1. joulukuuta: Pikkupoikien adventtiyllätys

Tänään on blogini kolmevuotissyntymäpäivä ja samalla alkaa Tähtipoikien talossa neljäs adventinajan blogijoulukalenteri. 

Tänä vuonna mietin pitkään – jo syyskuusta lähtien – teenkö lainkaan blogiin adventtikalenteria. Syynä tähän pohdintaan ovat yksinkertaisesti sekä ajalliset että voimalliset resurssit. Pohdin asiaa monelta eri kantilta. Koska pidän itse kovasti blogien joulukalentereista ja koska ne ilahduttivat minua kovasti erityisesti kotiäitivuosinani, päätin tänäkin vuonna tehdä parhaani saadakseni kalenterin kasaan. Samalla päätin myös olla armollinen itselleni ja jättää suosista väliin postauspäiviä, jos yhtään alkaa näyttää siltä, että ilon sijaan tilalle astuu liiallinen kuormitus. Viime vuosi osoitti minulle sen, että suunnitelmista huolimatta kaikki ei aina mene niin kuin itse kuvittelee.

Ethän siis pahastu, jos kalenteri jää vajaaksi tai postaus ilmestyy vasta päivän päätteeksi tai jää jopa kokonaan välistä. Ideoita kyllä riittää jopa yli tarpeen, mutta niiden toteuttaminen ei aina käy ihan tuosta vaan. Sitäkin pohdin, että voisihan sitä laittaa vain yhden ainoan kuvan jokaiselle päivällä. Ehkäpä niin teenkin joinakin päivinä. Tunnen kuitenkin itseni. Koska haluan yleensä tehdä asiat perusteellisesti, minun on vaikea kertoa tai kuvata niitä lyhyesti yhdellä kuvalla ja muutamalla virkkeellä. Siitä syystä blogin pitäminen onkin minulle ylipäätään parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi bloggaaminen Instagramissa. Hieman ehkä tuli tylsät saatesanat tämänvuotiseen adventtikalenteriin, mutta itseni kannalta koin ne tarpeellisiksi.

Suunnitelmissa oli saada ensimmäiseksi adventiksi talo jouluasuunsa, mutta ihan ei siihen tavoitteeseen päästy. Kaikkein tärkeintä minulle oli saada edes hieman joulutunnelmaa pikkupoikien huoneeseen. Mies kävikin vielä myöhään ensimmäisen adventin aattona hakemassa vintiltä alas joulukoristeet ja kokosi toiveideni mukaan tämän pienemmän tekokuusen valmiiksi pikkupoikien huoneeseen. Halusin, että pojat saavat aamulla herätä joulutunnelmaan. Kuuseen sytytettiin valot ja sen juurelle ilmestyi yksi yhteinen paketti, ensimmäisen adventin lahja liittyen poikien adventtikalenteriin.

Kuusen takana olevaan naulakkoon pääsivät roikkumaan tutut Fabelabin joulusukat: kettu, peura ja jääkarhu. Tykkään yhä kovasti näistä joulusukista. Ne ovat isot ja pulleat sekä tietenkin suloiset. Pupu olisi ollut meille erittäin tervetullut, mutta sellaista en onnistunut saamaan. Karhu olisi myös kiva. Ainut huono puoli näissä on liian pieni ripustuslenkki. Suhteessa joulusukan kokoon, se on ihan onnettoman kokoinen. Onneksi siihen voi kuitenkin tarvittaessa kiinnittää jatkopalan ja tähän naulakkoon lenkkien koko oli riittävä.

Mielestäni pojat olivat niin liikuttavan ihania, kun tulivat aamulla herätessäni alakertaan ja kertoivat, että olivat löytäneet paketin, mutta eivät olleet vielä avanneet sitä. Kun kysyin, olivatko he lukeneet kortin, he sanoivat, että ei siinä ollut korttia. Olin nimittäin kirjoittanut korttiin toivotusten lisäksi ohjeet, että paketin saa avata vasta kun aikuiset ovat heränneet. Ilmeisesti mieheni viedessä pakettia kuusen alle, oli kortti päässyt putoamaan matkan varrella. Pojat kuitenkin ilmeisen hyvin tuntevat meidän perheen säännöt näiden yllätysten avaamisen suhteen ja päättivät tulla varmistamaan, koska lahjan voi avata. Olen ilmeisen turhamainen sen suhteen, etten halua lahjoja vaan sekunnissa revittävän kääreistä, vaan tykkään tallentaa tuon jännittävän hetken tunnelmineen omaan – ja toivottavasti myös kanssaihmisten – sydämiin.

Niinpä sitten kapusin sunnuntaiaamun hämärissä yhdessä poikien kanssa yläkertaan ihmettelemään tuota erikoista pakettia ja kuusen loistetta. Meillähän ei ole uskoteltu poikia tontuilla, joten tiesivät kyllä, että minä olen tuon paketin takana, mutta silti jännitys oli käsin kosketeltavissa.

Tämä Lelukauppa Tingelingin kauniiseen jouluiseen eläinlahjapaperiin käärimä paketti odotteli kuusen alla. Tähän väliin täytyy antaa kehut ja suositukset kyseiselle lelukaupalle siitä, että he ottivat vastaan lelulahjatoiveeni ja ilmoittelivat aina väliaikatiedoin milloin toiveeni on mahdollisesti tulossa sekä sen saapumisesta. Välissä he ottivat sivuun toivomani tuotteet odottamaan muiden tuotteiden saapumista. Lopuksi sain rauhassa koota kaikki toivomani ostokset verkkokaupan ostoskoriin ja pystyin tilaamaan ne kaikki samalla kerralla ja vieläpä kauniisti paketoituina. Kiitos hyvästä palvelusta!

Omput eivät ole tainneet kovin kauaksi puusta pudota, sillä pojat hakivat yhdessätuumin sakset ja avasivat lahjan niin, että kaunis paperi saatiin talteen vahingoittumattomana. Saattaakin olla, että meidän perheessä kääritään vielä muitakin lahjoja tähän samaan lahjapaperiin tai sitten askartelemme tästä eläinkortteja.

Jos haluat tietää, mitä poikien adventtiyllätyksestä paljastui, niin käy kurkkimassa täällä Tähtipoikien talossa blogin adventtikalenteria.

Ihanaa adventin aikaa jokaiselle kurkkijalle! Miten teillä ovat jouluvalmistelut käynnistyneet? Olisi mukava kuulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.