Kukaan ei varmaankaan halua enää kuulla joulusta, itseni mukaan lukien, mutta haluan kuitenkin jonkinlaisen merkinnän vuoden 2022 joulusta tänne tehdä. Se joulu oli nimittäin erilainen, erilaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Olin jo aloittanut kirjoittamaan jouluaatolle postausta, jossa luki näin:
Viime vuosien joulut ovat olleet minulle haasteellisia vähien voimavarojeni vuoksi. Tänä vuonna saimme lisäksi kuumeflunssan kiusaksemme ja omalla kohdallani se tarkoitti luonnollisesti sitä, että voimia oli käytössä vielä normaaliakin vähemmän.
Sieltä se joulu silti tuli, tänäkin vuonna se tuli. Päätin pitää joululle ovea auki, ihan vain pienesti raollaan, ettei lämpö kokonaan karkaisi. Luotin siihen, että joulu löytää kyllä perille, sillä se on aina löytänyt. Ihmisiä kävi kolistelemassa portailla ja jättämässä ovelle joulutervehdyksiään. Emme voineet kohdata, sillä emme halunneet flunssaisia jouluviemisiä kenenkään matkaan. Kuusenalus täyttyi lahjoista, joulukattaus sai sittenkin koristeekseen kauniin kukkakimpun ja kahvipöytään ilmestyi herkullinen kakku.
Tänä iltana sytytän kynttilät ja valot kuusen ja kiitän siitä, että saan vastaanottaa joulun kotonani kera perheeni. Kiitän siitä, että jouluaterialla on riittävästi antimia ja kuusen alla jokaiselle lahjat. Kiitän siitä, että pimeys peittää pölyt ja että niiden siivoamiseksi on varattuna kymmeniä ja jopa satoja muita päiviä kuin juuri joulun päivät. Kiitän siitä, että joulun valo saa loistaa tuohon pimeyteeen ja että tuo valo on niin armollinen, ettei se pölyistä suutu, ei se niistä kaikkoa.
Tuo postaus jäi kuitenkin kesken ja lopulta kokonaan julkaisematta, sillä eihän siitä tullut totta, ei ainakaan kaikilta osin.