Lisävarusteita sähköpöytään

Muistanette vielä keväällä tekemäni postaukset sähköpöydästätyönurkkauksesta ja uudesta pöydästä sekä työnurkkauksen hyllyistä. Miehelläni on ollut nyt lähes kolmen kuukauden ajan päivittäisessä käytössään tämä Avec 1 pieni -sähköpöytä, jonka tilasimme Sähköpöydät.fi -verkkokaupasta. Toukokuussa saimme blogiyhteistyönä pöytään kuuluvista lisävarusteista Avec sähköpöydän akun ja nelimuistipaikkaisen näytöllisen ohjaimen

Mieheni mukaan pöytä on toiminut erinomaisesti ja sen korkeussäädöt on ollut paitsi helppo valita ja muuttaa, niin ne ovat olleet myös kulloiseenkin korkeuteen riittävät. Pienestä koostaan huolimatta pöydälle ovat mahtuneet kaikki tarvittavat ”konttoritarvikkeet”, kuten mieheni asian ilmaisi. Viikkosiivousta tehdessäni, olen huomannut, että tuo pöydän pohjalevy, johon renkaat kiinnittyvät, on osoittautunut myös mainioksi lisäsäilytystilaksi osalle konttoritarvikkeista. Sitä en ollutkaan osannut ennakoida. Voisi siis todellakin sanoa, että entisen ruokailuhuoneen pöydän levittäytymisestä miehen työpisteeksi, on tuo työpiste nyt jakautunut vain tälle pienelle pöydän kokoiselle ja korkuiselle alueelle pääasiassa makuuhuoneessamme. Ruokapöytä onkin saanut toimia koko loppukevään ja alkukesän sille tarkoitetussa tehtävässään.

Ahako Oy:ltä saamastamme sähköpöydän lisävarustepaketista löytyivät yllä näkyvät tuotteet eli ohjain ja akku sekä akkuun kuuluva laturi ja ohjausyksikkö sähköpöydän alle kiinnitettäväksi. Ennen käyttöönottoa akku laitettiin lataukseen. Akun täydeksi lataaminen kestää noin viisi tuntia ja se voidaan ladata 500 kertaa.

Ennen uuden ohjaimen asentamista, poistimme vanhan – sähköpöydän mukana tulleen – ohjaimen.

Näytöllinen ja muistipaikallinen ohjain on alkuperäistä käsiohjainta leveämpi, joten se tarvitsi uudet reiät pöytälevyn pohjaan. Vanhat reiät jäivät kuitenkin siististi piiloon uuden ohjaimen alle. (Sikäli mikäli pöytälevyn alle ylipäätään kukaan katselee.)

Poistimme muuntajan/ohjausyksikön ennen akun kiinnittämistä pöytälevyn pohjaan. Muuntaja voi hyvin olla edelleen kiinnitettynä pöytään, vaikka jatkossa käyttäisikin pääasiassa akkua.

Akkupakettiin kuuluvat varsinaisen akun lisäksi pöydän alle kiinnitettävät osat eli pidike, johon akku kiinnitetään ja ohjausyksikkö, joka ohjaa pöydän moottoria. Paketissa tuli mukana myös kiinnitykseen käytettävät ruuvit.

Ennen osien kiinnittämistä pohjaan, on hyvä tarkistaa ja sovittaa niiden kiinnityspaikat.

(Usein puhun täällä blogissani vain poikien äidistä, mutta huomannette näissä kuvissa poikien isän sormen, johon valikoitunut laastari kertonee jotakin lapsi/poikaperheestä. Haava ei tosin liittynyt mitenkään näiden pöydän lisävarusteiden asentamiseen, vaan oli tullut terassia rakentaessa.)

Pöydän alta otetusta kuvasta näkyy uudet kiinnitetyt lisävarusteet. Akun ansiosta sähköpöytä toimii johdottomasti. Vasemmalla näkyvä johtokouru kätkee edelleen sisäänsä tietokoneen ja erillisen näytön virtalähteen sekä pöytävalaisimen johdon.

Lisävarusteiden kiinnittämiseen tarvitaan akkuporakone. 

Tätä kirjoittaessani akku on ollut miehelläni käytössä yhden viikon ajan ja sen varaustaso näyttää yhä täyttä. Emme siis osaa vielä tämän kokemuksen perusteella kertoa, miten kauan tuo täysi akku kestää käytössä. Siihen vaikuttanee luonnollisesti myös se, miten paljon ja usein pöydän korkeutta säädetään. Akussa on myös USB-latausportti. Siitä voi ladata esimerkiksi langattomia kuulokkeita.

Olettehan muuten huomioineet sen, että etätyön lisääntyessä, voi työhuoneeseen liittyvät hankinnat vähentää verotuksesa. Opettajana työhuonevähennysasiat ovat olleet minulle työurani alusta asti tuttuja, sillä olen aina tarvinnut kotona erillisen työskentelytilan työtäni varten. Pääasiassa minulla on ollut käytössäni erillinen työhuone, mutta muutaman viime vuoden ajan ainoastaan tämä makuuhuoneemme työnurkkaus. Koska työhön liittyviä tarvikkeita ei ole enää voinut kätkeä erillisen oven taakse, on minulle ollut tärkeää, että ne ovat kuitenkin selkeästi ja siististi omilla paikoillaan. Nimenomaan siihen tämä meidän tiloihimme täsmällisen sopivan kokoinen työpöytä on ollut ratkaisu. 

Teen vielä erillisen postauksen sähköpöydän ja muistipaikallisen ohjaimen käytöstä.

Hyvää juhannusta!

Halusin tulla toivottamaan tänne blogini lukijoille hyvää juhannusta. Useampaankin postaukseen odottaa jopa valmiiksi otetut kuvat, mutta jotenkin olen jumissa kirjoittamisen kanssa. Se on minulle yleensä helppoa ja vaivatonta ja sanat tulevat kuin itsestään sen kummemmin miettimättä. En siis tapaa mitenkaan valmistella tekstejäni. Ne tulevat ulos sellaisina kuin sillä hetkellä virtaavat ulos ajatuksistani. Nyt ei kuitenkaan tunnu virtaavan oikein mitään eli sinänsä itsellenikin hieman outo tilanne. Ehkäpä nämä kesäpäivät kuitenkin vähitellen tekevät tehtävänsä ja ulosanti alkaa jälleen toimia paremmin.

Tänä juhannuksena – aivan kuten monena edeltäjänäänkin – iloitsin siitä, että ei tarvinnut pakata eli ei tarvinnut lähteä yhtään minnekään. Sai ihan rauhassa, ilman mitään pakollisia aikatauluja jäädä kotiin oman perheen kanssa.

Itse asiassa meille taisi ensimmäistä kertaa käydä niin, että emme edes grillanneet juhannusaattona tyypillisiä ”juhannusmenumme” ruokia, vaan siirryimme suoraan jälkiruokakattaukseen. (Toki siis söimme lämpimän ruuan ennen sitä, mutta erilaisen kuin yleensä juhannusaattona.) 

Kävimme ruokaostoksilla vasta juhannusaattona ja totesimme, että tulee aivan liian kiire valmistaa kaikki suunnittelemamme ruuat ja vielä siihen kakkukattaus päälle, joten päädyimme siirtämään grillauspuuhat vasta juhannuspäivälle.

Teimme perinteiseen tapaan kattauksen patiolle, joskin tällä kertaa katoimme kakut aivan erilliseen pöytään. Pöydän takaa näkyy hieman vastavalmistunutta uima-altaan ympärille rakennettua terassia. Se ei suinkaan vielä ole valmis, mutta huomattavasti käyttökelpoisempi kuin viime kesän versio.

Pojat toivoivat mutakakkua eli gluteenitonta ranskalaista suklaakakkua sekä pavlovaa. Täytynee tuon pavlovankin resepti vielä jonakin päivänä tänne itselleen muistiin kirjata. On nimittäin osoittautunut todella käteväksi, kun voin etsiä nykyään aika monen käyttämäni reseptin suoraan blogista. 

Kotimaisia todella suuria ja mehukkaita mansikoita löysimme marketin edustalta myynnistä. Meillä juodaan hyvin harvoin limsaa, mutta nyt juhannuksena pojat saivat Jaffaa ja me aikuiset sekä lukiolainen joimme kahvia, miehistö mustana ja minä cappucinona. Vielä lämpimän eli uunituoreen mutakakun päälle laitettiin vaniljajäätelöä ja mansikoita. Eipä tarvinnut enää tämän kauttauksen jälkeen syödä iltapalaa!

Tarjoiluastioina käytin Iittalan Kastehelmi-sarjan pienempää ja isompaa tarjoiluvatia. Lautaset olivat myös samaa sarjaa. Pitäisi täydentää sitä vielä tarjoilukulholla, niin olisi jäätelöllekin lasinen tarjoiluastia.

Itselleni iskee aina juhannuksena haikeus, että tässäkö tämä kesä nyt olikin. En tiedä mistä se oikein juontaa juurensa, koska tässä vaiheessahan kesää on vielä pitkälti edessä ja monesti se on oikeastaan vasta alkamassa. Oi ihana kesä, viivythän vielä pitkään!

Ehkäpä olen jo aiemminkin kertonut, että tapaan käyttää kesällä ulkokalustepenkkien pehmusteina Hemtexin tähti- ja ruutupussilakanoilla päällystettyä ja kolminkertaiseksi taitettuja peittoja. Lisäksi käytössä on ihan vain valkoisilla tyynyliinoilla päällystettyjä 50cm x 60cm tyynyjä ja sekä muutamia pienempiä tähtikuvioituja koristetyynyjä. Valitettavasti niistä osa meni pilalle eräänä talvena ja kovasti kaipaisin korvaavia tilalle. Osaatko kertoa mistä löytäisin ulkokäyttöön sopivia tähtityynyjä tai tyynynpäällisiä? Gantin päälliset ovat hieman liian arvokkaita haalistumaan auringossa.

Tine K:n jättikorit ovat hyvä säilytyspaikka kesäisin terassipehmuisteille; tyynyille ja peitoille. Nostan korit aina yöksi terassille katoksen alle, jolloin ne eivät pääse kostumaan eivätkä mahdollisen sateen tullessa kastumaan. 

Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat ruokailuhuoneen sälekaihtimien olevan alaosastaan auki. Se johtuu siitä, että kanit ovat tuossa rukailuhuoneen ikkunoiden alla olevalla alueella ja noista ikkunoista niiden puuhia on mukava tarkkailla ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, moesti myös sillä välillä. Kun pojat ovat ulkona hoitamassa pupuja niiden ulkoaitauksessa, on noista ikkunoista myös helppo ruuanlaiton lomassa seurata, että akikki sujuu hyvin.

Poikien vaatteet:

Äidin vaatteet:

Alkukesän puuhia

Olen yrittänyt monenlaisin tavoin saada aivojani nollattua, mutta ihan vielä en ole siinä onnistunut. Alkukesästä tapaan (hieman säästä riippuen) pitää päiväkahvihetkeni ulkona patiolla kera kesäkirjojeni. Tällä erää kesäiset sisustuslehdet korvasivat ainakin vielä toistaiseksi kesäkirjani. Olin jättänyt ne  odottamaan korkkaamista nimenomaan näihin alkukesän päiviin. 

Muutaman vuoden ajan olen etsinyt juttuja koti- tai mökkipihojen uima-altaista. Ilokseni niitä on alannut vuosi vuodelta löytyä hieman enemmän. Meidän uima-altaan ympärille rakennettava terassi ja yksi aita ovat vielä kesken. Olisin kaivannut niihin lisää ideakuvia ja inspiraatiota. Sinänsä varsinainen terassi ja aita on jo suunniteltu, koska niiden pohjarakenteet on jo rakennettu valmiiksi viime syksynä, mutta terassin ympärille rakennettavat jutut ovat vielä hieman kesken myös suunnitelmien osalta.

Tästä kuvasta näkee hieman noita uima-altaan ympärille rakennettavan terassin alusrakenteita. Uimavahdin rooli on tullut hyvinkin tutuksi ihan päivittäin tämän alkukesän aikana, mutta sehän oli jo tiedossakin, kun päätettiin uima-allas kotipihaan rakentaa. Ei siis valittamista. Uima-allas on todellakin tuonut iloa ihan jokaiseen kesäpäivään ja useita kertoja päivässä.

Toinen päivittäinen ilonaihe on ollut kanikaksikko Aamu ja Ilta, jotka muutaman viikon sisällä kuistilla asumisen ja hiljalleen ulos tottumisen jälkeen pääsivät vihdoinkin muuttamaan kokonaan ulos.

Tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta näkee, että patio oli vielä maalamatta. Yhdeksi aivojen nollaamiskeinoksi valikoituikin pation, terassin ja ulkoportaiden maalaaminen. Vieläkin riittää maalaamista. Koen maalaamisen tosi palkitsevaksi, kun työnsä tuloksen voi heti nähdä omin silmin. Harmillista vain, miten erityisesti havupuiden siitepöly on päässyt peittämään vastamaalatut terassit. Ei auta, vaikka niitä miten pyyhkisi. No, sekin jossakin vaiheessa helpottaa.

Omakotitaloasumisessa riittää jatkuvasti jotakin tekemistä. Vaikkei ollakaan mitään intohimoisia puutarhasta huolehtijoita, tiettyjä asioita tulee kuitenkin tehtyä vuosittain tai ainakin lähes vuosittain. Viimeiset vuodet on nallekarhupoika ottanut vastuulleen näiden reunakivien siistimisen. Tänä vuonna jääkarhupoika halusi tulla avuksi ja yhdessä sopivat työnjaosta. 

Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että kotityöt kuuluvat kaikille enkä niistä erikseen maksa palkkaa, mutta toisinaan saatan sopia, että joistakin erikoishommista hieman maksan. Samalla kun antaisin pojille muutenkin hieman kesälomarahaa, voin tarjota sen myös palkkana pienistä heille sopivista lisätöistä. Sen myötä he myös oppivat pohtimaan rahankäyttöön liittyviä asioita. Kuka säästää vuodesta toiseen ja tekee vain hyvin harkittuja ostoksia ja ketä puolestaan rahat polttelevat niin, että on heti päästävä tuhlaamaan.

Tämän päivän lapset eivät näe käteistä rahaa samalla tavalla kuin me aikoinamme. Vanhemmat maksavat muovirahalla tai tilataan verkkokaupoista niin, ettei oikeaa rahaa ehdi kukaan missään vaiheessa nähdä. Laskut maksetaan kotoa käsin. Ennen mentiin pankkiin mukaan laskuja maksamaan ja tyhjennettiin säästöpossuja. Siksikin on tärkeää, että lapset ihan konkreettisesti näkevät ja käsittävät rahan arvon. Kuopus laskee senttejään niin, että saa niistä yhteensä sata senttiä ja tekee siitä eurotornin. Sitten voikin katsoa Lego-kuvastosta kuinka monta eurotornia mikäkin paketti vaatii.

Ulkoilmassa ahkeroinnin ja lämmöstä nauttimisen jälkeen koitti vihdoinkin myös yksi sadepäivä, jolloin pääsi luvan kanssa siivoamaan sisälle taloon. Olinkin jo etukäteen sanonut pojille, että sitten kun tulee sadepäivä, tehdään sisätiloissa hieman suurempi siivous, koska lämpiminä päivinä ei vain yksinkertaisesti ole malttanut olla sisällä.

Aloitin oman siivousosuuteni alakertaan kertyneen vaatepinoni selvittämisellä sekä pyykkien pesemisellä. Pojat puolestaan aloittivat omista huoneistaan ja muutenkin yläkerrasta. Täytyy sanoa, että tällä kertaa ei yksi päivä riittänyt talon siivoamiseen, vaan se jatkui vielä seuraavanakin päivänä.

Siinä missä olin toukokuussa laiminlyönyt pyykkihuoltoa ja vaatteiden paikoilleen viemistä, olin laiminlyönyt myös silittämistä. Koska pyöritin pesukonetta tauotta koko viikonlopun, kertyi sen jälkeen entistä enemmän silitettävää. Lakanat olin pessyt edellisen vaihtokerran jälkeen, mutta en ollut silittänyt niitä. Nyt uuden vaihtokerran myötä silitettävää tuli entistä enemmän. Tämän kuvan nyt nähdessäni voin olla hyvillä mielin, että tuosta valtavasti puhtaanpyykin röykkiöstä olen saanut silitettyä nyt kaikki muut paitsi kauluspaidat ja lyhythihaiset t-paidat. Pikkupojat olivat tehneet jo esityön, nimittäin kääntäneet minulle silitystä varten kaikki vaatteet oikeinpäin. Tiedän, että suositus on pesun lisäksi myös silittää nurinpäin, mutta muutamaan poikkeusta lukuunottamatta rikon tässä suosituksia ja silitän vaatteet oikeinpäin. 😉

Seuraavaksi käynnistyikin pyykinpesu kaikkien sellaisten yksittäisten vaatekappaleiden osalta, jotka jäävät pyykkikorien pohjalle pyörimään ja odottamaan sopivaa pesuhetkeä. Nyt on niiden aika.

Mitä sinun alkukesääsi kuuluu?

Puhalluskukkia

Lapsuudessani koulut päättyivät aina toukokuun viimeisenä päivänä (Vai olikohan niin, että jos se osui sunnuntaille, niin silloin kevätjuhlapäivä oli jo lauantaina 30.5.? Muistaako joku?) ja kesäloman tuntu valtasi minut viimeistään neljäs kesäkuuta, jolloin vietettiin puolustusvoimain lippujuhlan päivää kasarmialueen kentällä. Tuo kenttä täyttyi paitsi sotilaista niin myös voikukista. 

Muistan miten noina kesinä opin tekemään ihan itse voikukkaseppeleen. Sen jälkeen kädet – ja varmaan myös kesämekot – täyttyivät voikukkajäljistä. 

Noina kesinä oli aina lämmin. Mustat samettiset kevätjuhliin hankitut uudet kiinantossut vaihtuivat ensin sandaaleihin ja espadrilloksiin, joiden jälkeen vuorossa oli pelkät paljaat varpaat, joilla kirmattiin tuolla valtaisalla kesän täyttämällä niityllä.

Yhtä varkain kuin kenttä oli muuttunut keltaiseksi, muuttuikin se valkoiseksi hahtuvapallojen täyttämäksi kukkamereksi. Siinäpä meillä sitten riittikin puuhaa, kun puhallisimme toiveiden saattelemana nuo valkoiset hahtuvat lentoon. Ei siis mikään ihme, että seuraavan vuoden lippujuhlapäivänä kentällä kukki ehkäpä vieläkin loisteliaammin keltaiset kukkaset ja jälleen oli aika ihanan vapauden täyttämän alkukesän ja voikukkaseppeleiden. 

Saattaapa olla, että olen salassa vaalinut noita muistojani, sillä en ole niin kamalasti välittänyt pihaamme kesä kesältä yhä runsaammassa määrin levinneitä voikukkia. Toki olemme ostaneet aivan erillisen Fiskarsin työkalun niiden karkoittamiseksi, mutta sitä käytetään hyvin satunnaisesti. Voi kunpa vielä pääsisin tarttumaan noiden huolettomien lapsuuskesien tunnelmiin ja muistaisin edes yhden hahtuvapallon siemenien mukana tuulen vietäväksi lähettämäni toiveen. Kunpa vielä osaisin samalla lailla elää hetkessä ilman huolen häivää huomisesta.

Haaveilin jo viime kesänä vieväni pojat tuolle samalle lapsuuteni kukkaniitylle kirmaamaan, mutta lopulta se jäi. Nyt kun näin voikukkien jo muuttuvan hahtuvapalloiksi ajattelin, että saisimmekohan tänä kesänä kuvattua vähän hahtuvapallomerta. Lopulta päädyimme kuitenkin vain pienelle kävelylle katumme päässä olevalle pyörätielle ja löysimme hahtuvapallojen ympäriltä myös muita vielä täydessä loistossaan olevia kukkasia, kuten koiranputkia ja kärsämöitä, niittyleinikkejä ja puna-ailakkeja sekä hieman sivummalta vielä kauniita ja herkkiä lemmikkejä.

Yritän aina luonnossa kulkiessa nimetä pojille kasveja ja eläimiä. Koululla on niin suuri vaikutus lapsiin (se on toki hyvä asia), että he tuntuvat osaavan nuo nimet aina paremmin ruotsiksi kuin suomeksi, vaikka kotona käytämmekin vain suomen kieltä. Sama koskee myös viikonpäivien ja etenkin kuukausien nimiä. 

Jääkarhupoika on katsonut paljon luonto- ja erityisesti eläindokumentteja sekä lukenut samoista aihepiireistä tietokirjoja. Monesti hän osaakin vastata eläimiin liittyviin luontokysymyksiin huomattavasti minua paremmin. Tälläkin retkellä saimme hyvin yksityiskohtaista tietoa muunmuassa Suomen käärmeistä, punkeista ja hyttysistä. Jälikimmäiset ovat osoittautuneet tässä alkukesästä melkoisiksi kiusankappaleiksi. Sen voi näistäkin kuvista nähdä, jos tarkkaan katsoo.

Allergikolle kevät siitepölyaaltoineen ei ole ollut helppoa etenkin kun laskee vielä mukaan korona-aikaan liittyvät lisähaasteet vaikkapa kouluun menemisestä. Lääkkeet eivät vie oireita täysin pois ja aina on ollut myös miettittävä, onko varmasti kyse allergiasta vai onko sittenkin flunssa. Ihanaa, että kesän voi olla nyt noista pohdinnoista vapaa etenkin kun minnekään ei ole pakko mennä. Toivon, että lapseni saisivat saman huolettomien kesien kokemuksen kuin itsekin aikoinaan sain. Uskon jopa siihen, että parhaiten pääsee eroon arjesta aikatauluineen, kun saa mennä ja tulla vapaasti ihan vain omassa pihapiirissä. Kuinka monet kerrat olenkaan saanut kuulla ja lukea siitä, miten kallis ulkomaanmatka on peittynyt yhteisen eväsretken tai onkiretken varjoon. Hetkessä elämisen taito ja yhdessä jakamisen taito, niitä vaalikaamme.

Nallekarhupojan kohdalla huomasimme, ettei hän olekaan allerginen kaneille, vaan ilmeisesti niiden heinä sai aikaiseksi allergiaoireet. Miten onnellinen hän onkaan, kun voi taas rauhassa hoitaa kaneja, kun vaan joku toinen huolhetii heinien lisäämisestä heinähäkkiin. Onneksi kaneille riittää useampi hoitaja, jolloin vastuita on voinut jakaa.

Kuulin vasta viime talvena, että isoveljet kutsuivat nuorinta veljeään voikukaksi. Ihmettelen, miten en ollut tuota aiemmin kuullut, etenkin kun kuulin mitä nimityksen takana piilee. Kuopus näyttää kuulemma ihan voikukalta, kun hänen hiuksensa nousevat trampalla pomppimisen seurauksena pystyyn ja nimenomaan tuolta hahtuvapallovoikukalta. Pehmeydessäänkin voisin todeta yhtäläisyyden. <3

Vielä en ole päässyt lapsuuden kesien huolettomiin tunnelmiin, vaikka voikukkamerikin jo vaihtui hahtuvapallomereksi ja juhlakengät sandaaleiksi. Onneksi tässä on vielä aikaa ja vehreyskin täyttää pellot, niityt ja ojien pientareet viikoiksi eteenpäin. Samalla auringon valo ja lämpö tekevät ihmeitä. 

Katse kohti kesää!

Poikien vaatteet:

Tervetuloa ihana kesä!

Tämä kesäntoivotuspostaus olisi pitänyt kirjoittaa jo viikko sitten, mutta kesäloman alku, rästiin jääneet työt ja kaunis sää jättivät postauksen tekemisen jalkoihinsa.

Sain viimevuotiseen tapaan jälleen mahdollisuuden jakaa todistukset ulkona, luokkani ikkunoiden alla olevassa puutarhassa. Kuin ihmeen kaupalla omenapuu oli puhjennut kukkaloistoonsa juuri kevätjuhlapäivänä. Ihmettelin puutarhaan astuessani tunnetta, että jotakin on toisin kuin vielä eilen ja se toisin oleva olikin juuri nuo omenapuuhun ilmestyneet kukat.

Jälleen sain virittää valkoiset viirinauhat ”näyttämöksi” ja tuo kesäkuinen viimeinen yhteinen hetki ennen lomaa oli valmis. Tämä kuva on otettu vasta tilaisuuden jälkeen, jolloin olin riisunut maskin. Vaaleansinisellä mekolla mentiin tänäkin vuonna. Perinteinen kotelomekko on Part Twon ja valkoiset korkkarit ovat itse asiassa yli 20 vuoden takaiset Gaborin hääkorkkarini. Kotelomekon perinteikkyyttä rikkovat siinä olevat taskut. Niiden ansiosta tämä mekko saattanee myöhemmin päätyä ihan arkikäyttöön.

Aamulla veimme ensin nallekarhu- ja jääkarhupojan omalle koululleen todistustenjakoon. Sinne eivät saaneet vanhemmat mennä mukaan. Koska oman kouluni juhla ja todistustenjako alkoi tuntia myöhemmin, ehti mieheni kera kuopuksen tulla auttamaan minua ripustamaan viirinauhat puutarhaan ja nostamaan pieni pöytä luokkani ikkunasta ulos. Sen jälkeen pikkupojat olivatkin jo valmiina haettavaksi. Sitten heillä oli vuorossa lukiolaisen kuljettaminen ylioppilasjuhlaan soittamaan, jonka jälkeen he tulivatkin auttamaan minua viirien poisottamisessa ja pöydän nostamisessa takaisin luokkaan. Voitte arvata, että kuopus on jo melkoinen konkari ”kuskikeikkailussa”, kuten asiaa kutsumme.

Tänä vuonna poikien todistustenhakuvaatteiksi valikoitui rento kesävaatetus, johon kuului KappAhlin Hampton Republicin beiget chinoshortsit ja Pomp de Luxin vaaleansiniset hieman pellavatyyppiset pystykauluspaidat. Paitojen ruskeat napit nappaavat saman värimaailman paitsi shortseista, niin myös Zaran ruskeista vöistä ja Björn Borgin ja Crocsin ruskeista tennareista.

Kesänloman alkajaisiksi mieheni oli luvannut ostaa pikkupojille yhteisen paketin Pokemon-kortteja, joita ovat nyt innostuneet keräämään. Koululta suuntasimme siis ensimmäisenä ostamaan kortteja ja sen jälkeen lukiolainen ilmoitti olevansa valmis. Haettuamme pojan ja pianon kyytiin, suuntasimme kulkumme kohti perinteisiä kesäloman aloituksen jäätelötötteröitä

Kesäkuu alkoi tänä vuonna nimensä mukaisesti KESÄLLÄ! Heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä lämpömittari kipusi 20 celciusasteeseen ja on sen jälkeen lähes poikkeuksetta päivittäen saavuttanut nuo lukemat ja ylikin. Ihanaa!

Nöpökökkelini, joka sai aloittaa kesälomansa heti kesäkuun alusta, kun eskari loppui jo 31.5. Päivät sujuivat hyvin kaneja hoitaen ja isoveljiä koulusta odottaen. (Ei hän toki yksin ollut kotona.) Ensi syksynä ensimmäistä kertaa vuosiin, meillä ei ole talossa enää yhtään varhaiskasvatusikäistä, sillä kuopuskin liittyy koululaisten joukkoon. Kiinnostaisiko teitä koulun aloitukseen liittyvä postaus hieman samaan tapaan kuin aiemmin tekemäni postaussarja liittyen päiväkodin aloitukseen?

Vaikka lokakuun alussa, kun meille tuli töihin maskipakko, oli alkuun hyvinkin hankala käyttää maskia, on siihen näiden kuukausien aikana tottunut. Puhetyöläisenä on omat haasteensa maskin käytössä ja etenkin musiikkitunnit laululeikkeineen olivat alkuun erityisen haasteellisia. Hankaluutta lisäsi myös se, jos joutui vielä illallakin käyttämään maskia, puhumattakaan tästä viimeisen viikon lämmöstä yhdistettynä maskin käyttöön. Monesti olemmekin tehneet niin, että etätöissä ilman maskia  päivisin ollut mieheni on hoitanut pitkälti kaupassakäynnit ja poikien harrastuksiin liittyvät kuviot.

Nyt iloitsen maskivapaasta ajasta. Kauppareissu maskin kanssa ei tunnu miltään verrattuna tuntien yhtäjaksoiseen päivittäiseen maskielämään. Kovasti tsemppiä teille kaikille, jotka elätte arkeanne maskien kanssa! Toivotaan, että rokotukset alkavat vähitellen helpottaa itse kunkin elämää ja syksy saataisiin aloittaa jo kutakuinkin normaalimmissa oloissa ja ehkäpä myös ilman maskeja.

I h a n a a     k e s ä ä !