Kuopus vietti tänä vuonna ensimmäisiä kaverisynttäreitään. Eskarivuonna oli suunnitelmissa viettää ensimmäiset kaverijuhlat, mutta juuri syyslokakuun taitteessa kaupunkimme koronatilanne paheni merkittävästi, joten silloin ei voinut pieniäkään juhlia viettää. Toki korona on vaikuttanut myös tämän vuoden juhliin ja siitä syystä sovimme, että luopus kutsuu juhliinsa vain muutaman kaverin. Nämä kaverukset ovat toistensa kanssa tekemisissä päivittäin, joten sekin mahdollisti heidän yhdessäolonsa myös vapaaajalla.
Kuten jo täällä kerroin, päädyimme tänä vuonna järjestämään kaikille pikkupojille metsäteemaiset synttärit eli kattauksen pohja oli kaikilla samanlainen, mutta jokainen oli valinnut eri metsäneläimen. Kuopuksen valinta oli pupu tai tässä tapauksessa jänis. Jälleen kerran Schleichin eläimet pääsivät rekvisiitaksi pöytään.
Syntymäpäiväsuunnitelmia-postauksesta puolestaan pääset tuon aiemmin linkkaamani postauksen lisäksi lukemaan, mistä hankin metsäteemaisille synttäreille rekvisiittaa.
Jos syntymäpäivillä on mukana joku allerginen lapsi, pyrin kaikin tavoin huolehtimaan siitä, että kaikki tarjolla olevat syömiset ja juomiset käyvät koko juhlaväelle. Silloin ei tarvitse juhlan aikana enää murehtia, että jotakin joutuisikin vahingossa väärään suuhun. Mitä pienemmistä juhlavieraista on kyse, sitä tärkeämpää tämä on, sillä he eivät välttämättä vielä osaa itse huolehtia asiasta. Toki meillä on ollut joskus tarjolla vaikkapa jäätelöä ja silloin olemme tarjonneet maitoallergisille eri jäätelöä kuin muille eli sama jäätelö ei ole käynyt kaikille. Tarkkana pitää kuitenkin olla. Meidän perheen allergiatausta toki helpottaa näissä asioissa, mutta pitää huomioida sekin, että osalle vaikkapa pähkinäallergikoista sopii tuotteet, joissa lukee ”saattaa sisältää pähkinää” ja osalle ne eivät käy. Suosittelenkin aina varmistamaan suoraan allergisen lapsen vanhemmalta, että tuote varmuudella sopii juuri hänelle. Tiedän myös tapauksia, joissa allerginen lapsi on jätetty kokonaan kutsumatta juhliin, koska hänet koetaan hankalaksi. Se tuntuu kovin surulliselta.
Kun vaikkapa itse menen kylään tai juhliin, en suinkaan odota, että kaikki tarjolla olevat kävisivät minulle. Sen sijaan toivoisin, että saisin selkeästi tietää, mitä mikäkin tuote sisältää. Sen pohjalta pystyisin sitten itse valitsemaan minulle sopivat tuotteet. Toisinaan tuntuu, että olen hankala vieras, kun joudun kyselemään. Se ei tarkoita, että olisin jotenkin ilkeä tai kriittinen, vaan puhtaasti sitä, että voin saada erittäin vakavan allergisen reaktion, jos syön väärää. Ellen siis varmuudella tiedä, mitä jokin tuote sisältää tai saan vain suunnilleen-vastauksen, en uskalla sitä ottaa. Jos kokee, että allergiselle on hankala tarjota mitään, niin siitäkin voi reilusti ilmoittaa, jolloin kotoa voidaan pakata sopivat eväät ja herkut mukaan. Jos ei ole allergioiden kanssa tekemisissä, ei välttämättä tule ajatelleeksi vaikkapa sitä, että allerginen ei voi ottaa samaa levitettä kuin muut.
Aamulla värkkäämästäni pupukakusta ei välttämättä tullut kovin hieno, mutta hyvin se siitä huolimatta maistui.
Esikoinen ja jääkarhupoika kävivät piilottamassa meidän pihaan 30 lankamatoa. Kiitos vielä kollegalleni tästä hyvästä vinkistä! Lapsethan rakastavat etsimistä ja löytämistä. Alunperin olin ajatellut, että piilotamme lankamadot läheiseen metsään, mutta lopulta kotipiha tuntui kuitenkin turvallisemmalta ja selkeältä paikalta. Niinpä nallekarhupoika leikkasi valkoisesta kuteesta 30 30 cm:n pituista pätkää ja kaksi muuta isoveljeä sitten piilottivat ne piha-alueelle. Äitimato oli kadottanut kaikki 30 vauvamatoaan ja ne piti etsiä. Ulkona satoi vettä (olimme kutsussa ilmoittaneet, että ulkoilemme synttäreiden aluksi), mutta se ei haitannut etsintäpartion toimia ja niin vain sai äitimato vauvansa takaisin.
Etsintöjen jälkeen herkuttelimme, avasimme lahjat ja leikimme legoilla. Lasten mielestä juhlat loppuivat aivan liian aikaisin.
Mielikuvituksen mukaan tarjolla oli muun muassa pupun valkoisia töpöhäntiä ja ruskeita papanoita. Myrkkysienten syömistä pohdittiin kovasti, samoin puukiekkojen ja -tikkujen. Aivan ihanan iltapäivähetken sain itsekin viettää suloisten ekaluokkalaisten kanssa heidän hauskoja juttujaan kuunnellen. Seitsemänvuoden ikä onkin yksi niistä i’istä, jonka voisin laittaa purkkiin ja sitten vielä vuosien päästä sinne kurkistaa.
Metsäsynttärit-sarjaan on tulossa vielä yksi postaus. Lisäksi ajattelin tehdä erillisen postauksen jänissynttäreiden ”palkinnoista” eli niistä mitkä vauvamatojen etsinnän jälkeen löytyivät aarrearkusta.
Päivänsankarilla oli yllään Kaikon kesäalesta ostamani vaarinpaita sekä Newbien tummansiniset rennot, pellavatyyppiset ”nappihousut”.