Kanit vaikuttavat jo näin muutamassa päivässä tottuneen hyvin uuteen kotiinsa ja uusiin ihmisiin. Ne tulevat rohkeasti kurkistamaan häkkinsä ovelta heti kun sen avaa. Niitä saa silittää ihan niin paljon kuin mieli tekee, mutta syliin ottaessa ne vielä jonkin verran rimpuleivat, mutta rauhottuvat kyllä siihenkin.
Olemme käyneet ostamassa monenlaista kanin hoitoon liittyvää tarviketta, kuten ruokaa, puruja, isomman juoma-astian ja isomman ulkoaitauksen. Häkinkin ostimme tänä vuonna ihan omaksi, mutta se ei ihan osoittautunut kuvatun kaltaiseksi. Siitä syystäkin on ollut ihan hyvä, että kanit on pitänyt aluksi pitää yöt sisätiloissa, niin olemme saaneet lisäaikaa lopullisen ulkohäkin ja -aitauksen virittämiseksi. Häkkiasioista teen varmaan sitten myöhemmin vielä erillisen postauksen.
Kanit ovat vetäneet lapsia – ja myös meitä aikusia – puoleensa magneetin lailla. Pojat saattavat istua kuistin lattialla ties kuinka kauan ja hoitaa kaneja. Kuopukselle oli joku tosin todennut päiväkodissa, että pojat eivät voi tykätä pupuista. No, se ei kyllä ole lainkaan totta. Mitä ihania, pehmoisia ja suurta iloa tuovia karvapalloja nämä kääpiöluppakanit ovatkaan!