen oksasta. Havuköynnöksen ostin täältä. Se on todella hyvä, sellainen luonnollinen ja pehmeän taipuisa. Vinkkasinkin siitä Instassa ja sen perusteella muutama lukijani oli sen löytänyt ja hyväksi havainnut. Puuropöydässä oli myös Marimekon kirkkaita Iittalan Kivituikkuja. Lisäksi leikkasin pienet eukalyptuksen oksat myös katelautasten reunalle. Puurokattauksella eukalyptukset olivat vielä täysin tuoreita ja levittivät ihanaa tuoksua ympärilleen. Tuo tuoksu ei aiheuta minulle eikä muillekaan perheenjäsenillä allergiaoireita.

Näitä valkoisin tähdin koristeltuja juomalaseja olemme ostaneet Ikeasta arviolta 12 vuotta sitten. Ostimme heti kerralla useamman laatikon, joten näitä riittää isommallekin juhlaväelle. Alunperin niitä käytettiinkin nallekarhupojan ristiäisissä ensimmäisenä adventtina vuonna 2009. Kolmen nuorimman pojan ristiäiset ovatkin ajoittuneet adventin aikaan ja niistä on jäänyt ihanat muistot. Koti on noina vuosina hyvissä ajoin koristeltu jouluun ja olemme saaneet nauttia ja pysähtyä joulutunnelmaan. Kuopuksen ristiäisiä vietettiin itsenäisyyspäivänä vuonna 2014, toisen adventin aattona. Jääkarhupojan ristiäisiä jouduttiin siirtämään sairastumisten vuoksi, mutta ne saatiin kuitenkin lopulta pidettyä viikkoa ennen jouluaattoa, neljännen adventin aattona. 

Puuron jälkeen onkin vuorossa Suomen Turku ja joulunrauhan julistaminen.