Pörröturkit ruskaretkellä

Olipa kerran äitikarhu, joka istui väsyneenä tuolissaan. Metsäneläinten kouluissa ja päiväkodeissa oli juuri alkanut syysloma. Sade piiskasi ikkunapeltejä, yläkerrasta kuului lasten leikkien äänet. Yhtäkkiä pieni valonsäde pilkahti kaihtimien takaa. Äitikarhu säpsähti. Vielä toinen ja kolmaskin valonsäde. Aurinkohan se siellä leikitteli ja vaati sadepisaroita väistymään. Koska äitikarhu tykkää kovasti valonsäteistä, saivat ne hänessä aikaan ajatustenkulun. Sen seurauksena hän pyöräytti pikaisesti eväät poikasilleen, teki ulkovaatteista valmiiksi vaatejonot ja kutsui pienoiset pörröturkkinsa alakertaan.

Kerroseväsleivät pakattiin eläinpoikasten tassuille juuri sopivan pikkuiseen eväskoriin (täältä). 

Kaakaot kaadettiin jo kotona valmiiksi kannellisiin pillilaseihin ja dinosaurussynttäreiltä jääneet jalanjälkipikkuleivät pakattiin eväsleipien kanssa samaan eväskoriin vähän kuin jälkiruuaksi retkelle.

Karhunpoikanen, jääkarhunpoikanen sekä pikkuinen pupujussi olivat heti valmiina matkaan. Muutama tärkeä kysymys tosin odotti ensin vastausta ja niistä ehkä kaikkein tärkeimpänä ilmoille kajahti: “Otetaanko me eväät mukaan?” Vastauksen ollessa “kyllä”, sujahtivat tassut melkoisen nopeasti lahkeisiin ja hihoihin ja aivan hetkessä tuo pieni pörröturkkien joukko jo odotti ulko-ovella malttamattomana äitikarhua. Mikä sillä äitikarhulla oikein kesti?

Harmillisesti kävi kuitenkin niin, että retkipaikan etsiminen vei pesueelta liian kauan, sillä äitikarhu olisi halunnut viedä poikasensa sen kaikkein kauneimman ruskan luo ja se vaati etsimistä. Sadepisarat veivät tällä kertaa voiton valonsäteiltä, mutta ehkäpä ne valonsäteet olivatkin taistelleet esiin vain saadakseen äitikarhun liikkeelle. Kun matkaan vain päästiin ja eväät olivat mukana, ei retkisäällä enää ollut niin väliä. Sillä tavalla kävi tälläkin kerralla. Retkipaikaksi ei ehkä valikoitunut se kaikkein kaunein ruska, vaan oksansa leveälle kurottanut vaahtera, joka tarjosi suojan sateelta. Siellä vaahteran suojissa eväätkin maistuivat ja sateen ropina toi vain lisää tunnelmaa poikasten ruskaretkeen. 

En tiedä miten teidän muiden poikaset, mutta nämä pörröhännät kiiruhtavat retkellä aina ensin syömään eväät ja vasta sen jälkeen on leikin aika.

Ensin poikaset kirmasivat vaahteranlehtimeressä. Sen jälkeen he haravoivat tassuillaan lehdet kasoiksi. Ruskeakarhu ja jääkarhu vanhempina ymmärsivät kastella vain takatassunsa sateen kastelemiin lehtiin, mutta pikkuinen jänönen eli hetkessä ja turvautui etutassujensa vikkelyyteen miettimättä sen enempää sitä, miten märkiä tassuja saattaisi hetken päästä palella ja retki olisi lopetettava suunniteltua aikaisemmin.

Ehkä jo arvaatte mikä oli eväiden jälkeen retken kohokohta. Se oli tietysti lehtisade. Mitä ihania riemunkiljahduksia ja naurua äitikarhu saikaan kuulla poikastensa temmeltäessä vaahteranlehtiniityllä. Pörröhännät heiluivat ja viikset väpättivät ilosta ja aina hetkittäin äitikarhu huomasi tuon ilon kuplivan myös omaan sisimpäänsä. Hän päättikin tallentaa sen sydämensä sopukoihin ja muistella sitä jälleen sellaisella hetkellä, kun tuntuu siltä, ettei hän jaksa käpäläänsä liikauttaa tuolistaan. Olkoon se ilo silloin valonsäde, joka saa äitikarhun liikkeelle.

Kaikki riemu loppuu aikanaan. Pikkupupun etutassut kastuivat ja hänelle tuli kylmä. Niinpä äitikarhu ehdotti, että palattaisiin kotiin, laskettaisiin ammeeseen lämmin kylpyvesi ja lämmiteltäisiin tassuja kunnon vaahtokylvyssä. Lämpiminä ja kylpyviittaan kääriytyneinä äitikarhu lupasi pikkuisilleen vielä yhdet pikkuleivät. 

Illalla silittäessään ja siunatessaan pikkuista pupujussiaan uneen, äitikarhu ei voinut olla ajattelematta, miten suurilla lahjoilla häntä olikaan siunattu, kun juuri hän oli saanut elämäänsä nämä pikkuiset pörröturkit. Seuraavana päivänä olikin vuorossa jo uusi seikkailu, jota poikaset odottivat kovasti. Hyvissä ajoin he olivat pakanneet nyssykkänsä valmiiksi matkaa varten. Eipä osannut äitikarhu etukäteen aavistaa, miten reippaita matkaseuralaisia hän saisikaan mukaansa. 

Sen pituinen se.

 

Poikasten vaatteet:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *