Tänä kesänä, kun laajensimme terassiamme uima-altaan ympärille, paistaa aurinko aamusta iltaan takapihallemme. Toki piha on ollut aina samankokoinen, mutta nyt terassi jatkuu pihamme rajalle asti, jossa aiemmin olivat suuriksi kasvaneet syreenit. Lisäksi terassi on maan pintaa korkeammalla, mikä osaltaan auttaa vastaanottamaan aikaisemmatkin auringonsäteet.
Vuosien ajan olen nauttinut kesän aurinkoisista aamukahveistani etuportailla, sillä sinne ovat ulottuneet juurikin nuo aamun ensisäteet. Niin on toki yhä, mutta suojaisampaa on nauttia maitokahvistaan takaterassilla kuin kadulle aukeavilla etuportailla. Toki on myös huomattavasti miellyttävämpi istuskella tuolilla ja laskea kuppinsa pöydälle kuin tehdä tuo sama kovilla portailla. Monesti olenkin ottanut portaille mukaan puutarhatuolin pehmusteen.
Näistä rauhallisista hetkistä aamuauringossa ei malttaisi millään luopua. Monesti olenkin löytänyt itseni sieltä etuportailta villashaaliin kääriytyneenä vielä silloinkin, kun ilmassa alkaa olla syksyn tuntua, eivätkä asteet enää kipua elohopeamittarissa yli kahdenkymmenen. Silloin sitä haluaa vielä poimia talteen niin ihan kaikkein viimeisimmätkin aamuauringon edes hieman vielä lämmittämät säteet.
Säätiedotusten mukaan meillä piti tänään alkaa sade. Aamulla herätessäni ei sateesta kuitenkaan näkynyt merkkiäkään. Pikaisesti katsottu sääennuste näytti sateen alkamisen siirtyneen aamupäivään. Niinpä ajattelin, että ehkäpä juuri tänä aamuna on yksi niistä viimeisistä mahdollisuuksista kerätä kesäisiä säteitä talvivarastoon ja kiiruhdin etsimään itselleni ja kahvikupilleni paikkaa aamun auringosta.
Sen verran taisi ihan oikeastikin pitää kiirettä, että pääsi kahvi läikkymään ihan yli laitojen. Toisaalta saatoin kaataa sitä hieman liikaa kupin kokoon nähden.
Terassiltamme puuttuu yhä vuosienkin asumisen jälkeen kunnon aurinkotuolit. Toisaalta olen huomannut, että näitä Ikean muovituoleja ja pyöreitä pieniä peltipöytiä on kevyt ja helppo siirrellä pitkin terassia päivän mittaan. Etenkin tämän kesän uimavalvojan roolissa tuo siirtely on tullut erittäin tutuksi. Tämä kesä on ollut todella upea ja lämmin – tai pikemminkin kuuma – että tällainen lämmöstä nauttivakin on saanut hilata tuolinsa varjon puolelle.
Kello on jo puoli kahdeksan illalla eikä sadetta näy vieläkään. Pitkin päivää sääennuste sateen osalta on siirtynyt aina tunnin tai pari eteenpäin. Kävelylenkillä käydessäni kuului useaan otteeseen ukkosen jyrinää jostakin etäämmältä, mutta tänne se ei ole toistaiseksi yltänyt. Vahvasti kuitenkin näyttää siltä, että huomisaamun kahviseuraksi en saa auringonsäteitä, mutta lähes yhtä hyvänä vaihtoehtona voin kuunnella silloin sateen ropinaa joko sisällä ikkunoihin tai terassilla katoksella alla sateelta suojassa.