Vuosien ajan olen nauttinut kesän aurinkoisista aamukahveistani etuportailla, sillä sinne ovat ulottuneet juurikin nuo aamun ensisäteet. Niin on toki yhä, mutta suojaisampaa on nauttia maitokahvistaan takaterassilla kuin kadulle aukeavilla etuportailla. Toki on myös huomattavasti miellyttävämpi istuskella tuolilla ja laskea kuppinsa pöydälle kuin tehdä tuo sama kovilla portailla. Monesti olenkin ottanut portaille mukaan puutarhatuolin pehmusteen.
Näistä rauhallisista hetkistä aamuauringossa ei malttaisi millään luopua. Monesti olenkin löytänyt itseni sieltä etuportailta villashaaliin kääriytyneenä vielä silloinkin, kun ilmassa alkaa olla syksyn tuntua, eivätkä asteet enää kipua elohopeamittarissa yli kahdenkymmenen. Silloin sitä haluaa vielä poimia talteen niin ihan kaikkein viimeisimmätkin aamuauringon edes hieman vielä lämmittämät säteet.
Säätiedotusten mukaan meillä piti tänään alkaa sade. Aamulla herätessäni ei sateesta kuitenkaan näkynyt merkkiäkään. Pikaisesti katsottu sääennuste näytti sateen alkamisen siirtyneen aamupäivään. Niinpä ajattelin, että ehkäpä juuri tänä aamuna on yksi niistä viimeisistä mahdollisuuksista kerätä kesäisiä säteitä talvivarastoon ja kiiruhdin etsimään itselleni ja kahvikupilleni paikkaa aamun auringosta.