Kolme koululaista

Ensimmäisen koulupäivän aattona oli aika katsoa koulutarvikkeet ja ensimmäisen päivän vaatteet valmiiksi. Viime syksynä tein kattavan postaussarjan ekaluokkalaisen koulunaloituksesta, joten sieltä voit halutessasi käydä lukemassa tarkemmin vaikkapa koulurepun sisällöstä ja kouluvaatteista. Kouluun ja Koulutarvikeostoksilla -postaukset kertovat myös samasta aihepiiristä. Lisäksi löydät blogin sivuhakemistosta otsikon Koulu ja sitä klikkaamalla avautuvat nuo kaikki yllä mainitsemani postaukset sekä omaan työhöni liittyvät postaukset.

Meillä ei ole tapana ostaa lapsille uusia reppuja joka vuosi. Ostamalla heti ekaluokkalaiselle kunnollisen eli tukevan, laadukkaan, kulutuksen ja sään kestävän repun, sillä pärjää helposti ainakin neljä ensimmäistä vuotta. Meillä jokaisella pojalla sekä ensimmäinen että toinen (kuopuksella vasta ensimmäinen käytössään) koulureppu on valittu Haglöfsin Tight-malliston repuista. Ekaluokkalaiselle on ostettu medium-koon reppu ja tilantarpeen kasvaessa joko viides- tai seiskaluokalla, on ostettu sama reppu large-koossa. Toiseksi vanhimman pojan repusta hajosi vetoketju muistaakseni viidennellä luokalla ja hän sai silloin käyttöönsä seuraavan koon repun. Myöhemmin löysimme tuon rikkoutuneen medium-koon repun tilalle jostakin ale-laarista samanlaisen, joten hänellä on edellen myös sen koon reppu käytössään. Esikoisella sitä vastoin on molemmat koot alkuperäisinä yhä käytössään eli reput ovat jääneet käyttöön vielä peruskoulutaipaleen jälkeenkin.

Nallekarhu sai nyt yläkoulun alkaessa uuden repun. Tämä Haglöfsin Malung-reppu ostettiin hänelle itse asiassa jemmaan jo vuosi sitten samaan aikaan kuin etsimme kuopukselle sopivaa koulureppua. Tight-malliston reput ovat aina välillä jossakin kiven alla, sillä niitä ei tunnu löytyvän mistään tai sitten värit eivät ole kyseiselle lapselle mieleen. Koska reppu ostetaan ikään kuin koko elämäksi, niin mielestäni silloin on tärkeä saada vaikuttaa myös värivalintaan eikä ostaa vain jotakin. 

Tätä reppua myytiin vuosi sitten puoleen hintaan ja koska vihreä on nallekarhupojan lempiväri ollut jo pitkään, uskalsimme ostaa repun hänelle  valmiiksi. Tämän mallin repussa on valmiina erillinen lokero läppärille, jonka poika yläkouluun siirtyessään saa koulusta käyttöönsä. Repussa on hyvät säädöt pyörällä ajamista varten. Pidän sitä itse tärkeänä, sillä koululaisen reppu saattaa painaa todella paljon ja selkä on kovilla ilman noita hyviä ja tukevia säätömahdollisuuksia sekä kunnon olkaimia.

Tämän repun ehkä isoin miinus on erillisen, repun ulkopuolella olevan, juomapullotaskun puuttuminen. Sillä tavoin olisi helpointa varmistaa, ettei juomapullo kastele koko repun sisältöä. Pakkaamme kyllä juomapullot aina erilliseen suljettavaan pussiin, mutta se on jotenkin paljon vaivalloisempaa kuin jos pullon voisi vaan sujauttaa sivutaskuun.

Myös jääkarhupoika sai täksi syksyksi uuden repun. Hän on käyttänyt neljä vuotta aiempaa medium-koon Tight-reppuaan, mutta siitä alkoi viime vuonna kulua pohja puhki. En tiedä onko se jotenkin aiempaa huonompaa laatua vai miksi niin kävi. Jääkarhun toiveissa oli punainen reppu ja sellainen yllättäen löytyikin. Hieman jännitimme millainen punaisen sävy on luonnossa, mutta repun saavuttua totesimme sen oikein hyväksi. Vaarana olisi voinut olla esimerkiksi pinkkiin vivahtava punainen ja vaarana siis siksi, ettei se olisi ollut pojan mieleen.

Lego-killuttimista (avaimenperistä) osa on ostettu vuosia sitten Tanskan Legolandista ja osa PiiPoosta.

Kuopuksella on sama reppu kuin viime vuonna ekaluokkalaisena. Kävin repun huolellisesti läpi enkä löytänyt siitä mitään moitetta eli hyvin on selvinnyt ensimmäisestä kouluvuodesta. Kuopus toivoi itselleen sinistä reppua, mutta sellaista ei löytynyt Tight-mallisena, joten päädyimme ostamaan tämän Malungin. Se vastaa periaatteessa tilavuudeltaan large-koon Tight-repun tilavuutta, mutta on ulkomuodoltaan Tightin medium-repun kokoinen. Lisätilavuus on repun syvyydessä. 

Tämän lukuvuoden alku on ollut kesäisen lämmin. Suomessa on kouluaikana melko harvoin shortsisäätä etenkin jos huomioi vaikkapa tällä viikolla alkaneet kylmemmät aamut. Joka tapauksessa ensimmäinen kouluviikko meni vaatetuksen osalta vielä täysin kesäisissä tunnelmissa ja shortsit pääsivät päivittäin jalkaan. (Muistan nimittäin nekin kesät, jolloin harmitteli, kun shortseille ei juurikaan tullut käyttöä.)

Aloitimme farkkushortseilla ja pojat saivat valita muutamasta paitavaihtoehdosta mieleisensä. Pikeepaita oli toinen yksi.

Saan aina silloin tällöin kysymyksiä poikien vaatesamistelusta ja tämän kesän perusteella ajattelin, että siitä pitäisi varmasti tehdä ihan erillinen postaus vielä joskus. Luulin sellaisen jo tehneenikin, mutta huomasin, että olen vain sivunnut aiheitta useammassa eri postauksessa. Samistelun lisäksi olen aina sanonut, että jokainen poika on saanut valita myös vaatteisiinsa vaikkapa omat suosikkivärinsä. Pohjalla on usein aikaa kestävät klassikkovalinnat, joiden päälle voi rakentaa helposti kunkin omia suosikkeja. Esimerkiksi koulunaloituspäiväksi kullekin valikoitui alaosaksi farkkushortsit. 

Värivalintojen suhteen hauska yhteensattuma on tässä Tupu-, Hupu-, Lupu-värityksessä. 

Asusteet, kuten reput, lippikset ja pipot on helppo ostaa kunkin lempiväreissä. Ensinnäkin reput ovat hyvin pitkäikäisiä eli kulkevat samanlla henkilöllä käytössä vuosia eikä niillä ole tarvetta periytyä seuraavalle veljelle. Lippikset puolestaan haalistuvat yhdessä sesongissa käytännössä käyttökelvottomiksi (riippuu toki lapsen iästä ja lippiksen käytöstä sekä säästä). Käyttövaatteet periytyvät kyllä useimmiten veljeltä toisella ja siitä syystä yleensä ulkovaatteet hankitaan kaikille sopivissa väreissä, kun taas sisävaatteista osa hankitaan toiveväreissä ja osa kaikille sopivissa. Meillä on ollut sillä tavalla hyvä tuuri, että kahden lapsen lempiväri on ollut vihreä, kaksi lasta on pitänyt punaisesta ja kuopuksen suosimaa vaaleansinistä ja sinistä on yleensä löytynyt neutraalina värinä kaikilta. Näin ollen loppujen lopuksi kaikille vaatteille (paitsi kuopukselle uutena ostetuille) on löytynyt jatkokäyttöä ihan jo omasta perheestä.

Tällainen värikoodaus kieltämättä myös helpottaa arkielämää nimenomaan näiden asusteiden ja pikkutarvikkeiden osalta. On helppo kaivaa kaapista juuri oma juomapullo tai tunnistaa, kuka on jättänyt lippiksensä tai reppunsa kuistin lattialle. Vaatteethan on helppo tunnistaa pelkän koon perusteella, jos ovat samanlaiset tai -väriset.

Miten teidän arki on käynnistynyt?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *