Jäätelökioskilla

Uimarantapäivien jälkeen, kun helteet iloksemme yhä jatkuivat, päätimme perustaa kotipihaamme jäätelökioskin!

Postauksen kuvat ja tapahtumat ovat siis heinäkuun lopulta.

Vaikka meidän perheessäni ei olekaan itseni lisäksi muita mekkojen käyttäjiä, niin ihastuin aikoinaan näihin Mekkotehdas-kirjoihin. Oletteko huomanneet, että ne sisältävät muutakin kuin mekkojen kaavoja? Tästä ensimmäisestä kirjasta löysin silloin vuosia sitten kioski- ja kauppaleikkeihin kivan idean, jonka mieheni lupasi toteuttaa. Toivoin kioskiin kirjan alkuperäisestä mallista poiketen vielä erillisen isomman tiskin, jonka mieheni ideoi ja toteutti. Jätskikioskille riitti kuitenkin pienempi tiski (kauppaleikeistä myöhemmin).

Kävimme poikien kanssa aamulla kaupassa ostamassa tarvikkeita jäätelökioskille. Tiesittekö, että jäätelövohveleita saa myös gluteenittomina? Nämä vohvelit taisivat olla laktoosittomia.

Kioskikahvilamme nimi on Ruusuritari. Nimi juontaa juurensa viiden vuoden takaisilta hieman isommilta yhteissynttäreiltä, joiden teemana oli kahvila. Odotin silloin kuopusta ja koska meidän perheessä lähes kaikki syntymäpäivät osuvat syyslokakuulle, päätimme viettää yhteiset syntymäpäivät jo hieman etuajassa eli ennen kuopuksen syntymää. 

Kioskin viirinauhan ja etuverhon olen ommellut Tilda-kankaasta. Lisätiski kauppaleikkejä varten pullottelee tuon verhon takana.

Kankaiset karkkikepit ovat Mailegin.

Ennen kuin huomasinkaan, oli jäätelökioskin eteen syntynyt jono. Vain myyjä puuttui! Kaikilla jonossa olevilla oli niin kova jäätelönnälkä, että huomasinkin löytäväni itseni myyjän paikalta 😉 

Greengaten suloiset pilkkuastiat sopivat mielestäni  hyvin jäätelökioskin tunnelmaan. Pentikin sipulipurkin kansi oli oivallinen teline vohveleille. Lautasliinarasia on ostettu Lidlistä leikkejä varten ja puinen kassakone on neljäsluokkalaisen toteutunut joululahjatoive viitisen vuotta sitten. Se on ostettu Bambinista. 

Maksuvälineenä käytimme paperisia leikkirajoja ja niitä varten jokainen leikkijä tarvitsi tietenkin oman rahapussin! Eläinpussukka on ostettu markkinamyyjältä ja pandapussukan olen virkannut vuosia sitten kiitoslahjaksi jääkarhupojan (hän on myös pandafani) synttäreille.

Kun ensimmäiset jäätelöt oli syöty, kerääntyi ostajajoukko uudelleen jäätelökioskin eteen. Tällä kertaa pääsin itsekin asiakkaaksi, sillä lapset hoitivat vuorotellen myyjän roolia.

Lapset olivat hakeneet leikkimökistä pöydän ja tuolin kioskikahvilaan kalusteiksi sekä yhden puutarhapenkin. 

Sitten vaan myytiin ja ostettiin, kunnes kukaan ei jaksanut enää syödä yhtään jäätelöä tai kunnes helle oli ehtinyt viimeiset suupalat sulattaa. 

Maistuisiko sinulle kioskikahvila Ruusuritarin tötteröt?

Strösselillä vai ilman?

 

Poikien vaatteet:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.