Olen muuten monesti miettinyt mikä olisi hyvä bloginimi tälle kakkospojallemme, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa. On siis esikoinen, toinen poika, nallekarhu, jääkarhu ja kuopus. Kovin paljon meidän isot pojat eivät täällä blogissa esiinnykään, mutta kirjoituksissani saatan heistä toisinaan mainita.
Tämä kakkospoikamme tykkää joka tapauksessa juoda kahvinsa Ikean vanhoista valkoisista korkeista Pokal-mukeista. Muistatteko ne? Jossakin vaiheessa olimme ostamassa särkyneiden tilalle niitä lisää, mutta silloin niitä löytyi valikoimista vain vaaleanpunaisina ja nykyään ei enää siinäkään. Nelisen vuotta sitten löysin hieman vastaavat mukit Stockalta kauniin ruskeina ja beigeinä ja yhden kumpaakin väriä ostinkin itselleni töihin. Nyt en löytänyt enää niitäkään ainakaan verkkokaupan valikoimista. Meillä on jäljellä enää kolme valkoista Pokal-mukia, jotka nekin ovat jo melko huonossa kunnossa. Kiersin koko kaupungin mukivalikoimat läpi etsien 18-vuotisaamuun vastaavaa kuppia sitä kuitenkaan löytämättä. Lopulta päädyimme ostamaan kuvissa näkyvän valkoisen Arabian KoKo-sarjan korvallisen mukin, koska se oli tilavuudeltaan kaikkein suurin löytämistämme. Mukin korkea muoto vaikutti myös asiaan. Tilavuutta tällä mukilla on 0,5 litraa. Mukista tuli näin syntymäpäivän kunniaksi hänen uusi nimikkomukinsa. Hyvin on näyttänyt kahvi siitä aamuisin maistuvan. 🙂
Varsinaisena 18-vuotislahjanaan pojat saavat meiltä ajokortin tai oikeastaan niin, että tekevät ajoharjoitukset isän kanssa. Nyt meillä vaan on ollut pieniä haasteita kakkosauton kanssa, joten aikataulu ajamisten suhteen on hieman viivästynyt. Tulossa kuitenkin on. Itse aikoinani säästin ajokorttiin rahat kesätyörahoistani, joten toivon poikien osaavan arvostaa sitä, että he saavat ajokortin lahjana.
Aina vaan mielenkiintoisempaa lukea tätä blogiasi. Itsellä kolme poikaa ja nyt neljäs tulossa. Meillä on esikoinen täyttämässä pian 17, ja seuraava on 15. Sitten on iso väli neljävuotiaaseen ja nyt sitten tämä tuleva vauva. Ikäerot siis ensimmäisten kahden ja nuoremman kahden välillä suuret. Olen monesti vähän surkutellutkin sitä että minkälaiset sisarussuhteet näille kahdelle eri ”sarjalle” muodostuvat.
Teillä ei toki ihan näin suuria ikäeroja, mutta onko koskaan ollut tämä asia mielessäsi? Jotenkin tuntuu niin jännältä että suurin jo itsenäistyy kun nuorimmat suunnilleen vasta aloittelevat päiväkotitaivaltaan..
Kiitos kommentistasi ja mukava, että olet löytänyt tänne blogiini! Meillä esikoinen oli juuri täyttänyt 14 vuotta, kun kuopus syntyi. Poika numero kakkonen oli silloin 11 vuotta. Kakkosen ja keskimmäisen välissä on reilu kuusi vuotta ja sitten kolme nuorinta ovat syntyneet viiden vuoden sisällä. Isot ikäerot eivät olleet meillä mitenkään suunnitellut, päinvastoin olisimme toivoneet lapsillemme pienempiä ikäeroja. Aina eivät asiat kuitenkaan mene omien toiveiden mukaan ja tässä tapauksessa on ylipäätään suuri ihme, että meillä lopulta on näin monta lasta.
Sanoisin, että onhan se haasteellista, kun lapsilla on isot ikäerot ihan vain jo siksi, että sitä joutuu aikuisena jakaantumaan samaan aikaan monelle eri kehityskaudelle. Kuopuksen ollessa vastasyntynyt, alkoi esikoisella ensimmäinen oikea teinivuosi. Hän kävi teinivääntöjä isän kanssa välillä hyvin myöhälle, kuopus heräsi kaksi kertaa yössä syömään ja meidän keskimmäinen poika heräsi joka ikinen aamu uuteen päivään kello viisi. Tuo oli ehkäpä kuopuksen vauvavuoden haasteellisin asia liittyen eri-ikäisiin lapsiin: en nimittäin nukkunut juuri koskaan. Se nukkumattomuus oli ihan jotakin muuta kuin pelkkä vauvavuoteen liitetty heräily/nukkumattomuus.
Sitten on kuitenkin niin paljon niitä rikkauksia, mitä eri-ikäiset voivat toisilleen tarjota. Miten pikkupojat aina odottavatkaan omilleen muuttaneet vanhimman veljensä käyntejä. Miten he iloitsevat, jos jompi kumpi isoista tarjoaa heille aikaansa vaikkapa lautapelejä pelaten. Vaikka lähtökohtaisesti ajattelenkin niin, että lapset ovat minun eikä vanhemmilla veljillä ole heistä esim.hoitovastuuta, niin kyllähän heistä valtavan paljon apua on vuosien aikana ollut. Silloin kun olet yksin kotona lasten kanssa ja huomaat, että joku tärkeä ruuanlaittoon liittyvä ruoka-aine onkin loppu, pystyy isompi hakemaan sen kaupasta. Isommat pystyvät myös pieniä hetkiä katsomaan pienempien perään, että saat vaikkapa sen ruuan laitettua tai käytyä hyssyttämässä päiväunilla olevaa vauvaa. Esimerkkejä on lukuisia.
Totuus toki on, että mitä suurempi ikäero, eivät sisarukset samalla tavalla toisiaan kohtaa siinä perhearjessa, mutta varmaankin sitten uudelleen aikuisena ja vanhempina. Teillä on kuitenkin myös se onnin, että lapsia on lähekkäin kaksi, joilloin he saavat kasvaa myös sen lähisisaruksen kanssa. Meillä myös tehtiin aina reissuilla parit niin, että oli isompi ja pienempi poika yhdessä. Silloin saatiin homma toimimaan hyvin ilman riitoja ja ylimääräistä sählinkiä. Jossakin vaiheessa ikäeroa enemmän alkavat vaikuttaa temperamenttierot ja -yhtäläisyydet. Tietyistä asioista myös huomaa, että kyseessä ovat veljekset.
Vielä yksi asia (voisin kirjoittaa niin monta, saattaisi olla jopa hyvä postausaihe): nuorempien kohdalla olen mielestäni äitinä ollut rennompi kuin vanhempien. Jotenkin sitä on jo nähnyt lapsiperhe-elämää monelta eri suunnalta ja ehtinyt sitä ”suorittaa” ja juosta harrastuksissa, että nuorempien kohdalla sitä on enemmän osannut pysähtyä hetkeen ja nauttia ihan tavallisista arkisista asioista.
Onnea teille pikkuveljen syntymään, kun se aika koittaa! Nauttikaa ja iloitkaa perheestänne!