En ollut mitenkään suunnitellut tätä postausta juuri tälle päivälle — eli oikealle syntymäpäivälleni — niin vain sattui käymään, mutta sehän sopii hyvin, sillä varsinaisten teekutsujenkin taustalla oli syntymäpäivät.
Afternoon Tea Party osa 1 pääset lukemaan linkin takaa.
Teekutsuja suunnitellessani ajatuksenani oli järjestää ns.low tea party. Nimitys tulee siitä, että teetä juodaan “matalalla” eli sohvilta tai nojatuoleilta käsin. Itse siis halusin teetä nautittavan nimenomaan olohuoneen pöydän ääressä enkä ruokaluhuoneessa. Kattauskin piti saada mahtumaan pienemmälle pöydälle, samoin istumapaikat pienemmän pöydän ääreen. Tunnelma oli tiivis ja aina ei ehkä tiennyt minne kuppinsa asettaisi, mutta mahduimme!
Ylioppilasjuhliin ostamani Ikean kolmikerrosvadit kävivät hyvin myös teekutsuille. Kello viiden teellä on tapana syödä suolaista ja makeaa tietyssä järjestyksessä ja kolmikerrostarjoiluvati on juuri sopiva tapa “ohjata” tuota järjestystä.
Alimmalla tasolla oli tarjolla kolmioleipiä. Ne oli tehty gluteenittomasta paahtoleivästä kahdella eri täytteellä. Toisena täytteenä oli juustoa ja kalkkunaa, toisena tuorekurkkua. Leivät olisi voinut leikata myös “finger”muotoon, mutta valitsimme kolmiot.
Seuraavaksi oli vuorossa keskimmäisen tason gluteenittomat skonssit kera hillon ja “cremen”. Valitsimme cremeksi tuorejuuston ja hilloksi ostin Stockmannin Herkusta mansikkahilloa. Skonssit valmistettiin niin, että ne nostettiin tarjoiluvadille suoraan uunista eli ne olivat vielä lämpimiä ja tuoreita.
“Sweets” eli makeat herkut olivat vuorossa viimeisenä, kolmikerrostarjoiluvadin ylimmällä tasolla. Koska tarjoiluvadin tasot pienenevät ylöspäin mentäessä, eivät kaikki herkut sopineet tasolle yhdellä kertaa. Onneksi meillä oli Mr Carson, joka lisäili niitä tarpeen mukaan 😉
Olin tilannut valmiina gluteenittomat suklaaleivokset ja macaronsit eli mantelileivokset. Leivoin itse gluteenittomia porkkanaruutuja. Niihin olisin halunnut koristeeksi suklaanapit, mutta kuinka ollakaan, sellaisia ei löytynyt koko kaupungista! Mantelileivokset puolestaan olisin halunnut sellaisina vaaleamman ruskeina, mutta tarjolla oli vain näitä tummempia, joten niillä mentiin. Itse en pähkinäallergian vuoksi juurikaan uskalla syödä myöskään mantelia, mutta niiden aiheuttaman kontaminaatioriskin siedän, siksi uskalisin hankkia näitä.
Kuten huomasitte, kaikki tarjoiltavat olivat gluteenittomia. Se oli minulle tärkeää, sillä silloin ei tarvinnut tehdä mitään erillistä sivupöytäkattausta allergeenien vuoksi, vaan pystyin syömään samoilta tarjoiluvadeilta kuin muutkin. Pieniksi lisäkoristeiksi tarjoiluvadeille oli laittanut valkoisia marsipaaniruusuja ja suklaakonvehteja. Meitä oli yhteensä yhdeksän “ladyä”, joten tarjottavat jakaantuivat tasaisesti kahdelle eri tarjoiluvadille.
Lisukkeista (hillo, sokeri ja hunaja) kerroin jo tässä aiemmassa teekutsupostauksessa. Nikolas Vhen lemon sugarin päälle olevan puulusikat ostin samasta pikkuputiikista kuin sokerinkin. Samanlaiset lusikat ja minihillopurkit sujautin vieraille kiitospusseihin. Harmikseni huomasin, etten ollut ottanut niistä lainkaan kuvia. Pidän kovasti tuosta puukantisesta hunajapurkista, joten en ole malttanut heittää sitä pois, vaikka alkuperäinen hunaja onkin jo käytetty. Kälyni sattuikin juuri sopivasti tuomaan teekutsuille uutta tuoretta ja juoksevaa hunajaa, jolla saatiin vanha kaunis hunajapurkki täytettyä uudelleen. Kiitos kälylle!
Hieman on suttuisia kuvia kukka-astelmasta, mutta idea kuitenkin selvinnee näistäkin. Olin tosi tyytyväinen tähän teekuppikukka-asetelmaan. Pieni, mutta täyteläinen kimppu, joka oli juuri oikean kokoinen “low” teelle. Jättiteekuppi on Cultdesignin Orient-sarjaa ja löytyy täältä.
Lasiset Villeroy&Bochin kynttilänjalat lainasin äidiltäni. Ihan kuvittelin, että minulta olisi löytynyt vastaavat kynttilänjalat, mutta eipäs löytynytkään. Täytyy siis pitää silmät auki sellaisten löytämiseksi vastaisuuden varalle 😉
Teekutsuetiketin mukaan teen kaataminen on kunniatehtävä jollekin/joillekin vieraille. En todellakaan pysty asettamaan ystäviäni tärkeysjärjestykseen — kuka pystyisi?! — joten luontevaksi jäi pyytää heitä teenkaatajiksi ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan. Aika monta kierrosta teetä kaadettiin, joten useampi ystävä pääsi vuorollaan “pourer”iksi.
Teen lisäksi ohjelmassa oli toisiimme tutustumista luonteenvahvuuskorttien avulla. Saimme lisäksi kuulla 16-vuotiaan poikamme pianokappaleita puheensorinan ja teekupinkilinän taustalla.
Ilman Carsonini apua nämä kutsut olisivat jääneet toteutumatta. Paitsi että hän valmisti kolmioleivät ja skonssit, hän myös ihan konkreettisesti juoksi elokuvalippujemme perässä. Viime hetkeen saakka saimme jännittää, pääsemmekö elokuviin vai emme. Elokuvateatterin lipunmyyntijärjistelmää päivitettiin juuri tuolla viikolla eikä lippujen varaaminen sen puolin kuin ostaminenkaan onnistunut ihan yksinkertaisesti. Kiitos Carsonin, en menettänyt hermojani ihan lopullisesti ja pääsimme kuin pääsimmekin illan päätteeksi nauttimaan leskikreivitär Violetin lausahduksista, Downton Abbeyn pukuloistosta, vanhanajan tunnelmasta ja monien sarjasta tuttujen henkilöhahmojen roolisuoritusten paluusta valkokankaalle.
Kiitos myös kaikille vierailleni Afternoon Tea Partyn toteuttamisen mahdollistamisesta. Kiitos lukuisista kauniista sanoista, ajatuksista ja muistoista, joita tuon teehetken aikana kanssani jaoitte. Olen kätkenyt ne kaikki syvälle sydämeeni. Ette arvaakaan niiden merkitystä erityisesti juuri tällä hetkellä elämässäni. Saan niistä paljon iloa ja voimaa kulkea eteenpäin <3.
Kiitos myös lahjoista! Kirjapinoni sai ihanan lisäyksen The Crownin muodossa. Downton Abbeyn jättämän tyhjän kolon täytti sittemmin The Crown. Toki se oli myös erilainen sarja, mutta brittikulttuurifanille oikein passeli. Siitä on kuulemma tulossa vielä yksi kausi lisää, joten sitä odotellessa pääsen sukeltamaan kirjan pariin.
Väsynyt mutta onnellinen.
Kiitos ystävälleni näistä kuvista.
Päivän päätteeksi Carson riisui rusettinsa ja keitimme vielä yhden pannullisen Earl Greytä. Siinä jo yöksi vaihtuneessa illassa jatkoimme keskusteluja kälyni ja Carsonini kanssa. Totesimme, että olisi selvästikin tarvittu vielä after afternoon tea party. Elokuvasta jäi nimittäin myös paljon keskusteltavaa.
Oletteko te nähneet Downton Abbey -sarjan tai nyt julkaistun elokuvan? Itse aloin kahlata uudelleen tv-sarjaksi tehtyjä kausia. Voisiko syysiltoihin sopia mikään muu paremmin? Ja tietenkin kupissa jälleen Earl Greytä 😉