Päiväkotiin, osa 2

Vuosi sitten tein postauksen aiheella Kouluun ja nyt kun meidän perheessä on alkamassa näillä näkymin viimeinen päiväkotivuosi, on myös korkein aika tehdä aiheesta postaus. Todellisuudessahan kuopus aloittaa elokuun puolivälissä esikoulun, mutta koska eskari jatkuu samassa tutussa päiväkotiryhmässä, ei arjessa sen osalta tapahdu suuria muutoksia. Meidän perheen kaikki viisi lasta ovat aloittaneet uudessa päiväkotiryhmässä sinä vuonna, kun he ovat täyttäneet viisi vuotta ja jatkaneet samojen lasten ja aikuisten kanssa myös eskarivuoden. Kahdella neljästä myös koulu on aloitettu samalla tutulla ryhmällä, mutta silloin sekä aikuiset että rakennus ovat vaihtuneet. Kahdella puolestaan koulun alkaessa rakennuksen ja aikuisten vaihtumisen lisäksi ovat osittain vaihtuneet myös luokkakaverit, ollen kuitenkin tuttuja saman päiväkodin toisesta eskariryhmästä. Meidän perheen lasten osalta päiväkotiin tarvittavat varusteet eivät ole muuttuneet esikoulun alkamisen myötä. Siitäkään syystä esikouluun meno ei ole tuntunut mitenkään erilaiselta kuin yleensä päiväkotiin meneminen.

Näistä pupuhaalarikuvista on nyt kolme vuotta aikaa. Kuopus aloitti silloin päiväkotiuransa 2v 10kk ikäisenä. Käytiin kuvien ottamisen aikaan tutustumassa päiväkotiin.

Ajattelin kirjoittaa tähän postaussarjaan omia ajatuksiani päiväkotiin tarvittavista jutuista. Esikoinen aloitti päiväkodissa elokuussa 2002 ja kuopus elokuussa 2017. Siihen väliin mahtuu useita päiväkodinaloitusvuosia ja tällä erää näyttäisi tämän vuoden 2020 elokuun 17.päivä olevan meidän perheessä viimeinen päiväkodinaloituspäivä. Noihin vuosiin mahtuu myös useita kotiäitivuosia, jolloin isommat kotihoidossa olevat lapset kävivät seurakunnan kerhossa ja osa oli toki myös vuorollaan eskarissa tai jo koulussa. Varmasti jakamani ajatukset eivät ole kaikkien mielestä ”oikeita” ja uskonkin, että hyvin pitkälle jokainen tuntee itse lapsensa ja hänen tarpeensa. Lisäksi eri päiväkodeilla saattaa olla erilaisia toiveita ja suosituksia mukaan otettavista varusteista. 

Jos haluat poimia pelkän tarvikelistan, niin suosittelen lukemaan vain numeroidut otsikot ja hyppäämään yli pitkät ”selostukseni”. Tiedän, että tänä päivänä luetaan mieluummin vain lyhyempiä juttuja, mutta se ei ole oikein osoittautunut minulle sopivaksi, vaan tykkään ennemminkin jaaritella hieman pidempään ja perusteellisemmin. 😉 Samasta syystä jaan postauksen suosista osiin. Päiväkotitarvikkeet pähkinänkuoressa on postaussarjan ensimmäinen osa ja sieltä voit halutessasi poimia vain pelkän tarvikelistan ilman ylimääräisiä selostuksia ja tarkennuksia.

1. Nimikointi

Jep, nimikointi pitää todellakin ”ottaa mukaan” päiväkotiin. Koska nimikointitarrojen tilaamisessa saattaa päiväkodinaloitussesonkina kestää hieman pidempään, niin siksi kannattaa aloittaa päiväkotitarvikkeiden haaliminen nimenomaan tästä osiosta. Tarramonsteri-postauksessa kerroin enemmän meidän perheen tarravalinnoista. Noiden nimikointitarrojen lisäksi käytän poikien vaatteiden ja tarvikkeiden nimeämiseen myös Polarn och Pyretin merkkaustussia. Itse en välttämättä nimikoi aivan kaikkia lapsen vaatteita eli esimerkiksi perusvaatteita, jotka lapsi pukee kotona aamulla ylleen (alusvaatteet, sisähousut ja paita). Sen sijaan nimikoin ehdottomasti kaikki riisuttavat vaatteet ja tarvikkeet, kuten ulkovaatteet, asusteet, kengät, repun, unilelun, eväsrasian, juomapullon, istuinalustan, lisä- ja varavaatteet, sadevaatteet jne. Jos päivän aikana sattuisi kotona aamulla puetut vaatteet kastumaan tai likaantumaan, ne on yleensä laitettu lapsen lokeroon odottamaan kotiin viemistä. Toki voi olla mahdollista, että vaatteet eksyvät siitä väärään lokeroon ja väärälle lapselle, mutta pidän sitä kuitenkin melko epätodennäköisenä eikä ainakaan meille ole koskaan käynyt niin. Tai oikeastaan olen kyllä lasta hakiessani huomannut, jos hänellä on ollut yllään eri paita kuin aamulla (oma varapaita) ja siitä syystä on ollut helppo huolehtia kotiin mukaan myös se alkuperäinen paita. Toisinaan olen kyllä löytänyt oman lapseni lokerosta vieraan lapsen vaatteita, mutta olen aina vienyt ne päiväkodin henkilökunnalle. Jotenkin haluan uskoa, että muutkin toimivat samoin.

Valitettavasti nimikoinnista huolimatta näiden lukuisia päiväkotivuosien ajalta on myös muutama vaate hävinnyt kokonaan. Jostain syystä meidän kohdalle ovat osuneet kadonneet sadehanskat eli pariinkin eri otteeseen ja eri päiväkodista, on lapselta hävinnyt toinen vuorillisista sadehanskoista. Eipä sillä toisellakaan hanskalla ole sitten enää mitään tehnyt ja on pitänyt ostaa uudet. Tiedän, että ihmisille on tapahtunut paljon suurempiakin katoamisia, joten en tästä ole kokenut suurempaa numeroa tekeväni. Ehkäpä eniten on harmittanut omat nahkahanskani, jotka hävisivät eteisestä sillä aikaa, kun vein lapseni hänen päiväkotiryhmäänsä. Tilalle oli jätetty rikkinäiset. Uskon vaihtokaupan tehneen aikuisen kyllä melko pian huomanneen, että kädessä olevat eivät olekaan ne omat ja rikkinäiset…

2. Sisätossut

Kuopuksen ensimmäiset päiväkotitossut olivat nuo alla näkyvät For Minis And Mommies pupumokkasiinit. Isoille pojille ostin aikoinaan perinteisiä Tintti-tossuja, joita ainakin jossakin vaiheessa myytin ihan Citymarketissakin. Ne oli lapsen helppo pukea itse jalkaansa ja hieman kenkämäisen pohjan ja korkean varren ansiosta ne tukivat hyvin kävelemistä ja jalkaa. Nämä puputossut ovat ainoat FMAM:n tossut meidän pojilla. Tinttien jälkeen olen ostanut Tohvelisankarilta useita erilaisia ja eri kokoisia Starchildin nahkatossuja. Niihin olen ollut oikein tyytyväinen ja ne ovat kestäneet käytössä myös veljeltä toiselle. Pikkupojat ovat käyttäneet päiväkotitossuina myös Reino-tossuja. Nekin ovat mukavan kenkämäiset jalkaan, joskin lapset toisinaan sanovat niiden olevan liian kuumat jalassa. Näistä Pikkujalkojen myymistä Petit By Sofie Schnoorin sisätossuista olen monesti haaveillut pojille, mutta ne ovat kuitenkin jääneet ostamatta.

3. Sadevaatteet

Voin heti tunnustaa, että tämä osio on ehdoton inhokkini. Kun isot pojat olivat pieniä, eivät ulkovaatteet pitäneet vettä nykyisten ulkovaatteiden tavoin, joten silloin erilliset sadevaatteet olivat aivan välttämättömät ja sen toki ymmärrän. Nyt kun kuorivaatteet ovat täysin veden- ja tuulenpitävät (jopa paremmat kuin sadevaatteet!), hankin erilliset sadevaatteet puhtaasti vain päiväkotikäyttöön. En ole vuosiin käyttänyt pojilla sadevaatteita kotioloissa, vaikka he ovatkin viihtynyt ulkoleikeissä säällä kuin säällä. Päiväkodeissa olen aina sanonut, että meidän lasten ei vaatteiden säästämiseksi tarvitse laittaa erillisiä sadevaatteita, sillä ulkovaatteet on hankittu ja tehty käytettäväksi jokaisella säällä. Sen kuitenkin ymmärrän, että oikein kuraisella ja rapaisella säällä päiväkodissa halutaan lasten laittavan sadehousut jalkaan, ettei hiekka ja rapa kulkeutuisi haalareiden ja ulkohousujen mukana päiväkotiin, vaan ”pysähtyisi” sinne sadevaatteiden naulakolle. Hengittävän ja vedenpitävän kuorivaatteen päälle erillisten sadevaatteiden pukeminen tuntuu kuin muovipussiin itsensä sulloisi. Sadevaatteet ovat lisäksi kankeat ja ne päällä leikkiminen ei ole yhtä mukavaa kuin pelkissä ulkovaatteissa. Voitte myös arvella, miten kuuma lapselle tulee, kun sadevaatteet puetaan kuorivaatteiden päälle. Tiedän, että nykyään on saatavilla muunmuassa erillisiä sadehaalareita, jotka ovat saavuttaneet jopa suuren suosion. Itse lähinnä avaan toiveikkaana meidän Rukan sadevaatesäkin ja toivon, että sieltä löytyisi sopivat veljien vanhat sadevaatteet vielä täksi yhdeksi vuodeksi, ettei tarvitsisi sen takia lähteä enää sadevaateostoksille.

 

 

Viereisessä kuvassa näkyy Rukan sadevaatteet viiden pojan käytön jäljiltä. Hieman on housujen kuminauhat menettäneet kimmoisuutensa, mutta muuten kaikki ovat säilyneet täysin ehjinä ja nämä ovatkin jo matkanneet meiltä seuraavaan kotiin.

 Tässä sadevaateasiassa päiväkodeilla on varmasti erilaisia näkökulmia ja vaikka itse asiasta näin ajattelenkin, kunnioitan ehdottomasti päiväkodin ohjeita tässä asiassa ja siltä pohjalta sitten toimimme. En myöskään ilmaise tätä kantaani lapsen kuullen, vaan käyn sadevaatekeskustelut päiväkodin aikuisten kanssa. Eräässä päiväkodissa oli sellainen kanta, että kaikki lapset pukevat sadevaatteet sadesäällä ylleen, koska päiväkoti koki lasten eriarvoiseksi kohteluksi sen, että osan ei tarvinnut hyvien ulkovaatteiden vuoksi käyttää sadevaatteita ja osan taas piti. Silloin mentiin niillä säännöillä. Toisinaan joku henkilökunnasta on tullut nolona sanomaan minulle, että lapsi näyttää nyt tuolta, kun he eivät laittaneet niitä sadevaatteita. Siihen olen vastannut, että se on juuri hyvä. Olen ostanut vaatteet kestämään säätä kuin säätä. Ne saa pyyhittyä kotona. Silloin olen huomannut päiväkoti-ihmisen helpottuneen. On nimittäin myös niin, että vanhemmat hankkivat kalliita ulkovaatteita, joita haluavat suojella ja päiväkotihenkilökunta saa osakseen moitteet siitä, kun kaunis haalari onkin likaantunut. Lapsen vaatteet, jos mitkä, on tehty leikkimistä varten.

4. Kumisaappaat

Kumisaappaat kuuluu päiväkotielämässä pakollisiin varusteisiin. Kumisaappaissa on kuitenkin se hyvä puoli, että useimmiten ne pysty kierrättämään sisarukselta toiselle ja vielä senkin jälkeen uuteen perheeseen. Kustannukset niiden osalta jäävät siis lopulta pieniksi. Esikoiselle ostimme aikoinaan Nokian kumisaappaita ja ne ovat todellakin kestäneet viidellä pojalla täysin ehjinä ja jatkaneet vielä sen jälkeen matkaansa uuteen kotiin. Jossain vaiheessa ostin myös Crocsin kumppareita niiden keveyden vuoksi. Lapset ovat tykänneet käyttää niitä ja itsellänikin on muutamat (yhdet työpaikalla ja toiset kotona). Crocsit eivät kuitenkaan kestä esimerkiksi kuumuutta samalla tavalla kuin nokialaiset. Lisäksi meillä on revennyt yhdet Crocsin kumpparit varresta. 

Olen hankkinut yleensä samaa tai lähekkäistä kokoa olevia kumppareita kahdet. Toiset ovat koko ajan päiväkodissa ja toiset kotona. Olen tykännyt tästä ratkaisusta, sillä silloin ei tarvitse kuljettaa kumppareita edestakaisin kodin ja päiväkodin väliä eikä varsinkaan huomata sitä, että kumpparit jäivätkin kotiin. Nyt meiltä on lähtenyt jo useampi kumpparipari eteenpäin, kun kuopuksenkin jalat ovat kasvaneet niistä yli.

Tarvitaanko erillisiä talvikumisaappaita (vuorillisia) vai ei? Minun kokemukseni perusteella sanoisin, että ei tarvita. Mielestäni villasukka riittää hyvin lisälämmikkeeksi ja toisaalta meidän talvikengät ovat aina olleet goretexia ja pitäneet vettä. Lumihankeen en koe tarvetta laittaa kumisaappaita. Mielestäni ne ovat liukkaat ja kylmät. Jos taas talvella ei ole lunta, käyvät tavalliset kumisaappaat mainiosti myös silloin, vaikkapa sitten sen villasukan kanssa. Yllä olevassa kuvassa näkyy muutamat Crocsin lämminvuorikumisaappaat. Ne olen osatanut jostakin marketin poistokorista ja ne ovat samalla ainoat lämminvuorikumpparit meidän perheessä. Niitä on käytetty tavallisten kumisaappaiden tavoin ja vaikkapa juuri niinä kotikumppareina eli samaa kokoa päiväkodissa olevien kumppareiden kanssa.

5. Säänkestävät ulkovaatteet

Aika ajoin olen lukenut keskusteluita siitä, millaiset ulkovaatteet lapselle olisi hyvä hankkia päiväkotiin. Toisinaan näkee ostoilmoituksia erillisiä päiväkotivaatteita varten ja vaikkapa huonompikuntoisia ulkovaatteita varten. Itse ajattelen niin päin, että päiväkotiin ulkovaatteiksi on lapselle hankittava parhaat mahdolliset ulkovaatteet eli sellaiset, jotka kestävät Suomen erilaisia ja vaihtelevia sääolosuhteita sekä kovaa käyttöä ja kulutusta. Päiväkodissa ulkoillaan paljon ja kaikissa sääoloissa. Siitä syystä juuri sinne pitää laittaa ne parhaimmilla ominaisuuksilla varustetut ulkovaatteet. Toisaalta noita vaatteita ostettaessa on ehkäpä hyvä miettiä juurikin niiden käyttötarkoitusta eli välttämättä sen haaleanvaalean hempeän pastellisävyisen kauniin ja söpön haalarin käyttöpaikka ei olekaan oikea siellä päiväkodissa, vaan ennemminkin esimerkiksi vaunukävelyillä tai perheen kauppareissuilla. Mielestäni päiväkodin henkilökunnan tehtävänä ei ole vahtia lasten vaatteiden siistinä tai puhtaana pysymistä, vaan heidän tehtävänään on muunmuassa antaa lapselle mahdollisuuksia leikkiin. Nämä ovat kuitenkin niitä mielipideasioita.

Tässä meidän rapakukot eräänä alkukesän päivänä kotipihan leikkien päätteeksi. Toisella on yllään PoPin kuorihaalari irrotettavalla fleecevuorilla ja toisella puolestaan kaksiosainen kuoriasu. Pojat tietävät, että tällaisten leikkien jälkeen heidän on tultava sisälle kodinhoitohuoneen ovesta. Siellä on lattiassa ns.kurasyöppö, jonka päällä on mahdollisuus heti suihkutella ylimääräinen rapa pois ulkovaatteista. Itse tapaan kuitenkin toimia niin, että annan vaatteiden ensin hieman kuivua, jolloin hiekka irtoaa niistä helpommin ja voin pyyhkiä vaatteet kostealla rätillä. Sellaisia rättejä saa yleensä aina PoP-kaupasta, kun ostaa ulkovaatteita. Jokaisen rapaleikkikerran jälkeen ei siis todellakaan tarvitse – eikä edes kannata – laittaa ulkovaatteita pesukoneeseen. Vaatteen ominaisuudet kärsivät liian useista pesukerroista ja ne saa puhtaaksi ihan vain kuivaamalla ja pyyhkimälläkin.

Viime vuodet olen välikausikuorivaatteiden osalta turvautunut pääasiassa Polarn och Pyretin valikoimaan. Tummansininen on näistä vaatteista ehdoton suosikkini, koska se on likaystävällinen ja käy vuodesta toiseen ja lapselta toiselle. Siihen on myös helppo yhdistää vaikkapa lapsen omaa lempiväriä asusteiden muodossa. PoPin kuoritakkiin pystyy kätevästi yhdistämään nepparikiinnityksellä joko windfleecetakin tai kevytuntuvatakin. Kaikkia takkeja voi käyttää myös erillisinä. Esimerkiksi ennen toppatakkiin siirtymistä, voi aluksi käyttää kuoritakkia lisäämällä sen alle toisen takin. 

Päiväkoti-ikäisellä suosin haalaria sen helpon puettavuuden vuoksi. Eskarivuonna meillä on välikausiulkovaatteina ollut välillä myös kaksiosainen kuoriasu, mutta talvisin aina haalari. Kaksiosainen asu on toisinaan välikautena monikäyttöisempi, koska yläosaa voi vaihtaa säiden lämmetessä kevyemmäksi. Esimerkiksi kun nyt kesällä oli välillä kylmempiä ja sateisempia päiviä (ihan kotioloissa), pojat laittoivat PoPin kuorihousut ylleen pelkkien alusvaatteiden päälle ja takiksi windfleecet. Silloin housut eivät kastuneet märällä nurmikolla istuessa ja leikkiessä, mutta eivät kuitenkaan olleet liian kuumat.

Kasvavalle lapselle joutuu helposti vuoden aikana ostamaan useamman ulkovaatekerran ja seuraavana vuonna ostoskierros alkaa alusta. Monesti olenkin miettinyt, että niin ihanaa kuin se onkin asua neljän vuodenajan maassa, tuo se erityisesti ulkovaatteiden, asusteiden ja kenkien osalta huomattavasti enemmän kuluja kuin vaikkapa lämpimissä maissa asuville lapsiperheille. Hieman säästöä noihin pakollisiin hankintoihin tuo Polarn och Pyretin irrotettavalla fleecevuorilla varustettu kuorihaalari. Sitä voi käyttää aluksi syksyllä ilman vuoriosaa, jolloin se siis toimii perinteisen kuorihaalarin tavoin. Ilmojen kylmetessä ja jopa loppusyksyn/alkutalven pikkupakkasilla haalariin kiinnitetään lisälämpöä tuova fleecevuori, jolloin sen käyttö jatkuu eikä vielä tarvitse siirtyä paksuun talvihaalariin. Etenkin lumettomina talvina tällä fleecevuorillisella kuorihaalarilla voi pärjätä hyvinkin pitkään. Talven aikana lapset kasvavat paljon ja perinteinen kuorihaalari on seuraavana keväänä vääjäämättä liian pieni. Fleecevuorillinen haalari onkin tässä usein ollut poikkeus. Kun fleeceosan irrottaa, tulee kuorihaalariin lisää väljyttää ja haalari saattaa toimia vielä kevään ajan kuorihaalarin roolissa. Näin yhtä haalari voi käyttää 3/4 vuodesta ja mikseipä myös kesäaikaan, jos sattuu oikein sateinen ja kylmä kesäsää.

Muutama moite tässä haalarissa kuitenkin on. Toinen on se, että itse en ainakaan jaksa edestakaisin ottaa vuoriosaa pois ja jälleen seuraavana päivänä laittaa takaisin, sillä jonkin verran siihen näpräämiseen menee aikaa. Kuoriosaa ei voi myöskään irrottaa tuosta vaan kesken päiväkotipäivän, jos iltapäivällä onkin lämpimämpää. Silloin on järkevämpi käyttää muunlaista välikerrosta haalarin alla. Toinen moite liittyy vuoriosan lahkeisiin. Ne saattavat pukiessa mennä sen verran myttyyn, että lapsen on itsenäisesti haalaria ylleen pukiessaan joskus vaikea löytää varpaille ulospääsyreittiä lahkeensuusta. Tämä saattaa turhauttaa lasta ja viedä myös turhaan päiväkotihenkilökunnan aikaa, jos lapsi jo muuten osaisi pukea itse. Olenkin kuullut, että joissakin päiväkodeissa on jopa toivottu, että näitä haalareita ei laitettaisi lapselle päiväkotiin. Näistä muutamasta moitteesta huolimatta meidän lapset ovat kyllä käyttäneet näitä haalareita päiväkodissa ja pääasiassa niiden käyttö on sujunut ongelmitta.

Yllä olevassa kuvassa etualan pojalla ja kypäräpäisellä kuopuksella on kummallakin yllään PoPin fleecevuorillinen kuorihaalari.

Tarkempia tekemiäni talvi- ja  välikausivaatepostauksia löydät linkkien takaa. Lisäksi yksi postaus talvihaalareista löytyy tuosta erillisesta linkistä.

6. Asusteet

Yllä linkatuista vanhoista postauksista löytyy jokunen sana myös hyväksi todetuista asusteista. Lämpimällä aurinkosäällä lierillinen hattu suojaa lippistä paremmin. Etenkin korvat ja niska ovat vaarassa palaa käytettäessä lippistä. Ilmojen viiletessä meillä on otettu ensin käyttöön puuvillaiset trikoopipot kera huivin tai kaulurin. Itsekin huomaan, että avoimen kaulan kautta kylmä ilma pääsee helposti ”luihin ja ytimiin” ja siitä syystä pidän tärkeänä suojata lapsen kaulan. Pieni lapsi ei kuitenkaan vielä osaa solmia itse huivia, joten kauluri on silloin parempi valinta. Toisinaan lapset tosin pujottavat jo valmiiksi solmitun huivin kaulaansa, mutta valitettavasti se on silloin liian löysällä eikä lämmintä kunnolla kaulaa. Tuubihuivi on hyvä vaihtoehto kaulurille, sillä sekin on lapsen helppo pujottaa itse pään läpi. Päiväkotikäytössä oma – ja myös lasteni – suosikki on kautta vuosien ollut Kivatin kypärälakki, ensin välikausiversiona (puuvilla) ja talvena villaversiona. Kypärälakkeja käyttäessä ei tarvita erillistä kauluria. Valittaessa lapselle sopiva koko kypärälakista, se suojaa hyvin myös korvat ja niskan sekä jonkin verran myös poskia. Lapsen on helppo pukea kypärälakki itse päähänsä. Vaikein osuus on saada kypärälakin alaosa haalarin tai takin kauluksen alle niin, ettei kylmä ilma pääse sitä kautta sisälle. Kivatin kypärälakeista löytyy enemmän linkin takaa. Puuvillaisten trikoopipojen rinnalla suosittelen käytettäväksi merinovillapipoa. Ohut merinovillapipo lähes ympärivuotisessa käytössä on varmasti paras mahdollinen, sillä se on lämmin, mutta ei hiostava.

Kunnon goretexhanskat ovat taatusti paras valinta päiväkotiin sekä välikaudeksi että talveksi. Polarn och Pyret, Reima ja Rasavil ovat olleet meidän pojilla eniten käytetyt hanskamerkit. Kovilla pakkasilla olen laittanut hanskojen sisälle vielä tiiviit ja lämpimät Ruskovillan merinovillalapaset. Lämpimät nahkakintaat toki käyvät silloin myös hyvin.

Syksyllä ja keväällä – hieman lämpimimmillä säillä – olen käyttänyt pojilla päiväkodissa Kivatin puuvillalapasia. Siinä vaiheessa, jos lapsi on osannut pukea itse käsiinsä Kivatin puuvillasormikkaat, olen antanut ne käyttöön myös päiväkodissa. Ennen sitä, lapaset ovat parempi vaihtoehto, sillä aikuisilla menisi päiväkodissa kohtuuttomasti aikaa, jos heidän pitäisi pukea sormikkaat koko lapsiryhmälle. Toki aikuiset auttavat hanskojen pukemisessa, mutta on aivan eri pukea pikkulapsen käteen lapasta kuin sormikasta. Sama koskee myös sormikasmallisia hanskoja. 

Lisäksi lapsi tarvitsee päiväkotiin villasukat kylmemmille säille ja mahdollisesti kumisaappaissa käytettäviksi. Meillä mummi on pitänyt huolen siitä, että pojilla on ollut aina villasukkia saatavilla. 

Olen pakannut päiväkotiin mukaan myös varahanskat meneillään olevan sesongin mukaan. Koska pyrin siihen, että ykköshanskat ovat nimensä veroiset, ei varahanskoihin juurikaan ole tarvinnut turvautua ja siksi varahanskoiksi ovat käyneet veljen vanhat ykköshanskat eli on riittänyt, kun olen ostanut lapselle yhdet uudet hyvät hanskat (monet hanskat ovat tosin käyneet ykköshanskoista vielä yhden käyttäjän jäljiltäkin).

7. Kengät

Kumisaappaiden lisäksi lapsi tarvitsee päiväkotiin hyvät jalkineet. Loppukeväästä ja alkusyksystä, säiden ollessa kuivempia ja lämpimämpiä, esimerkiksi lenkkarit käyvät hyvin päiväkodin ulkoleikkeihin. Säiden viiletessä ja sateiden lisääntyessä otamme käyttöön goretexkengät, jotka välikausiversioina muistuttavat vielä melko paljon lenkkareita, joskin goretexeissä on pikkulapsilla yleensä vartta ja lisäksi ne ovat lenkkareita painavammat. Talvella suosimme myös goretexeja, joskin parhaiksi talvikengiksi vuosien varrella ovat valikoituneet Kavatin nahkatalvisaappaat, jotka pitävät myös vettä. Niistä löydät tarkempaa tietoa viisivuotiaan talvivaatepostauksesta

Välikausigoretexeina olemme käyttäneet pojilla pääsääntöisesti Vikingin kenkiä, joista yleisesti ottaen on ollut hyviä kokemuksia. Yhtenä vuonna tarrat olivat vialliset ja ne piti vaihdattaa uusiksi suutarilla. Vikingin kenkiä on helposti saatavilla marketeista ja melko usein niistä on myös tarjouksia, joten sekin on puoltanut niiden ostamista. Kenkien osalta tärkeintä lienee kuitenkin se, että ne ovat sopivan kokoiset, pysyvät hyvin jalassa ja lapsen on ne helppo pukea itse jalkoihinsa heti kun siihen ikänsä ja taitojensa puolesta pystyy. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.