Klompelompe: merinovillainen Thorleif

Muistatte ehkä vielä kesäisen postaukseni konjakinruskean merinovillalangan löytymisestä. Tämän menneen syksyn olenkin saanut viettää lempivärieni parissa, kun olen iltaisin juonut teekutsuiltani tuttua earl grey -teetä ja neulonut pehmeästä ja juuri oikean värisestä merinovillalangasta pikkupoikien villatakkeja.

Ruosteenruskeaksi nimetyn Sandnes Garnin Babyull Lanett -lankani olen ostanut täältä. Nuo aluksi ostamani kymmenen 50 gramman kerää riittivät kahden nuorimman pojan villatakkeihin. Keskimmäisen neuletta varten hain lisää kahdeksan kerää ja sen jälkeen hain vielä uudet kymmenen kerää odottamaan tulevia neulejuttuja, jotka jo muhivat mielessäni.

Kuten tuossa heinäkuisessa postauksessani kerroin, päätin näitä villatakkeja neuloessani kokeilla ensimmäistä kertaa villatakin neulomista suljettuna neuleena. Tuo lovi, joka kuvassa näkyy neuleen päätien resorissa, on todellisuudessa kohta, josta villatakki aukeaa. Loven alla oleva viiden silmukan kaistale leikataan lopuksi auki. 

Aivan paras asia näissä Klompelompen ohjeissa on ehdottomasti se, että vihdoinkin olen löytänyt pojille – ja nimenomaan myös isommille pojille – kauniita neuleohjeita. Toiseksi parasta on se, että nämä neuleet neulotaan niin pitkälle kuin mahdollista, yhdestä palasta. Silloin vältytään inhokkipuuhaltani eli irrallisten kappaleiden yhdistämisiltä. Tämä toiseksi paras asia sisltää myös kolmanneksi parhaan asian: Kun neule neulotaan ylhäältä alaspäin, voi helman (ja koko neuleen) lopullisen pituuden päättää vasta sovitushetkellä. Sama koskee myös hihoja. Nekin neulotaan ylhäältä alaspäin ja lopullisen pituuden voi tarkistaa yksilöllisesti kultakin lapselta. Hihaa ei myöskään tarvitse lopuksi ”istuttaa” ja yhdistää saumalla omaan koloonsa, vaan sitä varten jätetään silmukat odottamaan miehustan neulomisen ajaksi, jonka jälkeen hihat vain jatkuvat luonnostaan ilman erillisiä saumakohtia tuosta raglan kohdasta.  

Tässä kuopus sovituspuuhissa 😉

Valitettavasti kuvien laatu ja väri vaihtelee suuresti postauksen aikana. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että olen ottanut kuvia milloin sattuu työn edetessä eli osa on otettu hyvässä valossa ja osa myöhään illalla ja loput joskus siitä väliltä. Syy miksi kuvia on pitänyt ottaa myös pimeällä johtuu siitä, että paras neulomisaika on juurikin ilta-aikaan ja kun on silloin päässyt tiettyyn työvaiheeseen, ei olisi voinut edetä, jos ei olisi välillä ottanut päättyneen vaiheen kuvia. 

Tässä vaiheessa kaikki kolme neuletta olivat suurelta osin valmiina. Enää oli jäljellä viimestelyvaiheet eli aukileikkaaminen, ompeleminen ja nappilistojen neulominen sekä nappien kiinnittäminen ja lankojen päätteleminen.

En tiedä miten te muut olette tämän vaiheen tehneet, mutta itse päätin ottaa varman päälle näin ensikertalaisena ja lisäsin muutaman välivaiheen. Harsin valkoisella ompelulangalla keskimmäisen viidestä silmukasta eli sen aukileikattavan kohdan. Itselläni alkaa ainakin silmukat vilistä silmissä siinä vaiheessa, kun pitäisi tarkasti seurata jotain linjaa, joten ajattelin tämän helpottavan sekä ompelu- että aukileikkausvaihetta.

Saman tein jokaiseen neuleeseen.

Sen jälkeen oli vuorossa ompelu. Ompelin ohjeen mukaan kaksi tiheää suoraaommelta (ykkösen pituudella) harsinlangan molemmille puolille. Tämän jälkeen ohjeessa neuvottiin leikkaamaan neule keskeltä (harsinlankaa pitkin) auki, mutta päätin tehdä vielä yhden ”oman” välivaiheen, koska pelkäsin, että silmukat sitten pääsevät karkaamaan ja työ purkaantuu leikatessani sen auki.

Poimin siis valmiiksi neulomalla silmukat tuon leikkuvaran molemmista reunoista eli siitä mistä pääntien ja helman resorit alkavat.

Sitten oli vuorossa tämän työn varmasti jännittävin vaihe eli neuleen leikkaaminen auki leikkuuvaran keskeltä harsinlankaa pitkin. Varmuuden vuoksi aloitin leikkaamisen kuopuksen neuleesta eli pienimmästä koosta. Ajattelin nimittäin, että jos jostain meneekin peruuttamattomasti pieleen, olisi pienin koko nopein neuloa alusta uudelleen.

Neuloin ensin oikean puolen nappilistan, koska siihen ei tarvinnut tehdä napinläpiä. Sen jälkeen merkitsin neulomaani nappilistaan nuppineuloin tasaisin väelin napinläpien paikat ja aloitin vasemmanpuoleisen nappilistan neulomisen. Napinläpien paikat oli helppo katsoa vastapuolelta.

Tässä näkyy vasen puoli napinläpineen.

Tästä kuvasta voi puolestaan nähdä, miltä tuo leikattu reuna näyttää. Se taittui mielestäni todella vaivattomasti ja siististi neuletakin nappilistan alle.

Seuraavaksi otin mukaani jääkarhupoikani ja lähdimme nappiostoksille. Ei muuten ollut ihan helppo rasti löytää se juuri oikea nappi! Tarkkasilmäinen poikani löysi valtaisan nappivalikoiman joukosta muunmuassa jääkarhunapin ja tilasi seuraavaksi jääkarhuneuleen itselleen. Hmm… Valintaa ei helpottanut se, että napin piti olla paitsi napinläpiin sopiva, niin ehdottomastisaman värinen kuin neuleen. Mielestäni se helpottaa villatakin käyttöä ja yhdistämistä muihin vaatteisiin, kun siinä ei ole kuin yhtä väriä.

Puolentunnin etsinnän ja pähkäilyn jälkeen löysimme lopulta tällaiset puunapit. Nappi olisi kuulunut tuo tekstipuoli ylöspäin, mutta halusin simppelimmän alkuasun, jolloin keksin kääntää napin nurinpäin.

Ennen nappien ompelua, oli kuitenkin vielä huoliteltava nuo leikkuureunat työn nurjalle puolelle. Tein sen käsin neulomalla reunat kiinni samalla villalangalla kuin neuleetkin.

Luin muuten tänä syksynä muutamia somekeskusteluja itsetehtyjen käsitöiden hinnoista. Itsehän en ole juurikaan tehnyt ”tilaustöitä” eikä sellaiselle olisi tällä hetkellä edes mahdollisuutta, mutta suurella mielenkiinnolla seurasin keskustelua. Uskon, että yleisesti ei osata arvella vaikkapa näiden villatakkien todellista arvoa. Mitkä vaikkapa arvelisit olevan tuon isoimman neuleen materiaalikustannukset? Voin kertoa ne sinulle. Lankaa ostin kahdeksan kerää ja puunappeja yhdeksän. 8 x 5,90€ + 9 x 0,95€ = 55,75€. Osuiko arvelusi lähelle oikeaa? Tuossa summassa ei ole huomioitu lainkaan työn osuutta eikä tarvikkeita, kuten puikkoja, ompelukonetta, ompelulankoja, saksia ja neuloja. Ulkonaisesti samankaltaisen lopputuloksen voisi saada käyttämällä edullisempaa lankaa ja esimerkiksi muovinappeja. Huonompilaatuinen lanka saattaisi (ainakin meidän perheessä) tehdä sen, että villatakki jäisi kaapin perälle, koska se kutittaa eikä sellaista vaatetta ole kiva käytää. Harvemmin lasken tekemieni käsitöiden kustannuksia pelkästään jo siitä syystä, että niiden tekeminen tuo minulle paljon iloa eikä silloin kustannukset ole keskiössä, vaan itse tekemisen ilo. Tuskin olisin nytkään laskenut, ellen olisi törmännyt tuohon keskusteluun. 

Olisi mukava kuulla millaisia käsitöitä te teette.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *