Valoa ja voimaa

Vähitellen on lähestymässä se aika vuodesta, jolloin otsikon mukaiset valo ja voima ovat enemmän kuin tarpeen. Törmäsin tähän sanakaksikkoon viikonloppuna etsiessäni itselleni kotikirjahyllystä sopivaa lukemista evääksi arkiaamuihin

Tämä kirja on aarteeni. Kuten kuvista näette, se pysyy enää juuri ja juuri kasassa. Olen saanut sen mummaltani opiskeluaikoinani eli arviolta noin 25 vuotta sitten. Mummani on puolestaan saanut sen äidiltään. Kirjassa olevan omistuskirjoituksen mukaan mummani äiti on saanut tämän kirjan sata vuotta sitten. Enpä ollut aiemmin huomannutkaan, että tuo sadan vuoden takainen päivämäärä on sama kuin esikoiseni syntymäpäivä, tosin siis aivan eri vuonna. Esikoisen 21-vuotispäivänä tämän vuoden 2021 syksynä on tämän kirjan antamisesta tullut kuluneeksi sata vuotta.

On ylipäätään harvinaista, että tämä kirja on säilynyt, sillä mummani äiti kuoli hyvin nuorena mummani – perheen esikoislapsen – ollessa vain seitsemän vuoden ikäinen. Saadessani tämän kirjan mummaltani, hän kertoi lukeneensa kirjan jo niin moneen kertaan, että muisti kaikki opetukset jo ulkoa. Siinä asiassa minulla onkin nyt kirimistä, sillä kirja on saanut levätä varmasti viimeiset kymmenen vuotta hyllyssä. Aikoinaan sitä kyllä luin ahkerasti.

Valoa ja voimaa elämän tielle on Aurore Tisellin alunperin ruotsiksi kokoama teos eri henkilöiden sanoja ja ajatuksia. Kirjan on suomentanut Lyyli Vihervaara ja tämä Raittiuskansan Kirjapainossa Helsingissä painettu teos on vuodelta 1920.

Kirjan koonnut Tisell kertoo nuoruuspäiviltään saakka hänellä olleen tapana sekä maallista että hengellistä kirjallisuutta lukiessaan kirjoittaa muistiin kohdat, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Tämän kirjan myötä toteutui hänen toiveensa saattaa nuo kaikki kauniit ajatukset myös toisten tietoon.

”…voi sitä (kirjaa) mieluummin lukea silloin, kun keskellä työn touhua, ajan tuhansien äänten sorinassa tahtoo viettää iäisyyshetken.”

Kirjasta löytyy pieni teksti, noin sivun mittainen, jokaiselle kalenteripäivälle. Teksti alkaa useimmiten lyhyellä Raamatun kohdalla, jonka jälkeen on pieni opetus tai ajatuksia tuosta kohdasta liittäen se useimmiten arjen eloon. Teksti on juuri sopiva luettavaksi kerran päivässä.

Viime viikonloppuna juuri ennen hämärän laskeutumista syysiltaan, sain ajatuksen pienestä teehetkestä puutarhassa syksyn värjäämien pensaiden alla. Kaadoin teekuppiini syntymäpäivälahjakseni saamaa uutta teetä, kietouduin äitini neulomaan palmikkovillapeittoon ja avasin kirjasta lokakuisen sivun. Illan hiljalleen hämärtyessä alkoi kynttilän valo loistaa yhä kirkkaammin ja lämpimämmin. Jo pelkästään tuo hetki hiljaisuudessa yksin ja kauniin syksyn keskellä teki kirjan nimen todeksi.

V a l o a   j a   v o i m a a   
s i n u n   s y k s y y s i   
j u u r i   s i n u l l e   s o p i v i n   t a v o i n!

(Ps. Miellään saat kertoa noista tavoista meille muillekin kommenteissa.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.