30 vuotta sitten muutin pois lapsuudenkodistani vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Muistan yhä, miten siihen aikaan seurattiin lehti-ilmoituksia myytävien käytettyjen huonekalujen osalta. Ensimmäinen ruokapöytä tuoleineen olikin juuri tuollainen löytö. Kylläpä ovatkin ajat tuosta muuttuneet Facebookin ja Torin myötä. Miten vaivattomasti voikaan nykyään nähdä tarvittaessa jopa koko maan kattavasti myynti-ilmoituksia.
Muuttoni aikaan olin vielä 18-vuotias, joskin täytin muutaman kuukauden päästä 19 vuotta. Muutin siis heti lukion jälkeisen kesän lopussa. Tällä kertaa, 30 vuotta myöhemmin, oli muuttovuorossa toinen poikamme. Hänen opiskelupaikkansa varmistui jo ylioppilaskeväänä, mutta seuraavan lukuvuoden opiskelujen sijaan täytti kuitenkin varusmiespalvelus. Ehkäpä tuosta vuodesta oli opiskelija-asunnon saamisessa jotakin hyötyä (kuka tietää), sillä reilu vuoden asuntojonossa olemisen jälkeen lopulta löytyi kuin löytyikin pikkuinen yksiö opiskelupaikkakunnalta.
Vaikka tieto asunnosta tuli noin kuukausi ennen vuokrasopimuksen alkamista, emme päässeet katsomaan asuntoa etukäteen, sillä se ei ollut vuokranantajan toimesta mahdollista. Tiesimme ainoastaan asunnon koon, sijainnin, vuokran suuruuden ja milloin asunto oli viimeksi remontoitu. Lisäksi näimme asunnosta suuntaa-antavan pohjapiirroksen, mutta emme esimerkiksi kuvia asunnosta. Poika näki asunnon ensimmäisen kerran perjantai-iltapäivänä, kun minä ja mieheni jo olimme muuttokuorman kanssa matkalla asunnolle.
Täytyy kyllä sanoa, että ainakin oma kauhuskenaarioni “kuppaisesta” opiskelijaboksista sai väistyä valoisan, viihtyisän ja viisaasti sisustetun (kiinteät kaapit, materiaalivalinnat, pienen asunnon mittasuhteet ja neliöiden hyödyntäminen) asunnon tieltä. Kaikki tarpeellinen saatiin mahtumaan pieneenkin yksiöön.
Heti kun asuntohakemus kesällä 2022 jätettiin, sain pojalta pyynnön ja täydet valtuudet tulevan asunnon sisustamiseen. Tuossa vaiheessa en siis tiennyt lainkaan millaisesta ja minkä kokoisesta asunnosta tulisi olemaan kyse. En tokikaan ole mikään sisustussuunnittelija eikä hän sellaista odottanutkaan, kunhan vain ajatteli, että joku miettisi kaiken tarvittavan ja tiesi minun pitävän sellaisesta puuhasta.
Ajatuksissani lähdin liikkeelle kahdesta eri vinkkelistä. Toinen oli huonekalutarpeet eli isommat ja tilaavievimmät jutut ja toinen oli värimaailma. Luonnollisestikaan en voinut millään tavalla vaikuttaa vuokra-asunnon valmiiseen värimaailmaan enkä myöskään ottaa sitä mitenkään huomioon suunnitelmissani, koska asunto oli olemassa vasta, kun muuttokuorma oli jo pakattu valmiiksi. Kolmantena osiona oli sitten vielä kaikki muu tarpeellinen tavara ja niitä pohdimme pojan kanssa paljon myös yhdessä.
Olen monesti pohtinut, millä tavalla sisustussuunnittelijat tekevät työtään. Lähinnä siis siltä osin, että uskon heistä jokaisella olevan myös oma henkilökohtainen suosikkityylinsä ja värimaailmansa ja miten se vaikuttaa heidän asiakkaalle tekemiinsä valintoihin. Haluan uskoa ja ajatella niin, että ammattitaitoinen suunnittelija pystyy erottamaan omat mieltymyksensä asiakkaan mieltymyksistä, mutta tuomaan kuitenkin jollakin tavalla juuri oman persoonallisen kädenjälkensä tai tavaramerkkinsä esille. Saattaapa olla jopa niin, että suunnittelija nimenomaan valitaan hänen tyylinsä vuoksi.
Valitsemaani värimaailmaan vaikuttivat oikeastaan kaksi, ehkä kolme asiaa. Koska tein valinnat pojalleni (en siis itselleni), valitsin yhdeksi väriksi sinisen, joka on hänen lempivärinsä. Sinisen sävyksi valikoitui pääasiassa deniminsininen, jota olin hankkinut hänen huoneeseensa hieman lisää ylioppilaskeväänä. Tuon värin valinta puolestaan lähti liikkeelle pojan huoneessa olleen GreenGaten päiväpeiton deniminsinisestä raidoituksesta. Tälläkin kertaa tuo peitto toimi värin alkulähteenä, mutta lopulta päädyin pitämään peiton meillä kotona aikeissani siirtää se jääkarhupojan käyttöön. (Hän myös perii isoveljensä huoneen.)
Toiseksi väriksi valikoitui beige. Se puolestaan nousi esille pojan kummeiltaan lahjaksi saamista Marimekon tekstiileistä, joita itsekin ostimme hänelle vielä täydennykseksi muunmuassa joululahjoina. Koska valkoinen sopii aina kaikkeen, tuli siitä kolmas väri. Marimekon tekstiileissä on beigen lisäksi valkoista, lisäksi monissa huonekaluissa on valkoista ja salaa toivoin sitä löytyvän myös asunnon värimaailmasta. Beigen kanssa samaan ruskean sävyn värimaailmaan katson kuuluvaksi myös puunväriset huonekalut ja kodintarvikkeet.
Teimme talvella pojan kanssa listan jo olemassa olevista kodintavaroista sekä vielä hankittavista. Samalla aloin pitää silmällä tiettyjä tuotteita ja värimaailmaa lukuisissa alennuskampanjoissa seuraavien kuukausien ajan. Osaa olin ostanut jo joululahjaksi. Postauksen toisen osan ajattelin tehdä tarkemmin noista hankinnoista.
Valitettavasti en halua yksityisyyden vuoksi julkaista täällä isompia kokonaiskuvia asunnosta, koska kyseessä ei ole minun kotini. Saat siis tyytyä tällaisiin pienempiin yksityiskohtakuviin sekä kerrontaani.
Aikoinaan, kun esikoinen muutti ensimmäisen kerran pois kotoa, ei hän tarvinnut mukaansa yhtä paljon tavaraa, sillä hänen asuntonsa oli valmiiksi kalustettu. Lisäksi asuntolan yhteisessä keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja kodinkoneet. Hän tarvitsi siis mukaansa vuodevaatteet ja -tekstiilit sekä pyyhkeet, omat vaatteensa, henkilökohtaiset hygieniavälineensä ja opiskelutarvikkeensa.
Vaikka toisen pojan muutto olikin tavaramäärällisesti isompi, mahtuivat pienen yksiön tavarat kuitenkin kuomulliseen peräkärryyn ja henkilöauton takapenkille (särkyvät). Lisäksi muutama ostos tehtiin vielä paikan päällä. Vaikka varsinaisesti mitään ylimääräistä ei hankittu (paitsi tietyt sisustukseen liittyvät tuotteet eivät suinkaan olleet pakollisia), tarvitsee ihminen kuitenkin yllättävän paljon ihan vaan minimissäänkin kodintarvikkeita arjen pyörimiseksi. Mikä esimerkiksi sinun mielestäsi on riittävä määrä lakanoita tai pyyhkeitä yhdelle ihmiselle? Entäpä juomalaseja tai lautasia? Kodinkoneita? Huonekaluja? Siivoustarvikkeita? Harrastustarvikkeita? Vaatteita ja kenkiä? Kirjoja? Opiskelutarvikkeita?
Asunnossa on valkoiseksi maalatut kiviseinät ja harmaa muovimatto lattiassa. Kylpyhuoneen kaakelit ovat niin ikään seinissä valkoiset ja lattiassa tummanharmaat. Harmaa väri ei luonnollisestikaan ole minulle mieluinen, mutta ihan hyvin se asuntoon ja kokonaisuuteen istuu. Kaikki kaapistot ovat valkoiset hopeanvärisine vetimineen ja koukkuineen. Itseäni ilahdutti myös kaapinovien kapeasta reunasta pilkistävä vaalean puun väri. Tuota samaa väriä oli myös asunnon ulko-ovi kokonaisuudessaan sekä hieman tummemmassa puunsävyssä kaikkien ikkunoiden kehykset. Asunnon helmenä pidän isoa ikkunaa kauniilla kivipäällysteisellä ikkunasyvennyksellä, josta aukeaa kaunis näkymä luontoon. Ei uskoisi, että ollaan kerrostalojen keskellä. Ikkunalaudalle näin heti mielessäni useita eri vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa yksi oli ylitse muiden ja sitä varten oli Ikeasta ostettava lasinen maljakko pöytäkynttilälle.
Kaikki kaapistot olivat siistejä, mutta syviä. Syvyys ilman koreja aiheuttaa haasteita tilan hyödyntämisessä ja/tai käytössä. Ikeasta löytyi onneksi kätevät laatikostot, jotka täyttivät tilan koko syvyydeltä. Ostimme samanlaisia laatikoita sekä alusvaatteille että kuivamuonille.
Kylpyhuoneen kaappeja lukuunottamatta, kaikki asunnon kaapistot olivat kätevästi samalla seinustalla. Se helpotti muun asunnon kalustamista. Lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, kaapistot oli mietitty todella järkevästi asukkaan perussäilytystarpeita ajatellen. Ulko-oven vieressä oli siivouskaappi ja kaksiovinen tankokaappi ulkovaatteille. Sen jälkeen oli vuorossa keittiön kaapistot ja kodinkoneista uuni, liesi ja jääkaappi pakastinlokerolla. Mikroaaltouunia varten oli oma hyllynsä, samoin astianpesukoneelle liitännät ja kaappi, jos sellaisen haluaisi hankkia. Keittiöosuuden jälkeen oli vielä kaksiovinen vaatekaappi, jonka toisella puolella on hyllyt ja toisella puolella tanko. Sekä eteisen vaate- ja siivouskaapin että keittiön jälkeen olevan vaatekaapin yläosassa oli vielä isot ylähyllyt (ei kuitenkaan erillisiä yläkaapin ovia, vaan ainoastaan yhdet korkeat ovet, mikä mielestäni auttaa pitämään tilan seesteisenä). Jälkimmäisten vaatekaappien päälle oli jätetty tyhjää tilaa, jonne voisi tarvittaessa laittaa vaikkapa laatikoita säilytystä varten. Toistaiseksi enemmälle säilytystilalle ei kuitenkaan ollut tarvetta. Tästä poikkeuksena tasotila, josta kerron seuraavaksi.
Koska emme kotoa lähtiessämme tienneet, millainen asunto perillä odottaisi, päätimme ottaa mukaan muuttokuormaan varmuuden vuoksi muutamia ylimääräisiä huonekaluja.
Omina opiskeluaikoinamme päädyimme lopulta muutaman muuttojen seurauksena lopullisesti hajonneen lastulevyhyllyn sijaan ostamaan Lundian umpipuisen hyllyn. Kyllähän se kirpaisi opiskelijan budjettia, mutta turha sitä oli ostaa enää yhtäkään hajoavaakaan hyllyä. Vähitellen Lundioita kertyi sitten hylly hyllyltä lisää ja kuten minua pidempään seuranneet tietävätkin, ovat ne meillä edelleen kirjahyllykäytössä. Sinänsähän hyllyissä ei ole mitään vikaa, sillä ne ovat hyvin kestäviä ja muuntelukykyisiä. Ainoastaan väri ei ole mieleeni ja olemmekin maalanneet suurimman osan hyllyistämme valkoisiksi. Vintiltä löytyi kuitenkin vielä muutamia maalaamattomia tikkaita ja hyllyjä, joita pakkasimme mukaan. Niistä oli mahdollista koota useampikin eri korkuinen ja levyinen hylly.
Olin etukäteen arvellut, ettei pienen asunnon keittiössä voi olla kovinkaan suurta tasotilaa ja siinä olin oikeassa. Tasotilaa olikin ainoastaan tiskialtaan ja sen vieressä olevan tiskipöydän verran. Niinpä kokosimme muutaman eri hyllyvaihtoehdon Lundioista, joista tämä 208cm korkea hylly 50 cm leveillä hyllylevyillä täytti parhaiten tehtävänsä. Syntyi “coffee corner”.
Saapuessamme perjantai-iltana muuttokuorman kanssa perille, oli kello jo niin paljon, että emme ehtineet kuin purkaa muuttokuorman ja tehdä asuntoon sen verran tilaa, että pojalle saatiin yöksi sänky käyttöön. Mieheni kanssa yövyimme hotellissa.
Seuraavana aamuna poika tuli hotelliin kanssamme aamupalalle ja siitä jatkoimme yhdessä matkaa. Olin päivittänyt jatkuvasti pieneen muistiinpanovihkooni tarvittavien asioiden listaa ja se osoittautui kyllä hyväksi asiaksi. Esimerkiksi Ikeassa “pyöriessä” ei kyllä millään olisi muuten muistanut kaikkea katsoa.
Tarkoituksenamme oli ostaa Ikeasta muunmuassa ruokapöytä, mutta lähtiessämme hotellilta, mies katsoi vielä kerran Torin valikoimaa ja yllätykseksemme sinne oli juuri tullut myyntiin ihan sama pöytä. Niinpä suuntasimmekin Vantaalle hakemaan pöytää ja Espooseen jotakin “laitetta”.
Seuraavaksi menimme pojan asunnolle. Meillä oli siellä selkeä työnjako. Poika oli käynyt jo perjantaina ostamassa siivousvälineitä ja aloittanut asunnon siivoamisen. Lauantaina siivoamista jatkettiin miehen ja pojan toimesta. Samalla he kokosivat huonekaluja ja pesivät ikkunat. Minä puolestani tyhjäsin säkkejä ja laatikoita eli lähinnä vaatteita ja astioita. Poika puolestaan huolehti muut tavarat paikoilleen.
Ikea-käynti ajoittui myöhälle iltapäivään, jolloin saimme myös päivän lounaan, päivällisaikaan tosin. Loppuilta vierähtikin sitten Ikeassa, jonka jälkeen palasimme vielä pojan asunnolle kokoamaan Ikea-ostoksia ja ripustamaan verhoja. Pienet ruokakauppaostoksetkin tehtiin ilta- ja aamupaloja varten. Päivän tehokkuudesta kertonee se, että olimme miehen kanssa hotellilla vasta puoliltaöin. Vielä jäi sunnuntaiksikin muuttoon liittyviä hommia hoidettavaksi.
Ikea-käynnin aikana emme vielä tienneet, minne kahvin- ja vedenkeitin sijoittuisivat, sillä Lundian hylly koottiin vasta sunnuntaina. Koska suuri todennäköisyys kuitenkin oli, että keittimet tulisivat puutasoille, ostimme Ikeasta valmiiksi edullisen tarjoittimen laitettavaksi kahvinkeittimen alle hyllyä suojaamaan sekä pannunaluset vedenkeittimelle ja mittakannulle.
“Kahvihyllyn” vieressä voit (etenkin ylemmässä kuvassa) nähdä hieman valkoista kaapin reunaa eli asunnossa olevaa kiinteiden kaappien rivistöä. Edellinen asukas oli kiinnittänyt kaapin päätyyn valkoisen koukun, johon ripustin esiliinan ja keittiöpyyhkeen.
Samanlaiset Pentikin vanhat Halla-sarjan kahvi- ja teepurkit löytyvät meiltä kotoa sekä äidiltäni. Näin saatiin sellaiset myös pojalle. Suodatinpusseille voisi kiva olla erillinen teline, mutta menevät ne näinkin.
Lahjana uuteen kotiin sekä alkavalle opiskelutaipaleelle annoimme pojalle Aya&Idan termospullon (vesipulloksi) ja termosmukin. Lisäksi ostin purkillisen D-vitamiineja ja työn alla on vielä villapeitto. Pikkuikkunalla näkyvän kehystetyn kortin olin myös ostanut tätä hetkeä varten. Toki olimme hankkineet paljon muutakin asuntoon ja maksoimme esimerkiksi muuton aikana tehdyt ostokset. Toisaalta poika oli ostanut kodintarvikkeita myös itse, kuten lähes kaikki kodinkoneet ja joitakin astioista. Palaan näihin hankintoihin postauksen toisessa osassa.
Ihmettelet ehkä tuota mittakannua “kahvihyllyssä”. Tiesitkö, että kahvinkeittimeen kannattaa kaataa vesi aina erillisellä kannulla eli ei siis kahvipannulla? Olimme aikeissa ostaa siihen käyttöön litran lasikannun Ikeasta, joka olisi käynyt myös mittakannusta ja tarvittaessa vaikkapa mehukannusta. Se oli kuitenkin sen verran ohutta lasia, että arvelimme sen menevän liian helposti rikki. Niinpä päädyimme metalliseen mittakannuun, sekin Ikeasta.
Koska hylly saatiin valmiiksi vasta juuri ennen lähtöämme sunnuntai-iltana, jäi sen “sisustaminen” vielä hieman kesken. Se muotoutunee sopivaksi asukkaan käytössä.
Hyllyn edustalla näkyy Ikeasta ostettu pieni pyöreä metallipöytä irrotettavalla tarjoittimella. Sen on tarkoitus toimia sohvapöytänä vuodenojatuolille, joka oli tällä hetkellä Ikeasta loppu. Nähtäväksi jää, milloin sitä on jälleen saatavilla. Myyjän mukaan vaaleissa väreissä on ollut viime aikoina tuotanto/toimitusvaikeuksia. Tarkoituksenamme oli ostaa beige nojatuoli. Se toimittaisi samalla myös sohvan virkaa, sillä sellaista ei asuntoon mahdu. Ajatuksena on myös se, että asunnossa olisi tilaa edes yhdelle yökyläilijälle. Ellei sopivaa vuodenojatuolia löydy, niin täytynee miettiä patjavaihtoehtoja.
Kuvan etualalla näkyy myös hieman keittiönpöytää ja -tuolia. Vanhat tuolit on puusepän toimesta hiottu ja maalattu. Niistä tuli mielestäni tosi kauniit. Koska postauksesta tulee jo muutenkin pitkä, palaan mm. tekstiilien tuotetietoihin tarkemmin postauksen seuraavassa osassa.
Vuodenojatuolin yhteyteen on tarkoitus laittaa paitsi pieni pyöreä sohvapöytä niin myös tämä kuvissa näkyvä jalkalamppu Ikean beigellä varjostimella sekä ikkunalaudalla oleva Lexingtonin deniminsininen koristetyyny. Pyöreällä pöydällä näkyvät Riviera Maisonin mukinaluset ja ikkunalaudan Lexingtonin pähkinäkulho kuuluvat myös tuohon yhteyteen eli pyöreälle pöydälle. Niin ainakin mielikuvissani suunnittelin. Lattiavalaisin on Vallilla Collection Helsingin Heat.
Ruokapöydän, ruokapöydän tuolien ja Lundian hyllyn lisäksi asunnon huonekaluina ovat sänky, työpöytä kera erillisen laatikoston (toimii myös yöpöytänä), työpöydän tuoli, korkea laatikosto/lipasto ja piano. Käytännössä pojan asuntoon siirtyivät lähes kaikki hänen huoneensa huonekalut. Kotona asuessaan hänellä oli käytössään kahdesta pöydästä koostettu työpöytä, joista toinen kera toisen laatikoston jäi meille kotiin. Pianon alla oleva beige kannellinen laatikko ei suinkaan ole purkamaton muuttolaatikko, vaan kätkee sisälleen pianonuotit. Se on ollut käytössä jo pojan asuessa meillä kotona.
Pienessä kylpyhuoneessa on kaikki tarpeellinen: allas, pönttö ja suihku. Allas- ja peilikaappiin mahtui myös hyvin kaikki tarpeellinen. Pyyhkeitä varten oli valmiiksi koukut.
Yhtä asiaa emme etsinnöistämme huolimatta vielä onnistuneet löytämään. Etsimme nimittäin eteiseen pientä tasoa, hyllyä tai lipastoa. Sellaista, mihin voisi sisään tullessaan laskea vaikkapa hanskansa tai missä voisi olla pieni kori juurikin noille asusteille. Syvyys saisi olla noin 20 cm, leveys maksimissaan 55 cm ja korkeus korkeintaa 99 cm, mielellään vähän matalampi. Ikeassa monet modulit olivat 60 cm leveitä ja useimmiten myös liian syviä. Päädyimme sitten ostamaan Ikeasta pienen jakkaran ja siihen pehmeän päällisen. Se käy hyvin paitsi tilapäisestä laskutilasta niin myös istumapaikasta vaikkapa kenkiä pukiessa tai tarvittaessa myös lisäistumapaikasta ruokapöydän ääressä.
Sunnuntaina kävimme paitsi vielä kaksi kertaa Ikeassa (toinen käynti liittyi lauantain ostoksen reklamaatioon), niin myös ruokakaupassa täyttämässä erityisesti kuivamuonavarastot, mutta myös pienen jääkaapin ja loput hygienia- ja siivoustarvikkeet. Ostimme samalla myöhäiseksi lounaaksi salaatit. Ennen lähtöämme ehdimme kuin ehdimmekin keittää uuden kodin ensimmäiset kahvit.
Palaan vielä aiheeseen ainakin yhden postauksen verran. Sainkin jo muutamia hyviä kysymyksiä tätä postaussarjaa ajatellen. Niitä ehtii yhä esittää.
Kivalta näyttää!
Jos etsii pientä lipastoa, kannattaa tsekata kenkäkaapit / kenkälipastot, näiden syvyys on monesti alle 20 cm. Niitä on ainakin meillä ahtaissa paikoissa käytössä, ja nimestään huolimatta niissä voi tietenkin säilyttää mitä vaan.
Kiitos kommentistasi ja vinkistä! Itse asiassa katsottiin tuolla ajatuksella läpi kaikki Ikean kenkäkaapit, mutta ne olivat valitettavasti liian leveitä.