EDIT. Olen aina ajatellut olevani koiraihminen, mutta mitä enemmän olen seurannut kanien elämää, sitä enemmän olen löytänyt itsestäni kani-ihmistä. Kanithan ovat lontaisesti arkoja ja säikkyvät esimerkiksi vieraita ääniä. Ne loikkivat mieluummin pakoon kuin jäävät kuuntelemaan/selvittämään möykän alkuperää. Yksi tärkeimmistä asioista kanille suotuisaa kasvuympäristöä luodessa, on rakentaa sille piilopaikka. Kanilla pitää siis aina olla paikka, jonne se voi hakeutua turvaan joko vaaran uhatessa tai muuten vaan sen kaivatessa lepoa tai rauhaa.
Mitä suurempi tuo piilopaikka onkaan kooltaan, sen tärkeämpää on, että siitä löytyy toinenkin ulospääsy. Tuosta minulle tulee aina mieleen Sinkkuelämää-sarjan jakso, jossa Carrie todistaa, miksi hänen kylpyhuoneessaan on kaksi uloskäyntiä. Sinänsä se ei liity mitenkään kaneihin, mutta ajatuksena on huojentavaa, jos uloskäyntejä tai ulospääsyjä on enemmän kuin yski. Vihollinen ei voi silloin tukkia sitä ainutta sisään- ja ulospääsyä. Tietyissä elämäntilanteissa on hyvä päästä poistumaan siitä toisesta sisäänkäynnistä voidakseen suojella itseään. Mielestäni se ei ole pelkuruutta (ellei sitten itse ole toiminnallaan aiheuttanut jotakin sellaista, jonka seuraamukset on nöyrästi otettava vastaan ja tuotava päivänvaloon). Toisinaan paras keino on poistua vähin äänin paikalta etenkin jos saa osakseen asiatonta käytöstä. Tietyissä tilanteissa ei kannata edes jäädä itseään puolustamaan ja käydä vastahyökkäykseen.