Maileg-hiiret uimarannalla

Heinäkuun viimeinen päivä kesällä 2021.
Haikeutta ilmassa.
Tiedän, ettei kesä ole vielä ohi, mutta elokuun avatessa ovensa alkaa omassa mielessäni ja kalenterissani olla vahvasti syksyn tuntua.
Kesä on ollut ihana. Säät ovat suosineet ja olemme saaneet elää perheen kesken kiireettömiä kesäpäiviä pääasiassa omalla pihalla ja kotona. Mitään muuta en oikeastaan ole kaivannutkaan. Tänä kesänä on ollut hyvä juuri näin.

Muistanette varmaan pikkupoikien leikit hiiritalolla kera Mailegin hiirten. Noihin leikkeihin pojat liittivät talvella myös adventtikalenterista löytyneet Klompelompen pehmot. Kesällä katsoimme kuopuksen ja jääkarhupojan kanssa lelukauppojen nettisivuja ja näimme ihastuttavat Mailegin uutuudet. Lupauduin tilaamaan niitä kesäyllätykseksi. Pojat valitsivat hengenpelastuskissan torneineen (saa myös majakaksi), äiti-, isosisko- ja pikkuvelihiiret uimakoppeineen ja varusteineen sekä uimapatjan, kumiveneen ja aurinkovarjon. He olisivat halunneet vielä pikkusiskohiiren, mutta se näytti olevan monesta paikasta loppu. Isä- ja isovelihiiri jäivät myös puuttumaan. Mailegin Lomalla -sarjaa myytiin esimerkiksi Tingeling-lelukaupassa.

Lämpimän kesäpäivän leikkipaikaksi valikoitui uima-altaan ympärillä oleva terassi, jossa pojat saivat avata saapuneet postilähetykset.

Tietäessään jo etukäteen mitä paketeista paljastuu, pojat olivat poimineet lastenhuoneen hiiritalosta jo valmiiksi mukanaan terassille hiirten pikniktarvikkeita. Pieni tilkkupeitto on aiemmin hiiritaloon virkkaamani vauvanpeitto. Punavalkoraidallinen patja, pieni ruudullinen tyyny ja neulottu valkoinen peitto sekä virkattu hattu ovat olleet meillä jo ennestään, samoin muutama kuvassa näkyvä hiiri.

Sillä aikaa kun jääkarhupoika jäi vielä järjestelemään rantaelämää leikiksi, kiiruhti kuopus hakemaan yläkerrasta lisää lomalaisia rannalle.

Muistan itsekin, miten lapsena kannoimme ulos nurmikolle viltin päälle leikkejämme. Erityisesti nukkeleikit naapurin lasten kanssa olivat suosittuja. Toisinaan ne levisivät toimistorakennuksen isolle katetulle kuistille asti. Perheistä sai varsin suuria, kun jokainen toi nukkensa (useimmiten siihen aikaan jokaisella tosin oli vain yksi nukke) vaunuineen tai rattaineen. Sitten jaettiin roolit ja leikittiin useita tunteja kotileikkiä. Muistan, miten yksillä sisaruksilla oli harvinainen iso nukke, ehkäpä noin metrin korkuinen. Se oli hyvin suosittu noissa leikeissä, koska poikkesi selkeästi muiden nukkien koosta ja pystyi esiintymään isosiskon roolissa. Oman nukkeni nimi oli Tiina. Harmikseni tuo ainut Tiina-nukkeni vaunuineen varastettiin lukollisesta kellaritilasta. Toivoin kovasti saavani sellaisen nuken, jolla olisi ”oikeat” kammattavat hiuskset, mutta sellaista en koskaan saanut. Myöhemmin barbieleikit (tai Daisyt) syrjäyttivät nukkeleikit ja barbiekodillani leikin yläasteikään asti. Poikien hiiritalossa on käytössä joitakin barbietaloleikiestäni säästyneitä huonekaluja.

Mielestäni on mielenkiintoista seurata sivusta poikien leikkien eri vaiheita. Ensin jaetaan roolit ja käydään neuvotteluja ”kuka on kukin”. Toisinaan kaksi nuorinta haluavat olla yksi ja sama hahmo ja sitten mietitään kompromissia asiaan. Tällä kertaa kumpikin halusi olla pikkuvelihiiri ja roolista käytiin kauppaa muunmuassa tarjoamalla tilalle toista hyvää tai jopa parempaa roolia. Useimmiten tällaiset keskustelut käydään täysin sopuisasti. Olen juuri lukenut yhtä Jari Sinkkosen kirjaa, jossa jälleen kerran kerrotaan leikin tärkeydestä lapsen elämässä ja juurikin näistä tärkeistä sosiaalisen elämän taidoista, kuten jakamisesta ja neuvottelusta, joita nimenomaan parhaiten voi harjoitella leikkitilanteissa. Mielestäni on aina yhtä hämmästyttävää, miten sisäänrakennetusti lapset alkavat noita taitojaan harjoitella ja kehittää. Joillakin nämä taidot ovat ikään kuin syntymälahjanaan valmiiksi vahvat, toiset puolestaan tarvitsevat niissä enemmän harjoittelua, joskin silloinkin se luonnistuu parhaiten vertaisen kanssa, toisinaan toki aikuisen avustuksella ja hienoisella ohjauksella.

Tällä kertaa tilanne ratkesi sillä, että kuopus keksi mennä hakemaan yläkerrasta toisen pikkuvelihiiren mukaan leikkiin. Samalla hän toi myös kaksi rottaa, jotka esiintyvät yleensä pahiksen rooleissa näissä Maileg-leikeissä ja niin tälläkin kertaa. Tosin uimarantaleikki taisi viedä sen verran leikkijät mukanaan, että rotat unohtuivat käytännössä koko leikin ajaksi ison terassilla olleen aurinkotuolin taakse väijyyn.

Välillä leikkipaikka jäi tyhjilleen leikkijöistä, koska he halusivat mennä uimaan.

Uinnin jälkeen leikki jatkui ja leikkijöiden joukkoon liittyi myös nallekarhupoika.

Viedäänkö teillä sisäleluja kesäisin ulos?

Poikien vaatteet:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.