Sadepäivän iloja

Sateen ropinalla on rauhoittava vaikutus. Sateen ropina tuo tunnelmaa. Parhaimmillaan se on syksyisin, mutta toisinaan samaan pääsee myös kesäsateen myötä. Ymmärrän toki, että ulos suunniteltu retki tai juhlat eivät sadetta kaipaa, mutta jos on turvassa kotosalla, tilanne on eri.

Tätä kirjoittaessani oli juuri sellainen oikea kesäsadepäivä. Tiedättekö sen, kun taivas tummenee ja samalla koko koti tulee miltei pimeäksi. Ainakin niin pimeäksi, että voi sytyttää kynttilät ja pujottaa villasukat jalkaan. Ja pian alkaa kuulua ropina. Paras kesäsade on sellainen, että voit ulko-oven avatessasi haistaa kesän tuoksu. Ilmassa tuntuu kesän lämpö ja raikkaus. Sade vain parantaa sitä. Kylmä, tuulinen ja vihmova myrskysade ei kuulu kesään (oikeasti toki sellaista sadetta on).

Lasten leikit siirtyvät ulkoa sisälle. Vihdoinkin suot myös itsellesi ensin mahdollisuuden sisällä tehtäviin kotitöihin, jotka ovat lämpimän sään vuoksi jo odottaneet turhan kauan tekijäänsä. Nyt niihin on lupa ja aikaa. Tavaroiden keruun ohessa laitat uunin lämpenemään ja voitelet muutaman kakkuvuuan valmiiksi. Kuvissa näkyvän yksinkertaisen gluteenittoman kuivakakun ohjeen löydät täältä. Toisena suot itsellesi pienen kahvihetken kera uunituoreen kakkupalan.

Sadepäivänä seuraksesi sopivat myös kirjat, lehdet ja käsityöt. Kesäisin tapaan nostaa kirjahyllystä esille kesäaiheiset sisustuskirjani, joita katselen ja lueskelen sopivina hetkinä. Olen ottanut noista kirjoista blogia varten kuvatkin, joten jossain vaiheessa teen niistä postauksen.

Sadepäivänä on myös aika kokoontua koko perheen voimin yhteisen päivällispöydän ääreen hieman pidemmäksi aikaa. Nyt oli juuri sellainen päivä. Sateen tuoma pimeys sai minut ja mieheni muistelemaan vuosien takaisia sadepäivän tunnelmia. Kun muutimme kesällä 1999 opintojen jälkeen takaisin kotikaupunkiimme, asuimme vajaan vuoden meren rannassa korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa, jonka kaikki ikkunat olivat merelle päin. Kesäisinä sadepäivinä ja joskus jopa öinä, istuimme pitkään parvekkeella ja vain katsoimme merelle. Tuota elävää taulua olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Ukkosella näky oli todella vaikuttava, kun salamat iskivät kaukana merellä milloin minnekin.

Toinen kesäsadepäivän muisto on vuodelta 2000, kun asuimme ensimmäistä kesäämme ensimmäisessä omassa kodissamme. Odotin silloin esikoistamme. Tuossa kodissamme oli useampi iso ikkuna, joihin tuolloin kesällä ompelin verhoja. Eräänä ompelupäivänä taivas synkkeni, sade ropisi ja yllemme laskeutui oikein kunnon ukkonen ja salamoiden leiskut. Lopulta oli irrotettava ompelukoneen johto seinästä, koska tuo rajuilma tuntui olevan suoraan yllämme. Kyseessä ei sitten ollutkaan ihan tavallinen rentouttava kesäsade, vaan kunnon ukkonen, joka rikkoi muunmuassa tietokoneen modeemin.

Millaisia muistoja kesäsateen ropina teissä herättää? Lapsuudesta voisin myös kertoa useammankin muiston, mutta päädyin nyt näihin, joista pojille sadepäivän päivällispöydässä kerrottiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.