Miehistön ollessa parturikeikalla, olin jo etukäteen päättänyt yllättää heidät järjestämällä olohuoneeseen ystävänpäivän kunniaksi (päivän etuajassa) nallejuhlat. Sain ajatuksen samaan aikaan kun aloin pohtia nalleviikon järjestämistä oppilailleni. Oikeastaan en kyllä edes pysty sanomaan kumpi ideoista syntyi ensin. Hieman ”pidemmän kaavan” nallejuhlat eli Teddykarhut huviretkellä osa 1 ja osa 2 löytyvät aiemmista blogipostauksista linkkien takaa.
Ripustin olohuoneen kattoon kynttiläkruunun paikalle kuopuksen Numero 74:n ritarikatoksen, kuten sitä kutsumme. Viritin siihen valkoisen viirinauhan, jonka viireihin kiinnitin virkkaamiani nalleja. Lattialle levitin GreenGaten vaaleansinivalkoisen tähtipeiton ja kahdella samanlaisella peitolla ne tuubiksi muotoilemalla reunustin katoksen sisäpuolelta. Peittojen lisäksi laitoin katoksen takaosaan samalla kuosilla varustettuja GreenGaten tyynyjä. Piknik-kori sai tuttuun tapaan toimittaa pöydän virkaa.
Bukowskin nalleperheen suurin nalle on toiseksi vanhimman pojan, toiseksi suurin on nallekarhupojan ja kolmanneksi suurin jääkarhupojan. Olemme antaneet jokaiselle pojalle Bukowskin pehmon heti heidän synnyttyään. Esikoisella ja kuopuksella on puput. Kaksi pienintä Bukowskin nallea pojat ovat saaneet lahjoiksi. Ihastuin jo ennen esikoisen syntymää Bukowskin pehmoihin ja muistan miten jossakin vaiheessa haaveilin hankkivani vitriinikaapin pelkästään niille, mutta se on jäänyt toteuttamatta.
Sattumoisin nallekarhupoika halusi juuri tänään tehdä suklaakookospalloja ja niinpä saatiin niitäkin juhlakattaukseen. Samoja kookospalloja oli myös kesäisellä teddykarhujen huviretkellä, siksi tämä oli hauska yhteensattuma.
Itse olin suunnitellut tarjoavani nallejuhlissa ainoastaan nallekakkua, nallekarkkeja ja mehua. Siinäkin mielessä oli kiva saada tarjolle myös kookospalloja.
Merimiesasuiset Bukowskin nallet on ostettu laivalta kesällä 2015.
Kakun paljastin pojille vasta kun kaksi hieman isompaa nallekarhua oli kömpinyt juhlapaikalle katoksen alle. Tilasin nallekakun työkaveriltani, joka teki myös viime syksyn syntymäpäivänsankareille kakut heidän toiveidensa mukaan.
Jääkarhupoika kantoi aikoinaan tuota vaaleansinisellä pallilla istuvaa nalleaan kainalossaan sitä kaulasta kiinni pitäen. Hän ei kohdellut nalleaan mitenkään huonosti, mutta sattuipa silti niin, että nallelta irtosi eräänä päivänä pää. Voi surua ja surkeutta. Kotikonstein ei ollut mitään asiaa saada päätä paikoilleen. Olin lukenut jostakin Helsingissä sijaitsevasta Nallesairaalasta ja koska olimme menossa kesälomalla viikoksi Helsinkiin, matkustimme siellä heti ensimmäisenä päivänä koko perheen voimin Katajanokalla sijaitsevaan Nallesairaalaan. Nalletohtori lupasikin korjata nallen pään. Hän kertoi myös, että jostain syystä uudemman tuotannon Bukowskin nalleissa on ollut juuri tällainen ongelma tai ehkäpä jopa valmistusvirhe. Jääkarhupoikamme oli silloin vajaa kaksivuotias ja vaikka olimme etukäteen tarkasti selittäneet minne ja miksi nalle viedään ja että se jää sinne muutamaksi päiväksi, oli itku nallenjättöhetkellä melkoinen. No, siitä selvittiin ja ilo oli jälleen ylimmillään, kun saimme hakea nallen ehjänä takaisin kainaloon. Myöhemmin kainalon täytti ensin Barbapinko ja sen jälkeen Ikean panda. Etsittyämme eräänä yönä mieheni kanssa ympäri taloa kadoksissa ollutta pandaa, ostin seurravalla Ikea-reissulla ”säkillisen” noita kolmen euron pandoja varapandoiksi. Saatuaan neljävuotislahjaksi Bukowskin jääkarhun, ei sille ole enää löytynyt korvaajaa, joskin muutama rinnakkaispehmo kylläkin.
Jääkarhupojan nalleasu on tamperelaisesta Miraakkelista. Naamari on muistaakseni Lindexistä. Kuopuksen päällä olevan nallehaalarin olen ostanut teatterin myyjäisistä. Muistan miten esikoinen aikoinaan 4,5-vuotiaana polki pyörällään nalleasu yllään seurakunnan kerhon vappunaamiaisiin. Esikoinen suorastaan rakasti roolivaatteita ja -leikkejä. Jos et ole vielä lukenut muutama vuosi sitten tekemiäni roolivaatepostauksia, niin löydät ne täältä ja täältä. Kuopus muuttui oitis karhuksi, saadessaan ylleen karhuhaalarin ja kontti nelinkontin juhlapaikalle.
Karhunpoikien mielestä oli kovin hauskaa, kun tällainen äitikarhukin liittyi mukaan juhliin ja kömpi myös katoksen alle syömään nallekakkua.
Eipä tarvinut nallekakun kauaa vanheta. Nam! Hyvältä maistui.