Mielestäni on mielenkiintoista seurata sivusta poikien leikkien eri vaiheita. Ensin jaetaan roolit ja käydään neuvotteluja ”kuka on kukin”. Toisinaan kaksi nuorinta haluavat olla yksi ja sama hahmo ja sitten mietitään kompromissia asiaan. Tällä kertaa kumpikin halusi olla pikkuvelihiiri ja roolista käytiin kauppaa muunmuassa tarjoamalla tilalle toista hyvää tai jopa parempaa roolia. Useimmiten tällaiset keskustelut käydään täysin sopuisasti. Olen juuri lukenut yhtä Jari Sinkkosen kirjaa, jossa jälleen kerran kerrotaan leikin tärkeydestä lapsen elämässä ja juurikin näistä tärkeistä sosiaalisen elämän taidoista, kuten jakamisesta ja neuvottelusta, joita nimenomaan parhaiten voi harjoitella leikkitilanteissa. Mielestäni on aina yhtä hämmästyttävää, miten sisäänrakennetusti lapset alkavat noita taitojaan harjoitella ja kehittää. Joillakin nämä taidot ovat ikään kuin syntymälahjanaan valmiiksi vahvat, toiset puolestaan tarvitsevat niissä enemmän harjoittelua, joskin silloinkin se luonnistuu parhaiten vertaisen kanssa, toisinaan toki aikuisen avustuksella ja hienoisella ohjauksella.
Tällä kertaa tilanne ratkesi sillä, että kuopus keksi mennä hakemaan yläkerrasta toisen pikkuvelihiiren mukaan leikkiin. Samalla hän toi myös kaksi rottaa, jotka esiintyvät yleensä pahiksen rooleissa näissä Maileg-leikeissä ja niin tälläkin kertaa. Tosin uimarantaleikki taisi viedä sen verran leikkijät mukanaan, että rotat unohtuivat käytännössä koko leikin ajaksi ison terassilla olleen aurinkotuolin taakse väijyyn.