Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut ostavani itselleni vanhatyylisen kauniin Spiegelburgin kuvajoulukalenterin. Tänä vuonna päätin olla hyvissä ajoin asialla ja tilasinkin kalenterini jo lokakuussa täältä. Täytyy kyllä sanoa, että tilaaminen meinasi tällä kertaa tyssätä siihen, että en pystynyt tekemään valintaa usean kauniin vaihtoehdon väliltä. Tilaamani ”Joulujuhlat kotona” -kalenteri päätyi lopulta ostoskoriin siksi, että niitä oli eräänä päivänä kalentereita jälleen tutkiessani, jäljellä ainoastaan yksi kappale. Silloin päätin, että en enää jää odottelemaan pähkäilyineni.
Talon punainen väri ei sinänsä kuulu lemppareihini, mutta tähän se sopii oikein hyvin enkä kalenterin kotiuduttua ole hetkeäkään katunut valintaani. Kerron pian, miten kalenteri pääsi käyttöön jo ennen varsinaista adventin aikaa.
Kalenteri aukeaa kirjan tavoin ja sen yksityiskohtaisessa kuvituksessa riittää aivan valtavasti ja pitkäksi aikaa katseltavaa. Kalenteri on tukevaa tekoa ja kuuluu kyllä niihin tuotteisiin, joita ei käytön jälkeen heitetä pois.
Kalenterin ajatuksena on päästä kurkistamaan vanhan ajan joulukoteihin. Etupuolelta talo näkyy ulkoapäin ovineen, ikkunoineen, kauniine joulukoristeluineen ja asukkaineen. Takapuolelta puolestaan pääsee kurkistamaan sisälle asuntoihin ja näkemään mitä perheiden jouluun missäkin huoneessa kuuluu. Tunnelma on kuin sadussa: suloiset lapset kauniissa vanhatyylisissä vaatteissaan, paketointia, kuusen koristelua, jouluruokien valmistamista, iltapesua, lastenhuoneen tunnelmia, musisointia jne. Kalenterin kuvia voisi istua katselemassa loputtomiin ja silti sieltä löytäisi jotakin uutta ihmeteltävää.
Verkkokaupassa kerrottiin, että kalenterista löytyy kyllä luukut, vaikkei niitä kuvista erota. Vaikka tiesin tuon, niin silti meni tovi ennen kuin löysin kullan väriset numerot jouluisista kodeista. Tuskin maltan odottaa, mitä niiden kaikkien alta lopulta paljastuu. Ehkäpä lisää jotakin kaunista.
Pojat – etenkin kaksi nuorinta – ovat istuneet useaan tteeseen sohvalla ja katselleet kalenteria. He ovat keksivät monenmoista puuhaa sen kanssa jo kauan ennen kuin yhtäkään luukkua oli edes avattu. Yksi lempipuuhista oli sellainen, että kukin vuorollaan valitsi kalenteritalosta asunnon tai huoneen, josta eniten tykkää. Sen jälkeen käytiin keskustelua valinnasta ja valinnan perusteista. Voitte varmasti arvata, mikä päätyi kerta toisensa jälkeen heidän lempihuoneekseen. Tietenkin tuo sympaattinen ullakkohuone oikealla ylhäällä, jossa lapset hoitavat pupuja. Noita pupuja (ja monia muitakin yksityiskohtia) on myös laskettu. Lisäksi pojat ovat keksineet tarinoita kalenterissa olevien perheiden, heidän kotiensa ja jouluvalmisteluiden ympärille. Eniten kummastusta on herättänyt huone, jossa joulupukki nukkuu vauvan huoneessa.
Vein kalenterin myös kouluun uskontotunnille, jonka aiheena oli erilaiset perheet ja muun muassa se, miten erilaisissa taloissa ja kodeissa ihmiset asuvat. Myöhemmin ajattelin, että kalenterin kuvia voisi käyttää paitsi tarinoiden kertomisen ja kirjoittamisen lähteenä, niin myös yksittäisten sanojen kirjoittamisessa. Silloin kun vielä harjoiteltiin kaunokirjoitusta/käsialaa, tarjosivat vaikkapa Maisa-kirjat lukuisine pienine, mutta selkeine yksityiskohtineen kivoja ja motivoivia lisätapoja kirjoitusharjoituksiin. Ehkäpä kuvia voisi käyttää myös vieraissa kielissä ja nykyään vaikkapa varhennetun englannin opiskelun yhteydessä alkuopetusluokilla. Vain mielikuvitus lienee rajana kalenterin jatkokäytölle.
Tapaatko sinä hankkia myös itsellesi adventtikalenterin? Millaisen?