Moraz – Yrttien salaisuudet

0

Kaupallinen yhteistyö: Nainen kaivolla. Tuotteet saatu blogiyhteistyönä. Sisältää alekoodin.

Instagramin tarinoissa kerroinkin jo kesällä visiitistäni lappeenrantalaisessa Nainen kaivolla -putiikissa. Olin tilannut liikkestä jo edellisenä kesänä mm. kauniita muistivihkoja ja kirjanmerkkejä. Jo silloin päätin, että vielä jonakin päivänä haluan käydä tuossa suloisessa pikku putiikissa ihan fyysisestikin. 

Heinäkuussa tarjoutuikin siihen mahdollisuus. Sain viettää liikeessä lähes kaksi tuntia ihastellen tuotteita ja jutellen kauppias Miinan kanssa. Aika todellakin kului kuin huomaamatta. Välihuomautuksena kerrottakoon, että miehistö oli käynyt sillä välin ostamassa sekä jalka- että koripallon viihdyttääkseen itseään odotteluaikana läheisen koulun kentällä. He ovat varsin tottuneita siihen, millaista on, kun äiti asioi jossakin “äidin kaupassa”. Tämä oli selvästikin yksi niistä ja heittämällä lukeutuu pitkäkestoisimpien joukkoon.

Kuten tiedätte, olen atoopikko, enkä siitä syystä juurikaan uskalla käyttää uusia ja itselleni (iholleni) vieraita ihonhoitotuotteita. En siis mennyt liikkeeseen katsomaan Miinan jälleenmyymiä kosmetiikkatuotteita, vaan ainoastaan kauniita paperitarvikkeita. Siirtyessäni vihko- ja korttipinojeni kanssa kassalle, Miina alkoi kysellä tarkemmin ihostani ja ehdotti, josko haluaisin kokeilla muutamia hänen myymiään tuotteita. Kerroin, että olen todella arka kokeilemaan uusia ihonhoitotuotteita, mutta voisin myöhemmin syksyllä – kun iho muuttuu kesän jälkeen jälleen huonommaksi – jotain kokeilla. Tarkemman keskustelun jälkeen, Miina päätti antaa minulle testattavaksi kolme tuotetta, joista haluan nyt teille jakaa omat kokemukseni.

“Moraz on johtava israelilainen ihonhoito- ja yrttikosmetiikkatuotteiden valmistaja, joka on erikoistunut yrttien ja muiden hoitavien kasvien hyödyntämiseen tuotteissaan. Moraz tekee alan tutkimus- ja kehitystyötä sekä valmistaa korkealaatuisia luonnon yrtteihin perustuvia ihonhoitotuotteita. Kaikki tuotteet ja niiden tehokkuus ovat kliinisesti testattuja, kasvovoiteet myös dermatologisesti testattuja. Tuotteita myydään menestyksekkäästi monissa maissa ympäri maailmaa.

Moraz käyttää 15 Israelin luonnossa kasvavaa kasvia tuotannossaan. Merkittävin kasveista on tataryrtti (polygonum). Israelin ainutlaatuinen ilmasto ja maaperä antavat ideaalisen kasvualustan yrteille. Yrttien laatu on paras mahdollinen ja niiden biokemialliset ominaisuudet ovat optimaaliset.

Moraz-tuotteiden aktiiviset vaikuttavat ainesosat ovat 100% luonnonmukaisia ja niiden osuus tuotteissa on korkea. Yrttiuutteiden ja kasviöljyjen lisäksi tuotteissa käytetään laboratoriovalmisteisia ainesosia, joten ne eivät ole kokonaan luonnonmukaisia. 

Moraz on sitoutunut reiluun kauppaan ja toimintaan sekä luonnonsuojeluun. Yhtiön valmistusprosessit eivät saastuta ja tuotepakkaukset ovat ympäristöystävällisiä. Moraz omistaa viljelyksensä ja viljelee perinteisin orgaanisin menetelmin ilman torjunta-aineita. Morazin tehtaassa tuotetut tuotteet eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia, eikä niitä ole testattu eläimillä.”

Teksti on lainattu suoraan Nainen kaivolla -sivustolta ja tästä pääset halutessasi lukemaan vielä tarkemmin israelilaisesta Moraz-ihonhoito- ja -yrttikosmetiikasta.

Ensimmäisenä kokeilin Skin saver -ihonhoitovoidetta. Tätä tuotetta kutsutaan myös “pieneksi ihmevoiteeksi”, sillä sen taustalla on kiinnostava syntytarina. Samalla tuo tarina liittyy koko Morazin tuotemerkin syntyyn. Pohjois-Israelissa eli pieni tyttö, joka juoksenteli avojaloin ulkona niityillä ja kukkuloilla leikkimässä saaden jalkansa piikkipensaiden ja oksien naarmuttamiksi. Tytön leikittyä tatarniityllä, huomasi hänen isänsä tytön jalkojen naarmujen parantuneen. Isä lähtikin yhdessä tyttärensä kanssa tutkimaan tarkemmin tuota paikkaa löytäen sieltä villin yrttiesiintymän. Tämä samainen yrttitutkijaisä perusti Morazin löytäessään ja julkistaessaan tataryrtin (polygonum) ainutlaatuiset hoitavat ominaisuudet. 

Yritys on perustettu vuonna 1984 eli lähes 40 vuotta sitten. Nimen alku MOR viittaa Raamatussa ylipappien käyttämiin yrtteihin. Nimen loppuosa RAZ puolestaan tarkoittaa salaisuutta. Näin ollen Morazin nimeen kätkeytyy tarkoitus: yrttien salaisuudet.

Skin saver -voidetta käytimme jo kesällä lapsilla paarmanpuremiin ja muutamiin naarmuihin. Voide vaikutti rauhoittavan kutinaa ja naarmutkin paranivat. Itse olen vuosia sitten saanut pikkuvarpaaseen kengän hankauksesta sitkeän ihovaurion, joka aina tietyin välein oireilee hillittömänä kutinana. Kun luin Nainen kaivolla -sivuilta tämän tekstin: “Varpaanväli ihottumaan ei auttanut mikään, kokeilin sitten tätä ja jo yhdessä yössä kutina helpottui  ja parissa päivässä huomasin ihon uusiutuvan ja parantuneen. Tehokasta!”, tiesin heti, mihin omalla kohdallani voidetta kokeilisin. Laitoinkin sitä aina, kun kutina alkoi ja tätä kirjoittaessani hoksasin, että viime kerrasta on varmastikin jo muutama kuukausi aikaa. Kutinaa ei siis ole sen jälkeen ollut! Seuraavaksi työn alla on miehen ja yhden pojan sormien haavaumat, joita heille tulee aina talviaikaan.

Itsellenikin tulee sormiin talvisin herkästi haavaumia. Kuivuus ja kylmyys tekevät käsien ihon ensin karheaksi ja punaiseksi, jonka jälkeen iho alkaa mennä rikki ja haavoille. Ajattelin alkaa rasvaamaan käsiäni jo ennen kuin tuo kylmä ja kuiva kausi edes kunnolla pääsisi alkamaan. 

Kuten aina uuden kosmetiikkatuotteen kanssa, tämänkin käsivoiteen käyttöön ottaminen jännitti minua kovasti. Pelkään nimittäin aina saavani jonkin allergisen reaktion, jolloin mennäänkin helposti ojasta allikkoon. Eräänä iltana kuitenkin rohkaistuin ja laitoin pienen määrän voidetta rystysilleni. Ennen kuin levitin sitä enemmän, nenääni tuli voiteen tuoksu. Tuoksu oli miellyttävä, mutta sai minut säikähtämään, sillä olen melko yliherkkä myös tuoksuille. Päätin kuitenkin pysyä päätöksessäni kokeilla rohkeasti tätä uutta voidetta ja levitin sen käsiini. 

Parilla ensimmäisellä kerralla voiteen imeytyessä kuiviin käsiini, tunsin hieman kirvelyä, mutta en enää niitä seuraavilla kerroilla. Tällä hetkellä täytyy sanoa, että olen tullut suorastaan riippuvaiseksi tästä käsivoiteesta ja koko ajan pelkään, koska se loppuu. Puristan sitä tuubista aina ihan viimeisenä illalla kummankin käteni rystysille ja levitän sen niistä käsiini. Hämmästyttävää on se, miten nopeasti voide imeytyy käsiini. Kun olen levittänyt voiteen, pujotan käteni yleensä heti peiton alle lampimään, ei voide tahmaa eikä tartu lainkaan lakanoihin.

Toinen ihana ominaisuus tässä käsivoiteessa on se, että se tekee kädet samettisen pehmeiksi ja tuo pehmeys säilyy käsissä koko seuraavan päivän, vaikka levitänkin voidetta vain iltaisin. Vaikka pesen käsiäni useamman kerran päivässä, tuntuu tuo miellyttävä pehmeys iholla edelleen. Ehkä parasta on kuitenkin se, että tuo ennaltaehkäisy todellakin toimi. Siinä missä miehen ja pojan kädet ovat jo saaneet niitä ikäviä ja kipeitä halkeamia, ei omiin käsiini ole niitä tänä talvena tullut. Onneksi Miina antoi minulle tästä käsivoiteesta isomman koon!

Kaikkein eniten jännitin kuitenkin tämän Morazin päivävoiteen kokeilua. Sain alkusyksystä pahan ihotulehduksen, josta toipuminen vaati lääkärin hoitoa. Siitä syystä olin entistäkin arempi lähtemään kokeilemaan uutta voidetta, etenkään kun kyseessä ei ollut apteekkituote. Lopulta kuitenkin päätin tähänkin kokeiluun rohkaistua. Ja onneksi päätin, sillä nyt käytän tätä vuodetta päivittäin.

Miina oli kertonut minulle jo kesällä, että aluksi voide saattaa herkkäihoisella tai allergisella iholla aiheuttaa pientä punoitusta ja/tai lämmön tai kihelmöinnin tunnetta johtuen siitä, että aineet rupeavat vaikuttamaan iholla.  Näin ei kuitenkaan käy kaikille. Koska atoopikkona tuollainen reaktio on minulle hyvinkin tuttua ihan jo pelkkien apteekin perusvoiteiden kohdalla, en osannut sitä pelätä. Lähinnä pelkäsin allergisen reaktion mahdollisuutta jollekin tuotteen ainesosalle. Lisäksi kasvojeni iho on kaikkein herkin ja huonokuntoisin ihoalueeni ja juuri sillä atopiani eniten vaikuttaa. 

Levitin voidetta kasvoilleni eräänä vapaapäivän aamuna, jolloin tiesin, että minun ei tarvitse lähteä mihinkään. Voiteessa oli mieto, hyvä tuoksu, mutta käsivoidetta silloin jo useamman viikon käyttäneenä, en osannut sitä säikähtää. Levittämisen jälkeen kasvojen ihoa alkoi kirvellä. Kirvelyä/kihelmöintiä jatkui ehkä vajaan tunnin ajan, jonka jälkeen se loppui. Sama toistui muistaakseni vielä ensimmäisen viikon ajan tai jos olin jättänyt muutaman päivään väliin voiteen käytössä. Silloin tosin kirvely kesti vain hetken, voiteen imeytymisen ajan. 

Nyt olen käyttänyt voidetta noin kuukauden ajan ja sen kanssa on käynyt samalla tavalla kuin käsivoiteen kanssa eli pelkään koska se loppuu.

Kasvovoide on koostumukseltaan mielestäni normaalia kasvovoidetta kiinteämpää ja siksi sitä kuluu vähemmän kerrallaan eli se on hyvin riittoisaa. Aluksi – kokemattomana – ihmettelin tuota muovista lastaa, mutta miten kätevä se onkaan käytössä! Sillä saa suoraan otettua sopivat annokset iholle. Koska voide on niin kiinteää ja tiivistä, menisi sitä sormilla ottaessa varmastikin hukkaan. Tapaan ottaa voidepurkista voidetta lastalla kolme kertaa aamuisin. Sipaisen voiteen kummallekin poskelle ja otsaan, josta levitän sen koko kasvojen alueelle. Voide jättää kasvojen iholle samanlaisen samettisen pehmeyden kuin käsivoidekin käsiin. Alkuvaiheen kirvelyä ei ole enää tuntunut.

Tuote on itsessään ravitseva, rauhoittava, ihoa korjaava ja tasapainottava. Se tuo suojaa kosteuttaen. Tämän kaiken voin oman kokemukseni pohjalta allekirjoittaa.

Seuraavaksi minua odottaa vielä näiden pienempien testereiden testaaminen eli Herbaliste-shampoon ja silmänympärys- ja kaulavoiteen. Lisäksi nyt kun olen saanut käsieni ihon ehjäksi, haluaisin kokeilla kuvien ja halkeilevien kantapäideni iholle Caftan-jalkavoidetta. 

Kiitos Miina vielä tästä kokeilumahdollisuudesta, johon en olisi omasta aloitteestani tarttunut! 

Oman kokemukseni perusteella voin lämpimästi suositella Morazin tuotteita myös muille. Mikäli joululahjaideoista on pulaa, ehdottaisin ostamaan vaikkapa tuon käsivoiteen. Se sopii koko perheelle, miehille, naisille ja lapsille. Vaarallista on vain se, että siitä saattaa jäädä riippuvaiseksi. 😉

Miina antoi vielä lukijoilleni alekoodin TÄHTI10. Sillä saa -10% kokeilualennuksen Moraz-tuotteisiin Nainen kaivolla -verkkokaupassa. Koodin voi käyttää yhden kerran.

Syntymäpäivälahjatoiveita

0

Syyskuu, syntymäpäiväkuukausi.
Tänä vuonna syntymäpäivän lähestyminen saa aikaan monenlaisia mietteitä. Oikeastaan nuo mietteet ovat olleet läsnä enemmän tai vähemmän jo puolentoista vuoden ajan. Tämän vuoden syntymäpäivä käynnistää nimittäin viimeisen ikävuoteni nelikymppisenä. Seuraava kymmenluku tuntuu jotenkin järisyttävän suurelta. Miten ihmeessä elämä on voinut kuljettaa jo tällaisiin lukemiin? Olen käynyt myös kuumeista pohdintaa siitä, miten haluan tuota uutta kymmenlukua juhlia vai haluanko ollenkaan. Välillä en ja välillä ehdottomasti haluan. Vai onko mahdollista saada molemmat? Juhlat ja oma pakoretki jonnekin. En tiedä. Vinkkejä saa ehdottaa ja omia ratkaisuja.

Kuten olen aiemmin kertonut, on miehistöllä tapana kysellä minulta syntymäpäivälahjatoiveita. Olenkin ottanut tavaksi tehdä blogiin toiveistani postauksen, johon he voivat tarvittaessa palata myöhemminkin. Nytkin käytössä on myös aiempien vuosien lahjatoivepostaukset. Osa toiveista on toki jo toteutunut, mutta ei läheskään kaikki. Lantliv-lehden Hela året ilmestyy aina syntymäpäiväni kynnyksellä, joten siitä on tullut kestolahjatoiveeni. 

Yksi – ehkä hieman yllättäväkin – kestolahjatoiveeni, jonka pojat kyllä tietävät, on tämä Lego Friendsien Heartlake High School ja mieluiten nimenomaan tämä vanha koulu, jossa tuo pöllö kurkistaa ikkunasta. Tätä myydään aina välillä käytettynä ja sellainen kelpaisi oikein hyvin.

Olen haaveillut jo pidempään sellaisesta kattauksesta, jossa olisi runsaasti erikorkuisia kynttilänjalkoja siellä täällä. Jostakin syystä kiinnitin tänä syksynä huomiota näihin messinginvärisiin Iittalan Nappula-kynttilänjalkoihin.

Cozy Publishing on julkaissut jälleen kauniita uusia kirjoja, joista erityisesti muutaman olen lisännyt toivelistalleni. Käsityökirjoista uusin tulokas (vasta ennakkotilattavissa) on Sari Nordlundin Softly – ajattomia neuleita. Kirjan kuvat on otettu Pariisissa. Anna Wallendahrin kirjasta Savi – Journey with nordic clay haen eniten sisustukseen liittyvää inspiraatiota. Tein tämän sinulle – Rakkaudella tehdyt joululahjat ja -koristeet puolestaan on Katrianna Raunion jouluaiheinen kirja, jonka avulla toivoisin voivani sukeltaa joulun tunnelmaan.

Ammattini puolesta olen hyvin kiinnostunut opettajakollega Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen Huokauksia luokasta -kirjan lukemisesta.

Riviera Maisonin uudet Hello honey ja You are perfect -mukit ovat mielestäni kauniita. Harmi vaan, että ainakaan vielä en ole löytänyt niitä suomalaisilta jälleenmyyjiltä. Mukien tilavuuttakaan en tiedä, joten ainakin pienempi niistä saattaa helposti olla liian pieni. 

Marimekon Oiva-sarjan Siirtolapuutarha-lautanen beigevalkoisella räsymattokuviolla on uutuus koossa 13,5 cm (halkaisija). Mielestäni tämä koko on juuri sopiva pieneksi pullalautaseksi iltapäiväkahvin kaveriksi. Lautanen sopii hyvin myös kahvi- tai teemukin aluseksi. Ostimme näitä kirpparitienisteillämme jo kuusi kappaletta, mutta 10 tai 12 voisi olla toivottava määrä.

Tämä Tine K:n tuikkulasi valkoisena on myyty loppuun eikä sitä ainakaan tällä hetkellä ole valmistettu lisää. Itselläni oli näitä kuusi kappaletta, mutta laitoin ne erehdyksissäni tiskikoneeseen, jolloin valkoinen pinta irtosi. Nyt onnistuin löytämään niitä lisää Tiirinkosken tehtaalta, mutta en malttanut ostaa kuin kolme. Tuikkulasien hinta oli noussut aiemmasta, joten maksoivat nyt 15 euroa kappale. Olisin halunnut vielä kaksi tai neljä lisää. Kuvittelin tilaavani niitä joskus myöhemmin lisää verkkokaupasta, mutta niitä ei ilmeisesti ole lainkaan lisätty verkkokaupan valikoimiin (katsoin heti, kun lähdimme Tiirinkoskelta ja silloin niitä oli liikkeessä vielä runsaasti).

Näissä maljakoissa on mielestäni kaunis muotoilu ja niiden rosoinen pinta viehättää minua kovasti. Vasemman puoleinen maljakko on Finnmarin ja oikean puoleinen puolestaan Hemtexin. Jälkimmäistä maljakkoa minulla on sellaisena savenvärisenä yksi hieman tätä korkeampi malli. Valkoinen on ollut aina loppu, kun olen ollut aikeissa ostaa vaaleanruskealle maljakolle kaverin. Finnmarin maljakko on Hemtexin maljakko matalampi, joten kaikki kolmekin yhdessä näyttäisivät kivoilta. Hemtexin maljakot ovat varren osalta umpinaiset, joten ne toimivat ennemminkin kulhona tai ruukkuna kuin maljakkona.

Ehkä ikä paljastuu sillä, että alkaa olla kiinnostunut maljakoista ja voi oikeasti toivoa sellaista lahjaksi! Jostain syystä pidän erityisesti tästä Marimekon Urna-maljakosta valkoisena. Saattaa kuitenkin vielä vierähtää jokunen vuosi ennen kuin malta sellaisen itselleni ostaa.

Tarvitsisin kipeästi itselleni uudet farkut. Vuosia sitten etsin ja etsin itselleni sopivia luottofarkkuja siinä onnistumatta. Lopulta luovutin (kokeiltuani aika monet). Myöhemmin löysin Mac Dream -farkut, joista pidän edelleen ja erityisesti juuri tästä mallista ja tummansinisestä väristä.

Viime syksynä, kun näin ensimmäisen kerran nämä Uggin Mini Bailey Bow II -kengät, aloin toden teolla haaveilla ensimmäisistä Uggeistani. Pelkäänpä, että malli poistuu valikoimista ennen kuin ehdin nämä saada. 

Mitä sinä toivoisit lahjaksi?

Opiskelijan asunto, osa 2: tekstiilit

0

Kiitos niistä kauniista sanoista, joita sain yksityisviestein edellisen postauksen jälkeen. Ne lämmittivät kovasti mieltäni. <3

Lupasin Opiskelijan asunto -postaussarjaan jatkoa ja tässä toisessa osassa ajattelin puhua tekstiileistä. Kuten jo ykkösosassa kerroin, sai poika kummeiltaan lahjaksi Marimekon beigevalkoisia pyyhkeitä ja lakanoita, mikä toimi sysäyksenä sekä tekstiili- että värivalinnoille. Sittemmin annoimme itsekin pojalle lahjaksi samaisia Marimekon tekstiilejä eli samoissa väreissä, mutta toisinaan hieman eri kuoseilla. Voin kertoa, että meillä oli pojan kanssa varsin hauskaa inventoidessamme hänen kodintavaroitaan, kun kerroin aina jokaisen kuosin nimen. Oli Kaivoa, Pieniä kiviä ja Lokkia. 

Tässä vielä linkki Marimekon tämänhetkiseen pyyhevalikoimaan.

Jos muistan oikein, niin kylpypyyhkeitä oli kaksi ja kasvopyyhkeitä kolme. Ajattelinkin, että yksi kasvopyyhe olisi vielä hyvä ostaa, niin voisi vaihtaa aina parin kerrallaan. Silloin toinen pyyhe voisi toimia kasvopyyhkeenä ja toinen käsipyyhkeenä. Näiden lisäksi poika sai ylioppilaslahjaksi mustaharmaita Finlaysonin pyyheitä. Muistaakseni niitä oli yhteensä yksi iso ja neljä pientä pyyhettä.

Sainkin Instagramissa kysymyksen: “Mitä hyödyllistä voisi antaa yo-lahjaksi ajatellen nuoren muuttoa?” Loistava kysymys! Useammasta suusta olen saanut kuulla myös sen, että olisipa ollut järkevää alkaa kerätä nuorelle esimerkiksi jotakin astiasarjaa jo teinivuosina, kodinkoneista puhumattakaan. Melkoinen kuluerä kerralla hankkia kaikki tarvittava. Tähänkin aihepiiriin palaan vielä postaussarjan edetessä eli vastauksia voi lukea ripotellen sieltä täältä.

Suosituin ja varmastikin myös mieluisin lahjatoive on raha ja itse asiassa näen tuon rahalahjankin juuri siinä valossa, että se auttaa valmistautumaan opiskelijan elämään ja toki sitten niiden aikanakin. Niin ainakin meillä on kummankin pojan kohdalla käynyt. Mutta jos haluaa viedä jotakin konkreettista lahjaksi, niin pyyhkeet ovat yksi hyvä lahjaidea. Me olemme lukuisia kertoja antaneet sekä rippi- että valmistujais- tai ylioppilaslahjoiksi nimenomaan pyyhkeitä. Nyt kun sain jälleen todeta Marimekon pyyhkeiden laadun, annan niitä enemmän kuin mielelläni jatkossakin lahjaksi. Toki muutkin merkit käyvät. Mikäli tuntee nuoren tai hänen perheensä paremmin, voi myös kysyä vaikkapa värimieltymyksiä. Astiapostauksen yhteydessä vastaan kysymykseen vielä niiden osalta. Toisinaan olemme antaneet lahjaksi vain yhden pienen pyyhkeen kera rahan. Silloinkin on jäänyt jotakin ihan konkreettista muistoksi lahjasta.

Näitä Marimekon pussilakanatyynyliinasettejä pojalla oli kaksi. Ihan sama kuin pyyhkeidenkin suhteen, niin mielestäni minimissään pärjää sillä, että on yhdet vaihtokappaleet. Kannattaa ajatella värien sopivuutta keskenään myös pesuja ajatellen. Esimerkiksi nyt kaikki Marimekon beigevalkoiset tekstiilit voi laittaa kerralla samaan pesukoneeseen. Helpottaa ja selkeyttää huomattavasti pyykinpesua!

Käydessämme läpi pojalla jo olemassa olevia kodintekstiilejä, huomasimme, että aluslakanoita ei ole lainkaan. Päädyinkin niiden osalta seuraamaan kesän alennusmyyntejä ja löytäessäni puoleen hintaan nämä Pentikin Omenankukka-aluslakanat päädyin ostamaan niitä kaksi kappaletta pojalle.

Edellä mainittujen pyyhkeiden, lakanoiden ja tyynyliinojen lisäksi poika otti kotoaan mukaan pienen ja ison Muumi-pyyhkeensä sekä yhden käytössään olleen Stockmannin Casan liinavaatesetin (aluslakana, pussilakana ja tyynyliina). Jälkimmäiset ovat väriltään vaaleaa denimiä, joten sopivat hyvin myös asunnon muuhun värimaailmaan ja käyvät keskenään pestäviksi sinisävyisten (vaaleat) Muumi-pyyhkeiden kanssa.

Aikoinani, kun itse muutin omilleni, haalittiin kodintavaroita sieltä täältä ja lopulta kaapit tuntuivat olevan täynnä kaikenlaista epämääräistä. Sinänsähän on toki hyvä asia, jos tarjolla on käytettyäkin kodintavaraa, mutta sen sijaan, että haalisi mukaansa kaikkea mahdollista, ajattelen nykyään mieluummin niin, että vähemmän tarkasti harkittua ja yhteen sopivaa on parempi vaihtoehto. Määrää voi sitten vähitellen kasvattaa tarpeen mukaan. 

Kylpyhuoneeseen emme ostaneet erillistä kylpyhuonemattoa, vaan sen sijaan muutaman Ikean beigen Vinarn-käsipyyhkeen koossa 40cm x 70cm. Näitä on huomattavasti helpompi pestä ja vaihtaa kuin paksumpaa kylpyhuoneen mattoa. Värinsä puolesta näitä voi pestä samaan aikaan vaaleiden (Casa) lakanoiden ja Muumi-pyyhkeiden sekä muutaman keittiöpyyhkeen kanssa.

Beige Purrpingla-pyykkisäkki on niin ikään Ikeasta. Se on todella suuri (sata litraa) ja sopii mainiosti silloin, kun pyykit käydään pesemässä erillisessä pyykkituvassa. Pyykkisäkissä on sen verran tukeva pohja, että sitä voi säilyttää kylpyhuoneessa pyykkikorin tavoin lattialla, mutta se on mahdollista ripustaa kahvoistaan myös naulakkoon. Samaiset kahvat helpottavat myös sen kuljettamista asunnon ja pyykkituvan välillä. Kiristysnyörin avulla pyykkisäkin saa myös suljettua.

Lexingtonin tyynynpäällisen, jonka suunnittelin sängyn päälle lisätyynyksi ja koristetyynyksi, löysin Sisustus Trendon alesta. Päiväpeitto on puolestaan Hemtexin Valdemar beigenä. Etsin sellaista vohvelikankaista päiväpeittoa, mutta en löytänyt sopivaa tarjoushintaan. Niinpä päädyin ostamaan Citymarketin valikoimissa olevan Hemtexin päiväpeiton, joka sattui juuri silloin olemaan -40% -tarjouksessa. Koska peitto oli edullinen, voisin mahdollisesti vielä myöhemmin ostaa sen tilalle jonkun paremman, vaikkei kai tässäkään mitään vikaa ole.

Sängyllä näkyvän deniminsinivalkoisen putkilotyynyn olen tehnyt pojan huoneeseen ompelemieni Linumin verhokankaiden jämäpalasta. Itse asiassa otin nuo verhot mukaan myös pojan uuteen kotiin, koska en tiennyt yhtään minkälaiset ikkunat siellä on ja millaiset verhot niihin kävisivät. Vanhat verhot eivät kuitenkaan sopineet uuden asunnon ikkunaan. Sen sijaan löysin tuon tyynyn kanssa samaa kuosia olevan Linumin keittiöpyyhkeen kesäreissultamme. Se sopii yhteen paitsi putkilotyynyn niin myös Lexingtonin deniminväristen tekstiilien kanssa.

Sängyllä on tällä hetkellä pojan huoneeseen viime keväänä Zicoksesta ostamani Svaneforsin vohvelipintainen torkkupeitto (ei juurikaan näy kuvissa). Työn alla on myös uuteen kotiin annettava villapeitto, jonka neulominen Dropsin Nepal-langasta on minulla vielä hieman kesken. Peitto voisi sopia hyvin nojatuolin reunalle Lexingtonin denimin tyynyn kaveriksi.

Vieraspeiton ostimme Ikeasta. Ylimääräinen tyyny löytyi meiltä kotoa. Pojan tyyny ja peitto tuotiin myös kotoa.

Tämän Riviera Maisonin koristetyynynpäällisen löysin myös Sisustus Trendon alesta.

Lexingtonin deniminsininen tyynynpäällinen oli varmaankin ensimmäinen tuote, jonka suunnittelin hankkivani pojan asuntoon. Loppukesästä siitä myytiinkin puoleen hintaan Lexingtonin verkkokaupassa. (Näytti tätä kirjoittaessani edelleen olevan jäljellä.) Ajatus on laittaa se myöhemmin nojatuoliin. Sopii toki myös sängyn päälle.

Ensimmäinen yö uudessa kodissa oli pojan mielestä mennyt muuten hyvin, mutta aamulla auringonsäteet olivat herättäneet hieman liian aikaisin. Lähes kaksi metriä leveässä ikkuna-aukossa ei ollut valmiina mitään verhoja eikä kaihtimia. Ikkunan yläpuolella olevan verholaudan taakse sen sijaan kätkeytyi kaksi verhokiskoa, joista toisessa oli valmiina verhonipsut. Kotoa tuomani Linumin kankaasta ompelemani verhokapat olivat liian kapeat aukkoon. Kahdesta olisi kyllä saanut yhdistämällä riittävän leveän, mutta saumakohta olisi tullut tökeröön paikkaan. Koska pelkkä kappa ei olisi muutenkaan yksikseen riittänyt suojaamaan aamuauringolta, aloimme miettiä muita ratkaisuja.

Aluksi ajattelimme ostaa pimennysrullaverhon, mutta se olisi pitänyt porata seinään tai ikkunapokaan. Päädyimme selvittämään muitakin vaihtoehtoja. Koska ajatuksena oli lisätä pimennyskaihtimen reunoille pitkät suorat verhot, aloimme seuraavaksi tutkia niitä. En ole vuosiin katsellut Ikean verhoja ja täytyykin sanoa, että yllätyin positiivisesti valikoimaan. Sieltä löytyi nimittäin pimennyskankaalla varustettuja pitkiä verhojakin. Näin ollen erillistä rullaverhoa ei edes tarvittu, sillä pitkät pimennysverhot ajoivat sekä verhojen että pimennysverhojen tehtävän. Koska asunnossa oli jo valmiina kisko ja siihen sopivat nipsut, emme tarvinneet kuin verhot. 

Verhot olisivat laskeutuneet paremmin, jos ne olisi voinut pujottaa verhotankoon. Nyt sellaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut, joten nipsuilla mentiin. Verhojen lyhentäminen sujui kätevästi ilman ompelukonetta Ikean silitysnauhan avulla. 

Ripustaessamme verhoja lauantai-iltana paikoilleen (en ollut vielä lyhentänyt niitä), huomasin toisessa verhossa isomman langannousun. Jouduimmekin seuraavana päivänä vielä palaamaan Ikeaan. Saimme ehjät verhot tilalle, jonka jälkeen pääsin silittämään, lyhentämään ja ripustamaan niitä paikoilleen. 

Valitsimme verhoiksi osittain pimentävät beiget Annakajsa-verhot. Ne ovat melko paksua ja raskasta materiaalia. Vaihtoehtona niille olisivat olleet ohuemmat ja kevyemmät, mutta samalla tavalla pimentävät, beiget Rosenmandel-sivuverhot. Annakajsa-sivuverhot voisin ostaa myös meidän makuuhuoneeseen, jos vielä joskus sinne palaamme (siis alkuperäiseen makkariimme). Annakajsa-verhojen materiaali vaikutti yhteenmenevältä vuodenojatuolin beigen kankaan kanssa. Vaikka tuolia ei ollut tällä hetkellä saatavilla, pääsi sen kuitenkin näkemään ja koeistumaan huonekalunäyttelyosastolla.

Oikeanpuoleisia Svaneforsin deniminsinisiä villamattoja tilasin jo vuosi sitten kesäalesta Zicokselta. Tarkoituksenani oli tilata kaksi samanpituista lyhyempää mattoa, mutta niitä olikin lopulta enää yksi jäljellä, joten päädyin tilaamaan samalla leveydellä toisen pidemmän ja toisen lyhyemmän maton. Siinä vaiheessahan minulla ei ollut mitään tietoa pojan tulevasta asunnosta. Aleprosentti matoissa oli kuitenkin niin hyvä, että riski kannatti ottaa. Toinen matoista päätyikin eteiseen ja toinen ruokapöydän alle. Keskilattialle olisin halunnut ostaan vasemmalla puolella näkyvän Ikean Lohals-maton, mutta poika halusi pitää keskilattian matottomana. Helpottaa kuulemma työtuolin käyttöä.

Luonnonvärinen eli vaaleanruskea Trampa-kynnysmatto ostettiin rappukäytävään asunnon oven eteen. Se on mielestäni kauniisti samaa värisävyä asunnon ulko-oven kanssa. Baggmuck-kurakaukalo ostettiin eteisen ulkovaatekaappiin kengille, mutta toinen samanlainen olisi ollut hyvä ostaa myös eteisen puolelle.

Tummemman ruskea patakinnas ja -lappu ovat Ernstin. Vaaleammat puolestaan Citymarketin Hemtex-valikoimasta, samoin vohvelikankainen keittiöpyyhe.

Liisa Kosken keittiöpyyhkeen poika sai ylioppilaslahjaksi. Se sopi hyvin “kahvinurkkaukseen”. Deniminsinivalkoinen keittiöpyyhe on aiemmin mainitsemani Linumin pyyhe kesälomamatkalta Pulsan asemalta.

Svaneforsin denimbeigevalkoiset tyynynpäälliset ostin jo keväällä pojan huoneeseen Zicokselta. Lexingtonin Icons-denimlautasliinat ostin liinoiksi ruokapöydälle ja pienelle pyöreälle sohvapöydälle, mutta ne eivät vielä päässeet oikeille paikoilleen. Tässä vaaleampien deniminväristen tyynyjen läheisyydessä kontrasti on myös mielestäni liian suuri, joten eivät sovi olemaan näin.

Ikeasta löytyi beige Madonnalilja-istuinpehmuste jakkaran päälle.

Tekstiileiksi laskettanee myös kaikki vaatteet. Kotona huonetta tyhjätessään poika kävi läpi myös kaikki vaatteensa ja valikoi mukaansa sopivat ja sellaiset, joita käyttää. Pakkasimme jo tässä vaiheessa mukaan myös paksummat takit ja kengät syksyä ja talvea varten. Hänellähän on nyt oma koti ja helpompi, että sen ensimmäisen pakkasaamun yllättäessä löytyy kaapista valmiina myös talvivaatteet. Kaiken lisäksi pienestä yksiöstä löytyi aivan hyvin tilaa samanaikaisesti myös eri sesonkien vaatteille. Ei hänellä toki ollutkaan sellaista jättilaatikollista pelkästään kenkiä kuin äidillään aikoinaan ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessaan. 😉

Täytyy sanoa, että yllättävän paljon sitä tarvitsee ja kertyy tekstiilejä ihan vain pieneenkin asuntoon. Toki, jos näistä lähtisi karsimaan ei-pakolliset, voisi laskuista jättää pois koristetyynyt, liinat, toiset patakintaat, torkkupeitot, mutta ei sitten oikeastaan enää muuta. Toisaalta juuri ne “ylimääräiset” tyynyt ja peitot, tekevät kodista kodin. Ne tuovat sinne sen pienen lämmön ja lisän.

Opiskelijan asunto, osa 1

2

30 vuotta sitten muutin pois lapsuudenkodistani vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Muistan yhä, miten siihen aikaan seurattiin lehti-ilmoituksia myytävien käytettyjen huonekalujen osalta. Ensimmäinen ruokapöytä tuoleineen olikin juuri tuollainen löytö. Kylläpä ovatkin ajat tuosta muuttuneet Facebookin ja Torin myötä. Miten vaivattomasti voikaan nykyään nähdä tarvittaessa jopa koko maan kattavasti myynti-ilmoituksia.

Muuttoni aikaan olin vielä 18-vuotias, joskin täytin muutaman kuukauden päästä 19 vuotta. Muutin siis heti lukion jälkeisen kesän lopussa. Tällä kertaa, 30 vuotta myöhemmin, oli muuttovuorossa toinen poikamme. Hänen opiskelupaikkansa varmistui jo ylioppilaskeväänä, mutta seuraavan lukuvuoden opiskelujen sijaan täytti kuitenkin varusmiespalvelus. Ehkäpä tuosta vuodesta oli opiskelija-asunnon saamisessa jotakin hyötyä (kuka tietää), sillä reilu vuoden asuntojonossa olemisen jälkeen lopulta löytyi kuin löytyikin pikkuinen yksiö opiskelupaikkakunnalta.

Vaikka tieto asunnosta tuli noin kuukausi ennen vuokrasopimuksen alkamista, emme päässeet katsomaan asuntoa etukäteen, sillä se ei ollut vuokranantajan toimesta mahdollista. Tiesimme ainoastaan asunnon koon, sijainnin, vuokran suuruuden ja milloin asunto oli viimeksi remontoitu. Lisäksi näimme asunnosta suuntaa-antavan pohjapiirroksen, mutta emme esimerkiksi kuvia asunnosta. Poika näki asunnon ensimmäisen kerran perjantai-iltapäivänä, kun minä ja mieheni jo olimme muuttokuorman kanssa matkalla asunnolle.

Täytyy kyllä sanoa, että ainakin oma kauhuskenaarioni “kuppaisesta” opiskelijaboksista sai väistyä valoisan, viihtyisän ja viisaasti sisustetun (kiinteät kaapit, materiaalivalinnat, pienen asunnon mittasuhteet ja neliöiden hyödyntäminen) asunnon tieltä. Kaikki tarpeellinen saatiin mahtumaan pieneenkin yksiöön.

Heti kun asuntohakemus kesällä 2022 jätettiin, sain pojalta pyynnön ja  täydet valtuudet tulevan asunnon sisustamiseen. Tuossa vaiheessa en siis tiennyt lainkaan millaisesta ja minkä kokoisesta asunnosta tulisi olemaan kyse. En tokikaan ole mikään sisustussuunnittelija eikä hän sellaista odottanutkaan, kunhan vain ajatteli, että joku miettisi kaiken tarvittavan ja tiesi minun pitävän sellaisesta puuhasta.

Ajatuksissani lähdin liikkeelle kahdesta eri vinkkelistä. Toinen oli huonekalutarpeet eli isommat ja tilaavievimmät jutut ja toinen oli värimaailma. Luonnollisestikaan en voinut millään tavalla vaikuttaa vuokra-asunnon valmiiseen värimaailmaan enkä myöskään ottaa sitä mitenkään huomioon suunnitelmissani, koska asunto oli olemassa vasta, kun muuttokuorma oli jo pakattu valmiiksi. Kolmantena osiona oli sitten vielä kaikki muu tarpeellinen tavara ja niitä pohdimme pojan kanssa paljon myös yhdessä.

Olen monesti pohtinut, millä tavalla sisustussuunnittelijat tekevät työtään. Lähinnä siis siltä osin, että uskon heistä jokaisella olevan myös oma henkilökohtainen suosikkityylinsä ja värimaailmansa ja miten se vaikuttaa heidän asiakkaalle tekemiinsä valintoihin. Haluan uskoa ja ajatella niin, että ammattitaitoinen suunnittelija pystyy erottamaan omat mieltymyksensä asiakkaan mieltymyksistä, mutta tuomaan kuitenkin jollakin tavalla juuri oman persoonallisen kädenjälkensä tai tavaramerkkinsä esille. Saattaapa olla jopa niin, että suunnittelija nimenomaan valitaan hänen tyylinsä vuoksi.

Valitsemaani värimaailmaan vaikuttivat oikeastaan kaksi, ehkä kolme asiaa. Koska tein valinnat pojalleni (en siis itselleni), valitsin yhdeksi väriksi sinisen, joka on hänen lempivärinsä. Sinisen sävyksi valikoitui pääasiassa deniminsininen, jota olin hankkinut hänen huoneeseensa hieman lisää ylioppilaskeväänä. Tuon värin valinta puolestaan lähti liikkeelle pojan huoneessa olleen GreenGaten päiväpeiton deniminsinisestä raidoituksesta. Tälläkin kertaa tuo peitto toimi värin alkulähteenä, mutta lopulta päädyin pitämään peiton meillä kotona aikeissani siirtää se jääkarhupojan käyttöön. (Hän myös perii isoveljensä huoneen.)

Toiseksi väriksi valikoitui beige. Se puolestaan nousi esille pojan kummeiltaan lahjaksi saamista Marimekon tekstiileistä, joita itsekin ostimme hänelle vielä täydennykseksi muunmuassa joululahjoina. Koska valkoinen sopii aina kaikkeen, tuli siitä kolmas väri. Marimekon tekstiileissä on beigen lisäksi valkoista, lisäksi monissa huonekaluissa on valkoista ja salaa toivoin sitä löytyvän myös asunnon värimaailmasta. Beigen kanssa samaan ruskean sävyn värimaailmaan katson kuuluvaksi myös puunväriset huonekalut ja kodintarvikkeet.  

Teimme talvella pojan kanssa listan jo olemassa olevista kodintavaroista sekä vielä hankittavista. Samalla aloin pitää silmällä tiettyjä tuotteita ja värimaailmaa lukuisissa alennuskampanjoissa seuraavien kuukausien ajan. Osaa olin ostanut jo joululahjaksi. Postauksen toisen osan ajattelin tehdä tarkemmin noista hankinnoista.

Valitettavasti en halua yksityisyyden vuoksi julkaista täällä isompia kokonaiskuvia asunnosta, koska kyseessä ei ole minun kotini. Saat siis tyytyä tällaisiin pienempiin yksityiskohtakuviin sekä kerrontaani.

Aikoinaan, kun esikoinen muutti ensimmäisen kerran pois kotoa, ei hän tarvinnut mukaansa yhtä paljon tavaraa, sillä hänen asuntonsa oli valmiiksi kalustettu. Lisäksi asuntolan yhteisessä keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja kodinkoneet. Hän tarvitsi siis mukaansa vuodevaatteet ja -tekstiilit sekä pyyhkeet, omat vaatteensa, henkilökohtaiset hygieniavälineensä ja opiskelutarvikkeensa.

Vaikka toisen pojan muutto olikin tavaramäärällisesti isompi, mahtuivat pienen yksiön tavarat kuitenkin kuomulliseen peräkärryyn ja henkilöauton takapenkille (särkyvät). Lisäksi muutama ostos tehtiin vielä paikan päällä. Vaikka varsinaisesti mitään ylimääräistä ei hankittu (paitsi tietyt sisustukseen liittyvät tuotteet eivät suinkaan olleet pakollisia), tarvitsee ihminen kuitenkin yllättävän paljon ihan vaan minimissäänkin kodintarvikkeita arjen pyörimiseksi. Mikä esimerkiksi sinun mielestäsi on riittävä määrä lakanoita tai pyyhkeitä yhdelle ihmiselle? Entäpä juomalaseja tai lautasia? Kodinkoneita? Huonekaluja? Siivoustarvikkeita? Harrastustarvikkeita? Vaatteita ja kenkiä? Kirjoja? Opiskelutarvikkeita?

Asunnossa on valkoiseksi maalatut kiviseinät ja harmaa muovimatto lattiassa. Kylpyhuoneen kaakelit ovat niin ikään seinissä valkoiset ja lattiassa tummanharmaat. Harmaa väri ei luonnollisestikaan ole minulle mieluinen, mutta ihan hyvin se asuntoon ja kokonaisuuteen istuu. Kaikki kaapistot ovat valkoiset hopeanvärisine vetimineen ja koukkuineen. Itseäni ilahdutti myös kaapinovien kapeasta reunasta pilkistävä vaalean puun väri. Tuota samaa väriä oli myös asunnon ulko-ovi kokonaisuudessaan sekä hieman tummemmassa puunsävyssä kaikkien ikkunoiden kehykset. Asunnon helmenä pidän isoa ikkunaa kauniilla kivipäällysteisellä ikkunasyvennyksellä, josta aukeaa kaunis näkymä luontoon. Ei uskoisi, että ollaan kerrostalojen keskellä. Ikkunalaudalle näin heti mielessäni useita eri vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa yksi oli ylitse muiden ja sitä varten oli Ikeasta ostettava lasinen maljakko pöytäkynttilälle.

Kaikki kaapistot olivat siistejä, mutta syviä. Syvyys ilman koreja aiheuttaa haasteita tilan hyödyntämisessä ja/tai käytössä. Ikeasta löytyi onneksi kätevät laatikostot, jotka täyttivät tilan koko syvyydeltä. Ostimme samanlaisia laatikoita sekä alusvaatteille että kuivamuonille.

Kylpyhuoneen kaappeja lukuunottamatta, kaikki asunnon kaapistot olivat kätevästi samalla seinustalla. Se helpotti muun asunnon kalustamista. Lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, kaapistot oli mietitty todella järkevästi asukkaan perussäilytystarpeita ajatellen. Ulko-oven vieressä oli siivouskaappi ja kaksiovinen tankokaappi ulkovaatteille. Sen jälkeen oli vuorossa keittiön kaapistot ja kodinkoneista uuni, liesi ja jääkaappi pakastinlokerolla. Mikroaaltouunia varten oli oma hyllynsä, samoin astianpesukoneelle liitännät ja kaappi, jos sellaisen haluaisi hankkia. Keittiöosuuden jälkeen oli vielä kaksiovinen vaatekaappi, jonka toisella puolella on hyllyt ja toisella puolella tanko. Sekä eteisen vaate- ja siivouskaapin että keittiön jälkeen olevan vaatekaapin yläosassa oli vielä isot ylähyllyt (ei kuitenkaan erillisiä yläkaapin ovia, vaan ainoastaan yhdet korkeat ovet, mikä mielestäni auttaa pitämään tilan seesteisenä). Jälkimmäisten vaatekaappien päälle oli jätetty tyhjää tilaa, jonne voisi tarvittaessa laittaa vaikkapa laatikoita säilytystä varten. Toistaiseksi enemmälle säilytystilalle ei kuitenkaan ollut tarvetta. Tästä poikkeuksena tasotila, josta kerron seuraavaksi.

Koska emme kotoa lähtiessämme tienneet, millainen asunto perillä odottaisi, päätimme ottaa mukaan muuttokuormaan varmuuden vuoksi muutamia ylimääräisiä huonekaluja.

Omina opiskeluaikoinamme päädyimme lopulta muutaman muuttojen seurauksena lopullisesti hajonneen lastulevyhyllyn sijaan ostamaan Lundian umpipuisen hyllyn. Kyllähän se kirpaisi opiskelijan budjettia, mutta turha sitä oli ostaa enää yhtäkään hajoavaakaan hyllyä. Vähitellen Lundioita kertyi sitten hylly hyllyltä lisää ja kuten minua pidempään seuranneet tietävätkin, ovat ne meillä edelleen kirjahyllykäytössä. Sinänsähän hyllyissä ei ole mitään vikaa, sillä ne ovat hyvin kestäviä ja muuntelukykyisiä. Ainoastaan väri ei ole mieleeni ja olemmekin maalanneet suurimman osan hyllyistämme valkoisiksi. Vintiltä löytyi kuitenkin vielä muutamia maalaamattomia tikkaita ja hyllyjä, joita pakkasimme mukaan. Niistä oli mahdollista koota useampikin eri korkuinen ja levyinen hylly.

Olin etukäteen arvellut, ettei pienen asunnon keittiössä voi olla kovinkaan suurta tasotilaa ja siinä olin oikeassa. Tasotilaa olikin ainoastaan tiskialtaan ja sen vieressä olevan tiskipöydän verran. Niinpä kokosimme muutaman eri hyllyvaihtoehdon Lundioista, joista tämä 208cm korkea hylly 50 cm leveillä hyllylevyillä täytti parhaiten tehtävänsä. Syntyi “coffee corner”.

Saapuessamme perjantai-iltana muuttokuorman kanssa perille, oli kello jo niin paljon, että emme ehtineet kuin purkaa muuttokuorman ja tehdä asuntoon sen verran tilaa, että pojalle saatiin yöksi sänky käyttöön. Mieheni kanssa yövyimme hotellissa.

Seuraavana aamuna poika tuli hotelliin kanssamme aamupalalle ja siitä jatkoimme yhdessä matkaa. Olin päivittänyt jatkuvasti pieneen muistiinpanovihkooni tarvittavien asioiden listaa ja se osoittautui kyllä hyväksi asiaksi. Esimerkiksi Ikeassa “pyöriessä” ei kyllä millään olisi muuten muistanut kaikkea katsoa. 

Tarkoituksenamme oli ostaa Ikeasta muunmuassa ruokapöytä, mutta lähtiessämme hotellilta, mies katsoi vielä kerran Torin valikoimaa ja yllätykseksemme sinne oli juuri tullut myyntiin ihan sama pöytä. Niinpä suuntasimmekin Vantaalle hakemaan pöytää ja Espooseen jotakin “laitetta”. 

Seuraavaksi menimme pojan asunnolle. Meillä oli siellä selkeä työnjako. Poika oli käynyt jo perjantaina ostamassa siivousvälineitä ja aloittanut asunnon siivoamisen. Lauantaina siivoamista jatkettiin miehen ja pojan toimesta. Samalla he kokosivat huonekaluja ja pesivät ikkunat. Minä puolestani tyhjäsin säkkejä ja laatikoita eli lähinnä vaatteita ja astioita. Poika puolestaan huolehti muut tavarat paikoilleen. 

Ikea-käynti ajoittui myöhälle iltapäivään, jolloin saimme myös päivän lounaan, päivällisaikaan tosin. Loppuilta vierähtikin sitten Ikeassa, jonka jälkeen palasimme vielä pojan asunnolle kokoamaan Ikea-ostoksia ja ripustamaan verhoja. Pienet ruokakauppaostoksetkin tehtiin ilta- ja aamupaloja varten. Päivän tehokkuudesta kertonee se, että olimme miehen kanssa hotellilla vasta puoliltaöin. Vielä jäi sunnuntaiksikin muuttoon liittyviä hommia hoidettavaksi.

 

Ikea-käynnin aikana emme vielä tienneet, minne kahvin- ja vedenkeitin sijoittuisivat, sillä Lundian hylly koottiin vasta sunnuntaina. Koska suuri todennäköisyys kuitenkin oli, että keittimet tulisivat puutasoille, ostimme Ikeasta valmiiksi edullisen tarjoittimen laitettavaksi kahvinkeittimen alle hyllyä suojaamaan sekä pannunaluset vedenkeittimelle ja mittakannulle.

“Kahvihyllyn” vieressä voit (etenkin ylemmässä kuvassa) nähdä hieman valkoista kaapin reunaa eli asunnossa olevaa kiinteiden kaappien rivistöä. Edellinen asukas oli kiinnittänyt kaapin päätyyn valkoisen koukun, johon ripustin esiliinan ja keittiöpyyhkeen.

Samanlaiset Pentikin vanhat Halla-sarjan kahvi- ja teepurkit löytyvät meiltä kotoa sekä äidiltäni. Näin saatiin sellaiset myös pojalle. Suodatinpusseille voisi kiva olla erillinen teline, mutta menevät ne näinkin.

Lahjana uuteen kotiin sekä alkavalle opiskelutaipaleelle annoimme pojalle Aya&Idan termospullon (vesipulloksi) ja termosmukin. Lisäksi ostin purkillisen D-vitamiineja ja työn alla on vielä villapeitto. Pikkuikkunalla näkyvän kehystetyn kortin olin myös ostanut tätä hetkeä varten. Toki olimme hankkineet paljon muutakin asuntoon ja maksoimme esimerkiksi muuton aikana tehdyt ostokset. Toisaalta poika oli ostanut kodintarvikkeita myös itse, kuten lähes kaikki kodinkoneet ja joitakin astioista. Palaan näihin hankintoihin postauksen toisessa osassa.

Ihmettelet ehkä tuota mittakannua “kahvihyllyssä”. Tiesitkö, että kahvinkeittimeen kannattaa kaataa vesi aina erillisellä kannulla eli ei siis kahvipannulla? Olimme aikeissa ostaa siihen käyttöön litran lasikannun Ikeasta, joka olisi käynyt myös mittakannusta ja tarvittaessa vaikkapa mehukannusta. Se oli kuitenkin sen verran ohutta lasia, että arvelimme sen menevän liian helposti rikki. Niinpä päädyimme metalliseen mittakannuun, sekin Ikeasta.

Koska hylly saatiin valmiiksi vasta juuri ennen lähtöämme sunnuntai-iltana, jäi sen “sisustaminen” vielä hieman kesken. Se muotoutunee sopivaksi asukkaan käytössä.

Hyllyn edustalla näkyy Ikeasta ostettu pieni pyöreä metallipöytä irrotettavalla tarjoittimella. Sen on tarkoitus toimia sohvapöytänä vuodenojatuolille, joka oli tällä hetkellä Ikeasta loppu. Nähtäväksi jää, milloin sitä on jälleen saatavilla. Myyjän mukaan vaaleissa väreissä on ollut viime aikoina tuotanto/toimitusvaikeuksia. Tarkoituksenamme oli ostaa beige nojatuoli. Se toimittaisi samalla myös sohvan virkaa, sillä sellaista ei asuntoon mahdu. Ajatuksena on myös se, että asunnossa olisi tilaa edes yhdelle yökyläilijälle. Ellei sopivaa vuodenojatuolia löydy, niin täytynee miettiä patjavaihtoehtoja.

Kuvan etualalla näkyy myös hieman keittiönpöytää ja -tuolia. Vanhat tuolit on puusepän toimesta hiottu ja maalattu. Niistä tuli mielestäni tosi kauniit. Koska postauksesta tulee jo muutenkin pitkä, palaan mm. tekstiilien tuotetietoihin tarkemmin postauksen seuraavassa osassa.

Vuodenojatuolin yhteyteen on tarkoitus laittaa paitsi pieni pyöreä sohvapöytä niin myös tämä kuvissa näkyvä jalkalamppu Ikean beigellä varjostimella sekä ikkunalaudalla oleva Lexingtonin deniminsininen koristetyyny. Pyöreällä pöydällä näkyvät Riviera Maisonin mukinaluset ja ikkunalaudan Lexingtonin pähkinäkulho kuuluvat myös tuohon yhteyteen eli pyöreälle pöydälle. Niin ainakin mielikuvissani suunnittelin. Lattiavalaisin on Vallilla Collection Helsingin Heat.

Ruokapöydän, ruokapöydän tuolien ja Lundian hyllyn lisäksi asunnon huonekaluina ovat sänky, työpöytä kera erillisen laatikoston (toimii myös yöpöytänä), työpöydän tuoli, korkea laatikosto/lipasto ja piano. Käytännössä pojan asuntoon siirtyivät lähes kaikki hänen huoneensa huonekalut. Kotona asuessaan hänellä oli käytössään kahdesta pöydästä koostettu työpöytä, joista toinen kera toisen laatikoston jäi meille kotiin. Pianon alla oleva beige kannellinen laatikko ei suinkaan ole purkamaton muuttolaatikko, vaan kätkee sisälleen pianonuotit. Se on ollut käytössä jo pojan asuessa meillä kotona.

Pienessä kylpyhuoneessa on kaikki tarpeellinen: allas, pönttö ja suihku. Allas- ja peilikaappiin mahtui myös hyvin kaikki tarpeellinen. Pyyhkeitä varten oli valmiiksi koukut.

Yhtä asiaa emme etsinnöistämme huolimatta vielä onnistuneet löytämään. Etsimme nimittäin eteiseen pientä tasoa, hyllyä tai lipastoa. Sellaista, mihin voisi sisään tullessaan laskea vaikkapa hanskansa tai missä voisi olla pieni kori juurikin noille asusteille. Syvyys saisi olla noin 20 cm, leveys maksimissaan 55 cm ja korkeus korkeintaa 99 cm, mielellään vähän matalampi. Ikeassa monet modulit olivat 60 cm leveitä ja useimmiten myös liian syviä. Päädyimme sitten ostamaan Ikeasta pienen jakkaran ja siihen pehmeän päällisen. Se käy hyvin paitsi tilapäisestä laskutilasta niin myös istumapaikasta vaikkapa kenkiä pukiessa tai tarvittaessa myös lisäistumapaikasta ruokapöydän ääressä.

Sunnuntaina kävimme paitsi vielä kaksi kertaa Ikeassa (toinen käynti liittyi lauantain ostoksen reklamaatioon), niin myös ruokakaupassa täyttämässä erityisesti kuivamuonavarastot, mutta myös pienen jääkaapin ja loput hygienia- ja siivoustarvikkeet. Ostimme samalla myöhäiseksi lounaaksi salaatit. Ennen lähtöämme ehdimme kuin ehdimmekin keittää uuden kodin ensimmäiset kahvit.

Palaan vielä aiheeseen ainakin yhden postauksen verran. Sainkin jo muutamia hyviä kysymyksiä tätä postaussarjaa ajatellen. Niitä ehtii yhä esittää.

Pihakirppisralli

0

Katkaiskoon tämä pikainen päivitys ennätyspitkäksi venyneen blogin kesätauon.

Halusin tulla tännekin kertomaan, että huomenna järjestetään asuinalueellamme pihakirppisralli, johon mekin päätimme osallistua lyhyellä varoitusajalla.

Tämä ja eilinen päivä ovatkin menneet kirppistavaroiden esiin kaivamisessa ja hinnoittelussa sekä etupihan valmisteluissa myyntipöytiä varten.

Mikäli asut samassa kaupungissa tai lähettyvillä, niin tervetuloa piipahtamaan. Myynnissä on pääasiassa poikien vaatteita arkeen ja juhlaan, ulos ja sisälle sekä jonkin verran kodin tavaraa, lasten kenkiä ja harrastustavaroita.

Ps. Tarkempaa osoitetta voit halutessasi kysyä sähköpostitse tai Instagramissa yksityisviestillä.