Alkukesän puuhia

Olen yrittänyt monenlaisin tavoin saada aivojani nollattua, mutta ihan vielä en ole siinä onnistunut. Alkukesästä tapaan (hieman säästä riippuen) pitää päiväkahvihetkeni ulkona patiolla kera kesäkirjojeni. Tällä erää kesäiset sisustuslehdet korvasivat ainakin vielä toistaiseksi kesäkirjani. Olin jättänyt ne  odottamaan korkkaamista nimenomaan näihin alkukesän päiviin. 

Muutaman vuoden ajan olen etsinyt juttuja koti- tai mökkipihojen uima-altaista. Ilokseni niitä on alannut vuosi vuodelta löytyä hieman enemmän. Meidän uima-altaan ympärille rakennettava terassi ja yksi aita ovat vielä kesken. Olisin kaivannut niihin lisää ideakuvia ja inspiraatiota. Sinänsä varsinainen terassi ja aita on jo suunniteltu, koska niiden pohjarakenteet on jo rakennettu valmiiksi viime syksynä, mutta terassin ympärille rakennettavat jutut ovat vielä hieman kesken myös suunnitelmien osalta.

Tästä kuvasta näkee hieman noita uima-altaan ympärille rakennettavan terassin alusrakenteita. Uimavahdin rooli on tullut hyvinkin tutuksi ihan päivittäin tämän alkukesän aikana, mutta sehän oli jo tiedossakin, kun päätettiin uima-allas kotipihaan rakentaa. Ei siis valittamista. Uima-allas on todellakin tuonut iloa ihan jokaiseen kesäpäivään ja useita kertoja päivässä.

Toinen päivittäinen ilonaihe on ollut kanikaksikko Aamu ja Ilta, jotka muutaman viikon sisällä kuistilla asumisen ja hiljalleen ulos tottumisen jälkeen pääsivät vihdoinkin muuttamaan kokonaan ulos.

Tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta näkee, että patio oli vielä maalamatta. Yhdeksi aivojen nollaamiskeinoksi valikoituikin pation, terassin ja ulkoportaiden maalaaminen. Vieläkin riittää maalaamista. Koen maalaamisen tosi palkitsevaksi, kun työnsä tuloksen voi heti nähdä omin silmin. Harmillista vain, miten erityisesti havupuiden siitepöly on päässyt peittämään vastamaalatut terassit. Ei auta, vaikka niitä miten pyyhkisi. No, sekin jossakin vaiheessa helpottaa.

Omakotitaloasumisessa riittää jatkuvasti jotakin tekemistä. Vaikkei ollakaan mitään intohimoisia puutarhasta huolehtijoita, tiettyjä asioita tulee kuitenkin tehtyä vuosittain tai ainakin lähes vuosittain. Viimeiset vuodet on nallekarhupoika ottanut vastuulleen näiden reunakivien siistimisen. Tänä vuonna jääkarhupoika halusi tulla avuksi ja yhdessä sopivat työnjaosta. 

Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että kotityöt kuuluvat kaikille enkä niistä erikseen maksa palkkaa, mutta toisinaan saatan sopia, että joistakin erikoishommista hieman maksan. Samalla kun antaisin pojille muutenkin hieman kesälomarahaa, voin tarjota sen myös palkkana pienistä heille sopivista lisätöistä. Sen myötä he myös oppivat pohtimaan rahankäyttöön liittyviä asioita. Kuka säästää vuodesta toiseen ja tekee vain hyvin harkittuja ostoksia ja ketä puolestaan rahat polttelevat niin, että on heti päästävä tuhlaamaan.

Tämän päivän lapset eivät näe käteistä rahaa samalla tavalla kuin me aikoinamme. Vanhemmat maksavat muovirahalla tai tilataan verkkokaupoista niin, ettei oikeaa rahaa ehdi kukaan missään vaiheessa nähdä. Laskut maksetaan kotoa käsin. Ennen mentiin pankkiin mukaan laskuja maksamaan ja tyhjennettiin säästöpossuja. Siksikin on tärkeää, että lapset ihan konkreettisesti näkevät ja käsittävät rahan arvon. Kuopus laskee senttejään niin, että saa niistä yhteensä sata senttiä ja tekee siitä eurotornin. Sitten voikin katsoa Lego-kuvastosta kuinka monta eurotornia mikäkin paketti vaatii.

Ulkoilmassa ahkeroinnin ja lämmöstä nauttimisen jälkeen koitti vihdoinkin myös yksi sadepäivä, jolloin pääsi luvan kanssa siivoamaan sisälle taloon. Olinkin jo etukäteen sanonut pojille, että sitten kun tulee sadepäivä, tehdään sisätiloissa hieman suurempi siivous, koska lämpiminä päivinä ei vain yksinkertaisesti ole malttanut olla sisällä.

Aloitin oman siivousosuuteni alakertaan kertyneen vaatepinoni selvittämisellä sekä pyykkien pesemisellä. Pojat puolestaan aloittivat omista huoneistaan ja muutenkin yläkerrasta. Täytyy sanoa, että tällä kertaa ei yksi päivä riittänyt talon siivoamiseen, vaan se jatkui vielä seuraavanakin päivänä.

Siinä missä olin toukokuussa laiminlyönyt pyykkihuoltoa ja vaatteiden paikoilleen viemistä, olin laiminlyönyt myös silittämistä. Koska pyöritin pesukonetta tauotta koko viikonlopun, kertyi sen jälkeen entistä enemmän silitettävää. Lakanat olin pessyt edellisen vaihtokerran jälkeen, mutta en ollut silittänyt niitä. Nyt uuden vaihtokerran myötä silitettävää tuli entistä enemmän. Tämän kuvan nyt nähdessäni voin olla hyvillä mielin, että tuosta valtavasti puhtaanpyykin röykkiöstä olen saanut silitettyä nyt kaikki muut paitsi kauluspaidat ja lyhythihaiset t-paidat. Pikkupojat olivat tehneet jo esityön, nimittäin kääntäneet minulle silitystä varten kaikki vaatteet oikeinpäin. Tiedän, että suositus on pesun lisäksi myös silittää nurinpäin, mutta muutamaan poikkeusta lukuunottamatta rikon tässä suosituksia ja silitän vaatteet oikeinpäin. 😉

Seuraavaksi käynnistyikin pyykinpesu kaikkien sellaisten yksittäisten vaatekappaleiden osalta, jotka jäävät pyykkikorien pohjalle pyörimään ja odottamaan sopivaa pesuhetkeä. Nyt on niiden aika.

Mitä sinun alkukesääsi kuuluu?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.