Vuosi 2020 osa 2: Poikien lukeminen

Yllä olevat linkit johtavat yhteen lempiaiheeseeni eli lasten – ja tässä tapauksessa poikien – lukemiseen. Aihe, joka on saanut paljon palstatilaa ja päätynyt myös monien tutkimusten kohteeksi. Aihe, joka yhä hämmästyttää minua. Aihe, joka saa karvani nousemaan. Aihe, josta voisin puhua loputtomiin. (Siihen nähden se on siis saanut hyvinkin vähän palstatilaa täällä blogissani.)

Perustaessani blogini olin ajatellut tehdä paljon enemmän postauksia ja kirjavinkkauksia poikien kirjoista, mutta jostakin syystä se on jäänyt suunniteltua vähemmälle. Loin myös erillisen teema-alueen Tähtilampun alla, jonka alle olen koonnut kaikki blogissani esitellyt kirjoihin liittyvät postaukset. Toivon, että tämä uusi vuosi toisi sinne lisää sisältöä. Yllä on myös muutama vuoden 2020 lastenkirjoihin liittyvä postaus erillisinä linkkeinä.

Kysyin pikkupojilta millaisia kirjoja he suosittelisivat ikäisilleen pojille. Tässä heiltä kymmenen suositusta:

Vuosi 2020 osa 1: Hyvinvointi

Mietin pitkään käynkö vielä jotenkin läpi mennyttä vuotta vai en. Selasin vuoden 2020 postauksia ja tein mielessäni yhteenvetoa niiden sisältöalueista. Sen pohjalta päädyin nostamaan esille tiettyjä teemoja. Niitä löytyi lopulta useita. Nähtäväksi jää, kuinka monta postausta teen eli en ole tehnyt niitä etukäteen valmiiksi. Kuvat ovat pääasiassa aiemmin julkaistuja ja oikeastaan olen koonnut saman aihepiirin kuvista yhden kollaasin.

Koska ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, uskon että voidakseen hyvin, noiden kolmen osa-alueen on oltava tasapainossa keskenään. Aika ajoin käy kuitenkin niin, että tuo tasapaino järkkyy ja vaaka heilahtelee. Toisinaan olemme itse aiheuttamassa vaa’an heilahtelua, toisinaan se taas tapahtuu meistä riippumattomista syistä. Oli syynä sitten ulkopuolinen tai sisältäpäin tuleva heilahtelun aiheuttaja, tarkoittaa se aina sitä, että heilahtelun tapahduttua meidän pitäisi jollakin tavoin pyrkiä saavuttamaan tasapaino uudelleen. Toisinaan siihen riittää ihan omat säätelykeinomme, toisinaan tarvitsemme ulkopuolista apua vaikkapa puolisolta, ystävältä, kirjallisuudesta tai erilaisten ammattilaisten taholta. Valitettavasti voi käydä myös niin, että emme reagoi heilahtelujen tuomiin muutoksiin riittävän ajoissa tai riittävällä vakavuudella, emmekä siitä syystä pyri uudelleen tasapainoon. Tämän seurauksiin saatamme havahtua vasta siinä vaiheessa, kun heilahtelu on käynyt liian suureksi ja tasapainon löytymiseksi tarvitaan entistä enemmän ja tehokkaampia korjausliikkeitä.

Erikoista on ehkäpä se, että samalla kun epätasapaino saa meidät voimaan huonosti, me myös tarvitsemme näitä heilahteluja, osataksemme toimia silloin, kun niitä tulee. Tästä syystä ei ole lapselle hyväksi, jos äiti tai isä siloittaa ja tasoittaa kaikki hänen polkunsa ja estää kokemasta luonnollisia pettymyksiä, joita elämä kuitenkin matkan varrella vääjäämättä tulee tarjoamaan. Lapsen kuuluu saada harjoitella säätelytaitojaan, mutta ei yksin, vaan yhdessä turvallisen aikuisen kanssa. Aikuisuudessa noilla taidoilla on suuri vaikutus hyvinvointiimme.

Mitkä sitten ovat nuo tärkeimmät asiat hyvinvointimme suhteen? Varmasti tästä on olemassa erilaisia näkemyksiä ja toisille tietyt asiat ovat merkityksellisempiä kuin toiset. Jokaisella on myös omat yksilölliset tarpeensa sekä yksilölliset keinot niiden – ja tuon hyvinvoinnin takaavan tasapainon – saavuttamiseksi. Ottamatta yllä mainittuihin seikkoihin sen kummemmin kantaa tai ylipäätään avaamatta ajatuksiani – ainakaan tässä vaiheessa tarkemmin – sanoisin, että tärkeimpiä asioita hyvinvointimme suhteen ovat ravinto, uni, liikkuminen, lepo (muu kuin uni), ihmissuhteet ja mielekäs tekeminen. Voimme päätellä mitkä asiat noista tukevat fyysistä minäämme mitkä psyykkistä ja mitkä sosiaalista. Millaisella prosenttijakaumalla syntyy tasapaino ja hyvinvoiva minä? Sekin lienee yksilöllistä. Toisella akut latautuvat yksin hiljaisuudessa jotakin mielekästä tehden, toisella puolestaan vaikkapa isolla ryhmällä kokoontuen tai harrastaen. 

Kuten huomaat, kollaasin kuvat ovat kaikissa lähes samat, muutamaa yksittäistä kuvaruutua lukuunottamatta. Pomin tähän alle vielä kuviin liittyviä linkkejä vuoden 2020 postauksiin, jos haluat lukea niitä uudelleen:

Haluaisitko jakaa omia mietteitäsi hyvinvoinnista?

Mukavaa talvista viikonloppua tämän muutaman arkipäivän jälkeen!

Joulukuusenriisujaiset

Kaupallinen yhteistyö: Youngest Fashion. Poikien polvisukat saatu blogiyhteistyönä.

Oletko kuullut koskaan joulukuusenriisujaisista? Tiedätkö kuka on tuon tavan ja termin takana? Keneltä se kuulostaa? Jos liitän tuohon alkuun sanat Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset, saattaa alkaa kuulostaa jo hieman tutummalta. Kyseessä on siis Astrid Lindgrenin kirjoittama ja Ingrid Vang Nymanin kuvittama Peppi Pitkätossu -kuvakirja. Tänä vuonna tuo kirja siivitti meidät kuusenriisujaisiin. Viime vuoden loppiaisen tunnelmista joulupaloina voit lukea täältä

Postauksen nudet Condorin ribbpolvisukat esittelin ensimmäisen kerran jo tässä postauksessa. Valitessani juuri tämän värisiä polvisukkia Youngest Fashionilta, minulla oli mielessäni paitsi tuon aiemman postauksen beiget neulepaidat, niin myös nämä isojen poikien vanhat ruskeat (polvi)housut. Laitoin polvi-sanan sulkuihin siksi, että alunperin nämä ovat pitkät housut eli näitä ei ole varsinaisesti tehty polvihousuiksi, kuten vaikkapa esikoisen ylioppilasjuhlaan pikkupojille suunnittelemani polvihousut. Kuminauhavyötärölliset housut kuitenkin mahdollistavat melko usein sen, että housuja voi myöhemmin käyttää myös polvihousuina. Toki siinä tapauksessa housun lahkeen on myös oltava tietynlainen. Suora ja leveä lahje ei toimisi samalla tavalla. 

Jos olet seurannut blogiani jo kauemmin, tiedät ”heikkouteni” pikkupoikien polvisukkiin. Aiemmin Suomesta saatava valikoima oli hyvin pieni ja kattoi lähinnä vauvakokoja tai sitten valikoima oli hyvin tyttömäinen. Siksi iloitsinkin tosi paljon, kun sain kuulla helsinkiläisen Youngest Fashionin myyvän laadukkaita espanjalaisia Condorin polvisukkia myös pojille sopivina malleina. Tämän postaukset ribbsukkamalli sopii loistavasti juuri poikien käyttöön. Sen lisäksi meidän pojilla on ollut sileää Condorin polvisukkamallia. Kumpaakin mallia meiltä löytyy myös nilkkasukkina. 

Jos et innostu ajatuksesta käyttää pojilla polvisukkia polvihousujen ja shortsien kanssa, niin ehkäpä innostut käyttämään niitä, kuten minä teen tai kuten meillä pojat tekevät ilmojen kylmetessä. Sen sijaan, että käyttäisin sukkahousuja tai pitkiksiä, lisään lämpöä käyttämällä polvisukkia. Ilmojen kylmetessä parhaat ja lämpimimmät ovat Condorin merinovillapolvisukat. Merinovillasukkia löytyy myös nilkkasukkina. Joulusukat-postauksesta voit lukea tähänastisia kokemuksiamme noista merinovillasukista.

Tällaisen kutsun kaupungin lapset saivat Pepiltä joulukuusenriisujaisiin.

Otimmepa sitten mekin tuon kutsun vastaan ja virittäydyimme tähtilampun alle kuulemaan tarinaa Pepin järjestämistä erikoisista juhlista. Vai mitä mieltä olet esimerkiksi siitä, kun lapset näkivät kuusen oksilla roikkumassa pieniä paketteja? Voisiko kukaan muu kuin Peppi keksiä moista ihanaa yllätystä? Tai entäpä ohje seurata jälkiä syömällä ne? Uskon, että jokainen meistä tarvitsisi arkeensa hieman peppimäisyyttä tehdäkseen siitä jännittävämmän, mielenkiintoisemman ja iloisemman. Eikö vain? Saa nähdä, josko vuoden päästää lainaan Pepiltä ideaa ja ripustan joulukuusenriisujaisiin oksille pienet paketit. Ainakin sain jo idean, mitä ne voisivat olla 😉

Meidän joulu on nyt haikein mielin pakattu vintille odottamaan tämän uuden vuoden joulua. Joulun jälkeen kaikki tuntuu aina jotenkin tyhjältä, mutta varmasti silläkin on tarkoituksensa. Vähitellen tuon tyhjyyden täyttää arkeen paluu, saapuneen talven riemut ja valon lisääntyminen.

Hyvää loppiaista ja tsemppiä alkavaan arkeen!

Poikien vaatteet:

Luumukohokas

Joka joulu, kun valmistamme jälkiruuaksi luumukohokkaan, muistan ajattelevani, että miksi ihmeessä emme tee tätä myös muulloin kuin jouluna. Jouluisin haasteena on nimittäin se, että vatsa on jouluruuista jo valmiiksi niin täynnä, ettei tämä jälkiruokaherkku meinaa enää mahtua sinne. Useimmiten jouluisinkin siirrämme jälkiruuan suosista joulupäivälle. Luumukohokas säilyy hyvin jääkaapissa ja maistuu aivan yhtä hyvältä myös jälkikäteen lämmitettynä. Kylmänä en ole tätä koskaan kokeillut syödä, koska mielestäni se on niin hyvää lämpinä kera kylmän vatkatun Vanilla Cremen.

Kiitos vielä ystäväperheelle, jolta aikoinaan tämän jälkiruokareseptin saimme! En tiedä kiinnititkö huomiota tänä jouluna siihen, miten monella eri somekanavalla ja -tilillä hehkutettiin nimenomaan luumuista tehtyjä jälkiruokaherkkuja. Melko moni niistä tosin oli rahkapohjaisia. Kuuluuko sinun joulupöytääsi jälkiruoka? Minkälainen?

Samalla kun pohdin, että tätä jälkiruokaa pitää tehdä muulloinkin kuin jouluaattona (teimmekin jo yhden kerran uudenvuodenpäivänä), muistui mieleeni lapsuuteni sunnuntailounaat. Ihmeellistä, miten ne yhtäkkiä tulivatkaan mieleeni. Vai olivatko ne päivälliset? Siitä en ole varma. Voisin vaikka väittää, että äitini teki joka ikinen sunnuntai jälkiruuan pääruuan jälkeen. Jäinkin pohtimaan, miksi en ole itse omassa perheessäni jatkanut tuota samaa perinnettä. Eikö kuulostaisikin aivan ihanalle tavalle viettää perheen kanssa hieman kauemmin aikaa yhteisen aterian äärellä?

Meillä on usein ollut tapana keittää ruuan jälkeen kahvit ja syödä kahvin kanssa esimerkiksi kakkua. Uskon, että tuo tapa on korvannut varsinaisen jälkiruuan. Valitettavasti nousee mieleeni myös tämä nykyihmisen luoma hektinen aikataulu, joka seuraa meitä arjet ja pyhät ja jolloin juoksemme esimerkiksi lastemme harrastusten perässä ehtimättä pysähtyä, puhumattakaan, että ehtisimme viettää rauhallista lepopäivää perheemme kanssa vaikkapa pidemmän yhteisen ruokailun tavoin. Tätä asiaa aion ainakin omalla ja perheeni kohdalla pysähtyä tarkemmin miettimään.

Luumukohokas:

Tarvikkeet:

Teemme yleensä tämän annoksen kaksinkertaisena. Se on sopiva annos tuohon kuvissa näkyvään Teeman tarjoilukulhoon. Nimensä mukaisesti kohokas kohoaa uunissa ollessaan, joten liian pientä kulhoa ei kannata valita.

Ohjeet:

Elokuvaillan herkkuja Ruusuritarilta

Uudenvuodenaaton kunniaksi päätimme pystyttää kioski Ruusuritarin kotielokuvateatteria varten. Samalla toteutui poikien toive saada pitkästä aikaa leikkiä kioskikahvila Ruusuritarilla, vaikkakin varsinaisen kioskikahvilan tavarat jäivät vielä hetkeksi vintille odottelemaan, kunnes saamme joulun siivottua pois kotoamme ja tehtyä siten tilaa kauppaleikille.

Muistanet Ruusuritarin toimineen myös jäätelökioskina, joten miksei se olisi voinut toimia elokuvateatterinkin herkkukioskina? Tildakankaisen verhon takana on siis piilossa kaupan isompi myyntitiski, mutta kioskileikkiin riittää tämä pienempi perustaso.

Ennen elokuvaillan alkamista, pojat pääsivät kioskille ostoksille. Tällä kertaa kioskilla myytiin popcorneja valmiissa annosrasioissa sekä Herra Hakkaraisen vadelmalimonadia kera pillien.

Ikeasta vuosia sitten ostamiimme lasisiin irtokarkkiastioihin laitoin ”myyntiin” pieniä Haribo-pusseja, vaahtokarkkeja ja tähtitikkareita, joita pojat kutsuvat poliisitikkareiksi. En ollutkaan muistanut tuota poliisitikkarinimitystä ennen kuin pojat jälleen sen mainitsivat nähtyään mitä karkkikulhoista löytyi. Tikkarit ovat saaneet nimensä eräältä pääsiäiseltä, jolloin pojat olivat virpomassa asuinalueellamme ja heidän kulkiessaan kotikatuamme, pysähtyi poliisiauto heidän kohdalle avaten ikkunan. Voitte varmasti uskoa, miten jännittävä tuo hetki olikaan ihan jo siksi, että poliisiauton näkeminen asuinalueellamme jo on melko harvinaista, puhumattakaan että sitä pääsisi kasvokkain poliisien kanssa. Ikkunan avautuessa, poliisit ojensivat tällaiset tähtitikkarit pojille ja näyttivät tekevän samoin jokaisen näkemänsä virpojan kohdalla.

Etsivätoimistossa-postauksessa kerroin, miten meillä kaikki pojat (paitsi ei vielä kuopus) ovat tietyn ikäisinä tykänneet Martin Widmarkin LasseMaijan etsivätoimisto -kirjasarjasta ja miten pikkupojat kehittivät myös leikin tuon kirjasarjan ympärille perustaen yläkerran suihkuun aivan oman etsivätoimistonsa. Kirjasarjan pohjalta on tehty myös elokuvia ja tällä joululomalla päätimme tutustua niihin. Niitä löytyy useammastakin eri suoratoistopalvelusta, mutta toistaiseksi vain C-More tarjoaa elokuvat suomeksi puhuttuina. Alakoululaiset olisivat ehkäpä voineet katsoa elokuvat myös ruotsiksi, mutten tiedä, olisiko kuopus vielä pystynyt. Karhunpoikasiani tosin väliin vaivasi, miksi näyttelijöiden suut liikkuvat eri tahdissa kuin elokuvassa kuuluva puhe, mutta sellaistahan se näissä päällepuhutuissa elokuvissa juuri on. Olemme nyt katsoneet kaksi elokuvaa ja vielä olisi ilmeisesti kaksi jäljellä. 

Miten sinun vuosi vaihtui uudeksi?

Toistaiseksi en tehnyt mitään katsausta vanhaan vuoteen enkä sen puolin myöskään vuoteen 2021. Katsotaan josko myöhemmin tulee sellainen mieli, että kirjoittelisin niistä hieman ajatuksia.

Onnea ja siunausta jokaisen lukijan ja perheidenne vuoteen 2021!

Kiitos kun olet kulkenut Tähtipoikien talon seurassa jälleen yhden vuoden. Toivottavasti saan jakaa kanssasi myös tämän tulevan vuoden hetkiä ja ajatuksia.

Poikien vaatteet:

Äidin vaatteet: