Laskiaisena laskettiin pikkupoikien kanssa aakeita laakeita mäkiä, mutta laskettiin silti! Pappa on tehnyt ihanat ladut pelloille ja metsän siimekseen. Tällainen ei niin hiihtofanikin (minä siis) tykkään hiihdellä näissä maisemissa ja syynä erityisesti se, kun saa itse valita vauhtinsa (ja pysähtyä vaikka minuutin välein kuvaamaan kaunista talviluontoa) eikä tarvitse miettiä, että joku takana hönkisi latua. Ei ole myöskään kiire minnekään, kukaan ei kellota aikaa eikä verenmakua suussa tunneta. Silti saa seuraavana päivänä tuntea kehossaan, että taisipa siinä hiljaisessakin lykkimisessä olla käytössä jotkut ei niin usein käytössä olevat lihakset eli hyvää teki.
Reppu sen sijaan oli melkoisen raskas kantaa, koska se sisälsi eväiden lisäksi hieman muutakin (painavaa) kuvausrekvisiittaa. Onneksi latu kiersi mummolan pihapiirin läpi, niin pystyi ennen pidempää lenkkiä jättämään kantamuksensa sinne.
Tauon paikka.
Mummin leipomia pullia kermalla ja hillolla sekä termoksesta kuumaa kaakaota.
Retkipaikka ei kaipaa kummoisia järjestelyjä. Talja on kiva olemassa lämmikkeenä hangella istuessa, mutta toki siihen käy pienempi istuinalustakin tai ihan vaan päällä olevat vaatteet. Nykyiset ulkovaatteet ovat niin laadukkaita, että ne kestävät kyllä säätä kuin säätä ja pitävät käyttäjänsä kuivana ja lämpimänä.
Omassa lapsuudessani menimme retkelle ihan vain omaan pihaan tai ehkä korkeintaan lähellä olevaan puistoon. Parhaat retket varmaan suuntautuvatkin aivan kodin lähimaastoon. Sinne ei voi eksyä ja sieltä on aina lyhyt matka kotiin. Mummolassakin ensimmäinen metsänreuna on melkeinpä kodin pihapiirissä. Pojat tykkäävät aivan valtavasti leikkiä metsässä. Valitettavasti ihan jokaiseen metsään ei voi kesäaikana päästää leikkimään käärmeiden pelossa. Talvella on siltä osin turvallisempaa.
Lapsuuteni talvina lähdimme hiihtäjäserkkuni kanssa kunnon hiihtoreiteille ja silloinkin kulkivat eväät mukana repuissa. Voiko parempaa olla kuin pysähtyä metsän siimeksessä ladun varteen syömään eväitä.
Mukavaa laskiaista!
Luonto on todellakin tarjonnut parastaan viime päivinä. Tuo valon määrä ja kirkas auringonpaiste valkoisena kimmeltävää hankea vasten vetää ihan sanattomaksi. Samalla se antaa lupauksen keväästä ja ennen kuin huomaammekaan, saamme jo olla laskeutumassa pääsiäiseen. Siitähän laskiaisessa juuri onkin kyse, laskeutumista kohti pääsiäistä. Välissä on toki vielä talviloma, mutta sen jälkeen pääsiäiseen onkin enää lyhyt matka.
Poikien vaatteet:
- Takit Reiman Naapuri
- Haalari Reiman Stavanger
- Housut Polarn och Pyret ja Reima
- Merinovillapipot ja -tuubihuivit TuTu, *kahden nuorimman omat saatu blogiyhteistyönä Youngest Fashionilta
- Hanskat kahdella nuorimmalla Reima, nallekarhulla Halti
Yritin ehdottaa hiihtoon mielestäni paremmin sopivia lyhyempiä takkeja tai jääkarhupojalle haalaria, mutta pojat tykkäävät näistä Reiman Naapuri-takeista eivätkä halunneet muita. Heitä ei kuulemma lainkaan haittaa hiihtämisessä takin pituus.
Kulissien takaa muutama äitini ottama kännykkäräpsy:
Kertonee siitä, että myös kuvaajalla on hyvä olla retkivarustus kohdillaan 😉