Kesäilta kallioilla

Erään heinäkuisen päiväretken päätteeksi päädyimme iltapalalle Fäbodan kallioille. Olimme jo aamulla kotoa lähtiessämme pakanneet mukaan iltapalatarvikkeita sekä tyynyjä ja peittoja pehmusteiksi ja lämmikkeiksi. Reissusta ostimme vielä tuoreita ruokatarpeita ennen iltapalahetkeä.

Iltapalalla oli tarjolla croissantteja ja pietarsaarelaisesta kahvilasta ostettuja kanelipullia, mysliä, jogurttia, hedelmiä, vihanneksia, marjoja ja vaahtokarkkeja. Kotona tehdyt kaurakeksit ja  kaurapeltileipäset olivat gluteenittomia. Lapsille oli juomaksi kaakaota ja aikuisille haudutettua teetä.

Tuo heinäkuun lopun kesäinen ilta kallioilla oli melko tuulinen ja paikoin kylmäkin. Ehkä ensimmäistä kertaa kesän aikana ilmassa oli aavistus syksystä. Onneksi pian tuon jälkeen ilmat lämpenivät uudelleen kuin loppukesän suomana lahjana ja tuntui kuin kesä olisi saanut alkaa uudelleen.

Mieheni taisi tavaroita kasseista ja koreista purkaessaan todeta, että kovin vaikuttaa sävyt syksyisiltä. Ja niinhän ne kieltämättä olivatkin. Joskin jotakin tekemistä lienee myös sillä, että syksyiseksi mielletyt eri ruskean sävyt ovat juuri niitä omia suosikkejani. Kuvittelinkin mielessäni nimenomaan ruskeat rantakalliot. Niitäkin kyllä löytyi muutamia pääasiassa harmaiden kallioiden seasta.

Ennen iltapalaleirimme pystyttämistä, kuljin minulle täysin vieraan rannan kallioilla etsien sitä juuri oikeaa ja meille sopivaa paikkaa. Koska sää oli viileämpi, sain valita mieluisan paikan lähes koko rannan valikoimista. Täydeltä kallio- ja hiekkarannalta kuvien ottaminenkin olisi voinut olla astetta haastavampaa, joten siinä mielessä sää oli meille suotuisa.

Valitsemalleni rantakalliolle oli ajautunut ikään kuin selkänojaksi kaatuneen puunrunko, jota vasten oli helppo asetella tyynyt pehmusteiksi.

Olin pakannut jokaiselle mukaan villapaidat ja niille todellakin tuli käyttöä tuulisella rannalla. Koska lähdin matkaan mekossa, päädyin ottamaan itselleni mukaan myös Ruskovillan kerraston ja voin sanoa housujen olleen nappivalinta tuohon säähän. Ei myöskään haitanneet tuulessa hulmuavat helmat, kun oli housut alla. 😉

Villapaitojen lisäksi keräsin mukaan tyynyjä ja peittoja. Enpä olisi lähtiessä arvannut, että jokainen niistä tuli käyttöön. 

Kaksiväriset kukalliset tyynyt ovat Mainion ja moniväriset kukalliset tyynyt sekä piknikpeitto ovat puolestaan Ib Laursenin. 

Beiget neulepeitot ovat minun tekemiäni ja luonnonvalkoinen palmikkopeitto äitini tekemä.

Poikien Erämaa-villapaidat tein viime kesänä.

Ehkäpä oli ihan hyväkin, että postaus venyi kesän viimeiselle päivälle, sillä sen verran syksyn tuntua siitä jo välittyy.

Ilta venyi pitkäksi eli aivan auringonlaskuun saakka. Kuviakin tuli otettua useita satoja, joten tähän postaukseen laitoin niistä vasta osan. Muutkin olen jo tallentanut, joten katsotaan josko niitäkin vielä tänne jossakin muodossa myöhemmin jakaisin. Tehtiin tuolla kallioille nimittäin jotain muutakin kuin vain istuskeltiin syömässä iltapalaa. Pojille paikka oli iso elämys, toki itsellekin. Jäinkin miettimään, että kuinkahan paljon kauneutta ja elämyksiä Suomen maalla onkaan tarjolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.