Kielletty J-sana

Jos et halua vielä syyskuun puolivälissä kuulla sitä kiellettyä J-sanaa, niin suosittelen jättämään tämän postauksen väliin. Jos puolestaan muutama aiheeseen liittyvä asia, jotka ovat nousseet jo elokuussa mieleeni, kiinnostaa, niin lue mielellään eteenpäin.

Muistanet, miten viime vuonna kerroin vuosia kateissa olleen joulumieleni jälleen osoittaneen merkkejä paluustaan. Ilokseni sain huomata, että tänä vuonna tuo joulumieli kolkutteli vieläkin aikaisemmin mielessäni, nimittäin jo elokuussa. Tuolloin kolme joulua ennakoivaa asiaa nousivat mieleeni ja ne haluaisin kanssasi jakaa.

Ensimmäinen asia on kynttilöiden polttaminen. Jonkun verran poltan kynttilöitä myös kesällä, mutta viime kesän kaltaisena hellekesänä niiden polttaminen on jäänyt lähes täysin. Loppukesästä, kun illat jälleen alkavat hiljalleen pimentyä, alan sytytellä kynttilöitä. Töiden alkaessa ja samalla aamujen aikaistuessa, sytytän ensimmäisenä herättyäni kynttilän. Sen valossa on ihana herätä rauhallisesti uuteen päivään ja nauttia samalla aamupalaa. Nyt kun olemme päässeet jo syyskuuhun ja herään arkisin jo ennen kuutta, on talossa vielä pimeää. Useana aamuna viime viikolla olen saanut ihailla keittiön ikkunasta hiljalleen valkenevaa taivasta kera punertavan taivaanrannan. Hiljainen talo ja tuo näkymä ovat pysäyttäviä.

 Tavoitatko sen tuoksun, joka tulee juuri puhalletusta kynttilästä? Loppukesästä, kun puhallan sen ensimmäisen kynttilän sammuksiin, tuo tuo tuoksu välittömästi tullessaan jouluolon ja siitä uskon tämänvuotisen ensimmäisen jouluoloni lähteneenkin liikkeelle. Olohuoneesta pitää sammuttaa kynttilät ennen makuuhuoneeseen siirtymistä, mutta viimeisenä juuri ennen nukkumaanmenoa, kun laskee kirjan yöpöydälle ja sammuttaa yöpöydän lampun, voi myös puhaltaa yöpöydällä palavan pienen tuikun. Silloin saa nukahtaa tuohon sammutetun kynttilän tuoksuun eli joulun tuoksuun. Ihan parasta on, jos tuohon hetkeen voi lisätä vielä näkymän olohuoneeseen, jossa palaa kynttilät ja mahdollisesti vielä tuli kakluunissa. Tuokin näkymä on melko usein mahdollista, sillä mieheni tulee yleensä vasta myöhemmin nukkumaan.

Kynttilävarastot on viimeistään nyt hyvä täydentää. Me ostimme jo kesällä Ikeasta pöytä- ja kruunukynttilöitä. Tuikkuja ostan marketeista sitä mukaan kuin ne pääsevät loppumaan. Lokamarraskuussa kauppoihin tulee yleensä lavallinen Havin erikoispitkiä kruunukynttilöitä, joita on parasta ostaa heti niiden tultua myyntiin, sillä ennen joulua niitä ei yleensä enää saa. Noilla Ikeankin kynttilöillä pärjää hyvin, mutta Havin pidemmillä kynttilöillä on luonnollisesti myös pidempi palamisaika ja jouluna se on erityisen hyvä asia.

Toinen asia liittyykin sitten juuri tuohon nukahtamiseen. Jos uni ei meinaa tulla, niin aivan parasta unilääkettä on alkaa miettiä ja suunnitella joululahjoja. Joulun tuoksu nenässä  ajatukset siirtyvät kuin itsestään jouluasioihin. Täytyy kyllä sanoa, että tuo nukahtamiskeino on ollut niin tehokas, että en ole päässyt lahjalistasuunnitelmissani alkua pidemmälle.

Sen sijaan en ole vielä ryhtynyt juomaan joulukahvia enkä käyttämään joulumukejani, vaikka ne näissä kuvissa näkyvätkin. Niiltä osin haluan ensin nauttia syksystä kera iltateen ja kynttilätunnelman.

Kolmas mieleeni noussut jouluasia tuli mieleeni samalla, kun puhalsin yöpöydältäni tuikun ja kääriydyin untuvapeittooni. Nimittäin lakanat! Olen tehnyt monena syksynä (tai loppukesästä) niin, että olen pessyt ja kuivannut ulkona pyykkinaruilla kaikki jouluksi suunnittelemani lakanat. Mikä ihanan raikas kesän tuoksu niistä leviääkään joulutunnelman sekaan, kun ne vihdoinkin saadaan pedata jouluksi. Yllättävää kyllä, niin tuo kesän tuoksu jouluna ei yhtään haittaa joulutunnelmaa, päinvastoin. Vielä kun tuulettaa raikkaassa pakkassäässä nuo lakanat ihan vain pikaisestikin aattoaamuna, niin aattoiltana on aivan ihana kääriytyä unille juuri noihin lakananoihin. Siitä on tullut oikein minun ja nallekarhupoikani yhteinen ohjelmanumero ja nautintohetki.

Vaikka lupasinkin kertoa kolme vinkkiä joulumieleen, niin niitä tuleekin nyt neljä. Muistanet vielä joulukirjani. Sain tässä vuodenaikojen taitteessa vinkin uudesta täytettävästä joulukirjasta ja päädyin tilaamaan sellaisen itselleni edellisten lisäksi. Satuin löytämään Joulun suunnitelmat -vihkosen outlet-hinnalla ja päädyin tilamaan sen. Mustavalkoinen värimaailma ei ole minun juttuni, mutta tällä kertaa en antanut sen häiritä. Voihan sivuille halutessaan lisätä mieleisiään joulutarroja tai käyttää mieleisiään värikyniä (niistäkin olisi yksi vinkki jaettavaksi). Tilaamastani, kauniisti paketoidusta, poistotuotteesta en löytänyt kyllä mitään virhettä, vaikka verkkokaupan tesktin mukaan pieniä virheitä näissä outlet-tuotteissa saattaa esiintyä.

Tässä A4-kokoisessa jouluvihkosessa on tilaa kahden eri vuoden joulusuunnitelmille. Omassa blankossa joulukirjassanikin tykkään aloittaa uuden joulun suunnittelun aina käymällä ensin läpi edellisen vuoden suunnitelmat ja pohtimalla, mitä haluan säilyttää ja mitä ehkäpä muuttaa. Kenties olin kirjannut muistiin edellisenä vuonna jotakin sellaista, joka jäi silloin toteuttamatta. Olisiko nyt sen vuoro? Jouluvihkosen sisällysluettelo kertoo mukavasti vihon eri aihepiirit ja sisältöjaon.

Samalla kun jouluasiat ovat pyörineet mielessäni, olen pohtinut myös blogin tämänvuotisen adventtikalenterin kohtaloa. Vuosi sitten olin joulun alla itse huonossa kunnossa ja ilman etukäteen tehtyjä ja ajastettuja adventtikalenterin postauksia, olisivat postaukset jääneet tekemättä tai ainakin tietyltä ajanjaksolta kokonaan väliin.

Nyt haluaisinkin hieman ennakolta pohtia, lähdenkö ylipäätään tänä vuonna tekemään tuota adventtikalenteria ja toivoisin näihin pohdintoihini teidän lukijoiden apua. Onko blogini adventtikalenteri sinulle tärkeä ja millaisia sisältöjä sinne toivoisit? Jos et halua jättää kommenttiasi muiden näkyville, niin minulle voi hyvin lähettää myös sähköpostia tai Instagramissa yksityisviestejä. 

Eikä tarvitse säikähtää, en ajatellut muulta osin vielä puhua jouluasioista, poislukien muutamat mahdolliset lahjatoivepostaukset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.