Otetaanpa tähän heti perään toinen päivän asu -postaus. Kuvat on otettu jo juhannusviikolta, kun kävimme kuopuksen kanssa kaupunkiasioilla. Silloin sää oli vasta alannut hiljalleen lämmetä, mutta ei riittävästi lyhythihaista vaatetusta ajatellen. Niinpä turvauduimme hyvinkin tyypilliseen kesäasuun eli pitkiin hihoihin ja lyhyisiin lahkeisiin.
Osa lukijoistani toivoo aika ajoin postauksia myös äidin vaatteista, joten tällä kertaa tällainen äiti ja poika yhdessä -asupostaus. Minun asuni tosin on täällä jo ennenkin vilahtanut (linkkaan sen myöhemmin). Nämä minun asupostauksenihan harvemmin seuraavat mitään uusia trendejä, vaan ennemminkin pitävät kiinni vuodesta toiseen samanlaisena säilyvistä ja veljestä toiselle periytyvissä klassikoissa. Muistelisin, että olen tästä aiheesta jo joskus aikaisemminkin puhunut. Tässä postauksessa olen ainakin sivunnut lastenvaateostokäyttäytymistäni.
Kuopuksella oli yllään jo kahdella vanhemmalla veljellään ollut Newbien valkoinen vaarinpaita puunvärisin napein. Kyseessä on Newbien suurin koko 122/128 cm ja harmikseni tämä koko on ihan pian jäämässä pieneksi myös kuopukselle.
Siinä missä olen sanonut pitkähihaisen pikeekauluksellisen paidan olevan ehkäpä paras vaatekappale miehistön garderobissa, kilpailee tällainen puolisiisti vaarinpaita myös tuosta tittelistä. Tällainen paita käy paitsi aivan arkiseksi koulupaidaksi niin myös hieman siistimpään menoon, kuten lastenjuhliin tai ”kaupunkipaidaksi”. Valitettavasti tätäkin paitaa yhdistää sama ongelma pitkähihiasten pikeepaitojen kanssa: Niitä on vaikea löytää! Itse en esimerkiksi näe tämänmallista paitaa lainkaa vain pikkupoikien paitana, vaan ihan aikuiseksi asti sopivana. Sinänsä jotenkin jopa surkuhupaisaa, että paidan nimi on vaarinpaita, mutta sitä ei juuri löydy tämän Newbien suurimman koon jäljiltä. Zarasta ja Pomp de Luxilta olen löytänyt vastaavaa paitaa myös isommissa koissa. Vuosia sitten löysin samantyyppiset paidat myös Stockmannilta miesten koissa, olisikohan olleet Cap Hornit, mutta niissä sivusaumat lähtivät pahasti kiertämään. KappAhlin oman malliston paidoista on myös toisinaan löytynyt vaarinpaitamallia kokoon 170 cm asti.
Chinoshortsit ovat ihanaakin ihanammat Jacadin shortsit, joista taisin ostaa kaikki saatavilla olevat koot silloin kun Tallinan Jacadista pystyi vielä tilaamaan Suomeen. Nämä shortsit ovat paitsi laadukkaat, niin myös täydellisyyttä hipovan vaaleansiniset. (Se toki on aina katsojan silmissä.) Tästä postauksesta löydät nuo samat shortsit.
Ennen lähtöä pohdin vielä kahden eri kenkävaihtoehdon välillä. Valkoiset kävelylenkkarit tai tennarit olisi ollut astetta rennompi vaihtoehto ja samalla myös umpinaisempi ja viileämpään päivään sopiva. Niihin sopii pujotettavaksi valkoiset kesäsukat, jotka molemmilla oli PoPin mallistosta. Omat sukkani ovat pitsiset kesäsukat vuosien takaa.
Toisena vaihtoehtona olivat Eccon avokkaat (tässä vappumekon kanssa) ja Arauto Rapin ruskeat nahkasandaalit. Päädyimme tähän vaihtoehtoon.
Äidin asuksi valikoitui vaaleansinivalkoraidallinen Part Twon paitamekko eli vuoden 2020 vappumekkoni. Paitamekot ovat edelleen suosiossani ja sopivat ympärivuotiseen käyttöön. Mekkoni vaaleansinisen sävy on syvemmän sininen kuin kuopuksen shortsien.
Postauksen kuvissa vilahtaa myös Tine K:n ”torikorini”, mutta siitä lisää myöhemmin.
Olisiko sinulla antaa vinkkejä hyville vaarinpaidoille isompien kokojen osalta?