Heti aluksi on pakko pahoitella aivan kammottavan keltaisia kuvia, joille ei nyt vain tällä talven valolla (=valottomuudella) vieläpä kaikkein pimeimmissä huonetiloissa mitään voinut. Sain kuitenkin kaiken pimeyden keskellä päähäni kuvata meidän liinavaatekaappeja eli tämäkin postaus kuuluu sarjaan pikaräpsyt kännykällä siltä seisomalta. Joku ehkä muistaa muutaman viikon takaiset Instagram-storyt, joissa kerroin innostuneeni eräänä sunnuntai-iltana kokeilemaan pyyhkeiden pystyviikkausta. Kuvat on napsittu silloin.
Meillä on alakerran kodinhoitohuoneessa kaksi korkeaa kaappia, joista toisessa säilytetään likaisen pyykin koreja sekä yksi hyllyllinen pyyhkeitä ja toisessa puolestaan säilytetään puuhtaan pyykin koreja ja neljä hyllyllistä pyyhkeitä. Kummassakin kaapissa on vielä erilliset yläkaapit, joissa säilytetään mm. vieraspetivaatteita, wc- ja talouspapereita sekä kankaita. Näiden kahden korkean kaapin vieressä on pyykkitorni, jonka yläpuolella on myös yksi yläkaapeista. Liinavaatteista pyyhkeiden lisäksi kodinhoitohuoneen kaapeissa säilytetään pöytäliinoja, mutta niistä en tällä kertaa ottanut kuvia.
Saan aina silloin tällöin toiveita kodin järjestämisiin liittyvistä postauksista, joten olkoon tämä myös yksi vastaus niihin toiveisiin. Aiemmin olen kyllä tehnyt useammankin postauksen etenkin vaatteiden säilyttämiseen ja järjestämiseen liittyen.
Tässä kuvassa näkyy myös osittain ylempi puhtaan pyykin koreista. Sen alapuolella on vielä toinen yhtä iso kori. Olen monesti ollut aikeissa esitellä sekä likaisen ja että puhtaan pyykin korit eli ylipäätään pyykinpesusysteemini, mutta se on jäänyt. Oikeastaan jäin odottamaan niiden osalta yhtä yhteistyöpostausta, mutta se taisikin lopulta kuivua kasaan. Puhtaan pyykin korit (voisi kaiketi kirjoittaa myös yhdyssanaksi, riippuu vähän painotuksesta) toimivat siis väliaikaissijoituspaikkana ottaessani kuivuneet pyykit narulta ennen kuin ne päätyvät silitykseen. En tiedä harrastaako kukaan muu tällaista. Olisi kiva tietää!
Varsinaisen pyykkikaapin (likaiset pyykit) yläpuolella säilytetään isoja 100cm x 150cm kylpypyyhkeitä. Nämä pyyhkeet ovat Luhta Homen. Haaveilen saman kokoluokan Lexingtonin pyyhkeistä.
Puhtaan pyykin kaapin ylimmällä hyllyllä säilytetään L&B Homen 70cm x 140cm koon kylpypyyhkeitä. Sekä näiden kylpypyyhkeiden että vieresessä kaapissa olevien Luhdan pyyheiden taakse jää hieman tilaa. Siellä säilytämme mm. vanhempia Finlaysonin valkoisia ja tummansinisiä pyyhekeitä, joita en ole vielä malttanut laittaa kokonaan pois käytöstä, sillä niille löytyy vielä toisinaan käyttöä. Samalla tuo tyhjä tila kaapin perällä tulee käyttöön.
Kuten kerroin, päädyin muutama viikko sitten kokeilemaan korihyllyissä olevien pyyhkeiden pystyviikkausta. Nyt lähinnä ajattelen, että miksi ihmeessä en ole kokeillut tätä jo paljon aikaisemmin! Ylimmässä korissa on käsi- ja kasvopyyhkeitä eli noin 50cm x 70cm kokoisia pyyhkeitä. Ruskeat pyyhkeet ovat Casa Stockmannin, raidalliset pyyhkeet Pentikin ja beiget pyyhkeet L&B Homen. Lisäksi yhdet beiget Pentikin pyyhkeet olivat parhaillaan käytössä. Tässäkin kokoluokassa haaveilen ostavani Lexingtonin beiget pyyhkeet.
Keskimmäisessä korihyllyssä on vasemmalla viime syksynä ostamani Pentikin beiget vohvelipyyhkeet ja oikealla keittiöpyyhkeet. Keskimmäiseen riviin jää kolo 30cm x 50cm pyyheille, joista Finlaysonin Muumipyyhkeitä lapset käyttävät pefletteinä uimahallikäynneillään. Alimmassa korissa onkin sitten lisää Finlaysonin Muumipyyhkeitä sekä muutama muu lähinnä lasten kodin ulkopuolisessa käytössä olevista pyyhkeistä. Koska lapset pakkaavat itse jumppa- ja liikuntaharrastuspussinsa, ovat pyyhkeet näin helpoiten heidän saatavillaan. Käytämme siis eri pyyhkeitä koulun liikuntatunneilla, uimahallikäynneillä ja harrastustoiminnoissa kuin kotona suihku-, kylpy- ja saunakäynneillä. Kesäisin Muumipyyhkeet ovat käytössä myös uima-altaalla ja uimarannalla. Silloin niitä ei juuri harrastustoiminnoissa tarvitakaan.
Koska en hoksannut ottaa kuvaa meidän kodinhoitohuoneessa olevan pukuhuonetilan naulakosta, jäivät myös kotikäytössä olevat pyyhkeet siltä osin kuvaamatta. Kaksi pojista käyttää vielä Luin Livingin ponchokylpypyyhkeitä. Muuten käytössämme täällä alakerran pesutiloissa ovat Luhta Homen ja L&B Homen kylpypyyhkeet. Nuo ponchopyyhkeet eivät kyllä ikinä ole säilytyksessä kaapissa, sillä pesen ne niin, että ne ovat kuivausrummun jälkeen jälleen valmiit käytettäviksi.
Talomme suunnitteluvaiheessa pohdimme pitkään kodinhoitohuoneen, kylpyhuoneiden ja vessojen tarkempaa “sisältöä”. Erityisesti mietinnän alla oli vessojen määrä ja mahdollisen kolmannen vessan sijainti. Alakerran eteisaulasta on kulku perusvessaan eli pelkkää vessan virkaa toimittavaan tilaan. Samalla se on varmaankin eniten käytössä oleva wc.
Tuohon aikaan talojen toinen wc sijoitettiin useimmiten saunan yhteydessä oleviin pesutiloihin. En kuitenkaan halunnut wc-istuinta tuohon samaan avoimeen suihkutilaan. Jotenkin mielessäni oli vain se, miten pyyhkeet ja vessapaperirullat kastuvat sen tuhannen kertaa siellä suihkutellessa.
L:n muotoisen kodinhoitohuoneen sakaraan tehtiin pukuhuone, jonka perälle olisi voitu rakentaa kiinteä iso liinavaatekaappi. Se houkutteli minua kovasti. Jotenkin tuo näkymä mahdollisesta liinavaatevitriinistä on vieläkin silmissäni, kuvitelmissani. Päädyimme kuitenkin rakentamaan juuri tuohon tilaan minivessan, josta myöhemmin tuli “naisen vessa”. Sinne on kulku myös viereisestä makuuhuoneesta, joten se palvelee sekä pesutiloissa kävijöitä että vierashuoneen käyttäjiä (tuo vierashuone on tällä hetkellä minun ja mieheni makuuhuone).
Kolmas wc sijoitettiin luonnollisesti yläkerran kylpyhuoneeseen. Koska siellä suihku on erillisen suihkuseinän takana, eivät pyyhkeet eivätkä vessapaperit ole päässeet kastumaan. 😉 Koska kosteidentilojen rakentaminen on perushuoneisiin nähden kalliimpaa, ehdotettiin meillekin yläkertaan pelkän wc:n rakentamista ilman suihkua. Halusimme kuitenkin myös yläkertaan suihkun eikä sitä ratkaisua ole tarvinnut katua. Ollessani aikoinaan miehen työmatkojen aikana pitkään yksin pienten lasten kanssa, tapasin lasten jo nukkuessa käydä aina yläkerran suihkussa. Lasten tullessa teini-ikään he jostakin syystä alkoivat käyttää nimenomaan yläkerran kylpyhuonetta ja siellä olevaa suihkua. Ehkä siellä on alakertaa parempi yksityisyys. Yläkerran kylpyhuone suihkuineen on ollut vuosien varrella käyttössä myös monissa “tautieristyksissä” eli “sairaskylpyhuoneena”. Olemmepa kerran jakaneet perheenjäset eri kerroksiinkin eli terveiden ja sairaiden kerroksiin. Silloin yläkerran kylpyhuone toimi tilapäisesti myös keittiönä.
Yllä olevassa kuvassa näkyy osittain yläkerran kylpyhuoneessa oleva puolikorkea kaappi, jonka yksi ovi on lasillinen. Siinä kaapissa on alusta lähtien säilytetty yläkerran kylpyhuoneeseen kuuluvia Marimekon pyyhkeitä. Tähän kylpyhuoneeseen on käynti paitsi yläkerran aulasta niin myös master bedroomista. Minun ja mieheni makuuhuoneen ollessa vielä yläkerrassa, kätkeytyi noihin umpiovellisiin kaappeihin monenmoista kosmetiikkatarviketta ja mm. korujani. Sittemmin se otettiin käyttöön lakanoille. Alunperin lakanoita säilytettiin sekä isossavaatehuoneessa (makkarin yhteydessä) että poikien huoneiden kiinteissä vaatekaapeissa. (Toimittipa kaappi erään teinin vaatekaapinkin virkaa yhdessä välissä.)
Olemme eläneet aikoja, jolloin perheessämme oli käytössä useita eri lakanakategorioita. Oli meidän vanhempien tuplaleveät lakanat ja pussilakanat, isompien lasten aikuisten koon lakanat, pienempien lasten juniorikoon lakanat, vauvan tai taaperon pinnasänkykoon lakanat, pienemmät vauvan korisängyn lakanat sekä vielä erilliset vieraslakanat.
Siinä vaiheessa, kun kaikki lapset siirtyivät käyttämään aikuisten koon lakanoita, meillä olikin hetkellisesti pulaa sen koon pussi- ja aluslakanoista. Tällä hetkellä lakanatilanne ainakin lasten pussilakanoiden osalta on riittävä. Aluslakanoita tarvittaisiin jonkun verran lisää. Viimeksi silittäessäni huomasin muutaman lakanan kuluneen ihan konkreettisesti puhki.
Kuvissa näkyvistä lakanoista puuttuu luonnollisestikin kunkin perheenjäsenen vuoteissa sekä pesussa kuvaushetkellä olleet lakanat. Osa pussilakanoistakin alkaa olla jo vanhoja eikä valitettavasti sellaisia vanhoja, joita ikä vain parantaisi. Osa – vaikkapa vanhat Marimekon pussilakanat – ovat edelleen tosi pehmeitä ja laadukkaita. Isoin pettymys tapahtui Finlaysonin aluslakanoiden kohdalla, kun ehkäpä kymmenisen vuotta sitten ostamani valkoiset aluslakanat osoittautuivatkin pehmeyden sijaan karheiksi ja kutittaviksi. Olen kyllä sen jälkeenkin ostanut Finlaysonin pussilakanoita, kuten nämä Poika ja tähti -lakanat, ja niiden laatu on ollut hyvä.
Ylimmällä hyllyllä on yksilevyisiä aluslakanoita ja lasten käytössä olevia tyynyliinoja. Kahdella seuraavalla hyllyllä puolestaan säilytetään lasten pussilakanoita (siis nykyään meillä ne kaikki ovat aikuisen koon pussilakanoita). Kahdella alimmalla hyllyllä on tuplakoon alus- ja pussilakanoita sekä niihin kuuluvia tyynyliinoja ja muutamia uusia (avaamattomia) lakanapaketteja. Näin talviaikana säilytämme tässä lakanakaapissa myös kesäsesongin aikana puutarhassa käytössä olevia Hemtexin sinivalkoruudullisia ja tähtikuvioisia pussilakanoita ja tyynyliinoja sekä yksivärisiä valkoisia tyynyliinoja. Vieraslakanat ovat alakerrassa kodinhoitohuoneen kaapissa vieraspeittojen ja -tyynyjen kanssa samassa paikassa.
Metsolan pupulakanat kolmelle nuorimmalle pojalle taitavat olla meidän uusin lakanahankinta jouluksi 2021. Nallekarhulle tosin ostin nyt joulun 2022 alla uudet Hemtexin lakanat, mutta ne ovat enemmänkin päiväpeittokäytössä. Metsolan, Finlaysonin ja Marimekon lakanoiden lisäksi meillä on sekä Stockmannin Casa että Villa Stockmann -malliston lakanoita. Nuo vasemmalla näkyvät vaaleansinivalkoiset harlekiinikuvioiset pussilakanat ovat Annon. Muutama Ikeankin lastenpussilakanasetti löytyy. Mainittakoon vielä, että tuo meidän kodin värivalikoimasta vahvasti poikkeava pinkki kuuluu Marimekon Bo Boo -lakanoiden yhdelle autolle. 😉
Monesti olen täällä blogissa puhunut siitä, miten tarvitsen kotiympäristööni neutraalin värimaailman. Niinpä oletkin nähnyt kuvia talomme valkoisista sekä sisä- että ulkoseinistä ja ruskeasävyisistä lattioista, beigeistä lattialaatoista ja tammilattioista. Olet myös nähnyt valkoisia, beigejä, ruskeita ja vaaleansinisiä tekstiilejä sekä tammisia keittiötasoja. Toisinaan olen kertonut – ja kuvinkin osoittanut – että enemmän väriä löytyy lastenhuoneista ja ylipäätään yläkerrasta. Pelkästään kirjahyllyt kirjoineen räväyttävät värit ilmoille. Lattioidenkin värimaailmasta löytyy yksi poikkeus, nimittäin yläkerran ja alakerran kylpyhuoneista. Ennen voimakasta ruskeasävyistä kauttani lempivärini oli pitkään sininen ja pidän siitä toki edelleen, mutten yhtä vahvasti. Niinpä tämä kuvassa näkyvä sininen mosaiikkilaatta valittiin kotimme kylpyhuoneiden lattialaataksi. Ajattelen niin, että se on samalla merkki vedestä, veden väri. Tähän joku ajattelisi veden värin olevan paremminkin vaikkapa vaalea turkoosi, mutta itse en pidä turkoosista. Ihme kyllä, en ole pian 20 vuoden aikana kyllästynyt kotimme laattavalintoihin, vaikken toki tiedä millaiset laatat valitsisin, jos nyt olisin valintoja tekemässä.
(Huomannet kaapin oven sisäpuolella ja yhden hyllyn reunassa pienen taitelijan paperin loppumisen. Olen antanut tällaisen taiteen jatkaa kukoistustaan. Vastaavanlainen piirustuspaperin loppuminen näkyy myös esimerkiksi ruokapöytämme alla ja hieman sivullakin sekä muutamassa ikkunalaudassa.)
Aasinsiltana sinisistä mosaiikkilaatoista päästään sinivalkoraidallisiin Marimekon pyyheisiin. Pyyhkeet ovat reippaasti yli 20 vuotta vanhat, sillä ensimmäiset niistä on ostettu jo opiskeluaikoinani. Kesällä 2004 tähän kotiin muuttaessamme, siirtyivät Marimekon raitapyyhkeet yläkerran kylpyhuoneeseen. Alahyllyn beigevalkoraidalliset pyyhkeet olen ostanut vasta myöhemmin ja ne ovatkin näistä pyyhkeistä ainoat, jotka ovat olleet käytössä alakerrassa. Siniset Bo Boo -pyyhkeet, joista pienempiä (puuttuvat kuvasta) toiseksi vanhin poika on saanut kummeiltaan lahjaksi, ovat myös kuuluneet tämän kylpyhuoneen varustukseen. Lasiovellisen kaapin ja sen vieressä olevan suihkuseinän välissä on seinässä sellainen nelioksainen pyyheteline. Siitä en hoksannut ottaa kuvia. Isojen poikien ollessa pieniä, roikkui tuon telineen oksilla vuorotellen sinivalkoraidallinen ja koko sininen pyyhe.
Punavalkoraidallisia pyyhkeitä olemme saaneet lahjaksi kummipojan perheeltä. Niitä olemme tavanneet käyttää täällä yläkerrassa jouluisin. Keltavalkoiset ihmetyttävät sinua ehkä kaikkein eniten. Ne ovat lähes yhtä vanhoja kuin sinivalkoisetkin pyyhkeet. Jostakin syystä pidin tuossa vaiheessa – ja vielä tähän taloon muuttaessakin – myös keltaisesta väristä. Tämän kylpyhuoneen seinän toisella puolella olevan työhuoneen seinät olivat alunperin keltaiset. Kylpyhuoneen pääsiäiseen ja kevääseen kuului keltainen, kuten muuallekin taloon pääsiäiskoristeiden muodossa. Myöhemmin siinä missä meiltä väistyi punainen joulu, väistyi myös keltainen pääsiäinen. Tässä kylpyhuoneessa nämä värikkäämmät värit ovat kuitenkin saaneet jäädä yhä elämään. Ne vain jotenkin kuuluvat sinne eikä vähiten tuon sinisen lattian vuoksi.
Alunperin olin mielessäni kirjoittanut tämän postauksen otsikoksi “Pienen pieni pyyhepostaus”. Ihan ei olisi tainnut tämä kuitenkaan pienen pienestä mennä. 😀