Koulutarvikeostoksilla

Ette arvaakaan, kuinka monta kertaa olen haaveillut postauksen tekemisestä. Muutaman luonnoksen olen jopa saanut aikaan, mutta ne odottavat yhä raakileina loppuun saakka työstämistä. Vaikka postausten tekeminen onkin minulle ehdottomasti kiva ja iloinen asia ja siitä on tullut eräs arkeani rytmittävistä asioista, on vain ollut pakko myöntää, että jossain vaiheessa vuorokaudesta loppuvat tunnit. Toiveenani on kuitenkin päästä vähitellen jatkamaan blogipostauksia, kunhan tämä syksyn tuoma uusi arkirytmi tästä tasaantuu. 

Olen valtavan iloinen, kun näen, että blogiani on kuitenkin ”poissaollessani” käyty kurkkimassa tasaiseen tahtiin. Toivottavasti ette siis täysin ole minua ja juttujani unohtaneet, vaikka olenkin elellyt blogini suhteen hiljaiseloa jo kuukauden päivät. 

Meillä on ollut tapana aina kesäloman lopussa juuri ennen koulujen alkua käydä koulutarvikeostoksilla talon koululaisten kanssa. Isompien poikien ollessa pieniä, vietimme usein samassa yhteydessä lasten toivepäivää (siinäpä jälleen yksi postausaihe) ja tässä nykyversiossakin on hieman elementtejä toivepäivästä. 

Tuore lukiolaisemme aloitti opintiensä jo muutama päivä peruskoululaisia aikaisemmin ja hänenkin kanssaan teimme oman pienen kaupunkireissun koulutarvikkeiden merkeissä. Sitten oli pikkukoululaisten vuoro. Voi sitä intoa, miten he odottivat tätä päivää. Tämä kaksikko nimittäin ihan oikeastikin tykkää katsella kaupoissa kaikenlaista. Sen sijaan pikkuveli jäi suru puserossa isän kanssa kotiin. Häntä kun ei tällä kertaa huolittu mukaan. Ei auttanut, vaikka hän miten lupasi jaksaa olla nätisti (ja pitkään) kirjakaupassa…

Koska lähdimme tällä kertaa matkaan heti aamusta (ja koska äidillä oli aamukahvi yhä juomatta) päätimme mennä heti ensimmäiseksi kahvilaan. Kahvilakäynti siis kuuluu myös koulutarvikeostosreissun perinteeseen.

Jotenkin näin tuossa hetkessä pavlovan päällä samanaikaisesti sekä alkukesän että tämän loppukesän — orvokin ja marjat — kevään/kesän ensi kukkasen ja loppukesän tuoman syksyn sadon. Siihen ajatukseen kätkeytyy myös tunteiden kirjo — kesän odotus ja sen loppumisen haikeus. Samalla kiitollisuus, että sen sai tänäkin vuonna viettää.

Itse olin jo ennen tätä elokuista lauantaita viettänyt muutamia ympäripyöreitä päiviä töiden parissa ja näitä kuvia katsellessa väsymys kyllä paistaa läpi. No, vähitellen uusi arkirytmi alkaa kuitenkin taas tuntua luontevalta ja iltaisin yöpöydän lamppu sammuu paljon aikaisemmin.

Pojat saivat itse toivoa, missä kaupoissa käytiin. He yrittivät etsiä uusia penaaleja, mutta täytyipä jälleen todeta, että ainakin meidän kokemuksella pojille tuntui olevan erityisen vaikea löytää sopivaa. Eivät sinänsä etsineet mitään erikoista (joskin Lego-penaali olisi ollut nallekarhun erikoistoive ja jääkarhupenaali puolestaan jääkarhun), vaan ihan perus yksivärisiä penaaleja kahdella lokerikolla. Hyllyt tuntuivat pursuavan kimallepenaaleja, pehmokissa- tai yksisarvispenaaleja sekä kummallisia muotopenaaleja. Lukiolaispojan suhteen ongelma oli vieläkin suurempi, koska hän halusi vain todella yksinkertaisen ja pienen penaalin. Hänelle löytyi lopulta Citymarketista musta peruspenaali yhdellä vetoketjulla. 

Kertokaa ihmeessä, mistä teidän lapsille on löytynyt kivat penaalit? Kivalla tarkoitan samalla myös käytännöllistä penaalia.

Jääkarhupoika toivoi saavansa uuden muistivihon. Sellainen löydettiin Tiger-kaupasta. Itsekin ostan melko usein muistivihkoja juurikin samaisesta kaupasta. Harmikseni en ole vain enää löytänyt sieltä sellaista puunväristä kovakantista pientä muistikirjaa, josta tuli suosikkini. Tykkään siis erityisesti kovakantisista vihoista ja niitä löytää Tigerista tosi edullisesti. Samoin sieltä löytyy pikkupojille sopivia piirustuslehtiöitä.

Tällä kertaa en ostanut itselleni muistikirjaa, mutta löysin kivat puhekuplaleimasimet kahdella eurolla sekä kauniit siniset rasiat.

Kirjakaupassa viivyttiin melko pitkään. Penaaleja ei löytynyt sieltäkään, mutta pojat saivat valita kirjat itselleen. Jääkarhu käytti kirjaansa kummeiltaan saamansa lahjakortin (kiitos, oli mieluinen) ja valitsi suunnitelmansa mukaan luontoaiheisen kirjan. Nallekarhu puolestaan löysi Legokirjakokoelmiinsa yhden puuttuvan kirjan, joka sattui oleman alennuksessa vain 10 euroa.

Tämä kaksikko viihtyy myös vaateostoksilla. En ollut tuossa vaiheessa vielä kunnolla ehtinyt käydä läpi tulevan syksyn vaatetarpeita, joten päädyttiin ostamaan Polarn och Pyretiltä vain perustrikoopaitoja tummansinisinä ja valkoisina sekä pikkuveljelle hänen haaveilemansa koirapaita. Tuona viikonloppuna PoPilta sai -20%, jos osti vähintään kolme tuotetta. 

Tuore nelosluokkalainen käyttää jo PoPin suurinta lastenkokoa (146/152cm) ja olenkin nyt pähkäillyt pääni puhki, mistä löydän hänelle seuraavan koon vaatteita. Tiedän, että tietyt ketjuliikkeet myyvät vaatteita kokoon 170cm asti, mutta en vain millään haluaisi ostaa kovin huonolaatuisia vaatteita, etenkin kun niille löytyy omastatakaakin vielä kaksi käyttääjää tämän jälkeen. Tässäkin asiassa otan mielelläni vinkkejä vastaan! Ongelma on säilynyt samana, vaikka kaksi poikaa on tuon koon jo ohittanut aikaisemmin. Ketjuliikkeiden vaatteista olen ollut tyytyväinen KappAhlin Hampton Republic 27 -vaatteisiin. Lisähaasteen vaatevalinnoille tuo lapsen herkkä iho. Itsekin atoopikkona ja allergikkona tiedän, ettei kutittavaa vaatetta vain pysty käyttämään. Siksi niitä on aivan turha edes ostaa.

Tällä hetkellä isoin tarve on housuille. Osaako kukaan sanoa, mistä löytäisi isommissa koissa (152cm?) sisäulkkareita? Alakouluikäiselle ne olisivat näillä alkavilla syyssäillä hyvät kouluhousut.

 

Poikien kaupunkivaatteet:

Kävimme vielä muutamassa marketissa etsimässä penaaleja, mutta tuloksetta. Legohyllyt pitää katsastaa jokaikinen kauppareissu eikä tämäkään kerta ollut poikkeus 😉

Launtaipäivän kruunasi kotoinen elokuvailta kera Petteri Kaniinin ja leffaherkkujen.

Sattui tosi kaunis sää meidän kaupunkireissulle. Samalla ikään kuin hyvästit kesälle, kun lämpimät auringonsäteet vielä hellivät meitä ennen arjen alkua.

Seuraavassa postauksessa kurkistetaan vähän koululaisten reppuihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.