Tämän kuvauspaikan valaistus oli aikalailla pielessä, mutta ei anneta sen nyt häiritä. Postauksen otsikkoa miettiessäni muistui mieleeni poikien viime vuotiset vapputakit. Löydät postauksen linkin takaa. Seuraava ajatus oli se, että nyt varmaan lukijat kuvittelevat, että hankin joka vuosi itselleni uuden vappumekon ja pojille vapputakit! 😀 Niinhän asia ei suinkaan ole. Jostain syystä minulla on tapana nimetä asioita, tässä tapauksessa vaatteita. Saan jonkun assosiaation, jonka pohjalta nimi syntyy. En siis niitä mitenkään tietoisesti suunnittele tai mieti, ne vain tulevat hetken mielijohteina.
Käyttäessäni näitä toisinaan ehkä kummallisiakin nimityksiä (ainakin ulkopuolisen mielestä), ne tarttuvat myös muihin perheenjäseniin, mikä puolestaan auttaa vaikkapa juuri sen oikean ja tietyn vaatekappaleen hakemisessa vaatekaapista. Nämä vaaleansiniset puvuntakit eivät suinkaan ole vapputakeiksi hankittuja. Ostin nämä vuosia sitten H&M:lta pikkupojille kevätjuhlavaatteiksi kera samanväristen pukushortsien ja -liivien. Pojat ovat käyttäneet näitä muunmuassa toiseksi vanhimman veljensä rippijuhlissa. Itse asiassa osa puvuista on jäänyt jo pieniksikin ja nämä tämänkertaiset takit ovat käytössä toista kierrosta.
Ilokseni huomasin, että tätä puuvillableiseriä myydään yhä H&M:n verkkosivuilla ja ainakin tätä kirjoittaessani siitä on voimassa edullinen jäsenhinta (14,99€, ovh. 29,99€). Vastaavaa takkia löytyy myös muissa väreissä, kuten tummansinisenä, beigenä ja harmaana, mutta ne taisivat olla normaalihintaisia. Joidenkin bleisereiden/puvuntakkien kanssa löytyy samanvärisinä myös liivit, pukushortsit tai housut. Tästä linkistä pääset suoraan tämän vaaleansinisen takin kohdalle.
Meiltä ei juurikaan löydy H&M:n vaatteita. Syynä on se, että olemme saaneet joistakin vaatteista allergisia reaktioita. Poikkeuksen teen näiden pikkupoikien juhlavaatteiden ja joidenkin roolivaatteiden kanssa. Puvuntakkien etuna on paitsi niiden edullisuus – ja toki ylipäätään se, että tällaisia on pojille jostakin saatavilla – myös se, että ne voi pestä ihan tavallisesti pesukoneessa. Kokoja on saatavilla 92:sta 140:een. Kovasti olisin toivonut, että nämä samat mallit olisivat jatkuneet 170-kokoon asti. Kahden vuoden päästä tuo suurin koko sopii enää kuopukselle ja nytkin enää kahdelle nuorimmalle.
Tänä vappuna oli syytä turvautua kerrospukeutumiseen. Aivan alimmaksi kerrokseksi eli ihoa vasten, pojat pukivat hihattoman valkoisen aluspaidan eli “raksilapaidan”, kuten niitä kutsumme. Olen itsekin huomannut mikä merkitys topin pukemisella ihoa vasten on lämpimänä pysymisen kannalta. Lisäksi atoopikkona (minä ja nallekarhuni) jokin materiaali saattaa tuntua ikävältä tai kutittavalta ihoa vasten. Silloinkin toppi/hihaton aluspaita pelastaa.
Aluspaidan päälle kaksi nuorinta poikaa pukivat tällaiset vaaleansinivalkoraidalliset Ebben pehmeät, hieman sellaiset kreppimäiset, puunapein varustetut kauluspaidat. Olen ostanut nämä useita vuosia sitten jostakin alesta ja nyt ne ovat täsmäkokoisia nuoremmalle kolmikolleni. Kuopuksen paita on kokoa 116cm, jääkarhupojalla on 134cm ja nallekarhullani on koko 152cm. Vappukuvia tarkemmin katsoessanne, saatatte huomata, että nallekarhullani on eri takki ja eri kauluspaita kuin nuoremmilla veljillään. Hänellä olisi kyllä ollut tämä sama paita, mutta bleiseristä koot eivät enää riittäneet, joten hänellä oli United Colours of Benettonin raidallinen puvuntakki eikä sen alle mielestäni sopinut raidallinen kauluspaita, joten hänellä oli yllään yksivärinen vaaleansininen pystykauluksellinen Wheatin kauluspaita.
Neulepaitana on aiemmistakin postauksista tuttu vuosia vanha Zara Kidsin beige puuvillaneule. V-aukkoinen neulepaita tai liivi olisi mielestäni ollut parempi vaihtoehto, mutta sellaista ei ollut saatavilla. Tämä neulepaita kertoo hyvin siitä, miten tietyt neutraalit klassikkovaatteet tulevat käyttöön yhä uudelleen ja uudelleen ja veljeltä toiselle.
Lätsä, jota emme tällä kertaa edes käyttäneet, on KappAhlin Hamton Republicin mallistoa.
Housuiksi valikoituivat Polarn och Pyretin beiget chinot. Löysin POPin verkkokaupasta tällä hetkellä chinoja vain tummansinisinä, mutta KappAhlin Hampton Republic 27 -mallistosta löytyi myös beiget chinot pienemmissä ja suuremmissa koissa. Beiget chinot kuuluvat miehistön perusvaatevalikoimaan sekä pitkinä housuina että shortseina. Värinä beige mielestäni avaa kesäkauden erityisesti housujen osalta.
Tässä vappuasussa rentoutta lisäsi se, että eri vaatekerrokset saivat näkyä helmasta ja hihansuista. Kauluspaitaa ei pujotettu housuihin, vaan kerroksellisuus sai näkyä. Tästä syystä aluspaidan merkitys korostuu, sillä se ei päästä ulkoilmaa paidan helmasta sisään. Rentoutta lisää myös takin alemman napin jättäminen auki tai sitten vaikka koko takin, kuten vappukuvista voitte nähdä. Kenkien värinen vyö olisi sopinut hyvin asuun. Pikkupojille ei aina tule laitettua vyötä, koska housuissa on useimmiten kuminauhakiristys, jolla ne saa pysymään hyvin jalassa.
Mitä mieltä olette tällaisesta kerrospukeutumisesta? Ainakaan pojille ei tullut ulkona kylmä.
Kengät ovat Kavatin ruskeat nahkakävelykengät. Läheskään aina en kierrätä lasten kenkiä veljeltä toiselle, mutta tietyt nahkakengät ovat niin hyvänlaatuisia, että ne käyvät hyvin vielä seuraavallekin. Kuopus on näiden kenkien kolmas käyttäjä. Hän on tarkka kengistään ja ilmoittaa yleensä ilman kysymistäkin oman mielipiteensä niistä. Näitä sovittaessaan, hän sanoi, että mulla on ollut ennenkin tällaiset kengät. Siinä hän oli aivan oikeassa, en vaan ymmärrä miten hän voi sellaisen asian muistaa. Hänellä oli nimittäin täsmälleen samanlaiset kengät (myös veljensä vanhoina) jo koossa 27 ja nämä ovat kokoa 32. On ollut iältään melko nuori käyttäessään sitä pienempää kokoa.
Nallekarhupojan takki on tosiaankin Benettonin, alelöytö vuosien takaa. Tämä bleiseri on raidallinen, kuten vappumekkonikin. Kengät ovat Riekerin. Ne ostettiin viime keväänä Haloselta ja kuuluvat nallekarhun suosikkeihin. Lesti on hänelle riittävän leveä.
Jääkarhupojan kengät ovat myös Kavatin. Ne ovat olleet muistaakseni käytössä jo esikoisella.
Nyt alkaa olla vuoden 2020 vappu vietetty ja on aika siirtyä eteenpäin.
Viikon päästä saamme viettää äitienpäivää ja kesä on jälleen lähempänä.
Aurinkoisia kevätpäiviä teille kaikille lukijoille!
Kiitos kaikista kommenteistanne täällä blogissa, Instassa ja muissa viesteissä. Niitä on aina ilo saada ja lukea. Niiden myötä koen paitsi yhteyttä, niin myös merkitystä blogin tekemiselle.
Edelleen minulla on lukuisia postausaiheita toteuttamatta ja väliin se jopa harmittaa, että en ole päässyt niitä työstämään. Toisaalta ongelma on myös positiivinen, sillä tekemättömät postaukset ovat hyvä syy jatkaa tätä mukavaa puuhaa.