Kanakeittoa

Suomessa on käynnistynyt talvilomaviikkokausi. Ajattelin, että ehkäpä joku muukin tykkää syödä talvisen ulkoilupäivän tai hiihtoretken jälkeen lämmintä keittoa. Olen tehnyt tätä kanakeittoa jo yli kymmenen vuoden ajan. Se syntyi niinä kotiäitivuosinani, kun ruokaa piti tehdä usein ja paljon. Sinänsä keitto ei ole mitenkään erikoinen tai jos onkin, niin sen erikoisuus perustuu helppouteen. Kuten olen aiemminkin kertonut, en ole keittiössä viihtyvää tyyppiä, mutta suuren perheen äitinä olen väistämättä joutunut sitäkin lajia harjoituttamaan.

Meidän perheessä keittoa on turha alkaa tekemään kolmen tai edes viiden litran kattilaan, vaan käytössämme on suoraan kymmenen litran kattila. Tällä kertaa tosin perunoita olikin jääkaapissa liian vähän, joten en saanut tehtyä normaalin suuruista annosta. Toki viiden litran keittokattilallinen riittäisi meille, mutta teen mielelläni keittoa aina sen verran enemmän, että siitä riittää vielä yhdelle tai kahdelle seuraavallekin päivälle. Muistan muutamankin vieraana olleen perheen ilmeet, kun olen nostanut pöytään meidän perheen jättikattilallisen keittoa. He ovat tosin sitten ruokailun jälkeen myös todenneet, että eipä sitä paljoa jäänyt.

En ollut suunnitellut ottavani kuvia postausta varten tai ylipäätään tekeväni kanakeittopostausta, joten tarvikkeiksi määräytyvät ne mitä kaapista sillä hetkellä löytyi.

Ainekset kanakeittoon:

Mielestäni tämän kanakeiton kanssa sopii tarjottavaksi lämpimät gluteenittomat juustoteeleivät. Tapaan ajoittaa leipien tekon niin, että ne ovat valmiina suunnilleen samaan aikaan kuin keittokin. 

Keittokulhoiksi on mukava kattaa joulupuurokulhoinakin toimivat korvalliset Pentikin Halla-kulhot.

Hyvää lomaa, joilla sellainen on ja kiitos työkaverilleni kauniista kukista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.