Pieni pääsiäispostaus

Ajattelin tulla edes vähän huikkaamaan tänne blogiin ja toivottamaan hyvää pääsiäistä! Valitettavasti joudutte tänä vuonna tyytymään pääasiassa jälkijättöisiin pääsiäispostauksiin. Koska pikkupojat kurkkivat aina silloin tällöin blogiini, en ole halunnut paljastaa etukäteen pääsiäiskorien sisältöä. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että olette löytäneet vanhat pääsiäispostaukseni. Toivottavasti ne ovat tuoneet riittävästi iloa ja inspiraatiota pääsiäisen aikaan. Olkoon sitten nuo mahdolliset jälkijättöiset pääsiäispostaukseni inspiraatioksi ensi vuonna.

Sain kauniin lahjan pääsiäiseksi. Niin kauniin, etten malttanut avata sitä ennen kuin olin ottanut siitä muutaman kuvan.

Pajunoksista taiteltu kori on kummitätini tekemä. Se on ollut minulla jo yli 20 vuoden ajan. Otan sen esille joka vuosi pääsiäisenä. Minulla on samanlainen myös hieman isompana. Usein pidän näissä koreissa pääsiäisenä Aarikan värkkäitä puumunia, mutta nyt koriin pääsivät nämä valkoiset oikeat munankuoret, puhalletut munat. Muistan miten lapsena puhalsimme ja maalasimme munia. En ole tainnut koskaan kokeilla sitä omien lasteni kanssa. Täytyypä muistaa ensi vuonna. Lapset voisivat koristella munat vaikkapa pääsiäiskattausta varten.

Pääsiäisloman alkajaisiksi leivoin suklaakakkua. Koristeeksi riitti muutama pääsiäiskarkki. Mieheni teki vielä tuttuun tapaan porkkanakakkua, mutta sitä on tarkoitus syödä vasta tänään, joten kuvia on tulossa mahdollisesti myöhemmin.

Pääsiäismunajahti jäi tänä pääsiäisenä viimeiseen lomapäivään ja oikeastaan siitä syystä ajattelinkin vinkata teille ilmaisesta materiaalista, jos haluatte järjestää vielä loman loppuun pienen pääsiäisvisailun.

Tehtävät löytyvät Open Inno -sivuilta ja valikosta materiaalit löydät muunmuassa ilmaisen pääsiäistehtäväpaketin. Tehtävät on suunnattu koulumaailmaan, mutta mielestäni tällaisia juttuja voi tehdä myös kotona.

Meillä on kotona väritulostin, mutta tämän olisi hyvin voinut tulostaa myös mustavalkoisena. Mies toi kauppareissultaan keltaisen kartongin, johon ajattelin nämä tehtävät yksittäisinä suikaleina liimata. Luulenpa, että tehtävät tulevat liittymään joten tämänpäiväiseen munajahtiin.

Palmusunnuntai

Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon. Reilu 2000 vuotta sitten ihmiset heiluttelivat palmunoksia, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Meillä palmunoksat ovat vaihtuneet pajunkissoihin ja niiden heilutteluun virpomalla. Korona-aika tosin sulkee tuon mukavan perinteen lapsilta jo toiseksi vuodeksi peräkkäin. Varsinaisestihan tiput, puput ja suklaamunat eivät liity pääsiäisen todelliseen sanomaan, mutta kun tarkastelee asiaa hieman tarkemmin, löytää kuitenkin yhteyden niiden väliltä. Tuosta yhteydestä olen maininnut jo aikaisemmin tässä postauksessa. Siinä kerrotaan myös hieman tarkemmin hiljaisen viikon tapahtumista esittelemällä ne lastenraamattujen valossa. Tiput ja vihreä ruoho tuovat esille uuden elämän, joka välittyy keskeisenä myös pääsiäisen todellisessa sanomassa.

Viime viikonloppuna sain inspiraation kehitellä pienen pääsiäispupuvirkkauksen, jonka ohjeen haluan teille lukijoillekin jakaa. Tämä pupu on suunniteltu munanlämmittimeksi tai kätkemään suklaamunia. Näitä voisi myös piilotella puutarhaan tai ympäri kotia ja lapset voisivat käydä niitä etsimässä. Pupun alta tai sisältä voisi sitten löytyä erilaisia tehtäviä tai vinkkejä seuraavasta vihjeestä tai tietenkin siellä voisi olla piilossa suklaamunia ja muita pääsiäisyllätyksiä. Erään aiemman vuoden munajahti löytyy linkistä. Pääsiäisen jälkeenkin nämä käyvät hyvin aamupala- tai syntymäpäiväaamun kattaukseen. Mallista voisi kehitellä myös muita eläinhahmoja.

Inspiraation ja idean virkattuun pupumunanlämmittimeen sain tästä vanhasta Anna-Mari Westin pääsiäiskortista. Idea ei siis täysin ole omani, mutta ohjeen kehittelin itse.

Käytin pupujen virkkaamiseen Novitan Cotton soft -lankaa eli samaa, josta olen virkannut kattausliinoja. Virkkuukoukku oli numero kolme. Näin virkkaamalla pupun korvista tuli kuin itsestään sekä tiiviit että hieman taipuista eli ne jäävät aika mukavasti siihen asentoon, mihin niitä milloinkin kääntelin. Viikset puolestaan sojottavat milloin mihinkin ilmansuuntaan, mutta ehkäpä se ei pääsiäispupun eloa haittaa.

Munakupit ovat GreenGaten ja edustavat tässä pikkupoikien lempiväriskaalaa. Olisipa ihana kattaa pääsiäisenä pöytä hempeissä keväisissä pastellisävyissä. En tosin tiedä, löytyisikö meiltä riittävästi sellaisen värimaailman astioita. Jos ei muuta, niin ainakin pääsiäisherkuilla saa helposti loihdittua tunnelmaa myös värien osalta.

Aurinkoisia kevättunnelmia ja pääsiäisen aikaa sinulle ja perheellesi!

Henkilökohtaiset tavarat työpaikalla

Kaupallinen yhteistyö: Tarramonsteri. Nimikointitarrat saatu blogiyhteistyönä. Sisältää alennuskoodin.

Meidän opettajien ajatukset oman rahan käyttämisestä työhön liittyviin tarvikkeisiin jakaa mielipiteitä. Toiset ovat vahvasti ja täysin perustellusti sitä mieltä, että työnantajan pitää maksaa kaikki työhön liittyvät tarvikkeet ja materiaalit. Toiset hankkivat runsaasti materiaalia omin kustannuksin ja loput kuulunevat noiden ryhmien välille. En osaa oikein määritellä kuulunko tuohon väliryhmään vai näkeekö joku, että hankkisin paljon materiaalia omin kustannuksin. Sitä on reilu 20 vuoden aikana oikeastaan aika sokeutunut näille hankinnoilleen. Joka tapauksessa vuosien varrella on tullut hankittua yhtä jos toista työhön liittyvää materiaalia joko oman työn helpottamiseksi tai oppilaiden oppimisen tueksi. Perheellisenä olen toki ostanut esimerkiksi pelejä ja tehtäväkirjoja omille lapsilleni ja kuljettanut niitä sitten välillä myös työpaikalle oppilaitteni käyttöön. Jotkut tarvikkeet puolestaan olen hankkinut puhtaasti koululle vietäviksi. Valitettavan usein on kyllä käynyt myös niin, että suutarin lapset ovat jäänet ilman kenkiä.

Pyrin aina työpaikalla pitämään mahdollisimman tarkasti erillään koulun tarvikkeet ja omat henkilökohtaiset tarvikkeeni (esim. nämä pelit ovat omiani). Paitsi että säilytän niitä eri paikoissa, niin nimikoin omat tavarani. Tämä auttaa itseäni tunnistamaan varmuudella vaikkapa luokkahuoneen muuton yhteydessä omat tavarani mahdollisista koulun tavaroista. Lisäksi jos lainaan tavaroitani muille, niin ne löytävät suuremmalla todennäköisyydellä tiensä takaisin luokkaani.

Joitakin ostamiani tai kirjaesittelyistä saamiani työhön liittyviä kirjoja säilytän pysyvästi työpaikalla ja joitakin kotona. Osa kirjoistani kulkee tarpeen mukaan työpaikan ja kodin väliä.

Nykykouluissa budjetit eivät ole järin suuria ja se on kyllä ainakin omalta osaltani selkeästi lisännyt omakustanteisen materiaalin hankkimista. Paitsi kirjoja ja pelejä, valmistan vuosittain (yhä 20 vuoden jälkeenkin) erilaisia pelejä ja tehtäväkortteja vaikkapa opettajan oppaiden liitemateriaaleista. Olen jo vuosia sitten ostanut oman laminointikoneen ja siihen taskuja. Ne auttavat materiaalinteossa. Kun on hankkinut tai tehnyt itse materiaalia, ne ovat myös aina helposti ja nopeasti saatavilla, kun niitä tarvitsee. Lisäksi lähes kaikki alkuopetuksen äidinkieleen, matematiikkaan ja ympäristöoppiin tehdyt tai hankitut materiaalit käyvät vuodesta toiseen. Tietyt asiat eivät muutu, vaikka opetussuunnitelma kokisikin uudistuksen. Kymppiparit, kymmenylitykset, lukujonot, tavuttamiset ja liu’uttamiset ovat ja pysyvät. Kelloakin luemme samalla tavalla. Markka tosin muuttui euroksi, mutta siitäkin lienee jo se parikymmentä vuotta aikaa.

Toisaalta mieleen nousee joka vuosi myös uusia ideoita vastaamaan kulloisiakin tarpeita. Tämä pieni laatikkokirjahylly syntyi, kun olin yhden kevätlukukauden minipienessä luokkatilassa. Kirjoja puolestaan kerättiin tähän yhteiseen luokkakirjastoon ostamastani adventtikalenterista. Ne päätyivät kaikkien yhteiseen käyttöön ja siirtyivät mukanani seuraavalle luokalleni. Näitä minikirjoista koostuvia kirja-adventtikalentereita saattaa löytää sesongin ulkopuolella poistoina edulliseen hintaan ja niistä on paljon iloa vuosiksi eteenpäin. Kaiken lisäksi ne eivät tarvitse suurta säilytystilaa. Omien lasteni ollessa pieniä, kulki käsilaukussani aina mukana muutama minikirja ja voin sanoa niiden pelastaneen monia hetkiä ja tilanteita. Nämäkin kirjat olen nimikoinut Tarramonsterin nimikointitarroilla.

Koska nyt aloin puhua kirjoista, niin jatkan vielä niistä. Tilasin alkuvuodesta ammattikirjallisuutta alennusmyynnistä ja tämä kirjapino on odottanut kotona pöydälläni nimenomaan nimikoimista. Kun Tarramonsteri sitten ehdotti blogiyhteistyötä tiesin heti, että tarvitsen lisää tarroja myös itselleni enkä vain lapsilleni. Valintani oli tämä Mini Monsterin pakkaus, jossa on 60 Mini Monsteri – ja 60 Mini Pilkku -tarraa. Vaikka poikien nimikointitarroissa suosinkin pyöreitä Mini Pilkkuja, niin itselleni tarvitsen myös suorakaiteenmuotoisia Mini Monstereita nimenomaan kirjoihin ja pelilaatikoihin. Tarrojeni värivalinta oli helppo, koska Tarramonsterin valikoimiin oli juuri lisätty toivomani beige väri nimellä ”hiekka”. Koska kukaan pojista ei halunnut valita tarroihinsa ihailemaani purjeveneen kuvaa, päädyin lopulta valitsemaan sen itselleni. Kuva olisi toki sopinut todella kauniista eri sinisten sävyisiin pohjaväreihin, mutta kyllähän hiekkakin liittyy purjeveneisiin. 😉

Vaikka olen vienyt työpaikalleni myös paljon laulukirjoja, liittyvät nämä yllä olevat kuvat kuitenkin poikien harrastustarvikkeisiin ja niiden nimikoimiseen. Päätin liittää ne osaksi tätä postausta, koska harrastustarvikepostauksesta tuli sellaisenaan jo pitkä. Kuten tässä postauksessa jo kerroin, meidän perheen lasten harrastuksiin kuuluvat myös musiikkiharrastukset. Nuotit olivat kalliita jo silloin, kun itse soitin poikkihuilua musiikkiopistossa eivätkä niiden hinnat ole vuosien saatossa tulleet alaspäin. Pidänkin tärkeänä aina päällystää kirjat kontaktimuovilla, että ne säilyisivät hyvinä mahdollisimman pitkään ja ehkäpä seuraavankin soittajan käyttöön (päällystämättömät kirjat ovat mieheni lapsuuden peruja). Yhtä tärkeää päällystämisen lisäksi on kirjojen nimikointi. Yhteistyössä Tarramonsterin kanssa päädyin tilamaan nimenomaan nuottikirjoja varten mustavalkoisia tarroja, joissa lukee ainoastaan perheemme sukunimi ja sen perässä on nuottiavaimen kuva. Tällä tavalla nuotit voivat kiertää veljeltä toiselle. Vaikka en ole lainkaan mustavalkoisen värimaailman ihailija, niin näihin nuotteihin tuo värimaailma juurikin nuottiavainlogolla sopi mielestäni hyvin.

Poikkeuksen nimikointiin tuovat toiseksi vanhimman pojan partituurit, jotka hän haluaa nimetä käsin ja jotka hän muutenkin säilyttää itsellään. Tällaiset perusnuottivihot, joista useampaa on jo kolme poikaamme soittanut, ovat juuri sopivia ”perhenimikointiin”.

Sitten vielä paluu luokkaani ja niihin muihin tarvikkeisiin kuin kirjoihin (tosin yllä olevan musiikkikaapin päällä näkyy muutama henkilökohtainen laulukirjani). Kuten yllä sanoin, haluan pitää omat henkilökohtaiset työhön liittyvät tarvikkeeni erillään koulun tarvikkeista. Toki ne työskennellessä saattavat hetkittäin sekoittua, mutta nimikoinnin ansiosta on aina helppo varmistaa, että ne eivät lopullisesti pääse sekoittumaan keskenään.

Vaihdoin viime keväänä lukuvuoden päätteeksi luokkahuonetta ja kävin kesällä järjestämässä uuden luokkatilani lattiasta kattoon ja nurkasta nurkkaan. Aivan kuten kotona, niin myös työpaikalla, minua helpottaa se, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa (vaikkeivät ne aina paikoilleen joka käänteessä päätyisikään). Niinpä päädyin tekemään erillisen matikkakaapin, joka on kuvissa näkyvistä kaapeista oikeanpuoleinen. Vasemmanpuoleinen laulupussilla varustettu kaappi sen sijaan kätkee sisälleen musiikkiin, liikuntaan, kuvataiteeseen ja käsitöihin liittyviä kirjoja, kansioita, CD-levyjä ja muita tarvikkeita. Nämä ovat juurikin niitä henkilökohtaisia, omilla rahoilla ostettuja, työhön liittyviä tarvikkeita ja materiaaleja. Osa tavaraoista seilaa myös kodin jatyöpaikan väliä aina tarpeen mukaan. Esimerkiksi nyt pääsiäisen ajaksi tarvitsin uskontotunneille lastenraamattua ja lasten virsikirjasta löytyviä lauluja, joten vein ne kotoa töihin. Toisinaan käy niin, että etsiä jotakin kirjaa tai nuottia kuumeisesti joko kotoa tai koululta ja se onkin sitten juuri siellä toisessa osoitteessa.

Munakennot ja nopat olen hankkinut aivan opeurani alkuvaiheessa. Multilinkpalikoita, helmitauluja, leikkirahoja ja muita matematiikassa tarvittavia apuvälineitä olen ostanut muunmuassa Tevellasta. Syksyllä tein tilauksen myös Ellinkauppaan. Ne tuotteet eivät vielä näykään tässä kaapissa. Silloin kun vielä pääsi matkustamaan, löytyi Ruotsin reissuilta kivoja materiaaleja, kuten Viirun ja Pesosen kymppiparipelikortit sekä Pepin ja Eemelin kertotaulupelikortit. Matikka-aiheisia lautapelejä on tullut ostettua milloin mistäkin. Viime vuosien aikana erityisesti Lidl on ilahduttanut opetukseen ja oppimiseen liittyvällä valikoimallaan.

Kouluilla usein tarvitaan samaan aikaan monessa luokassa kelloja, koska matematiikan kirjat on rakennettu niin. Toisinaan myös kellot ovat unohtuneet jonnekin eikä niitä ole saatavilla juuri silloin kun niitä tarvitsisi. Kun näin Lidlissä nuo vanerikellot, päätin ostaa niitä kymmenen kappaletta luokkaani, jolloin ne olisivat aina saatavilla. Niiden ensimmäiset käyttökerrat ovat vielä tänä keväänä, joten pääsin ne sopivasti nimikoimaan ennen sitä, kuten nämä muutkin kuvassa näkyvät henkilökohtaiset materiaalini.

Kauniit hiekanväriset purjevenenimikointitarrani pääsivät merkitsemään nämä materiaalini. Hyvin nimikoituja tavaroita ja kirjoja on ilo lainata myös kollegoille.

Olisi mukava kuulla, mikä on sinun ajatuksesi henkilökohtaisten tavaroiden hankkimisesta ja viemisestä työpaikalle. Miten merkitset ne?

Jos kaipaat apua nimikointiin, niin koodilla TPT15 saat -15% alennusta Tarramonsterilta sunnuntaihin 28.3.2021 asti.
Lämmin suositus näille nimikointitarroille jo useamman vuoden kokemuksella. 

Halutessasi voit lukea lisää aiemmista postauksistani:
KouluunPäiväkotiinTarramonsteri ja Harrastuskaapilla.

Äidin merinovillatakki

Joululomalla aloitin neulomaan tutusta Dropsin Baby merino -langasta tummanruskealla värillä itselleni Klompelompen merinovillatakkia. Ohjeena käytn Kvavåg-villatakin ohjetta, mutta kuten jo näistä kuvista huomaat, tein neuletakista yksivärisen ja jätin kirjoneuleosiot kokonaan pois.

Villatakki neulottiin tuttuun tapaan ylhäältä alaspäin suljettuna neuleena leikkuuvaran kera, joka sitten lopuksi leikattiin auki. Olen aiemmin tehnyt samalla tavalla ainakin kolme konjakinruskeaa Thorleif-villatakkiajääkarhuneuleen ja vaaleansinisen Thorleifin.

Joululomalla sain neulottua villatakin ”rungon”, jonka jälkeen työ jäi hetkeksi kokonaan sivuun. Vasta talvilomalla neuloin hihat ja sen jälkeen muutaman viikon päästä oli ompelun ja nappilistojen vuoro.

Halusin tehdä villatakista alkuperäistä ohjetta hieman pidemmän mallin. Ylhäältä alaspäin neulottuna neuleen lopullinen pituus on helppo mitata. 

Atoopikkona ja herkkäihoisena en voi kuin hämmästellä tämän merinovillan kutittamattomuutta. Olen käyttänyt tätä villatakkia niin, että sen alla on ollut pelkkä toppi eikä neule ole kutittanut minua yhtään. En oikeastaan osaa edes sanoa, milloin olisin pystynyt pitämään villaa suoraan paljasta ihoa vasten.

Kun villatakin helman kääräisee hieman pussille, saa neuleesta lyhyemmän. Näin kevättä kohti mentäessä olisin ehkä valinnut neuleen lyhyempänä, mutta talvella pidempi malli tuntui houkuttelevammalta.

Ruutuchinot ovat InWearin ja kengät Vagabondin. Pipo on äitini tekemä. Sekin on todella pehmeää merinovillalankaa, muttei samaa kuin villatakki. Viime aikoina olen joutunut turvautumaan lankojen ostamisessa verkkokauppojen valikoimiin, koska paikallinen lankakauppa on myynyt ei oota. Harmi sinänsä, koska mielellään sitä tukisi oman paikkakunnan yrittäjää. Tällä hetkellä minulla on jo puikoilla seuraava Klompelompe-neule. Sekin itselleni.

Tuntuu, etten olisi tänä talvena paljoakaan tehnyt käsitöitä, mutta yllätyksekseni pienenpieni käsityömuistivihkoni täyttyi ja sain vaihtaa sen uuteen. 

Viime viikonloppuna kehittelin pientä virkkuutyötä pääsiäiseksi eli jos sellainen kiinnostaa, niin pysyhän kuulolla loppuviikosta.

Lelulaatikoilla

Jälleen sellainen postaus, jonka olen jo moneen kertaan ajatellut tekeväni. Varmaan olen joskus ottanut kuviakin, mutta ne ovat vain sitten jääneet käyttämättä. Yhtenä syynä lienee se, että huoneet ja huoneiden järjestykset ovat viime vuosien aikana vaihtaneet paikkaa melko usein. Joka tapauksessa ajattelin nyt esitellä joitakin poikien leluja ja niiden säilytys- ja leikkipaikkoja.

Kuva on kuopuksen huoneesta. Hänen huonettaan kuvasin jo osittain joulutunnelmissa, mutta tämä puoli huoneesta rajoitui silloin kokoaan pois kuvista. Näistäkin kuvista jää yhä pois eläinmaton vasemmalle puolelle jäävä hiiritalo ja sen vieressä oleva Ruusuritari. Kioskin viereen jää vielä kuopuksen pieni koulupöytä tauluhyllyineen. Katsotaan, jos joskus on aika kuvata myös niitä tarkemmin.

Kuopuksen huoneen ikkunoiden alla on neljästä Ikean Stuva-sarjan palasta koottu Legocity. Stuva-paloista kahdessa on kaapinovet ja kahdessa laatikot. Noiden laatikoiden sisältöä ajattelin tänään esitellä.

Koska kuopuksen huone on melko iso, olen jakanut sen vähän kuin osiin eri toimintoja ja leikkejä varten. Jos tilaa olisi vieläkin enemmän, olisi yhdeksi osaksi valikoitunut jonkinlainen liikuntanurkkaus kera puolapuiden, jumppamatoin ja vaikkapa Bobblesien. Kuopuksen aikaisemmassa huoneessa on ollut myös tiipii yhtenä leikkipaikkana, mutta tällä hetkellä tiipiitä säilytetään yläkerran aulassa, josta se aina tarvittaessa voidaan ottaa leikkeihin minne vain talossa. 

Alin laatikko on isompi kuin kaksi ylempää. Koska laatikot ovat syviä, ne imevät paljon tavaraa. Stuvista olen tainnut aiemmin kertoa myös sen, että niiden korkeus ja syvyys ovat todella hyvät lasten leikeihin käyttää niitä sitten seinän vieressä tasoina tai sitten tällaisena ryhmänä eli ikään kuin leikkipöytänä. Tällä tavoin ne voi sijoittaa vaikka keskelle huonetta, kuten meidän iso Legocity on usein ollutkin.

Alimmassa laatikossa säilytetään Schleichin maatilan eläimiä sekä Mickin maatilaa. Eläinten joukossa on toisinaan myös maatilan töissä tarvittavia Sikun traktoreita peräkärryineen sekä Schleicin maastoauto ja hevosperäkärry. Maatilaleikeistä voit lukea tarkemmin linkistä.

Eläinleikkialueella on H&M Homesta ostettu maailmankartta ja -eläin matto. Tämän hetken valikoimassa vastaavaa mattoa oli saatavilla vihreänä. Ainakin tämä meidän matto liukuesteineen on sen verran ohut, että alin laatikko mahtuu helposti liukumaan auki ilman että matto menee ruttuun. Puuvillaisen maton saa myös pestä pesukoneessa, mikä on ollut huippu hyvä juttu. Tarvittaessa matto on myös helppo siirtää väljemmille vesille, jos leikkijät tarvitsevat enemmän tilaa leikilleen. Kuopuksen huoneen vieressä on yläkerran aula, jossa on hyvin tilaa isommallekin leikille.

Isossa kotieläinlaatikossa säilytetään myös kahta ”kerholaukkua”, joista vaaleansinistä kutsumme eläinlaukuksi ja ruskeaa koiralaukuksi. Ehkäpä olenkin jo kertonut mistä nuo nimitykset tulevat. Keskimmäinen pojistamme tykkäsi kovasti Schleichin koirista ja hän kantoikin niitä aina mukanaan tuossa ruskeassa kassissa, kun veimme isoveljiä soittotunneille. Musiikkiopiston käytävillä onkin leikitty monet koiraleikit. Vastaavasti jääkarhupoika on kantanut omia suosikkieläimiään tuossa vaaleansinisessä kassissa. Kuopus on sitten vaihdellen käyttänyt kumpaakin kassia tai sitten omaa Petteri Kaniini -kassiaan. Tuollaiseen pieneen kassiin mahtuu muuten yllättävän monta eläintä. Tapaammekin aina sopia etukäteen kuinka monta eläintä he saavat ottaa mukaansa (esim. 20 tai 30), jolloin poislähtiessä on helppo laskea, että kaikki ovat mukana.

Keskimmäisessä laatikossa säilytetään villieläimiä eli metsäneläimiä ja viidakoneläimiä. Suurin osa niistä on Schleichin, mutta mukaan mahtuu muitakin. Erityisen vaikea on ollut löytää isokokoisia muovieläimiä.

Silloin kun Suomesta vielä löytyi lelukauppoja, ostin tämän Papon viidakkoleikkimaton ToysRusista muistaakseni jostakin alesta. Annoimme sen jääkarhupojalle syntymäpäivälahjan yhteydessä. Hän keräsi silloin Legojen viidakkosarjaa. Matto on hieman suurempi kuin tuo H&M:n karttamatto ja samalla se on myös vahvempaa, sellaista huopamaista, tekoa. Matto ei mielestäni niinkään sovellu olemaan koko ajan lattialla ja siksi onkin hyvä, että sitä varten on olemassa tuollainen oma säilytyspussi, jonne lapsenkin on se helppo taitella ja jossa se vie vain vähän tilaa.

Ylimmässä laatikossa säilytetään ritareita ja intiaaneja sekä muita figureja. Valitettavasti kuvaushetkellä laatikko oli miltei tyhjillään, sillä ritarit ratsuineen olivat linnassaan. Ehkäpä niistä lisää myöhemmin. Ritarileikkeihin meillä on myös olemassa erillinen leikkimatto, mutta sekään ei nyt päässyt näihin kuviin.

Osa eläimistä on päätynyt meillä kylpyleluiksi. Näiden vesieläinten lisäksi olemme ostaneet suihkukäyttöön kirpparilta hieman edullisempia muovieläimiä, sillä ne menevät ajan myötä siinä käytössä huonoiksi. Kaksi nuorinta poikaa tapaavatkin usein iltapesulla käydessään leikkiä suihkussa eläimillä.

Vastakkaisella puolella on samanlainen Stuva-laatikosta, mutta karttamaton sijaan siellä on H&M Homesta ostettu automatto samoin ominaisuuksin ja samassa koossa kuin karttamatto. Automattoa näytti olevan tällä hetkellä myynnissä tässä pienemmässä koossa ja isommassa koossa.

Ylimmästä laatikosta löytyy autoradan osia sekä värikkäinä muovisina että tuollaisina kumisina mustina. Jälkimmäiset ovat nimeltään Waytoplay ja niitä on saatavilla eri kokoisina paketteina. Osien sanotaan kestävän leikkejä sisällä ja ulkona, vedessä, lumessa ja hiekassa. Me olemme pitäneet osia vain sisäkäytössä ja kuivan maan lisäksi niitä on käytetty suihku/kylpyleikeissä. Ainakin nuo leikit osat ovat kestäneet hyvin. Näiden autoratapalojen lisäksi meillä on Brion puisia autotiepaloja ja toki Legoja.

Alimmassa eli isoimmassa laatikossa on Hot Wheels -ratoja sisältäen myös toiseksi vanhimman pojan aikoinaan keräämät dinosaurusradat. Uskonpa, että meidän perheen lähes kaikki Hot Wheelsit ovat nimenomaan hänen, mutta niillä ovat sitten pikkuveljetkin päässeet leikkimään.

Keskimmäisessä laatikossa säilytetään dinosauruksia. Tämä laatikko kyllä kuuluisi oikeasti eläinlaatikoiden puolelle ja siellä olevat ritarit tälle puolelle. Jos leikkejä leikitään muualla, tapaamme irrottaa laatikon ja kantaa sen leikkipaikalle. Uskonpa, että siitä syystä laatikot ovat päässeet vaihtamaan paikkaansa. No, eipä se ole leikkejä haitannut ja sopivathan dinosaurukset hyvin tuohon Hot Wheels -dinojen yläpuolellekin. 

Dinosaurusleikkien alustan, upean (laatikossa näkyvän) tulivuoren ja pussillisen dinosauruksia pikkupojat ovat saaneet serkuiltaan. Mikä upea lisä toiseksi vanhimman poikamme keräämään kokoelmaan. Ja jälleen kerran pikkupojat ovat päässeet iloitsemaan toisten vanhoilla – joskaan ei yhtään vanhentuneilla – leluilla leikkimisestä. Suurin osa dinosauruksista on Schleichin. Ulkoleikkeihin olen ostanut myös muita, edullisempia, joskin oikein hyvin ulkoleikeissä kestäviä dinoja.

Koska kyseessä on autoleikkinurkkaus, löytyy Stuvaa vastapäätä olevasta hyllystä kolme korillista autoja. Valtaosa näistäkin autoista on isoveljien vanhoja ja erityisesti jälleen toiseksi vanhimman pojan.

Se on jännä, miten autoilla leikkiminen säilyy hyvin vahvana stereotypiana puhuttaessa poikien leikkimisestä Esimerkiksi veljeni ei leikkinyt autoilla eikä meidän esikoinen. Esikoisella kyllä oli jonkin verran autoja, mutta hän tykkäsi niistä ainoastaan silloin, jossa niissä oli joitakin toimintoja, kuten aukeavia ovia tai peräluukkuja. Hän ei siis leikkinyt autoilla, kun kuvittelemme, että niillä leikitään. Sen sijaan pikkuveljensä heti opittuaan ryömimään, löysi kotoamme ne muutamat autot ja lähti kuljettamaan niitä ympäri kotoa päristellen. Muistan, miten silloin ihmettelin, että mistä ihmeestä hän tietää, miten ne liikkuvat ja miten hän esimerkiksi osasi laittaa aina autot ajamaan oikeaan suuntaan ja mistä hän keksi pöristelyn. Ei hän ainakaan veljeltään ollut siihen mallia saanut.

Silmäautot olivat valtavassa suosiossa toiseksi vanhimmalla pojalla (muiden autojen lisäksi) ja mieheni toikin niitä työmatkoiltaan (Jenkeissä ne olivat paljon halvempia ja sieltä löysi myös harvinaisempia malleja). Jostain syystä toiseksi vanhin sai aina kesällä tikkuja jalkoihinsa ja hän inhosi niiden ottamista pois jaloista. Onneksi meillä oli ”säkillinen” silmäautoja jemmassa, joten lahjonnalla mentiin ne tikunpoistot. Huuto tais tosin raikua (hellepäivinä ovien ollessa auki) pitkin katua, mutta siinä samalla poika onnistui keräämään aika hyvän kokoelman silmäautoja. 😉 Make-rekka oli hänen pidempiaikainen haaveensa ja sekin sitten lopulta toteutui. 

Osa autoista on pikkuveljien saamia, kuten tuo vihreä, hieman pienempi rekka. Pikkupoikien aikana tulivat myös silmälentokoneet ja niitä säilytetään samassa korissa silmäautojen kanssa. Keskimmäinen poika sai niitä myös kummeiltaan lahjaksi.

Keskimmäinen pojista leikki ja leikkii jonkin verran autoilla, mutta pääasiassa legoleikkien yhteydessä. Jääkarhupoika sen sijaan leikki paljon autoilla, kuten toiseksi vanhinkin. Kuopus on sitten leikkinyt – ja leikkii yhä – jotakin siltä eli nallekarhu- ja jääkarhupojan väliltä.

Toisinaan myös Make-rekka on päässyt mukaan kuskikeikoille.

Tässä on vielä muutama kuva ”elävästä elämästä” eli siitä, miten eläinlaukut ovat kulkeneet mukana muunmuassa juhlissa ja kirkossa. 

Tapaan viedä Schleichin eläimiä toisinaan myös töihin. Esimerkiksi nyt alkuvuodesta minulla oli luokassa suomalaisia eläimiä, kun meillä oli ympäristöopissa aiheena eläinten talven vietto. Konkreettinen materiaali on aina hyvä apuväline opettamisessa ja oppimisessa. Paitsi että Schleichin eläimet on tehty niin taidokkaasti, että ne käyvät oikean eläimen mallista, niin niitä voi käyttää myös monessa leikissä. Yksi hyvä esimerkki on Kim-leikki, jota leikimme tuon koulukeikan jälkeen kotonakin omien poikien kanssa monena päivänä. Menneellä viikolla vein jälleen Schleicheja luokkaani opettaessani luokittelua. Eläimiä voi luokitella monella eri tavalla eli esimerkiksi kotieläimet, metsäneläimet ja villieläimet, kahdella ja neljällä jalalla liikkuvat, isot, keskikokoiset ja pienet sekä tietenkin värien tai kuviointien perusteella. Tällaisia luokittelujuttuja voi tehdä kotonakin omien lasten kanssa.

Perjantaina tullessani töistä kotiin, satuin näkemään XS-lelujen mainoksen, jossa kerrottiin Schleich-sarjan olevan -20% alennuksessa 24.3. asti. Halusin kertoa tämän vinkkinä, jos teilläkin leikitään Schleicheilla. Itse hyödynsin tämän tarjouksen ajatellen pikkupoikien pääsiäiskoreja. Isot pojat saivat aikoinaan isoista pääsiäisyllätyspahvimunistaan esimerkiksi Schleichin kukkoja, kanoja,  tipuja ja pupuja. Nyt löysin jotakin muuta, joiden tiedän olevan pikkupoikien mieleen. Jos haluat kurkistaa aiempien vuosien pääsiäiskoreihimme, niin löydät ne täältätäältä ja täältä.