Mielestäni siivoamisen – ja ylipäätään kotitöiden – punainen lanka on siinä, että kaikille kodin tavaroille täytyy löytyä oma paikka. Tavaroiden paikalleen laittaminen puolestaan olisi varsin helppoa, jos jokainen hoitaisi oman osuutensa omien tavaroidensa osalta heti kun se on ajankohtaista. Otan esimerkiksi vaikkapa tämän meidän kuistin, jonka järjestyksestä kerroinkin jo keväällä tarkemmin. Kun astutaan sisälle ulko-ovesta ja riisutaan ulkovaatteet, on tärkeää, että jokaiselle ”kapineelle”, kuten niitä kutsun, on varattuna oma paikkansa. Kun tuo paikka vielä on lapsen tasolla, on hänen helppo laittaa ne sinne omatoimisesti. Jos mahdollista, niin jokaiselle perheenjäsenelle kannattaa varata oma laatikko tai kori, johon hän voi asusteensa riisua, sillä silloin myös kotoa lähtemiset helpottuvat huomattavasti. Kaiken järjen mukaan kuistin siis pitäisi pysyä ikään kuin automaattisesti siistinä, jos vain jokainen perheenjäsen aina laittaisi takkinsa, ulkohousunsa, kenkänsä ja asusteensa niille varatuille paikoilleen. Eikö vain?
Valitettavasti näin ei kuitenkaan aina ole. Toisinaan on huomattavasti helpompi ojentaa käsi alaspäin kuin ylöspäin ja naulakkoon ripustamisen sijaan pudottaakin takki lattialle tai penkille. Märkiä hanskoja ei edes saa laittaa laatikkoon ja liian usein ne unohtuvatkin kuistin lattialle sen sijaan, että ne käytäisiin riisumisen jälkeen ripustamassa kodinhoitohuoneen lämpöpatterille kuivumaan. Samassa sisääntulohulinassa kuistille jäävät myös liikuntapussi, uintikassi, pianokassi, koulureppu, kantele, kitara, luistinkassi, futisreppu, korisreppu ja kellä mikäkin. Voin myös kertoa, että aika liukkaasti tulevat pojat ikään katsomatta portaita alakertaan ja kuistille, kun kuulevat minun tuulispäisen riehani kuistilla tullessani töistä kotiin ja yrittäessäni astua sisälle taloon noiden röykkiöiden yli siinä mitenkään onnistumatta.
En ole sellainen äiti, että keräilisin lasteni jättämiä vaatteita ja tavaroita paikoilleen, vaan pyydän heitä itseä tekemään sen. Neuvon ja autan kyllä tarvittaessa. Miten he edes voisivat oppia laittamaan tavaroitaan paikoilleen, jos aina tekisin sen heidän puolestaan? Tiedän, että monesti asia olisi hoidettu paljon nopeammin, jos vain kaikessa hiljaisuudessa sen itse tekisin, mutta miten voisin silloin jatkossakaan odottaa heidän sitä tekevän. Saatan siis hyvinkin kiertää lattialla lojuvan pyjaman useammankin kerran poimimatta sitä paikoilleen. Tykkään siisteydestä, mutta en sen kustannuksella, että uuvuttaisin itseni tekemällä kaiken. Tuokin tapa on kyllä pitänyt ihan tietoisesti opetella, koska kyllähän sitä luonnollisesti keräilisi tavaroita paikoilleen sen sijaan, että jättäisi ne siihen maahan odottamaan.
Hei!
Tutulle kuulostaa. Joudun jankkaamaan lapsille pyykkien laittamisesta kaappiin jne.ja helpommalla pääsisin jos tekisin itse. Siitä ei kuitenkaan tulisi mitään:uuvuttaisin itseni eivätkä lapset oppisi vastuuta. Siispä suljen välillä silmäni ja sanon asiasta sadannen kerran! Välillä olemme mieheni kanssa kuin automaattinauhoitus jankatessamme lapsille tavaroiden paikalleen laittamisesta.
Meillä käy siivoojat joka toinen viikko. Lisäksi he hoitavat ikkunoiden pesut ja joulusiivoukset jne. Olemme löytäneet loistavat tekijät ja heidän tekemänsä työ helpottaa arkeamme valtavasti. Siivoojien tuloa edeltävänä iltana lapset huolehtivat huoneensa siivouskuntoon (pyykkikasat kaappeihin,tavarat paikoilleen ja koulupöytä järjestykseen). Muualla talossa minä laitan tavarat paikoilleen jos tarvetta on,mutta tässä menee yleensä vain muutama minuutti.
Hyvää alkavaa talvea!
Kiitos hyvästä kommentistasi! On arvokasta saada aina vertaistukea omille ratkaisuilleen. Tällä viikolla keskustelin erään ihmisen kanssa juuri tästä samasta aiheesta ja senkin keskustelun tuloksena sain vahvituksen sille, että olen toiminut ja toimin ”oikein”. Psykologi Keijo Tahkokallio on kuulemma nimenomaan puhunut myös tästä aiheesta. Aikuisen tehtävänä ei ole tehdä puolesta esim. tässä tapauksessa poimia vaikkapa vaatteita ja tavaroita kuistin lattialta, vaan nimenomaan olla tuo kuvaamasi ”automaattinauhoitus” eli toistaa samaa loputtomiin. Toki opettajana tiedän sen, että toistot ja toistot vievät lopulta kohti asian oppimista ja siinä missä joku tarvitsee useampia toistoja vaikka kertotaulujen harjoittelemisessa, toinen tarvitsee niitä toistoja luistelussa tai pyörällä ajamisessa.
Teidän siivojakäytäntö kuulostaa juuri sellaiselta, johon itsekin voisin ”sitoutua”. Jos haluat jakaa teidän siivojan yhteystiedot vaikka yksityisviestillä, niin otan ne ilomielin vastaan. Joulusiivous pelkästään ajatuksena olisi niin ihana.
Postauksen toisessa osassa ajattelin kertoa, miten meidän perheessä nykyään siivotaan.
Tunnelmallista marraskuuta!