Jos luit aiemmin tekemäni Syntymäpäiväsuunnitelmia-postauksen, niin tiedät miten päädyimme pikkupoikien tämänvuotisiin syntymäpäiväteemoihin. Ajatuksena siis oli, että lyhyen ajan sisällä olevia syntymäpäiväjärjestelyjä helpottaakseni, jokaisen pojan toive voitaisiin toteuttaa pienin muutoksin yhteisen metsäsynttäriteeman alle.
Nallekarhun 12-vuotismetsäsynttäreiden teemaksi nousivat karhut. Mistä koko metsäteema sitten alunperin oikein sai alkunsa? Luulisi nimittäin, että jos puhutaan metsäsynttäreistä, niin ne metsäkoulun tai metsäeskarin tavoin vietettäisiin nimenomaan metsässä eikä sisätiloissa. Siitä ajatuksesta nämäkin synttärit saivat alkunsa, vaikka juhlapöytä pystytettiinkin metsän sijaan kotiimme ruokailuhuoneen pöydän ääreen.
Haimme 12-vuotiaan ja muutaman juhlavieraan suoraan koulusta meille. Nämä perjantaivapaani ovat mahdollistaneet syntymäpäiväkutsujen järjestämisen näin arki-iltapäivisin, mikä on mielestäni ollut tosi kiva asia. Kokeilimme tätä tapaa jo silloin, kun nallekarhupoika täytti kymmenen vuotta. Silloin minulla ei toki ollut vapaapäivää, mutta pojan koulupäivä oli niin pitkä, että ehdittiin heitä hakemaan.
Miettiessämme sopivaa tekemistä ulkona ja lähiympäristön metsissä, keksi mieheni, että hän voisi tehdä pojille oman geokätköradan. Sen tekeminen onnistui tämän ohjelman avulla. Mieheni teki sillä kartan ja määritteli kätköjen sijainnit. Tekemänsä testikierroksen ja kätköjen piilottamisen jälkeen hän vielä muutti muutaman geokätkön paikkaa. Pojat latasivat puhelimiinsa TurfHunt-sovelluksen, jonka avulla he pystyivät etsimään geokätköt.
Printtasin ja laminoin Pinterestistä löytämäni luontotehtävän (vinkkinä: Lidlistä saa edullisesti laminointikoneita ja -taskuja) sekä leikkasin sen 12 palaan. Nuo palat laitettiin Ikean pieniin muovipusseihin, jotka pojat sitten poimivat mukaansa geokätköpaikoilta. Kotiportailla paloista koottiin palapeli, jonka valmistuttua löytyi seuraava ohje palapelin alareunasta. Heidän piti etsiä lähimetsästä palapelissä olevat asiat ja soittaa ovikelloa. Annoin heille seuraavan vihjelappusen, jonka mukaan he etsivät vanha avaimen leikkimökistä. Avaimen perässä roikkui seuraava vihje, jonka avulla he puolestaan etsivät pihastamme vanhan aarrearkun. Aarrearkusta löytyi sitten jokaiselle pieni “aarre”. Sen jälkeen oli herkuttelun aika sisätiloissa.
Erilaisia metsätehtäviä voit löytää vaikkapa Pinterest-kansiostani nimeltä Ymppä. Ensisijaisesti olen luonut sen työkäyttöäni varten, mutta siitä löytyy kivoja ideoita toteutettavaksi myös kotona omien lasten kanssa tai lastenkutsuilla.
Perjantaina aamupäivällä, kun pojat olivat koulussa, minulla oli hyvää aikaa paitsi kattaa pöytä niin myös leipoa kakku (jota en vielä edellisiltana edes tiennyt tekeväni, mutta johon aamulla sain inspiraation) ja “valmistaa” kärpässienet.
Tarjolla oli äitini leipomaa gluteenitonta unelmatorttua, jotka näin päin esille laittaessa toivat ajatuksen kannosta tai puiden vuosirenkaista.
Persiljaisella sammalpedillä lepäävät kärpässienet tein prinssinakeista ja kirsikkatomaatinpuolikkaista. Pilkuiksi kiinnitin pienen rasvanokareen avulla kakunkoristeissakin käyttämistäni sokerimassapaloista. Juustoa olin ajatellut alunperin käyttää, mutta tämä sujui tällä kertaa jouhevammin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin miettinyt tarkemmin miten saan sienet pystyasentoon. Tällä kertaa mentiin lepoasennossa.
“Puutikut” puolestaan lepäsivät kuusenmuotoisen puualustan päällä.
Puukulhoista ja puisin ottimin tarjoillut sipsit ja popcornit toivat lisän suolaisiin tarjottaviin ja olivat luonnollisestikin niitä lasten valitsemia herkkuja.
Ruskeat minidonitsit puisella tarjoiluvadilla sopivat myös metsä- ja puutemaan sekä värinsä että muotonsa perusteella. Lastenkutsuilla on muutenkin parempi laittaa tarjolle herkkuja pienessä koossa, koska pienet masut eivät välttämättä jaksa syödä isoja määriä, mutta pienet suut kuitenkin mielellään maistelisivat useampia eri herkkuja.
Kakuksi päätin extempore juuri ennen nukahtamistani edellisenä iltana tehdä vielä seuraavana aamuna gluteenittoman suklaakakun, johon lisäsin hyvin pikaisella aikataululla korvat, silmät ja kuonon. Tarjoilualustana toimi Pentikin Halla-sarjan jalallinen luonnonvärinen kakkuvati.
Karkkiherkuista vastasivat “karhunpökäleet” ja “metsäsienet”. Jo aikaa ennen koronaa, olen tavannut aina lastenkutsuilla laittaa vaikkapa karkeille lusikan tai muun ottimen sekä popcorneille kauhan. Vaikka kädet pestäänkin aina ennen pöytään menoa, ehtivät pikkuiset sormet jo moneen kertaan syödessä käväistä suussa. Pienellä lisällä voi siis helposti saada kattauksesta hygieenisemman.
Lähtökohtaisesti tykkään käyttää myös lastenkutsuilla oikeita lautasia, mutta tällä kertaa nämä pahvilautaset mielestäni sopivat jotenkin paremmin kattaukseen, joten päädyin valitsemaan ne. Silloin kun olemme järjestäneet isoja lastenkutsuja, joissa on ollut jopa yli 20 vierasta, niin siivoamisen kannalta on toki paljon helpompaa, jos käytössä on ollut kertakäyttöastiat. Juhlien päätyttyä voi kiertää pöydän ympäri jätesäkin kanssa ja heitellä roskat (lautasineen) suoraan sinne. Pienemmällä vierasmäärällä vastaavaa merkitystä ei ole.
Puuvartiset lusikat olen saanut kauan sitten äidiltäni. Ne olivat käytössä jo lapsuudenkodissani. Pillit ja karhuservetit tilasin näitä metsäsynttäreitä varten. Pillilasien ympärille solmin pätkän juuttinarua. Tummanruskeita pöytäkynttilöitä en löytänyt koko kaupungista. Nämä rustiikkiset pallokynttilät olivat lähinnä sitä väriä, mitä etsin. Tarkoitushan ei ollut edes sytyttää kynttilöitä ihan jo turvallisuussyistä, vaan ostin ne puhtaasti rekvisiitaksi.
Joissakin kuvissa vilahtaa peikonpähkinäpensaan oksia. Toivon niitä usein lisukkeeksi kukkakimppuihin, sillä pidän kovasti ruskeasta ja tuollaisesta “luonnonlisästä” myös kukkakimpuissa. Muutamia oksia tapaan aina säilyttää, sillä ne käyvät koristeeksi moneen tarkoitukseen pitkin vuotta.
Schleichin oravat ja karhut pesin ennen pöytään laittamista. Ne ovat myös oivallisia kakkukoristeita ja niiden avulla saa helposti loihdittua tietyn teeman mukaista tunnelmaa juhlakattaukseen. Kuuset olen osatnut vuosia sitten Ikeasta. Käytämme niitä aina joulun aikaan poikien huoneissa tuomassa joulutunnelmaa.
Nämä kuvat ovat melko utuisia, mutta näistä näkee, miten suuri vaikutus voi valaistulla havuköynnöksellä olla juhlatunnelmaan. Köynnös luo ikään kuin kehyksen juhlatilalle. Kuvat olen ottanut keittiön oviaukosta ruokailuhuoneen suuntaan.
Hyvää syyslomaa sellaista viettäville!