Kiitos niistä kauniista sanoista, joita sain yksityisviestein edellisen postauksen jälkeen. Ne lämmittivät kovasti mieltäni. <3
Lupasin Opiskelijan asunto -postaussarjaan jatkoa ja tässä toisessa osassa ajattelin puhua tekstiileistä. Kuten jo ykkösosassa kerroin, sai poika kummeiltaan lahjaksi Marimekon beigevalkoisia pyyhkeitä ja lakanoita, mikä toimi sysäyksenä sekä tekstiili- että värivalinnoille. Sittemmin annoimme itsekin pojalle lahjaksi samaisia Marimekon tekstiilejä eli samoissa väreissä, mutta toisinaan hieman eri kuoseilla. Voin kertoa, että meillä oli pojan kanssa varsin hauskaa inventoidessamme hänen kodintavaroitaan, kun kerroin aina jokaisen kuosin nimen. Oli Kaivoa, Pieniä kiviä ja Lokkia.
Tässä vielä linkki Marimekon tämänhetkiseen pyyhevalikoimaan.
Jos muistan oikein, niin kylpypyyhkeitä oli kaksi ja kasvopyyhkeitä kolme. Ajattelinkin, että yksi kasvopyyhe olisi vielä hyvä ostaa, niin voisi vaihtaa aina parin kerrallaan. Silloin toinen pyyhe voisi toimia kasvopyyhkeenä ja toinen käsipyyhkeenä. Näiden lisäksi poika sai ylioppilaslahjaksi mustaharmaita Finlaysonin pyyheitä. Muistaakseni niitä oli yhteensä yksi iso ja neljä pientä pyyhettä.
Sainkin Instagramissa kysymyksen: “Mitä hyödyllistä voisi antaa yo-lahjaksi ajatellen nuoren muuttoa?” Loistava kysymys! Useammasta suusta olen saanut kuulla myös sen, että olisipa ollut järkevää alkaa kerätä nuorelle esimerkiksi jotakin astiasarjaa jo teinivuosina, kodinkoneista puhumattakaan. Melkoinen kuluerä kerralla hankkia kaikki tarvittava. Tähänkin aihepiiriin palaan vielä postaussarjan edetessä eli vastauksia voi lukea ripotellen sieltä täältä.
Suosituin ja varmastikin myös mieluisin lahjatoive on raha ja itse asiassa näen tuon rahalahjankin juuri siinä valossa, että se auttaa valmistautumaan opiskelijan elämään ja toki sitten niiden aikanakin. Niin ainakin meillä on kummankin pojan kohdalla käynyt. Mutta jos haluaa viedä jotakin konkreettista lahjaksi, niin pyyhkeet ovat yksi hyvä lahjaidea. Me olemme lukuisia kertoja antaneet sekä rippi- että valmistujais- tai ylioppilaslahjoiksi nimenomaan pyyhkeitä. Nyt kun sain jälleen todeta Marimekon pyyhkeiden laadun, annan niitä enemmän kuin mielelläni jatkossakin lahjaksi. Toki muutkin merkit käyvät. Mikäli tuntee nuoren tai hänen perheensä paremmin, voi myös kysyä vaikkapa värimieltymyksiä. Astiapostauksen yhteydessä vastaan kysymykseen vielä niiden osalta. Toisinaan olemme antaneet lahjaksi vain yhden pienen pyyhkeen kera rahan. Silloinkin on jäänyt jotakin ihan konkreettista muistoksi lahjasta.
Näitä Marimekon pussilakanatyynyliinasettejä pojalla oli kaksi. Ihan sama kuin pyyhkeidenkin suhteen, niin mielestäni minimissään pärjää sillä, että on yhdet vaihtokappaleet. Kannattaa ajatella värien sopivuutta keskenään myös pesuja ajatellen. Esimerkiksi nyt kaikki Marimekon beigevalkoiset tekstiilit voi laittaa kerralla samaan pesukoneeseen. Helpottaa ja selkeyttää huomattavasti pyykinpesua!
Käydessämme läpi pojalla jo olemassa olevia kodintekstiilejä, huomasimme, että aluslakanoita ei ole lainkaan. Päädyinkin niiden osalta seuraamaan kesän alennusmyyntejä ja löytäessäni puoleen hintaan nämä Pentikin Omenankukka-aluslakanat päädyin ostamaan niitä kaksi kappaletta pojalle.
Edellä mainittujen pyyhkeiden, lakanoiden ja tyynyliinojen lisäksi poika otti kotoaan mukaan pienen ja ison Muumi-pyyhkeensä sekä yhden käytössään olleen Stockmannin Casan liinavaatesetin (aluslakana, pussilakana ja tyynyliina). Jälkimmäiset ovat väriltään vaaleaa denimiä, joten sopivat hyvin myös asunnon muuhun värimaailmaan ja käyvät keskenään pestäviksi sinisävyisten (vaaleat) Muumi-pyyhkeiden kanssa.
Aikoinani, kun itse muutin omilleni, haalittiin kodintavaroita sieltä täältä ja lopulta kaapit tuntuivat olevan täynnä kaikenlaista epämääräistä. Sinänsähän on toki hyvä asia, jos tarjolla on käytettyäkin kodintavaraa, mutta sen sijaan, että haalisi mukaansa kaikkea mahdollista, ajattelen nykyään mieluummin niin, että vähemmän tarkasti harkittua ja yhteen sopivaa on parempi vaihtoehto. Määrää voi sitten vähitellen kasvattaa tarpeen mukaan.
Kylpyhuoneeseen emme ostaneet erillistä kylpyhuonemattoa, vaan sen sijaan muutaman Ikean beigen Vinarn-käsipyyhkeen koossa 40cm x 70cm. Näitä on huomattavasti helpompi pestä ja vaihtaa kuin paksumpaa kylpyhuoneen mattoa. Värinsä puolesta näitä voi pestä samaan aikaan vaaleiden (Casa) lakanoiden ja Muumi-pyyhkeiden sekä muutaman keittiöpyyhkeen kanssa.
Beige Purrpingla-pyykkisäkki on niin ikään Ikeasta. Se on todella suuri (sata litraa) ja sopii mainiosti silloin, kun pyykit käydään pesemässä erillisessä pyykkituvassa. Pyykkisäkissä on sen verran tukeva pohja, että sitä voi säilyttää kylpyhuoneessa pyykkikorin tavoin lattialla, mutta se on mahdollista ripustaa kahvoistaan myös naulakkoon. Samaiset kahvat helpottavat myös sen kuljettamista asunnon ja pyykkituvan välillä. Kiristysnyörin avulla pyykkisäkin saa myös suljettua.
Lexingtonin tyynynpäällisen, jonka suunnittelin sängyn päälle lisätyynyksi ja koristetyynyksi, löysin Sisustus Trendon alesta. Päiväpeitto on puolestaan Hemtexin Valdemar beigenä. Etsin sellaista vohvelikankaista päiväpeittoa, mutta en löytänyt sopivaa tarjoushintaan. Niinpä päädyin ostamaan Citymarketin valikoimissa olevan Hemtexin päiväpeiton, joka sattui juuri silloin olemaan -40% -tarjouksessa. Koska peitto oli edullinen, voisin mahdollisesti vielä myöhemmin ostaa sen tilalle jonkun paremman, vaikkei kai tässäkään mitään vikaa ole.
Sängyllä näkyvän deniminsinivalkoisen putkilotyynyn olen tehnyt pojan huoneeseen ompelemieni Linumin verhokankaiden jämäpalasta. Itse asiassa otin nuo verhot mukaan myös pojan uuteen kotiin, koska en tiennyt yhtään minkälaiset ikkunat siellä on ja millaiset verhot niihin kävisivät. Vanhat verhot eivät kuitenkaan sopineet uuden asunnon ikkunaan. Sen sijaan löysin tuon tyynyn kanssa samaa kuosia olevan Linumin keittiöpyyhkeen kesäreissultamme. Se sopii yhteen paitsi putkilotyynyn niin myös Lexingtonin deniminväristen tekstiilien kanssa.
Sängyllä on tällä hetkellä pojan huoneeseen viime keväänä Zicoksesta ostamani Svaneforsin vohvelipintainen torkkupeitto (ei juurikaan näy kuvissa). Työn alla on myös uuteen kotiin annettava villapeitto, jonka neulominen Dropsin Nepal-langasta on minulla vielä hieman kesken. Peitto voisi sopia hyvin nojatuolin reunalle Lexingtonin denimin tyynyn kaveriksi.
Vieraspeiton ostimme Ikeasta. Ylimääräinen tyyny löytyi meiltä kotoa. Pojan tyyny ja peitto tuotiin myös kotoa.
Tämän Riviera Maisonin koristetyynynpäällisen löysin myös Sisustus Trendon alesta.
Lexingtonin deniminsininen tyynynpäällinen oli varmaankin ensimmäinen tuote, jonka suunnittelin hankkivani pojan asuntoon. Loppukesästä siitä myytiinkin puoleen hintaan Lexingtonin verkkokaupassa. (Näytti tätä kirjoittaessani edelleen olevan jäljellä.) Ajatus on laittaa se myöhemmin nojatuoliin. Sopii toki myös sängyn päälle.
Ensimmäinen yö uudessa kodissa oli pojan mielestä mennyt muuten hyvin, mutta aamulla auringonsäteet olivat herättäneet hieman liian aikaisin. Lähes kaksi metriä leveässä ikkuna-aukossa ei ollut valmiina mitään verhoja eikä kaihtimia. Ikkunan yläpuolella olevan verholaudan taakse sen sijaan kätkeytyi kaksi verhokiskoa, joista toisessa oli valmiina verhonipsut. Kotoa tuomani Linumin kankaasta ompelemani verhokapat olivat liian kapeat aukkoon. Kahdesta olisi kyllä saanut yhdistämällä riittävän leveän, mutta saumakohta olisi tullut tökeröön paikkaan. Koska pelkkä kappa ei olisi muutenkaan yksikseen riittänyt suojaamaan aamuauringolta, aloimme miettiä muita ratkaisuja.
Aluksi ajattelimme ostaa pimennysrullaverhon, mutta se olisi pitänyt porata seinään tai ikkunapokaan. Päädyimme selvittämään muitakin vaihtoehtoja. Koska ajatuksena oli lisätä pimennyskaihtimen reunoille pitkät suorat verhot, aloimme seuraavaksi tutkia niitä. En ole vuosiin katsellut Ikean verhoja ja täytyykin sanoa, että yllätyin positiivisesti valikoimaan. Sieltä löytyi nimittäin pimennyskankaalla varustettuja pitkiä verhojakin. Näin ollen erillistä rullaverhoa ei edes tarvittu, sillä pitkät pimennysverhot ajoivat sekä verhojen että pimennysverhojen tehtävän. Koska asunnossa oli jo valmiina kisko ja siihen sopivat nipsut, emme tarvinneet kuin verhot.
Verhot olisivat laskeutuneet paremmin, jos ne olisi voinut pujottaa verhotankoon. Nyt sellaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut, joten nipsuilla mentiin. Verhojen lyhentäminen sujui kätevästi ilman ompelukonetta Ikean silitysnauhan avulla.
Ripustaessamme verhoja lauantai-iltana paikoilleen (en ollut vielä lyhentänyt niitä), huomasin toisessa verhossa isomman langannousun. Jouduimmekin seuraavana päivänä vielä palaamaan Ikeaan. Saimme ehjät verhot tilalle, jonka jälkeen pääsin silittämään, lyhentämään ja ripustamaan niitä paikoilleen.
Valitsimme verhoiksi osittain pimentävät beiget Annakajsa-verhot. Ne ovat melko paksua ja raskasta materiaalia. Vaihtoehtona niille olisivat olleet ohuemmat ja kevyemmät, mutta samalla tavalla pimentävät, beiget Rosenmandel-sivuverhot. Annakajsa-sivuverhot voisin ostaa myös meidän makuuhuoneeseen, jos vielä joskus sinne palaamme (siis alkuperäiseen makkariimme). Annakajsa-verhojen materiaali vaikutti yhteenmenevältä vuodenojatuolin beigen kankaan kanssa. Vaikka tuolia ei ollut tällä hetkellä saatavilla, pääsi sen kuitenkin näkemään ja koeistumaan huonekalunäyttelyosastolla.
Oikeanpuoleisia Svaneforsin deniminsinisiä villamattoja tilasin jo vuosi sitten kesäalesta Zicokselta. Tarkoituksenani oli tilata kaksi samanpituista lyhyempää mattoa, mutta niitä olikin lopulta enää yksi jäljellä, joten päädyin tilaamaan samalla leveydellä toisen pidemmän ja toisen lyhyemmän maton. Siinä vaiheessahan minulla ei ollut mitään tietoa pojan tulevasta asunnosta. Aleprosentti matoissa oli kuitenkin niin hyvä, että riski kannatti ottaa. Toinen matoista päätyikin eteiseen ja toinen ruokapöydän alle. Keskilattialle olisin halunnut ostaan vasemmalla puolella näkyvän Ikean Lohals-maton, mutta poika halusi pitää keskilattian matottomana. Helpottaa kuulemma työtuolin käyttöä.
Luonnonvärinen eli vaaleanruskea Trampa-kynnysmatto ostettiin rappukäytävään asunnon oven eteen. Se on mielestäni kauniisti samaa värisävyä asunnon ulko-oven kanssa. Baggmuck-kurakaukalo ostettiin eteisen ulkovaatekaappiin kengille, mutta toinen samanlainen olisi ollut hyvä ostaa myös eteisen puolelle.
Tummemman ruskea patakinnas ja -lappu ovat Ernstin. Vaaleammat puolestaan Citymarketin Hemtex-valikoimasta, samoin vohvelikankainen keittiöpyyhe.
Liisa Kosken keittiöpyyhkeen poika sai ylioppilaslahjaksi. Se sopi hyvin “kahvinurkkaukseen”. Deniminsinivalkoinen keittiöpyyhe on aiemmin mainitsemani Linumin pyyhe kesälomamatkalta Pulsan asemalta.
Svaneforsin denimbeigevalkoiset tyynynpäälliset ostin jo keväällä pojan huoneeseen Zicokselta. Lexingtonin Icons-denimlautasliinat ostin liinoiksi ruokapöydälle ja pienelle pyöreälle sohvapöydälle, mutta ne eivät vielä päässeet oikeille paikoilleen. Tässä vaaleampien deniminväristen tyynyjen läheisyydessä kontrasti on myös mielestäni liian suuri, joten eivät sovi olemaan näin.
Ikeasta löytyi beige Madonnalilja-istuinpehmuste jakkaran päälle.
Tekstiileiksi laskettanee myös kaikki vaatteet. Kotona huonetta tyhjätessään poika kävi läpi myös kaikki vaatteensa ja valikoi mukaansa sopivat ja sellaiset, joita käyttää. Pakkasimme jo tässä vaiheessa mukaan myös paksummat takit ja kengät syksyä ja talvea varten. Hänellähän on nyt oma koti ja helpompi, että sen ensimmäisen pakkasaamun yllättäessä löytyy kaapista valmiina myös talvivaatteet. Kaiken lisäksi pienestä yksiöstä löytyi aivan hyvin tilaa samanaikaisesti myös eri sesonkien vaatteille. Ei hänellä toki ollutkaan sellaista jättilaatikollista pelkästään kenkiä kuin äidillään aikoinaan ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessaan. 😉
Täytyy sanoa, että yllättävän paljon sitä tarvitsee ja kertyy tekstiilejä ihan vain pieneenkin asuntoon. Toki, jos näistä lähtisi karsimaan ei-pakolliset, voisi laskuista jättää pois koristetyynyt, liinat, toiset patakintaat, torkkupeitot, mutta ei sitten oikeastaan enää muuta. Toisaalta juuri ne “ylimääräiset” tyynyt ja peitot, tekevät kodista kodin. Ne tuovat sinne sen pienen lämmön ja lisän.