Poikien toinen koulupäivä oli tänä syksynä perjantai eli minun vapaapäiväni. Koska oli luvattu kaunista säätä ja koska kaikki kolme pikkupoikaa pääsivät koulusta poikkeuksellisesti samaan aikaan, sain ajatuksen yllättää heidät koulun jälkeen.
Kun olin vienyt pojat aamulla kouluun, kävin muutamassa kaupassa hakemassa piknikille sopivia eväitä, sellaisia mistä tiesin poikien tykkäävän. Sen jälkeen menin kotiin pakkaamaan kaikki muut piknikille tarvittavat tarvikkeet eväskoriin.
Eväskorista löytyi tällä kertaa Muumi-keksejä, croissantteja, korvapuusteja ja Play-kaakaota. Mukana oli tuttuun tapaan myös pillilasit pilleineen sekä muutama tarjoiluastia ja piknikpeitto.
Koulun loputtua, veimme poikien reput autoon, jossa odotti heidän yllätyksekseen piknikkori. Kävelimme koulun lähistöllä olevalle puistoalueelle, josta etsimme hyvän paikan piknikpeiton levittämistä varten. Samaisella puistoalueella olemme olleet ennenkin, mutta hieman eri puolella. Pörröturkit ruskaretkellä -postauksen tunnelmiin pääset linkistä.
Etenkin ekaluokkalaiselle koulun aloitus on ollut hyvin jännittävää aikaa ja siksi haluasin, että siihen jäisi paljon positiivisia muistoja ja tunnelmia. Ajattelin tämän eväsretken olevan yksi sellainen.
Perjantai-iltapäivän sää oli mitä parhain. Samalla mielen täytti sellainen jäähyväiset kesälle -olo. Kesälle, josta ei tänäkään vuonna millään haluaisi päästää irti. Onneksi lapsilla on taito elää hetkessä ja heistä tuskin kukaan jakoi kanssani samoja mietteitä. Lapset nauttivat lämmöstä, eväistä ja viikonlopun tuomasta vapaudesta.
Tykkään kovasti järjestää lapsille tällaisia pieniä kivoja yllätyksiä. Näin vanhemmiten olen myös tullut yllätysten järjestämisen suhteen spontaanimmaksi. Ennen suunnittelin asioita pitkään ja tarkasti, nykyään huomaan, että vähempikin suunnittelu tuo vähintäänkin yhtä hyvän lopputuloksen, ellei paremman. Kun asioita tekee spontaanisti, niistä jää usein puuttumaan elementti nimeltä stressi ja se jos mikä säästää voimavaroja. Enkä nyt tarkoita, että tällainen eväsretki olisi mikään suuren suuri ponnistus, mutta ymmärtänette pointin.
Itse pidän myös yllätyksistä, mutta en kaikista. Olen ihminen, jonka pitää saada ennakoida asioita ja jo pikku tyttönä liiallinen jännitys ja ennakoimattomuus saivat aikaan vatsakivun ja muut jännitysreaktiot. Ei kai kivan yllätyksen pidä olla sellainen, että se aiheuttaa ikäviä tunteita tai tuntemuksia. Siksi mielestäni mukaviksi tarkoitetut yllätykset eivät milloinkaan saa sisältää ikäviä elementtejä. Yllätystä suunnitellessa ja järjestäessä pitää mielestäni ensisijaisesti miettiä yllätyksen saajaa eli onko yllätys hänelle mieluisa vaiko kenties liikaa jännittäviä elementtejä sisältävä. Jollekin toiselle taas yllätys on sitä parempi, mitä enemmän jännitystä ja ennalta arvaamattomia osioita se sisältää.
Tällaiset hetket ovat kuin pieniä sokerihippusia arjen kaurapuuroon. Itse koen ehkäpä näissä hetkissä tärkeimpinä asioina kiireettömyyden ja yhdessäolon. Nuo vapaat hetket, jolloin on aikaa jutella mitä mieleen juolahtaa tai olla juttelematta, jos siltä tuntuu. Korona-ajan yksi positiivisimmista asioista on ollut nimenomaan tällaisten hetkien lisääntyminen oman perheen kesken. Vaikka tämä meidän poikakolmikko on muutenkin hitsaantunut hyvin tiiviisti yhteen, on korona-aika vielä syventänyt tuota yhteyttä. Veljeys – elämän pisin ihmissuhde – on kerännyt tästä ajasta paljon rakennusaineita.
Pakatessamme pikniktarvikkeita takaisin eväskoriin, huomasin, että korissahan odotti vielä yksi yllätys, jonka olin itsekin vallan unohtanut. Nimittäin käydessäni ostamassa pojille piknikeväitä, kiersin tuttuun tapaan tavaratalon Lego-hyllyn kautta katsoakseni, että josko uudet Lego-kuvastot olisivat vihdoinkin tulleet. Yllättäen ne todellakin olivat juuri tuolloin saapuneet ja nappasin jokaiselle pojalle oman. Kyllä niitä olikin jälleen odotettu! Kuvastojen löytyessä korista, kuluikin loppuaika niitä lukiessa ja toinen toiselleen löytöjä ja uutuuksia esitellessä. Koska kaikilla kolmella on syntymäpäivä syksyllä muutaman viikon sisällä toisistaan, alkoi luonnollisesti keskustelu myös syntymäpäivälahjatoiveista.
Nyt onkin sateisen ja kylmän viikon jälkeen luvassa hieman lämpimämpi viikonloppu. Mukavaa! Meillä pojat ovat tosin yhä uineet lähes päivittäin, sillä kotipihan uima-altaan vesi on +28-asteista, joten ulkoilman alhainen lämpötila ei ole uimista haitannut.
Itselläni on nyt kolmas perjantaivapaa ja ajattelin vielä käydä kävelylenkillä ennen poikien hakemista koulusta ja varsinaisen viikonlopun aloittamista.
Seuraavaksi postausvuorossa varmaankin jotakin muuta kuin tätä Ekaluokkalainen-postaussarjaa. Olen erityisen iloinen saamistani lukuisista kommenteista sekä tänne blogiin ja instaan että yksityisviesteillä sähköpostiin ja instaan. Kiitos niistä! Vuorovaikutus tekee tästä “yksinpuhelusta” huomattavasti mukavampaa ja ennen kaikkea se motivoi jatkamaan postausten tekemistä.
Aurinkoista viikonloppua!
Poikien vaatteet:
- Lippikset Polarn och Pyret
- Pikeepaidat United Colours of Benetton
- Farkkushortsit Benetton ja joku Stockmannin myymä merkki
- Lenkkarit NIke
- Kesäsukat Polarn och Pyret ja Tommy Hilfiger
Kenkiä ja lippiksiä lukuunottamatta kaikki vaatteet ovat peritytyneet veljeltä toiselle.