Ekaluokkalainen, osa 9: koulupöytä ja läksyt

Ekaluokkalaisen työpisteestä toivottiin postausta. Aiemmin jo kerroin, että meillä pikkukoululaiset ovat tehneet läksynsä pääsääntöisesti alakerrassa ruokapöydän ääressä. Niin toimitaan myös kuopuksen kohdalla. Syitä siihen on useita. Ensinnäkin lastenhuoneet ja koulupöydät sijaisevat talomme yläkerrassa. Toiseksi pikkuoppilailla on vain hyvin vähän läksyä, jolloin niiden tekemiseen ei mene kauaa eikä siitä syystä kannata kuljettaa tavaroita edestakaisin yläkerran ja alakerran väliä. Toisaalta voisi toki myös ajatella niin, että olisi heti hyvä opettaa lapsi työskentelemään koulupöydän äärellä. Tämä varmasti toimisikin, jos tuo pöytä olisi lähempänä tai edes samassa kerroksessa kuin arki-iltapäivien ja -iltojen muut toiminnot. Kolmanneksi ekaluokkalainen vasta harjoittelee läksyjen tekemistä ja saattaa tarvita tehtävissä apua. Silloin aikuisen on hyvä olla helposti saatavilla ka se on yleensä parhaiten mahdollista nimenomaan ruokapöydän ääressä. Neljänneksi ainakin itse koen erittäin tärkeäksi sen, että pystyn varsinkin näin ekaluokan alussa helposti seuraamaan lapseni läksyjen tekoa ja ohjaamaan siinä sopiviin rutiineihin. Viidenneksi lapsen koulunkäynnille on erittäin tärkeää, että AIKUINEN ON KIINNOSTUNUT siitä. Tällöin lapsi saa alusta asti käsityksen siitä, että koulunkäynti on tärkeä asia myös aikuisten mielestä. Äidille tai isälle ei ole samantekevää, miten lapsi läksynsä tekee vai tekeekö ollenkaan.

Nyt jos koskaan on valtavan suuri merkitys sillä, että lapsi saa hyvän alun koulunkäynnilleen ja oppii siihen liittyvät tärkeät rutiinit. Meillä on tapana toimia niin, että jos mies on hakenut pojan koulusta jo ennen kuin minä olen tullut kotiin, poika syö välipalan, leikkii ja tekee joitakin muita kotijuttuja, kuten hoitaa pupuja. Läksyt tehdään sitten kun minä tulen töistä. Silloin varaan itselleni aikaa istua pojan vieressä tai ainakin välittömässä läheisyydessä. Samalla on yleensä hyvää aikaa jutella koulupäivän kuulumisista. Kun siitäkin tekee rutiinin, lapsi yleensä alkaa aivan oma-aloitteisestikin jo kertoa päivän tapahtumista, koska kokee sen luontevaksi ja tietää, että aikuinen on aivan oikeasti kiinnostunut hänen asioistaan. Mitään kuulustelua en kuitenkaan suosittele lapselle tehtävän. Jos hän ei juuri silloin jaksa tai halua muistella päivän tapahtumia, ei niitä kannata lähteä tivaamaan. Hän kertonee sitten kun on siihen parempi hetki. Ainakin näin alkuun lapset saattavat olla koulupäivien jälkeen hyvinkin väsyneitä ja ihan kuin me aikuisetkin töiden jälkeen, tehdä ja ajatella jotakin aivan muuta kuin työpäivän tapahtumia. Jokainen tuntee tässäkin asiassa itse lapsensa parhaiten. Tärkeintä on antaa lapselle tilaa ja mahdollisuus, jonka hän voi sitten täyttää haluamallaan tavalla.

Vaikka meillä on näiden ensimmäisten kouluviikkojen ajan huomio kohdistunut eniten ekaluokkalaisen koulun aloitukseen ja isoveljet ovat joutuneet odottamaan vuoroaan, olen kuitenkin myös heille antanut oman aikansa kertoa kuulumisistaan. Samalla olen iloinnut siitä, miten kärsivällisesti he ovat jaksaneet odottaa vuoroaan.

Toisinaan ei ole helppoa olla yhtä aikaa kannustava ja vaativa. Jos lapsi esimerkiksi selkeästi vain hutaisee tehtävänsä saadakseen ne nopeasti alta pois, pitää häneltä vaatia enemmän tarkkuutta. Jos taas lapsi kieli keskellä suuta kirjoittaa a-kirjaimia ja uusia numeromuotoja parhaansa mukaan, on kohtuutonta alkaa vaatia häntä tekemään paremmin kuin hän parhaimmillaan pystyy. Jo tehdyn numeron tai kirjaimen pyyhkimisen sijaan voi kannustaa lasta tekemään seuraavasta parempi ja vaikkapa yhdessä tarkistamaan, miten sen muoto on syntynyt. Itselläni on toki tähän etulyöntiasema, koska työkseni näitä muotoja opetan ja osaan jokaisen liikeradan ja kynännoston vaikka unissani. Jokainen vanhempi kuitenkin pystyy kirjan nuoliohjeiden avulla hyvinkin helposti tarkistamaan oikean suunnan. Usein tehtäväkirjoissa on myös pieni piste ohjaamassa kirjaimen tai numeron aloituskohtaa. 

Egosentrisellä kehityskaudella elävälle lapselle luontainen suunta kirjainten ja numeroiden aloitukselle on alhaalta ylöspäin eli ikään kuin oman navan suunnasta poispäin. Kuitenkin suurin osa kirjaimista ja numeroista lähtee nimenomaan ylhäältä alaspäin. Nämä asiat toki opetetaan koulussa, mutta osalla lapsista istuu hyvin sitkeästi tuo alhaaltapäin lähteminen ja hän tarvitseekin paljon toistoja oppiakseen uuden liikeradan. Omalle koululaiselleni huomaan tuon tuostakin sanovan ”tukikäsi” ja sitten erilaisia kuvailevia sanoja tai mielikuvia kirjain- ja numeromuodoille. Kuopus tapaakin sanoa minulle: ”Älä äiti kannusta mua niin paljon!” Sitten yhdessä katsomme mielestämme parhaat numerot tai kirjaimet ja iloitsemme niistä.

Kuopukselle ostettiin sama Ikean Micke-työpöytä kuin kahdella vanhemmallakin veljellä on. Pöytä on kooltaan vain 73cm x 50cm, joten se menee hyvin pieneen tilaan. Lukuisien huonemuutosten vuoksi nämä pienet pöydät ovat olleet meille sopiva valinta. Tällä hetkellä kolmen nuorimman pojan koulupöydät ja sängyt ovat samassa huoneessa. Kuopuksen pöydälle löytyi sopiva kolo tästä samasta paikasta, jossa hänellä jo eskarivuonna oli samanlainen veljen vanha pöytä käytössään. Nykyjärjestelyillä isoveli tarvitsi kuitenkin pöydän jälleen itselleen, joten kuopukselle ostettiin uusi samanlainen. 

Kuvissa näkyvä tuoli sen sijaan on kuopukselle hieman liian matala, mutta hänellä on käytössään myös toinen, korkeampi tuoli, joka taisi kuvaushetkellä olla Legocityssä.

Koulupöydän lisäksi kuopukselle ostettiin pieni pöytävalaisin. Olisin halunnut vastaavan valaisimen vaaleansinisenä, mutta sellaista en tähän hätään löytänyt. Tämä edullinen valkoinen pöytävalaisin löytyi Minimanista. Samanlaiset ostin jo vuosia sitten vanhemmille pojille. Ilokseni niitä löytyi yhä valikoimasta. Valaisinta on saatavilla myös mustana. 

Jos lapsi on oikeakätinen, sijoitetaan valaisin vasemmalle ja päinvastoin. Tällöin käsi ei varjosta valoa.

Kirjoitusalusta on jonkun isoveljen vanha. Tällaisia kartta-alustoja saa ainakin kirjakaupoista.

Nämä Form Livingin talohyllyt olen ostanut jo vuosia sitten. Ne saa kiinnitettyä myös seinään ja tällaisen pienen pöydän yhteydessä seinäkiinnitys toisikin hieman lisätilaa varsinaiselle pöytäpinnalle etenkin kun vaikkapa kynäpurkit voisi sijoittaa hyllyihin. Toistaiseksi emme ole kuitenkaan malttaneet porata seinään reikiä näitä varten eikä kuopus ole kyllä lisätilaa edes kaivannut.

Pilkullisen metallipurkin ostopaikkaa en enää edes muista. Vaaleansininen tähtipurkki on GreenGaten. Tilasin niitä aikoinaan useamman, mutta myyjä oli myynyt osan tilaamistani tuotteista muille asiakkaille jo ennen kuin sain edes tiedon tilaamieni tuotteiden saapumisesta. Harmi. Näissä kynäpurkeissa on helposti saatavilla puuvärit, lyijykynät, viivoitin, teroitin, sakset ja pyyhekumi.

Otin muistaakseni jo joskus talvella enemmänkin kuvia poikien kynäpurkeista ja piirustusjutuista, mutta postaus niistä jäi silloin tekemättä. Katsotaan, jos vielä palaan niihin. Ainakin sellaistakin postausta on toivottu.

Metallinen lukollinen lipas on ostettu Tampereelta Miraakkelista. Samanlainen lipas eri kuvilla on myös vanhemmilla veljillä. Kun veljekset asuvat samassa huoneessa, on tärkeää, että jokaisella on myös joitakin selkeästi omia tavaroita. Meidän pikkupojat kutsuvat niitä ”tärkeiksi tavaroiksi”. 🙂

Muutama pupujuttu pitää aina olla käden ulottuvilla ja tällä kertaa siitä pitävät huolen tämä kannellinen peltinen Petteri Kaniini -rasia sekä kuopuksen viime pääsiäisenä saama pupulasipallo. Pöydällä on yleensä myös Lego Friends -sarjan uusi vaaleansininen pupulaatikko, mutta se taisi kuvausten aikana olla jossakin muualla leikkien jäljiltä.

Tähtitauluhyllyt ovat olleet tällä seinällä jo jonkin aikaa. Niissä on yleensä hieman sesonkien mukaan vaihtuva ”kirjanäyttely”. Hyllyillä on pidetty myös tauluja tai vaikkapa roolivaatteita roikkumassa. Kuopus tykkää valita aina iltaisin nukkumaan mennessä kirjoja katseltavakseen/luettavakseen. Tauluhyllyillä ne ovat helposti nähtävissä ja valittavissa.

Minkälaisia työpisteitä teiltä löytyy? Entä läksyrutiineita?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.