Neuleliivi

Syyslomalla teimme pienen yhden yön ja kahden päivän reissun Helsinkiin. Säätiedotus lupasi molemmille päiville ajoittain tihkusadetta. En halunnut pakata mukaan mitään ylimääräistä tavaraa kannettavaksemme ja siksi oli tarkoin mietittävä millainen vaatetus olisi sopiva.

Suunnitelmissa oli käydä esimerkiksi museoissa, kaupoissa, kahviloissa ja Linnanmäen valokarnevaaleilla sekä liikkua noihin paikkoihin ulkona kävellen tai osittain julkisilla kulkien. Vaatteiden olisi siis oltava riittävän lämpimät, mutta ei sisäoloissa liian kuumat. 

19 vuotta poikalasten äitinä on opettanut minulle tiettyjä asioita myös vaatetuksesta. Esikoisellamme oli jo vauva-ajoistaan lähtien slipovereita eli neuleliivejä. Toki syynä oli se, että ne ovat mielestäni aivan vastustamattoman söpöjä poikalapsen päällä ja niillä saa helposti vaikkapa juhlantuntua vaatetukseen, mutta myös se, että ne ovat todella käytännöllisiä ajatellen kerrospukeutumista. Tällä kerrospukeutumisella tarkoitan nimenomaan arkista pukeutumista. Kun lähdetään kaupungille, jossa ollaan vuoroin ulkona ja vuoroin sisällä, on neuleliivi oivallinen asuvalinta. Ulkona se antaa tarvittavaa lisälämmikettä, mutta sisällä se ei kuitenkaan ole liian kuuma.

Oletteko katsoneet vanhoja elokuvia? Oletteko kiinnittäneet huomiota poikalasten pukeutumiseen? Niissä nähdään usein neuleliivejä poikien päällä, aivan kuten niitä ihailemiani polvisukkiakin. Tällekin reissulle muuten juuri polvisukat olivat hyvä valinta, koska kylmenevässä syysilmassa ne toivat tarvittavaa lisälämpöä ilman että tarvitsi vielä vetää ylleen pitkiksiä.

Juttelin kerran erään perinteisiä vanhatyylisiä lastenvaatteita valmistuttavan ja myyvän henkilön kanssa. Monesti puhutaan siitä, miten paljon enemmän tytöille on vaatteita saatavana. Sehän pitää toki paikkansa ja varmasti me kaikki poikalasten äidit olemme saaneet sen erityisesti huomata. Tämä kauppias toi kuitenkin esille näkökulman, jota en ehkä ollut aikaisemmin ajatellut. Tytöille nimittäin valmistetaan enemmän vaatekappaleita kuin pojille, sillä heillä on poikien tavoin käytössään housut ja shortsit, mutta niiden lisäksi myös mekot ja eripituiset hameet. Nuo vaatekappaleet puuttuvat kokonaan poikalasten valikoimista pienentäen sitä. No, toki olen saanut havaita myös sen, että ihan vain pelkästään paitoja on tytöille tarjolla huomattavasti laajemmassa repertuaarissa kuin pojille, mutta se ei varsinaisesti ollut tämän postauksen aiheena.

Sen sijaan, vaikka tytöllekin sopivat neuleliivit (itsellänikin niitä on), voitaisiinko ajatella, että ottaisimme nämä slipoverit suuremmassa mittakaavassa tuomaan sitä jotain nimenomaan poikien vaatekaappiin? Mitä mieltä olette? Ihan jo niiden käytännöllisyyden, mutta myös pienen lisävaatekappaleen mahdollistamisen vuoksi. Vai kuulunko yksin jotenkin vanhanaikaisesti ajatteleviin?

Kuvissa näkyvät Benettonin ohuet ruskeat villaliivit olen ostanut jo lähes kymmenen vuotta sitten eli ne ovat olleet käytössä jo vanhimmilla pojillammekin. Poikien vaatekaapeissa on varmaankin lähes joka kokoa tummansiniset ja beiget neuleliivit. Lisäksi joissakin koissa on myös tummanruskeita, punaisia, vihreitä ja kirjavia neuleliivejä. 

Olen etsinyt pitkään ruskeaa poikien vyötä. Aluksi löysin La Coqueta Kidsiltä kamelinruskeat vyöt, mutta sen pituus alkaa olla liian lyhyt meidän kymmenvuotiaalle. Tänä syksynä löysin Zaran verkkokaupasta kuvassa näkyvät poikien ruskeat vyöt. Ei voi sanoa ainakaan, että olisivat hinnalla pilatut. Muutaman käyttökerran jälkeen keskiveli on ollut vyöhönsä tyytyväinen.

Nykypäivän lapset eivät ole enää kovin tottuneita käyttämään vöitä tai henseleitä, sillä useimmissa housuissa ja shortseissa on vyötäröllä kuminauhakiristysmahdollisuus. Täytyy sanoa, että sille on ainakin meidän perheessä ollut paljon käyttöä. Mielestäni hieman isomman pojan on kuitenkin hyvä harjoitella ainakin toisinaan vyön käyttöä, koska harvemmin enää myöhemmässä teini-iässä, puhumattakaan aikuisten koissa, tuota kuminauhakiristysmahdollisuutta enää on. Samalla vyö (tai henkselit) on yksi harvoista miehen asusteista ja siksikin mielestäni tärkeä.

Mielestäni paras housuvalinta kuvailemaani reissuun ovat joko farkut tai sammarit. Tällä kertaa päädyimme farkkuihin.

Mielestäni hieman rennomman slipoverityylin saa käyttämällä liivin alla ruudullista, hieman paksummasta ja pehmeämmästä puuvillasta valmistettua kauluspaitaa. Sellaista vanhaa kunnon ”flanellipaitaa”. Eikä ole niin väliksi, vaikka paidan helma joskus hieman roikkusi housujen ulkopuolella. Se jos mikä tuo asuun lisää rentoutta!

Kuvien ruskeavalkoruudullinen kauluspaita on Girandolan. Moni ei tule kuitenkaan ehkä ajatelleeksi, että neuleliivin alla voi käyttää myös ihan tavallista pitkähihaista trikoopaitaa. Sellainen on arkeen vallan mainio yhdistelmä esimerkiksi koululaiselle.

Te jotka olette seuranneet minua jo hieman pidempään, tiedätte, että esimerkiksi reissuun lähtiessä teen pojille vain yhden pakkauslistan ja poimin vaatteet heille sen mukaan. Välttämättä jokaiselta ei löydy täsmälleen samaa paitaa tai housuja, mutta saman värinen tai tyylinen varmastikin löytyy. Miten se on mahdollista? Ostanko aina saman vaatekappaleen kertaa viisi? En osta, koska se ei olisi poikien ikä/kokoeron vuoksi edes mahdollista. Olen kuitenkin esikoisen vaateostoksista lähtien noudattanut tiettyä klassista perustyyliä valinnoissani ja siitä johtuen ne samat vaatteet ovat jääneet käyttöön myös veljille. Käytännössä vaikkapa se tummansininen ja beige neuleliivi on pitänyt ostaa vain seuraavassa koossa, samoin chinot tai valkoiset ja vaaleansiniset kauluspaidat, duffelit jne. Toisaalta jos olen löytänyt jonkun mielestäni kivan, hyvän ja aikaakestävän vaatteen, olen saattanut kerralla ostaa samaa vaatetta useammassa eri koossa. Se koskee esimerkiksi näitä Girandolan kauluspaitoja, jotka löysin lastenvaateliikkeen loppuunmyynnistä ja ostin niitä kerralla useammassa koossa.

Jos kuitenkin katsotte yllä olevaa kuvaa tarkemmin, voitte huomata, että jokaisella pojalla on esimerkiksi erilaiset farkut. Yhdellä on Polarn och Pyretin, yhdellä Leviksen ja yhdellä Name Itin farkut. Tässä tapauksessa pakkauslistallani on lukenut ”kaupunkifarkut”.

Tietyssä mielessä katsottuna voi ajatella, että tyylihän on tosi tylsä ja lapsilla on aina samat vaatteet päällä. Jos katsot postauksiani taaksepäin, voit varmasti poimia usemman postauksen, jossa pojilla on yllään vaikkapa beiget chinot tai chinoshortsit. Siinä juuri piileekin koko pukeutumisen punainen lanka. Jos ostaisin jokaisen uuden trendin mukaan pojille vaatteet – ja vieläpä kaikille samat – olisin jo kauan sitten mennyt konkurssiin. Toisaalta, suosin itsekin klassista linjaa, joten lienee luonnollista ja sama näkyy myös lasteni vaatevalinnoissa. 

Toki olette varmasti myös huomanneet, että kyllä ne trenditkin aina jossakin näkyvät, koska ne esimerkiksi vaikuttavat vahvasti sillä hetkellä saatavilla oleviin vaatteisiin vaikkapa värimaailman myötä. Lisäksi lapsilla on toki myös omia mielipiteitä, joiden pohjalta he toivovat itselleen vaatteita. Vaikka en siis itse erityisemmin pitäisi jostakin, ei se tarkoita sitä, etteikö se voisi olla lapselleni mieleen.

Matkavaatteita miettiessä on ajateltava myös vaatteiden mukavuutta ja miellyttävyyttä ihoa vasten. Olen itse atoopikko ja tiedän miltä tuntuu laittaa ylleen vaikkapa kutittava neule. Sellaisessa en yksinkertaisesti pysty olemaan. Keskimmäinen poikamme on perinyt herkkäihoisuuteni ja hän onkin oivallinen mittari vaatteen laadun suhteen. Nytkin pyysin häntä jo edellisenä päivänä kokeilemaan matkavaatteita. Ilman että edes pyydän, hän kommentoi hyvin herkästi miltä vaate tuntuu iholla. Samasta syystä en voi ostaa meille mitä tahansa vaatteita, koska ne jäisivät käyttämättä. Laadukas vaate sen sijaan kelpaa hänelle vielä kahden isoveljenkin jäjiltä ja niinhän sen juuri pitäisi ollakin. Silloin toteutuu myös vaatteen pitkäikäisyys, tässä tapauksessa saman perheen sisällä saattaa vaatteelle löytyä jopa viisi käyttäjää.

Nämä dinosaurusyökkärit, jotka pääsivät mukaan matkalle, kertovat myös tuosta viimeisimmästä asiasta. Kyseessä on Lingon&Blåbärin ”kesäyökkärit” eli näissä on lyhyet hihat ja lahkeet. Veivät siis pitkiin verrattuna hieman vähemmän tilaa matkatavaroista. Kaikki kolme yökkäriä on ollut käytössä jo isoveljillä, tosin niin, että kuopuksen yökkärin ensimmäinen käyttäjä on tainnut olla poika numero kaksi, jolloin kuopus on ”vasta” neljäs käyttäjä.

Ulkovaatteiksi valikoitui Ticket to Heavenin ruskeat vedenpitävät fleecevuorilliset takit. Olisi ollut mukava pukea pojille kaupunkitakeiksi kevytuntuvatakit tai vaikkapa villakangasduffelit, mutta säänmukaisuus ja käytännöllisyys voitti. Miltä olisikaan tuntunut kulkea kaupoissa läpimärässä villakangastakissa? Ei kiitos. Hieman pidempimallisina ja hupullisina nämä takit tarjosivat parhaan mahdollisen suojan sateelta ja syksyn viimalta.

Ohuet, mutta tarvittaessa myös lämpimät, merinovillapipot ja -tuubihuivit olivat myös hyvä valinta tälle reissulle. Ne ovat Polarn och Pyretin valikoimista.

Puuvillasormikkaat ovat Kivatin ja ne sujahtavat tarvittaessa helposti myös vetoketjulliseen takintaskuun, jos niitä ei tarvita.

Pojat tykkäävät nykyään ottaa kaupungille mukaan omat olkalakkunsa. Melko usein heillä on ollut reppu mukanaan pinellä reissulla, mutta nämä pienemmät laukut ovat osoittautuneet paremmiksi. Koska niihin ei mahdu suurta määrää tavaraa, jokainen jaksaa myös helposti kantaa omat tavaransa. Lisäksi omasta käsilaukustani vapautuu tilaa (ja painolastia), kun kullakin on itsellään kannettavanaan vaikkapa pieni välipala ja vesipullo. Pikkuiset ostoksetkin sujahtavat hyvin näihin laukkuihin. Kiitos vielä serkkupojalle, joka luopui omastaan, että saatiin pikkuveljellekin tällainen laukku! <3

Onko teidän lapsilla omia käsi/olkalaukkuja tällaisiin pieniin menoihin? Millaisia pojille sopivia laukkuja ja mistä, olette löytäneet? Hilfigerin laukkuja olen myös katsonut, mutta ne ovat useimmiten mustia eikä ainakaan tällä hetkellä kukaan pojista tykkää mustasta. Marimekolla olen myös joskus nähnyt pojillekin sopivia laukkuja, mutta valitettavasti nekin taitavat olla melko mustanpuhuvia.

Kun kävelee koko päivän, hyvät kengät ovat loppujen lopuksi ehkäpä ne kaikkein tärkeimmät matkavarusteet. Kahdella nuorimmalla oli jaloissaan La Coqueta Kidsin kengät ja keskimmäisellä Riekerin kävelykengät. Kukaan ei valittanut, että jalat olisivat kipeytyneet kävelystä.

 

Poikien vaatteet:

Tähän loppuun vielä yksi kuva Lasten kaupungista eli museosta Helsingissä. Lasten kaupungin koulusta löytyi kuin löytyikin ”kouluasuiksi” passelit neuleliivit useammallekin oppilaalle. Hieman huvitti kun tämän näin, en siis ollut täysin väärässä, kun pyysin teitä kiinnittämään huomion poikien pukeutumiseen esimerkiksi vanhoissa elokuvissa 😉 Mutta minne tämä hyväksi havaittu vaatekappale on oikein hävinnyt? Vai onko se hävinnyt?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.