Kesätuuli kuivaa

Siitepölykauden edes hieman helpottaessa pääsen käsiksi yhteen lempikotityöhöni — nimittäin pyykkien ripustamiseen ja kuivaamisen ulkona pyykkinarulla kesätuulessa.

Jo pikkutyttönä — siitä lähtien kun yletyin ripustamaan pyykkiä narulle — tämä kuului ehdottomasti suosikkikotitöihini. Aikuisena pyysin äitiäni ompelemaan minulle samanlaisen pyykkipoikapussin kuin meidän lapsuudenkodissakin oli. Nyt alkaa tuo siniruutuinen pyykkipoikapussini olla jo sen verran kulunut, että täytynee tilata pian uusi 😉

Talomme rakennusvaiheessa näin asuntomessuilla idean, jossa pyykkinaru oli kiinnitetty autotallin/varastorakennuksen takaseinään toisesta päästä ja toisessa päässä oli mattoteline. Saman halusin myös meidän pihaan. Isäni ja mieheni valoivatkin mattotelineen kiinni pihamaahan heti kun multa oli levitetty ja piha tasattu. (Tahralta näyttävä kohta ei ole tahra, vaan Benettonin merkki, joka kuultaa paidan läpi.)

Postauksen kuvat ovat joitakin vanhoja kännykkäräpsyjä jonkun kesälomareissun jäljiltä. Pyykkääminen ja ”vaatefilosofiani” kulkevat aika lailla käsi kädessä. Kun hankkii koko miehistölle tietyt samat perusvaateklassikot, käy reissuun pakkaaminen mahdollisimman helposti. Samoin matkalaukujen purkamista eli reissuvaatteiden pesua helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti se, kun samanväristä pyykkiä saa kerralla koneen täyteen. 

Tässä on siitä yksi esimerkki: kuusi valkoista pikeepaitaa 😀 Ylemmässäkin kuvassa todennäköisesti on kuudet beiget chinot, mutta yhdet ovat vain rajautuneet kuvan ulkopuolelle.

Kun pyykkiä kuivaa ulkona, on ehkä tärkeintä muistaa se, että vaatteet ovat varmasti nurinpäin kuivumassa. Aurinko nimittäin saattaa haalistaa värejä ikävästi etenkin, jos pyykit unohtuvat narulle pitkäksi aikaa. Itse pesen pyykit muutenkin nurinpäin käännettyinä, joten yleensä ne ovat narulleripustamisvaiheessa ja valmiiksi nurinpäin.

Oletteko muut samaa mieltä kuin minä siitä, että tänä kesänä on tuullut jotenkin erityisen paljon? Pyykit ovat kuivuneet narulla aivan hetkessä. Kun seuraava pesukoneellinen on ollut valmis noin tunnin päästä, on edellisen koneellisen pyykeistä osa ollut jo kuivana ja loputkin seuraavan koneellisen jälkeen.

Lempipyykkäyspäivänä on sellainen, että pyöritän pesukonetta ehkä sellaiset    8 – 10 koneellista ja vien aina uudet pyykit narulle ja tuon samalla jo kuivuneita pyykkejä pois. Tällaiseen lempparipäivään kuuluu ehdottomasti myös se, että voin silittää kuivan pyykin saman tien — ja kaikkein mieluiten teen sen ulkona — viikata kullekin omat puhtaat vaatepinot ja kutsua jokainen lapsi hakemaan valmiin pinonsa omaan vaatekaappiinsa. Tuollaisen pyykkipäiväurakan jälkeen pystyy helposti olemaan vaikkapa kokonaisen viikon vapaa pyykinpesusta. Mielestäni on monessakin mielessä paljon järkevämpää pestä pyykkiä harvemmin, mutta enemmän samalla kerralla. Paitsi että siinä säästää rutkasti aikaa, niin se on myös ekologisempaa, kun koneelliset ovat täysiä, sähköä ja vettä kuluu suhteessa vähemmän jne.

Itse tykkään eniten käyttää puisia pyykkipoikia. Nämä taitavat olla ihan vain Citymarketista ostettuja Sinin pyykkipoikia. Jotenkin puiset pyykkipojat tuntuvat muovisia ”pehmeämmiltä”. 

          Pyykkipoikien kanssa samassa korissa on Le Chat Savon de Marseille                 -palasaippua, jota parempaa tahranpoistajaa en ole vielä tavannut. Tämän ”kissasaippua” (kuten me sitä kutsumme) on mahdollistanut sen, ettei ruokatahraista paitaa tarvitse rynnistää pesemään ja käsittelemään kesken ruokailun eikä edes heti sen jälkeen. Tapaamme heittää esikäsittelyä vaativat vaatteet kodinhoitohuoneen altaaseen, josta ne käsitellään ”sitten kun ehditään” tai seuraavan pyykkikoneellisen yhteydessä.

Ruokasooda, nestemäinen sappisaippua ja erillinen villa/silkkipesuaine ovat myös tarvittaessa käytössä perheemme pyykkien pesussa. Muuten käytän ehdottomasti hajusteettomia nestemäisiä pesuaineita. Pelkästään jo perheemme allergiat sanelevat ehdot hajusteettomuudelle. Suosin Allergia- ja astmaliiton hyväksymiä pesuaineita. Käytän valko- ja kirjopyykille eri nestemäistä — niille suositeltuja erillisiä — pesuaneita. Samoin perustein olen valinnut myös huuhteluaineen, mutta sitä käytän lähinnä vain lakana- ja pyyhepyykissä. 

Tine K:n korit käyvät moneen myös pyykkäyspuuhissa.

Olen omasta tahdostani ominut itselleni lähes koko pyykkihuollon meidän perheessä. Ihan vain jo pelkästään siksi, että tykkään siitä sekä siksi, että olen äärimmäisen tarkka pyykin lajittelussa enkä halua, että kukaan muu ”sekaantuu” siihen. Toki toisinaan meillä mieskin pesee pyykkiä (pesisi useimminkin, jos en olisi ominut pyykkitouhuja itselleni) sekä isot pojat. Koska pyykkiä oppii vain pesemällä, pidän tärkeänä opettaa pyykinpesun ”salat” myös lapsille. Opettaminen alkaa oikeanlaisesta lajittelusta ja sitä meillä lapset ovat tehneet ehkäpä noin kaksivuotiaasta asti 😉 tosin tulee ikävaiheita, kun lajittelu alkaa hieman unohtua 🙂 — toivottavasti kuitenkin vain tilapäisesti!

Sain tällä viikolla pitkään toivomani uuden silityslaudan ja -raudan, joita olen nyt koeajanut. Katsotaan, jos teen niistä vielä joskus erillisen postauksen. Tästä linkistä pääset lukemaan aikaisemman slittämiseen liittyvän postaukseni.

Tapaatteko te hyödyntää kesäistä tuulivoimaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.