Lupasin edellisessä postauksessa, että teen vielä erillisen postauksen ”torikoristani”. Kesällä näkee ilahduttavan paljon ihmisillä käytössä korikasseja. Itselläni oli vuosien ajan käytössä erillinen rottinkikori kauppakoriksi, mutta lopulta sain sen rikki enkä valitettavasti ole löytänyt tilalle samanlaista. Mielikuvani ja haaveeni kauppakorista juontaa juurensa varmaan jo lapsuuteen. Sen tarkemmin en osaa sanoa, mistä tuo varsinainen mielikuva on lähtöisin. Uskoisin, että olen ihaillut kauppakoreja, siis nimenomaan omia rottinkisia koreja, kantavia ihmisiä.
Kun muutimme nykyiseen kotiimme ja lähdin hakemaan kaupasta vain pikaisesti jotakin puuttuvaa, nappasin aina mukaani kauppakorin. Koska kori on avoin, en kokenut tarpeelliseksi ottaa kaupassa käyttööni kaupan koria tai ostoskärryä, vaan keräsin ostokseni suoraan omaan koriini, josta ne sitten kaupan kassalla tyhjäsin ostoshihnalle ja näytin vielä kassanhoitajalle tyhjää koriani. Sitten vain maksun jälkeen keräsin ostokseni takaisin koriini. Isommillekin ostoksille otin aina kauppakorini mukaan. Laitoin sen ostoskärryihin ja keräsin koriin aina maito- ja jogurttitölkit. Jälleen kerran ne oli kassalla helppo maksaa ja saada pois ostoshihnaa tukkimasta. Oi, miten minulle tätä kirjoittaessani tulikaan ikävä rottinkista kauppakoriani! Siinä korissa oli muuten yksi erikoisuus ja siksi samanlaista koria on enää vaikea löytää. Korin kahva ei ollut samoin päin kuin yleensä eli korin pitkän sivun keskikohdasta korin toisen pitkän sivun keskikohtaan, vaan se oli kiinnitetty lyhyiden sivujen keskikohtiin. Tuosta syystä koria oli helpompi kantaa ja se sopi äärimmäisen hyvin myös niiden painavien maitolitrojen kantamiseen.