Pikkuisista isoäidinneliöistä virkatun peiton olen tehnyt jo lähemmäs 15 vuotta sitten ensimmäiseen hiiritalooni, jonka rakensin vitriinikaapin hyllyille. Se oli vähän kuin sellainen ”terapiatalo” itselleni ison menetyksen ja surun aikana. Muistan vieläkin, miten paljon iloa sain hankkiessani kalusteita ja asukkaita tuohon hiirten kaappitalooni. Olisin alunperin halunnut tehdä Mailegin pupuille talon, mutta silloin ei ollut saatavilla sopivan kokoisia pupuja. Tästä syystä pojatkin sitten saivat hiiritalon. Tapetoin tuon hiirikaappini seinät MAilegin kauniilla papereilla. Virkkasin sinne mattoja ja peittoja. Kalusteita sain myös lapsuuden aikani barbitalosta, joista olen täällä aiemminkin kertonut. Täydensin kalustevalikoimaani sitten Mailegin kalusteilla. Nuo kaikki ovat myöhemmin päätyneet poikien leikkeihin. Vitriinikaappi on kyllä loistava hiiritaloksi tai vaikkapa barbitaloksi. Koska kaapin ovet saa kiinni, ei sinne pääsy kertymään pölyä samalla tavalla kuin avoimeen taloon. Silloinen vitriinini oli vain liian kapea syvyydeltään ja siksi epäkäytännöllinen.
Nyt kun joulu on mennyt, pitäisi miettiä, jääkö karhujen piparkakkutalo ympärivuotisiin leikkeihin vai siirretäänkö se vaikkapa vaatehuoneen ylähyllylle odottamaan seuraavaa adventinaikaa. Ainakin vielä tänä aamuna näin karhuperheen heräilemään piparimökissään uuteen päivään.
Mukavaa viikonloppua!