Lupasin edellisessä postauksessa, että teen vielä erillisen postauksen “torikoristani”. Kesällä näkee ilahduttavan paljon ihmisillä käytössä korikasseja. Itselläni oli vuosien ajan käytössä erillinen rottinkikori kauppakoriksi, mutta lopulta sain sen rikki enkä valitettavasti ole löytänyt tilalle samanlaista. Mielikuvani ja haaveeni kauppakorista juontaa juurensa varmaan jo lapsuuteen. Sen tarkemmin en osaa sanoa, mistä tuo varsinainen mielikuva on lähtöisin. Uskoisin, että olen ihaillut kauppakoreja, siis nimenomaan omia rottinkisia koreja, kantavia ihmisiä.
Kun muutimme nykyiseen kotiimme ja lähdin hakemaan kaupasta vain pikaisesti jotakin puuttuvaa, nappasin aina mukaani kauppakorin. Koska kori on avoin, en kokenut tarpeelliseksi ottaa kaupassa käyttööni kaupan koria tai ostoskärryä, vaan keräsin ostokseni suoraan omaan koriini, josta ne sitten kaupan kassalla tyhjäsin ostoshihnalle ja näytin vielä kassanhoitajalle tyhjää koriani. Sitten vain maksun jälkeen keräsin ostokseni takaisin koriini. Isommillekin ostoksille otin aina kauppakorini mukaan. Laitoin sen ostoskärryihin ja keräsin koriin aina maito- ja jogurttitölkit. Jälleen kerran ne oli kassalla helppo maksaa ja saada pois ostoshihnaa tukkimasta. Oi, miten minulle tätä kirjoittaessani tulikaan ikävä rottinkista kauppakoriani! Siinä korissa oli muuten yksi erikoisuus ja siksi samanlaista koria on enää vaikea löytää. Korin kahva ei ollut samoin päin kuin yleensä eli korin pitkän sivun keskikohdasta korin toisen pitkän sivun keskikohtaan, vaan se oli kiinnitetty lyhyiden sivujen keskikohtiin. Tuosta syystä koria oli helpompi kantaa ja se sopi äärimmäisen hyvin myös niiden painavien maitolitrojen kantamiseen.
Vaikka erehdyinkin nyt kirjoittamaan ohi aiheen, niin sanottakoon kuitenkin vielä se, ettei tämä torikorini ole lainkaan sama asia kuin entinen kauppakorini. Torikori ei kestäisi niiden maitolitrojen kantamista kovinkaan pitkään eikä sen muotokaan sopisi niille, mutta siksi se onkin oivallinen nimenomaan torikoriksi.
Torikori sopii mainiosti pienille kesäisille ostoksille. Sen lisäksi se toimii hyvänä eväs- tai tarvikekorina kesäretkillä ja uimarannalla. Koska torikori on avoin, on sieltä helppo löytää kulloinkin tarvittavat tavarat sekä pakata sinne ostokset. Eväsretkellä käsityötä on helppo pitää torikorissa, koska siellä se säilyy paitsi tallessa niin myös pysyy puhtaana sen sijaan, että langat pyörisivät pitkin nurmikkoa tai metsäpolkua. Sama pätee esimerkiksi auton lattiaan.
Olen ostanut tämän erikoiseräisen tähtikuvioisen Tine K:n torikorini Nougatista Helsingistä jo useampi vuosi sitten. Näiden korikassien myyntihinnasta lahjoitettiin 10 euroa uudelle lastensairaalalle. Vaikka tuo lahjoitussumma sinänsä on melko pieni, tuo se tälle korikassille samalla pienen, mutta tärkeän lisämerkityksen.
Tällainen pieni kesäpäivän asiointihetki kaupungilla vain yhden lapsen kera tallentui mieleeni yhtenä tähänastisen kesän kohokohdista. Se, kun saat pujottaa pienen käden omaasi, kulkea kesätuulen siivin kaupungin halki, ihmetellä yhdessä sen kauneutta ja ylipäätään kesän ihanuutta sekä kuunnella pienen tarinointia ja vastailla hänen kysymyksiinsä ilman kiireen ja minkään ylimääräisen tuomaa häiriötä. Sillä hetkellä tuntuu, etten enää muuta voi pyytää.
Kotiin päästyämme, torikorin sisältö ja ostokset purettiin. Torilta ostetut mansikat ja herneet jaettiin juhannuksena koko perheen kesken.
Äiti sai uudet langat seuraavaa kaarrokeneuletta varten.
Kuopukselle löytyi Suomalaisesta kirjakaupasta etsimämme lukupäiväkirja sekä kaksi uutta Pete ja Pulmu -sarjan kirjaa. Instagramissa näistä ostoksista jo tuolloin kerroinkin, mutta kerron vielä tässäkin.
Meillä on kaikilla lapsilla ollut alakouluikäisinä lukupäiväkirjat, joihin he ovat merkinneet lukemansa kirjan nimen ja päivämäärän, jolloin kirja on luettu. Toisinaan he ovat kirjanneet muistiin myös kirjailijan nimen ja/tai kirjan sivumäärän. Kuopukselta puuttui vielä oma lukupäiväkirja ja sen ostaminen olikin yksi tämän kaupunkireissun tarkoitus. Ilokseen hän löysi kirjakaupasta “poikienmentävän” blankosivuisen pupuvihon. (Useimmiten kaikki pupuaiheiset tuotteet on tehty hyvin tyttömäisiksi.)
Pete ja Pulmu -kirjat ovat vähätekstisiä kuvakirjoja, jotka ovat kuuluneet kuopuksen suosikkeihin jo taaperoajoista lähtien. Vaikka sinänsä niiden aika on jo meidän perheessä mennyt ohi, tykkää kuopus yhä lukea niitä niiden nopea- ja helppolukuisuuden vuoksi. Ethän siis unohda kuvakirjojen merkitystä alkuopetusikäisellä lapsella! Niiden avulla lapsi saa onnistuneita lukukokemuksia. Se, että kirja on ennestään tuttu, auttaa myös tuomaan lisää onnistumisen tunnetta.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan jokaisessa Pete ja Pulmu -kirjassa kohdataan ongelma, pahoitetaan mieli, lohdutetaan/tunnetaan empatiaa, ratkaistaan ongelma, saadaan hyvä mieli, ilo ja onnistumisen kokemus. Kirjat sopivat siis hyvin myös osaksi tunnetaitokasvatusta ja keskusteluja. Voin kertoa, että osan näistä kirjoista osaavat kaikki perheenjäsenemme ulkoa, niin paljon niitä kukin vuorollaan kuopukselle aikoinaan luki.
Lasten kanssa liikkuessa olen saanut useita kertoja huomata sen, miten eri kuvakulmista lapset ympäristöään tarkkailevat. Moni asia olisi jäänyt minulta huomaamatta ilman heitä. Nytkin kävi niin, että kuopus löysi nämä meiltä vielä puuttuvat Petet ja Pulmut. Koska meillä on yleensä tapana ostaa lahjoiksi kirjoja, hän ehdotti itse (kirjojen nimet luettuaan), että äiti, tuo toinen sopisi hyvin mulle synttärilahjaksi ja toinen voisi olla hyvä nimipäivälahja. Sanoin, että jos hän tykkää noista kirjoista, voin ne hänelle ostaa etukäteen noiksi lahjoiksi, vaikka lahja ei enää sitten olekaan yllätys. Näin tehtiin.
Ostin kirjakaupasta myös paketillisen muovitaskuja, sillä kesällä on järjestettävä myös kaikki työpaperit.
Apteekissä käymistä olin lykännyt jo liian kauan, joten se kuului myös astiointikohteisiimme. Siinä missä minä jälleen etsiskelin lasten lukuisten eri vitamiinipurkkien joukosta sitä oikeaa, löysi kuopus sen hetkessä. Vitamiinien lisäksi ostoslistalla oli aurinkorasvoja. Niiden lisäksi tuli kylkiäisinä tuo pieni seerumipurkki.
Korona-aika on kyllä tehnyt sen, ettei kaupunkiasioilla tule käytyä kuin pakon edessä. Sinänsä pidän sitä harmillisena, sillä yhä paljon mieluummin ottaisin vastaan henkilökohtaista ja asiantuntevaa palvelua sekä näkisin, kokisin ja tuntisin tuotteet ennen ostopäätöstä. Esimerkiksi nyt olen koko alkukesän etsinyt itselleni uutta kalenteria tai ehkäpä ennemminkin planneria. Olisi ihanaa, kun voisi nähdä kalentereiden kansien värit, koot ja toiminnot livenä ja saada asiantuntevan myyjän kertomaan monista eri sisältömahdollisuuksista. Sen sijaan käytätkin tunteja ja taas tunteja selaamalla useiden eri verkkokauppojen sivustoja saamatta kuitenkaan varmuutta ja lopullista, todellista käsitystä väreistä, mahdollisuuksista tai toimivuudesta. Tilauksen tehtyäsi et voi ikinä olla täysin varma, millaisen tuotteen paketti lopulta sisältää.
Oletko sinä kori-ihminen?
Millaisia koreja sinulta löytyy?
(Kun katselen ympärilleni kotona, huomaan olevani TODELLAKIN kori-ihminen…)