Viime viikon alussa, kun ei vielä ollut juhannuksen ja tämän viikon kaltaisia helteitä, lähdimme pitkästä aikaa museoon. Sopiva hieman viileämmän kesäpäivän asu on chinoshortsit yhdistettynä puuvillaneuleeseen.
Vaikka suosinkin samistelua poikien vaatteissa, on mielestäni aivan parasta samistelua saman värimaailman vaatteet, jotka eivät kuitenkaan ole keskenään täysin identtisiä. Tämän päivän asu on yksi esimerkki sellaisista vaatteista.
Pelkästään poikien iät (koot) ovat jo jonkin aikaa olleet sellaiset, ettei heille yksinkertaisesti enää edes löydy samoista mallistoista vaatteita. Kuopukselle esimerkiksi riittää juuri ja juuri vielä KappAhlin Newbie-malliston viimeinen koko ja jääkarhupojalle PoPin viimeinen koko. Nallekarhuni kanssa sen sijaan havahduin tästä alkukesästä uuteen haasteeseen. En ollut lainkaan käynyt läpi hänen vaatteitaan ja kun hän puki ensimmäistä kertaa tänä kesänä jalkaansa näissäkin kuvissa näkyvät KappAhlin Hampton-malliston isoimmat lastenkoon chinoshotsit, olivatkin ne jääneet pieniksi. Seuraava koko onkin sitten miesten S. Hyppy juniorikoista miesten mallistoon on joka kerta tosi suuri. Lisähaasteen siihen tuo tällä kertaa myös se, että kuusi vuotta vanhemmalla isoveljellään on käytössä tuo sama miesten S-koko. Keskiveli ohittikin tänä keväänä jo jalan koossa isotveljensä. Nyt olenkin sitten ensimmäistä kertaa sen haasteen edessä, että kahdelle lapselle pitäisi ostaa samaa vaatekokoa. Tähän asti olen vain helposti voinut kaivaa kaapista esille seuraavan vaatekoon, joka on jäänyt edelliselle veljelle jo pieneksi. Nyt ei olekaan sitä mahdollisuutta.
Miten te muut olette tässä tilanteessa toimineet?
Kahdella nuorimmalla on iki-ihanan La Coqueta Kidsin vaaleansiniset puuvillaneuleet kauniilla napituksella. Valitettavasti tämän lastenvaatemerkin mallistot päättyvät kokoon 10Y, mikä tarkoittaa sitä, että raitapaidan hihat olivat meidän 10,5-vuotiaalle jääkarhulle jo hieman liian lyhyet. Tykkään kovasti La Coquetan tyylistä ja iloitsen siitä, miten myös pojille on onnistuttu luomaan ajattoman kaunis vaatemallisto, johon on saatu mukaan myös värejä (omaan makuuni sopivan hillittyjä, mutta samalla lapselle mieleisiä). Klassisuus, yksinkertaisuus pienin lisin, vanhahtava tyyli, puunapit ja tietynlainen leikkisyys sekä tietenkin hyvä laatu tekevät näistä vaatteista milteipä täydelliset. Kaiken lisäksi mallistoissa on huomioitu pukeutumisen kokonaisuus kenkineen ja asusteineen. Kunpa vain kokoja olisi isompina.
Jos olet kiinnostunut ostamaan näitä second handina, niin lähetä minulle sähköpostia. Meiltä löytyy jonkin verran pieneksi jääneitä neuleita ja neuletakkeja.
Lainasin kuviin isoveljen tennareita, koska nallekarhulta puuttuu yhä tennarit hänen kenkävalikoimastaan. Niille olisi kyllä jo ollut useita käyttökertoja, mutta sopivia ei vaan tunnu löytyvän. Olisi ollut kiva ostaa kengät ihan oikeasta kaupasta saaden samalla sovittamalla heti oikean koon, mutta ei onnistunut tämän leveyspiirin valikoimilla. Nyt pitäisi sitten turvautua verkkokauppojen valikoimiin ja siksi ostaminen on jäänyt.
Pikkuveljien Crocsit ovat jo vuosia ja taas vuosia vanhat ja olleet käytössä myös vanhemmilla veljillä. Yleensähän kierrätän veljesten kesken lähinnä nahkakenkiä, mutta nämä Crocsin tennarit ovat pysyneet täysin kuosissaan ja siksi käyneet hyvin myös seuraavalle. Ovat muuten poikien ihan suosikkikenkiä.
Ruskeat tennarit ovat mielestäni hyvä valinta, sillä ne sopivat oikeastaan asuun kuin asuun ja toimittavat samalla kävelykengän virkaa. Valkoiset ovat myös hyvä valinta ja niitä meiltä löytyy aina silloin tällöin. Luonnollisesti ruskeat ovat kuitenkin likaystävällisemmät ja käyvät paremmin vielä syksymmälläkin.
Beiget chinoshortsit ovat KappAhlin Hampton-malliston shortseja eri vuosilta. Tämä shortsimalli on varmaankin paras löytämäni klassikko ja sitä löytyy meiltä jokaiselta pojalta beigenä ja tummansinisenä. Joitakin yksittäisiä kappaleita löytyy myös punaisina ja vihreinä sekä sinivalkoraidallisina.
Kuopuksella ollut koon 6Y paita on luonnollisesti myös jo jäämässä pieneksi. Häntä odottaa vielä veljensä vanha samanlainen paita koossa 9Y. Kävin äsken kurkkaamassa La Coquetan malliston ja ale-hinnat houkuttelevat ostoksille. Katsotaan maltanko kuitenkaan enää mitään tilata, sillä koot riittävät vain yhdelle.
Gantin vaaleansinisen peruspuuvillaneuleen olen aikoinaan ostanut jo esikoiselle, joten se on myös kestänyt hyvin veljeltä toiselle ja on edelleen pehmeä ja hyväkuntoinen.
Kuopus.
Jääkarhu.
Nallekarhu.
Liityin itsekin vaaleansinisten kerhoon pitkällä Odd Mollyn puuvillaneuletakillani, joka suljettuna toimittaa myös mekon virkaa.
Meidän pojat viihtyvät museoissa. Itse uusin jälleen museokorttini, joten museossa voi käydä milloin vaan. Toivon – ja myös pojat toivovat – että tänä kesänä pääsisimme myös muihin kuin kotikaupunkimme museoihin.
Pohjanmaan museon yläkerrassa on Vallan ja varallisuuden symbolit -näyttely, joka kiinnosti kovasti poikia. Ritarit varusteineen olivat kiinnostavaa tutkittavaa. Luen pojille yleensä ääneen opastetaulut (vaikka osaavat jo itsekin lukea, jäänyt tavaksi). Niissä riittää paljon kiinnostavaa tietoa. Monesti osaavat jo itsekin kysellä jonkun tietyn tiedon perään, johon sitten etsivät vastausta opasteista. Esimerkiksi tällä kertaa pohdintaa herätti ritareiden varusteiden painot.
Onko sinulla jo museokortti?
Tässä vielä linkki vanhaan museokortti-postaukseen.