Avainsana: syksy

Kesäaamu

Instagram-seuraajani, joita on vain pieni osa blogini lukijoista, pääsivät jo kesällä näkemään tämän Novitan Kesäaamu-neuleen valmistumista. Se nielikin työläydellään melkein koko kesän eli juhannuksesta elokuun alun päiviin asti. Jos olisin tiennyt mihin ryhdyn, en ehkä olisi ryhtynyt siihen lainkaan. Itse asiassa paita ei oikeastaan ole vieläkään valmis, sillä helma on purettava, että saan lisättyä siihen …

Lisää...

Syysloma

Kylläpä on nyt ollut haasteellista saada blogitekstiä aikaan. Otsikon syyslomakin on ollut jo pari viikkoa sitten ja lokakuu on ehtinyt siinä välissä vaihtui marraskuuksi. Ajattelin kuitenkin vielä yrittää saada tämän postausraakileen julkaistua. Lapsuudessani ei tunnettu syyslomaa. En muista tarkalleen, milloin sitä alettiin viettämään, mutta opeurani alkuvaiheessa se oli jo käytössä, joskin useimmiten vain kaksi päivää. …

Lisää...

Syksyn sävyjä

Neuloessani tätä nallekarhupojan Pohjoiskalottia, huomasin yhtäkkiä yhtäläisyyden pikkukukallisten sohvatyynyjen ja peiton värimaailmaan. Tällaiset hetket saavat minut usein tarttumaan kameraan ihan vaan kesken kaiken. Niin kävi nytkin. Kameran linssi ei kuitenkaan onnistunut taltioimaan noita värisävyjä luonnossa näkyvien sävyjen tavoin, mutta päätin kuitenkin laittaa kuvat tänne blogiin. Kuten kuvista voi nähdä, näyttäytyy villapaidan ruskea väri eri valossa …

Lisää...

Metsäkävelyllä

Kevään 2020 koronasulun aikana meidän perheessä, kuten monessa muussakin suomalaisperheessä, aloitettiin metsäkävelyt. Itse asiassa idea niihin tuli pojilta. Alunperin se oli nallekarhupoika, joka toivoi, että menisimme käymään tietyssä asuinalueemme metsässä. Myöhemmin lasten opettajilta tuli myös erilaisia metsässä tehtäviä koulutehtäviä, joten lähialueen metsät tulivat tutuiksi. Pojat pyysivät oikeastaan joka päivä metsään menoa. Useimmiten metsäretket ajoittuivat päivällisen …

Lisää...

Syyssatu vaahteran alla

Jostakin syystä Tiheikön väki -kirjasta on tullut minun syyssatuni. Voiko parempaa paikkaa sen lukemiselle olla kuin syyspenkillä vaahteran alla ja vieläpä ihan parhaassa satuseurassa. Vuosi sitten kääriydyin alkusyksyn huumassa kuopuksen kanssa merinovillapeiton sisään lukemaan samaista kirjaa. Olen yhä sen verran lapsekas, että tällaiset tietyt vuodesta toiseen samoina toistuvat rutiinit tai perinteet ovat minulle tärkeitä. Ehkä ne tuovat myös itselleni samanlaista …

Lisää...