Postausaiheita ja valmiiksi otettuja kuvia riittäisi jonoksi asti, mutta en ole vain saanut itseäni postausten tekoon. Ilmiö on kyllä tuttu varmaan joka kesältä. Miehen aloittaessa kesäloman, koen useimmiten itsekin vasta olevani lomalla ja silloin alkavat monet arjen rutiinit, joihin blogin pitämisenkin lasken, jäädä. Säällä on myös iso merkitys. Hellepäiviä ei välttämättä malta viettää sisätiloissa (tosin kuumimpina päivinä on kyllä pitänyt) ja sisälläoloaikoina onkin sitten ihan muuta puuhaa kuin kirjoittaa blogia.
Tänä vuonna miehen loma alkoi kuitenkin ihan poikkeuksellisissa merkeissä, kun sairastuimme miehemme ja toiseksi vanhimman pojan kanssa koronaan. Olimmekin välttyneet siltä yllättävän kauna, nimittäin koko tuon lähes kahden vuoden ja viiden kuukauden ajan, kun se on Suomessa pyörinyt. Emme saaneet sitä edes maaliskuussa, kun pikkupojat kukin vuorollaan kävivät sen läpi. Toiseksi vanhin poikahan oli silloin ylioppilaskirjoitusten vuoksi evakossa vanhempieni luona ja välttyi (onneksi!) taudilta silloin. Tällä kertaakaan ajoitus ei ollut ihan täydellinen, nimittäin hänen armeijaan menonsa siirtyi koronan vuoksi viikolla, mutta ehkä oli kuitenkin hyvä sairastaa auti kotona kuin saada se heti armeijassa.
Samaan syssyyn meiltä hajosi 1,5-vuotias pakastin ja juuri kun olisimme siellä olevia hätävararuokia eniten tarvinneet. Meillä on käytännössä aina pakastin ladattuna täyteen leipää, marjoja, pakastevihanneksia ja -perunoita sekä sellaisia ruokia, joita lapsetkin pystyvät valmistamaan, jos kävisi näin kuin nyt kävi, eli kumpikin talon aikuinen sairastui samaan aikaan.
Loman alku ei siis ollut paras mahdollinen, mutta toisaalta saatiin sitten loppuloman ajaksi suoja tautia vastaan eikä ihmismassojen seassa kulkeminen haitannut.
Nyt kun olen kertonut päällimmäiset kuulumiset, voinkin siirtyä varsinaiseen postausaiheeseen. 😉
Pojat ovat koko kesän toivoneet uusia uimaleluja rikkoutuneiden joutsenten tilalle. Viime vuonna jo katselin näitä tanskalaisia Petites Pommesin klassisia uimarenkaita ja päädyinkin ostamaan hieman testimielessä tuon ruskean renkaan koossa M eli halkaisijaltaan 60 cm. Ajattelin, että ellei se ole kenellekään käyttöön sopiva, sitä voi ainakin käyttää mukavana rekvisiittana allasalueella. Kokonsa puolesta rengas on suunniteltu leikki-ikäiselle eli +3-vuotiaan käyttöön. Käytännössä meillä sitä on käyttänyt ainoastaan kuopus. Voitte kuitenkin arvata, että pojat ovat keksineet sille lukuisia muitakin käyttötarkoituksia kuin uimarenkaan perinteisen tarkoituksen. Etenkin kun kaikki osaavat jo uida, ei pikkurengasta enää sen varsinaiseen tarkoitukseen enää tarvitakaan.
Koska joutsenia ei etsinnöistä huolimatta enää löytynyt, päädyin lopulta tilaamaan Petites Pommesin renkaan isoimmassa eli L-koossa. Sen halkaisija on 120 cm ja se käy kokonasa puolesta myös aikuiselle. Rengas sai pojilta hyvän vastaanoton ja pääsi heti mukaan uima-allasleikkeihin.
Renkaista on saatavilla toinen toistaan kauniimpia värejä, joista päädyin lopulta tähän vaaleansinivalkoiseen. Muina vaihtoehtoina pyörittelin tummansinivalkoista ja greigevalkoista. Saattaapi olla, että tulevina kesinä näitä isompia renkaita rantautuu meille vielä lisää.
Tämä isoin rengas on valmistettu hieman painavammasta/paksummasta PVC:stä ja kestää siksi myös aikuisen painon.
Tähdenmuotoisen uimarenkaan pojat saivat viime kesänä ystäväperheeltä tuliaiseksi ja se on sopinut kyllä meille kuin nenä päähän.
Ja voin sanoa, että polskittu on, renkailla ja ilman!
Uimarenkaiden mukana tulee kankainen säilytyspussi ja paikka mahdollisesti rikkoutuvalle renkaalle. Jälleenmyyjien verkkokaupoissa on yleensä myös hyvät ohjeet uimarenkaan käytölle ja säilyttämiselle. Ruskeavalkoinen uimarengas olikin viime talven säilytyksessä tässä kangaspussukassa.
Näistä kuvista voi ehkä vielä hieman paremmin nähdä kokoeron M- ja L-koon välillä. Mielestäni tuohon väliin sopisi hyvin vielä halkaisijaltaan 90 cm rengas. Kaikkein pienin eli S-koon rengas on halkaisijaltaan 45 cm ja sitä suositellaan alle 3-vuotiaille. Sarjaan kuuluu myös käsikellukkseet, rantapallo ja uima/kahluuallas.
Pojat ovat uineet useita kertoja päivässä. Itse olen tyytynyt lähinnä allasvahdin rooliin, tärkeinä varustuksinani käsityö, kirja/lehti tai kahvi.
Hieman on nyt tällainen “tyhjä pää” -olo eli ei oikein tunnu irtoavan mitään järkevää tekstiä, mutta kuvat puhukoot puolestaan. Tuon kuvissa näkyvän InWearin uimapukuni ostin vuosi sitten.
Mukavia kesäpäiviä! Vaikka tänään sataakin, on varmasti vielä tiedossa lämpöä ja paistetta.