Kukaan ei varmaankaan halua enää kuulla joulusta, itseni mukaan lukien, mutta haluan kuitenkin jonkinlaisen merkinnän vuoden 2022 joulusta tänne tehdä. Se joulu oli nimittäin erilainen, erilaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Olin jo aloittanut kirjoittamaan jouluaatolle postausta, jossa luki näin:
Viime vuosien joulut ovat olleet minulle haasteellisia vähien voimavarojeni vuoksi. Tänä vuonna saimme lisäksi kuumeflunssan kiusaksemme ja omalla kohdallani se tarkoitti luonnollisesti sitä, että voimia oli käytössä vielä normaaliakin vähemmän.
Sieltä se joulu silti tuli, tänäkin vuonna se tuli. Päätin pitää joululle ovea auki, ihan vain pienesti raollaan, ettei lämpö kokonaan karkaisi. Luotin siihen, että joulu löytää kyllä perille, sillä se on aina löytänyt. Ihmisiä kävi kolistelemassa portailla ja jättämässä ovelle joulutervehdyksiään. Emme voineet kohdata, sillä emme halunneet flunssaisia jouluviemisiä kenenkään matkaan. Kuusenalus täyttyi lahjoista, joulukattaus sai sittenkin koristeekseen kauniin kukkakimpun ja kahvipöytään ilmestyi herkullinen kakku.
Tänä iltana sytytän kynttilät ja valot kuusen ja kiitän siitä, että saan vastaanottaa joulun kotonani kera perheeni. Kiitän siitä, että jouluaterialla on riittävästi antimia ja kuusen alla jokaiselle lahjat. Kiitän siitä, että pimeys peittää pölyt ja että niiden siivoamiseksi on varattuna kymmeniä ja jopa satoja muita päiviä kuin juuri joulun päivät. Kiitän siitä, että joulun valo saa loistaa tuohon pimeyteeen ja että tuo valo on niin armollinen, ettei se pölyistä suutu, ei se niistä kaikkoa.
Tuo postaus jäi kuitenkin kesken ja lopulta kokonaan julkaisematta, sillä eihän siitä tullut totta, ei ainakaan kaikilta osin.
Jouluaattoiltana nimittäin lahjat jäivät avaamattomina kuusen alle ja jouluateria kattamatta ruokapöytään. Kukaan ei lukenut jouluevankeliumia eikä aaton iloinen jännittävä kutkutus tuntunut kenenkään sisikunnassa. Takana oli valvottu yö, mies sairaalassa yhden pojan kanssa ja minä kotona valvoen sieltä kantautuvia kuulumisia. Kotona olevista lapsista myös kaikki sairaina. Yhden kanssa oli jo aiemmin käyty päivystyksessä vähän ”hengittelemässä”. Repaleisia öitä ja yskivien vieressä valvomisia oli takana jo useampi ennen tätäkin. Itsekin sain kuumeen viimeisellä työviikolla ennen joululomaa. Sitä seurasi sitten muut flunssaoireet. Luonnollisestikin jo muutenkin aivan liian myöhään alkaneet jouluvalmistelut jäivät tuossa vaiheessa täysin sivuseikaksi.
Poika otettiin sisälle sairaalaan, mikä oli ehdottomasti paras vaihtoehto. Siinä kunnossa kotioloissa oleminen olisi ollut tosi stressaavaa ja turvatonta. Hän tarvitsi ehdottomasti sairaalatasoista hoitoa. Ketään ei kuitenkaan haluta pitää turhaan sairaalassa, eikä varsinkaan jouluna, joten kotiutusta yritettiin, mutta huonoin tuloksin. Tavallaan olin siitä kyllä myös hyvin helpottunut, koska lapsen vointi oli niin huono emmekä varmasti olisi edes uskaltaneet nukkua hänen vointiaan seurataksemme.
Kotona olevat veljistä tuntui kurjalta, että lahjat olisi avattu ilman isää ja yhtä veljeä. Niinpä päätimme siirtää sen myöhemmäksi. Pojat olivat kuitenkin saaneet jo avata aattoaamuna saunasta, yläkerran kuusen alta ja joulusukista löytyneet yllätykset.
Annoimme tänä jouluna noiden aattoaamun yllätysten lisäksi jokaiselle pojalle kolme lahjaa. Instagramissa jo kerroinkin, miten paketointia helpotti monet ”kestoratkaisut”. Yksi uusimmista sellaisista oli nämä kuusen alla näkyvät Riviera Maisonin rottinkilahjakorit, joita ostin vuosi sitten joulualesta. Muistin ostaneeni niitä seitsemän, mutta olinkin ostanut vain viisi, joten tämän vuoden alesta tilasin ensi vuotta ajatellen vielä puuttuvat kaksi.
Näiden lisäksi käärin yhdet lahjat tavalliseen tapaan lahjapaperiin ja kolmannet sujahtivat perinteisesti kirjakasseihin. Aattoaamun yllätyksiin käytin kuvissa näkyviä Newbien lahjalaatikoita. Tänä vuonna sain myös ajatuksen, että voisi ostaa jotakin kaunista kangasta, josta ompelisi kassit kirjalahjoja varten tai mikseipä vaikka ihan vain kangaspalat, joita voisi käyttää lahjapaperin tavoin lahjan käärimiseen. Lahjanauhoja ja pakettikortteja sekä muita lahjoissa käyttämiäni koristeita olenkin jo kierrättänyt useita vuosia.
Onko joku teistä tilannut kankaita Belle and Boolta? Entä kauniita kankaisia lahjapussukoita by.bm:ltä? Mistä muualta voisi löytää kauniita kankaita joululahjojen paketoimiseksi?
Täytyy kyllä sanoa, että ihailen lapsiani siltä osin, että he pystyivät samaistumaan sairaalassa olevan veljensä asemaan eikä kukaan heistä jäänyt harmittelemaan avaamattomia lahjoja eikä syömätöntä ateriaa. Toki joulun ohi meneminen sinänsä harmitti meistä jokaista, mutta ei sillä tavalla kuin olisi voinut. Jokainen joka on nähnyt läheisensä sairastavan, ymmärtää mitä tarkoitan. Jouluja tulee uusia, mutta ihmisiä on aina vain yksi ja jokaisella se yksi ainut terveys, jota on syytä kaikin keinoin vaalia.
Siinä olin kuitenkin väärässä, kun luulin, että joulua voisi siirtää. Ei sitä vaan voinut. Yritimme, mutta emme onnistuneet. Joulun tuntua ja sitä tiettyä tunnelmaa ei vain tullut. Olen joka vuosi kiittänyt siitä, että olemme saaneet viettää joulun perheenä ja olla terveinä. Aina ei toki niin ole ollut terveyden osalta, mutta yhdessä olemme saaneet olla. Kuopuksen vauvajouluna oli lähellä, että olisin ollut kuopuksen kanssa sairaalassa influenssan vuoksi, mutta pääsimmekin sitten jouluksi kotiin. Silloin ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla koin perheen yhdessäolon merkityksen. Tänä vuonna siihen tuli tyhjyys. Mieheni kanssa olemme viettäneet yhteisiä jouluja vuodesta 1992 lähtien ja poikien kanssa sitä mukaan kuin he ovat kukin vuorollaan syntyneet. Sinänsä meillä ei ollut mitään hätää ja kuten jo aiemmin kirjoitin, ainut oikea paikka lapselle oli olla sairaalassa, niin sellainen jonkinlainen tyhjyys oli vallitseva tunne. En voinut olla ajattelematta niitä perheitä, joiden joulupöydässä yksi paikka on pysyvästi tyhjä. Kiitollisuus siis siitä, ettei meillä kuitenkaan ollut siitä kyse.
Kiitollisuus myös siitä, millaisia ihmisiä ympärillämme on. Tämä ei valitettavasti ollut ensimmäinen joulu joko sairaana tai muuten vain huonoin voimavaroin varustettuna. Jaksan ihmetellä, miten ihmisiltä löytyy omien joulukiireiden keskeltä aikaa ja ajatuksia myös muille. Sain useamman viestin, joissa tarjottiin kauppa-apua ja ihan mitä vaan apua. Sellaisista herkistyy. Siitä, että joku on valmis tarjoamaan aikaansa ja omia voimavarojaan, että meidän perheellekin tulisi joulu. Saimme kauniin kukkalähetyksen kotiovelle.
Saimme jouluisen jälkiruokalähetyksen kotiovelle.
Saimme jouluaaton kahvipöytään kotiovelle toimitettuna suklaakakun ja toiselta ystäväperheeltä uunituoreita joulutorttuja. Nuo joulutortut olivat ainoa asia, jota kaikkein sairaimpana ollut poika jaksoi syödä yhtä sakaraa vaille kokonaan.
Poika sai myös sairaalaan vietäväksi herkkupussukan.
Kun sairaalassaolo jatkui, päädyimme viemään pojalle sinne perheen ulkopuolelta tulleet lahjat, jotka hän sai sitten siellä avata. Voinnin hieman kohentuessa, hän jaksoi jo olla jonkin aikaa videoyhteydessä veljiensä kera ja se toi kaikille hyvän mielen ja tunteen läsnäolosta.
Jouluateriamme kutistui tänä jouluna pieneksi yhteiseksi hetkeksi olohuoneen pöydän ääressä. Se oli tilanteeseen nähden paras ratkaisu.
Kahvipöytään jäi jäljelle kaksi Vihreää Kuulaa, jotka muistuttivat siinä koko joulun ajan vajaasta perheestä. Onneksi ne kuitenkin loppujen lopuksi tulivat syödyiksi.
Tapaan siis kattaa jokaiselle joulun kahvihetkelle aina kerralla seitsemän Vihreää Kuulaa eli jokaiselle perheenjäsenelle yhden. Kaikki tietävät, että niin on ja että jokainen voi silloin ottaa vain yhden.
Pojat olivat koristelleet yläkerran aulaan oman kuusensa ja sen valossa yritimme aattoiltana katsoa Samu Sirkan jouluterveyhdystä. Jaamme yleensä siihen aikaan joululahjoja, joten ohjelma on jäänyt aina näkemättä.
Ikkunasta katsottuna ulkona näytti kauniilta joulun päivinä.
Ja lopulta niitä lahjojakin päästiin avaamaan ja kokoamaan, hiukset höpsöllään ja uudessa joulupyjamassa, kuusen loisteessa.