Mistä lie sain tällaisen ajatuksen koota postaukseen materiatoiveitani. Juuri keskustelimme siitä, miten materia sinänsä ei ole tärkeää paitsi silloin, kun aivan oikeasti tarvitsee jotakin. Siitä esimerkkinä voisi olla vaikka uudet talvikengät ja -vaatteet lapselle pieneksi jääneiden tilalle tai uusi jokapäiväisessä käytössä oleva kodinkone rikkoutuneen ja korjauskelvottoman tilalle. Nämä pakolliset tarpeetkin jokainen varmasti määrittelee parhaiten itse.
Puhuimme myös siitä, miten joskus on kuitenkin mukava saada lahjaksi jotakin joka ilahduttaa, mutta ei välttämättä ole ihan oikeasti tarpeellista ja sitä ilmankin voisi elää. Nykyisessä kulutusyhteiskunnassa tämäkin toki saa monet meistä mietteliäiksi. Pohdimme myös sitä, ettei tavallisen työssäkäyvän ihmisen palkka edes riitä siihen, että voisi ostella kaikkea vain siksi, että haluaa tai tykkää jostakin. Useimmat tai oikeastaan kaikki omat toiveeni olen hankkinut pidemmällä aikavälillä ja/tai alennuksia hyödyntäen. Juuri tästä syystä onkin hyvä olla olemassa jonkinlainen lista omista toiveista tai tarpeista. Sopivan hinnan osuessa kohdalle, voi jälleen harkita, olisiko nyt oikea hetki toteuttaa toive vai tarvitsenkohan sittenkään enää tätä.
En suinkaan koonnut tähän kaikkia mahdollisia toiveitani, ainoastaan sellaisia, jotka nyt nousivat esille.
Näin reilu vuosi sitten Marimekossa tämän terranvärisen Oiva-sarjan kulhon ja ihastuin siihen kovasti. Materiaali näyttää aika paljon luonnolliselta savelta tai kiveltä, koska pinta on jätetty ulkoa karheksi, lasittamattomaksi. Samalla värityksellä löytyi myös lautasia ja mukeja, ehkä joitakin tarjoiluastioitakin. En kuitenkaan haluaisi koko sarjaa, ainoastaan näitä kulhoja. Tällä hetkellä meillä on käytössä aamupalakulhoina Teema-sarjan kulhoja valkoisina, vaaleansinisinä ja Muumi-kuvioisina. Osa niistä alkaa olla jo melko kuluneita.
Olisin varmaan jo ostanutkin muutaman tällaisen kulhon sillä ajatuksella, että kerään niitä sitten vähitellen lisää. Valitettavasti muutaman epäonnistuneen sarjan keräämisen jälkeen olen kuitenkin tullut hieman varovaiseksi tällaisen pitkän keräilyajan suhteen. Saattaa nimittäin käydä niin, että siinä vaiheessa, kun olet saanut kerättyä neljä kulhoa vaikkapa tavoitellusta kahdestatoista, lopetetaankin sarjan tuottaminen. Toistaiseksi ei ole tullut mahdollisuutta ostaa niin montaa kulhoa kerralla, vaikka muutaman kerran olenkin jonkun tarjouksen myötä ne jo klikannut ostoskoriin.
Olen jo pitkään etsinyt itselleni merinovilla-asua ja heti kun näin nämä Ruskovillan 40-vuotisjuhlamalliston hiekanväriset luomumerinovillaiset paidan ja housut, tiesin että tässä ne ovat. Näitä juhlavuoden tuotteita (tässä hiekansävyssä ja sammaleenvihreänä) on saatavilla vain rajoitetun ajan, joten saattaapi olla, että koot ehtivät jo loppua ennen kuin pääsen niitä tilaamaan. Toivottavasti ei. Paidan ajatuksena on se, että sitä voisi käyttää aluspaidan lisäksi myös päällipaitana. Mielestäni se on hyvä asia. Väri näyttää omiin silmiini kauniilta.
En varsinaisesti voi sanoa pitäväni vyölaukuista, mutta toisinaan käytännöllisyys ja toimivuus menevät sen edelle. Eipä tarvinnut vielä kymmenen vuotta sitten miettiä, minne laitan kännykkäni kun menen lenkille. Tai siis sen pystyi jättämään kotiin. Nyt tuo möhkäle on pakko ottaa mukaansa, mikäli aikoo kerätä lenkin tiedot (esim. syke, matkan pituus ja kesto jne.) tai jos aikoo kuunnella liikkuessaan jotakin. Suinkaan aina en jaksa kuunnella mitään muuta kuin puiden huminaa tai muita ympäristön ääniä, mutta toisinaan tuntuu sopivalta laittaa luurit korville ja sulkea kaikki muu ulkopuolelle tai vieläpä niin, että luureista kantautuu joko puhetta tai musiikkia.
Ongelmaksi varsinkin kesäaikaan, kun ei ole takkia taskuineen, on tullut tuon möhkäleen sijoittaminen lenkin aikana. Kuinka usein olenkin kävellyt puhelinta kädessäni kuljettaen, mikä ei tunnu yhtään kivalta. Monesti olen miettinyt, että vanha kunnon vyölaukku olisi ratkaisu tähän ongelmaan. Etsiessäni vyölaukkuja, löysin tämän mielestäni kauniin In Wearin beigen tikatun laukun. Sen voi laittaa myös olan yli. Tämän olisin varmasti jo ostanut, jos olisin löytänyt Suomesta sille jälleenmyyjän. Vinkkaathan, jos törmäät tähän laukkuun jossakin!
Tästä Balmuirin Capri-silkkipuuvillahuivista olen haaveillut jo useamman vuoden. Toistaiseksi sen ostamiselle ei ole tullut sopivaa mahdollisuutta. Huivi on kooltaan 140cm x 140cm. Minulla on ollut jo pitkään käytössä Beck Söndergaardin ruskeapohjainen silkkivillahuivi, jossa on beiget tähdet. Se on ollut todella hyvä jo vuosien ajan, mutta on nyt päässyt repeytymään kahdesta kohdasta.
Repeytymään on päässyt myös Pentikin villapeitto. Sitä on jo useampaan kertaan ommeltukin, mutta tulos on yhä huonompi ja peitto alkaakin olla ihan roskistavaraa. Kuvan villapeitto taisi olla Lapuan Kankureiden eikä se oli välttämättä juuri se, mitä etsin, mutta joku beigesävyinen kuitenkin. Yksivärinenkin olisi ihan hyvä.
Peittojen lisäksi uudet koristetyynyt kelpaavat aina ja voisin jopa väittää, että en ole aikoihin uusia ostanutkaan.
Viime jouluksi olisin halunnut ostaa ruokapöytään näitä Riviera Maisonin rottinkirusetteja, mutta en millään malttanut. Siitä asti nämä koristerusetit ovat olleet mielessäni ja yhä niitä toivoisin. Niitä vaan pitäisi ostaa kerralla useampi. Seitsemän kappaletta on aivan minimi, mutta mielellään 10 – 12. Siinä vaiheessa hintalappu nousee jo aika korkeaksi. Kunpa vain tietäisin, että näitä on saatavilla seuraavat kymmenen vuotta, niin voisin ostaa aina muutaman kerrallaan silloin tällöin.
Olen aina pitänyt rottingista materiaalina. Siitä syystä meiltä löytyykin muun muassa korituoleja ja useita erilaisia ja kokoisia koreja ja korikirstuja. Rottinki tuo toivomaani lämpöä kotiin ja sisustukseen. Nämä rottinkiset katelautaset ovat myös Riviera Maisonin ja sopisivat mielestäni kauniisti kattaukseen valkoisen lautasen alle ja toki vaikka tarjottimeksi tai ”koriksi”. Valitettavasti näidenkin hankkimiseen pätee sama sääntö kuin Oiva-kulhoihin ja rottinkirusetteihin. Niitä pitäisi voida ostaa kerralla 10 – 12 kappaletta.
Useamman vuoden ajan on toivelistallani ollut myös isompi Raamattu sekä isommassa koossa että isommalla tekstillä, samoissa kansissa siis. Kansiksi haluaisin ruskeasävyiset nahkakannet. Muita vaatimuksia ovat sormipaikat ja muutama lukunauha. Haluaisin myös vetoketjun, mutta niitä ei tunnu löytyvän nuo muut vaatimukset täyttävässä versiossa. Uusi käännös olisi mieleeni tai sitten sellainen, jossa on rinnakkain molemmat käännökset. Minulta löytyy Raamattu kansalle versiosta Uusi testamentti isommalla fonttikoolla ja sen lukeminen on nykyään huomattavasti miellyttävämpää kuin pienifonttisemman perinteisen Raamattuni. Liekö ikänäöllä jotakin tekemistä asian kanssa…
Minulla on ollut käytössäni Maaret Kallion Lujasti lempeä -kalenteri vuodelle 2021. En ole käyttänyt sitä varsinaisen kalenterin tavoin, vaan muuten. Haluaisin saman kalenterin myös ensi vuodelle.
Näitä ruskeita blancosivuisia luonnoskirjoja olen katsellut etsiessäni opettajalle suunnittelukirjaa. Viime kesänä olinkin aikeissa ostaa tällaisen, mutta ne olivat silloin päässeet loppumaan. Tätä kovakantista vihkoa saa kahdessa koossa. Suunnittelukirjaksi sopisi isompi koko A4 ja A5 koko puolestaan joko käsilaukkukooksi tai kotiin monien tarpeellisten suunnittelu- tai listausvihkojeni joukkoon. Haluaisin kovastivaihtaa myös joulusuunnittelukirjani, koska edellisen tullessa täyteen piti tyytyä tylsään mustaan kovakantiseen ja ruudutettuun vihkoon, josta en tykkää yhtään. Harmi vaan, että sitä pitäisi sitten kuitenkin säilyttää vajaana, koska olen ehtinyt sitä jo muutaman joulun ajan käyttää.
Sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen Muudini. Mieluusti ottaisin niitä vielä lisää.
Tällaisia toiveita tällä kertaa. Ainakin niitä yhdistää sama värimaailma 😀
Millaisia toiveita sinulla on itsellesi? Tapaatko ostaa aina heti mitä haluat tai tarvitset vai ostatko vähitellen ja harkiten?