Nämä kuvat ovat kammottavan keltaiset, johtuen valosta – tai paremminkin sen puutteesta, mutta näillä mennään.
Korona-ajasta lähtien meillä on ollut tapana kattaa jouluaaton kahvipöytä olohuoneen pöydän ääreen. Mielestäni se on jotenkin tosi tunnelmallista, kun iso perhe syö pienen pöydän ääressä. Ei kai olohuoneen pöytää turhaan kutsutakaan “coffee tableksi”.
Kattaminen välillä toiseen pöytään mahdollistaa samalla sen, että ruokapöydän voi rauhassa tyhjätä edellisestä kattauksesta sekä kattaa hyvissä ajoin valmiiksi seuraavaa ateriaa varten. Niin toimin tälläkin kertaa. Kun lounaspuurokattaus oli purettu, aloin heti rakentamaan ruokapöytään joulupäivälliskattausta, vaikka sen aika olikin vasta illan suussa.
Jouluaaton kahvipöydässä oli tarjolla kummitytön leipomaa taatelikakkua ja miljoonapaloja. Niistä riitti useammalle kattaukselle ja ne olivat todella hyviä. Lisäksi oli mieheni tekemää glögikakkua ja äitini leipomia piparkakkuja sekä tietenkin ne seitsemän Vihreää Kuulaa, joista jo mainitsin.
“Kultaiset” yksityiskohdat pääsivät mukaan myös kahvikattaukseen pikkulusikoiden, tähtitarjoiluastioiden, kakkulapioiden ja kynttelikön nauhan muodossa. Servetitkin oli tarkoitus laittaa pöytään, mutta ne unohtuivat.
Tässä vaiheessa jouluaattoa lahjat jo odottivat kuusen alla, kynttilät sytytettiin hämärtyvään iltapäivään ja joulun tunnelma alkoi laskeutua taloon.