Tuo heinäkuun lopun kesäinen ilta kallioilla oli melko tuulinen ja paikoin kylmäkin. Ehkä ensimmäistä kertaa kesän aikana ilmassa oli aavistus syksystä. Onneksi pian tuon jälkeen ilmat lämpenivät uudelleen kuin loppukesän suomana lahjana ja tuntui kuin kesä olisi saanut alkaa uudelleen.
Mieheni taisi tavaroita kasseista ja koreista purkaessaan todeta, että kovin vaikuttaa sävyt syksyisiltä. Ja niinhän ne kieltämättä olivatkin. Joskin jotakin tekemistä lienee myös sillä, että syksyiseksi mielletyt eri ruskean sävyt ovat juuri niitä omia suosikkejani. Kuvittelinkin mielessäni nimenomaan ruskeat rantakalliot. Niitäkin kyllä löytyi muutamia pääasiassa harmaiden kallioiden seasta.
Ennen iltapalaleirimme pystyttämistä, kuljin minulle täysin vieraan rannan kallioilla etsien sitä juuri oikeaa ja meille sopivaa paikkaa. Koska sää oli viileämpi, sain valita mieluisan paikan lähes koko rannan valikoimista. Täydeltä kallio- ja hiekkarannalta kuvien ottaminenkin olisi voinut olla astetta haastavampaa, joten siinä mielessä sää oli meille suotuisa.