Ehkäpä joku teistä lukijoista muistaa Joulupaloja-postauksestani yhden käsityöaiheisen kuvan. Muistelenpa, että Instagramissa on myös näkynyt jokunen kuva Klompelompen jääkarhuneuleen neulomisvaiheista. Ohjeen neuletakille löysin norjankielisestä Klompelompes jul -kirjasta. En ole muuten vieläkään nähnyt tuota kirjaa suomeksi käännettynä, joten pitkään olisi pitänyt odottaa ennen kuin sen olisi käsiinsä saanut. Toivottavasti kirja kuitenkin vielä joskus käännetään, sillä siinä on monta muutakin ”herkullista” neuleohjetta.
Olen neulonut tämän merinovillatakin samalla tavalla ylhäältä alaspäin suljettuna neuleena kuin Klompelompen Thorleif-villatakitkin. Itse asiassa jääkarhuneule valmistui jo kevättalvella, mutta se jäi odottamaan tuota ompeluvaihetta. Lopulta päädyin tekemään hieman oman ratkaisun lopun työvaiheiden järjestyksessä. Ompeluvaiheen jälkeen en leikannutkaan neuletta vielä auki, vaan poimin nappilistoja varten (neuloen) silmukat puikolle ja neuloin rauhassa molemmin puolin listat (toiselle puolelle tein napinlävet) valmiiksi ja vasta sitten leikkasin neuleen auki. Eipä tarvinnut enää miettiä silmukoiden karkaamismahdollisuutta.
Tein siis työn jopa niin pitkälle, että kiinnitin napitkin paikoilleen ennen aukileikkaamista. Ei muuten ollut mitenkään vaikeaa neuloa noita nappilistoja, vaikka neule oli yhä suljettuna.
Näissä kuvissa villatakki on jo leikattu auki. Siitä puuttuu enää jääkarhupäiden kirjontavaihe sekä lankojen päättely ja työn höyryttäminen.
Sitten oli vuorossa karhujen naamojen kirjominen mustalla Dropsin babymerinolangalla. Jokaisesta kuonosta ja silmistä tuli takuulla hieman yksilölliset. Tämä vaihe oli yllättävän nopeasti ohi ja jos on tehnyt aiemmin vaikkapa ristipitotöitä, tämä sujuu helposti (vaikka tässähän ei tehdä lainkaan ristipistoja, ainoastaan etupistoja eri suuntiin).
Tein tarkoituksella ohjeista suurimman koon eli kymmenvuotiaan mitoituksella. Jääkarhupoikamme täyttää pian yhdeksän, joten kuvistakin saattaa nähdä, että neuleessa on pituuden suhteen vielä hieman kasvuvaraa. Helman pituudenhan voi päättää vasta neulomisvaiheessa, koska neule neulotaan ylhäältä alaspäin. Halutessani olisin voinut siis tehdä siitä myös lyhyemmän, mutta muistaakseni päinvastoinkin lisäsin siihen muutaman kerroksen. Hoikkarakenteiselle pojalle myös leveyteen jää hieman ylimääräistä, mutta ei mielestäni liikaa.
Rakas äitijääkarhu pääsi mukaan kuviin. Tästä viimeisimmästä kuvasta näkyy vielä tuo helman pituus takaapäin.
Lankana käytin Dropsin Babymerinoa sävyssä 25 eli vaalea taivaansininen. Kuvissa vaaleansinisen sävy hieman vaihtelee kuvausajankohdan ja valon mukaan. Todellisuudessa tämä on mielestäni kaunis haaleanvaaleansininen. Lanka on todella laadukasta eikä kutita. Ainut huono puoli tässä langassa ja useimmiten myös Klompelompen ohjeissa on se, että ne on tehty pienille puikoille, jolloin neulominen on melkoista tikkuamista ja se etenee melko hitaasti. Jääkarhuvillatakissa olen käyttänyt puikkoja numero 2,5 ja 3. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vielä yhtä väriä, mutta itse tykkäsin tällaisesta pelkistetymmästä versiosta. Mitä vähemmän vaatteessa on värejä, sitä helpompi se on yhdistää muihin vaatteisiin.
Jääkarhupoika iloitsi uudesta neuletakistaan. Mitä mieltä te olette? Itse en ole täysin tyytyväinen kirjoneuleosuuteen. En ole pitkiin aikoihin sitä tehnyt ja vaikka miten yrittäisi kuljettaa lankaa löysästi mukana, lopputulos on silti mielestäni liian tiukka. Jääkarhujen yläpuolella olevat lumihiutaleet eivät näissä kuvissa pääse kovin hyvin esille.
Jääkarhupojan vaatteet:
- Jääkarhuvillatakki Klompelompen ohjeella tekemäni
- Farkut Polarn och Pyret
- Kengät Arauto Rap
- Pehmojääkarhu Bukowski
Hei, Kaunis ja todella taitavasti tehty villatakki <3 Ja jännä miten rauhallinen takki on vaikka siinä on kuvioneuletta. Ole aidosti ylpeä ja unohda kriittisyys.
Itse en oikeastaan neulo ja kouluaikana mummoni teki mulle koulutöiden kantapäät ja peukalot. Se oli hänen kömpelö tapa osoittaa rakkautta ❤️
Kiitos kannustavasta kommentista! Ihana mummo sinulla. Äitini opetti minut jo pikkutyttönä neulomaan ja virkkaamaan. Siitä asti olen tehnyt käsitöitä enemmän ja vähemmän. Niistä on tullut minulle iso henkireikä oikeastaan opiskeluajoista lähtien. Kun muutti vieraalle paikkakunnalle eikä aluksi ollut juurikaan ystäviä eikä harrastuksia, oli luonnollista täyttää tyhjä tila käsitöillä. Samoihin aikoihin aloin esimerkiksi katsoa enemmän TV:tä (nuoruusvuosina sellaiselle ei harrastuksilta, töiltä, koululta eikä kavereilta jäänyt aikaa) enkä osannut istua TV:n ääressä tekemättä mitään. Silloinkin käsityöt astuivat peliin, samoin esimerkiksi junamatkoilla jne. Käsityö on myös helppo sujauttaa mukaan vaikkapa lasten harrastuskuskauksiin odotusajoiksi.