Päiväkotiin, osa 3

8. Sisävaatteet

Kukin varmasti valitsee lapselle päiväkotiin sisävaatteet omien mieltymystensä mukaan, joten kerron tässä omistani ja lasteni suosikeista. Tärkeää on, että lapsen vaatteet tuntuvat mukavilta päällä. Toiselle se tarkoittaa sitä, että vaatteet ovat mahdollisimman pehmeät ihoa vasten ja toiselle puolestaan sitä, että vaikkapa housut ovat joustavat. Meidän pojilla on useimmiten ollut yläosana pitkähihainen trikoopaita. Pidän tärkeänä sitä, että vaatteen voi pestä 60 asteessa, jolloin se ikään kuin ”syväpuhdistuu”. Valitettavasti esimerkiksi vuosien ajan suosimissani Polarn och Pyretin tuotteissa on osittain siirrytty 40 asteen pesuun. (Tämä pesuasteen valinta vaatisi aivan erillisen postauksen, joten tyydyn tässä vain mainitsemaan asiasta, sitä sen tarkemmin avaamatta).

Yllä olevassa kuvassa näette kuitenkin sen, mitä pitää huomioida valitessaan vaatteita lapselleen päiväkotiin. Itse ostan lapsille vaatteita ajatuksella, että ne käyvät kaikkeen menoon – poislukien juhlavaatteet. Ruokatahrat vaatteilla eivät siis haittaa, koska ne lähtevät pesussa. Tämäkin valkopohjainen PoPin paita oli pesun jäljiltä jälleen täysin puhdas. Lapsen täytyy saada leikeissään ja ruokailuhetkillä olla ”vapaa” ja touhuta ikäisensä tavoin ilman, että hänen pitäisi esimerkiksi varoa likaamasta vaatteitaan. 

Jonkun sunnuntaisen silitysurakan päätteeksi vaatepinosta löytyy juurikin niitä perustrikoopaitoja päiväkotiin. Päällimmäisenä näyttäisi olevan Blaan kuumailmapallopaita, sitten jokunen Marimekko veljien peruina sekä useita PoPin paitoja. Alimpana ehkäpä H&M:n ja KappAhlin kesäisiä Salama-t-paitoja.

Alaosiksi meillä valikoituvat usein kuvissa näkyvät PoPin ”löysäfarkut” tai samanmalliset canvashousut. Kuopukset yhdet suosikit ovat ”naruhousut” eli nämä KappAhlin Newbie-malliston collegehousut. Jos housujen lahkeensuut ovat kovin löysät, ne nousevat ikävästi ylös lapsen pukiessa ulkohousuja tai haalaria ylleen. Kuopus osaa jo laittaa sukat stoppariksi lahkeiden päälle, mutta pienemmät lapset eivät vielä osaa. Olen huomannut myös sen, että jos talvella päällihousujen alla on pitkikset, estävät ne päällihousun lahkeen nousua sekä paljaan ihon näkymistä. Jos taas lahkeensuu on liian tiukka, lapsen on vaikea itse riisua housuja pois vaikkapa lepohetkeä varten. Muistan, kun eräs mieslastentarhanopettaja pohti, että minne ovat poikien käytöstä hävinneet sukkahousut. Ennen niitä käytettiin yhtä lailla sekä tytöillä että pojilla ja ne estivät juurikin tuon, että nilkka jää paljaaksi ja sieltä pääsee kylmää. Meillä on kyllä käytetty vielä taaperoiässä olevilla pojilla sukkahousuja, mutta sen jälkeen pojille sopivia sukkahousuja alkaa olla vaikea löytää markkinoilta.

Leikki-ikäinen lapsi huolehtii monesti jo itse wc-käynneistään ja siksi on tärkeää, että hän saa helposti riisuttua housunsa vyötäröltä alas ja puettua takaisin ylös. Vaikka käyttämissämme ”löysäfarkuissa” ja canvaseissa onkin nappi ja vetoketju, joustaa vyötäröllä oleva kuminauha niin hyvin, että lapsi pystyy riisumaan housut ilman niiden avaamista. 

9. Varavaatteet

Päiväkotiin tarvitaan lapselle varavaatteita, se lienee kaikissa paikoissa sama. Niiden säilyttämisessä saattaa kuitenkin olla eroja. Useimmiten lapsella on  käytössään oma lokero tai naulakkopaikka, jonne varavaatteetkin laitetaan. Meidän pojilla on ollut naulakossa erillinen kassi, jonne olen pakannut varavaatteet. Kuopukselle ostin Finlaysonin Outlet-myymälästä Elefantti-kuosisen ison kangaskassin, jonka olen aina pakannut täyteen varavaatteita. Muistan miten esikoisen aikana ei ollut niin helppoa löytää varavaatteita, koska eihän meillä ollut hänelle valmiina mitään ylimääräisiä vaatteita. Kuopuksen tilanne on siis täysin toisenlainen, sillä veljien vanhoja vaatteita riittää pilvin pimein. Varavaatekassiin tapaankin laittaa hänelle sellaisia vaatteita, joita en ehkä enää muuten käyttäisi (esim. housunlahkeet ovat leveää mallia) eli joita en tarvitse lapselle varsinaisiksi käyttövaatteiksi. Kassiin pakkaan muutamat collegehousut, muutaman pitkähihaisen paidan sekä useamman sukkaparin ja alushousuja. Sen olen oppinut, että kannattaa (isommalle) lapselle itselleenkin kertoa, mistä hän voi tarvittaessa ottaa vaihtovaatteen vaikkapa sukkien kastuessa. Ruokapöydässä ja wc-käynneillä voi myös tapahtua vahinkoja. 

10. Neuletakki/fleecetakki/huppari

Kuopuksen lokerossa on ympäri vuoden Benettonin vetoketjullinen puuvillaneuletakki. Sitä voi käyttää lämpimimmillä säillä takin asemasta ulkona ja kylmemmillä säillä puolestaan ulkovaatteiden alla lisälämmikkeenä. Saman asian ajavat myös fleecetakki tai huppari. Jälkimmäisen ongelmana tosin saattaa olla huppu, etenkin jos se on kovin paksu. Huppu saattaa olla vaikea saada ulkovaatteen alle tai se voi leikkiessä tarttua jonnekin, jos roikkuu ulkovaatteiden ulkopuolella. Meillä on myös sellaisia huputtomia huppareita eli korkeakauluksellisia vetoketjullisia collegetakkeja. Lisäksi meiltä löytyy PoPin huppareita, joissa hupussa on nepparikiinnitys. PoPin windfleecetakki käy myös hyvin etenkin kevyemmän takin rooliin, mutta alle puettuna se saattaa olla toisinaan jopa liian lämmin.

11. Villahaalari/fleeceasu

Kylmemmillä säillä (talvella) tarvitaan ulkovaatteiden alle useampi vaatekerros. Yllä olevassa kuvassa näkyvä fleeceasu on ollut meillä käytössä koululaisilla, joille ei ole enää löytynyt villahaalareista kokoa. Päiväkoti-ikäisellä puolestaan on ollut käytössään alla olevassa kuvassa näkyvä Ruskovillan (tai Kivatin) villahaalari. Viime talvi oli kyllä täysin poikkeuksellinen, koska en muista, että villahaalaria olisi tarvittu lainkaan.

12. Erilliset ulkovaatteet

Tällä otsikolla tarkoitan siis muita kuin tavallisia ulkovaatteita eli lähinnä lämpimimpien päivien ulkoiluja loppukeväästä ja alkusyksystä sekä tietenkin kesäaikaan, jos lapsi on silloin päiväkodissa. Lämpimämmällä säällä lapsella on oltava erikseen ulko- ja sisäsortsit tai ohuemmat housut ulos ja sisälle.

Muistanette postauksen sisäulkkareista. Vaikka puhunkin niistä enemmän koululaisten vaatteiden yhteydessä, ovat ne vallan mainiot myös päiväkoti-ikäisellä juuri tällaisessa käytössä. Käytämme niitä paljon myös kotipihaleikeissä ja pojat tietävät, että sisälle tultaessa sisäulkkarit riisutaan ja vaihdetaan ylle erilliset sisähousut. Näin hiekka ja muu ulkoa tullut lika ei pääse kulkeutumaan kuistia pidemmälle. 

13. Unilelu

Jos lapsi nukkuu päiväkodissa päiväunet, hänelle saattaa olla mukava laittaa turvakseen oma unikaveri. Kuopuksen aloittaessa päiväkodin, kävin ostamassa hänen lempipupunsa pienemmässä koossa ja aloimme kutsua sitä päiväkotipupuksi. Tuo Pentikin pienin halipupu oli mielestäni oikein sopiva päiväkotiin vietäväksi. Lopulta kävi kuitenkin niin, että jouduin ostamaan samanlaisen pikkupupun myös kotiin, koska poika ei meinannut millään ymmärtää, miksi rakas pupu pitää jättää aina päiväkotiin. Taisi olla muuten silloinkin elokuun alussa Pentikin lastentuotteet ystävklubilaisille -20%, kuten tälläkin hetkellä. Jos siis lapsesi tarvitsee vaikkapa erillisen päiväkotipupun, niin kannattaa hankkia sellainen 16.8. mennessä. Tarjous on voimassa siihen asti. 

Miksi pupu sitten piti jättää päiväkotiin? Valitettavasti pöpöt kulkevat päiväkodin ja kotien väliä muulloinkin kuin korona-aikana. Siksi on parempi pitää unikaverit erikseen päiväkodissa ja kotona. Lelupäivien suhteen on hieman samanlainen ongelma. Me olemme ratkaisseet asian niin, että lapsi on valinnut tietyt lelut, joita hän haluaa viedä päiväkotiin lelupäivinä tai sitten lelu kököttelee päiväkotivierailun jälkeen jonkun aikaa kodinhoitohuoneessa ennen kuin pääsee jälleen kotona leikkeihin mukaan. Tämä järjestely ei ole tuottanut ongelmia.

14. Reppu

Pienellä päiväkotilaisella ei varmaan oikein ole väliä millainen päiväkotireppu hänellä on. Toisinaan lapsella itsellään saattaa olla joku pieni reppu käytössään, jota hänen kuljettaa vähän kuin ”muodon vuoksi” päiväkodin ja kodin väliä. Sitten saattaa olla hieman isompi – aikuisen kannettava – reppu, jossa kuljetetaan vaikkapa varavaatteita tai muuta tarpeellista. Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa käydä päiväkodissa metsäretkillä, kannattaa hankkia sellainen reppu, jota lapsen on hyvä ja helppo itse kantaa. Kuten koululaisenkin, myös eskarilaisen tai nuoremman päiväkotilaisen, repussa on hyvä olla rintaremmi. Se keventää kummasti repun painolastia. Reppu ei saa kuitenkaan olla liian iso lapsen kokoon nähden.

Tällaista pikkuista Petteri Kaniini -reppua kuopus harjoitteli kantamaan mukanaan muskarissa ja muissa pienissä menoissa. Lapsethan yleensä tykkäävät kantaa jotain mukaan ja siksi onkin hyvä opettaa heidät heti pienestä lähtien (kun on omaa kiinnostusta) huolehtimaan vaikkapa omasta repustaan. Samasta syystä me yleensä kuljetamme päiväkotireppua päivittäin päiväkodin ja kodin väliä, vaikkakin se on usein tyhjänä. Etenkin kuopus, jolla on monta isoveljeä, kokee kuuluvansa joukkoon, kun hänelläkin on oma reppu.

Tämä PoPin vanhempi reppumalli on ehkäpä paras päiväkotireppu, joka meidän pojilla on ollut. Ostimme sen aikoinaan keskimmäiselle pojalle juurikin niitä eväsretkiä varten, sillä kerhokäytössä ollutta SkipHopin reppua ei ollut niin helppo kuljettaa pidempiä matkoja. Nyt tämä sama reppu on ollut kuopuksella päiväkotireppuna jo kolme vuotta ja nyt on alkamassa neljäs.

 

Jääkarhupojalla oli käytössään tämä Haglöfsin reppu koossa small. Sekin oli aivan loistava ja käy tarvittaessa läpi elämän, sillä aina riittää sellaisia menoja, että tavaraa tarvitsee ottaa mukaan vain vähemmän.

Jos reppu tuntuu lapsen mielestä tylsältä, siihen voi aina kiinnittää itselleen mieluisia heijastimia, avaimenperiä tai pehmoja.

15. Juomapullo, eväsrasia ja istuinalusta

Monet päiväkodit toivovat erillistä juomapuolloa päiväkotiin etenkin lämpimimmille päiville. Sen lisäksi eväsrasiaa ja istuinalustaa tarvitaan joinakin retkipäivinä. 

Muistan miten kuopus odotti kuin kuuta nousevaa ensimmäistä eväsretkeään. Hänen oli saanut kummeiltaan Spiderman-eväsrasian ja -juomapullon ja ne olivat odottaneet retkivalmiudessa koko talven. Ja voi kun se ensimmäinen retkipäivä keväällä vihdoinkin koitti! Viisivuotiaana retkiä tehtiinkin sitten jo useammin ja niin tulee varmasti olemaan myös eskarivuonna. Tämäkin on sellainen asia, jota kuopus on vuosien ajan nähnyt veljiensä tekevän ja vaikka kuopuksellekin on otettu eväät mukaan muskariin ja veljien harrastuskuskauksiin, ei se ole ollut lainkaan sama asia kuin päiväkodin metsäretki, HÄNEN päiväkotiryhmänsä metsäretki.

Juomapulloina olemme suosineet Siggin pulloja. Ne ovat toki hieman muovipuolloja raskaampia, mutta muuten parempia. Tuossa PoPin repussa on myös siihen kuuluva istuinalusta, mutta sen lisäksi pojat ovat käyttäneet vanhoja Lingon&Blåbärin istuinalustoja. Pieni palanen retkeilypatjaakin kävisi hyvin istuinalustaksi.

Hieman on ollut nyt viime päivinä lisääntynyttä kiirettä ilmassa, joten tämä postaussarja ei ole edennyt toivotussa aikataulussa ja lopullinen kirjoittaminen on sujunut melko hätäisesti. Toivon kuitenkin, että se tekee siitä huolimatta sille ajatellun tehtävänsä. Vielä jää puuttumaan sarjan viimeinen osa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *